23 tammikuun, 2017
Seurasin Tieteenpäiviä viisi päivää aamusta iltaan.
Jäljelle jäi ärtymys.
Ärtymys siitä että monet hyvät ajatukset katoavat taivaan tuuliin. Sitäkin enemmän ärtymys päivillä muhivasta pörhistelystä ja vallantäyteydestä. Seuraavassa muutama poiminta, ei kaikki, jatkan ehkä myöhemmin. Alla olevat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.
21 joulukuun, 2016
Suomessa on kolme aaltoa: Saara, yliopisto ja Alvar. Mitkä kaksi ovat humpuukia?
Oikean vastauksen tietää Ylen kulttuuritoimitus. Monen päivän ajan neljä tuoreinta Ylen kulttuuriuutista puhui Saara Aallosta. Kymmenestä (10) tuoreimmasta kulttuuriuutisesta kuusi (6) koski Saara Aaltoa. Se oli lipsahdus, neljä (4) muutakin aihetta oli päässyt kymmenikköön.
6 syyskuun, 2016
Rintaman rakentavat Sanoma ja Aalto. Mutta keitä vastaan he puolustautuvat? Vastauksen löydät tämän kirjoituksen lopusta. (Vääriä ihmisiä vastaan, meitä vastaan.)
Tästä linkistä näet kuinka hohdokkaita ovat Talouden Puolustuskurssin teemat.
31 elokuun, 2015
Helsingin Sanomat mainosti kaupunkien väestöennusteita. Tuollaisissa jutuissa on kyse Sanoma-yhtiön oman liiketoiminnan edistämisestä. Sanoma-yhtiö hoippuu pian konkurssin partaalla ja se yrittää haalia itselleen helppoja asiakkaita, erityisesti Helsingin seudulle.
Millaiseen asumiseen ja elämänsisältöön puoliväkisin haalitut asukkaat Helsingissä ängetään. Olen useita kertoja kierrellyt Jätkäsaaren aluetta ja kyllä näyttää ankealta. Saksalainen Art-lehti kirjoitti kolumnin ’Purkakaa Jätkäsaari heti’. Ensimmäiset kuvat Kalasataman alueelta näyttävät samaa: jumalattoman synkkiä massiivisia taloja. Koko Suomi on kohta valjastettu Kalasataman nostattamiseksi. Katselin kerran Kalasataman seutua vastakkaiselta rannalta. Masentavaa, rumaa. No, rakennusaluettahan se on.
Tällä hetkellä Helsingin seudulle kasautuu työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat. Vanhukset kuihtuvat ja kuolevat hiljaa koteihinsa. Sellainen hyvinvointivaltio.
Helsingin seudulle on rakennettu miljardijaupalla raskaita liikenneinvestointeja: kehärata, länsimetro, Pisaraa ajetaan. Niiden takia nyt nostetaan rajusti joukkoliikennemaksuja. Elämisen kustannus (liikenne, asunnot) käy mahdottomaksi. Anni Sinnemäki ja muut vihreät kehuu kuinka Helsinki on kustannustehokas ja sen takia tänne pitää haalia satoja tuhansia uusia asukkaita. Kustannustehokkuus on soopaa.
Aalto-yliopisto oli laskeskellut niinsanottua hiilijalanjälkeä. Tapansa mukaan Soininvaara kiirehti heti kiistämään.
* * *
Jätkäsaaressa mietin miten tuollaista kaupunkia pääsee syntymään. Missä ovat arkkitehdit? Mikä on arkkitehtien rooli? Onko lätkäisty summittainen kaava karkeitten numeroiden perusteella (tavoiteltu asukasluku, ns. rakennustehokkuus ym), suuri rakennusyhtiö saa pläntin (tontin), pukaa sille rakennuksen josta saa hyvän tuoton. Arkkitehti-parka voi välissä yrittää näyttää taitojaan luomalla erikoisen näköisen seinän tai muuta vastaavaa. Suomessa ei ole tällä hetkellä kaupunkirakentamisen ja asuinrakentamisen arkkitehtuuria. Ellett usko, niin menkää Jätkäsaareen.
29 huhtikuun, 2014
Risto Alapuro ylistää Erik Allardtia:
”1960-luvulla Erik Allardt oli eräänlainen aura, se koko modernisaatiotutkimus ja hänen uusi kantansa kommunismiin. Sosiologia oli tietomuoto, joka paljasti asioita, puri ilmiöihin ja tuotti perinpohjaisia oivalluksia. Siksi se vei minut.” (HS 28.4.2014)
Kommenttini facebook-tyylillä:
Tulihan noita Allardtin juttuja luettua. Kuivakasta ja mitäänsanomatonta, ei tarttunut millään tavalla (Sosiologia-kirja). Ainoatakaan elähdyttävää ja järkevää ajatusta ei jäänyt mieleen. Helsinkiläisten yläluokkien ja eliittien maailmankuvan viisaaksi väittämistä kaikki ne Allardtin jutut. Sellaista tiedettä oli Suomessa 1960-luvulla. Ja niin on tänäänkin. Tulin juuri kuuntelemasta eduskunnan Tutkas-seuran tilaisuutta valtion uudesta strategisesta tutkimusneuvostosta Akatemian kyljessä. Uutta jähmeää byrokratiaa, hölmöläisten peiton jatkamista, kommentoi eräs Aalto-yliopiston professori. Suomen tiedepolitiikka on jumalattoman kuivaa ja eliittien yksinomaiseen viisauteen uskovaa. Professori Helsingin yliopistosta kysyi miksei puhuta mitään kansalaisten ja kansalaiskeskustelun roolista. Allardtin henki elää Suomen tiedemaailman yllä. Sen kun elää. HS:ssä Osmo Pekonen sanoi hakevansa tiedekustantajansa Ranskasta. Oikein, niin pitää. Ulos täältä kuivatusta.
1 syyskuun, 2013
Japanilainen puupiirros ajan ja ikuisuuden peilinä – tämännimisellä teoksella väitteli tohtoriksi taidegraafikko Tuula Moilanen. Eri kulttuurien vertailuun teos tarjoaa upeita aineksia.
Moilanen kuvaa japanilaista elämänasennetta ja uskontojen perinnettä. Poimin muutamia kohtia.
Japanilaiseen uskonelämään kuuluu valaistumisen ajatus. – Verrataanpa tätä kristinuskoon, joka hokee ihmisen syntisyyttä ja kadotusta. Ainakin minua viehättää enemmän valo ja valaistuminen.
Valaistuminen on käsitteistä vapa tila, jossa mieli koetaan valona ja spontaanina ilona. Ulkoisesti tämä ilmenee myötätuntoisena toimintana muiden hyväksi, sanoo Moilanen. – Vertaapa tätä suomalaispolitiikkaan: rakenteita ja uria, vajeita ja kujia, käsittämättömiä käsitteitä. Missä on kirkkaus ja spontaanius? Latistava maa ja latistava politiikka, siis Suomessa. Kuka tällaista jaksaa.
Japanissa jumalten maailman ajatellaan olevan ihmisten maailman jatkumo. Ihmisyys sisältää jumaluuden siemenen.
Japanilaisuudessa korostuu kehon oma viisaus, intuitio jota ei pyritä ohjaamaan tietoisella älyllisellä pohdinnalla. Henkilökohtainen valaistuminen mietinnän ja kehon hallinnan avulla.
Elämä nousee esiin ja katoaa jälleen rytmikkäästi kuten sisään- ja uloshengitys. Merkityksellinen ihmisessä rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Mikään ei ole olemassa toisista riippumatta. Suomessa poliitikot ja muut hokevat yksilöllistymistä.
Japanissa tyhjä alue ymmärretään tauoksi, joka vahvistaa tunnetta tai esitettyä asiaa. – Suomessa ei saa olla tyhjää tilaa, kaikkien pitää olla tarjolla työmarkkinoille. Syrjäytyneet kiinnitetään väkisin. Suomi on totalitaarinen maa.
Japanissa vanhuus on alku johonkin uuteen. Monet kulttuurimuodot ja harrasteet ovat ikääntyneen kansankerroksen kehittämiä, kertoo Moilanen. – Entä vanhuus Suomessa? Iäkäs on tekemätön, kyvytön, kustannusrasite ja kestävyysvaje. Suomalainen vanhuusajattelu on alentavaa, torjuvaa, latistavaa, syrjäyttävää.
Japanissa odottamisella ja hitaalla etenemisellä on tärkeä merkitys. Elämän tärkeimpiin kysymyksiin ei käydä vauhdilla käsiksi. Odotus on ajankäytön hienovarainen muoto, se on oma taidelajinsa. Tulevasta nautinnosta annetaan vihjeitä. Puutarhassa maiseman kaunein kohta avautuu polkua kulkevalle vain vähitellen. Odotus virittää osallistujan sopivaan mielentilaan. Virittyminen on tärkeämpää kuin valmis lopputulos. – Suomi, sen sijaan, on tulosohjausta. Ihminen on persoonaton väline.
Läntisessä maailmassa kristinusko karkotti kreikkalaisen jumalperheen ja hävitti kelttien ja pohjoisten kansojen luonnonuskonnot. Japanin taruston vanhat jumaluudet ja luonnonhenget ovat säilyneet yli aikakausien ja ovat mielissä edelleen. Tätä on edesauttanut maassa vallitseva laajakatseinen uskonvapaus.
Ennakkoluuloton suhtautuminen muihin maailmanuskontoihin muistuttaa japanilaisen aikakäsityksen kerroksellisuutta: kaikki uskonnot voivat olla läsnä yhtä aikaa.
Kuolema koetaan elämän osaksi ja hetkellisyyden vertauskuvat voidaan käsittää samanaikaisesti ikuisuuden symboleiksi. Elämä ja kuolema, kuten myös hyvä ja paha nähdään toistensa vastavoimaisina osina, ikuisessa yhteydessä toisiinsa.
Onnella on vaihteleva suuntansa kuten tuulellakin. Lause on Moilasen väitöskirjasta, liekö kaikkien aikojen kaunein lause suomalaisessa väitöskirjassa.
Löytyy Moilaselta tällainenkin: Japanilaisia ihmisiä on verrattu pussilliseen marmorikuulia, jotka pyörivät keskenään sujuvasti. Kuulien väliin jää kuitenkin paljon ilmaa, ja niiden kosketuspinta on pieni. – Niinpä. Pieni on kosketus meilläkin, ilmaa paljon.
* * *
Maailman eri kulttuureihin on kiehtovaa tutustua. Ne tarjoavat oppimisen aineksia Suomessa asuville. Tuula Moilasen väitöskirjan ohella voi mainita vaikkapa seuraavat teokset ja virikkeet:
Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri.
Minna Eväsojan toimittama Idän estetiikka.
1 maaliskuun, 2013
Neuvostoliitossa äly keskitettiin huipulle ja kiellettiin muilta. Missä on neuvostoäly tänään? Kadonnut.
Tänään Suomen valtio tekee samaa mitä Neuvostoliitto yritti. Kansakunnan ja tutkijoiden poreileva äly keskitetään poliitikkojen ja liike-elämän ohjaukseen. Ohjaajiksi nostetaan valtioneuvosto, hallitusohjelma, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, Akatemia, Tekes ja liike-elämä.
Himas-tutkimus kertoo mihin ollaan menossa. Tällainen vahingoittaa kansalaisten luottamusta politiikkaan ja poliitikoihin, sanoi Arja Juvonen eduskunnassa.
Ohjailun ensiuhreja olivat yliopistot, välineenä yliopistolaki. Huomiotta on jäänyt julkishallinnon henkilöstön alistaminen. Tulosohjauksella ja palkkausmenettelyillä valtion (myös yliopistojen) henkilöstö urautettiin, kapeutettiin, typistettiin. Ideoiden poreilu ja älyn vapaa liike estettiin. Nyt heitä on helppo syyttää byrokraateiksi, minkäs mahdat.
Parhaillaan alistetaan valtion sektoritutkimusta. Kataisen hallituksen ohella jäljet johtavat Etlaan, EVAan, Aaltoon, näiden edusmiehenä toimi Sixten Korkman. Lisäksi Metsäklusteri Oy, johtaja Crhistine Hagström-Näsi sekä Timo Lankinen.
Pari näytettä poliittisen ohjailun asenteellisesta ilmapiiristä:
Tieteenpäivien paneelissa Astrid Thors sanoi, että Aimo Ryynästä ei kuunnella, koska hän edustaa tieteistä epämääräisintä, kunnallistiedettä.
Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestila sanoi eduskunnassa 27. helmikuuta: ”Ja mitä tulee näihin kuntatalouden tutkijoihin ja kuntaliitosten tutkijoihin, niin minusta ne ovat jossain määrin arvottomia, sillä nehän tutkivat menneisyyttä ja tulevaisuudessa ikärakenne ja monet muut tekijät ovat täysin erilaisia. Tämän takia niitä tutkimuksia ei pidä, niitä ei voida katsoa tulevaisuuden tutkimuksina, koska ne tutkivat aivan eri olosuhteissa tapahtuneita ilmiöitä ja asioita.”
Verrataanpa. Ilmatieteen laitos on tutkijoiden innostuneen (ja vapaan) työn tuloksena kehittynyt yhdeksi maailman johtavista pienhiukkastutkijoista. Olisiko näin tapahtunut, jos laitosta olisi poliittisesti ohjattu hallitusohjelman, Kataisen, Thorsin tai Eestilän toimesta?
Mitä ovat valtion älystrategiat? Krista Kiuru kertoi eduskunnassa 28.2: Kolmeen hallituskauteen älystrategiat eivät ole edenneet. Nyt meillä on monta ministeriötä, joissa älystrategiat ovat tekeillä.
Valtion älystrategioilla tarkoitetaan jotakuinkin samaa kuin sähköisellä asioinnilla aiemmin, tuskin juuri enempää. Siis teknistä ja hallinnon sisäistä näppäröintiä. Niilläkö vastataan ihmiskunnan ilkeisiin ongelmiin, haasteisiin. Valtion älykkyystavoite ei ole yläilmoihin yltänyt.
Pekka Ala-Pietilän ICT 2015. Ala-Pietilälle ja valtiolle digi on vientiyritysten markkinointikikkailua. Valtiota he vaativat satsaamaan siihen miljardin. – Eikö digi todellakaan voisi olla vapaampaa, älyllisempää, kulttuurisempaa, sosiaalisempaa, eettisempää?
EU:n tutkimusohjelma Horizon 2020. Vaikuttaa samansukuiselta kuin tutkimuksen ja henkisen ilmaston poliittinen ohjailu Suomessa.
EU 2020-ohjelman ’älykäs ja osallistava kasvu’. – Eurooppa on siis astumassa älyn aikakauteen? Tarkemmin lukien EU:n älykkyys tarkoittaa sähköistä kaupankäyntiä ja markkinointia, digitaalisia sisämarkkinoita. Pekka Himanen voisikin seuraavaksi ja valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta evaluoida EU:n älykkyyden ulottuvuuksia, tasoja ja arvoketjuja.
Suurella rahalla (usein valtiolta vohkitulla) valikoiduille pyöritetään tsemppikouluja. Esimerkkeinä Sitran kestävän talouden ohjelma sekä suuryritysten Arkadia 2015.
Ääriliberalistisen (äärioikeistolaisen) Libera-säätiön hallituksesta, Aalto-yliopiston hallituksesta tai Taideyliopiston hallituksesta löytyy yhteisiä nimiä, sattumaako. Kansakunnan älykkyys kasautuu.
Älyn kasvualusta, mitä se oikeasti olisi?
Perusta on vapaus. Tutkijan vapaus. Yliopiston vapaus. Henkilöstön vapaus, tasa-arvo ja palkkauksen kohtuullisuus. Ihmisen vapaus. Vapaus ei tarkoita holtittomuutta ja vastuuttomuutta. Vapaus tarkoittaa ideoinnin, innostumisen, tekemisen, keskustelun, sanomisen, kirjoittamisen vapautta. Kaikkea tätä nakerretaan nyt reunalta ja toiselta. Vapaus keskitetään joidenkin erityisvapaudeksi. Kääntöpuoli on muiden vapauden rajoittaminen tai suoranainen mitätöinti: kuntatutkijat ovat arvottomia, ei kannata kuunnella.
Äly on kuplintaa alhaalla ja alhaalta. Me olemme alhaisia.
Tutkimuksen poliittinen ohjaus kiristyy.
Himas-tutkimus kiihdytti mieliä eduskunnassa.
Libera-säätiö. säätiön hallitus
2 helmikuun, 2013
Tiedettä ei saa alistaa kasvupolitiikalle eikä innovaatiopolitiikalle. Ne ovat liian kapeita näkökulmia ja vaarantavat tieteen kehityksen.
Yliopistoja ei tule valjastaa markkinalogiikalle. Yliopistot tutkivat ihmiskunnan ilkeitä ongelmia: luonnonvarat, terveys, ravinto, köyhyys, energia, demokratia, vesi, yhteiskunnan kahtiajako, kaupungistuminen. Tarvitaan avointa dialogia yhteiskunnan kanssa.
Talouskasvu ei ole kansakunnan menestyksen mittari. Kilpailukykyä ei mitata yritysten pärjäämisellä globaalissa tuottavuuskilpailussa. Kilpailukyky on kansakunnan kykyä ratkaista ilkeitä ongelmia.
Suunta kohti avointa tiedettä: avoin data ja julkaiseminen, verkossa tuotetut aineistot, big data, data web, kansalaistiede, maallikoilla mahdollisuus osallistua, avoin opetus, kollektiivinen ja verkottunut älykkyys, synteettinen näkökulma.
Erityistä yrittäjyysyliopistoa ei tarvita. Tiedelogiikka ja markkinalogiikka ohjaavat toimintaa vastakkaisiin suuntiin.
Elinvoimainen yhteiskunta tarvitsee toimivaa demokratiaa, itsenäisiä kriittisiä ihmisiä, laaja-alaista näkemystä maailmasta ja syvällistä ymmärtämystä eri kulttuureista, yhdessä luomista. Kansalaiset osallistuvat ongelmien määrittelyyn ja ratkaisujen etsimiseen. On luotava uudenlaisia ymmärryksen ja oppimisen tiloja, mukaan luettuna ajatushautomot, järjestöt, verkostot.
Suomen kannattaa kulkea omia teitään ja rakentaa uudentyyppistä yliopistoa. Sivistysyliopistot ovat laaja-alaisia. Niissä tutkitaan kaikkia tärkeitä ilmiöitä alkeishiukkasista galakseihin, pienyhteisöistä yhteiskuntiin, yritysten johtamisesta talousjärjestelmiin.
Meiltä puuttuu tieteen uudistumista ylläpitävä elementti. Ilman tieteeseen itseensä (instituutiot, paradigmat, vaikutukset) kohdistuvaa tutkimusta tiede ei arvioi eikä uudista itseään.
On luotava yliopistojen yli rakentuvaa matriisiorganisaatiota ja sille ihmiskunnan haasteista käsin jäsentyviä periaatteita. (Vertaa nykyinen hierarkisointi, monopolisointi, keskitys, Aalto).
Perinteinen tieteen vertaisarviointi kääntyy sisäänpäin ja on konservatiivinen. Arvioinnin tulee olla avointa ja moniulotteista, sidosryhmät tunnistavaa.
Palkitsemisen perusteeksi aineistojen kehittäminen, tiedewikit, oppimateriaalit, osallisuus ilkeiden ongelmien ratkaisemiseen (mainetalous).
Kollegiaalisessa johtamisessa valvonta ei ulotu yksittäisten ihmisten tai tiimien työntekoon. Intohimon on saatava johdattaa tutkimusta. Tiedeyhteisön on havahduttava ottamaan vastuuta koko tiedeinstituution tulevaisuudesta. Yliopistojen on muututtava radikaalisti.
Ronald Barnettin ekologinen yliopisto
Hautamäen ja Ståhlen kanssa samansisältöistä ehdotelmaa on hahmotellut britti Ronald Barnett kirjassaan Being a University (Olla yliopisto, 2011). Barnett nimeää sen ekologiseksi yliopistoksi. Lähde: Matti Vesa Volanen: Sivistys työn kautta, kirjassa Toiseksi paras, Tieteentekijäin liitto 2011.
Ekologinen yliopisto:
Ekologinen yliopisto ei ole professioyliopisto eikä yrittäjyysyliopisto. Sen mittakaava on maailma, ihmiskunta ja aikakausi, ei valtio, ei kansakunta eikä kvartaalitalous.
Sivistys työn kautta
Matti Vesa Volanen: Kaiken työn on oltava sivistävää, sivistymistä työn kautta. Moderni valtio tukahduttaa ihmisen persoonallisen kasvun saadakseen tuottavia ja tottelevia kansalaisia. Persoonallisuus uhrataan kansalaiseksi kasvattamiseen. Sivistys on kykyä asettaa ja ratkaista aikakauden keskeisiä ongelmia. Sivistystä on kaikkien työ, työskentelivät he missä tahansa.
MIT-professori Bengt Holmström moitti televisiossa yhteiskuntatakuuta siitä, että nuoret vain paiskataan jonnekin.
Joudumme hakemaan eväitä Snellmanin ja Chydeniuksen pohdinnoista koskien sivistystä, persoonaa ja vapautta. Ihmisten ajo pajoihin ilman persoona-aspektia on matalamielistä.
Yliopistojen avautuminen maailmalla ja sulkeutuminen Suomessa
Maailman huippuyliopistot tarjoavat opetusta netissä ilmaiseksi (HS 27.1.2013). Berkeleyn yliopiston fysiikan kurssia on seurannut 600 000 ihmistä. Khan Academy tarjoaa 3000 lukiokurssia netissä.
Suomen virtuaaliyliopisto kerrotaan kuopatun vuonna 2010, syynä rahasyöppöys. Mutta samaan aikaan Aallon pääomaksi työnnetiin 500 miljoonaa euroa vastikkeetonta verorahaa. Tämä on erittäin raju poliittinen arvovalinta. Avoin tiede, kansalaistiede, virtuaaliyliopisto pantiin matalaksi ja yrityksiä palveleva näennäishuippu nostettiin tilalle. 500 miljoonaa Aallon pelipoikien saunaoluisiin ja korruptiopyyhkeisiin.
Tapio Varis visioi 13 vuotta sitten globaalia tiedon yhteiskuntaa. Tänään TEM:n selvitysmies Pekka Ala-Pietilä visioi Suomen nousua ict:n avulla. Näin suppenee liike-elämän ja suomalaispolitiikan näkökulma. Siinä Suomen yliopistopolitiikka.
Avoin yliopisto ajettiin nurkkaan – Nina Haltian väitöskirja
Avoin yliopisto on marginalisoitu (Nina Haltian väitös, Turun Yo 16.11.2012). Avoimen yliopiston ideana oli sivistyksellinen demokratia, mahdollisuuksien avaaminen aikuisille ja vähän koulutetuille. Nyt koulutuksellinen tasa-arvo katoaa, avoin yliopisto asemoidaan yliopiston reunalle, se nähdään jopa uhaksi, jota jarrutetaan. (HS: Avoin yliopisto on unohtanut sivistyksen)
Ay-liike, työmarkkinain raamisopimus ja Kataisen hallitus ahdistelevat vapaata sivistystä ja pakottavat tilalle työnantaja- ja TEM-lähtöistä koulutusta. Maailman madaltamista. Toivottavasti SAK ja Ihalainen saavat koulutusvapaissaan rukkaset.
Yliopisto on meidän
Yliopistopolitiikka on esimerkki yhteiskunnan monopolisaatiosta. Valta yliopistoissa keskitettiin talouden edusmiehille ja heitä ymmärtäville johtajille. Muusta yliopistoväestä ja kansasta tehtiin narreja. Vastaava monopolisaatio kulkee läpi yhteiskunnan. Talous hoippuu muutaman vientiyrityksen varassa, maksamme sen arvonlisäverona ja kiinteistöverona. EU-asioista päättää kymmenkunta henkilöä. Kansa on syrjäytetty, tehty riippuvaksi takuista, turvista ja turvan soitosta. Vähäsivistyksellistä ja epäitsellistä on elämämme tässä kulttuurissa.
Teollisten yhteiskuntien kriisit ovat tietämisen, tieteen, tiedon, sivistyksen ja yliopiston kriisejä. Vain niiden kautta kehittyy kriisien syntyjuuria koskeva ymmärrys. Yliopisto on meidän kysymys. Enää emme kysy lupaa poliitikoilta, emme käänny heidän puoleensa, emme anele emmekä pyydä. Virkkuset, niinistöt, vahasalot, lauslahdet, karimäet ja lehikoiset, te olette tehtävänne tehneet. Alkakoon uusi aikakausi.
Lähteet ja lukemisto
Antti Hautamäki & Pirjo Ståhle: Ristiriitainen tiedepolitiikkamme. Gaudeamus 2012.
keskustelua aihepiiristä /Riitta Monto / Turun Sanomat
Nina Haltia: Avoimen yliopiston yhteiskunnallinen tehtävä muuttunut. Väitös 16.11.2012.
Toiseksi paras – tieteentekijät ja uusi yliopisto. Tieteentekijöiden liitto 2012.
Matti Vesa Volanen: Sivistys työn kautta. Kirjassa Toiseksi paras.
Avoin yliopisto on unohtanut sivistyksen. Helsingin Sanomat 9.11.2012.
Avoimen opetuksen banaanivaltio. Helsingin Sanomat 27.1.2013.
Ronald Barnett: Being a university, 2011.
Roland Barnett: University knowledge in an age of supercomplexity.
Bengt Holmströmin haastattelu. Yle TV1, 4.1.2013.
4 joulukuun, 2012
Uskomatonta ! YLEn uutisen mukaan Suomen Akatemian sekä Opetus- ja kultuuriministeriön johtava virkamiehistö vaikenee, hidastelee ja jopa yrittää estellä Laguna-hankkeen tuloa Pyhäsalmen kaivokselle. Ja syynä olisi peräti se, että hanke himmentäisi Aalto-yliopiston ja muun eteläisen Suomen huippuisaa glooriaa. Tuollaiset virkamiehet pitää erottaa ikiajoiksi ja heti. (lisää…)
8 elokuun, 2012
Kilometrikorvausten uudistus on tarpeen, kirjoittaa Karimäki. Voi hyvinkin olla, en juuri epäile. Mutta minua kiinnostaa enemmän se, mikä vihreille milloinkin on ”tarpeen”.
Kokoomuksen ja demareiden tavoin vihreät keksivät omille nurkkapielilleen mitä ihmeellisimpiä avustamistarpeita: yhdyskuntatekniikka, metro, joukkoliikenne, kaavoitus, ARAn korkotuet, asumistuet, nyt jo lapsukaisten harrastuksetkin, voi mitä kaikkia näitä onkaan. Ja kuinka ”tarpeellisia” nämä kaikki ovat. Unohtukoot valtion säästöt, Aallolle pääomatukea 500 miljoonaa, metrolle toinen mokoma, kehälle kolmas mokoma. Mutta autojen väärinkäyttäjiltä ja varsinkin syrjäseuduilta (Juurikkala) rahat pois.
Kaikki asunnot, uudetkin, te vaaditte täyteen mittarihärveleitä niin että ihmiset eivät itse enää joukkoon mahdu (EU:n energiansäästödirektiivi). Te arvotatte, laskette ja nostatte mielivaltaisesti ihmisten omistusten arvoja, kertoo Kauppalehti 2.8. (energian kulutuskertoimet). Mikä oikeus ympäristöministeriöllä on leikata joltakulta puoli miljoonaa euroa? Miten tämä suhtautuu perustuslain omaisuudensuojaan?
Eirojenne, tapioloitten ja turkujenne suojista te vaaditte muun maan ”tarpeellisesti” verolle pantavaksi. Eikä ainoastaan verolle vaan ilojenne maksumiehiksi: monesti naurettavan tarpeettomat hukkainvestoinnit (ns. jätevesi).
Kelle tämä mittari- ja härveliyhteiskunta tuottaa hyödyn? Pelipojillenne siellä Aallossa, starttareille ja enkeleille, saavat hippulansa kaupaksi. Täytyyhän Suomen kasvaa, hankkia referenssiä, avata vientimarkkinoita, tekniikka pelastaa maailman.
”Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen”, aloitti Karimäki puheensa eduskunnassa. Tuo yksi ainoa lause sai minut kääntämään selän nykyvihreille. Yliopistouudistus on mitä puhdasoppisin kaappaus, jonka vastapuolena on joukkotuhonta. Tarpeettomat yliopistot on raivattava pois maailmasta kuin juutalaiset muinoin. Siinä heidän tarpeensa ja tarpeellisuutensa. Nykyiset hallituspuolueet, vihreät, kokoomus ja demarit ovat joukkotuhopuolueita.
”Maailmassa on voittajia ja häviäjiä” – tämä näyttää olevan Karimäen mielisanonta eduskunnassa. USA voittaa, Suomi voittaa, vihreät voittaa, Espoo voittaa, ilmasto voittaa, Toivola voittaa. Tässä viattoman oloisessa sanonnassa kiteytyy nykytalouden, koko läntisen kulttuurin sekä valtioiden ihmiskuntaa ja kansalaisia pirstova ydin. Teoriaperusteena on mm. uusliberalismi. Nämä voittajat ihannoivat voittajia, imeytyvät liikemiesten kylkeen, tarpeettomat saavat kadota.
Voittajien ideologiasta sanoudun irti. (Minulle, valmiiksi hävitetylle tämä toki on helppoa.)
Jos kilometrikorvausten leikkaus on tarpeen, niin eikö yhtä lailla tarpeen ole leikata lumepalkkioitanne yhtiöistä, verottomia kulukorvauksianne ja päivärahojanne? Lehdissä vihjailtiin keväällä, että jotkut kansanedustajat olivat viikkokausia ulkomaanmatkoilla. Paljonko kertyi päivärahoja, montako ilmaista lounasta, päivällistä ja hotelliyötä, paljonko paloi kerosiinia? Iltalehti julkaisi 30.5.2012 listan kansanedustajien hallintoneuvostopalkkioista (tässä linkki, taulukko ei ehkä näy sähköisesti, mutta esim. Karimäki Itellasta 5120 euroa). Te juoksette Akavat, äsaakoot, eekoot, Viestinnän liitot, Sitrat ja vaikka mitkä ilmaisilla lounailla.
Onko näihin liittyvä leikkaustarve tutkittu? Eikö teille tule mieleen kysyä lumepalkkioiden ”tarpeellisuutta”? Siinä vasta sisältöä politiikalle, leikkaamista kokonaiseksi vaalikaudeksi. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostot joutavat lakkautettaviksi tällä kellonlyömällä, siitä sikiäisi Suomen menestys.
Oletteko te kaksinaismoralisteja, huijaatte ja peittelette?
Pikkupolitikoinnista olisi hyvä päästä eroon. Yllä sanottu on, ikävä kyllä, yksittäisluonteista pintaa, puolin ja toisin. Miten edetä syvemmälle, uusperusteisuuteen ja uusalkioisuuteen. Siitä yritän ehkä kirjoittaa seuraavaksi.
Lukemistoa:
Uudet energiamääräykset kurittavat sähkölämmittäjiä. Kauppalehti 2.8.2012.
Kansanedustajilla muhkeita sivutuloja. Iltalehti 30.5.2012
18 kesäkuun, 2012
Ahaa, otsikon ajatus vilahtaa vielä yksittäisvihreällä (Simo Raittilan blogi). Mutta Kokoomus kulkee jo edellä, hyökkää tulonsiirtoja vastaan ylipäänsä, peittäen vaatimuksen palveluretoriikkaan.
Mitä ovat tulonsiirrot?
Onko 5000 euron kuukausieläke tulonsiirto? Onko 2 miljoonan euron vuotuispalkkio Matti Alahuhdalle tulonsiirto? Entä tuulivoiman megatuki? Tai tuotekehitystuki, bisnesenkelin tuki tai Tekesin jakamat 600 miljoonaa euroa vuodessa? Entä Aalto-yliopiston pääomaan roiskaistu 500 miljoonaa euroa? Mitä ovat Satolle, VVO:lle ja Taaleritehtaalle entistä vuolaampana jaettavat korkotuet?
Kuinka monimuotoinen onkaan tulonsiirto.
Olisiko syytä pohtia tulonsiirtojen luonnetta ja määrittelyä, rajausta, rakennetta sekä merkitystä eri ihmisille ja eri toiminnoille.
Palaan otsikon esimerkkiin: ansioturva vai perusturva. Eduskunnan vihreiden kanta kääntyi Kataisen hallituksen myötä. Alanko-Kahiluoto oli aiemmin puhunut kuilun supistamisesta (kytköksen purkamisesta). ”Historiallisen perusturvauudistuksen” myötä supistaminen kääntyi kuilun kasvattamiseksi. Tätä käännettä ovat ylistäneet Alanko-Kahiluoto, Karimäki ja Sinnemäki. Alanko-Kahiluoto selittää ja selittää eduskunnassa kuinka ”perusturvauudistus” vapauttaa ihmisiä toimeentulotuen riippuvuudesta. Lehtitietojen mukaan (HS) edes tämä ei toteudu, ainakaan tähän mennessä. Myöskään nuorten toimeentulotuen leikkaus ei toimi tai toimii tarkoituksensa vastaisesti. Kokoomuksen Arto Satonen työelämävaliokunnan puheenjohtajana puolusteli tätä laitonta pakkotointa vihreiden vienosti säestäessä.
Nyt kysyn kokoomukselta, kummasta päästä kuilua tai ylipäänsä mistä tulonsiirrosta te alatte uutta yhteiskuntaanne rakentaa? Matti Alahuhdan palkkiostako, ansioperusteisesta?
Yleisemmin kysyen: mistä tuki- tai organisaatiomuodosta käsin yhteiskuntaa kannattaa hahmottaa? Onko lähtökohtana tulonsiirrot vai palvelut vai ihmisten toiminnallinen aktiviteetti vai elämän monimuotoisuus ja kahleettomuus?
Oma näkemykseni on, että rahalliset operaatiot – olkoot tulonsiirtoja, perustuloa tai jotain vastaavaa – eivät ole olennaisin perusta. Olennaisinta on ihmisen mahdollisuus olla aktiivinen toimija, oman elämänsä, ympäristönsä, luonnon ja maailman muokkaaja. Katse kääntyy maailman reaaliseen, fyysiseen rakentumiseen.
Kokoomuksen retoroimat palvelutkaan eivät ole aktiivinen toimijuuselementti, pikemminkin passivoiva ja yhdenmukaistava.
Mitä toimijuus olisi käytännössä? Haen esimerkin maailman toiselta äärilaidalta, Enson siirtomaavallan kohteiksi joutuneilta Uruguayn ja Kiinan ihmisiltä. Eivät he vaadi tulonsiirtoja eivätkä palveluja. He vaativat oikeutta fyysiseen maailmaan, oikeutta maahan, metsiin, veteen ja ympäristöön. Suomessakaan tämä vaatimus ei ole täysin vieras: pakotetaanko metsien avohakkuisiin vai hoidetaanko hellävaroen ja tuottavasti.
Mitä muuta me Suomessa vaatisimme? Vaadimme pääsyä vapaaseen sivistykseen, vapaata pääsyä yliopistoihin. Sivistys, kulttuuri, tieto ja toiminta on meidän palvelumme tälle maailmalle. Me emme vaadi palveluja, me palvelemme. Mutta meitä ei saa estää palvelemasta.
Jos kokoomus ja hallitus asettaa rajoja ja osoittaa meille uria, jos te alatte leikata tulonsiirtoja kuilun alapäästä, niin kaatukoon samana päivänä Tekes, loppukoon tuulivoiman megatuki, sammukoon Shokkinne, ajatustankkinne ja enkelinne, loppukoon VVOn ja Saton korkotuki ja loppukoon puoluetuki. Puhukoot vitsit ja syskovitsit mitä puhuvat.
Mikä oli Jungnerin motiivi sanoessaan että hallituksen suhteen on vaihtoehtoja. Jos näin on, niin toimeksi herra Mikael, eroon Rovaniemen sosiaalihurmoksesta.
21 toukokuun, 2012
Keskittäminen, miten moninaisin tavoin se ilmeneekään:
– koulutuksen arviointikeskus
– taiteen edistämiskeskus ja -neuvosto
– alueellinen ympäristöhallinto lakkautettiin
– miljardikaupalla rahaa Aalto-yliopistolle muiden yliopistojen surkastuessa
– vaalipiirien keskittäminen
– suurkunnat
– valtiollinen elvytys, välimallit, muutaman suurrakentajan pelastaminen
– innovaatiorahat Tekesille ja Shokeille, me tavalliset olemme pelkkiä suorittajia
– ”kasvurahoitus” muutamalle startupille (mutta tavallinen kansa 77 miljardin pankkitalletuksineen vailla aktiivista roolia)
– Suomen talouden haavoittuvuus = muutama vientiyritys
– Euroopan Keskuspankki virtuaalirahoineen ja rahan kylvöineen pankeille
– impivaara-pilkanteko
Mutta missä ovat kansalaiset? Porttien avaaminen meidän aktiviteeteille? Meillä on Neuvostohallitus.
Tämä oli alunperin kommenttini Olli Makkosen hyvään kirjoitukseen Alexander Stubb ja politiikan jakolinjat. Olli sanoi muun muassa:
”En kuitenkaan ole sulkemassa Suomen rajoja, vaan päinvastoin haluaisin avoimempaa politiikkaa. Olen vaan sitä mieltä, että Stubbin ajamalla politiikalla sitä ei tulla saavuttamaan, vaan päinvastoin voimme odottaa yhä pahenevia ongelmia.”
Olen Ollin kanssa paljolti samaa mieltä. Tosin könttäkäsitteet ”EU”, ”Eurooppa”, ”markkinat” pitää tarkentaa, hajottaa, purkaa osiin, juonteisiin. Lähtökohdiksi ja välineiksi pitää muotoilla paremmin tarkentavia ja ihmistä (yksilöä) lähempänä olevia käsitteitä. Vaikkapa globaali kansalaisuus ”Suomen menestyksen” tai ”Euroopan menestyksen” vastakohtana.
24 huhtikuun, 2012
Tarvitaanko kuntia? Millaisia kuntia? Kataisen hallitus, Henna Virkkunen ja valtiovarainministeriö eivät kuuntele keskustelua aiheen ympärillä. Näkökulmia tarjoaisi mm. historia, psykologia ja talous sekä ihmisten oma ajattelu ja tuntemukset. Kuntauudistuksen valmistelu on harvinaisen epä-älyllistä ja estää osallisuuden muilta paitsi hallintobyrokratialta.
Kuuntelemattomuus ei ole sattuma. Aiemmin Henna Virkkunen tuhosi yliopistolailla sivistyksen ja demokratian elementit yliopistoista välittämättä vähääkään vastanäkemyksistä. Nyt Virkkunen tuhoaa kansanvallan elementtejä paikallishallinnosta.
Seuraavaan poimin näkökulmia alkaen historian makrotasolta ja lähestyen arjen kysymyksiä.
Björn Wahlroos ja brittihistorioitsija Niall Ferguson
Miksi Eurooppa aikoinaan nousi Kiinan ohi? Tätä kysyy Björn Wahlroos historioitsija Fergusonia mukaillen. Eurooppa koostui tilkkutäkistä, keskenään kilpailevista erilaisuuksista. Kiina kääntyi monoliitiksi, sulkeutui ja jähmettyi. Suomen kuntauudistuksessa ollaan nyt vanhan Kiinan tiellä, sanoo Wahlroos ja voi hyvinkin olla oikeassa. (Fergusonin kirja Sivilisaatio, YLE, HS)
Kuntauudistus makrohistorian valossa
Miksi Henna Virkkunen muistaa aina mainita kuntien rajattoman verotusoikeuden, palveluiden järjestämisvastuun ja elinkeinopoliittisen toimijuuden? Siksi että näistä käsin avautuu valtaisa uusmarkkina yrityksille ja sijoittajille kuten Attendolle, Mikevalle, Mehiläiselle, CapManille. ’Tuotteiden’ kysyntä on takuuvarma, tulovirta taattu, ei markkinointikuluja, ei edes perintähuolia. Mistä löytyisi mojovampi uusmarkkina?
Historiaa taaksepäin kerien ”kuntauudistus” sijoittuu markkinoiden luomisen jatkumolle:
Kataisen hallituksen, Henna Virkkusen ja VM:n ainoa missio on uusmarkkinoiden luonnissa. Pyrkimys kätketään retorisiin ilmauksiin vahvasta ja elinvoimaisesta peruskunnasta tai palveluiden takaamisesta.
Dramaattinen epäluottamus Risto Harisalon tutkimuksen mukaan
Harisalon ryhmän tutkimuksen perusteella kuntien ja valtion suhteissa vallitsee dramaattinen epäluottamus. Suhde ei ole tasavertainen, ei itsemääräämisoikeudellinen, vaan hierarkinen, epävarmuutta ja hallitsemattomuutta ruokkiva. (lähde: esitelmä eduskunnan Tutkas-seurassa)
Aamulehdessä Harisalo kirjoitti 13.4.2012: ”Ihmisiä ei voida pelkistää vain julkisten palvelujen passiivisiksi vastaanottajiksi. Tie syntyy kävelemällä ja yhteisö yhteisellä tekemisellä. On psykologisesti ja kansallisesti kohtalokasta olettaa, että julkisen vallan on huolehdittava näistä asioista kansalaisten puolesta. Jos valtio uskoo voivansa johtaa kuntia, se ottaa itselleen tehtävän, josta se ei voi kunnolla selviytyä.”
Professori Arto Haveri (Tutkas)
Valtio ohjaa kuntia teknokraattisiksi palvelukunniksi. Tämä rapauttaa omaehtoisen paikallisen kehittymisen. Kuntakoon kasvattaminen irrallisena ei ole kestävä tapa ratkaista ongelmia, rakenteiden veivaaminen jatkuu ja johtaa paikkailutarpeisiin (lähidemokratia, osavaltuustot, seutuhallinto ym). Toiminnot, joissa on aito mittakaavaetu, Haveri irrottaisi erilleen, muutoin kunta olisi paikallinen itsehallintoyhteisö.
Professori Vuokko Niiranen (Tutkas)
Ihmisiä ei saa kaventaa asiakkaiksi. Valtion ydinfraasi tällä hetkellä on palveluiden turvaaminen = yhtä kuin ihmisten asiakkaistaminen. Kiinnostuksen kunnallispolitiikkaan syö Niirasen tutkimustiedon mukaan toiminnan kuntakeskeisyys, luottamuselinkeskeisyys sekä puoluepoliittinen rakentuminen. Tarvitaan uusia muotoja. Henna Virkkunen on pyytänyt tutkijoilta ideoita lähidemokratiaksi. (Mutta: eikö lähidemokratia kuulosta vanhahtavalta ja pökkelömäiseltä, vertaa vaikka sähköinen demokratia – jk.)
Professori Hannu Katajamäki
Kuntarajat sinänsä ovat toissijaisia. Oleellista on ihmisten elämä. Kuntien yhtenäismalli on mahdoton. Kuntarakenteen tulee olla monimuotoinen. Joillakin maaseutukunnilla voi olla ohuet tehtävät, voi olla myös vahvoja maaseutukuntia. On eriytettävä, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu (paradoksi). Keskuksen ja laajan periferian moniaineksisia kuntia ei aiemmin haluttu, nyt niihin pitäisi loikata. Suurentunut kunta ei saa olla keskuskaupungin jatke vaan laadullisesti uusi kunta. Yhdistymisen vastustus ei ole tunneperäistä vaan juuri se on objektiivista. (Tutkas)
Mikä syövytti luottamuksen valtiovarainministeriöön?
VM on haalinut itselleen politiikan alueen toisensa jälkeen. Yliopistot se murskautti yliopistolailla yhdessä OKM:n kanssa, perustutti Aalto yliopiston (Sailaksen innovaatioyliopisto), siirrätti kansakunnan varoja miljardikaupalla Aallolle, siis elinkeinoelämälle ja Aallon pelipojille. Tulosjohtamisella ja palkkausuudistuksella VM tuhosi luovuuden julkishallinnosta. Nyt VM on haalinut vallan kunta-asioissa ja murskaa kansanvallan elementit sieltäkin.
On aika sanoa: nyt riittää VM.
On aika sanoa: Virkkunen ulos. Nyt riittää.
Professori Pentti Meklin
Kuntauudistuksen säästöt ovat löperö käsite. Keskustelu on jäsentymätöntä ja yleisellä tasolla. (Tutkas)
Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen
Nykyhallitus on hölmösti lukkiutunut sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisena pitämiseen. Sairaanhoito maakunnalliseksi, maakunnallinen verotus ja vaalit. Kun kunnilta poistuisi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvastuu, kuntaverotus vastaavasti kevenisi. Kunnista voisi pysyä itsenäisenä niin moni kuin haluaa. Uudistuksen siemen Keräsen mukaan saattaisi olla myös ajatus 20 kunnasta. (lähde: Kaleva 13.4.2012)
Keski-Suomesta kajahtaa tulevaisuuden visio
Keski-Suomessa 200 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäriä on allekirjoittanut adressin, jossa vaaditaan maakunnan perusterveydenhuoltoon täysremonttia. Adressin mukaan Keski-Suomen terveydenhuolto on kuntakohtaisen rahoitus- ja järjestämisvastuun sijaan järjestettävä esimerkiksi maakunnallisella osuuskuntamallilla. Osuuskunta voisi lääkärien mukaan kilpailla yksityisten terveyspalveluyritysten kanssa.
Keski-Suomen adressi saattaisi hyvinkin avata uuden luvun kansalaisten yhteisen toiminnan muotoutumisessa. Kaiken ylle levittäytyvä sateenvarjotyyppinen kunnallishallinto voisi kenties kadota kokonaan. Ihmiset järjestyisivät enemmän asia- ja osaamislähtöisesti: terveys, koulutus, sivistys ym. Mehän osaamme. Kunnan tilalla olisi (kenties) osuuskunta.
Henna Virkkusen kotikaupungin Jyväskylän liikemies- ja kokoomuspiirit ovat hyökänneet rajusti lääkäreiden adressia vastaan. Tässä taitaakin paljastua kuntauudistuksen perusmotiivi: kuka saa kaapata kuntien kautta kulkevan veroperusteisen raha- ja asiakasvirran.
Se että hallitus, VM ja Virkkunen eivät päästä vaihtoehtomalleja valtiolliseen kuntakeskusteluun, on paitsi harvinaisen epä-älyllistä myös virheellistä hallintotoimintaa. Tällaisen hallituksenko Suomi sietää? Tämä valmisteluvirhe yksistään riittää Virkkusen kuntauudistuksen jäädyttämiseen.
Soininvaaran teknokratia
Kaupungeissa tärkeintä on maankäytön ohjaus, sanoi Soininvaara (Tutkas). – Todellako, maankäyttö? Eikö moinen kuulosta Impivaaralta! Kulttuurinen lennokkuus on tästä kaukana. Aiemmin ihmisten sanottiin olevan turpeeseen sidottuja, nyt kaupunkielämä määrittyy maankäytöstä, huhhuh! Liikenneselonteon mukaan valtiokin alkaa jo jaella ilmaista rahaa kaupunkimaahan (MAL, aiesopimukset). Maankäyttöön kiinnittyvä kaupunkipolitiikka (MAL) on kulttuurisen kuihtumisen maamerkki. Ajateltakoon vaikkapa muinaista ikivanhaa Tapiolaa, siinä sentään haettiin muutakin ideaa kuin turpeista maata. Teknokraattinen kunta tukahduttaa ideoiden vapaan ryöpynnän kaavoihinsa, lautakuntiin, liittoihin ja seutuvaltuustoihin. Päälle tulee vielä väkivalta: kermanlatkijat espoot, järvenpäät, sipoot ja muuramet vallataan väkivalloin. Maa heidän olkoon, latistajat.
Virkkunen ei kuuntele vaan poistuu ylimielisesti
Eduskunnan Tutkaksessa esiintyivät professorit Arto Haveri, Risto Harisalo, Pentti Meklin, Mari Vaattovaara, Vuokko Niiranen ja Hannu Katajamäki. Ennen heitä litaniansa latoi Henna Virkkunen. Virkkunen ei jäänyt kuulemaan professorien, yleisön ja edustajapaneelin sanomaa, vaan poistui ylimielisesti. Eikö hyvään hallintoon (perustuslaki), ohjeiden mukaiseen lakien valmisteluun, investointisuunnitteluun ja asianmukaiseen käyttäytymiseen kuulu vaihtoehtojen vertailu. Professorit kertoivat hyvin valmistautuneina vaihtoehtoja. Suomen valtiota, Henna Virkkusta, Kataisen hallitusta ja VM:ää ei mitkään vaihtoehdot kiinnosta. Tällainen hallitus ja tällainen hallinto joutaa mennä.
Reijo Tossavainen ja kymmenet muut edustajat (mukana Tynkkynen, Rehula) ovat tehneet eduskunnassa toimenpidealoitteen hankkeiden asiaperusteiden paremmaksi ennakkotutkinnaksi. Kuntauudistushankkeen jääräpäinen ja epä-älyllinen junttaus todistaa aloitteen merkittävyyden.
Paikallinen yhteistoiminta (hallinto) voisi olla oppimisprosessi ihmisille
Suomen historiassa on vuosisatojen saatossa kehittynyt monenlaisia paikallisen yhteistoiminnan muotoja: pitäjät, käräjät, lukkarintunti, rippikoulu, kirkko, kunnallishallinto, kansakoulu, oppivelvollisuus, oppikoulut jne. Paikallishallinnon uusideointi voisi nytkin olla kansalaispiirien yhteisen keskustelun ja vuorovaikutteisen oppimisen areena. Valtion, hallituksen, VM:n ja Virkkusen menettely estää kaiken tämän. Se on ylhäältä saneltua, etukäteen sisällöllisesti määriteltyä, vaihtoehdotonta menettelyä. Metodina on jankutus ja pälpätys (kuten oli myös yliopistolaissa). Kuinka kansa sallii tällaisen? Miksi se ei heitä Virkkusta meren mutiin, Saarijärven suohon.
Ihmiskuva
Kuntauudistajien kulttuurinen kapasiteetti ei riitä kysymään uudistuksen ihmiskuvaa. Onko ihmisen tehtävä ja olemus maailmassa olla ulkoisesti ohjattu ja palveltu kohde? Missä on ihmisen oma aktiviteetti, tunne, innostus ja tuohtumus?
Paikallisuus, paikattomuus vai monipaikkaisuus?
Sitra ja jokunen konsultti kaupittelee monipaikkaisuuden ideaa. Miksipä ei, siinä voi olla ideaa, tosin käytäntöön sovellettuna monitulkintaista. Jos ihmiset liitelevät sinne ja tänne, ovat samaan aikaan kaupunkilaisia ja maalaisia, työssä ja poissa työstä, kunnassa ja naapurissa, tarvitaanko kuntaa lainkaan? Mitä paikkaan kiinnittyvä lähidemokratia enää olisi, eikö pikemminkin virtuaalidemokratia.
Ranskalaisittain
Henna Virkkunen ja Jyrki Katainen tähyävät Suomen Sarkozyksi. Entä jos teemme ranskalaiset. Sarkozy ulos. Hollande, Melenchon ja Marine (Le Pen) sisään.
3 huhtikuun, 2012
Omalla rahalla sijoittavat katoavat taloudesta, moittii prof. Vesa Puttonen. Samalla katoaa kansalaisten isännyys, Puttosen sanoin köliohjautuvuus. Eläkeyhtiöillä ja instansseilla on liian hallitseva rooli. Niillä on samat sijoitusprofiilit, ne peesaavat toisiaan. Reaalimaailma ja yhtiöiden suhde reaalitulevaisuuteen ei kiinnosta benchmark-tyrannian vankeja. Talous irtaantuu, ajelehtii, kriisiytyy, kupliintuu, vaatii kuria ja tuhoaa yhteiskunnan.
Kansalaisisännyys, köliohjautuvuus ansaitsee nousta politiikan ykkösasiaksi. Mitä Kataisen hallitus on tässä suhteessa tehnyt? Tutkikaamme rahoitusalaa.
Kari Stadighin työryhmä teki ehdotuksia rahoitusalan elävöittämiseksi. Ryhmä ehdotti ’perusvähennystä’ alle 2500 euron osinkotuloihin. Kuntaverossa vastaavaa vähennystä pidetään luonnollisena ja valtion ansioverossa sellainen on jopa monikertana.
Kehysriihessään Kataisen hallitus vaikeni osinkotulojen perusvähennyksestä. Sen sijaan hallitus poimi mitä kummallisimpia vähennyksiä yrityksille, startupeille ja bisnesenkeleille (miljonääreille).
Kummassa on enemmän massaa, enkeleissä vai osakeväessä, kummassa on enemmän älyä? Osakesijoittajia Suomessa on 830 000. Se on enemmän kuin yhdenkään puolueen äänestäjäkunta.
Kansalaisten yhtiövallasta voisi kehittyä uusdemokratian aalto korvaamaan korruptioviritteinen valtiodemokratia. Nythän ollaan myös kuntia lopettamassa (ehkä joutavatkin, reliikit).
Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys, omistajademokratia, yhtiödemokratia, talousdemokratia, Britannian stewardship – näiden käsitteiden pohjalta aukenee uusi maailma!
Yhtiökokouksissa käyvä väki on tietäväistä ja älykästä. Yhtiön johto ei välttämättä selviä voittajana. Ammattimedia poimii aiheita osakkaiden kysymyksistä. Osakkaat voivat myös äänestää jaloillaan.
Yhtiökokouksissa osakkaisiin suhtaudutaan – ainakin muodollisesti- kuin he olisivat isäntiä talossa. Sellainen sykähdyttää, varsinkin kun sitä vertaa politiikkaan. Kansanedustaja, ministeri tai eduskunta ei kansalaisen suuntaan edes vilkaise.
Yhtiödemokratia vaatii kehittelyä. Yksi elementti on omistusrakenteiden uushajonta. Instituutio-omistajat on hajotettava, osakemassat hajautettava. Osakemassoillaan eläkeyhtiöt ja muut, valtio mukaan luettuna nollaavat pienomistajien vallan. Tätä voi sanoa nyky-yhteiskunnan perusongelmaksi. Se on yksi syy lyödä nykyiset työeläkeyhtiöt hajalle.
On ilahduttavaa, että maailman huippua lähestyvän Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen oniskenyt kirveensä tähän mätäkasaan. Puttonen on oikealla asialla. Kansan osallisuus yhtiövaltaan on nostettava politiikan ykkösasiaksi.
Kataisen hallitus toimii juuri väärinpäin. Se väheksyy ja torjuu ”kansankapitalismia” kaikin keinoin. Se hylkäsi Stadighin ehdottaman perusvähennyksen, mutta samaan aikaan syytää heikosti läpinäkyviä veroetuja Aalto-yliopiston liepeillä pörrääville pelipojille, Suomen suosta nostajille (voi tätä impivaaraisuutta), valtion varoilla Brasiliaan seilaaville Aallon humppaveikoille sekä näiden liehakoijille eduskunnassa, start up -kikattajille.
Ja sitten vielä Ville Niinistö kehuu, miten ylpeitä vihreät ovat hallituksensa toiminnasta. Tosiasiassa hallitus suosii insinööripelureitten pikkupiirejä laajoja kansanjoukkoja vastaan. Siinä vihreiden ylpeys (tekisi mieli sanoa kuin eilen s-tana).
Meitä on tässä yhteiskunnassa muitakin kuin aallon ja otaniemen jengit. Meitä on monin verroin enemmän.
Pankkitileillä on kotitalouksien talletuksia 78 miljardia. Tässä on potentiaali, ehkä myös poliittinen voima, mutta ei vaalirahaksi teille.
Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys on oikea lääke talouden tasapainoon. Teidän elvytyksenne, vakauspakettinne, kurisopimuksenne, EKP:n virtuaalirahanne, takuunne ja vakuunne, kaikki ne ovat jälkikäteistä korvaavaa hoitoa. Ne ovat häilyvää ja voimatonta politiikkaa, surkeaa räpistelyä. Kriisien syyt löytyvät ja pitää etsiä perustasta. Kuka omistaa talouden? Missä on kansalaisten isännyys, köliohjautuvuus?
Tästä aiheesta keskusteltiin myös Kauppalehdessä, tässä poimintoja:
Järjestelmä on räätälöity syrjimään osakkeisiin suoraan sijoittajia ja suosimaan pankkien rahastoihin sijoittajia. Eläkevakuutusten takana ovat isot pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka repivät isoja tuottoja. Kaiken takana on pankkien ja Finanssialan Keskusliiton lobbaus. Voisiko työnantajien maksamat eläkemaksut ottaa pois eläkejäteiltä? Jos osakkeen pitää määräajan, voisiko tuotto olla veroton? Hankintameno-olettama oli 50, nyt 40 % (tässäkin asiassa Kataisen ja Ville Niinistön ihannehallitus suosii enkeleitä ja vain heitä). Demareiden Jouni Backman on osakesäästäjien päävihollinen.
Eli, jos annat rahasi rahastolle tai pankille, ne ryöväävät sinut ja samalla menetät äänivaltasi reaaliyhtiöön. Älä sorru sellaiseen. Kuolkoot rahastot, kuolkoot pankit, kuolkoot työeläkeyhtiöt, kuolkoon benchmark-tyrannia.
Lukemistoa:
Fiksua tukea yrityksille. Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.
Vesa Puttosen esitelmä Eläkeyhtiöiden sijoitustuotot 2011 -seminaarissa.
Stadighin työryhmän mietintö Pääomamarkkinat ja kasvu.
Sijoitusmaailman kick-back-kulttuuri kukoistaa. Petre Pomell, Arvopaperi-lehden kolumni.
Verotus tappaa halun sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin. Keskustelua Kauppalehdessä.
Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.
16 joulukuun, 2011
Eduskunnan Start up -verkosto järjesti seminaarin. Puhujat oli valinnut Johanna Karimäki. Tilaisuudessa vallitsi rikkumaton hurmos. Kun miettii puheita jälkeenpäin ilman hurmosta, selkäpiitä karmii. Jos pitäisi arvata, keiden tilaisuus oli kyseessä, sanoisin sosiaalidarwinistit.
Näin startupit puhuivat:
– Hoivakulttuuri tappaa. Unohtakaa opintotukien ja muiden pikkusiivut. Tasa-arvo ei vain toimi. Firmassa on oltava johtaja. On luotava uutta. (Ville Simola ja Antti Ylimutka, Aalto-yliopiston Startup Sauna)
– Bisnesenkeleiden verohelpotus on uskomattoman isänmaallinen teko. Kilpailu maailmalla on uskomattoman kovaa. Se on ainoa asia maailmassa millä on merkitystä. Ainoa tärkeä on voittava joukkue. (Ilkka Paananen, Supercell Oy)
– Ei real people vaan right people. Suomen tulevaisuus on kasvuyritykset, nyt on kiva noste. On tiedettävä kuka päättää. Enkeliverkosto tuo esiin osaavimmat. Tähän tilaisuuteen on saatu hieno porukka keskustelemaan. (Risto Setälä, Tekes)
– Tekes-rahojen päätöksentekoa pitää ulkoistaa, ilmeisesti NIY- ja Vigo-verkostoille. (Moaffak Ahmed, Aallon Startup Sauna)
– Maksimi-irtisanomisajaksi 2 viikkoa. (Harri Jyrkiäinen, Pienyrittäjät)
– Show fanatic. ’Yrittäjät’ tekevät yritystyönsä salaa ’nokiatyönsä’ ohessa (tässäpä idea meillekin). (Petteri Koponen, Aallon Startup Sauna)
Darwinistiset härskiydet
Härskeimpiä noista lausumista olivat ”ei real people vaan right people”, ”hoivakulttuuri tappaa”, ”bisnesenkelien verovapaus on uskomattoman isänmaallinen teko”. Tällaiset lausumat käyvät yksiin Alexander Stubbin darwinismi-hehkutuksen kanssa. Näitä ei lausuttu Brysselin opintosessiossa, vaan Suomen eduskunnassa, järjestäjänä eduskunnan start up -ryhmä, valikoijana Karimäki.
Ei real people vaan right people. Tämä tarkoittaa sitä että suuri osa kansaa (real) joutaa taivaan tuuliin. Maailma on oikeiden (right) ihmisten maailma. Jos haetaan historiallisia vertailukohtia, niin kelpaisiko kulakkien hävitys Neuvostoliitossa tai väärärotuisten kohtelu Euroopassa 1930-luvulla?
Right not real -periaatteen lausui Tekesin virkamies. 600 miljoonaa valtion rahaa vuodessa jakava elin siis luokittelee kansan right- ja real -väkeen. Me emme ole oikeita ihmisiä (right people). Eikö näin asennoituva hallinto, virkamiehistö ja poliitikko kuulu vaihtoon?
Kulttuuri on Suomen vahvuus, sanottiin 1800-luvulla. Osaaminen nostaa Suomen, sanottiin 90-luvulla. Bisnesenkelit ja startupit ovat Suomen tulevaisuus, sanovat Mikael Jungner, Johanna Karimäki ja Lasse Männistö sekä Tekes tänään. Onko ajattelun taso noussut vai laskenut, syvennyt vai pinnallistunut?
Mitä on Start up – yksi esimerkki
Aallon ja Sanoma-konsernin yhteinen tiedote 7.9.2011:
Sanoma News ja Aalto-yliopiston Start Up Center sopivat yhteistyöstä. Yhteistyö tukee Sanoman digitaalista kasvustrategiaa ja nuoria suomalaisia yrityksiä. Sanoman edustajat tapaavat säännöllisesti Aalto Start Up Centerin -hautomon kasvuyrityksiä. Lupaavimmat ja Sanoman strategiaan parhaiten sopivat konseptit tulevat saamaan vahvaa tukea. Etsimme erityisesti Sanoma Newsin kaltaisia kumppaneita, joilla on itsellään voimakas strateginen ote tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksiin, sanoo Aallon Paakkala.
Aalto-yliopistolla ei ole moraalista, tuskin laillistakaan oikeutta tehdä tällaista sopimusta, ryhtyä suurimman mediakonsernin bulvaaniksi, ideoiden rahoittajaksi, kokoajaksi ja välittäjäksi. Bulvaanius lyö käsille kansalaislähtöistä, omaehtoista ja sosiaalista mediaa. Aalto on saanut rahaa valtiolta (meiltä), mikä oikeus sillä on käyttää saamaansa rahaa meitä vastaan? Onko tässä aihetta kanteluun?
Sanoma-konserni on sosiaalisen median kilpailija ja elintilan syöjä. Kun kerran valtio, Aalto ja Sanoma lyöttäytyvät yhteen, tarvitaan Suomeen Vallatkaa Aalto -liike. Olisikohan se englanniksi Occupy Unsocial Wave.
Johanna Karimäen naivius: ”kun se on uutta”
”Hallitus on sitoutunut bisnesenkelien verovapauteen tai yritysten t&k -tukeen. Kannatan enkelien verovapautta koska se on uutta”, sanoi Karimäki.
Karimäen oppia soveltaen minkä tahansa tukimuodon, verovapauden, lain tai rangaistuksen perusteeksi tästä lähtien riittää ”se on uutta”. Eduskunnalle vastedes tehtävien kansalaisaloitteiden perusteluiksi riittää ”se on uutta”.
Eero Lehdeltä nyhdettiin tilaisuudessa kommentti. Nyt joudun kehumaan Keravan rikkainta, tätä gallup-tutkijaa, lehtien valtaajaa, edustajaa, yrittäjien puheenjohtajaa: ”Jos enkeleille luodaan nollaverokanta, niin pian kaikki yritykset ovat enkeleitä”. Siinä puhui harkinnan, viisauden ja kokemuksen ääni. Ottakoot opiksi Jungner, Karimäki ja Männistö.
Mihin bisnesenkelin myyntivoiton verottomuus (uudelleen sijoitettuna) voikaan johtaa? Se olisi ikiliikkuja: enkeli pyörittää osto- ja myyntiliikettä, kumuloi verotonta myyntivoittoa ja kun veronmaksun aika tulee, niin järkätään keinotekoinen tappio, konkurssi tai jännempää. Stadighin työryhmä, viimeistään VM torpannee tällaisen veroparatiisin.
Vihreät vaativat veroparatiisien poistamista. Samaan aikaan he itse vaativat uutta paratiisia. Naivia, epäjohdonmukaista.
Startuppien ”ekosysteemi” – entä väestö kaikkinensa, yhteiskunta, me?
”Ei pidä nostella esiin yksittäisiä pelureita, pientä kaveripiiriä. Yksityistalouksien varallisuus pitää ottaa mukaan ”, sanoi yleisö, ehkä Arto Tuominen. Edustaja Juha Sipilän todettiin korostaneen tätä.
– Totta, meillä kansalaisilla (realoilla) on pankeissa talletuksia 71 miljardia, rahoitusvarallisuutemme on kaikkiaan 162 miljardia, lisäksi meiltä on ryövätty työeläkeyhtiöille 130 miljardia. Jopa EU:n vakausrahastot kalpenevat näiden summien rinnalla. Millaisia starttaajia me voisimmekaan olla? Mitä meidän aloitteellisuuden eteen on tehty?
Miksi rahoitus muka ylipäänsä on ongelma ja kenelle? 1950-luvulla rahoitus oli ”kansallinen” ongelma. 1980-luvun lopulla pääomat vapautettiin, muutama vuosi ja Suomi oli kaikkien aikojen katastrofissa. Miten käy tänään ja huomenna, kun moraalittomista sota- ja muista pelureista (roviot) tehdään sankareita?
Nykyisten startuppien bisneksistä 80 % on soopaa, pikkupelaamista, vikittelyä, krääsää. Muutama vuosi sitten vihreät, Karimäki mukaan lukien, hokivat ”vähemmän krääsää, vähemmän krääsää, vähemmän krääsää”. Nyt he hokevat: ”lisää krääsää, lisää krääsää, lisää krääsää”.
Hypeä startupeilla riittää, pukeudutaan, höpötetään, käteen ei jää mitään. 10 vuotta sitten kadulla jonotti 1000 ihmistä TJ-Groupin osakkeita, arvo tänään 5 tai 2 senttiä. Onko opittavaa?
Veropolitiikan harha
Verovapauden mankuminen bisnesenkeleille paljastaa veropolitiikan isommankin harhan. Bisnesenkelit kai yleensä ovat yhtiöitä, harvemmin henkilöverotteisia. Nykylinjalla henkilöt pääomaverotetaan kuoliaiksi, mutta yhtiöistä tehdään paratiiseja. Henkilöt maksavat 30 %, yhtiöparatiisit kohta 0 %. Ovatko nämä suhteessa toisiinsa?
Verotuksella pitäisi voimauttaa meitä henkilöitä (real) yhtiöiden sijasta. Pitäisi siis nostaa yhteisöveroa ja laskea henkilöiden ja elinkeinonharjoittajien pääomaveroa sekä tehdä se voimakkaan progressiiviseksi, vai? Pitäisikö varallisuuksien keskittymistä estää verottamalla ylisuuria varallisuuksia? Ja ennemmin tuotekehitysvähennys mille tahansa yhtiölle Kinnulan Silkkiperää myöten kuin täysverottomuus Aalto-yliopiston ympärillä hyrräävän kaveripiirin startupeille.
Jaana Pelkonen – naisellista darwinismia
Pelkosen puhe eduskunnassa 14.12.2011:
”… Koska hallituksen lupaamaan yhteiskuntatakuuseen ei näillä näkymin liity pakkoa vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi osan nuorista kohdalla liian suuri. Mielestäni terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa lainkaan, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen. … Ei myöskään ole eettisesti oikein, että osa jättäytyy passiivisiksi tukien nauttijoiksi osan joutuessa tekemään töitä kaksin verroin enemmän ja elättämään paitsi itsensä myös ne, jotka eivät halua yrittää ja tehdä töitä…”
Miksi sosiaalidarwinistinen ylemmyydentunto tarttuu juuri naisiin (Stubbin ohella)? Aiemmin keppipuhetta on kuultu vihreiden (naisten) suusta. Nyt kokoomuksen ”naisliitto” (Pelkonen, Grahn-Laasonen) vie vihreiltä tämänkin keppihevosen.
Vastaliike
Eikö eduskunnan, Aallon, Tekesin ja startuppien sosiaalidarwinistiselle liikkeelle pitäisi saada vastaliike ja mielellään pian?
Politiikkaan ja eduskuntaan tarvitaan pitempää perspektiiviä. Kansakoulut, kulttuurin ja sivistyksen perusta luotiin 1800-luvulla, 1920-luvulla keksittiin oppivelvollisuus (keppi sekin), 40- ja 50-luvuilla luotiin lapsilisä ja kansaneläke, 60-luvulla perustettiin yliopistoja, avattiin sosiaalinen kierto. Eikö tänään keksitä muuta kuin sotapelejä pelaavia startuppeja? Voi meitä realoja.
Lukemistoa:
Kotitalouksien rahoitusvarat
Aalto-yliopiston ja Sanoma-konsernin sopimus 7.9.2011.
Vertailun vuoksi: Brittiläisiä innoja ja startuppeja (Royal Society of Engineering)
Bisnesenkeli tuo rahaa ja kokemusta
Työryhmä pohtimaan kansallista strategiaa pääomamarkkinoille
Missä Suomen enkelisijoittajat piileskelevät
Jaana Pelkonen eduskunnassa 14.12.2011.
11 joulukuun, 2011
Tiedon etsintää arvostava ilmapiiri, rauhan rakentamisen rohkeus, te kolme palkittua naista, joukossa Jemenin Tawakkul Karman, millä intensiteetillä puhuitkaan. Sinä pieni ja nuori, edestäsi väistyi Jemenin yksinvaltias.
Tukholman Nobel-juhla ylensi mielen. Ruotsi rakentaa ihmiskunnan sivistystä, Suomi hukkuu moukkamaisuuteen. Ero tuli mieleen, kun vertasi Nobel-juhlaa Linnan juhliin Suomessa.
Naisten leninkien tasolle päästiin vasta TV-ohjelman lopulla ja vain pariksi minuutiksi. Ei kättelynarsismia, ei laahuksia eikä iljakoita selkiä.
Fyysikkojen puheet juhlassa olivat suurenmoisia. Voisitteko kuvitella Linnassa pohdittavan universumin mysteereitä: miksi avaruus laajenee kiihtyen, mitä ovat pimeä aine ja energia?
Nobel-juhlassa pohdittiin myös Eurooppaa, euroa, talouden ja yhteiskunnan tilaa. Ruotsin ministeri Anders Borg vaikutti poikamaiselta, mutta niinköhän vaan Ruotsi seuraa Britanniaa ”talousliiton” (EU) ulkopuolelle.
Sanoiko Ruotsin opetusministeri näin: tutkimuksen keskuksia on luotava ympäri Ruotsia. Voisitteko kuvitella, että ministerit Sarkomaa (ent), Virkkunen tai Gustafsson sanoisi noin? Ei. He ovat kustannustehokkaita, tuhoavat laitayliopiston toisensa perään, lakkauttavat joka ikisen taidekoulun. Ruotsi luo sisäisesti laveaa perustaa mutta rakentaa samalla ihmiskunnan sivistystä. Suomi kapeutuu, suppenee, ohentuu ja pölhöytyy. Kaikki viisaus, tietämys, hohto ja gloria keskitetään (muka) yhteen paikkaan, Aalto-yliopistoon, pelaamisen roviolle, startuppien höpinöihin, Koneen, Fortumin ja Enson liiketoimintaa vireyttämään, puvustamaan Linnan juhlijoita.
Mutta kirjallisuuden Nobel mietitytti.
Jos koskaan niin nyt Eurooppa ja ihmiskunta tarvitsisi innostavaa maailman jäsentäjää ja kiteyttäjää. Mikä foorumi kirjallisuuden Nobel siihen olisikaan. Eikö kirjallisuuden piiristä todella löydy aatoksen kohentajaa? Tuossakin edessäni pöydällä, satunnainen kirjapino: Mievillen Toiset, Khadran Osattomien olympos, Rothin Nöyryytys, Ishiguron Yösoittaja, Edsonin Intuitiivinen matka. Toki aiemmin tajusivat palkita Coetzeen, vetäytymisen mestarin, ei kestänyt valkoisten perintöä Etelä-Afrikassa, muutti Australiaan.
Pari kertaa olen yrittänyt Tranströmeriä lukea, ei oikein imaise. Palkitun ei juhlassa annettu esiintyä kertaakaan (kuntokohan). Ylösnosteen mahdollisuus jäi tässä palkinnassa käyttämättä.
Nobel-juhlassa ei puvuista höpisty eikä keimailtu. Ihmiset olivat kuin kuka tahansa. Viktoria jutteli silmät pilkehtien, kunnes vaipui ajatuksiinsa, mahtoiko miettiä aamuista sanaharkkaa Danielin kanssa, perheenlisäystä, edustamisen tylsyyttä.
Mutta mikä oli Linnanjuhlien teema Suomessa, oliko se suvaitsevaisuus, tasa-arvo, maahanmuutto ja rasismi. Tätä ylevyyttä juhlimaan te kutsuitte lylyt ja riskit, mäenpäät ja öllölät, rakenteellisen rasismin ja eriarvoisuuden rakentajat, vähäosaisten syrjäänsysääjät. Öllöläkin, maailmalla huuhaa-ykköseksi palkittu, huipulla siis ollaan. Teille kelpaa fazerien ja kutsettien perinnöt mutta ei tämän päivän elopit. Sysäätte syrjään tieteen, ajattelun ja talouden maahan- tai maastamuuttajat. Eikö tämä ole maahanmuuttovastaisuutta ja rasismin äitiyttä itsessään Linnanjuhlassa. Eduskuntaa myöten te viserrätte: ”todella kyllä” huolestuttaa.
Linnanjuhlat ovat narsismin huipennus. Pysähdy kameran kohdalla, puku maksoi 20 000. Keikistele Tarjan edessä, nytkytä vartaloasi, kikata. Olisi siinä tieteelle tutkittavaa, narsismia ja autismia, empiirinen aineisto. Ties nobelin saisi, lääketieteestä tai henkilökemiasta. Valtiollisen tason käyttäytymistiedettä Suomessa.
Kuinka ristiriitaisia te olettekaan. Olette maailmallisia, olette eurooppaa, pilkkaatte impivaaraa. Itseännehän te pilkkaatte. Linnanjuhlat ovat vuotuinen impivaara-tapahtuma Suomessa: Isänmaa – Isänmaa – IsänMAA, hurraa – hurraa – hurRAA.
Tekopyhyyksien tekopyhyys.
Mutta voisiko Suomessa olla oma nobel-juhlansa?
Suomen Akatemia järjestää vuotuisen kutsugaalan, asun tulee olla iltapuku, frakki ja koru. Gaalassa tieteen huippu palkitaan. Kerran oli palkittu Jari Ehnrooth. Mistähän hyvästä, onko joku kuullut? Ehkä ylimodernia ranskalaista.
Entä Tieteenpäivät? Suomessa päivät ymmärretään tyhmien valistamiseksi, Science in Society. Kuulijat palaavat kotiin tyhmyytensä tiedostaen.
Entä Aalto-yliopiston avajaiset, tervainen soihtukulkue Finlandialta Kiasmalle, lähestulkoon nobel-tasoa, mielen se ainakin ylentää.
Totta se silti on: Suomella on matkaa nobel-tasolle.
YLE: Tukholmassa juhlittiin Nobel-palkintoja
Kirsi Piha: Missä oli Elop
YLE / FST / SVT : Nobel 2011 (netissä?)
28 marraskuun, 2011
Millaiset olot suosivat ideointia? Millainen ympäristö virittää luovuutta? Tätä kysyy Steven Johnson kirjassaan Mistä hyvät ideat tulevat? Hän on käynyt läpi 200 tieteellistä ja muuta ideaa viimeisten 500 vuoden ajalta.
Löytyykö luova ympäristö Kiinasta, USAsta, Euroopasta, Intiasta, Suomesta, Brasiliasta, Afrikasta tai jostain muualta? Onko luova ympäristö yliopisto, markkinat, darwinismi, netti, politiikka, puolueet, ajatuspajat?
Johnson asettaa ristikkäin kaksi kysymystä: syntyvätkö ideat yksilöllisesti tai verkostomaisesti, virittääkö ideointia markkinainen vai ei-markkinainen ympäristö? Näin saadaan neljä vaihtoehtoista ympäristöä: 1) markkinainen yksilöllinen, 2) markkinainen verkottunut, 3) ei-markkinainen yksilöllinen ja 4) ei-markkinainen verkottunut. (kuva)
Mihin ruutuun sanotut 200 keksintöä sijoittuvat? Voiton vie kirkkaasti ei-markkinainen verkottunut ympäristö (kuva). Toiseksi nousee ei-markkinainen yksilöllinen keksiminen. Heikoiten ideoita on tuottanut markkinainen individuaalinen ympäristö (yksilö ja yritys).
Luovan ympäristön ominaisuuksia Johnsonin mukaan ovat:
Ideoita ei pidä eristää eikä suojella vaan niiden tulee saada yhdistyä, fuusioitua, kombinoitua, ylittää käsitteellisiä rajoja. Ideoiden tulee täydentää toisiaan enemmän kuin päteä itsessään. Muureja rakentavat yhteisöt eivät tuota hyviä ideoita.
Entä stubbilainen darwinismi?
Johnsonin mukaan Stubbin yrityslähtöinen markkinaympäristö olisi heikoin ideoiden tuottaja. Ristiin hedelmöittämisen sijasta darwinismi tuhoaa kilpailijansa. Darwinismi pelaa rajoilla (yritys, yksilö), ei hyppele yli, ei kierrätä, ei verkostoi.
Darwinismin voi nähdä 1800-luvun alkeellisena ja mekaanisena tulkintana maailmasta. Olisiko aika omaksua sivistyneempi evoluutio-käsite? Tuhoavan kilpailun tilalle nousee ylevämpi kysymys ideoiden synty-ympäristöistä ja syntytavoista. Yhteisöllisen luovuuden maailma on uusi kehityskuva, paradigma. Sellaisen maailman rakenteluun ei nykyhallituksen stubbilainen politiikka ole sovelias.
Suomen politiikasta, valtiolta ja yrityksistä voi luetella kymmenittäin asioita jotka eivät ole linjassa luovan ympäristön kanssa:
Aalto-yliopisto nikkaroitiin valtiollisen luovuuspolitiikan lippulaivaksi. Kuitenkin Aallon toiminta on intressilähtöistä (elinkeinoelämä, suuryritykset) sekä annettuun käsitteistöön nojaavaa (yritys, start up). Irrallisuudellaan Aalto kuihduttaa laajemman yhteiskunta- ja kansalaisideoinnin.
Aallon suhteen vaihtoehtoinen toimintamalli olisi vaikkapa Battle of Ideas -tapahtuma. Tapahtumassa (2011) pohdittiin paljon kansalaisen mielen riippumattomuutta, itsemäärittelyä ja itseluottamusta. Autonominen yksilö ei ole darwinistinen, vaan myötätekevä. Persoonallisen autonomian estyminen tuhoaa yhteiskunnan vahvuutta, meidät alistetaan apinaihmisiksi, ape-like.
Steve Johnson: Where good ideas come from – the natural history of innovation.
Juhani Kahelin: Millainen ympäristö virittää luovuutta
Juhani Kahelin: Kohti älyllistä autonomiaa.
Battle of Ideas, Lontoo 2011.
Hannu Salmi: Serendipisyys – tieteen onnenkantamoiset, kirjassa Kaikki irti arjesta.
Sattuma tieteessä.
27 lokakuun, 2011
Hallitus lakkauttaa 871 kulttuuri- ja viestintäalan opintopaikkaa (kuva). Yliopistoista ajettiin alas kulttuurin, kirjallisuuden, humanismin ja filosofian tutkimus. Sosiaalista mediaa halvennetaan. – Tällaisilla toimilla nykypolitiikka estää älyllisen autonomian.
Millä oikeudella he näin tekevät? Mikä oikeus valtiolla on sanella mitä ihmiset saavat oppia ja tehdä?
Hyökkäily älyn autonomiaa vastaan kertoo itsessään hyökkäilyn syyn. Viestintä, kulttuuri, autonomia ja äly ovat aikamme poliittinen oppositio. Oppositio ei löydy eduskunnasta. Toisin- ja uusinajattelu muhii kulttuurissa ja viestinnässä. Poliittinen valta tukahduttaa tämän muhinnan. Kuunnelkaa Jukka Gustafssonin puheita, myös rivien välejä. Keskuskauppakamarin Penttilä hyökkää sosiaalista mediaa vastaan (HS 14.10.). Ruotsin EK vaati humanisteille pienempää opintotukea kuin muille. Joensuun autokauppias (Laakkonen) vaati filosofit ajettavaksi pois yliopistosta.
Vapauden saarekkeiden (taidekoulut, muotoilu, luonnonvara, kulttuurin tutkimus) lakkauttamisessa ei ole kyse vain yksittäisistä opinaloista. Kyse on elämänmuodon syvimmistä perusteista.
Oheiset kuvat auttavat hahmottamaan asiaa (Schwarz). Kuvat perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ympäri maailman siitä millaiset kulttuuriorientaatiot eri maissa ovat vallalla. Ulottuvuuksien vastapäitä ovat hierarkia vastaan tasa-arvo, autonomia vastaan juurtuneisuus, hallinta vastaan harmonia (sopeutuvuus).
Millainen kulttuuriorientaatio vallitsee Suomessa ja mihin suuntaan sitä nykypolitiikalla ohjataan? Suunta on kohti lisääntyvää hallintaa ja hierarkiaa. Nykypolitiikka etäännyttää meidät älyllisestä ja tunneautonomiasta, siinä ohessa myös tasa-arvosta. Nykypolitiikkaa on madaltavaa barbaaripolitiikkaa.
Vapaa kulttuuri ja viestintä (ml. sosiaalinen media) ovat älyllisen autonomian ja tunneautonomian mahdollistajia. Juuri näitä Suomen valtio nyt kuristaa. Pitäisi toimia päinvastoin: laajentaa autonomian alueita, yhteiskuntaa läpäiseviksi asti. Suomen ja Euroopan talouskriisinkin syyt ja ratkaisut löytyvät autonomian puutteesta ja sen uudelleen elvyttämisestä. Nykyinen talouspolitiikka on tuhon politiikkaa.
Autonomian sanastoa ovat: laajakatseinen, vapaa, luovuus, utelias, jännittävä elämä, elämästä nauttiva, monipuolinen elämä, mielihyvä (katso kuvio). Tasa-arvo on mekaanisempi ja manipuloinnille altis. Ovatko tasaprosenttiset palkankorotukset ja veronalennukset tasa-arvoa? Olkoon katseemme siis autonomiassa, vapaudessa, ihmisarvossa sinänsä (das Ding an sich)).
klikkaa
Palikoitu ja rehvakas valta – koulutuksen ohjailu
Menossa oleva hyökkäily autonomiaa vastaan on poliittinen näytelmä. Miten spektaakkelin käsikirjoitus on laadittu? Valtio katsoo oikeudekseen mestaroida ihmisten oppimista ja jopa ylintä tutkimusta. On säädetty nippu lakeja: peruskoulu, lukio, ammatillinen, yliopistot. Lakeihin on ripoteltu pykäliä, miten valtio luvittaa tai ei-luvita oppimista. Täytäntöönpanosta annetaan asetus, lukee lakien lopussa. Palikoinnin kirkkain kruunu onkin tämä: asetus koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (987/1998). Siis asetus, huomatkaa. Asetuksen nojalla hallituspuolueet kylmän harkitusti tuhoavat vuosikymmenten mittaan Suomeen syntyneitä vapauden saarekkeita. Operaatiosta tehdään valtaisa spektaakkeli, joka lannistaa yksittäiset toimijat ja ihmiset.
Eduskunnan erityiskeskustelu kesu-suunnitelmasta vaikutti olevan ennalta laaditun käsikirjoituksen osa. Autonomian näkökulmasta keskustelu oli suorastaan haitallinen. Yhteen ainoaan sivulauseeseen oli livahtanut sanat ”opiskelija saa myös itse määrätä, mitä hän elämällään tekee”.
Kaksi edustajaa tivasi työelämäennakoinnin pohjatietoja (”musta laatikko”) myös eduskunnalle kerrottavaksi. Ministeri Gustafssonilta ((sd) ei pohjatietoja herunut, sen sijaan hän sanoi rehvakkaasti: ”Suomi on sillä tavalla, miten minä sanoisin, tuttu maa, esimerkiksi ministeriön virkamiehille, meille yhteiskunnallisille toimijoille, poliitikoille, kyllä me aika hyvin nämä alueelliset vahvuudet tiedämme”.
Nykysuomi on salatun virkamies- ja poliitikkovallan temmellystä. Valtapiirinsä levittämisen he kätkevät erityisesti sanaan ”työelämä”. Jokaisesta olisi tultava teiskolainen metallinkäpristäjä.
Sisäsiittoinen, itseriittoinen, suljettu äly
Nykyvaltio kaventaa älyllisen autonomian etujoukkojensa yksinoikeudeksi. Muun väestön osaksi jää ”oikeus työllistyä” (Gustafsson)). Valtio on asettanut työryhmät investointien houkutteluksi (Eloranta), viennin kasvattamiseksi (Alahuhta) ja pääomarahoitukseen (Stadigh). Eduskuntaan putkahti start up -tiimi. Periaatteessa se voisi olla jopa kansalaislähtöisen autonomian asialla, mutta käytäntö viittaa muuhun: verovapaus bisnesenkeleille, verottoman pääoman sisäsiittoinen kierto, ilmeisesti veroparatiisi. Entä ketä starttaa Aalto-yliopisto – Sanomayhtiötä. Kehä kiertyy umpeen: valtio tuhoaa koulutuspolitiikallaan kansalaisviestinnän, samaan aikaan Aalto ja valtio syöttävät ideoita ja tukeaan sosiaalimedian toiselle tuhoajalle, Sanomayhtiölle. Barbaaripolitiikkaa.
Autonomiaverkosto?
Voisiko Suomeen syntyä autonomia-verkosto? Ensityönään se voisi koota valtakunnallista tukea valtion nyt uhkaamille taidekouluille ja vastaaville, syventää itsepuolustuksen perusteluja. Nyt poliittinen valta ohjaa nämä opinahjot puolustautumaan yksin ja erikseen, jopa toisiaan vastaan.
Löytyisikö autonomiahenkeä eduskunnasta:
Demarit: kun kuuntelee Gustafssonia, Tuppuraista, Peltosta ja Kantolaa, niin toivoa ei ole, pelkkää teatteria ja työelämää.
Perussuomalaisten puheista huokuu ajoittain älyä, moraalia ja tunnetta: Mäntylä, Juvonen, ties tulkoon Kivelä, Heikkilä, Turunen, Joutsenlahti.
Kokoomus: ylenkatseellista ivailua vailla poikkeusta, synnyttää pakokauhun.
Keskustassa vilpittömiä (ylenkatsottuja) ajattelijoita: Puumala, Kalmari, Vehkaperä.
Vasemmisto(liitto) on mennyt pelehtimiseksi, syö jopa omat lapsensa.
Vihreät: kadotettu tulevaisuus, vetovoima herrojen lahkeissa roikkumiseen on liian vahva.
Mustajärvi: järkevä ajattelija.
Tiivistäen
Lähteitä, lukemistoa:
Shalon H. Schwartz: Kulttuuriset arvo-orientaatiot. Limor kustannus 2011.
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kesu-suunnitelma.
Poliitikot taidekoulutuksen tiennäyttäjänä. Taide 2/2011.
Eduskunnan keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä 20.10.2011.
31 elokuun, 2011
Historian tutkija Markku Jokisipilän kirjoitus ”Järjen veit ja minusta orjan teit” on lukemisen arvoinen (Turun Sanomat 31.8. linkki).
Yliopistoväki on ollut nössöäkin nössömpää. Suurliike-elämän, ministeriön ja muutaman poliitikon on annettu pyöritellä miten tahansa. On viekoteltu, piinattu ja orjuutettu jopa ilmiselvin valheellisin argumentein. Nykyinen pääministeri Katainen kutsui tätä fantastiseksi. Eduskunnassa hallituspuolueet vihreistä alkaen pakahtuivat riemusta yliopistoja uudistaessaan.
Markku Jokisipilä palauttaa mieliin uutisen, jonka mukaan Aalto-yliopisto ei enää mahtunut 500 parhaan joukkoon Shanghai-listalla. Toki listalle mahtui joukko muita suomalaisyliopistoja: Helsinki, Turku, Oulu, Itä-Suomi.
Lahjoituspääomia yliopistoille kertyi kaikkiaan 337 miljoonaa, siitä Aallolle 200 miljoonaa. Valtion vastinrahaa Aalto saa siten 500 miljoonaa kaikkien muiden yliopistojen saadessa yhteensä 342,5 miljoonaa.
Eikö tällaista yhden (muita alemmaksi listatun) yliopiston suosintaa ole pidettävä yhdenvertaisuuden loukkauksena tai peräti kansallisena rikoksena? Rahojen jaon perusteet?
( http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/252632.html )
Entä Jyväskylän yliopiston palkkiot
Aiheeseen pitää palata erikseen, lämmittelyksi muutama lehtikirjoitus aiheesta:
Kreikan tauti pesi yliopistoon
Yliopistoja johdetaan huippupalkoilla
Yliopiston hallituksen palkkiokulut yli kymmenkertaistuneet
23 elokuun, 2011
Työ- ja elinkeinoministeriö jarruttaa Pyhäjärvelle tyrkyllä olevaa hiukkastutkimuksen jättilaboratoriota, kertoo YLE. Aiemmin Tekniikka & Talous kertoi hankkeesta:
”Pyhäjärvi on noussut ykkösvaihtoehdoksi suuren eurooppalaisen hiukkasilmaisimen sijoituspaikkana, uutisoi Ylen Oulun alueuutiset. Valtavaa, neutriinoja tutkivaa observatoriota on kaavailtu Pyhäsalmen kaivoksen uumeniin…
Laguna-ilmaisin olisi ensimmäinen EU-maiden yhteinen tutkimuslaitos Suomessa. Toteutuessaan sen mukana lähialueelle asettuisi 50-100 kansainvälistä huippututkijaa, minkä lisäksi hanke työllistäisi rakennusvaiheessa jopa tuhansia henkilöitä. Hankkeessa on mukana kaikkiaan noin 40 laitosta 13 maasta…” (T&T:n juttu 1.8. kokonaisuudessaan, vaatinee rekisteröitymisen)
YLEn uutinen 23.8. kokonaisuudessaan:
”Pyhäjärven havittelema jättilaboratoriohanke ei ole nytkähtänyt kesän aikana eteenpäin. Työ- ja elinkeinoministeriössä mietitään muun muassa sitä, mitä laitos tulisi Suomelle maksamaan.
Työ- ja elinkeinoministeriö toppuuttelee Pyhäjärven toiveita saada EU-maiden yhteinen Laguna-tutkimuslaitos paikkakunnalle.
Ministeriön kaivosylitarkastaja Pekka Suomela sanoo, että Pyhäjärven havittelema jättilaboratoriohanke ei ole edennyt kesän aikana, sillä ministeriössä pohditaan muun muassa miljardilaitoksen hintalappua Suomen valtiolle.
Suomelan mukaan hankkeella on edelleen kovia kilpailijoita, vaikka Pyhäjärveä onkin pidetty otollisena paikkana EU-maiden yhteisen hiukkasfysiikan tutkimuksiin.”
Kirjoitin YLEn nettisivulle kommentin:
”Suomen valtio on tiedevihamielinen.
Lapissa räävitään malmien saamiseksi viimeinenkin kallionkieleke, houkutellaan ja päästetään ulkomaiset sijoittajat, maanitellaan suomalaissijoittajia ja valtion kehittämisrahoja. Kun olisi mahdollisuus saada ihmiskunnan syvintä ja terävintä tiedetietämystä Suomeen, niin työ- ja elinkeinoministeriö alkaa niristä ja narista.
Suomi voisi ’profiloitua’ syvätieteen maana. Siinäpä olisi sitä ’brändiä’.
Käykääpä Genevessä CERNissä – mikä globaali tiedemaailman risteyspaikka. Vierailijoitakin virtaa ees taas.”
Poimintoja muiden kommenteista:
– TEM on näköalattomasti luvannut ydinvoimarakentamista pohjoiseen, eikä muuta tulevaisuutta nyt oikein edes nähdä!
– Rahaa riittää tuhlattavaksi erilaisten taideyliopistojen ja Aaltoyliopistojen tarpeiksi, mutta kun pitäisi kehittää jotain kauempana päättäjistä tulee stoppi.
– Turhaa me tehdään ja tutkitaan kaikkea super-, nano- ja biohypettä, mitä kaikki muutkin tutkivat. Yritetään kerrankin olla omaperäisiä ja omaehtoisia eikä pelkkiä perässäkulkijoita.
Kaivosalan hankkeisiin TEKESiltä löytyy kymmeniä miljoonia. Kauppalehdessä 22.8. yksi rahansaaja (Spinverse Oy) hehkuttaa otsikolla ”Kaivosalan vahva renessanssi”.
Kiehtovimpaan tieteen kärkeen ei rahaa enää löydykään. Suomi on maanmöyrijöitten, turpeen tupruttajien ja ylitarkastajien maa. Ei sivistyksen eikä tieteen.
klikkaa
klikkaa
essee.net 