Etlan hallitusmuistio, ensihuomautus

Etla vaatii sosiaalimenojen indeksien jäädyttämistä vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019. Jäädytyksillä rahoitettaisiin työnantajamaksujen alennus. Kokoomusministeri Vapaavuori toistaa Etlan vaatimuksia omana kantanaan.

Ote Etlan muistiosta hallitusohjelmaksi:

”Julkisen sektorin tulonsiirroista noin puolet on ansiosidonnaisia eläkkeitä. Näillä on perustuslain tasoinen omaisuuden suoja, joten radikaaleja leikkauksia niihin ei ole mahdollista toteuttaa. Muista tulonsiirroista iso osa on tuloerojen tasoittamiseen pyrkiviä vahvasti tulosidonnaisia eriä, kuten kansaeläkkeet ja toimeentulotuki. Tällaisten erien karsinta edellyttää luonnollisesti huolellista vaikutusarviota. Koska tämä vie aikaa, helpoin ja suurimmat virheet välttävä tapa on ”juustohöylä” eli kaikkien etujen tasainen leikkaaminen. Sikäli kuin tämä koskee indeksitarkistuksia, leikkaus voidaan ulottaa ongelmitta myös eläke-etuuksiin. Näin voidaan itse asiassa saavuttaa merkittäviä säästöjä. Arviomme mukaan indeksitarkistuksista luopuminen vuosiksi 2016–2019 johtaisi vuoteen 2019 mennessä veromenetykset huomioon ottaenkin yli 2 miljardin euron (1,1 % BKT:sta vastaavaan) säästöön. Uusi hallitus voisikin päättää indeksien jäädyttämisestä neljäksi vuodeksi ja korjata sitten matkan varrella tätä päätöstä sitä mukaa kuin huolellinen analyysi tuottaa parempia säästökohteita.”

http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Hallitu…

Jos inflaatio vuosina 2016-2019 olisi noin 3 % vuodessa, niin indeksien jäädyttäminen laskisi lapsilisien, eläkkeiden, toimeentulotuen, asumistuen, kansaneläkkeiden ym. reaaliarvoa ehkä noin 10-15 %? Aiemmin arvonalennus hoidettiin devalvaatiolla, nyt ”sisäisellä devalvaatiolla”.

Päättyvällä vaalikaudella poistettiin yritysten Kela-maksu (miljardi euroa) ja laskettiin yritysten yhteisöveroa niin että veron tuotto pelkästään vuonna 2013 aleni 13 %, tiettävästi 600 miljoonalla eurolla (katso YLEn uutisointi aiheesta).

Kela-maksun poistamisella (’sosiaalitupo’) jäädytettiin perusturvan kehittäminen, taattiin ansioeläkkeiden nostomahdollisuus ja mitätöitiin Sata-komitean työ.

Mihin tämä tie lopulta johtaa? a’ la France.

(Katso myös Armi Lindellin blogi.)

 

Vihreät, te tuhoatte Savon identiteetin

Uudessa vaalipiirijaossa Savo pätkäistään kahtia. Pohjoinen osa viskataan Pohjois-Karjalaan ja eteläinen osa Kymeen. Tällainen pätkiminen ja heittely on maakuntaidentiteetin loukkaus. Ketkä ovat syyllisiä? Vihreät. Viime vaiheessa kokoomus säesti vihreitä. Ja mikä on peruste? Vain ja ainoastaan lyhyen tähtäimen laskelmointi eduskuntapaikoilla.

Tällainen laskelmointi on loukkaus mitä tahansa identiteettikokemusta vastaan. Ja kuinka ollakaan, samaiset vihreät ryhmäpuheenvuorossaan, jonka esitti espoolainen Johanna Karimäki, vaatimalla vaati ja hehkutti että kuntauudistuksessa kuntien identiteetti pitää säilyttää, tarkoittaen erityisesti kotikuntaansa Espoota, kuinka muutenkaan.

Ideniteetti täällä mutta ei tuolla. Siinä suomalainen nykyvihreys.

Vaalipiirien mulkkaus lyhyen tähtäimen paikkalaskelmien perusteella on ala-arvoisinta mitä Suomen politiikassa on vuosikymmeniin tehty. Ja vihreät, he uhkasivat oikein hallituksesta lähdöllä elleivät saa tätä vaatimustaan läpi. Tämä on ainoa asia koko Kataisen hallituksen aikana mikä vihreiden mielestä on ollut hallitusuhkauksen arvoinen. Eikö ole tärkeämpiä asioita, eikö todella? Valta kiiluu, ja raha.

Entä mitä teki eduskunnan perustuslakivaliokunta tässä asiassa? Äänesti, ja vielä puoluepoliittisesti. Perustuslain lukeminen, soveltaminen ja ymmärtäminen on siis puoluepoliittinen kysymys, poliittinen laskelmointikysymys. Tällaista on suomalainen perustuslakioikeus. (Muista myös EU-vakauslain perustuslakitulkinta tai nuorten toimeentulotuen leikkaus). Eduskunnan arvovalta, siinä sitä on.

Hyvät perustuslakiprofessorit yliopistoissanne, Tuomas Ojanen ja muut, eikö nämä asiat teitä kiinnosta?

Tarjoudun seuraaviin eduskuntavaaleihin projektipäälliköksi tehtävään jonka tavoitteena on estää (tässä tapauksessa) vihreitä saamasta ainoatakaan eduskuntapaikkaa Savon maakunnasta.

Hauskalla tavalla savolaisidentiteettiä pohtii Timo Kohvakka blogissaan Savolaisten nimen alkulähde.

 

Politiikan ylimielisyyden syyt pilkistivät suuressa vaalikeskustelussa

Viime aikojen vihastuttavin ja vieraannuttavin ilmiö on ollut eduskuntaan ja hallituspuolueisiin pesiytynyt ylimielisyys. Se näkyy heidän käyttäytymisessään viimeistä piirtoa myöten: kikattelevat, halailevat, ivailevat ja naureskelevat oppositioedustajille. Tämä ilmiö on paha, todella paha.

Kyseessä on politiikan rakenneongelma. Vähemmistön suoja poistettiin perustuslaista. Ihme kun suoja yhä on osakeyhtiölaissa. Viimeinen ulkoinen ja ajoittain arvaamaton pidäke hallituspuolueiden ylivallalta poistettiin kun presidentiltä vietiin oikeus olla mukana hallitusta muodostettaessa tai peräti hajottaa eduskunta.  Tällä hetkellä hallituspuolueiden ylimieltä ei uhkaa mikään, ei mikään.  Se näkyy ja on tuhoisa.

Politiikasta katoaa keskustelevuus, uusiutuvuus ja dynamiikka. Hallitusohjelma on enemmän tai vähemmän hätäpäin kasattu kyhäelmä, joka jäykistää politiikan vuosikausiksi. Ohjelmaa laadittaessa kullekin puolueelle lahjoitetaan keppihevonen, suuri tai pieni, joka yhteishengen nimissä ajetaan väkisin läpi. Järkyttävä esimerkki on tuulivoimatariffi (vihreiden keppi), jolla meidät kaikki pakotetaan maksamaan muutaman suursijoittajan suurtuotto, törkeistä törkein.

Mauno Koivisto teki uroteon katuessaan yliparlamentarismia. Olennaista ei – minun mielestä – ole vahva presidenttiys vaan se että ylimielisyyteen taipuvaisten puolueiden vallalle on tarvittaessa jokin ulkoinen pidäke, olkoon se vaikka presidentti. Nyt sellaista ei ole. Nykyisten kriisien pohjimmaisena syynä niin taloudessa kuin politiikassakin on vallan pidäkkeettömyys.

Parlamentarismi on tyylikäs sana ja sellaiseksi imagoitu. Tänä päivänä parlamentarismiin kätkeytyy pikkudiktaattorien pidäkkeetön valta, pehmennetty diktatuuri.

Mitä lie perussuomalainen (en muista nimeä) tarkoittanut sanoessaan että poistaa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi. Unohdetaan hetkeksi tunteet, fraasit, hokemat ja mantrat ja kysytään viileällä tutkija-asenteella, voisiko noissa sanoissa olla jotain perää? Ensinnäkin: parlamentarismi on tietyllä tavalla vastakohta kansalaisdemokratialle, ehkä jo vanhakantainen aikansa elänyt kuollut ja epädemokraattinen instituutio. Toiseksi: mikä on parlamentin innovatiivisuus? Onko se ajatuspaja, think tank, tutkimushenkinen instanssi, kansakunnan henkisen ja älyllisen elämän inspiroija? Ei vakuuta, ei innosta. Kolmanneksi: onko parlamentti eturyhmien bulvaani ja samalla myös oman itsensä eturyhmä? Tältä näyttää. Kiistättekö?

Suuressa vaalikeskustelussa 19.1. sivuttiin hallituksen muodostamista keväällä 2011. Paavo Väyrynen moitti ja kysyi, miksi relevantteja vaihtoehtoja ei päästetty edes pohdintaan (esim. sd + ps + kesk). Nyt kun seurataan miten ylimielisellä, lukkiutuneella ja epäanalyyttisellä tavalla hallitus toimii, niin keväisen laiminlyönnin rasite kasvaa päivä päivältä. Tämä havainto saattaa olla presidentinvaalien 2012 merkittävin tulema ja vaikutus riippumatta siitä kuka valitaan niin sanotuksi presidentiksi.

Onko Mauno Koivisto ainoa ajattelukyinen ihminen Suomen politiikassa? Nyt kypsään ikään ehdittyään.

 

Ketkä sanoivat vaalikoneissa EI Portugali-paketille

Linkki EI-vastanneiden kansanedustajien nimilistaan, Ilta-sanomien lehtijuttuun ja kommentteihin tässä (US Puheenvuoro).

EI-vastanneet myös tässä:

Vihreät:  Alanko-Kahiluoto, Karimäki
Kokoomus: Eestilä, Harkimo, Heinonen, Hemmilä, Kauma, Lauslahti, Matikainen-Kallström, Mäkelä, Orpo, Toivakka, Vikman
Keskusta: Alatalo, Hautala, Kalmari, Leppä, Paloniemi,  Rehula, Rossi, Rundgren
Demarit: Backman, Feldt-Ranta, Gustafsson, Guzenina-Richardson, Heinäluoma, Hiltunen, Ihalainen, Jungner, Karhu, Koskinen, Kymäläinen, Lindtman, Myller, Ojala-Niemelä, Paasio, Piirainen, Saarinen, Skinnari, Tuomioja, Viitamies, Viitanen, Väätäinen
Kaikki perussuomalaiset ja vasemmistoliittolaiset.

 

Politiikan innovaatioikkuna ja kansanrintamahallitus

”Elinkeinoelämän suurin pelko ei liity Portugal-paketin kohtaloon vaan tulevan hallituksen kokoonpanoon. Pahimmassa skenaariossa maahan muodostettaisiin kansanrintamahallitus, jossa demareiden ja perussuomalaisten lisäksi olisi ainakin vasemmistoliitto ja mahdollisesti vihreät tai ruotsalaiset.”  – Näin tiesi Kauppalehti 4.5.

Kauhuskenaarion voi kääntää toisinpäin. Euroopan tukehtuessa taloutensa sekasortoon suomalainen kansanrintama voisi näyttää mallia muulle Euroopalle.

Kriisimaiden tulevaisuus nähdään nyt lohduttomana. ”Velkamaat tarvitsevat rajuja ratkaisuja, jotka musertavat maiden talouden pitkäksi aikaa”, sanoo Vesa Kanniainen.

USAn suurlähettiläs Oreck pohti Kauppalehdessä 2.5. maailman uusrakentamista. Ei pidä jumittua riskien hallintaan. Kestävyys-puheesta puuttuu positiivisuus. Nouseva menestys on yritykselle tärkeämpää kuin suojautuminen jotakin vastaan. Ihmiskunta selviää haasteistaan vain uudella ajattelulla. On kehitettävä uutta kieltä joka ei viittaa menneisyyteen. Hylätkää sana vihreä tai kestävyys. – Näin siis Oreck, Zero Carbon Initiativen perustaja.

Uusajattelun (innovoinnin) kannalta kansanrintama tarjoaa mehukkaammat ainekset kuin elinkeinoelämän yksinuottisuus ja uhittelevuus.

Mahdollisia aineksia:

• henkilötaso ensisijaiseksi suhteessa yritystasoon. Käytännön esimerkki: yritysvero pysyköön korkeahkona (nyt 26 %). Jos pääomatuloveroa (henkilövero, nyt 28 %) nostetaan, tehtäköön se erittäin valikoidusti pienimittaisia toimintoja kuten piensäästämistä, piensijoittamista, vähäistä vuokrausta tai pienyrittäjyyttä suosien. Hetemäen veroryhmän ja useimpien puolueiden ehdotelmat ovat kulkeneet juuri päinvastoin.
• osallisuus laveammalle pohjalle: koskee omistajuutta, toimintojen muuta hallintaa, työdemokratiaa, koulutusta.
• tiede, taide, filosofia ja kulttuuri palautetaan elämänmuodon perustaksi teknisen kapeutumisen, kaupallisuuden ja syrjäyttämisen sijasta.

Kansanrintaman toimet, esimerkkejä

Puolueiden sisäisen uusajattelun esiinkaivu. Suljetaan sosiologi Anna Kontula, toimittaja Silvia Modig, nuorisotyöläinen Hanna Mäntylä ja puunsahaaja Teuvo Hakkarainen samaan häkkiin, lukitaan ovi, ulospääsy vain synteettisiä uusideoita esittämällä.

Viherpesu. Vihreät luontuvat kansanrintaman osaksi vasta kun ylemmöity tietäminen ja itseriittoisuus on pesty pois.

Demarijärjestelmien purku. Tupon ja sosiaalitupon tilalle työdemokratia. Ay-perusteinen isotuloisuus ja sen suojelu (ansiosidonnaisuus) hylätään, tilalle tasasuuruinen perusturva ja eläke. Tel-järjestelmät ja tel-yhtiöt hajalle. Sisällöttömän ja rahamuotoisen talouskasvun tilalle elämän substanssi.

”Populismin” positiviteetti. Tutkijalaumat ja kulttuurihameiset räksyttävät kilpaa perussuomalaisten populismia. Populismi perustelee koulutuksen, osaamisen, tietämyksen, talouden ja politiikan laajapohjaistamisen. Tällainen populismi on mitä tervetullein. Se on avain Euroopan talouskriisiin. Kriisin ratkaisu on laajapohjaistaminen ja uusdemokratia. Kutsukoot lauraparkkiset ja heinijunkkaalat sitä populismiksi.

Hajapoimintoja kansanrintamahallituksen perusteluiksi

Ville Niinistö, blogi ja Turun Sanomat 29.4.:

Ajauduimme osaksi poliittista koneistoa, joka on aikansa elänyt. Vaalituloksessa on uuden alun siemen. Meidän on kirkastettava tulevaisuusratkaisujamme – oltava uskottavien utopioiden esittäjä ja konservatiivisen hallituksen edistyksellinen haastaja.
– Nämä Villen sanat sopivat kansanrintaman tehtäväkuvaksi!

Sami Moisio, Suomen Akatemian blogi 24.3.2011:

Vuosikymmenten ajan Suomea hallittiin kartellivaltion keinoin. Nyt suuri joukko suomalaisia kokee putoavansa kustannustaakoiksi, joita ei kuitenkaan voida irtisanoa tuotantotaloudellisen kalkyylin varaan rakentuvasta valtiosta.
– Eikö Kataisen, kokoomuksen ja elinkeinoelämän Eurooppa ole kartellivaltio potenssiin kaksi, kartellieurooppa. Bengt Holmströmin sanoin: valtiot ovat naimisissa pankkien kanssa.

Vilho Harle, Aamulehti 18.4.2011:

Kilpailuvaltion kelkasta tippuu jo äskeisiä hyväosaisia. Puolueiden kannatuksen uusjako ja uudelleenryhmitys on kovassa vauhdissa. Nostaako tyytymättömyys esiin uusia voimia puolueiden sisällä ja saavatko uudet voimat vaikuttavan roolin? Eri puolueiden tyytymättömät eivät ehkä ole valmiita yhdistymään. Perussuomalaisuus on yksi tapa ryhmittäytyä. Puhe populismista ja protestista ei selitä mitään, mutta se estää analyyttisen pohdinnan.

Saku Tuominen / Idealist Group, Kauppalehti 2.5.:

Prosessi ja innovaatio ovat vastinpareja, vastakkaisia. Innovaatiot ovat eri tavalla ajattelemista, riskinottoa ja perusfundamenttien kyseenalaistamista.
– Olisiko kokoomusvetoinen hallitus mitään muuta kuin prosessien (pankit, finanssit, talous) pyörittäjä?

Heikki Patomäki puhui keskiluokan häviämisestä (HS 1.5.).

Vaalien jälkeen Aamulehti kutsui Suomea syrjäytymisyhteiskunnaksi (pääkirjoitus 17.4.).

Nyt jos koskaan

Nyt jos koskaan tarvitaan innovatiivista politiikkaa. Suomi voisi avata innovaatioikkunan Euroopalle, näyttää esimerkkiä politiikan sisällön demokratisaatiosta, kansan (populan) vetämisestä mukaan positiivisena toimijana, ei kustannustaakkana.

Vassarit, demarit, persut ja keput – muodostakaa hallitus, tehkää Suomesta Euroopan ihmelapsi.

 

Te Kristuksen morsiamet – menkää ja kohdatkaa heidät

Helsingin kulttuuriväkeä ahdistaa ja suruttaa. Kristuksen morsiamen kirjoittaja Heini Junkkaala kutsuu persu-vastaiseen  mielenosoitukseen Kiasmalta kohti eduskuntaa:

Vaalien jälkeisenä maanantaina moni suomalainen heräsi ahdistuneena ja surullisena uudenlaiseen Suomeen. Vaalitulos ja Perussuomalaisten valtava vaalimenestys lamaannuttivat niin, että tuli tarve kokoontua. Haluamme irtisanoutua Perussuomalaisten taantumuksellisesta isänmaallisuudesta ja kansallisesta ylimielisyydestä, joka huokuu Perussuomalaisten puheista ja vaaliohjelmasta. Se ajaa Suomen sulkeutuneisuuden tilaan. Perustimme Facebook-ryhmän: suomalaisuus ei tarkoita perussuomalaisuutta.

Verratkaamme persu-kutsua siihen mitä Heini Junkkaala ja teatterikriitikot sanoivat näytelmästä Kristuksen morsian:

– Päästäkseen eroon ihmisten lokeroinnista ja ymmärtääkseen paremmin erilaisia mielipiteitä on oltava valmis kuuntelemaan ja asettumaan hetkeksi toisen asemaan. Ymmärrän kaikkia näytelmäni henkilöitä, en asetu kenenkään yläpuolelle. Tässä ei ole hyviä ja pahoja, vaan erilaisia ihmisiä, jotka etsivät totuutta. Nykyaika suosii sloganeiksi ja ytimekkäiksi sitaateiksi sopivia mielipiteitä, mutta monessa asiassa on niin monta puolta, ettei niistä sellaisia synny. Olen alkanut ymmärtää, ettei kaikkia sisäisiä ristiriitoja voi ratkaista ja että ristiriitainen olo voi olla pysyvä ja hyväkin olotila. (Junkkaalan haastattelu Vantaan Laurissa 18.3.2010)

– Kristuksen morsiamen teema kiertyy kysymykseen, kuka saa määritellä oman näkemyksensä painavammaksi kuin toisen. Kellä on valta sanoa, että hänen tulkintansa on objektiivinen mutta toisen tulkinta subjektiivinen. …eri puolilla orastaa ajatuksen itu, että asioita ehkä sittenkin voi katsoa toisin. (Päivi Taussi, Kymen Sanomat 30.3.2010).

– Kaikilla on varmuutta uhkuvat viiteryhmänsä ja taustajoukkonsa … kaikki ovat hanakoita tuomitsemaan toisensa, jopa täsmälleen samoin argumentein: infantiilia narsismia ja pakkoneuroosia. (Suna Vuori, HS 28.3.2010)

Kysymys

Päteekö kuunteleminen, toisen asemaan asettuminen ja ristiriitojen hyväksyntä vain kulttuuriväen omassa piirissä, teatteritaiteen sisällä, näyttämöllä ja kritiikeissä? Eikö kuunteleminen ja ymmärrys kanna katukansan keskuuteen?

Ehdotus

Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. Kohdatkaa perussuomalaiset. Kun en heistä montaa tunne, saanen suositella Arja Juvosta, Hanna Mäntylää ja Teuvo Hakkaraista.

Lyökää kättä ja käykää teatteriksi, ryhtykää morsiamiksi. Draaman jännitteet ovat kuin Romeossa ja Juliassa jota koko eduskunta kiirehtii katsomaan juuri sillä hetkellä kun te osoitatte mieltä.

 

Sinipunasoiniko vastaus tuntemuksiin?

Pahalta näyttää. Kansa purkaa vaaleissa pahaa oloa ja herrat pukkaa sinipunasoinia. Vaalit olivat vastalause poliittista ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Sinipunasoiniko vastaus!

Ajatelkaapa seuraavaa. Sosiaalitupon isä Lauri Ihalainen (tai hengenheimolaisensa) sosiaaliministerinä. Epätoden puhuja Henna Virkkunen jatkamassa Aallon lellimistä, muiden yliopistojen sulkemista, laatu- ja tulosohjausta sekä humanismin, filosofian ja kulttuurin alasajoa. Ylimieli Vapaavuori metropoliittana, impivaaran amputoijana.

Missä olisivat persuministerit? Ihmisten kannalta tyhjänpäiväisissä salkuissa: puolustus, u-kauppa, liikenne, sisä, teollisuus, finanssi kakkonen – väyrysiä kaikki.

Entä mitä tapahtuu takahuoneissa? Sosiaalitupot väijyvät, hiovat kynsiään, lipovat huuliaan, körmyttävät leijonan iskuvalmiudessa. Tammikuussa 2009 ne yhdessä yössä ahmaisivat Sata-komitean, poistivat Kela-maksun, eduskunnan pyhäkoulutytöt alkoivat livertää ekologista verouudistusta (liverrys lakkasi vaaleissa).

Keitä nämä tupo-hyeenat ovat: Lasse Laatunen, Lauri Lyly, varallisuusveron poistaja Mikko Mäenpää, Akavan ja Tekniikan Akateemisten Liiton herrat.

Minkä tilaisuuden takahuone tällä kertaa haistaa? Ellei muuta, niin kaikki rahat tel-yhtiöille, maksut ylös, herroille miljoonaeläkkeet (Härmälä, Lilius), Varman ja Ilmarisen tel-rahat hömppäkeskuksiin, namuja eduskunnan tytöille. Peruskansan perusturva ajetaan yhä alemmaksi tellin tieltä.

Lausuiko vaalien alla yksikään puolue sanaa eläkekatto tai tasaeläke? Pohdittiinko ihmisten alisteisuutta työelämässä ja muussa elämässä? Pohdittiinko sosiaalista ja poliittista syrjäytymistä? Ei mitään näistä. Sosiaalinen vaiettiin. Euroopan talous ja finanssit nähtiin ainoina ratkottavina.

Sinipunien, sateenkaarten ja sinivihreiden jäljet lähihistoriassa ovat järkyttäviä: pääomien vapauttaminen, markkinaistaminen, ansiosidonnaisuus sosiaaliturvassa, perusturvan alasajo ja pilkka, ihmisten orjuutus työmarkkinoilla.

Jos kokoomus alkaa vetää hallitusta ja sanelee ehtoja muille, niin politiikka ei olennaisessa mielessä muutu miksikään. Tämä olisi vaalituntojen ivaa ja pilkkaa. Mitä siitä seuraa, mitä arvelette?

Suomi ei tarvitse uutta nationalismia, ei kansallisrintamaa eikä kansallista kokoomusta vaan kansojen rintaman, yhteenkuuluvuuden maailman. Kreikan, Portugalin, Irlannin kansa ei ole vastapuolemme vaan osa yhteistä rintamaa hyeenoja vastaan.

On kehitettävä sosiaalinen malli maailmalle. Löytyykö uusien kansanedustajien joukosta tähän innostuvia ajattelijoita ja uudistajia? Anna Kontula? Hanna Mäntylä? Arja Juvonen? Silvia Modig?

– Perussuomalaiset, jos hallitukseen rynnitte, niin tehkää Sallan Hannasta saman tien sosiaaliministeri. Sosiaalihyeenojen vahtijaksi, Uuden Suomen alullepanijaksi.

 

Vaalimainosten arviointia (jatko-osa)

Vaalimainosten kehunnasta tuli allekirjoittaneen harraste tänä viikonloppuna. Vilkaisin HS:n henkilömainoksia vaalipäivänä 17.4. Kokoomuslaisten rahankäyttö on kammottavaa, senhän toki arvaa. Ei tarvitse jatkossa flirttailla kokoomuksen kanssa.

Mutta hyvänä kakkosena, lukumääräisesti ja rahallisesti, näyttäisivät tulevan vihreät. Tämä minua ihmetyttää. Tai tarvitseeko sitä enää ihmetellä. Vihreiden politiikka on kautta vuosien on ollut piilevästi isotuloisia hyödyttävää, vaikka suu puhuu toista ja varsinkin vaalimainokset. Olipa raha omaa tai lainattua, saatua tai vietyä, niin jo se että rahan avulla pystyy ja uskaltaa vaaleissa operoida, kertoo turvallisesta olosta.

Onko Sinnemäen 40 000 aidosti ”omaa” rahaa? Työministerin palkasta, kansanedustajan palkasta, verottomista kulukorvauksista, ties mistä jemmattua. Nykypolitiikka on kierre joka vahvistaa itse itseään. Ja siihen päälle äänikynnys, etteivät vihaiset pääse liian lähelle.

Otetaan Hesarista yksi aukema, sivut A16 – A17. Aukeaman vaalimainoksista jotakuinkin puolet on kokoomusta, toinen puoli vihreitä. Kuva vasemmalla ylinnä tuo minulle mieleen Tallinnan hotellien tyttötarjonnan toppauksineen kaikkineen.

Sanotun aukeaman puoleensavetävin (tämä jos mikä on omakohtainen mielipiteeni) mainos on se piskuisin. Silvia Modig, Helsinki, Vasemmistoliitto. (Rohkenen sanoa tämän koska olen eri vaalipiiristä ja peräti toisen ryhmän ehdokkaanakin). Katsokaa noita lämpimiä värejä, värisävyjen istuvuutta. Tuon laittaisin julisteena kotini seinälle. Kuuntelin kerran Silvian juontoa eduskunnan K-infossa, sen perusteella uskon että kuvan ilme on aito. Tuollaisia ärhäköitä tyttöjä eduskuntaan, heitä tarvitaan.

Toinen minuun elävänä vaikutuksen tehnyt on Hanna Mithiku (kuinka ollakaan, sama vaalipiiri, sama puolue). K-infossa olivat paneelissa kaikkien puolueiden maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat. Näin silloin Hannan ensi kerran, en edes kuullut hänen puoluekantaansa. Mutta kuulin hänen puheensa, ihastuin puheiden sisältöön ja ajattelin, tuota tyttöä äänestäisin jos olisin Helsingissä. Katsoin taustatietoja, ahaa opiskelee teologiaa ja kehitysmaatutkimusta, hienoa, sopii hyvin, vaikka en itse teologinen mielenlaadultani olisikaan.

 

Jotenkin surullista

Selasin kaksi aamun lehteä (HS, Keski-Uusimaa). Tuli surullinen olo. Hirvittävä rahan käyttö lehti-ilmoitteluun. Eräiden ehdokkaiden kohdalla on mielestäni kyse taantumisesta. Vuoden 2007 vaaleista jäi mieleen henkilöitä jotka vetosivat ihmisiin olemuksellaan. Nyt samat tyypit turvautuvat mittavaan lehti-ilmoitteluun, ties kymmeniä kertoja sama ei aivan pieni ilmoitus. Sama hymynaama, samat ”puolesta” fraasit. Minulle lehti-ilmoitus viestii etäisyydestä. Ehdokas on jossain kaukana, mistä hän ”viestii” ja yrittää ”vietellä” (äänestämään). Ei onnistu, ainakaan minun kohdalla, päinvastoin.

Puolueiden listoilta ja tapahtumista on jäänyt mieleen henkilöitä ”tuotapa olisi kiva äänestää”. Kun sama naama ilmestyy mittavana lehtien palstoille niin siinä meni sekin äänensaaja.

Pakostihan lehti-ilmoittelulla ääniä kertyy. Mutta kun ajattelee vaalien jälkeistä aikaa, niin rahakkaalla, etääntyneellä ja epäpersoonallisella sanomalla läpimenneet eivät ole minun arvostuslistani kärjessä, kaukana siitä. Mieluummin kuljen ohi. Haen yhteistyökumppaneita vaatimattomilta tahoilta joilla on asiasisältöä eikä fraseologista hömppää.

Lehteä selatessa ensimmäisenä pisti silmään vihreiden valtaisa rahan (ja paperin) käyttö. Satunnaisessa järjestyksessä: Soininvaara, Puoskari, Brax, Karimäki, Sinnemäki, Kousa, Alanko-Kahiluoto, Hiilamo, Mikkola jne jne. Voisi kysyä, onko tämä ”vihreän ideologian” mukaista? Mikä on perimmäinen motiivinne? Onko se kuten kokoomuksen (ja Yrittäjäin) Eero Lehdellä: kansanedustajuus on maailman helpoin ja kivoin ja vielä hyväpalkkainen ”työ”, kunhan vähän jutustaa.

Valtaisan rahan käyttäjiä on monia muitakin: Kiviniemi, Katainen, Rossi, Vapaavuori, Männistö, Kauma, Asko-Seljavaara, Stubb, Zyskowich, Pelkonen, Jungner, Torsti, Salolainen, Laaninen, Thors, Räty, Wallin, Arhinmäki, Eerola, Hetemaj jne. jne.

Ja te kehtaatte kysyä, mistä ärtymys, ties tulkoon viha politiikan kentillä johtuu. Ja vielä tuomitsette ärtymyksen.

Saanko sanoa mitä ajattelen: hävetkää.

 

Sosiaalinen kierto takaisin ja heti

Vuosisatoja Suomi oli aatelisten, säätyjen ja kartanoiden sotaleiri. Kansa kalasteli vesistöjen varsilla. 1900-luvulla oli liikehdintää: ihmiset muuttivat, säätyjen tilalle tuli puolueet, politiikka poreili, torpasta pääsi yliopistoon. Nyt – auvoisena vaalivuonna 2011 – sääty-yhteiskunta on täällä taas.

Vaalien jälkeen sama politiikka jatkuu. Miljoona vähäväkistä on vailla näköalaa. Sosiaalinen kierto on pysähtynyt ja yhteiskunta betonoitunut. Etelän kaupungeista kaikaa ivanauru. Poliitikot ovat sisäänpäin kääntyvä ammattikunta.

Yhteiskunta on pantava kiertoon, kivettyneet rakenteet murskattava. Yhteiskuntaan kasautuu räjähdysainetta.

Kiviniemi ja Katainen todistavat jalouttaan: perusturvaa ei leikata. Tällaiset sanat ovat pilkkaa. Ei riitä ”perusturvan säilyttäminen”. Ei riitä indeksikorotus (sehän voi olla negatiivinenkin). Saatte pitää myös tasokorotuksenne. Itse asiassa, ”perusturva” ei ylipäänsä kelpaa meille, olkoon taso mikä tahansa.

Me kysymme kuka omistaa maailman. Näin kysyi myös bisnesyliopistosta tarpeekseen saanut työryhmä julkistaessaan lausumansa 12.4. Me olemme maailman omistajia siinä missä tekin, ei yhtään vähempää. Te ette omista maailmaa yksin, te ette ole meidän ”huolehtijoita”. Pitäkää perusturvanne, lanttinne ja kolikkonne, me otamme setelin. Setelimme on oikeus olla mukana maailmassa toimijana, tekijänä, luojana ja rakentajana. Tämän oikeuden te olette meiltä vieneet. Nyt vaihtuu vuoro. Yhteiskunta kääntyy nurin.

Kierto on maailman olemus: luonnon kierto, aineiden kierto, elämänkierto, hiilenkierto, ajan kierto, taivaan kierto, elonkehä, universum. Vain yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: yhteiskunnan kierto. Se avataan nyt.

Kiertoyhteiskunta on innovaatiomme. Kerronpa teille esimerkin:

Ei täällä tossuissa kävellä

Ropseja kuorittiin paljain käsin, nila-aikaan kuori irtosi helposti. Tämä tapahtui Savon perimmässä nurkassa. Tyttö (vai poikako oli) lähti oppikouluun, kirjoitti ohimennen kuusi ällää, enempää ei silloin voinut, ei äiti ällistä tajunnut. Tampereen punaiseen yliopistoon, mihinkä impivaarasta muualle. Tässä vaiheessa jo hieman nikotteli, miksikö? Mitä hittoa mikrotalouden tasapainoteoria ropsinkuorijaa auttaa, toisekseen piti metsästää (tyttöjä). Työura alkoi uljaammin kuin Katainen koskaan kuvittelisi. Kohta jo virkamiehenä eduskunnassa, herrana, ei täällä tossuissa kävellä. Palkkaansa vastaan piti kirjoittaa arvio, kuinka asunnottomat, raihnaiset ja vammaiset asumisensa kokevat. Ei tullut arviosta riittävän virallista, vierasti VTV, ties tulkoon omiansa sekaan laittanut arvion laatija. Ei ole minusta nykyvaltion ideologiksi. Alamäkihän siitä alkoi ja tässä mennään kuin laskiaisen pulkkamäessä, tunne on riemuisa. Sanoohan sen sloganini: herrat kansaksi ja kansat herroiksi. Alhaalta ylös ja ylhäältä alas, kiertoa on oltava. Minun vuoroni on nyt tulla ylhäältä alas, tervehdys vaan kaikille. Mutta hätäkö tässä, jos ei kelpaa valtiolle, niin vaihdetaan valtio. Siksi tässä ehdokkaana ollaan. Ei turhan päiten.

– Poika perkele, taasko sinä tuollaista kirjoitat! Kerran sinua jo huomautettiin koko eduskunnan voimalla (kuka yltää samaan, kysynpä vain). Vai olikohan se huomautus? – Pitää olla asiallinen.

Mitä minun pitikään todistaa? Aivan, ne innovaatiot. Miettikää tätä, jos ei ropsin kuorija olisi lähtenyt lukkarin penkille, lisensiaatiksi itsensä kohonnut, niin ettepä näitäkään esseitä lukisi. Menikö kierrätys hukkaan? Vesoja vain katkoisin, impivaaran rinteellä, kivenpyörittäjä olisin. Tässä onkin visiomme ja missiomme: kuoriutukoon jokaisesta ropsin kuorijasta kirjailija.

– Seuratkaa siis meitä. Me olemme valo, tie ja elämä. Kolminaisuus.

Vaalien jälkeen ryhdymme töihin. Vaalityömme oli esileikkiä, tiedättehän. Rakennamme Suomesta kiertoyhteiskunnan. Alennamme herrat kansaksi ja kansat herroiksi. Siihen meillä on tieto ja tarvittava taito. Ellei ole, niin löydämme muilta.

Omasta takaa meillä on oppimisen himo ja oivaltamisen kyky. Vihreiltä löydämme taidon priorisoida (”kaikille ei kannata vastata”). Aalto-yliopistosta opimme organisoinnin: perustamme cycling tankin. Tekesiltä omaksumme ylevyyden: yhtiömme on oleva Intelligence Shok (ISHO), vakavarainen ja innovaatiotukikelpoinen. Sitra opettaa, miten valtion pääomalla ketteröidään piilopolitiikkaa.

Tästä kaikesta me laadimme synteesin ja kirjoitamme strategian. Avainsanojamme ovat yhteiskunnan laajapohjaistaminen, kaikkien mukaantulo (ei aktivoimalla vaan innostamalla) sekä kierrätys.

Kiertoon pannaan kaikki: ihmiset, sosiaaliluokat ja kerrostumat, työt ja työelämä, koulutus, yliopistot ja sivistys, miksei myös palkat ja tulot, verot sekä poliitikot. Vain yhden kierrätettävän jätämme muiden (vihreiden) huoleksi: jätteet. Vihreille siksi että eivät olisi tiellämme.

Turhaan he kirjoittavat hallitusohjelmaansa. Täältä löytyy jo.

Liittykää alennettuihin. Miten Jeesus sanoi: kohottakaa alimmainen ylimmäksi ja ylimmäinen alimmaksi.

Tervetuloa siis mukaan, kaikki lämminkätiset.

 

Poliittinen syrjäytyminen purkautuu vaalien alla ja vaalien jälkeen

Sauli Niinistö ja Mari Kiviniemi tuomitsevat vaalikiihtymyksen. He eivät kysy, mistä ärtymys kumpuaa. Ihmiset kokevat itsensä poliittisesti syrjäytyneiksi. Miten käy vaalipettymyksen jälkeen, kun mikään ei muutu ja ”kestävyysvajetta” aletaan hoitaa? Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Päättyneellä vaalikaudella on tehty röyhkeitä poliittisia temppuja, esimerkkeinä yliopistojen ryöstö ja nuorten toimeentulotuen leikkaus. Ne ovat röyhkeydessään ainutlaatuisia kautta aikain.

Yliopistolaista vaikeneminen, vastareaktio nousemassa

Eri puolueita edustava yliopistoväen ryhmittymä julkaisi 12.4. kannanoton ”Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta”. He kutsuvat uutta yliopistolakia itsenäisyyden ajan huonoimmaksi ja tiedevihamielisimmäksi yliopistolaiksi.

Mitä arvoa on ”vaalikeskustelulla”, jossa ei lausuta kertaakaan sanaa yliopisto? Päättäjät vain naureskelevat ja esiintyvät mainoksissaan taivaallisina leivosina. Raivostuttavaa

Vihreiden perustulopetos

Espoon markkinoilla sain Uudenmaan vihreiden vaalilehden ja henkilöesitteitä. Ville Niinistö ja Johanna Karimäki ylistävät vihreiden perustulomallia. Kuinka se työllistää, vapauttaa, tasapainottaa julkisen talouden, korjaa huoltosuhteen, on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali ja kustannustehokas, vaikka mitä vaikka mitä.

Kun vihreiden mallia pöyhii, useimmat väitteet paljastuvat jotakuinkin höpö höpöksi. Vihreiden perustulomallissa jokainen – toimitusjohtaja Matti Alahuhdasta alkaen – saa 500 euroa kuukaudessa käteen ja tämä nimenomaan verottomana kaikille.

Perustulon päälle ansaittua tuloa verotetaan vihreiden ehdotelman mukaan 5000 euron kuukausituloon asti 39 % ja siitä ylöspäin 49 %.

Nykyään ylin marginaalivero on 56 %. Matti Alahuhdan 2 miljoonan euron tuloilla nykyveroksi tulisi kai reilu miljoona, kenties 1,1 miljoonaa (riippuu veroportaikosta ja mikäli he ylipäänsä tuloveroa maksavat). Vihreiden perustulomallissa Alahuhdan tuloveroksi tulisi 974 000 euroa. Toimitusjohtajan verot laskisivat karkeasti 100 000 euroa vihreiden mallin ansiosta. Ja päälle 6 000 euroa verotonta perustuloa.

Sen sijaan tulottoman ihmisen bruttotulon lisäys olisi yhtä kuin perustulo eli 6000 euroa vuodessa, tosin siitä suurin osa kuluisi vihreiden ympäristöveroina pois. Alahuhdan nettolisäys olisi karkeasti 20-kertainen tulottoman (brutto)lisäykseen verrattuna.

– Toki olen voinut ymmärtää osittain väärin, vihreiden malli ei ole selkeä, mutta, arvoisat vihreät, kun kerran käytätte sitä vaaliaineistona, niin kirjoittakaa niin että kaikki ymmärtää. Perustulo -sanan kevyt heittely harhauttaa monta äänestäjää, mikä lieneekin tarkoitus.

Jatkatte: ”perustulolla korvataan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet” ja kohta perään: usein tarvitaan asumistukea ja muita tukimuotoja tai sairauspäivärahaa. Mitä siis oikeasti tapahtuu? Eikö tämä ole sillisalaattia? Jos kaikki vähimmäisetuudet korvataan kaikille maksettavalla perustulolla, niin eikö erityistuen tarvitsijan asema suhteessa muihin heikkene radikaalisti?

Perustulo on keino jakaa yhteistä vaurautta, sanotte. Kenenkä yhteisestä vauraudesta te puhutte?

Miljardi euroa lisää ympäristöveroja

Vihreät asettavat perustulon ehdoksi miljardin euron uudet ympäristöverot. Näin perustulo kuulemma saadaan kustannusneutraaliksi valtiolle ja kunnille. – Tässä pelataan epäuskottavan karkeilla napeilla.

MTV3:n tentissä Anni Sinnemäki huusi, kuinka meidän on pakko, ”meidän on pakko” nostaa ympäristöveroja. – Ei ole mitään pakkoa. Maapallon ekologian hoitamiseksi on parempiakin toimia kuin ympäristöverot.

Jos perustulon ehtona on vihreiden ekologinen verouudistus, niin toteutukoon se vain minun ruumiini ylitse.

Huoltosuhteen vääristäjät, ikärasismi

”Yhteiskunnan suurimpia ongelmia on huoltosuhde”, sanotaan vihreiden perustulopaperissa.  Tällaista puhetta pidän loukkaavana ikärasismina. Yhdestä kansanryhmästä tehdään ongelma ja syyllinen. Koko huoltosuhteen käsite on mekaanista viisastelua. 100-vuotias mies Impivaarasta on parempi työntekijä ja huoltaja kuin Anni Sinnemäki tai Ville Niinistö.

Perustulolla työtä tarjoamaan

”Perustulon avulla työssäkäyvien määrää voitaisiin nostaa”. Hetemäen verotyöryhmä puolestaan kertoi, että tuloveroja alentamalla työn tarjonta kasvaa. Osa tutkijakuntaa tyrmäsi sen väitteen. Työkäyttäytyminen näyttää kelpaavan yhden jos toisenkin liberaalin vaalimössöksi.

Järjestelmien ja byrokraattien kieltä

Vihreiden perustulopaperi on järjestelmien kieltä, byrokraattien kieltä, yläviistoisten eliittien kieltä. – Eikö pitäisi lähteä yksittäisen ihmisen tasolta ja ihmisten keskinäisyydestä? Näin olen perustulon parhaimman puolen mieltänyt. Vihreiltä se on kadonnut.

Leikkaamalla aktivointi

”Tarvitaan aktivointilisiä jotta tavoitettaisiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ohjausresurssien piiriin” (vihreiden perustulopaperi).

– Pyhäkoulutädit ohjaavat meitä,  tavoittavat meidät, puuttuvat meihin, meidät aktivoidaan, hyväntahtoisesti he katsahtavat korkeuksista alas. Kiitos riittää. Riittää, kun aktivoitte itsenne.

Kuinka aktivoitte päättyneellä vaalikaudella? Leikkasitte ei-aktivoituvien nuorten toimeentulotukea 20 – 40 %. Työelämävaliokunnassa asian päällä istui Johanna Karimäki, sosiaali-ja terveysvaliokunnassa Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki. Ainoatakaan kriittistä sanaa ette lausuneet eduskunnassa ettekä muualla. Ryhmänne julisti tukeaan sinivihreälle hallitukselle. Nyt vaaliesitteenne ovat täynnä ”heikoimpien puolesta”, kas näin:

…heikoimpia ei saa unohtaa … perusturvaa on parannettava nostamalla pienimpiä etuuksia  … vähäosaisista huolehditaan … ekologista verouudistusta on jatkettava … heikoimmista huolehtiminen … kaiken kauniin säilyttäminen…

– Näin lupaa vaaliesitteessään henkilö, jolta pari kuukautta aiemmin ei eduskunnassa löytynyt yhtään moittivaa sanaa nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta (Karimäki).

Mistä vaaliärtymys siis johtuu

Vaaliärtymys ja kiihtymys johtuu (muun muassa) siitä että eduskuntaan mennään lirkuttelemalla. Jatkamaan yliopistojen ja tieteen ryöstöä, jatkamaan toimeentulon kiristyspolitiikkaa.

Ainoa mitä Helsingistä, Espoosta ja Turusta muuta maata kohtaan kuuluu on impivaarasyytökset, ylenkatse ja ivanauru.

Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta (raportti 14 s), ryhmän blogi,  adressi
Vihreiden perustulomalli

 

TV:n vaalitentissä – pitikö tämäkin kokea

AamuTV kutsui politiikan haastajat vaalitenttiin perjantaina 8.4. Tässä linkki  (tenttiosuus alkaa muotityttöjen jälkeen 10 minuutin kohdalta):

http://areena.yle.fi/video/1302258272128

Tentattavan piti olla ensikertainen. Mutta tuskin viimekertainen.

 

Eläkekatto ja terveysmenojen katto

Surkuhupaisin tapahtuma eduskunnassa oli eläkekatto”keskustelu”. Eläketurvakeskuksen Mikko Kautto teki pikavauhtia ”tutkimuksen” saaden tulokseksi, että eläkekatto Suomessa on mahdoton (vaikka se muissa maissa on mahdollinen). Voi sitä Hyssälän hyssyttelyä, hallituspuolueiden hykerrystä, vihreillä ei mitään sanottavaa, ei löydy vaaliohjelmasta, hehän ovatkin liberaaleja. Demarit vaikenee, leikkautuisi siinä Lauri Ihalaisenkin eläke.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kirjoitutti ”tutkimuksen” Tulevaisuuden voittajat. Siinä väitettiin että kansa ei kannata eläkekattoja. Taisi olla valhe, ainakin jos uskomme Johanna Kallion samanaikaista väitöskirjaa. Näin helppoa on valehtelu Suomessa, eduskunta tuottaa ja jakaa itselleen.

Eläkekaton ohella lääkkeiden ja terveydenhoidon erilliskatot on yhdistettävä. Se voisi olla esimerkiksi 600 euroa vuodessa. Nyt katto on erikseen terveydenhoidon maksuille ja lääkkeille, kumpainenkin yli 600 euroa. Yhdenvertaisuuden nimissä (perustuslaki) asiakasmaksut julkisesta perusterveydenhoidosta kuuluisi poistaa kokonaan, koska niitä ei ole työterveydessäkään.

Nämä kaksi, eläkekatto ja terveysmenojen katto ovat köyhyyspolitiikan majakoita. Eivät toki ainoat.

Johanna Kallio: Hyvinvointipalvelujen muutos ja kansalaisten mielipiteet (väitöskirja).

Kansalaismielipiteellä ei vaikutuksia kuntien päätöksiin. (Kunnallisalan kehittämisssäätiö)

 

Koulutus vaalien kärkiaiheeksi, ehdottaa OAJ

helppotulosteinen versio osoitteessa
http://www.essee.net

Opettajien ammattijärjestön (OAJ) hallitusohjelmatavoitteista löytyy helmi: ihmisten on voitava uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Tämän voi yleistää vaalien ja uuden eduskunnan tärkeimmäksi tehtäväksi. Meidän on saatava aikuistua. Nyt ihmisiltä on murentunut itsetunto.

Itsetunnon kohentumista voi yllättäen löytyä myös vaaleista. Vaalit käynnistävät ajatuksia. Hyvinkään opettajat kutsuivat ehdokkaita paneloimaan kasvatuksesta. – Voi ei, mitä on varhaiskasvatus, mitä siitä osaat sanoa?

Perehdytin itseni parin tunnin pikakurssilla. Ja kuinka sanottavaa löytyikään! Aloin uskoa itseeni.

Alkuun ihmetytti kasvatuksen loputon porrastus: koti, päivähoito, varhaiskasvatus, perusopetus, lukio, ammatillinen, korkeakoulu, aikuisopetus, vapaa sivistystyö. Kuin pyramidille kiipeäisi, tätäkö on elämä.

Päivähoito luotiin 1970-luvulla. Ideana oli ’vapauttaa’ naisia ja muita ’työmarkkinoiden käyttöön’. Hoitojärjestelmä pykättiin pystyyn ulkoisin perustein ja mekaanisesti. Puitteiltaan se on pysynyt samanluonteisena neljä vuosikymmentä. Päivähoitolaki on vuodelta 1973.

Nyttemmin on viritelty esiopetusta ja varhaiskasvatusta. Se nivottiin osaksi päivähoitoa. Poliitikot ovat alkaneet kinata koko päivähoitolain korvaavasta varhaiskasvatuslaista.

Kotihoidon, päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kokonaisuus on aika miettiä tyhjältä pöydältä. Mikä on sisin olemus? Yhäkö se vain on työmarkkinaseikat tai ’oikeansorttiseksi’ kansalaiseksi ohjastaminen? Mielestäni lapsen itseksi tulemista ei pidä lähestyä ulkoisista seikoista vaan lapsen omasta olemuksesta käsin, sisälähtöisesti.

Perusopetuksen ongelmat tulevat esiin koulun ja luokkien rauhattomuutena, heikkona keskittymisenä ja häiriköiden syrjäytymisenä. Hyvinkään paneelissa ratkaisua haettiin ulkoisista tekijöistä, säännöistä, kurista, auktoriteetista. Esitin jyrkän vastalauseen. Ongelmien juuret ovat sisällöllisiä: tarpeettomuuden ja tyhjyyden tunne, sivullisuus, koulutyön sisältö ja menetelmät, rakenteet kuten luokkakoko. Perusopetuksen pedagogiikka kaipaa pohdintaa ja uusien virikkeiden etsintää muistakin pedagogiikoista.

Ammatillinen koulutus on matalamielisen valtion suosikki. Nuoret urautetaan ja putkitetaan satunnaisiin ammatteihin, ulkoisiksi suorittajiksi. Ennustan, että tämä painotus kostautuu Suomen nuivettumisena. Suomesta tulee pysähtynyt ja matalaotsainen yhteiskunta (ellei jo ole). Elämä on etsimis- ja löytämisprosessi. Ei pidä lukita ihmisiä kapeiksi suorittajiksi.

Ammattikoulutukseen on synnytetty väkisin 12 000 uutta koulutuspaikkaa. Opettajiapa ei olekaan lisätty vastaavasti. Miltä kuulostaa?

Ammattikoulujen opettajien pätevyysvaatimukset muutetaan radikaalisti uudella lailla 1.8.2011. Pätevyydeksi riittää pelkkä ammattitutkinto ilman pedagogista koulutusta. Kasvatusaspekti opettajan kouluttautumisena ja opettajan työnä pyyhitään pois. Eikö tämä kuulosta tosi pahalta? Miksi sinivihreä hallitus ja eduskunta on tällaista tehnyt? Lienee olevinaan tehostamista ja säästämistä. Sitäkin enemmän se on madaltamista, ihmiskunnan kehittämän tiedon (opetusopit) mitätöintiä. Näinkö Suomi nostetaan? Seuraavassa vaiheessa kasvatusaspekti pyyhittäneen pois perusopetuksesta ja korkeakouluista. Kouluista tehdään putkitettuja tehtaita.

Tehdasmallia on viisi vuotta sovellettu ammattikoulujen rahoitukseen. Tuloksellisuusrahoituksen perusteena on työllistyminen, siirtyminen, läpäisy. Ammattikoulu on sellutehdas. Tällainen Suomi ja Eurooppa joutaa kadota maailmankartalta. Kokoomus ja ministeri Virkkunen ulottavat tuloksellisuusrahan yliopistoihin. – Suomen sivistyneistö, ajakaa kolikonheittäjät ja fariseukset ulos temppelistä.

Yliopistomaailma on yliopistolain jäljiltä sekasorrossa. Kansalaislähtöinen yliopisto on palautettava bisnesyliopiston tilalle. Siinä seuraavan opetusministerin tärkein tehtävä.

VETOOMUS puolueille koskien opetusministeriyttä

Pankaa sinivihreä koulutus- ja yliopistopolitiikka poikki.

Olkoon seuraava opetusministeri joku muu kuin sinivihreä.

Vasemmistoliiton vaalitentissa Paavo Arhinmäki halaji opetusministeriksi. Miksipä ei. Mutta muistakin puolueista löytynee kansalaislähtöisesti asennoituvaa kasvatus- ja tiedeymmärrystä.

Miksi opetusministeriksi ei etsittäisi henkilöä tiedemaailmasta, matalan politiikan ja fantasmin ulkopuolelta?

Olenko minä toisesta maailmasta?

Kuulunkohan minä politiikan sfääriin? Hyvinkään koulupaneelin viimeinen kysymys oli, miten pidentäisit työuria. Kaikki puolueet hokivat urien pidentämistä sieltä ja täältä. Mitä minä sanoin? Hylkään koko työuran käsitteen, ihminen ei ole uraolio, nykykieli on urauttavaa, jäykistävää ja liian jyrkkärajaista. Ei ihminen ole työssä tai eläkkeellä, vaan molemmissa. Ei ihminen ole pätevä tai epäpätevä. Nuoret, pitäkää välivuosia, pitäkää niitä paljon, kiertäkää maailmaa, tehkää taidetta, kirjoittakaa runoja, työelämään ei ole mitään kiirettä.

Eivät he ymmärtäneet. Elämme eri maailmoissa.

 

Kokoomuksen ja vihreiden verovisio ei ole hyvä

Jyrki Katainen kirjoittaa: ”Kokoomus esittää työllistävää verouudistusta… Keventäisimme palkkaveroa ja yritysveroa. Kiristäisimme työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veroja, kuten pääomaveroa, arvonlisäveroa sekä ympäristöä ja terveyttä koskevia veroja.” (HS 5.4.)

Ville Niinistö kirjoittaa: ”Vihreät ovat valmiita nostamaan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.. Kahdesta keskeisestä suuresta verosta, työtulojen verosta ja arvonlisäverosta, valitsemme mieluummin alv:n korottamisen.” (Iltalehti 4.4.)

Ehdotan, että vaaleissa ja vaalien jälkeen kootaan rintama torjumaan kokoomuksen ja vihreiden samanhenkinen veropolitiikka. Pienistä näennäiseroista huolimatta nämä kaksi ajavat yhteiskuntaa, jossa yritykset ja palkkatyö karkaavat omaan maailmaansa ja muu kansa, pienipalkkaiset, palkattomat, tulottomat ja vähävaraiset jäävät yhä enemmän sivuun ja herrojen elämän maksumiehiksi.

Yhä enemmän on niitä, joilla on pieniä työtuloja tai ei tuloja lainkaan, on työttömiä, työpajalaisia, pätkätyöläisiä, kansaneläkeläisiä, työmarkkinatukilaisia, opiskelijoita ja vastaavia.

Kokoomuksen ja vihreiden kannustavaa logiikkaa soveltaen löydämme ratkaisun: lisätään työtulojen verotusta voimakkaasti ja sitä enemmän mitä ylemmästä tuloluokasta on kyse. Tämä kannustaa työssä pitkään olleita ja varsinkin suurituloisia vähentämään työn tarjontaa. Näin työpaikkoja vapautuu nyt sivussa oleville, siis nuorille, syrjäytyneille ja vähävaraisille.

Me työelämän tatit voimme välillä heittäytyä taiteilijoiksi tai kokopäiväisiksi blogisteiksi. Kulttuurielämä nousisi uuteen kukoistukseen samalla kun kokoomuksen työllistävä verouudistus muuttuu todeksi.

Tämä olisi myös vihreää kierrätystä sekä uutta innovaatiopolitiikkaa. Työn kierrätys tuottaa uusia ideoita, uusia näkökulmia ja toimintatapoja, työelämän dynamiikkaa ja sitä kautta Suomen menestystä. Pitäisiköhän eduskuntakin kierrättää?

Arvonlisäveron noston vihreät kuorruttaisivat vähennysten viilauksella. Tällaiset puheet ovat poliittista teatteria. Vähennyksistä eivät ylipäänsä kaikki pääse osallisiksi. Toiseksi ”kompensaatiot” ovat katoavia. Kolmanneksi ne ovat alentavaa köyhäinhoitoajattelua.

Työtulojen verotus ylös, arvonlisävero alas – siinä hallitusohjelman vero-osio tiivistetysti.

 

Miten uskaltaisi kentälle?

Kun on mukana piskuisimmassa, ei ole rekvisiittaa: ei telttaa, ei pöytää, ei teekeitintä. Tästäpä tuleekin ongelma. Kun tekisi mieli mennä kentälle, kansan joukkoon. Tänäänkin olisi ollut impivaaramarkkinat Espoossa ja Vantaalla. Miten teet itsesi tykö?

Saunassa sen keksin. Liimaan julisteemme pahvinpalalle, panen roikkumaan kaulasta etu-ja takapuolelle ja sitten kävelemään markkinaväen joukkoon. Liimasin jo pahvit, mutta siihen rohkeus petti. Ajattelin huvittuneita hymyjä, piileviä katseita, säälinsekaisia ilmeitä, puoli-ikeitä kysymyksiä joihin hädissään yrittäisi jotain sanoa. Yksin en rohjennut.

Asian myönteinen puoli? Vaalitouhu on itse asiassa hauskaa, se imee mukaansa. Jos tekee jotain, niin tekee mieli tehdä enemmän. Näinhän sen pitäisi olla muillakin, tuntea osalliseksi, tuntea tekevänsä jotain. Minä en kestäisi toimettomuutta, työttömyyttä, turhuutta. Ihminen on luotu toimimaan, ihminen on energiaristeymä.

Kokemuksesta tiedän, että kirjoitus (esim. blogiin) syntyy vain kun alkaa jostain nurkasta kirjoittaa. Samoin on elämässä, jostain täytyy alkaa. Harvoin tietää mihin se johtaa, mutta sepä juuri hauskaa onkin, yllätyksellisyys, keksiminen, laulun sanoin  ”maailmassa monta on ihmeellistä asiaa”. Eilen keksin ehdottaa, että vaalien jälkeen pannaan pystyyn kansanrintama. Kun astuu yhden polun päähän, niin kohta on jo rintamassa!

Moni asia ennen pitkää huvittaa, näin arvelen. Silti: meistä vielä kuulette.

Mutta se kenttä, miten sinne uskaltaa.

 

Vaalien jälkeen kansanrintama ja uusi köyhyyspolitiikka

http://www.essee.net

Tuskin koskaan on Suomessa ollut sellaista umpikujan tunnetta kuin tänään. Miljoona vähäosaista ja syrjittyä on vailla näköalaa. Virallinen Suomi suhtautuu heihin kustannuselättinä. Vaalien jälkeen on rakennettava uusi kansanrintama. Politiikka on jalkautettava ihmisen tasolle, rakennettava elämän sisällöistä käsin.

Vaalikeskustelu on lohduttomuuden evankeliumia. Nimikkeitä heillä riittää: kaikkein heikoimmat, pienituloiset, köyhät, tulottomat, aktivoitavat, työllistettävät, perusturvan varassa eläjät, köyhyysvajeiset, paperittomat, toimeentuloleikatut, masentuneet, työkyvyttömät, kansaneläkeläiset, kuritettavat, varhaispuututtavat, takuupalkatut, indeksittömät, kestävyysvaje, köyhyysloukku, työttömyysloukku, aktivointiaste, työllisyysaste.

Kaksi on ylitse muiden: Martti Hetemäen köyhyystutkimus (VM) ja THL:n perusturvaselvitys.

Perusturvaeläjät: uusi pysyvä luokka (THL)

150 000 ihmistä elää pelkällä perusturvalla. Määrä on kaksinkertaistunut 90-luvun alusta. Pääosin perusturvalla elää puoli miljoonaa. Suurin osa näistä ei yllä minimikulutukseen. THL on keksinyt hyvän sanan: köyhyysvajeiset.

Perusturvalla elävien tulot (asumismenojen jälkeen) ovat laskeneet kahden vuosikymmenen ajan. Samaan aikaan heidän verotustaan on peräti kiristetty: päivärahan vero on 16,5 % , samansuuruisen palkan vero 7,5 % (kuva). Ero on suorastaan revennyt. Tämä on kansanosan tietoista köyhdyttämistä, nykymuotoista orjayhteiskuntaa. Kansa ajetaan ”työmarkkinain käyttöön”, kansa ei ole oman maailmansa rakentaja.

Ihminen on kolmoisloukussa, valtio tukiloukussa (Hetemäki)

Asumismenot vievät toimeentulotuesta puolet. Se on köyhyyden ydin Hetemäen ajattelussa. Ruokakunnan tulot ennen asumistukea olivat 737 euroa, siitä asumismenot vievät 68 % eli valtaosan. Asuminen on vähävaraisen ainoa elämäntehtävä, ihminen on kuin lintu, kesä kuluu pesää rakentaessa.

1960-luvulla alkoi ajanjakso, jolloin pesän rakentaminenkin riistettiin ihmisiltä. Rakentaminen on keskittynyt muutamalle firmalle, väestö on syrjäytetty kuluttajiksi ja maksajiksi. Firmat ja valtio pitävät yllä korkeita hintoja, vaikka (osin) muuta puhuvat. USAssa, Espanjassa ja Irlannissa asuntojen hinnat laskivat taantumassa puoleen tai alle. Suomessa elvytettiin ja luotiin ”välimalleja”, joiden turvin taaleritehtaat ja rakentajat pitivät hinnat ja tuottonsa yllä. Köyhyyden syyt eivät ole köyhissä, syyt löytyvät poliittisen eliitin päätöksistä. Köyhyys on politiikalla tuotettua.

Vähävaraisilla ihmisillä on kaksoisloukku (Hetemäki). Työttömyys(tuki)loukussa oleva ei voi mennä töihin. Työssä mutta köyhyysloukussa oleva pysyy köyhänä palkankin noustessa. Valtio itse on tukipolitiikan loukussa: asumistuki valuu vuokriin ja vuokranantajille, tukimenot kasvavat, vuokralainen lukittuu vuokraloukkuun. Lienee ollut kokoomus asialla, toivon tuoja.

Valtiokasarmit
Hetemäen ehdottama ratkaisu on valtiokasarmit. Asumistukea saavat pakataan valtion tukemiin halpataloihin (näinhän tehdään jo asunnottomille). Segregaation eli slummiutumisen Hetemäki kuittaa tutkimustiedolla: ”asuinalueiden monimuotoisuutta lisäävät toimet näyttävät vähentävän työllisyyttä ja hyvinvointia pienituloisimpien joukossa”.  – Kuulostaako erikoiselta?

Nettikommentit kuvastavat pelkoa: ”Tuloerojen kasvattamisen jälkeen seuraava vaihe on ghettojen rakennuttaminen ja seuraavaksi pakkotyö. Pakkosiirroiksi menee. Verohelpotukset rikkaille aiheuttavat köyhyyden. Takuueläke leikkautuu pois. Köyhyyden syitä on alettava pöyhiä tarkemmin.”

Vaalien jälkeen uusi sisältöpolitiikka kansanrintaman avulla

Umpikujayhteiskunnalle on haettava uusia avauksia. Perustuslain mukaiseen ihmisarvoiseen elämään kuuluu tunne siitä että aurinko nousee ja taivas punertuu. Kansaa ei saa mieltää elätiksi ja kustannuseräksi. Kansa on maailman kohottaja, ihminen on maailman rakentaja.

On haettava ratkaisua kahteen kysymykseen yhdessä: toimeentulo ja elämän sisällökkääksi kokeminen. Nämä kuuluvat yhteen. Ei riitä, että puhutaan vain perusturvasta, kompensaatiomuruista milloin millekin uudelle verolle, hinnannousulle tai herrojen optioille. Suurin ongelma on ihmisten syrjäytyminen omasta elämästään ja yhteiskunnasta. Heitä ei ole miljoona, heitä on kaksi.

Toimijuus, itsellisyys, omakätisyys, omamielisyys – toimeentulon on rakennuttava näistä käsin. Nämä kaksi on ratkaistava yhdessä. Ei riitä sekään, että ihmisille ”annetaan” työtä, työnantajuus on orjaisännän mentaliteetti. Ihmisen on voitava tuntea itsensä itselliseksi toimijaksi, ”työllistyä” itse, omin ehdoin, omin käsin, omin teoin, yhteistuumin.

Köyhyyden, syrjäytymisen ja toimeentulon ratkaisuja on lähdettävä etsimään nykyisistä ”sektoripolitiikoista”: koulutus ja sivistys, tieto, tietäminen ja luova toiminta, terveydenhoito, asumisrakentaminen, elinkeinojen rakenne, alue- ja yhdyskuntarakenne, elinkeinorakenne, maailman omistajuudet, kattosäännöt.

Puolueet, mitä tarjoatte?

Demareiden täky on 100 euroa perusturvaan. Tällainen rahatäky ei tunnista ”turhuuden” tuntoja, toimijuudesta syrjäytymistä, erikseen otettuna pikemminkin pahentaa näitä. Pikkukompensaatiot ovat myös haihtuvia. Isotuloisten maailma, ay-johtajista alkaen pakenee kaukana, kaukana, kaukana.

Vasemmisto(liito)n paketti: 750 euroa perusturvaksi, 10 euron minimipalkaksi, 10 000 euroa verottomaksi, 600 euron terveyskatoksi. Ihailtavan tasalukuinen paketti! Hyviä tavoitteita, sitä parempi mitä enemmän todeksi muuttuvat. Mutta vasemmistoliittoa vaivaa alistuneisuus ”työnantajuudelle”, heille riittää kun vikistään palkollisen roolissa, ollaan ay:tä. – Askel eteenpäin, hyvä vasemmisto, ihmisten itsellisen toimijuuden suuntaan, työmarkkinat on lyötävä hajalle, ei ihminen ole toisten työvoimaksi syntynyt.

Vihreiden perustulomallin seuraukset ovat vaikeasti hahmotettavia. Malli on tulonjaollisesti ja ihmisten toimijuuden kannalta epäilyttävä. Malli pitänee sisällään valtaisat verovähennykset suurituloisimmille (tasavero, maksimiprosentti, kaikille veroton perustulo), tätä vihreät piilevästi ajavatkin vaikka eivät suoraan sano. Malli kääntyy ihmisten hoputtamiseksi ”työmarkkinoille”. Heikko uskottavuus, eivät vihreät oikeasti siihen itsekään usko, kunhan vaalien alla höpöttävät. Vihreät ovat kovia ”aktivoimaan” ja leikkaamaan, laki perusturvan ehdollistamisesta (Soininvaara) oli kaikkea muuta kuin sattuma. Järvenpäässä Heikki Hiilamo kutsui lain kritiikkiä ”turhaksi poruksi” ja sanoi, että pitäähän ihmisiä heidän oman etunsa nimissä hoputtaa. Ja kun nykyvihreät eivät ole sopuisia impivaaralaisten kanssa, niin ei taida heistä olla kansanrintaman jäseniksi.

Keskustan anti. Ennen oli maaseutuköyhyys, nyt kaupunkiköyhyys. Helsingin seutu on vetokeskus: köyhyys, asunnottomuus, yksinäisyys, masennus, heitteillejätöt, ruuhkat, pöly, kaasut, uinuva elämä. Suomen asuttumista pitää katsoa köyhyysnäkökulmasta eikä osittaisesti ilmastosta. Miksi kaikki ajettaisiin köyhyyden sumppuun? Uutta ryhtiä on haettava Jukolan pojilta impivaaran takaa.

Perussuomalaiset. Eduskunnan tulonjakokeskustelussa Ruohonen-Lerner esitti köyhyysohjelman luomista vaalien jälkeen. Itse asiassa siinä se on, vaalien jälkeen ensimmäinen ja tärkein tehtävä.

Kattopolitiikka. Viime kauden surkuhupaisin tapahtuma eduskunnassa oli eläkekatto. Eläketurvakeskuksen Mikko Kautto teki kiiruusti ”tutkimuksen” saaden tulokseksi että eläkekatto on Suomessa mahdoton (vaikka se muissa maissa on mahdollinen). Voi sitä Hyssälän hyssyttelyä, hallituspuolueiden hykerrystä, vihreillä ei mitään sanottavaa, ei löydy vaaliohjelmasta, hehän ovatkin liberaaleja. Demarit vaikenee, leikkautuisi Ihalaisenkin eläke. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kirjoitutti ”Tulevaisuuden voittajat”, siinä väitettiin että kansa ei kannata eläkekattoja. Taisi olla valhe, ainakin jos uskomme samanaikaista väitöskirjaa. Näin helppoa on valehtelu Suomessa, eduskunta tuottaa ja jakaa itselleen.

Eläkekaton ohella yhteiskatto lääkkeille ja terveydenhoidolle (esim. 600) sekä asiakasmaksujen poistaminen (koska niitä ei ole työterveydessäkään) ovat köyhyyspolitiikan majakoita.

 

Ruokkiiko yliopistojen ”autonomia” tieteen korruptiota?

Jatkan yliopistoasiaa, vaikka pitäisi kirjoittaa köyhyysvajeisten elämän toivottomuudesta.  Lassen ja Laurin kommentit mietityttävät. Helsingin yliopistossa Niiniluodon palkka nousi yksityistämisen myötä 6 500 euroa eli 61 % 17 000 euroon/kk (Lauri). Huikeat palkankorotukset johtajille ovat se keino, joilla heidät on lahjottu noudattamaan sitä politiikkaa, jota korotuksen ajajat ovat halunneet (Lasse).

Väittämien oikeellisuutta en tiedä, mutta oheinen Keskisuomalaisen juttu on pakko uskoa todeksi.

Kuvien lähde: Keskisuomalainen 24.3.2011.

Maltti petti pahan kerran, otsikoi lehti. Pahiten maltti petti Koneen johtaja Alahuhdalla, joka ”sattuu” olemaan myös Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Tätäkö on tiedemaailman johtaminen? Näinkö kasvaa luottamus tieteeseen?

Vaalirahoista ja politiikan korruptiosta on kohistu vuosikausia. Tieteen hyväveliohjautuvuus on vaikuttavampi asia. Missä viipyy kohina? Tietenkään veljeys ei hairahdu näkyväksi korruptioksi, se puetaan laillistetuksi menettelyksi. Yhteinen ymmärrys maksetaan isona palkkana jolloin kaikki on rehellistä kuin Uudenmaan vaalitentissä. Miksi Aino Sallinen ei kerro palkkaansa? Ketkä Jyväskylän yliopiston hallituksessa päättivät rehtori Sallisen palkasta? Tätäkö on yliopiston autonomia ja tieteen avoimuus?

Peruspäivärahalla olevan tulo on ehkä jotain 6000 euroa vuodessa? Rehtori Sallisen palkan arvellaan olevan 15 000 euroa kuukaudessa eli 180 000 vuodessa. Niiniluodon rehtoriajan palkaksi Lauri kertoo 17 000 euroa. Mikä on kunkin henkilön sekä tieteen yhteiskunnallinen vaikuttavuus? Hyödyttääkö sivusta katsova teräväsanainen aktivisti maailmaa ties jopa enemmän kuin Niiniluodon filosofiset kuivakkuudet tai Sallisen tuijottelu finanssisijoitusten tuottoprosentteihin.

Eduskunnassa keskusteltiin tuloeroista 8.2.2011:

Jyrki Katainen: ”Ihmisen oma kokemus on kaikkein tärkein.”

Ville Niinistö: ”Kasvavat tuloerot heikentävät kansalaisten keskinäistä luottamusta ja lisäävät turvattomuutta… Tärkeää on, että yhteiskunnassa säilyy riittävän pienet tuloerot niin että ihmisten keskinäinen luottamus säilyy… Vihreät ovat sitoutuneet tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden torjumiseen myös seuraavalla vaalikaudella.”

Johanna Karimäki: ”Tasa-arvoisen hyvinvoinnin jälleenrakentaminen on seuraavan hallituskauden iso haaste.”

– Haastetta riittääkin, kun itse sen pohjustaa. Ketkä eduskunnassa intoilivat eniten yliopistolain puolesta luoden mekanismit palkkaerojen kasvulle yliopistojen sisällä ja suhteessa muihin? Ketkä eivät kuuntele kritiikkiä valtion uudesta palkkausjärjestelmästä vaan luimuavat tupon ja kolmikannan taakse?

Yliopistolain päämoottori oli yritysmaailma ja EK. Poliitikoista muistuu mieleen kokoomusministerit Sarkomaa ja Virkkunen, lisäksi Jukka Mäkelä ja Sanna Perkiö. Keskustasta Kyösti Karjula. Vihreiden intoilijat muistaa vaikkei haluaisikaan: Ville Niinistö ja Johanna Karimäki.

Tieteen ja tiedehallinnon karkailu, piiloutuminen, etääntyminen kansalaisista ja eliittien kartellisoituminen on erittäin vakava kehityssuunta. Se jos mikä ruokkii epäluottamusta yliopistolaitosta, tiedettä ja yhteiskuntaa kohtaan. Te, jotka jahtaatte vihakirjoittelua, pohditteko samalla innolla mekanismeja, jotka luovat yhteiskunnallista syrjäytymistä?

Miksi Jeppe juo?

Yllä mainitut kommentit ja kirjoitus: Millainen opetusministeri Suomelle?

 

Millainen opetusministeri Suomelle

Televisossa oli 27.3. dokumentti siitä miten Ruotsi vastaisi Kiinan haasteeseen. Asiantuntija ehdotti koulutuksen, tiedon ja sivistyksen laajapohjaistamista. Kun kaikki vedetään mukaan, löytyy ideoijia, jotka avaavat uusia uria. Laajaan pohjaan kuuluu humanistinen sivistys ja taide.

– Tämän pitäisi olla myös Suomen tie.

Mutta kuinka ollakaan, Suomessa on toimittu päinvastoin pari vuosikymmentä. On pitänyt olla huippua, kaikki muu joutaa pois. Yksi Tekes, yksi Sitra, yksi huippuyliopisto.

Sama koskee taloutta, on keskitytty muutamaan suuryritykseen ja vientiin. Aluskasvillisuus on saanut kuihtua. Valtiovarainministeriökin totesi, että Suomen talous koukkasi syvemmälle ( – 8 % ) kuin muut talouden haavoittuvuuden takia. Nokia vie mennessään osan Suomea, samoin metsäteollisuuden pari kolme yritystä.

Suomen sivistyspolitiikasta löytyy aiemmilta ajoilta kolme esimerkkiä laajapohjaistamisesta: kansakoulujen, oppikoulujen ja viimeksi yliopistojen perustaminen. Kansalaisten älykkyys ja luovuus pääsi esiin ja kehittymään. Silloisetkin eliitit vastustivat laajapohjaistamista aivan kuten Aaltojen ajajat tänään.

Huippujen vastapoolina meillä taas tänään on lisääntyvä määrä syrjäytyviä, turhautuvia ja vihastuvia ihmisiä. Talouden ohella yhteiskunta ja yksittäinen ihminen on yhä haavoittuvampi. Ei ihme että eliitit laativat sisäisiä turvallisuusstrategioita.

Suomeen pitää palauttaa laajapohjainen ja ihmisille avoin yliopistolaitos.

Kansalaisten digitaalinen toimeliaisuus nostetaan koulutus- ja kulttuuripolitiikan johtotähdeksi. Lisää blogistoja, lisää UusiaSuomia, kansanäänestyksiä kuntiin ja eduskuntaan ym.

Kansalaisten ajatuspajoja autetaan alkuun. Ei kuitenkaan liian pitkälle jotta vapaa kehittely ei katoa.

Julkisella rahalla piilopolitikoivat instituutiot lakkautetaan. Ensimmäinen lakkautettava on Sitra.

Päättyvällä vaalikaudella on kuultu poliittisen valehtelun Suomen ennätys. Opetusministerit Sarkomaa ja Virkkunen (kok) kehtasivat hokea, ettei yliopistolle lahjoittava yritys vaikuta yliopiston toiminnalliseen sisältöön.

Lahjoitusten vastinrahamenettely suosii yhtä ylitse muiden ja lisäksi vielä ulkoistaa poliittisen vallan yrityksille. Menettely on lakkautettava heti.

Vihreiden kerrotaan havittelevan opetusministeriyttä. Niinpä on hyvä muistaa episodi eduskunnasta. Alanko-Kahiluoto moitti yliopistolakia. Outi ei ehtinyt lopettaa, kun Ville Niinistö varasti puheenvuoron ja ”ryhmän varapuheenjohtaja kun on” kertoi mikä on vihreiden oikea kanta. Ville Niinistö edustaa itseriittoista, helisevää ja elitismin sisäänsä kätkevää ”liberaaliutta”. Jeesus meitä sellaisilta opetusministereiltä varjelkoon.

Yliopistolakia Ville Niinistö puolusti yliopistojen autonomialla ja vapautumisella valtiosta. Mitä ”autonomia” on? Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen nosti uudistuksen avulla palkkaansa 60 %, palkan arvellaan nyt olevan 15 000 euroa kuukaudessa. Sallinen ei itse suostu kertomaan, koska hän on autonominen. ”Henkilökohtaiset vastuuni itsenäisessä yliopistossa ovat lisääntyneet merkittävästi” Sallinen sanoo.

Tällaiset omavaltaiset autonomiat ja huiput joutavat taivaan tuuliin. Sallisen kaltaisten rehtoreiden paikka on syrjäytyneiden joukossa.

 

Seppälän vaalimainonta loukkaa muita ehdokkaita ja vaaleja

Stockmannin vaateketju Seppälä mainostaa näyttävästi vihreiden Jani Toivolaa Uudellamaalla sekä demareiden Nasima Razmyaria Helsingissä (kuva). Kyseessä on, tahtomatta tai ei, vaalimainonta. Tuomitsen menettelyn jyrkästi. Se rikkoo vaalien luonnetta, ehdokkaiden tasa-arvoa, vieraannuttaa politiikasta ja ruokkii katkeruutta, ties vihaa.

Lähde: Tuusulanjärven Viikkouutiset 27.3.2011

Tuomittavaa on varsinkin vihreiden menettely. He ovat vuosikausia ilkkuneet muiden puolueiden vaalisotkuille, tavoitelleet hyötyä puhtoisina esiintyen. Nyt vihreät nostavat vaalirahapelin uudelle ”tasolle”. Enää ei ole kyse siitä että firma antaa rahaa ehdokkaalle, nyt firma tekee rahan lisäksi mainostyönkin ehdokkaan puolesta. Tämä on suora isku muiden ehdokkaiden, muiden puolueiden ja heidän äänestäjiensa kasvoihin.

Miten lait, niiden valvonta ja vaalien muut valvojat tilanteeseen suhtautuvat? Mitä aspektia kukin valvoo? VTV:lle ilmeisesti riittää, että ehdokkaat ilmoittavat vaalirahansa? Mitähän Jani Toivola tässä tapauksessa ilmoittaa? Entä ulkomailta saapuneet vaalitarkkailijat, mitä he tarkkailevat, miten tulkitsevat. Miten korruption vastainen ryhmä Greco asian näkee? Onko elintä, jolle Seppälän kampanjan voi saattaa tutkittavaksi vaalien kannalta? Voidaanko vaaleissa toimia miten tahansa?

Vihreät ovat pitäneet vaalirahalakien muutoksia ansionaan. Tässäkö on tulos? Vihreät avaavat uuden luvun rahavetoisessa vaalishow’ssa. Onkohan Amerikassakaan näin hävytöntä meininkiä? Aiemmat hairahdukset (Kaikkoset ja muut) jäävät nyt viattomaksi lasten leikiksi.

Sitä paitsi oikeusministeri Tuija Brax on saman puolueen eli vihreiden ehdokas samassa vaalipiirissä kuin Jani Toivola (Uusimaa). Brax hyötyy peräti henkilökohtaisesti ja tietenkin hänen puolueensa Seppälän kampanjasta. Eikö asetelma ole erikoinen? Eikö ulkomailla ministeri eroa pienemmästäkin syystä? Mihin kaikkeen Suomen laki ja moraali venyy?

Aiemmin Vihreä Lanka viritti ansan eräille ehdokkaille, teki valetarjouksen vaalirahasta. Edustaja Petri Salo luopui ansan takia ehdokkuudesta. Jos vihreät ovat yhtä suoraselkäisiä, niin Jani Toivola ja Tuija Brax ilmoittavat, etteivät ole enää oikeasti ehdolla.

Seppälän kampanjoinnin takia vaalit eivät ole poliittisesti aidot ja tasaveroiset. Firmat käyttävät vaaleja hyväksi omaan markkinointiinsa. Se mitä ennen kutsuttiin eduskunnaksi, muuttuu firmojen markkinatoriksi. Onko näin valittava eduskunta oikeutettu (legitiimi) säätämään kansalaisille veroja ja muita pakkolakeja. Mielestäni ei ole. Eduskunnan tilalla on firmojen edustajakunta.

Tulevassa eduskunnassa ei ole vihreiden eduskuntaryhmää. Siellä on vaateketju Seppälän (Stockmannin) ryhmä. Vaalien 2015 jälkeen eduskunnassa on Seppälän lisäksi Prisman ryhmä, Keskon ryhmä, Koneen ryhmä, Nokian ryhmä. Puolueet, jos niitä nimellisesti vielä on, ovat silmänlumetta. Jos olisin Uudenmaan vihreiden puheenjohtaja eikä Jani Toivola sanoutuisi irti Seppälän kampanjasta, eroaisin puheenjohtajuudesta ja puolueesta tänä päivänä.

Tällainen asetelma ruokki katkeruutta ja katkeruuden yhteiskuntaa. Sitäkö te haluatte?

Yllä sanotulla ei ole mitään tekemistä ehdokkaiden henkilön kanssa. Kyse on vaaliasetelmasta ja tasaveroisuudesta. Itse olen Köyhien asialla -ehdokas samassa vaalipiirissä kuin Jani Toivola. Vaalibudjettini on nyt 150 euroa, koko ryhmän kulut ehkä muutama sata euroa. Paljonko maksaa Seppälän Toivola -kampanja ja mikä on sen merkitys vaalitulokseen?

Kuluttajana en astu enää koskaan Seppälän tai Stockmannin kynnyksen yli.