Eikö Suomen Pankki ja EKP tule asettaa vastuuseen hintojennostovaateistaan

Suomen Pankki esitteli talouskatsauksensa 30.3. Lehdistölle sen esitteli Erkki Liikanen, yleisölle Hanna Freystätter.

Suomen Pankin talouspoliittinen puhunta alkaa muistuttaa keskiajan skolastiikkaa. Keskiajan viisaat väittelivät Jumalan olemuksesta. Tänään EKP:n ja Suomen Pankin jumalainen olio on inflaatio, erityisesti EKP:n määrittämä inflaatiotavoite. Sen saavuttamisen edestä lakoavat kaikki muut kysymykset.

Tämä tuli todistetuksi kun SP:n tilaisuuden (Freystätter) lopulla yleisö kysyi mitä riskejä liittyy EKP:n ja SP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan. Osto-ohjelma tarkoittaa EKP:n ns. määrällistä elvytystä, ultrakeveää ja ’epätavanomaista rahapolitiikkaa’ (SP:n oma ilmaisu). Ohessa on kuvio, josta määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu näkyy.

Ns. arvopaperien osto-ohjelman eli määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu.

Mitä Hanna Freystätter vastasi riskikysymykseen?

”EKP:n määrittämän inflaatiotavoitteen (joka on vajaa 2 %) saavuttamiseksi ja kestävöittämiseksi ultrakeveä rahapolitiikka on aivan välttämätön.” Tätä hän toisteli, muuta hän ei sanonutkaan.

Onko tuo vastaus rahapolitiikan riskejä koskevaan kysymykseen? Mielestäni ei, itse asiassa päinvastoin. EKP:n  ja SP:n ehdoton lukittuminen itse määrittämänsä ja satunnaiseltakin vaikuttavan tavoitteen taakse kasvattaa riskejä.

 

Yle leikkasi pois: ”Euroopassa on poliittinen kriisi”

Euroopassa ei ole siirtolaiskriisi vaan poliittinen kriisi, sanoi Amnestyn johtaja Frank Johansson TV:n ykkösaamussa 22.2. Tuo lause pysäytti. Yle Areenaan tuotaessa kyseinen kohta Johanssonin haastattelusta oli leikattu pois.

Euroopan poliittinen kriisi – mitä tuo näkemys pitää sisällään.

Frank Johansson katsoi asiaa vuosikymmenten perspektiivissä, jotakuinkin näin. Aikaa Hitlerin valtaannoususta YK:n ihmisoikeuksien julistukseen kesti noin 25 vuotta. Maailmansodan jälkeen eettinen ymmärrys voitti. Mutta tänään ihmisoikeusperusteet on valtioiden toimesta jälleen mitätöity. Pakolaisten palautussopimukset Turkin ja Libyan kanssa ovat häpeällisiä ja tuomittavia. Häpeän kantaa Suomen ja muiden valtioiden johtajisto, siis myös Suomen hallitus. EU-kokouksesta palattuaan Juha Sipilä kehui sopimusta suurena valtiosaavutuksena.

 

Onko telemarkkinoista esikuvaksi liikennemarkkinoille

’Markkinoiden luominen’ on Anne Bernerin avainsana.

Onko valtion tehtävä luoda markkinoita? Tämä on naivi käsitys valtion olemuksesta ja tehtäväkuvasta. Vilkaisu puhelintoiminnan ja telealan kehitykseen Suomessa avaa aihetta käytännön tasolla.

Anne Berner sanoo: On täysin mahdollista, että liikennemarkkinoilla käy kuten telemarkkinoilla aikoinaan. Suomen hallituksen tavoitteena on luoda suotuisa ympäristö uusille liiketoimintamalleille. Valtio edesauttaa yritysten syntyä näillä markkinoilla. Selvittelyä on tehty useiden sidosryhmien kanssa.

Mitä ovat telemarkkinat?

 

SMP:n / Perussuomalaisten kehityskaari

SMP:n / Perussuomalaisten historiallinen kehityskaari on surkeuksien surkeus.

Alunperin SMP syntyi yhden miehen (Veikko Vennamon) vihareaktiona Kekkosta kohtaan.

1968 – 1970 vähäväkisen maalaisväen hätähuuto kanavoitui SMP:hen. Mauno Koiviston betonipolitiikka ja Kalevi Sorsan ”elvytys” murskasi tuon hätähuudon.

 

Mitä on devalvaatio – arvonleikkaus, arvonsiirto, rikos

Eikö ole kevytmielistä hokea että oma valuutta ja sen myötä devalvaatio ratkaisee vaikkapa Kreikan tai Suomen talouskriisin?

Mitä on devalvaatio? Sanoohan jo nimikin, devalvaatio on arvonleikkaus ja leikatun arvon siirto toiselle. Yksiltä otetaan arvo tai arvoa pois ja toisille vastaavasti annetaan. Devalvaatio on väkivaltainen arvonsiirto, tulonsiirto, varallisuuden leikkaus ja siirto. Eikö itsekunkin omaisuus ole jo perustuslainkin nojalla turvattu! Devalvaatiolla omaisuudesta napataan tosta vaan osa pois ja annetaan toisille. Tuollaista temppua voisi kutsua miltei rikolliseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa devalvoitiin toistuvasti, miltei tasavälein kymmenvuotiskausittain. Devalvaatioilla osa kansaa köyhdytettiin ja syrjäytettiin. Toinen osa – vientiteollisuus ja siitä rahansa nyhtävät – nostettiin rikkauksiin. Devalvaatioilla Suomen talous keskitettiin muutaman suuyrityksen toimintakentäksi ja tämän myötä erityisen haavoittuvaksi. Kun pari kolme yhtiötä tai teollisuuden alaa nyt romahtaa, koko kansan olemassaololta putoaa ikäänkuin pohja pois, tämä on nimetty ”kestävyysvajeeksi”.

Jos nyt tarjotaan lääkkeeksi devalvaatiota, niin sairasta hoidetaan samalla tempulla mikä sairauden aiheutti.

Ymmärrän kyllä että sisäiseksi devalvaatioksi kutsuttu – sellaisena kuin sen nykyiset vallanpitäjät haluavat toteuttaa – johtaa miltei samaan. Siksi älyllinen harrastuneisuus pitää ohjata siihen, mitä ovat ”sisäisen devalvaation” sisäiset vaihtoehdot, vaikkapa valtarakenteiden ja demokratian uudistaminen, talouden rakenteen tasapäistäminen, sivistysarvojen nostaminen talousarvojen yläpuolelle ja muu tällainen.

Yllä olevan kirjoitin alunperin kommentiksi Kaj Turuselle, hänen blogiinsa 7.1. Turusen ohella on lukuisa joukko muitakin jotka hokevat devalvaatiota ikään kuin se olisi jokin leikkiase jota voi napauttaa tosta vain ilman että se aiheuttaisi pahaa kenellekään. Olen tuntenut ihmisiä jotka 1990-luvun alun devalvaatiot ilmiselvästi veivät hautaan.

 

Välimeren henki leyhytköön Pohjolaan – Podemos, Syriza ja muut

• Me haluamme Naton hajoavan.
• Eurooppa on perustettava uudelleen ilman keinotekoisia jakolinjoja ja kylmän sodan liittoumia kuten Natoa.
• Syriza haluaa mullistaa rahaliiton ja Euroopan Unionin sisältäpäin. Kysymys ei ole, minne Syriza haluaa viedä Kreikan, vaan minne Bryssel haluaa viedä Euroopan.
• Maatani riivaa poliittinen, moraalinen ja sosiaalinen kriisi. Meidän täytyy palata politiikkaan Aristoteleen merkityksessä.
• Kreikasta on tehty uusliberalistien siirtomaa.

Kuinka upeaa ajattelua – perustaa Eurooppa uudelleen. Tätä voi kutsua poliittiseksi ja älylliseksi luovuudeksi. Sellaista ei Suomessa tällä hetkellä edusta ainoakaan puolue, ei ainoakaan.

Suomessa tingataan mikä on kantasi tähän tai tuohon ennalta määriteltyyn asiaan, Natoon, kolmikantaan, Unioniin, euroon. Tällaiset kannanmäärittelyt  – olkoon vastaus miten päin tahansa – ovat yhdentekeviä. Hajotkoot kaikki. Hiiteen kolmikannat, Natot ja työmarkkinajärjestöt.

Eurooppa täytyy perustaa uudelleen. Oma tulevaisuus on määriteltävä itse. On irtauduttava poliitikkojen ja median valmiina antamista kysymyksistä, kehyksistä, kurista ja leikkauksista. Tällainen ”syriza” on mitä tervetullein Suomeen. Sellaista ei Suomessa nyt ole. Sitäkin enemmän täällä on ”päättäjiksi” itseään kutsuvien ylenkatsetta.

Kreikan Aristoteles pohti poliittisen johtajan hyveellisyyttä. Hyveellisyyttä? Syriza pohtii Euroopan uudistamista, vanhojen rakenteiden hajottamista ja uusien luomista. Tällainen henki levitköön Euroopan ylle.

Välimeren maissa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa muhii uusajattelu, nimenomaan ajattelu. Espanjassa pulpahti Podemos, Kreikassa muun muassa Syriza, Italiassa miksei 5 tähteä. Vastaavaa pyrkimystä kaipaa Eurooppa ja kaipaa Suomi.

Välimerellinen alppituuli leyhytköön Pohjolaan. Älyllinen irtautuminen, alistumattomuus alistamisen edessä, ajattelun elpyminen, toistensa löytäminen. Kuin uskonpuhdistus aikoinaan. Poliittisen uskon puhdistus.

Turha on tuijottaa Stubbia, Sipilää, Rinnettä, Soinia, Arhinmäkeä.

Voisiko huhtikuun vaaleissa Suomella olla oma podemos. Me löydämme toisemme.
– – –

Kirjoituksen alussa olevat siteeraukset ovat Helsingin Sanomista 2.1.2015 aiheesta ’Pitäisikö heitä pelätä?’.

 

Missä on kansankapitalismi? Mikä on varainsiirtoveron tuotto?

Turussa tehtiin huhtikuussa 25 asuntokauppaa. Muuallakin asuntokauppojen määrä jäi alhaiseksi.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2013 sanottiin:

”Hallitus antaa eduskunnalle esityksen varainsiirtoverolain muuttamisesta. Asunto-osakkeiden ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoverokannaksi ehdotetaan 2 %, ja asunto- ja kiinteistöyhtiöiden velkaosuus ehdotetaan lisättäväksi varainsiirtoveron veropohjaan. Muutosten arvioidaan kasvattavan varainsiirtoveron tuottoa 80 milj. euroa vuositasolla. ”

– Valtiovarainministeriö, mikä on varainsiirtoveron tuotto vuonna 2013 ja 2014? Kertyykö Turun tahtiin tehdyistä kaupoista 80 miljoonaa verotulojen lisäystä?

Jos vero säädettiin harhauttavin perustein, eikö olisi syytä korjata virhe? Ja korjata vielä takautuvasti.

 

Tämäkö on kansankapitalismia, VTV, Pöysti ja muut?
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkisessa kuulemisessa 28.5. VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystiltä kysyttiin, mitä ovat VTV:n vaatimat rakenteelliset uudistukset. Pöystin vastauksessa vilahti sana kansankapitalismi.

Kansankapitalismiako on asuntokauppojen varainsiirtoveron nostaminen kymmenillä prosenteilla, jopa enemmän, asuntokaupan pysäyttäminen (25 kauppaa Turussa), asuntojen omistamisen esto tavalliselta kansalta?

Samaan aikaan valtion usuttamat ja pörssimeklareiden perustamat asuntorahastot (esimerkkinä Orava) ostavat asuntoja 10 – 30 prosentin tukkualennuksella myydäkseen samat asunnot täydellä hinnalla takaisin yksittäisille ihmisille. Kansalaisen ylihinta suhteessa asuntorahaston hintaan voi olla 100 000 euroa. Ajatelkaa, 100 000 euroa, Helsingissä sitäkin enemmän.

Valtio verottaa meidät kuoliaiksi mutta vapauttaa asuntorahastot kokonaan verosta. Meitä ”kansankapitalisteja” pidetään pilkkana.

Siinä meillä rakenteelliset uudistajat, nämä VTV:t ja hallitukset. Tämäkö on kansankapitalismia, Pöysti, Katainen ja muut?

Sama kuvio toistuu osinkoverotuksessa. Suurten osakeyhtiöiden yhteisöveroa vähennettiin kuudenneksella, kohta poistetaan kokonaan (Viron malli). Mutta piensijoittajien, kansankapitalistien osinkoveroa nostettiin noin viidenneksellä. Tätä ”rakenneuudistusta” ehdotti alunperin Hetemäen työryhmä.

Suosittelen luettavaksi John Quigginin kirjan Zombitalous. Taloustieteen professori John Quiggin käy läpi talouspolitiikan ja taloustieteen väittämiä joiden avulla meitä tyhmennetään. Yksi zombi on valumaväite. Sen mukaan rikkaiden tulee rikastua ja yritysten vaurastua jotta kansallekin jotain valuisi. Tätähän Katainen toistelee eduskunnassa.

Osinkoverotus on esimerkki valumaväittämän käytöstä.  Suuret vapautetaan veroista, niille ohjataan varallisuus, tulot ja tuotot. Yksittäisiltä ihmisiltä verotetaan varallisuus pois. Ette voi ostaa asuntoja, menkää vuokralle, maksakaa vuokraa Oravalle tai Satolle tai VVO:lle. Orava ei maksa veroa mutta maksaa osinkoa 10 %. Jos olet piensijoittaja, valtio tulee ja nyhtäisee senkin osingon pois.

Zombitalous-kirjassa käydään läpi muitakin väittämiä kuten ’elvyttävä budjettikuri’, markkinoiden vakaus, talouden tasapainomalli, yksityistäminen. Nyt kun meillä on jouluyön tunteina säädetyn fipo-lain nojalla uusi budjettikurin valvoja, tämä VTV, kannattaa lueskella Quigginin zombi-kirjaa, jotta ymmärrämme mitä maan mainiot budjettikurin valvojat meille neuvovat.

 

Tässä selitys asuntotilastoille (US:n uutinen)

Asuntorahastokatsaus, Handelsbanken

Malliesimerkki tyhmästä verosta

VTV:n kuuleminen eduskunnan tarkastusvaliokunnassa 28.5.2014.

Zombitalous

Orava, asuntorahasto

 

Ovatko demarit sosiaalipoliittisia uudistajia – Suomessa tai Euroopassa

Kuuntelin eilen puolueiden paneelikeskustelua köyhyydestä Suomessa ja EU:ssa. Demareita Pikkuparlamentin paneelissa edusti Kimmo Kiljunen.

Kiljusen sanomiset hämmästyttivät ja ärsyttivät. Minimipalkkasäännöksiä ei tarvita, koska Suomessa on työehtosopimusten yleissitovuus, sanoi Kiljunen. EU:n käsite ’social dialogy’ on yhtä kuin kolmikanta, jolla Kiljunen ylvästeli. EU:ta ei Kiljusen mukaan tule päästää ohjaamaan sosiaalipolitiikkaa, se on hoidettava kansallisesti, erityisesti Suomessa. Tärkeintä ovat palvelut, ei niinkään raha, ei tulot, ei tulonsiirrot – tätä Kiljunen toisteli moneen kertaan. – Mutta mitä ne palvelut lopulta ovat, työterveyshuoltoako johon köyhällä kansalla ei ole mitään asiaa!!!

Kiljusen puheista syntyi kuva, että demarit pitävät ”sosiaalipoliittista” luomustaan – työeläke, ansiosidonnaisuus työttömyysturvassa ja eläkkeissä, työterveyshuolto – linnakkeena johon kukaan, ei myöskään EU saa koskea millään lailla. Demareiden luomuksen ulkopuolella olevilla, erilaisilla köyhillä tai köyhtyvillä kansanryhmillä joita on yhä enemmän, ei ole mitään uutta toivoa, ei mitään uutta visiota Suomessa eikä Euroopassa. Todella tylsää ajattelua ja politiikkaa.

Antti Rinne demareiden puheenjohtaja lukitsee tämän asetelman – siis demareiden osalta – entistä tiukemmin. Toki Urpilainen olisi tehnyt ihan saman. Demarit jäävät lopulta yksin omaan linnakkeeseensa. Näinhän on jo paljolti käynytkin. Mutta fraseologia ”hyvinvointivaltiosta” jatkuu.

Paneelikeskustelussa vilahteli iso joukko erilaisia toimintamalleja:

• minimipalkka
• asumisperusteinen sosiaaliturva
• työperusteinen sosiaaliturva
• perustulo (tai perusturva)
• sosiaalinen yrittäjyys
• mikroyrittäjyys
• nuorisotakuu
• sanssikortti
• yleissitovuus
• EU:n direktiivi perusturvasta, minimipalkasta ynnä muusta
• ns. osallistava sosiaaliturva
• yritysvastuu
• yhteisöverolle EU-minimiraja
• EU:n köyhyystavoitteet (nykyiset vailla merkitystä, mitätöity Lissabonin strategia, EU 2020, austerity-politiikka, katso Kreikka)

Kiintoisa oli tieto siitä että hallitusneuvotteluissa 2011 torjuttiin sosiaalisen yrittäjyyden esilleotto hallitusohjelmaan. Ketkä torjui? Oma arvaukseni: demarit ja ehkä kokoomus. Sosiaalisen yrittäjyyden sijaan haluttiin kuulemma korostaa nuorisotakuuta ja sanssikorttia. Miksi näin? Arvaukseni: sosiaalinen yrittäjyys päästäisi ihmiset karkuun ay-liikkeen näpeistä, sen sijaan nuorisotakuu ja sanssikortti sitoo ihmiset perinteiseen työelämään, ay-liikkeeseen ja yritysten työvoimaksi. Asialla jälleen demarit ja kokoomus, näin veikkaan.

Eilisessa paneelissa keskustan Sanna Lehtinen tyrkytti EU:lle erillistä sosiaaliturvadirektiiviä. Ajatuksen torjuivat ainakin kokoomuksen Lauslahti, kristillisten Jääskeläinen ja jopa vasemmistoliiton Myllykoski (raha-ongelma, johtaisi leikkauksiin, hän sanoi). Kiljunen torjui EU:n sosiaalipolitiikasta ylipäänsä.

– Sosiaalidirektiiivi, olisiko sellaisessa mieltä? Ainakin byrokraattista ja ylhäältä ohjailevaa. Me ihmiset olisimme jälleen kerran alamaiskohteina. Enpä sellaiseen oikein usko, minäkään. Onhan näitä ”köyhyysohjelmia” ollut Suomessakin vuosikymmenten mittaan iso joukko. Ja eikö se ”historiallinen perusturvauudistuskin” 2011 kytketty ansioihin, siis tuloeroja ylläpitäväksi ellei peräti kasvattavaksi.

Nykyvaltiollisten köyhyysohjelmien ja perusturvauudistusten käytännön merkitys on samaa tasoa kuin demareiden hyvinvointivaltioretoriikka.

Paljonko on ay-johtajan vuositulo?

 

Lopettakaa asumistuki tai poistakaa varainsiirtovero

Valtio perii asunnonvaihdosta varainsiirtoveroa pyöreästi 10 000 euroa. Maaliskuussa 2013 veroa nostettiin 25 prosenttia, enimmillään jopa 400 %.

Ottakaa lisää velkaa varainsiirtoveron maksamiseksi – näin valtio antaa ymmärtää. Valtion kehotus löytyy varainsiirtoveroa koskevasta hallituksen esityksestä nro 125/2012. Näin siinä sanotaan:

”Varainsiirtoveron maksu rahoitetaan tyypillisesti asuntolainalla, joten verosta aiheutuva taloudellinen rasitus jakautuu koko laina-ajalle.”

Poliitikot kohisevat valtion velkasuhteen taittamisesta. Entä meidän henkilökohtainen velkasuhteemme, taittuuko se ja avittaako valtio sen taittumista? Ei todellakaan. Valtio siirtää pakkokeinoin velkaansa kansalaisten velaksi. Näinhän he tekevät myös kunnille ja kuntien kautta meille.

Jos ihmiset vaihtavat keskenään jotain, olkoon se mitä tahansa, niin millä oikeudella valtio siitä verottaa? Miksi verotetaan asunnon vaihtoa mutta ei muuta vaihtoa? Jos ostan sinulta auton, miksi vaihdosta ei yhtä lailla peritä veroa? Järjellisyys, oikeus ja kohtuus pitää valtion toimissakin olla.

Yleensähän veroa peritään tekemisestä, tuottamisesta, tulosta, arvonlisästä, tuotosta. Asuntokaupassa ei veroteta tuotosta vaan jostain muusta (asunnon velaton kokonaishinta), kaiken lisäksi jo aiemmin verotetuista arvonlisistä tai varainsiirroista. Eikö kaksinkertainen verotus ole kielletty? Yhteisöveron avoir fiscal oli Suomessa käytössä ja olisi varmaan vieläkin ellei EU  tekisi siitä hankalaa. Voisiko Suomen varainsiirtoverotuksesta kannella, EUhun tai muualle?

Pari vuotta sitten EU:n komissio ehdotti transaktioveroa. Veron määräksi komissio ehdotti 0,1 tai 0,05 % siirretyn varallisuuden määrästä. Paljonko on varainsiirtovero Suomessa? Asunto-osakkeissa 2 %, kiinteistöissä 4 %. Vero on siis 20 – 40-kertainen EU:n komission kohtuulliseksi katsomaan verotasoon verrattuna.

Jos EU:n ajama transaktiovero tulee, Suomi joutuu lopettamaan nykyisen varainsiirtoveron. Tämä osoittaa kuinka mielivaltaisesta verosta ja veron määrästä on kysymys. Vastustiko Suomi transaktioveroa juuri tästä syystä? Haluttiin säilyttää oikeudeton kiusaamisvero.

Laskelma:

Olkoon asunnon velaton hinta 500 000 euroa (kaksio tai kolmio Helsingissä). Varainsiirtovero on 10 000 euroa. EU:n ehdotuksessa veron määräksi tulisi 250 – 500 euroa. Komission ehdotukseen nähden Suomen valtio siis ryövää 9500 euroa. Nimenomaan ryövää: kyseessä on omaisuuden pakko-otto, konfiskaatio. Eikö ihmisen omaisuus olekaan turvattu kuten perustuslaki sanoo? Useimmiten veron kohteeksi joutuvalla ei tuota omaisuutta oikeasti edes ole, koska hänellä voi olla asuntovelkaa asunnon hinnan verran. Netto-omaisuus on nolla, nettotulotkin voivat olla lähellä nollaa lainaerien maksun jälkeen. Siitä huolimatta valtio ryövää häneltä 10 000 euroa. Valtio on Suomen perustuslain päällimmäisin rikkoja.

Valtio on maksanut rakennusfirmoille palkkiota 10 000 euroa/asunto. Asunnon ostajalta otetaan siis 10 000 euroa, mutta sama summa lahjoitetaan rakennusfirmalle, Satolle, YIT:lle, SRV:lle, VVO:lle, mille milloinkin. Laskeeko valtion palkkio asunnon hintaa? Lukekaa Saton, SRV:n, VVO:n tai Avaran tilinpäätöstiedotteita: mikä on pääoman tuotto, mikä on vuokratuotto, miten vuokria hinataan ylös, mitä on Pietarin luksusväen palvelu, rehvastelua täynnä.

Valtio maksaa 380 000 ruokakunnalle (opiskelijat poisluettuna) asumistukea keskimäärin 300 euroa kuukaudessa, kaikkiaan 1,1 miljardia euroa. Ovatko asumistuen saaja ja asuntovelallinen toinen toistaan hyväosaisempia? Kummankin elämä voi olla niukkaa. Velallinen maksaa verovelkaansa 300 euroa kuukaudessa, asumistuettu saa valtiolta saman summan jokaisena kuukautena.

Laskelma:

Asumistukimenot ovat 1100 miljoonaa vuodessa (opiskelijat poisluettuna). Varainsiirtoveron tuotto on (ollut) 580 miljoonaa vuodessa. Lakkauttamalla asumistuki ja poistamalla varainsiirtovero valtio säästää 1100 – 580 = 520 miljoonaa euroa. Valtion velkasuhteen kääntäminen saa hyvän ruiskeen.

Asumistuen lakkauttaminen voi kuulostaa mielettömältä. Mutta entä jos sen myötä ihmiset alkavat löytää enemmän toisensa, alkavat järjestellä asumistaan omatoimisemmin ja yhdessä, vapautuvat riippuvuuksista nykyisiin orjuuttaviin instituutioihin. Vuosia sitten Björn Wahlroos ehdotti asumistuen lakkauttamista, ehkäpä siinä oli tietty järki. Tai jos asumistuki säilytetään, niin on oikeus ja kohtuus lakkauttaa varainsiirtovero.

Varainsiirtovero ja asumisen tuet ajavat väestöryhmiä vastakkain. Toiselta otetaan, toiselle annetaan. Valtio hajottaa yhteiskunnan, luultavasti tieten tahtoen.

Varainsiirtoveron nostamisesta päätti Kataisen hallitus kehysriihessään 2012 (sittemmin lakiesitys 125/2012). Miksi he valitsivat tämän veron? Varmaan arvelivat teoreettisen kritiikin jäävän ekonomistien kammioihin (vertaa VATT) ja vastarinnan kansan keskuudessa hajoavan. Aiemmin Vanhasen hallitukselle asiaa selvitellyt asiantuntijaryhmä tyrmäsi kyseisen veron noston. Sen sijaan Kataisen hallitus on kuin pikkupojat jotka eivät tajua mitä tekevät.

Kataisen asuntoministereitä ovat olleet Krista Kiuru ja Pia Viitanen. Demareilla on intohimo kiusata omistusasumista, estää ihmisten itsellistyminen, pakottaa ihmiset instituutioiden  – Sato, VVO, Avara, Varma, Ilmarinen, ay-liitot, asuntorahastot ja muut – vuokralaisiksi?

Kiuru ja Viitanen puhuvat asumisen kohtuuhintaisuudesta. Nostamalla veroa kymmeniä tai jopa satoja prosentteja kohtuuhintaisuus toteutuu, niinkö? Ei ole toteutunut vuokrienkaan kohdalla, viittaan Saton ja VVO:n tilinpäätöksiin.

Kauppalehti kertoi 17.2.2014: Kiinteistörahastojen kysyntä nostaa pienten asuntojen hintoja ja vuokria. Rahastoille tuotto tulee kuin manulle illallinen. Tuotto on taattu, koska viime kädessä se katetaan veronmaksajien varoista valtion budjetista asumistukena.

VATT:n lausuntoon viitaten Kataisen hallitus sanoi lakiesityksessään (125/2012): varainsiirtoveron noston ”vaikutus asuntotuotantoon jää pieneksi, koska rakentaminen on keskittynyt vetovoimaisille alueille, joilla asuntohinnat ylittävät rakennuskustannukset niin selvästi, että vain harva rakennusprojekti muuttuu kannattamattomaksi veron korotuksen takia”.

Suomen valtio siis käyttää veron korotuksen perusteena sitä, että rakennusfirmat nyhtävät asuntojen ostajilta ”selvää” ylihintaa (lisäksi ylihinta kertautuu verossa). Valtiota ei kiinnosta hintojen oikeellisuus. Valtio riemuitsee ”selvistä” ylihinnoista. Krista Kiuru, olet ollut tätä lakiesitystä hyväksymässä. Kenen on valtio, ei meidän ainakaan.

Hallituksen esityksessä puolustellaan veron korotusta myös näin: vanhan asunnon välityspalkkio voi olla kymmenkertainen ehdotettuun 0,4 prosentin varainsiirtoveron korotuksen verrattuna.

Eli jos jokin kustannuserä on korkea, niin sillä perustellaan toisenkin kustannuserän (veron) nostamista. Kenen puolella on valtio?

Sitä paitsi eikö lakiesityksessä ole harhauttava virhe? Onko korotus 0,4 %? Eikö korotus ole 25 % tai jopa 400 %? Tuollainen epätäsmällisyys ja harhautus on voinut vaikuttaa kansanedustajien mielikuvaan korotuksen merkityksestä. Laki säädettiin virheellisesti perustellen.

Rakennusteollisuus ry kertoi 19.2.2014 että vapaarahoitteisten rivi- ja kerrostaloasuntojen aloitusmäärä supistui 13 % vuonna 2013. Jälleen laskelma: jos varainsiirtoveron tuotto on 580 miljoonaa, niin 13 %:n vähennys asuntokaupoissa pienentää veron tuottoa 75,4 miljoonaa euroa. Eli veronkorotuksella tavoiteltu 80 miljoonan tuottolisäys ei toteudu lainkaan.

Veronnoston ainoaksi vaikutukseksi jää harvenevan asunnonostajien joukon kiusaaminen ja köyhdyttäminen.

Varainsiirtoveron tavoite on fiskaalinen, sanoo hallitus lakiesityksessään. Eikö yhtä lailla ’viskaalista’ olisi firmoille maksettavien rakennuspalkkioiden (10 000 euroa/asunto) sekä asumistukien (1100 miljoonaa euroa poisluettuna opiskelijat) lopettaminen.

Hallitus kokoaa seuraavaa kehyspäätöstä. Tässä ’viskaalisia’ ehdotuksia:

1)     Valtion virastojen käytävät kuhisevat kymmenkertaisesti ylipalkattuja: valtiosihteeri, kansliapäällikkö, pääjohtaja, ylijohtaja, esikuntapäällikkö, johdon tuen päällikkö, tarkastuspäällikkö, neuvos, johtava tuloksellisuustarkastaja, monia muita. Kaikki ulos, kerta heitolla ulos, ulos ja ulos. Tai palkat kymmenykseen kuten Sauli Niinistö vihjaili. Kreikka ei ole Välimerellä. Kreikka on Pohjolassa.

2)     Palauttakaa 10 tai 20 vuoden takainen valtion tuloveron progressio. Valtion nykyvelka on lähtöisin suurituloisten tuloveroalennuksista, vuositasolla kymmeniä tuhansia per henkilö. Sieltä juontuu tarve myös varainsiirtoveron korottamiseen. Mieluummin maksaisin kymppitonnini suoraan johdon tuen päällikölle käteen kuin valtion välikäden kautta.

Näiden kahden fiskaalisen tempun lisäksi muuta rakennepakettia, säästöpakettia tai kehyspäätöstä ei tarvita.

VATT on todistellut varainsiirtoveron haitallisuutta, hyvä niin. Eduskunta ei VATT:n selvitykselle korvaansa lotkauta. Idea vihreille: poistakaa haitallinen varainsiirtovero, tämä haittavero. Miksi valtiovarainvaliokunnassa kannatitte veron nostoa, vihreiden Johanna Karimäki.

Jan Vapaavuoren ministeriysaikana luotiin välimalli ja taisi tulla se 10 000 euron palkkiokin? Niiden piilotarkoitus oli pelastaa ja tukevoittaa asuntojen rakentajia ja rahoittajia. Toki ne saivat liikkeelle reaalista toimintaa. Sen sijaan Pia Viitanen juoksentelee lähiökujia ja puhuu tyhjää eduskunnassa. Kiurun ja Viitasen teot tähtäävät omistusasumisen estoon. Mistähän jumalasta on peräisin sekin sääntö, että asumisoikeusasuntoja ei saa tehdä enempää kuin vuokra-asuntoja?

Miettikää demarit, miksi kasvava osa kansaa vierastaa teitä. Te ja Kataisen hallitus nikkaroitte orjayhteiskuntaa. Kataisen hallitus painaa yksittäistä ihmistä ja hyödyttää suuria toimijoita: varainsiirtovero ihmisille, rakennuspalkkiot firmoille, piensäästäjän osinkoveron nosto, suuryhtiöiden yhteisöveron lasku. Kuten sanottu, asumistuenkin todellinen merkitys on niin ja näin.

Hallitus ja eduskunnan valtiovarainvaliokunta perustelivat varainsiirtoveron nostoa sillä, että vaikutus rakennusmäärin jää pieneksi. Jos rakentaminen 2013 kuitenkin jo väheni 13 %, niin eikö hallituksen nyt kehysriihessään pitäisi tunnustaa erehdyksensä ja perua varainsiirtoveron korotus. Oikeudenmukaista olisi peruminen takautuvasti 1.3.2013 alkaen ja maksujen palautus.

Muitakin epätäsmällisiä tai harhauttavia perusteluja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on.  ”Kysymys on isosta kokonaisuudesta … niitä ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tässä yhteydessä…  merkittävin keino estää asuntokaupan lukkiutumista on oman asunnon myyntivoiton verovapaus. Sen kautta kanavoituva verotuki on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.”

Entä jos asuntojen hinnat eivät joissain osissa maata tai joinain aikoina nouse, voivat jopa laskea. Missä silloin ovat myyntivoitot? Perusteleeko myyntivoiton verottomuus silloinkin varainsiirtoveron noston? Pysyvää veronnostoa perustellaan suhdanneluonteisella tai aluekohtaisella perusteella. Miten huomioitte inflaation toisaalta myyntivoitoissa, toisaalta varainsiirtoverossa?

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa varainsiirtoveron nostoa puolsivat seuraavat:

Kimmo Sasi, Pentti Kettunen, Jouko Jääskeläinen, Sampsa Kataja, Anneli Kiljunen, Kari Rajamäki, Sari Sarkomaa, Jouko Skinnari, Astrid Thors, Kauko Tuupainen, Kari Uotila, Pia Viitanen, Ville Vähämäki, Johanna Karimäki, Marjo Matikainen-Kallström, Sirpa Paatero, Lenita Toivakka ja Anne-Mari Virolainen.

Yksikään näistä, tuskin puolueistakaan saa enää koskaan minun ääntäni.

Eriävän mielipiteen oli jättänyt vain Keskusta, eikä se hassumpi olekaan, esim. näin:

”Uudiskohteissa on myös jo maksettu varainsiirtoveroa sekä tontista että arvonlisäveroa rakennusurakasta… yhtiölainaosuudesta maksettaisiin uudestaan veroa, vaikka se on alun perin otettu kattamaan näitä rakennusaikaisia kustannuksia, jotka on jo kertaalleen verotettu. Tällainen verotuksen päällekkäisyys ei ole mielekästä. Veronkorotuksella on erittäin iso taloudellinen merkitys niille kotitalouksille, jotka suunnittelevat muuttamista. Veronkorotus koskee esimerkiksi niitä perheitä, joiden on pakko muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle isojen irtisanomisten seurauksena. ”

 

Lukemistoa

VATT: Asuntokauppojen varainsiirtovero johtaa asuntokannan haaskaamiseen
Varainsiirtovero jumittaa asuntokauppaa (Taloustaito / VATT)
Malliesimerkki erittäin tyhmästä verosta
Valuutansiirtovero (Wikipedia)
Kiviniemi runttasi Kataisen avoir fiscal -haaveet
Sampo Terho: Transaktiovero olisi iso riski pienellä palkinnolla
Kepa: Rahoitusmarkkinavero puhkoo rahoituskuplia
Attac: Ecofin-neuvosto hyväksyy transaktioveron osana laajempaa yhteistyötä
KELA: Kelan asumistukimenot nousivat 1,4 miljardiin euroon vuonna 2013
Asumistukea voisi saada lähes 2000 euron tuloilla Helsingissä
Kauppalehti 17.2.2014: Asuntokaupan tiedot mitä sattuu.
JK: Mikä puolue ajoi asuntokauppojen varainsiirtoveron nostoa? Demaritko? (sisältää lisää lähteitä)

 

Sanna Lehtisen väitöskirja – seurakunnatko Euroopan pelastavat?

Seurakunnilla ja kirkolla on tuhannen taalan paikka, sanoo Sanna Lehtinen. Lehtisen väitöskirja käsittelee seurakuntien ja uskonnon roolia EU:n politiikassa ja sosiaalirahaston hankkeissa.

Mikä on kirkon ja uskonnon rooli Euroopassa tänään tai huomenna?

Suomessa kuntia ajetaan alas. Valtio vetäytyy sosiaalivastuista, luo tilalle pakkoja.  EU hylkää universaalioikeudet. Oikeusperuste korvautuu sopimuksilla. EU:n arvopohja kapenee ja teknistyy. Lissabonin strategiasta poistettiin sosiaalisuus, jäljelle jäin vain talous ja työllisyys. Yhteiskuntia ja sosiaaliturvaa rakennetaan työn ympärille. EU määrittelee syrjäytymisen vain työttömyydeksi, ei kokemukseksi. Universaalioikeuksia murennettaessa työelämän ulkopuolisten asema heikkenee, eriarvoisuus kasvaa. Britanniassa Big Society tuottaa eriarvoa. Näin toimii sekä EU että Suomi, politiikkaa lietsovat Urpilainen, Katainen, Juhana Vartiainen, Sixten Korkman ja muut.

Politiikka synnyttää arvotyhjiön. Tyhjiön paikkaajaksi houkutellaan seurakuntia, kirkkoa ja uskontoa. Löytyykö kirkon sosiaalityöstä parempi arvoperusta Euroopalle? Vai onko kirkon toiminta pohjimmiltaan poliittisen vallan legitimointia?

Seurakunta kohtaa myös yhteiskunnan ulkopuolisia toisin kuin valtio tai talous. Seurakuntien arvoperusta on (ollut) universalismi, porukkaa ei jaeta. ”Paikallisen seurakunnan toiminnassa oli havaittavissa yhteiskuntauskonnon piirteitä yleisyyden, universaalisuuden ja yhteisen hyvän tavoittelun muodossa”, sanoo Lehtisen väitöskirja. Sosiaalirahaston hankkeissa seurakuntien vahvuutena on pidetty juuri arvoja, universaalia vastuuta, ihminen ei ole vain tuotantoväline.

Vapaat kunnat, vapaat tutkijat, vapaa kansa

Vapaus ja pakkovalta törmäävät Sipoossa. Pienillä kunnilla ei ole oikeutta hoitaa ihmisten terveyttä, sanoo maan hallitus. Mitä tekee Sipoo? Tarjoaa terveydenhoitoa myös naapurikunnille, helsinkiläisille, vantaalaisille, keravalaisille.

”Meillä on valmius 2000 – 3000 lisäkävijään. Me palvelemme saatavuudella ja laadulla”, sanoo kunnanjohtaja.

Eikö tämä jos mikä ole kansan etu? Kunnat alkavat kilpailla kuka meidät parhaiten hoitaa. Nykyhallitus kieltäisi Sipoon kaltaisia kuntia järjestämästä terveydenhoitoa lainkaan, piilopyrkimyksenä lopettaa tuollaiset kunnat kokonaan.

Eikö pitäisi pyrkiä päinvastaiseen: mahdollisimman paljon pieniä nokkelia kekseliäitä kuntia. Moninaisuus kukkimaan.

”Kuntien välinen kilpailu on paha, ovat kermanlatkijoita”, hokevat helsinkiläispoliitikot Soininvaara, Virkkunen, Vapaavuori ja koko hallitus. Väärin, väärin ja väärin. Lisää kilpailua, lisää Sipoon kaltaisia. Eikö meillä ole kilpailulakikin takaamassa kilpailua? Kuinka kuntien välinen kilpailu yht’äkkiä muuttuu pahaksi asiaksi? Ovatko helsinkiläispoliitikot huonoja häviäjiä? Heidänkö annettaisiin vetää koko kansa suohon?

Vapauden ja pakkovallan törmäys ei koske vain kuntia. Mennä viikolla kuuntelin metsäpatologian professori Jarkko Hantulaa (Metla). Aiheena oli maan hallituksen pyrkimys alistaa valtion tutkimustyö omaan ”poliittiseen” ohjaukseensa.

Näin Hantula: Ideoiden oivaltaminen on tutkimisen suurin pullonkaula. Hyvä tutkimus perustuu tutkimusryhien autonomiseen toimintaan. Aiheita ei pidä rajata ennakolta (kuten tekee EU tai nyt maan hallitus aikoo tehdä). Tutkimusta tai taidetta ei voi organisoida vaan se syntyy spontaanisti yksilöllisestä lahjakkuudesta hyvin johdetuissa laboratorioissa. Hierarkkiset organisaatiot tappavat tutkimuksen. Innovaatiot ilmaantuvat odottamattomista nurkkauksista. On tuettava tutkimusryhmien vapautta. Maan hallituksen malleissa tällaista ei lainkaan mainita.

Kun yliopistolakia säädettiin, silloiset ministerit Sarkomaa, Virkkunen ym. hokivat: autonomia, autonomia, autonomia. Mitä on heidän autonomiansa: yliopistojen hallitukset miehitetään yritysjohtajilla. He sanelevat yliopistojen toiminnan.

Kaiken kaikkiaan:

Pienille kunnille toimintakielto ja hautaan. Vapaa tutkimus ja tutkimusryhmät lakkautetaan, alistetaan poliittiseen ohjaukseen ylhäältä. Yliopistoista kuihtuu vapaa perustutkimus. Turhat yliopisot fuusioidaan. Filosofit ja kirjallisuus ajetaan ulos, pelkkää tilaustutkimusta yrityksille.

Politiikan suunta on totaalisen väärä. Lähtökohdaksi on otettava vapaus, kuten sanoo myös perustuslaki. Kuntien, myös pienten kuntien vapaus, tutkijoiden vapaus, ihmisten vapaus mennä vastaanotolle vaikka Sipooseen, vapaus työssä.

 

Perustuslaki on kansan takuu enemmistövaltaa vastaan

Mikä on perustuslain tarkoitus? Käytetäänkö enemmistövaltaa väärin? Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa ja Euroopassa.

Kirjassa ’Demokraattinen oikeutus’ ranskalaisprofessori Rosanvallon käy läpi kysymysten historiaa ja nykytilaa. Käsitykset demokratiasta, vaaleista, enemmistövallasta, vähemmistöstä sekä kansan käsitteestä menevät uusiksi.

Enemmistön käsite oli mielekäs kumottaessa yksinvaltiutta Ranskan vallankumouksen oloissa. Parlamentin ideaksi alun perin ajateltiin sisällöllisen yhteisyyden, yleisyyden ja oikeutuksen löytäminen keskustelun avulla.

Tänään demokratia on typistetty laskuopilliseksi enemmistövallaksi. Toimitaan ikään kuin enemmistö olisi kokonaisuus. Parlamentti on taantunut yksittäisintressien kaupantekojärjestelmäksi. Enemmistöperiaatetta käytetään väärin.

Demokratiaa ei tule samaistaa kilpailulliseksi vaalijärjestelmäksi ja sen tuottamaksi enemmistövallaksi, sanoo College de Francen professori Rosanvallon.

Nyky-yhteiskunnat hahmottuvat yhä enemmän vähemmistön käsitteen kautta. Yhteiskunta ilmenee suurena joukkona vähemmistöjä. Kansa on vähemmistön monikkomuoto. Vähemmistö tarvitsee puolustusmekanismit enemmistövaltaa vastaan.

Oikeutuksen (legitimiteetin) muotona käytetään pelkästään menetelmällistä puolta, ei sisällöllistä. Tällaiseen ei pidä alistua. Sanonta ’pulinat pois’ on väärä vaatimus. Pulinan tulee nimenomaan alkaa viimeistään enemmistön käveltyä vähemmistön yli, näin myös Suomen eduskunnassa.

Enemmistö ei ole koko kansa. Enemmistövaltaa on rajattava. Tämä juontuu periaatteesta, jonka mukaan kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia tulevaisuuden edessä. Enemmistön on omaksuttava myös vähemmistöjen perusteluja. Demokraattinen yleisyys (valtiomuodon legimiteetti) on perustettava uudella, enemmän sisällöllisellä tavalla. Laskennallisen enemmistön – tämä koskee myös vaaleja – merkitys heikkenee tai häviää.

Enemmistövallan rajaamisen keinoja ovat riippumattomat elimet, kansalaisvalvonta, kansan moiteoikeus, internet, yhtenä tärkeänä on perustuslaki. Perustuslaki nousee politiikan keskiöön.

Perustuslaki on kansan ottama takuu enemmistövaltaa vastaan. Perustuslait on ymmärrettävä epäluulon tekoina myönteisessä mielessä. Perustuslaki alistaa lait enemmistövallasta riippumattomille yleispätevyyden kriteereille. Enemmistöjen toiminnalle on luotava rajat.

Rosanvallon käyttää mm. sanontoja: demokraattis-refleksiivinen perustuslaillisuuden valvonta, kansalaisten epäsuora valta, kansan vakuutus lainsäädäntöelinten sortoa vastaan.

Kansa edustaa kaikkia, myös syrjittyjä, ulossuljettuja, unohdettuja. Demokratia tarvitsee refleksiivisiä ulkopuolisia tullakseen vakaaksi. Yhteiskunta koostuu yhä vähemmän vakaista identiteeteistä. Enemmistön käsite haurastuu ja suhteellistuu, järjestelmä rapautuu. Monet totunnaiset käsitteet ja sanonnat menettävät osuvuuttaan.

Kansalle kuuluu moiteoikeus. Suvereeni valta ei ole yhtä kuin vaalienemmistö.

Perustuslaki liittyy pitkän aikavälin demokratiaan vastakohtana vaalidemokratialle ja hetkelliselle enemmistövallalle. Perustuslaki aktivoi kollektiivista muistia.

Perustuslain on oltava kenen tahansa ymmärrettävissä ja tulkittavissa. Perustuslaki on kansan vakuus ja kansan takuu. Perustuslaki ei ole ylätason ohuen tulkinnan asia (Suomessa perustuslakivaliokunta). Perustuslaki on demokraattisen politiikan ydin. Tänään politiikka on siirtynyt valiokuntiin, katseiden ulottumattomiin. Hallintokin on abstraktia ja vaikeasti tavoitettavissa.

Politiikkaa koskeva ymmärrys ja käytännöt ovat Suomessa virheellisiä. Enemmistövallalla katsotaan voitavan tehdä mitä tahansa. Se ymmärretään ”normaaliksi demokraattiseksi enemmistöperiaatteeksi” kuten Johannes Koskinen eduskunnassa 29.5.2013 sanoi. Asioiden valmistelussa tehdään jyrkkä jako enemmistön (enemmistöhallitus) ja muiden välille. Muut suljetaan kokonaan ulos jo valmistelusta, tuoreina esimerkkeinä kunta-asia, sote ja armeija. Päätökset runnotaan eduskunnassa äänestäen, ei sisällöllistä yhteisymmärrystä hakien vaan pakkovallalla. Eduskunnan äänestykset ovat epä-älyllistä katsottavaa.

Pakkovaltapäätöksiin ei tule alistua. Periaatemielessä on oikein ja ’ansaittua’ se, jos tämänhetkinen oppositio lupaa kumota pakkopäätökset (sote, kunta) tultuaan mahdollisesti seuraavaksi enemmistöksi.  Oikeat, oikeutetut ja kestävät ratkaisut syntyvät vain sisällölliseen yhteisymmärrykseen pyrkien ja päästen.

Pitäisikö enemmistöpäätäntä siis suorastaan kieltää? Itse asiassa kyllä. Eikö aiempi perustuslaki vähemmistösuojineen näin tehnytkin? On aika palata historian terveille poluille. Nykyinen kriisipolitiikka on demokratian tuho. Tosin mm. Sixten Korkman ja Vesa Vihriälä todistelevat että näin tuleekin tapahtua (=demokratia väistyy).

On siis kaksi vastakkaista linjaa. Toiset haluavat poistaa demokratian. Toiset palauttavat mieliin demokratian ideaalit ja tarjoavat käytännön ratkaisuja niiden elvyttämiseksi. Perustuslaki on keskeinen elementti.

Suomen eduskunnassa Ben Zyskowicz halveeraa perustuslakioppineita. Onneksi meillä sentään on professoreita ei vain Suomessa vaan myös Ranskassa, jotka näkevät asioita Zyskowiczia monipuolisemmin ja syvemmin, joilla on historian tajua ja demokraattista mielenlaatua, kykyä tervehdyttää ja uudistaa politiikan käytäntöjä, instituutioita ja käsitteitä.

Pierre Rosanvallon: Demokraattinen oikeutus. Puolueettomuus, refleksiivisyys, läheisyys.

Riikka Viander: arvostelu Pierre Rosanvallonin kirjasta Demokraattinen oikeutus.

Joonas Pörsti: arvostelu Rosanvallonin kirjasta Ulkopolitiikka-lehdessä.

Johannes Koskisen puhe eduskunnassa 29.5.2013  
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 19.3.2013.
Ben Zyskowiczin puhe eduskunnassa 14.5.2013.

Euroopan murros ja Suomen EU-politiikka. UPIn seminaari 16.4.2013 (mm. Vesa Vihriälä).

EMU ja perustuslaki. Julkinen kuuleminen eduskunnassa 22.5.2013 (mm. Sixten Korkman).

 

Kypros – Euroopan harhan symboli

Kävin kerran Kyproksella. Kokemukseni oli kielteinen. Saarella vallitsi epäluulon kulttuuri. Jos menit kauppaan, omistaja seurasi kintereillä. Kadulla koulutyttöjä houkuteltin mehulasilla. Saarella ei ollut yliopistoa, nuoren oli lähdettävä ulkomaille. Saari on jaettu kahtia, Nikosian halki kulkee muuri. Kallion kielekkeeltä saatoimme katsella turkkilaispuolelle jäänyttä Famagustan autiokaupunkia. Hotellien kerrottiin siellä seisovan tyhjillään, keräävän pölyä. Saaren maaperä oli ruskea ja kuollut (kuiva kesäaika). Metsät on hävitetty tuhansia vuosia sitten. Tylsän rihkamakulttuurin maa. Lähtiessäni tiesin: en palaa koskaan.

Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden itselleen omineet uusrikkaat ovat löytäneet rahojensa pesäpaikaksi Kyproksen. Samaan rahaan törmäät menemällä itäisen Suomen lomakeskuksiin, pihat täynnä venäläisiä maastureita.

Suomen liike-elämä, Sato-yhtiöstä alkaen rakentaa loistoasuntoja Pietarin uusrikkaille. Saton, VVO:n ja senkaltaisten yhtiöden varallisuus on syntyään samanlaista kansallisvarallisuutta kuin Venäjän uusrikkailla. Suomessa valtio rikastutti nuo yhtiöt ara-tuella.

Suomesta on tehty Kyproksen kaltainen kauppapuksujen maa. Suomi ja Eurooppa ovat kyproksia. Keikkuvia pursia näennäishallitaan pintatempuin, tukipaketein, säätelyin ja muka valvoen.

On järjetöntä, jos Suomen valtio ottaa lisää velkaa lainatakseen rahan Kyprokselle, sen pankeille, ehkä venäläissijoittajien pelastamiseksi.

Jos Kyprosta halutaan auttaa, niin ensitoimi voisi olla yliopiston perustaminen saarelle. Yliopiston myötä kehittyisi kansalaiskulttuuria, kriittistä ajattelua, analyysiä ja taitoa ajaa rahanpesijät ulos maasta.

Irvokkaita ovat Suomen täti tiukkuudet. Eurooppaa ei rakenneta luomalla pilvissä leijuvia pankkivalvontoja Brysselissä, siirtelemällä rahoja kriisipesäkkeisiin.

Parempaa Eurooppaa rakennetaan laventamalla tietämisen ja sivistyksen pohjaa, luomalla kansalaiskulttuuria. Kypros tarvitsee yliopiston, ei rahaa pankeille ja kauppapuksuille.

Itäinen Välimeri oli sivistyksen kehto kerran. Tänään se on rahan piilottelua ja murenevaa ruohoa. Hellenistisen Euroopan paluu, Alexandrian kirjasto, filosofia, tähtitiede, historiantaju, Niilin, Kyproksen ja Kreetan kulttuurit. Sentapaisen hengen elvyttämisestä pitää lähteä liikkeelle myös tänään. Täti tiukkojen tilalle runoilija Kavafis, historioitsija Herodotos ja maanmittaaja Eratosthenes.

* * *

Pari kokoomuspoliitikkoa, Lauslahti ja Lepomäki ovat  sanoutuneet irti EU:n tukipolitiikasta (linkit alla). Mitä merkitystä heidän kannanotoillaan on? Edustaja Lauslahti tietää pelastuvansa, kun Kypros-päätäntä kätketään eduskunnan suureen salaiseen valiokuntaan.

Suomessa EU-asioita junailee pieni porukka, liekö 5 – 10 henkilöä. Porukka kehuu suomalaista EU-demokratiaa. Miapetra Kumpula-Natri (sd) on istutettu eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajaksi. Kehuttu EU-demokratia on yhtä kuin hän. EU-demokratia Suomessa on yhtä demokraattista kuin kansallisvarallisuuden kaappaus Venäjällä.

Sanna Lauslahti: Tapaus Kypros: Nyt saa riittää.

Enkelisijoittaja, hyperoikeistolaisen Libera-säätiön ‘takapiru’ Elina Lepomäki: 
EU jatkaa valitsemallaan tiellä: sensuuria ja yhteisvelkaa.

 

Onko valtio älykäs?

Neuvostoliitossa äly keskitettiin huipulle ja kiellettiin muilta. Missä on neuvostoäly tänään? Kadonnut.

Tänään Suomen valtio tekee samaa mitä Neuvostoliitto yritti. Kansakunnan ja tutkijoiden poreileva äly keskitetään poliitikkojen ja liike-elämän ohjaukseen. Ohjaajiksi nostetaan valtioneuvosto, hallitusohjelma, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, Akatemia, Tekes ja liike-elämä.

Himas-tutkimus kertoo mihin ollaan menossa. Tällainen vahingoittaa kansalaisten luottamusta politiikkaan ja poliitikoihin, sanoi Arja Juvonen eduskunnassa.

Ohjailun ensiuhreja olivat yliopistot, välineenä yliopistolaki. Huomiotta on jäänyt julkishallinnon henkilöstön alistaminen. Tulosohjauksella ja palkkausmenettelyillä valtion (myös yliopistojen) henkilöstö urautettiin, kapeutettiin, typistettiin. Ideoiden poreilu ja älyn vapaa liike estettiin. Nyt heitä on helppo syyttää byrokraateiksi, minkäs mahdat.

Parhaillaan alistetaan valtion sektoritutkimusta. Kataisen hallituksen ohella jäljet johtavat Etlaan, EVAan, Aaltoon, näiden edusmiehenä toimi Sixten Korkman. Lisäksi Metsäklusteri Oy, johtaja Crhistine Hagström-Näsi sekä Timo Lankinen.

Pari näytettä poliittisen ohjailun asenteellisesta ilmapiiristä:

Tieteenpäivien paneelissa Astrid Thors sanoi, että Aimo Ryynästä ei kuunnella, koska hän edustaa tieteistä epämääräisintä, kunnallistiedettä.

Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestila sanoi eduskunnassa 27. helmikuuta: ”Ja mitä tulee näihin kuntatalouden tutkijoihin ja kuntaliitosten tutkijoihin, niin minusta ne ovat jossain määrin arvottomia, sillä nehän tutkivat menneisyyttä ja tulevaisuudessa ikärakenne ja monet muut tekijät ovat täysin erilaisia. Tämän takia niitä tutkimuksia ei pidä, niitä ei voida katsoa tulevaisuuden tutkimuksina, koska ne tutkivat aivan eri olosuhteissa tapahtuneita ilmiöitä ja asioita.”

Verrataanpa. Ilmatieteen laitos on tutkijoiden innostuneen (ja vapaan) työn tuloksena kehittynyt yhdeksi maailman johtavista pienhiukkastutkijoista. Olisiko näin tapahtunut, jos laitosta olisi poliittisesti ohjattu hallitusohjelman, Kataisen, Thorsin tai Eestilän toimesta?

Mitä ovat valtion älystrategiat? Krista Kiuru kertoi eduskunnassa 28.2: Kolmeen hallituskauteen älystrategiat eivät ole edenneet. Nyt meillä on monta ministeriötä, joissa älystrategiat ovat tekeillä.

Valtion älystrategioilla tarkoitetaan jotakuinkin samaa kuin sähköisellä asioinnilla aiemmin, tuskin juuri enempää. Siis teknistä ja hallinnon sisäistä näppäröintiä. Niilläkö vastataan ihmiskunnan ilkeisiin ongelmiin, haasteisiin. Valtion älykkyystavoite ei ole yläilmoihin yltänyt.

Pekka Ala-Pietilän ICT 2015. Ala-Pietilälle ja valtiolle digi on vientiyritysten markkinointikikkailua. Valtiota he vaativat satsaamaan siihen miljardin. – Eikö digi todellakaan voisi olla vapaampaa, älyllisempää, kulttuurisempaa, sosiaalisempaa, eettisempää?

EU:n tutkimusohjelma Horizon 2020. Vaikuttaa samansukuiselta kuin tutkimuksen ja henkisen ilmaston poliittinen ohjailu Suomessa.

EU 2020-ohjelman ’älykäs ja osallistava kasvu’. – Eurooppa on siis astumassa älyn aikakauteen? Tarkemmin lukien EU:n älykkyys tarkoittaa sähköistä kaupankäyntiä ja markkinointia, digitaalisia sisämarkkinoita. Pekka Himanen voisikin seuraavaksi ja valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta evaluoida EU:n älykkyyden ulottuvuuksia, tasoja ja arvoketjuja.

Suurella rahalla (usein valtiolta vohkitulla) valikoiduille pyöritetään tsemppikouluja. Esimerkkeinä Sitran kestävän talouden ohjelma sekä suuryritysten Arkadia 2015.

Ääriliberalistisen (äärioikeistolaisen) Libera-säätiön hallituksesta, Aalto-yliopiston hallituksesta tai Taideyliopiston hallituksesta löytyy yhteisiä nimiä, sattumaako. Kansakunnan älykkyys kasautuu.

Älyn kasvualusta, mitä se oikeasti olisi?

Perusta on vapaus. Tutkijan vapaus. Yliopiston vapaus. Henkilöstön vapaus, tasa-arvo ja palkkauksen kohtuullisuus. Ihmisen vapaus. Vapaus ei tarkoita holtittomuutta ja vastuuttomuutta. Vapaus tarkoittaa ideoinnin, innostumisen, tekemisen, keskustelun, sanomisen, kirjoittamisen vapautta. Kaikkea tätä nakerretaan nyt reunalta ja toiselta. Vapaus keskitetään joidenkin erityisvapaudeksi. Kääntöpuoli on muiden vapauden rajoittaminen tai suoranainen mitätöinti: kuntatutkijat ovat arvottomia, ei kannata kuunnella.

Äly on kuplintaa alhaalla ja alhaalta. Me olemme alhaisia.

Tutkimuksen poliittinen ohjaus kiristyy.

Himas-tutkimus kiihdytti mieliä eduskunnassa.

Arkadia 2015.

Libera-säätiö. säätiön hallitus

 

Eurooppa porisee, kiitos Cameron

Pääministeri Cameronin Eurooppa-kritiikki ja kansanäänestyslupaus on tervetullut, Cameronin motiiveista riippumatta. Voisiko EU oikeasti hajota? Voisiko EU:lla olla sosiaalisia, kulttuurisia ja elinkeinollisia vaihtoehtoja? Eurooppa hämmentyy ja mikä sen parempi.

EU-poliitikot ovat tottuneet ohjailemaan Euroopan kehitystä välittämättä oppositiosta tai kansalaisista. Tuore esimerkki on joulukuinen vakauslaki, sitä ennen tukipaketit sekä EU-jäsenyysmaininnan ujuttaminen Suomen perustuslakiin.

Tässä muutama poiminta Eurooppa-porinasta linkkeineen:

Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer herjaa Cameronia. ”Eurooppa ei hajoakaan heikoimmasta päästä vaan irrationaalisimmasta.”

Henning Meyer kirjoittaa Social Europe Journal -lehdessä: ”Lopulta vain demokratia ratkaisee euroalueen kohtalon. Eliittien ajama Euroopan integraatioprosessi on kohdannut rajansa.”

Brittiläisen Policy Exchange -ajatushautomon Matthew Oakley asettaa sosiaaliturvauudistusten lähtökohdaksi ihmisten omavaraistamisen (self-sufficiency).

Social Europe Journal -lehdessä Albrect ja Lawson torjuvat uusliberalismin sekä Saksan demarien ’uuden keskustan’ kuin myös Britannian Labourin ’kolmannen tien’. He puhuvat ihmisten itsehallinnasta (self-management). Käytännön ensiratkaisuiksi he tarjoavat ostovoimaa ja palkkapolitiikkaa, transaktioveroa ja yhteisöveron harmonisointia.

Katalonian parlamentti on äänestänyt itsenäisyysjulistuksen puolesta.

Valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi esitelmässään Keravan valtuustolle 21.1.2013.”Suomen eduskunta on luovuttanut budjettivaltaansa EU:lle. Siinä on toimittu jopa perustuslain vastaisella tavalla.”

Sailaksen tai professorien tällaisista lausumista eivät Suomen EU-poliitikot välitä. Niinpä Cameronin puheet alkavatkin kiinnostaa. Eurooppa tarvitsee keskustelua periaatteistaan sekä vaihtoehdoista, ei yksiuraista ja itsevaltaista politiikkaa.

Lissabonin sopimuksessa EU määritellään sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Perustuslain muutoksella Suomi määriteltiin EU:n jäseneksi ja sitä kautta sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Kuuluuko tällainen ideologinen kirjaus perustuslakiin, mielestäni ei. Suomen poliitikot toimivat omavaltaisesti ja sulkevat yhteiskunnallisen ajattelun ja keskustelun. Ei ihme jos maailmaan putkahtaa cameroneja

 

Eduskunnasta on tullut pelleilykeskus

Miltei sattumoisin avasin eduskunnan verkkolähetyksen klo 20 tänään (13.12). Esillä oli hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta. Tuo asia itse ja sen käsittelytapa eduskunnassa alkaa näyttää täyspelleilyltä ja epärehellisyydeltä. Juuri nyt istunto keskeytettiin (lopetettiin?) muutamaksi minuutiksi, jotta saadaan näennäisesti uusi istunto aikaiseksi. Asia siirrettiin mukamas tähän uuteen istuntoon. Oppositio ehdotti asian siirtämisestä perjantaipäivälle.

Suuri valiokunta on antanut asiasta lausunnon tänään. Eduskunnan tiedotussivulla lasuntoa kuvataan mm. seuraavasti (tummennus jk):

 

Aidosti demokraattinen Eurooppa – mitä se olisi?

Suomen, Euroopan ja läntisen maailman poliittinen ilmasto näyttäytyy harvinaisen sotkuisena.

 

EU:n tulevaisuusvisio ja nykykriisi

Viikon sisällä sain kuulla Olli Rehniä, Suomen Pankin Tuomas Saarenheimoa, professori Kaarlo Tuoria, Sixten Korkmania, valtiovarainministeriön EU-virkamiehiä sekä kansanedustajien heille tekemiä kysymyksiä vastauksineen. Aiheena kaikilla oli EU:n visio ja nykykriisi. Suodatan heidän puheistaan kolme tai neljä kilpailevaa linjaa.

 

Eurokriisi, kunnat ja syrjäytys – samaa jatkumoa kaikki

Jutta Urpilainen opettaa alakoulun tyyliin, että eurokriisillä tai EU:lla ei olisi merkitystä kuntatalouteen (lainaan Pertti Ahokkaan blogia). Urpilaisen väittämä on epä-älyllinen, epäuskottava ja epätosi.

Läntisten talouksien häilyvyys eri muodoissaan, irtautuminen reaalimaailmasta ja kansalaistasolta on yhtä ja samaa prosessia. Yhtiöitymisestä ja yhtiöiden moraalikadosta se alkaa, finanssien karkaamisesta omiin sfääreihinsä, finanssimaailman ”innovaatioista”, jotka tylyllä tavalla kohdistuvat takaisin ihmisten arkeen. Se miten kunnat suhtautuvat tähän oman kunnan, Suomen ja maailman tasolla, on mitä tärkein kysymys. Kehitetäänkö terveyskeskusta vai annetaanko Attendolle? Kilpailutetaanko paikalliset ja ihmisläheiset toimijat kuoliaiksi? Heitelläänkö vanhuksia kylmästi sinne ja tänne? Näitä päätöksiä tehdään nimenomaan kunnissa. Nämä päätökset ovat osa ”EU-kriisiä”.

”Jokaisen kunnan pitää selvitä omilla (vero)tuloillaan”, sanovat Virkkuset ja Urpilaiset. Tämän lauseen sisältöä kannattaa miettiä kaksi kertaa. Erittäin yleisellä tasolla, unohtaen sen miten eriarvoistavasti kuntien ja alueiden oloja on vuosikymmenten mittaan kehitetty, tuohon periaatteeseen voisi jopa miltei yhtyä. Mutta käytännön tasolla, tässä ja nyt oloissa, periaatelausumaan kätkeytyy kovan tyylin oikeistohenkinen ’tarpeettomat yli laidan’ -politiikka.

Nykyinen kuntarakenne ja kuntien tasausjärjestelmä tuskin sekään on sellaisenaan hyvä saatikka paras malli. Eihän ylipäänsä mikään ole ikuista. Uudenlaisia ajattelullisia lähtökohtia pitää hakea. Yksi tapa on lähteä liikkeelle sosiaalisista, sivistyksellisistä ja taloudellisista perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista. Millaisiin toimintamalleihin niistä käsin päädytään maailman, Euroopan, Suomen, kunnan ja kansalaisen tasolla.

Virkkusen, kokoomuksen, demareiden ja vihreiden ”fiksuilu” ei ole moraalinen vastaus näihin kysymyksiin. Asioiden taktinen pilkkominen tyyliin ”EU:lla ei le merkitystä kunnissa” on harhauttavaa ja epä-älyllistä.

 

Missä on kirjailijoiden Eurooppa?

Kaipaan näköalaa, perspektiiviä horisontin yli ja ali, Berliinin taivaan ylle, enkelin katsetta.

Eduskunnan Espanja-keskustelusta näköalaa oli turha etsiä: mutruavia käsiä, hymyttömiä naamoja. Janikin tunnusti: ei tämä herkkua ole. Mitä te jauhatte, eeveeämmät ja koopeet.

Risto Volasen kirjoituksessa oli perspektiiviä, edes yhdenlaista. 1500-luvun alussa Rooma myi aneita pitkin Eurooppaa ja maksatti uuden kirkkonsa rakentamisen saksalaisilla. Muuan Martti Luther nousi vastarintaan, heitti aneet Välimereen.

Keitä ovat aikamme anekauppiaat, rajattoman mutta tyhjän rahan luojat, piiloverottajat, kepulistit? Mario I ja Mario II. Toinen kävi juuri piispantarkastuksella suomen turussa, anesalkku mukana.

Volasella on 500 vuoden perspektiivi Euroopan vallan heilahteluihin. Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on vuosisatojen koulima pelisilmä Euroopan asioihin, ovatko he siis aikamme lutherit.

Käteen osui dosentti Jyrki Loiman kirjoitus vuodelta 2006. Eurooppa tarvitsee uudenlaista ideaa, tarinaa ja historianäkemystä, ei vain sanelua ja anelua. USAsta ei ole esikuvaksi, se on antiikin Rooma, kansallisuudet elävät siellä alisteista ja valvottua kaksoiselämää. Kulttuurien rinnakkainelo Euroopassa voisi tarjota elintilaa arjelle ja ihmiselle, sanoi Loima siis jo 2006.

Millaista olisi hyvä scifi euron tulevaisuudesta, kysyy Markus Määttänen Aamulehdessä. Scifi ei ole pelkkää fantasiaa, se sisältää aina uuden idean, joka luo tarinaa, saa sen kehittymään. Scifi on uuden löytämisen iloa.

Suomessa on myös haikailtu uutta kiveä tai linnaa, kansallisen tarinan uuskertojaa. Miten lie, antaa olla, kenen tarina se olisi, ei ainakaan minun, tuskin sinunkaan. Tarinan on oltava eurooppaa – tai oikeastaan ei edes Eurooppaa vaan maailmaa. Maailma Tulimaasta nähtynä, uuden tulen kantajat.

Aatteen lomua, idean lentoa, uutta tarinaa, taidetta ja scifiä, santsopantsa kohti maailman meriä, tulimaahan.

Missä on kirjailijoiden Eurooppa? Missä Euroopan kirjailijat? Draghista olemme saaneet tarpeeksemme, nämä pankkien kirjanpitäjät, herrojen lahkeissa roikkujat, pismarkit.

Teija Tiilikainen vääntäytyi Montin vierailuisännäksi. Tiilikaisen Eurooppa ei kosketa, on etäinen, valheellinen. Mitä on Tiilikaisen demokratia: kaikki valta komissiolle. Me kansalaiset valvomme, annamme äänen kerran neljässä vuodessa. Yksi ja sama tällaiselle Euroopalle, se on rooma amerikassa. Haluamme koskettaa ja tulla kosketetuksi. Siihen ei ole EU-tutkijoista. Eurooppa tarvitsee herkempää mieltä, taiteilijaa ja kirjailijaa.

Marjo-Riikka Utriainen on tekaissut Tampereen yliopistossa opinnäytteen aiheesta ’Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin’. Näin Marjo-Riikka:

• Identiteettejä on katsottava muillakin kuin valtioiden tasolla.
• Kansainvälisyys ei ole pelkkää valtiotoimijuutta ja suurpolitiikkaa.
• Nyt jos koskaan tarvitaan kriittistä ja moniäänistä tulkintaa suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta.
• Politiikan tutkimuksen aineistoksi tulevat kirjallisuus, kuvataide, elokuva, musiikki ja muut taiteet.
• Tätä esteettistä käännettä ei ymmärretä Eurooppa-tutkimuksessa.
• Kirjallisuus tuottaa vaihtoehtoisia ajattelutapoja sekä osoittaa miten instituutiot pitävät yksilöitä kielellisen verkon ansassa.
• Mielikuvituksen keinoin kirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden vastarintaan.
• Eurooppalainen identiteetti ei perustu luonnolliseen yhteiseen historiaan, vaan sitä on rakennettu sosiaalisesti ja sanoilla.
• Euroopan unionia voisi ajatella kansallisvaltiot ohittaneena postmodernina yhteisönä.
• Erilaisia Eurooppa-käsityksiä tuottavaa taidetta ei tutkita.
• Veronica Pimenoff (erityiskohteena Marjo-Riikan opinnäytteessä) kirjoittaa kansallisuudesta, suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta. Kansakunnan kirjailijaksi häntä ei silti ole nostettu.

Keitä olisivat Euroopan haastajat, aatteelliset pohjustajat aiemmin ja nyttemmin?

Karkotettu Dante, vivahteikas Ovidius. Boethiuksen Filosofian lohdutus, Cassiodoruksen kirjasto, Erasmuksen Tyhmyyden ylistys, Swiftin Vaatimaton ehdotus, aikamme Voltaire, kumousten oirehtija.

Jospa heitä sittenkin on, myös tässä ja tänään. Celati, kenttien ja tasankojen tarkkaaja, elämän vivahteiden merkitsijä. Magris, Tonavan kulkija. Sebald alakuloinen. Afrikka missä on tähtesi? Kuka säestää Amerikkaa? Kanadan teräs, onko teitä?

Missä on toiminnallisuus, ideoiden sysäykset, scifistit, liike? Ei etäiset eeveeämmät, vakauttajat, pysäyttäjät, seisottajat. Olisi edes yksi kirjailija joka sanoisi sisimmän: tehän olette pysäyttäjiä, jauhatte vakautusta, Euroopan vakausmekanismi EVM – ajatelkaa mitä tuo sana tarkoittaa. Siinä meidän intomme ja innostuksemme, pysähdy Eurooppa, vanhene, lahoa, vakaudu, pysy paikallasi. Siinä Suomen eduskunta, edustajat, mitä he edustavat, haudankaivajia.

Koskelan akseliko siis sittenkin, rovastille kuonoon, eduskunnan janeille.

Vai Aleksis Kivi, sysättyjen räätälöijä, tiilikaisten alentama.

Mutta yhdelle me käännämme selän: Pentinkulman seksistit, ministerin humalikot, yliopistojen markkinistit.

Lähteitä ja lukemistoa

Wim Wenders: Berliinin taivaan alla.
Risto Volanen: Montin ja Niinistön kohdatessa.
Markus Määttänen: Euro tarvitsee scifiä eikä fantasiaa. Aamulehti 21.7.2012.
Marjo-Riikka Utriainen: Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin. Tampereen
yliopisto 2011.
Jyrki Loima: Eurooppa jäämässä sivuun uudessa maailmanhistoriassa. HS 5.6.2006.
Teija Tiilikainen: Demokratia on asetettava etusijalle EU:ssa. HS 31.7.2012.

Pentinkulma-keskustelua:

Katriina Kajannes: Kotimaisen kirjallisuuden skandaaliproffa Sanna Karkulehto.
Juhani Kahelin: Seksin mediamarkkinat kirjallisuuden pääaiheena.
Keskisuomalaisen uutisointi.
Aamulehden uutisointi.