Helsinki näyttää huonoa johtamisen mallia Suomelle

Helsinki on aina ollut ylhäältä johdettu kaupunki. Kuningas Kustaa Vaasa perusti kaupungin 1550 mahtikäskyllä pakottaen ihmisiä muuttamaan Vantaanjoen suulle. Sitten käskettiin muuttamaan Vironniemelle. Suomenlinnaa rakennettaessa Helsinki oli sotilasenemmistöinen. Sotaväen ruokkiminen rikastutti muutaman kauppiaan (Sederholm, Kiseleff) mutta tuhosi pienemmät. Senaatintorin ympäristö syntyi Venäjän tsaarin mahtikäskyllä, Jukka Viikilä kuvaa sitä kirjassaan. Torin paikalta purettiin kodikas puukirkko ja hävitettiin jopa hautausmaa – harvinaisen röyhkeätä. Engel halusi purkaa myös Kiseleffin talon. Tsaarin päähuoli oli saadaanko Tuomiokirkon rakentamiseen kulumaan riittävästi rahaa jotta se ilmentää tsaarin loistoa. 1900-luvulla kaupunki puratti Heimolan talon, jossa eduskunta oli hyväksynyt Suomen itsenäisyysjulistuksen. Näin Helsinki juhlistaa 100-vuotiasta.

Häpeä Helsinki, huudahti professori Seikko Eskola Tieteenpäivillä 2017, Heimolan purkua tarkoittaen.

 

Valtio ajaa alas mm. steinerlukioita – näin ei Suomi virkoa

Lukio-opetus mm. Lappeenrannan ja Vaasan steinerkouluissa joudutaan lopettamaan. Syynä on lukioiden rahoituslakiesitys, jota käsitellään eduskunnassa. Lakiesityksellä on siis uhrinsa jo nyt. Lappeenrannan Steinerkoulun tiedote on kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen lopussa.

Ollaanpa steinerkouluista mitä mieltä tahansa, tämäntapaisten lukioiden alasajo kertoo siitä miten valtio murentaa yhteiskunnan sosiaalista pohjaa ja moninaisuutta.

Rahoituslakiesitys nojaa Kataisen hallituksen ohjelmaan, rakennepolitiikkapäätökseen maaliskuulta 2013, Stubbin hallituksen ohjelmaan, rakennepolitiikkapäätökseen elokuulta 2014 ja tietenkin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja ministeri Krista Kiurun toimiin.

Suomalaiset on opetettu alistuviksi. Näin käy nytkin. Steinerkouluissa ympäri maata on hätätunnelma ’voi, miten meidän käy’. Tällainen alistuminen kasvattaa valtiobyrokraattien ja poliitikkojen voimantuntoa entisestään. Ehdotankin asenteeksi: lukioiden antautumisen sijasta on luotava uudenlainen koulutusajattelu.

Oheisella kuviolla hahmotan rahoituslakiesityksen perusrakennetta, käytännön seurauksia ja politiikan kontekstia.

Onko oikein säätää lukiorahoituksen perusteeksi valtion talousarvio?
Tähän saakka lukioiden rahoitus on perustunut valtakunnallisesti todennettuihin kustannuksiin. Kouluille tämä on antanut vakautta ja työrauhaa. Uudessa lakiesityksessä lukioiden rahoitus säädetään ”valtion talousarvioon perustuvaksi”. Mitä tällainen sanonta tarkoittaa? Mitä se mahdollistaa nyt ja myöhemmin?

Ensinnäkin: kyseessä on arvio (talousarvio). Talousarvio ei ole laki. Laista päätetään eri tavalla kuin talousarviosta, vaativammin. Voiko talousarvio olla lakimääräinen peruste? Voidaanko lailla nostaa talousarvio lain asemaan?

Perustuslain 16 §: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Eli siis: ”säädetään lailla”.

Talousarvio elää ja muuttuu joka vuosi. Lukioiden kannalta uusi rahoitusperuste olisi ennakoimaton ja turvaton. Talousarviossa valtionrahoitusta voidaan muuttaa mielinmäärin, vaikka puolittaa. Talousarviopäätöksillä voitaisiin vaikuttaa lukiolain käytännön merkitykseen. Tähän nyt selvästi pyritäänkin, tekniseltä näyttävän kirjauksen suojissa.

Tilanteessa piilee mielivallan mahdollisuus. Lukioiden, monituhantisen opettajakunnan ja kymmenien tuhansien oppilaiden elämä tulee riippuvaksi pienijoukkoisen virkamies- ja poliitikkokunnan kulloisistakin mielialoista. Yhteiskunnalta katoaa luottamusta luova pohja. Mitä tähän sanoo perustuslaki ja perustuslakivaliokunta? Yhteiskuntasopimus (perustuslaki) ei voi olla peliväline.

Miksi Ylelle säädettiin erityislaki? Mitä on Soten kapitaatio?

Vertailu valaisee asiaa. Ylen rahoitusta ei katsottu voitavan jättää valtion talousarvion vuotuisten ja satunnaisten päätösten armoille. Siksi säädettiin erityinen yleverolaki, siis laki. Sote-rahoituksen kohdalla puhutaan kapitaatiosta, millä tarkoitettaneen väestön määrää kunnittain, ehkä myös väestön ominaisuuksia, joka tapauksessa objektiivisia perusteita. Kuinka siis koulutuksen rahoitus voidaan säätää valtion talousarvioon perustuvaksi? Onko tämä oikeudellisestikaan oikein? Voidaanko lailla säätää ei-lainomaisesta perusteesta?

Olipa oikeuksien kanssa miten tahansa, koulutuksen ja sen rahoituksen järjestely liittyy siihen miten suomalaisen yhteiskunnan pysähtyneisyys uskotaan avattavan. Kyse on politiikan ja valtion perustavasta sisällöstä.

Elpyykö Suomi suoritus- ja tulosohjauksella?

Suomen työelämää on liu’utettu suoritus- ja tulosperusteiseksi. Nyt tämä liu’utus ulotetaan koulurahoituksen kriteereiksi. Suoritus- ja tuloskriteereillä koulutus urautetaan, putkitetaan, kehystetään. Kouluilta, oppilailta, opettajilta estetään omalähtöinen kehittelevyys.

Kuka tietää mikä on oikea tulos, mitkä suoritteet ovat oikeita mitkä vääriä? Kuka katsoo omaavansa oikeuden määritellä tulokset ja suoritteet? Professori ja Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoi tällä viikolla että kukaan ei voi tietää mitä on tuleva konkretia (tästä lisää alempana). Konkretian, siis tuloksen ja suoritteen etukäteismäärittely on vallan omimista ministeriöihin, osallisuuden kieltämistä kouluilta, oppilailta ja kaikilta meiltä.

Tuloksen määrittely etukäteen ei ole taiteellista eikä tieteellistä luovuutta, se ei ole uuden tien etsimistä, se on tarpomista muiden määrittelemässä urassa. Tulos- ja suoritusohjaus on rajaamista, siiloamista. Ehdotan: älkää välittäkö annetuista suorite- ja tulosmäärittelyistä. Kehitelkää ja luokaa itse, omaehtoisesti. Luokaa uudesti maa, vain näin virkoaa Suomi. Tietääkseni steinerkouluissa on pyritty tämäntapaiseen. Mutta juuri ne ajetaan nyt ensimmäisenä alas. Näin ei saa tapahtua. Mieluummin ajettakoon alas valtio ja valtion toimijat.

Helsingin Paasitornissa oli 27.1. monisataisen yleisön ohella professori- ja tutkijakuntaa alkaen Mika Malirannasta ja Juho Saaresta pohtimassa mistä syntyy luottamus. Vastaus kiteytyi kysymykseen miksi valtion rakennepolitiikan lähtökohdaksi ei aseteta inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kasvattamista. Tänään tuota pääomaa heikennetään, lukioita ahdetaan kaavaan, isolla luudalla ajetaan kokeilevia, pienempiä ja erityislukioita alas, ne pakotetaan laukkauttamaan itse itsensä.

Suomen koululaisista tehdään diesel-öljyä, valutetaan suursammioihin, vatkataan ja mitataan, epäkurantti kaadetaan maahan.

Suomen strategian soisi olevan päinvastainen: ihmisten, työssäolevien ja koululaisten tasolla rakentuva omaehtoisuuden, moninaisuuden, sosiaalisen ja inhimillisen pääoman, taiteellisen ja tieteellisen luovuuden maa.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tällä vaalikaudella pitänyt seminaareja innostuksesta (Harri Jaskari) sekä kokeilevuudesta (Juha Sipilä). – Voi teitä, te itsenne innostajat ja kokeilijat. Miksette anna koululaisten innostua? Miksi ajatte kokeilevat koulut alas?

Kansanedustaja Pauli Kiuru sanoi eduskunnassa 17.1.2014: ”Sivistysvaliokunnassa olemme erityisen huolissamme lukioiden asemasta… Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että erikoislukiot ovat kansallisen osaamisen, monimuotoisuuden ja korkeatasoisuuden kannalta olennainen tekijä. Niillä on suuri vaikutus kansainväliseen menestykseen urheilussa, taiteessa ja tieteessä.”

Lukiolainen Sahrami Huhtala kirjoitti HS:ssä 30.1.2015: ”jatkuva suorittamisen paine laskee innostusta opiskelua kohtaan, ja monet luovat ideat jäävät toteuttamatta stressin takia”.

Sahramin vetoomukset murskautuvat OKM:n kuurouden alle. Miten valmisteltiin rahoituslakiesitys? Esitysteksti kertoo: esitys on valmisteltu valmistelun pohjalta. Toisin sanoen lakiesitys valmisteltiin OKM:n sisällä. Ministeriön virkakunta, palatkaa koulun penkille, oppimaan edes tautologiaa.

Lausuntoja ministeriö on pyydellyt (keiltä liekään) mutta voiko kukaan tarkistaa onko moitteilla ollut oikeasti merkitystä. (Minä olen varma että ei ole ollut.)

Entä keitä eduskunnan sivistysvaliokunta kuulee laatiessaan mietintöä lakiesityksestä? Tässä kuultujen lista tammikuun 23. päivältä: hallitusneuvos Korhonen OKM, hallitusneuvos Sirviö OKM, hallitusneuvos Tuomainen OKM, hallitusneuvos Öberg OKM, lainsäädäntöneuvos Majuri OM, kehittämispäällikkö Lahtinen Kuntaliitto, prof. Kaarlo Tuori.

Suomalaispolitiikka on sisäsiittoista. Sellaisen varaan Suomea ei voida jättää. Hallinnon rakenteet on pantava uusiksi, ei niinkään koulutuksen rakenteita. Tarvitseeko Suomi nykyisenlaista opetus- ja kulttuuriministeriötä? Tuskin, katsokaa miten kentällä nähdään (tässä linkki) OKM:n edellinen lippulaivahanke, yliopistolaki.

1900-luvulla virisi pedagogisia uudistamisliikkeitä, oli Summerhill, oli sosiaalinen innostaminen, freinet ja mitähän kaikkea. Missä on yhteiskunnallinen ja tieteellinen keskustelu oppimisen ja opettamisen uusnäkymistä tänään? Ei missään. Yhden ministeriön virkamiesbyrokraatit kuuntelevat yritysjohtajia ja siirtävät heiltä saamansa käskyt suorituksineen, tuloksineen, leikkauksineen, poisvalintoineen laeiksi eduskunnalle. Ja eduskunta kuulee samoja byrokraatteja, vain heitä. Onkohan tämä sitä Sitra mainostamaa ketteryyttä?

Missä on myötätunto, luottamus?

Oppimiseen kuuluu myötätunnon tunto. Mitä tapahtuu myötätunnolle tämän päivän Suomessa? Lukioista murennetaan myötätunto-oppimisen edellytyksiä pakottamalla kaikki pikasuorittajiksi.

On ironista ja loukkaavaa se, että samaan aikaan Tekes työntää miljoonittain rahaa mm. Helsingin yliopiston Myötätunnon mullistava voima -hankkeelle. ”Kirkkososiologian professori hakee yrityksille bisnestä yllättävästä suunnasta”, kertoi Helsingin Sanomien otsikko 26.1.2015.

”Myötätunto on yrityksille mahdollisuus bisnekseen. Siksi Tekes, jonka tehtävänä on edistää yritysten kansainvälistä kasvua, myönsi ohjelmalle 1,1 miljoonan euron rahoituksen … Yrityksiltä hanke on kerännyt 165 000 euroa … Tiimi on timanttinen … Työssä viihtyminen paranee, jos työntekijä voi allekirjoittaa yrityksen arvot.” (HS 26.1.2015)

Toisin sanoen:

Rahat pois lukioilta, viimeisin leikkaus 260 miljoonaa. Kuolkoon vapaa kehittelevyys, kuolkoon oppimisen pulpunta alhaalta, kuolkoot erityislukiot, steinerit, kohta muut. Rahat Tekesille, yritysten myötätuntohankkeisiin.

Säästölakien ja leikkausten sijasta tarvitaan keskustelua valtion käsitteestä ja tehtäväkuvasta, yhteiskuntakuvasta ja ihmiskuvasta. Nyt tätä kaikkea muokkaavat vallantäyteiset ministeriöt, virkailijakunnat ja johtavien poliitikkojen piiri. Suomi parka, jatka untasi.

Juhani Kahelin
(työpaikka: VTV)

Lisää aihepiiristä

Lappeenrannan steinerlukio-opetuksen lakkautuspäätös (tiedote alla)

Vaasan steinerlukio lopetetaan – jopa puolet steinerlukioista miettii pystyvätkö jatkamaan (YLE 21.1.2015)

Poimintoja kansanedustajien puheista (katso alla)

Hallituksen esitys koulutuksen rahoituslaiksi (mikä nimihirvitys, näyte valtion kielitaidosta)

Sivistysvaliokunnassa kuulemiset viikolla 5

Sivistysvaliokunnan jäsenet

Luottamus -seminaari Helsingin Paasitornissa 26.1.2015

Timo Heinosen kannanotto Verkkouutisissa

Miten OKM:n edellinen lippulaivahanke, yliopistolaki koetaan kansan parissa

Sahrami Huhtala: Oppimisen ilo katoaa suorittamisen paineessa. HS 30.1.2015.

LIITE:

Lappeenrannan seudun steinerkoulun kannatusyhdistys ry:n tiedote vanhemmille:

Kannatusyhdistyksen hallitus on huhtikuusta 2014 alkaen työskennellyt 2017 voimaan
astuvien toisen asteen koulutuksen (lukio), rakenne- ja rahoitusperusteiden
muutosten tuomien haasteiden kanssa. Lappeenrannan steinerkoulu on järjestänyt
lukiokoulutusta nelivuotisen opetussuunnitelman mukaan vuodesta 2002 alkaen. Meillä
ei ole omaa lukiokoulutuslupaa, vaan toimimme Lahden Rudolf Steiner-koulun
filiaalilukiona.

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa 2017 mennessä mittavan koulutuspoliittisen
rakenneuudistuksen. Suomen valtiontalous ei ole hyvällä tolalla, eikä myöskään
jatkossa näytä useaan vuoteen parantuvan. Entiset rahoitusmallit uudistuvat. Ennen
koulutuskustannukset nousivat ja valtion budjetti jousti, nyt koulutukseen
määritellään rahoitus valtion talousarvion perusteella, ja koulutuksen järjestäjän
täytyy pystyä sopeutumaan rahoituksen vaihteluun. Koulutuspoliittista linjausta
suitsii nyt ja jatkossa raha. Taloudellisuus, tehokkuus määrittää koulutuksen.
Nykyisellä rahoitusmuodolla ja oppilasmäärällä lukiokoulutuksemme toimii
taloudellisti kohtalaisen hyvin, mutta suhteessa tulevaan rahoitusmalliin lukion
oppilasmäärämme ovat auttamattomasti liian pieniä. Taloudellisten resurssien
huvetessa mahdollisuudet erottua lukion pedagogiikalla vähenee huomattavasti.

Tällä rahoitusmallilla lukiomme tulisi ”tuottaa” 30 ylioppilasta vuosittain ja
opinnot tulisi saada valmiiksi kolmessa vuodessa. Tarvitsisimme siis jatkossa
lukioon vähintään 30 oppilaan aloittavat ryhmät, eikä voi vannoa, että sekään
riittää. Toisaalta taas isommat ryhmät johtaisivat tilaongelmiin. Jätti lukiot, isot
opetusryhmät, verkko-opiskelu ovat jo todellisuutta. Alueemme ikärakenne toisen
asteen koulutuksen kannalta on jatkossa useamman vuoden epäsuotuisa.
Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla 16-vuotiaiden osuus on puolestaan kasvava.

Näiden, ulkopuolelta tulevien paineiden vuoksi kannatusyhdistyksen hallitus on
joutunut tekemään raskaan päätöksen; Lappeenrannan steinerkoulu ei tarjoa enää uusia
aloituspaikkoja lukiokoulutukseen Lahden Rudolf Steiner-koululle syksystä 2015
alkaen. Nykyiset lukiomme opiskelijat jatkavat koulussamme opintojaan
opintosuunnitelmiensa mukaisesti ja viimeiset ylioppilaat, jotka valmistuvat 2017,
jäävät historian kirjoihin.

Lukiokoulutuksellemme on ollut tarvetta ja se on tuottanut hyviä tuloksia! Opetus on
laadukasta ja pienet ryhmät ovat antaneet mahdollisuuden yksilölliseenkin
opetukseen. Luokkamuotoisuus on vahvistanut sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Emme ole näiden asioiden edessä yksin. Rakenneuudistus koskee kaikkia
lukiokoulutuksen järjestäjiä, kuntia, kuntayhtymiä ja yksityisiä yhdistyksiä ja
säätöitä. Pienet kunnat ovat jo joutuneet luopumaan lukioistaan.

Päätös oli vaikea, mutta se on nyt tehty. On myös osattava luopua, kun sen aika on.
Jatkossa tulemme käyttämään kaikki voimavaramme perusopetuksen kehittämiseen ja
koulumme tunnetuksi tekemiseen. Laadukas pedagogiikka on toimintamme perusta.

Yhteistyöterveisin
Lappeenrannan seudun steinerkoulun kannatusyhdistys ry
Hallitus

LIITE:

Poimintoja kansanedustajien puheista eduskunnassa 17.12.2014:

Simo Rundgren:
Se, mikä tässä on vakavinta mielestäni, on se, että tästä hallituksen toiminnasta puuttuu suunnitelmallisuus, näkemys siitä, mihin suuntaan koulumaailmaa tulisi kehittää, strategia, miten sinne päästäisiin. Kun tämä puuttuu, silloin puuttuu oikeastaan kaikki. Silloin nämä säästöt ja leikkaukset ovat satunnaisia ja kohdistuvat sinne tänne.

Tuomo Puumala:
Se lakihan on vasta eduskunnassa, ja sen käsittely sivistysvaliokunnassa alkaa, ja jos se meistä on kiinni, edustaja Saarinen, sitä lakia ei missään tapauksessa tulla hyväksymään. Se on kaikilta osin kohtuuton ja johtaa jopa kolmanneksen nykyisistä oppilaitoksista häviämiseen Suomesta. Siihen me emme ole valmiita. Siihen yksikään sivistyskansa ei saa olla valmis.

Sari Sarkomaa:
… on hyvin tärkeää, ettei tätä perustaa tuhota säästöjen nimissä, eli hyvin tarkkaan eduskunnan on tämä lakiesitys katsottava. Selvää on, että säästöjä pitää saada aikaiseksi, mutta Suomen sivistystä ja koulutusta ei pidä nyt tässä tuhota. Tarkan harkinnan paikka, vastaan keskustalle.

Johanna Ojala-Niemelä:

Toisen asteen järjestämislupalaki on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että jatkossa jopa opetusministeriön virkamiehet päättäisivät, missä lukiot sijaitsevat maakunnassa, eikä päätöksiä tehtäisi paikallisesti. Tiedän ministerin ansiokkaasti torjuneen näitä väitteitä, mutta varmuuden vakuudeksi kysyn vielä, pitääkö tämä paikkansa.

Aila Paloniemi:
Toisen asteen rakenne- ja rahoitusuudistus on kylmä, heikko ja erittäin byrokraattinen esitys, josta puuttuu visio, eikä vaikuttavuusarvioita ole tehty lainkaan, mutta se on tälle hallitukselle ollut kyllä lainvalmistelussa erittäin tyypillistä. Kyseessä on kuitenkin suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteita ravisteleva uudistus, siihen olisi kyllä kannattanut nyt hiukan paneutua. Ei voi olla tasa-arvon ja laadun edistämisen kannalta järkevää, että joka kolmas lukio ja ammattioppilaitos joutuu mahdollisesti nyt lopettamaan tämän keskeneräisen uudistuksen seurauksena. Tämähän tarkoittaa, niin kuin täällä on todettu, tuhansien opettajien joutumista kilometritehtaalle, se merkitsee sitä, että pätevät opettajat häviävät yläasteilta…

Krista Kiuru:
… nyt on tarkoituksena siis käytännössä tehdä toiselle asteelle sekä rakenteellisia uudistuksia rahoitusjärjestelmän kautta että myöskin tehdä se rakenneuudistus, josta nyt tässä puhuttiin, eli 69 miljoonan järjestäjäverkkoratkaisu – siitä siis 69 miljoonaa – ja 191 miljoonaa tämän rahoitusjärjestelmän muutoksella…

Tuula Peltonen:
Toisen asteen rahoitusuudistus on tervetullut myös. Uudistuksessa ollaan lisäämässä tuloksellisuuden osuutta. Kriteereiksi nousevat läpäisy ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Nämä jos mitkä ovat merkittäviä mittareita siihen, miten koulutuksen järjestäjä on onnistunut tehtävässään.

Pauli Kiuru.
Sivistysvaliokunnassa olemme erityisen huolissamme lukioiden asemasta. Lukiokoulutukseen kohdistuu valtionosuuksissa noin 100 miljoonan euron säästö. Rahoitus on ollut alhaista jo ennen leikkauksia. Oppikirjoista ja materiaaleista ei pystytä säästämään, sillä opiskelijat maksavat itse kirjansa. Leikkaukset vaikuttavat ryhmäkokoihin ja kurssitarjontaan. Onneksi erikoislukioiden asema on ainakin ensi vuonna turvattu, mutta jatkosta ei ole varmuutta. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että erikoislukiot ovat kansallisen osaamisen, monimuotoisuuden ja korkeatasoisuuden kannalta olennainen tekijä. Niillä on suuri vaikutus kansainväliseen menestykseen urheilussa, taiteessa ja tieteessä.

Poimintoja kansanedustajien puheista eduskunnassa 4.12.2014:

Markku Rossi:
… tähän aikaan normaalisti kouluissa valmistaudutaan kirjoittamaan todistuksia ja jakamaan stipendejä. Nyt siellä valmistaudutaan jakamaan lomautus- ja irtisanomismääräyksiä. Mitä te vastaatte niille isänmaan sivistyksen tekijöille, jotka ovat vuosikymmeniä työskennelleet sivistyksen parissa, kun heidät irtisanotaankin ykskaks sanomalla, että tarvitaan säästöjä? Tämä ei edistä suomalaista sivistystä millään lailla.

Aila Paloniemi:
Toisen asteen rahoitusmalliuudistus on aivan liian tulosperusteinen. Suorituksista ja tutkinnoista palkitaan oppilaitoksia jopa useaan kertaan. Malli tulee aivan varmasti lisäämään epävarmuutta, epävakautta ja vähentämään ennakoitavuutta rahoituspohjan pitävyydestä, kun budjetteja siellä oppilaitoksissa laaditaan. Haluan tietää, miten voidaan vaatia pelkästään tuloksia ja suorittamista, kun kyseessä ovat kuitenkin 16-18-vuotiaat lapset ja nuoret, joista osa tarvitsee selvästi enemmän tukea opintoihinsa kuin toiset. Koko ikäluokkahan pitää kuitenkin kouluttaa. Miksi tällainen malli?

Simo Rundgren:
Kyllähän tässä kuitenkin on muistettava katsoa sitä isoa kuvaa ja näihin yksityiskohtiin ei saa hävitä metsä puilta. Nimittäin tosiasia on se, että 1,5 miljardia nämä leikkaukset ovat olleet jo tähän mennessä ja sitten vielä toiselle asteelle tämä 260 miljoonan leikkaus päälle. Nämä ovat eräällä tavalla hätäisesti tehtyjä, sinne tänne suunnattuja olleet nämä säästöt, leikkaukset, jotka kohdistuvat sivistyspuolelle. Ja kyllä ne ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä ja sekaannusta koko meidän koululaitoksessamme, jossa pitäisi olla luottamus jatkuvuuteen. Tätä tällä nyt on murrettu kunnissa, kuntayhtymissä, oppilaitoksissa, lukioissa. Tämä on sillä tavalla hämmentävää, että Suomi on nyt kriisissä ja meidän pitäisi toimia sillä tavalla kuin aikaisemminkin, että kriisitilanteessa kansakunta on nostettu koulutukseen panostamalla, osaamista nostamalla

 

Oppineisuuden orjuus, toisaalta korruptio

Miksi oppineimmat ovat orjina, kysyy Katriina Kajannes blogissaan. Katriinan otsikko ja kirjoitus on aiheellinen.

Suomen työelämässä, varsinkin niinsanotussa ”julkis”hallinnossa, varsinkin valtiolla vallitsee erittäin voimakas kahtiajako. Toisaalta on pienehkö joukko joka imetään mukaan eliitin valta- ja etupiireihin. Tämä joukko palkitaan rahalla, matkoilla, hauskalla seuranpidolla. Tätä voi kutsua peitellyksi korruptioksi. Toistan: korruptioksi.

Toisella puolella on isompi joukko, jota irtisanotaan, työnnetään töiden suhteen sivummalle, syrjäytetään, reaalipalkkaa alennetaan ja muuta tällaista.

Suomen hallituksen ja työministeri Lauri Ihalaisen puheet Euroopan parhaasta työelämästä vuonna 2020 ovat saatanallista ironiaa ja valhetta.

 

”Talvivaara on miljoonahanke – Sakatissa kuparia 4 % – Polvijärvestä kuullaan”

Talvivaara on miljardihanke, liuotusmenetelmä toimii. Sodankylän Sakatin kuparipitoisuus on 4 %. Polvijärven esiintymästä kuullaan vielä. Malminetsintä Suomessa on romahtanut puoleen.

Geologian professori Markku Mäkelä (eläkkeellä) esitelmöi toimittajille. Mäkelä kertoi toimineensa geologina Outokumpu-yhtiössä, YK:n geologisissa tehtävissä ja viimeksi joidenkin kaivosyhtiöiden hallituksissa.

Geologin aikaperspektiivi ja tiedon syvyysaste eroaa päiväkohtaisesta inttämisestä. Siksi Mäkelää oli piristävää kuunnella. Poimin häneltä muutaman ajatelman varoittaen että se mitä sanon ei välttämättä ole täsmälleen se mitä Mäkelä tarkoitti sanoa.

Talvivaara on miljardihanke, se on erittäin suuri nikkeliesiintymä. Liuotusmenetelmää toimii, sitä on käytetty ennenkin, tosin ei nikkeliin. Sadekesä oli huonoa tuuria, johon olisi pitänyt varautua.

Sodankylän Sakatin kuparipitoisuus on peräti 4 % (se on sama kuin Outokummun Keretissä oli, siis erittäin hyvä, Outokumpu-yhtiön synnyn perusta – jk). Päällä oleva Natura-suo on hallinnollis-poliittinen päätös, ennemmin tai myöhemmin päätöstä on muokattava. Mäkelä taisi sanoa että valtioneuvosto voi päättää Natura-alueen käyttötavasta.

Vuonoksesta koilliseen (Outokumpu, Polvijärvi) on esiintymä, josta vielä kuullaan.

Pyhäsalmen kaivos on nostattanut kaivostekniikan tason ja liiketoiminnan Suomessa: Outotec, Metso, Normet. Kaivostekniikassa Suomi on maailman paras. Pyhäsalmen kaivos olisi ajat sitten sulkeutunut ellei vierestä olisi löydetty toinen esiintymä joka antoi jatkoaikaa ja sen jälkeen vielä uusi esiintymä yhä syvemmältä. Kaivos toimii edelleen (kanadalaisyhtiö, eikö niin) ja tuottoisasti. Outokumpu-yhtiö myi kaivoksen.

(Oma lisäys: tänään Pyhäsalmen kaivokseen on tulossa Cernin hiukkastutkimuksen toimipiste Laguna, elleivät Helsingin tiedepiirit onnistu sitä estämään.)

Outokumpu-yhtiölle Suomi oli liian pieni. Yhtiö myi kaivoksensa ja erikoistui teräkseen. Kemin kromikaivos on ainutlaatuinen, jatkuu ainakin 50 vuotta. Kiina ”sotkee” teräsbisnestä (seuraapa Outokummun pörssikurssia, ylös alas, ylös alas, valtion vakaasta kaivosalasta tuli globaali seikkailija – jk).

”Eihän Suomessa voi mitään olla, kuin Outokumpukin luopui” – tämä oli näkemys maailmalla pitkään. Kaavin salainen timanttiesiintymä käynnisti uuden etsintäbuumin (kv yhtiöt). Jälleen tänään malminetsintä on romahtanut puoleen, johtuu rahoitusvaikeuksista.

Kaivostekniikan ohella Suomi on maailman johtava maa maa kallioperän geologisessa kartoituksessa. Koko Suomen alue on lennetty 30 metrin korkeudelta.

* * *
Oma päätelmäni:

Päiväkohtaisessa inttämisessä moni näkee asioita toisin kuin geologi Mäkelä. Usein tuo inttäminen kiinnittyy johonkin yksittäisasiaan, ehkä vain yhteen puoleen asioista. Kaivosalalla – kuten muillakin aloilla – on syytä kuunnella eri tieteenaloja, eri aikaperspektiivejä, historiaa ja tulevaisuusnäkymiä, useampia näkökulmia. On kuunneltava perustutkimusta.

Eduskunnassa jotkut kunnostautuvat perustutkimuksen puolustamisella. Samaan hengenvetoon he harrastavat fobiamaista yhden näkökulman inttämistä, milloin jotain kaivosta vastaan, milloin Fennovoimaa vastaan, milloin Venäjää vastaan, milloin mitäkin vastaan.

 

Onko valtio älykäs?

Neuvostoliitossa äly keskitettiin huipulle ja kiellettiin muilta. Missä on neuvostoäly tänään? Kadonnut.

Tänään Suomen valtio tekee samaa mitä Neuvostoliitto yritti. Kansakunnan ja tutkijoiden poreileva äly keskitetään poliitikkojen ja liike-elämän ohjaukseen. Ohjaajiksi nostetaan valtioneuvosto, hallitusohjelma, valtioneuvoston kanslia, ministeriöt, Akatemia, Tekes ja liike-elämä.

Himas-tutkimus kertoo mihin ollaan menossa. Tällainen vahingoittaa kansalaisten luottamusta politiikkaan ja poliitikoihin, sanoi Arja Juvonen eduskunnassa.

Ohjailun ensiuhreja olivat yliopistot, välineenä yliopistolaki. Huomiotta on jäänyt julkishallinnon henkilöstön alistaminen. Tulosohjauksella ja palkkausmenettelyillä valtion (myös yliopistojen) henkilöstö urautettiin, kapeutettiin, typistettiin. Ideoiden poreilu ja älyn vapaa liike estettiin. Nyt heitä on helppo syyttää byrokraateiksi, minkäs mahdat.

Parhaillaan alistetaan valtion sektoritutkimusta. Kataisen hallituksen ohella jäljet johtavat Etlaan, EVAan, Aaltoon, näiden edusmiehenä toimi Sixten Korkman. Lisäksi Metsäklusteri Oy, johtaja Crhistine Hagström-Näsi sekä Timo Lankinen.

Pari näytettä poliittisen ohjailun asenteellisesta ilmapiiristä:

Tieteenpäivien paneelissa Astrid Thors sanoi, että Aimo Ryynästä ei kuunnella, koska hän edustaa tieteistä epämääräisintä, kunnallistiedettä.

Kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestila sanoi eduskunnassa 27. helmikuuta: ”Ja mitä tulee näihin kuntatalouden tutkijoihin ja kuntaliitosten tutkijoihin, niin minusta ne ovat jossain määrin arvottomia, sillä nehän tutkivat menneisyyttä ja tulevaisuudessa ikärakenne ja monet muut tekijät ovat täysin erilaisia. Tämän takia niitä tutkimuksia ei pidä, niitä ei voida katsoa tulevaisuuden tutkimuksina, koska ne tutkivat aivan eri olosuhteissa tapahtuneita ilmiöitä ja asioita.”

Verrataanpa. Ilmatieteen laitos on tutkijoiden innostuneen (ja vapaan) työn tuloksena kehittynyt yhdeksi maailman johtavista pienhiukkastutkijoista. Olisiko näin tapahtunut, jos laitosta olisi poliittisesti ohjattu hallitusohjelman, Kataisen, Thorsin tai Eestilän toimesta?

Mitä ovat valtion älystrategiat? Krista Kiuru kertoi eduskunnassa 28.2: Kolmeen hallituskauteen älystrategiat eivät ole edenneet. Nyt meillä on monta ministeriötä, joissa älystrategiat ovat tekeillä.

Valtion älystrategioilla tarkoitetaan jotakuinkin samaa kuin sähköisellä asioinnilla aiemmin, tuskin juuri enempää. Siis teknistä ja hallinnon sisäistä näppäröintiä. Niilläkö vastataan ihmiskunnan ilkeisiin ongelmiin, haasteisiin. Valtion älykkyystavoite ei ole yläilmoihin yltänyt.

Pekka Ala-Pietilän ICT 2015. Ala-Pietilälle ja valtiolle digi on vientiyritysten markkinointikikkailua. Valtiota he vaativat satsaamaan siihen miljardin. – Eikö digi todellakaan voisi olla vapaampaa, älyllisempää, kulttuurisempaa, sosiaalisempaa, eettisempää?

EU:n tutkimusohjelma Horizon 2020. Vaikuttaa samansukuiselta kuin tutkimuksen ja henkisen ilmaston poliittinen ohjailu Suomessa.

EU 2020-ohjelman ’älykäs ja osallistava kasvu’. – Eurooppa on siis astumassa älyn aikakauteen? Tarkemmin lukien EU:n älykkyys tarkoittaa sähköistä kaupankäyntiä ja markkinointia, digitaalisia sisämarkkinoita. Pekka Himanen voisikin seuraavaksi ja valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta evaluoida EU:n älykkyyden ulottuvuuksia, tasoja ja arvoketjuja.

Suurella rahalla (usein valtiolta vohkitulla) valikoiduille pyöritetään tsemppikouluja. Esimerkkeinä Sitran kestävän talouden ohjelma sekä suuryritysten Arkadia 2015.

Ääriliberalistisen (äärioikeistolaisen) Libera-säätiön hallituksesta, Aalto-yliopiston hallituksesta tai Taideyliopiston hallituksesta löytyy yhteisiä nimiä, sattumaako. Kansakunnan älykkyys kasautuu.

Älyn kasvualusta, mitä se oikeasti olisi?

Perusta on vapaus. Tutkijan vapaus. Yliopiston vapaus. Henkilöstön vapaus, tasa-arvo ja palkkauksen kohtuullisuus. Ihmisen vapaus. Vapaus ei tarkoita holtittomuutta ja vastuuttomuutta. Vapaus tarkoittaa ideoinnin, innostumisen, tekemisen, keskustelun, sanomisen, kirjoittamisen vapautta. Kaikkea tätä nakerretaan nyt reunalta ja toiselta. Vapaus keskitetään joidenkin erityisvapaudeksi. Kääntöpuoli on muiden vapauden rajoittaminen tai suoranainen mitätöinti: kuntatutkijat ovat arvottomia, ei kannata kuunnella.

Äly on kuplintaa alhaalla ja alhaalta. Me olemme alhaisia.

Tutkimuksen poliittinen ohjaus kiristyy.

Himas-tutkimus kiihdytti mieliä eduskunnassa.

Arkadia 2015.

Libera-säätiö. säätiön hallitus

 

Suomen talouspolitiikka yksipuolista ja pinnallista – apu maailmalta

Talouspoliittisia ehdotelmia ovat julkaisseet SAK, STTK, Akava, Etla, EK, EVA, TEM, Ala-Pietilä (ict), Teknologiateollisuus, demarien teollisuusohjelma, Keskustan kasvurahasto, on kai muitakin. Lukipa niistä mitä tahansa, tulee vierauden tuntu. Kaikki ne hakevat lineaarista jatkoa aiemmalle politiikalle, pienin sävyeroin.

Talouspoliittinen keskustelu Suomessa on urautunutta ja mielikuvituksetonta. Vilkaisu keskusteluun maailmalla tuottaa ahaa-elämyksiä. Talouskriisin syyt ja toimet sen suhteen voi nähdä tyystin erilaisesta perspektiivistä.

Robert Skidelsky: eriarvoisuus tappaa kapitalismin

Taloustieteen professori (emer), Britannian ylähuoneen jäsen Robert Skidelsky kirjoittaa otsikolla Inequality is Killing Capitalism jotakuinkin näin:

Oikeamääräisen luoton tarjonnan ajatellaan olevan terveen talouden perusta. Asia voidaan nähdä myös toisin: olennaista onkin luoton kysyntä. Mikä ajoi ihmiset lainaamaan liikaa? Skidelskyn mukaan vastaus on tulojen ja varallisuuksien epätasaisuudessa. Ennen talouskriisiä ihmiset lainasivat liikaa, mikä johti asunto- ja kiinteistökupliin. Talouden kriisiydyttyä lainaa ei oteta, rahan pumppaaminen pankkeihin ei poista kriisiä. Talouden elpymistä ei voida jättää Fedille, ei EKP:lle, ei keskuspankeille. Luoton tarjonta, ylipäänsä tarjontapuoli ei ole ratkaiseva. Tarvitaan poliittisia toimia tulonjaon suhteen, myös julkista kulutusta ja infraa.

”But, beyond this, we cannot carry on with a system that allows so much of the national income and wealty to pile up in so far hands. Concerted redistribution of wealth and income has frequently been essential to the long-term survival of capitalism. We are about to learn this lesson again.”

Tulojen ja varallisuuksien keskittyminen harvojen käsiin on kriisin pohjimmainen syy. Siltä suunnalta on myös ratkaisut etsittävä. Tämä toki lienee lähellä keynesiläisyyttä (heikko kysyntä) mutta hakee syitä syvemmältä. Keynesille oli yhdentekevää miten raha kiertää kunhan kiertää ja tavara käy kaupaksi.

Keskittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen on vuosikymmenten prosessi. Talouskriisit ovat vääjäämätön seuraus. Kysynnän tai kilpailukyvyn puute ovat pinnallisia selityksiä. Ongelma on sisemmällä ja syvemmällä. Kyse on toimijuuden keskittymisestä ja siitä syrjäytymisestä.

Skidelskyn analyysi ja Suomen talouspolitiikassa tarvittavat toimet

Varallisuuksien hajauttaminen. Varallisuuksien keskittymisen estämiseksi varallisuusvero on yksi keino. Se tuskin yksinään on riittävän tehokas, koska se ei kajoa kasautumisen mekanismeihin. Osakeyhtiömallin purkaminen ja lähentäminen osuuskuntaan pureutuu keskittymisen alkujuuriin. Lisäksi normit, kiellot, estot.

Verot. Yhteisöveron alentaminen tai arvonlisäveron nosto eivät ole oikeita toimia. Ansioveroa, tuloveroa ja varallisuusveroa on nostettava. Suurille tuloille säädetyt verohelpotukset on peruttava. USAssa tuloveroalennukset säädettiin alunperinkin määräaikaisiksi. Suomessa ne ymmärrettiin pysyviksi, perumisesta ollaan hiljaa ja puheissa ne kielletään ensimmäisenä.

Suurten tulojen veroalennukset nostivat asuntojen hintoja. Veroalennusten turvin suurituloiset ostivat sijoitusasuntoja. Nyt pienituloinen väestö pakenee korkeita hintoja ja vuokria kehille ja metsiin. Tällaista on Suomen vero- ja varallisuuspolitiikka.

Palkanmuodostuksen normit. Kohtuuttomat palkat ja eläkkeet kielletään, asetetaan katot tai verotetaan kokonaan pois. Ranskan Hollandella ja toisellakin ehdokkaalla oli sadan prosentin vero vaaliohjelmassa. Julkishallintoon Suomessa 5 – 10 viime vuoden aikana istutetut uusliberaalit palkkausjärjestelmät puretaan ja niiden turvin ylöshinatut palkat mitätöidään. Työnantajuus määritellään rikokseksi.

Kirjastot ja ’yrittäjyyden’ demokratisointi. Suomessa innovointi ja ’start up’ on miljardipanostuksin keskitetty Tekesille ja Aallolle. USAssa kirjastoista aiotaan kehittää kaiken kansan start up -keskuksia, kansalaisaaltoja. Toimijuuden hajauttamista tavoitellaan siis kirjastojen avulla.

Tarkastajat ja ojentajat. Talouspoliittisen ymmärryksen jähmettäminen ja mielikuvituksen estäminen sai yhden sinetin joulukuussa 2012 kun eduskunta hyväksyi EU-lähtöiset vakaus- ja kurilait. Eduskunta keksi vaatia perustettavaksi ekonomistien neuvosto. EU-käytännön osana Valtiontalouden tarkastusvirasto määriteltiin talouspolitiikan oikeellisuuden tarkastajaksi. Mikä on VTV? Vastauksen saamme VTV:n eduskunnalle antamasta finanssipolitiikan välitarkastelusta. VM-lähtöistä fraseologiaa ja poliittisia vaatimuksia: kuntauudistus, sote, säästöjä kohdennettava etuisuuksiin, väestön kasarmointi jne vailla rajaa. Uusliberaaleja, oikeistosävytteisiä, elitistisiä politiikkavaateita, siinä VTV ja sen kertomus. Tällaiset ajattelun ojentajat, neuvostot ja virastot ovat tehokas tapa estää tietämyksen kuplinta esimerkiksi skidelskyläiseen suuntaan. Mikä olisi ekonomistineuvostojen ja virastojen vaihtoehto? Joukkoistaminen, kansalaistaminen. Alas päällikkövirastot. Maailma ei tarvitse ainoatakaan työnantajaa, kaikkein vähiten julkishallinnossa.

 

2000-luvun sosiaalikeynes ja Kataisen hallitus

1930-luvulla Keynes keksi keinotekoisen kysynnän, kaivakoot kuoppia tai hautoja itselleen, kunhan raha pyörii ja kapitalismi pelastuu.

Tänään on kysyttävä sisältöä, mieltä ja järkeä. Ekonomistien aggregaattikysynnän tilalle on asetettava

• sivistyksellinen keynesiläisyys
• sosiaalinen keynesiläisyys
• ekologinen keynesiläisyys

Kenties juuri tuossa järjestyksessä. Vertaa vihreiden epäsosiaalinen ja tietoelitistinen pakkoekologia.

Maailman on saatava sivistyä, sosiaalistua ja ekologisoitua. On luotava tähän tähtääviä menettelyjä, periaatteita ja sääntöjä. Tämä on Kataisen hallituksen ns. välitarkastelun ja ns. kehystarkastelun tärkein ja ainoa tehtävä. Ekonomistien summamuuttujat, aggregaattikysynnät ja niiden varaan rakennellut teoriat vajeineen on aika unohtaa.

Jutta Urpilainen tietää Euroopan olevan menossa kohti sosiaalista kriisiä. Kenties kriisi jo on. Ratkaisuksi Urpilainen tarjoaa talouskurin ja sosiaalisen turvaverkon yhdistelmää. Onko tuo analyyttisesti lennokasta, tuskin Pekka Kuusi tai Beveridge.

Sosiaalinen turvaverkko, mitä se on? Ajatus turvaverkosta hyväksyy lähtökohtaisesti sosiaalisten erojen olemassaolon. Urpilaisen yhdistelmä ei luo vakaata ja dynaamista maailmaa. Toimijuutta on hajautettava, eikä vaan kudottava verkkoja.

Pintatason finanssikerroin

Ekonomistien tuhatpäinen joukko väittelee kertoimensa suuruudesta: kasvattaako julkisten menojen lisäeuro kansantuotetta 0,5 vai 1 vai 1,5 eurolla. Tämä on ekonomistien pääongelma, keynesiläinen.

Onko sosiaalisesta ja ekologisesta sisällöstä riisutulla finanssielvytyksellä ja sen kertoimella merkitystä? Yhteiskunnasta ulossysättyjen kannalta on yhdentekevää, rakennetaanko uusi tie Turusta Poriin tai nikkaroidaanko sijoittajien yhtiöille uusi välimalli.

Lähteitä ja lukemistoa

Robert Skidelsky: Inequality is Killing Capitalism. Social Europe Journal.

Social Europe Journal.

Jutta Urpilainen: Eurooppa liukumassa sosiaaliseen kriisiin. Yle 20.2.2013.

Why Librariers Should Be the Next Great Start-up Incubators. The Atlantic Cities 19.2.2013.

Towards  European Growth Strategy. Social Europe Report. February 2013.

Wolfgang Streeck: Economic Growth After Financial Capitalism. Koosteessa Towards a European Growth Strategy.

Austerity: Too Much of a Good Thing. VOX.

Paul De Grauwe, Yuemei Ji: Panic-driven austerity in the Eurozone and its implications. VOX. Jeffrey Frankel: Monetary Alchemy, fiscal science. VOX. 29.1.2013.

Yiannis Mouzakis: Fiscal Multipliers, A Cause Worth Fighting For. Social Europe Review.

Deniz Kellecioglu, book review: Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty. World Economic Review 2/2013.

Olli Rehn käskyttää ministereitä hiljaisiksi. Uusi Suomi 19.2.2013.

Tätä Olli Rehn pelkää

VTV:n erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011-2014 puoliväliraportti.
VTV:n tiedote: Kestävyysvajeen taltuttaminen finanssipolitiikan tärkeimpiä tavoitteita.

 

Puolueet, me kilpailutamme teidät

Lapissa on sota. Hyväksyykö Timo minut. Kelpaanko puolueeseen. Miksi flirttailit toisen kanssa.

– Ahaa, tässäpä idea. Mehän voimme kilpailuttaa puolueita. Tänään ehdokkaana yhdessä, huomenna toisessa, sitten kolmannessa. Nykyajan olemus on monipaikkaisuus, liikkuvuus, paimentolaisuus. Olemme yhtä aikaa monessa paikassa kuin fysiikan hiukkaset.

Euroopassa ei liiku vain työvoima, pääoma ja tavarat, vaan ennen kaikkea ajatuksemme. Olkaamme kunnon eurooppalaisia, hypitään, liikutaan, surfataan, kehutaan ja kiusataan. Verkostoidutaan, luodaan yhteyksiä, siltoja eri puolueiden välille.

Jopa Sitra, eduskunnan innovaattori, on ryhtynyt monipaikkaisuuden puhemieheksi. Vanhakantainen alue-ja maaseutupolitiikka roskiin, sanoo Sitra. Ei pidä tavoitella alueella asuvien menestystä (kai tämä koskee myös metropolia). Ihmiset ovat yhtä aikaa tai vuoron perään maalla ja kaupungissa, merellä ja maalla, Suomessa ja maailmalla. Maailma on paimentolaisten. Vergilius on runoilijamme.

Puolueet, käykää eteemme riviin. Me kilpailutamme teidät. Emme tyydy yhteen Augustukseen.

 

Juha Sipilä ja Riikka Manner, vetoan teihin: politiikkaan tarvitaan käänne

Politiikan perustaksi on asetettava ihmisten oikeus itsellistyä. Kataisen hallitus tekee meistä irtolaisia. Tämä näkyy asuntopolitiikassa. Asuntovarallisuuden karttuminen on monille ollut ainoa tapa itsellistyä. Nyt tämäkin tie aiotaan tukkia.

Asuntokauppojen varainsiirtoveron moninkertaistaminen (kuva) ei ole verotekninen eikä fiskaalinen toimi. Piilomotiivina on irtolaiskansan jumittaminen vuokraorjuuteen, VVO:n ja Saton lypsylehmiksi, liikemiesten työvoimaksi. Sitä paitsi, mitä on Krista Kiurun kohtuuhintaisuus, VVO:n 20 euroa/neliö kuukaudessa?

Antti Lindtman sanoi eduskunnassa 28.6.2011: ”Todellinen jytky löytyy täältä asuntopolitiikasta. Uusien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukorko puolitetaan vuoden 2014 loppuun asti… täältä se todellinen jytky löytyy.”

Varainsiirtoveron muutoksella ihmiset pannaan maksamaan tuhansia, jopa kymppitonni lisää veroa. Tuottoarvio valtiolle on 80 milj. euroa. Tällä jytkytuotolla ei ainoastaan estetä ihmisten itsellistymistä vaan sillä rahoitetaan ’yleishyödyllisiä’ rakentajia ja niiden taustayhteisöjä: työmarkkinajärjestöt, ay-liike, välillisesti jopa puolueet vaalitukena. Edellinen jytky oli Jan Vapaavuoren välimalli. Tämä ihmisten epäitsellistäminen, lyytimummokulttuuri saa elvyttäjiltä sovelluksen toisensa jälkeen.

Muutoinkin Kataisen hallitus tukee liikemiesluokkaa. Kari Stadighin työryhmä ehdotteli kansalaisten pankkitalletusten aktivointia esittäen keinoksi pienten sijoitustulojen lievempää verotusta. Mitä tekee hallitus ja Häkämies: vaikenee, vaikenee ja vaikenee. Sen sijaan Häkämies vihreiden säestyksellä (varsinkin Karimäki) ohjaa tämänkin tuen pienelle joukolle bisnesenkeleitä. Kataisen hallitus pitää hiljaisen kansan hiljaisena, passiivitallettajina ja passiivivuokralaisina.

”Innovaatiotuet” suunnataan liikemiesluokalle: tuotekehitysvähennys, enkelivähennys, lisäpoistot. Kokeiltu on mutta hylätty, sanoi Heikki Niskakangas. Etlan Petri Rouvinen, PT:n Eero Lehto ja PTT:n Pasi Holm pitivät näitä ”innovaatiotukia” kosmeettisina (A-studio). Rahaa niihin menee vähintään 300 miljoonaa vuodessa – ei se mitään, asuntojen ostajat ja sammutettu lapsilisäindeksi täyttävät aukon.

Valtio Suomessa on kaapattu – Kataisen liikemieshallitus. Valtio Suomessa on petturi – lapsilisäindeksin jäädytys, toimeentulotuen leikkaus. Valtio Suomessa on huijari – perusturvauudistuksen ansiosidos, raamisopimuksen prosentit, enkelituki, suomalainen veroparatiisisovellus.

Rahamääräinen ”turva” on aina petollista. Sillä huijataan, keinolla ja toisella, inflaatiot ja muut. Oikea turva on tietämisessä, sivistyksessä ja aineellisessa varallisuudessa. Olin juuri suurehkon asunto-osakeyhtiön luovutuskokouksessa osakkaille. Ihmisten olemuksesta huokui turvallisuus, itsellisyys, onnellisuus. Juuri näin, juuri näin. VVO, Sato ja ryövärit, painukaa hiiteen.

Politiikkaan ja yhteiskuntaan tarvitaan uusi suuri linja: joukkojen oikeus vaurastua, siis vaurastua itse, ei petollisesti valtion kautta.

Britannian Big Society on tuskin sellaisenaan matkimisen arvoinen. Sen perusideassa saattaa silti olla mukailtavaa: kutsuttakoon sitä ihmisten itsellistymiseksi.

Juha Sipilä, tee meille se minkä teit itsellesi: auta meitä vaurastumaan. Luokaa politiikalle uusi arvopohja. Kutsukaa sitä, jos niin haluatte, uusalkioisuudeksi. Arvona olkoon varallisuus- ja sivistyslähtöinen itsellisyyspolitiikka. Teillä, juhat ja riikat, voisi olla taipumusta ja kykyä tähän. Te olette viimeinen oljenkortemme. Ottakaa kaveriksi, ellette muita saa, Soinin porukka. Vaativat rikkaiden varallisuusveroa takaisin, ehkä myös kela-maksua takaisin. Juuri näin. Tällaisia minä äänestän.

Onko maallamme malttia vaurastua kuuluu tänään: onko ihmisillä oikeus itsellistyä.

     

Kuvien lähde: Helsingin Sanomat 8.6.2012.

 

 

Mikä on tarpeellista, vihreät ja Karimäki

Kilometrikorvausten uudistus on tarpeen, kirjoittaa Karimäki. Voi hyvinkin olla, en juuri epäile. Mutta minua kiinnostaa enemmän se, mikä vihreille milloinkin on ”tarpeen”.

Kokoomuksen ja demareiden tavoin vihreät keksivät omille nurkkapielilleen mitä ihmeellisimpiä avustamistarpeita: yhdyskuntatekniikka, metro, joukkoliikenne, kaavoitus, ARAn korkotuet, asumistuet, nyt jo lapsukaisten harrastuksetkin, voi mitä kaikkia näitä onkaan. Ja kuinka ”tarpeellisia” nämä kaikki ovat. Unohtukoot valtion säästöt, Aallolle pääomatukea 500 miljoonaa, metrolle toinen mokoma, kehälle kolmas mokoma. Mutta autojen väärinkäyttäjiltä ja varsinkin syrjäseuduilta (Juurikkala) rahat pois.

Kaikki asunnot, uudetkin, te vaaditte täyteen mittarihärveleitä niin että ihmiset eivät itse enää joukkoon mahdu (EU:n energiansäästödirektiivi). Te arvotatte, laskette ja nostatte mielivaltaisesti ihmisten omistusten arvoja, kertoo Kauppalehti 2.8. (energian kulutuskertoimet). Mikä oikeus ympäristöministeriöllä on leikata joltakulta puoli miljoonaa euroa? Miten tämä suhtautuu perustuslain omaisuudensuojaan?

Eirojenne, tapioloitten ja turkujenne suojista te vaaditte muun maan ”tarpeellisesti” verolle pantavaksi. Eikä ainoastaan verolle vaan ilojenne maksumiehiksi: monesti naurettavan tarpeettomat hukkainvestoinnit (ns. jätevesi).

Kelle tämä mittari- ja härveliyhteiskunta tuottaa hyödyn? Pelipojillenne siellä Aallossa, starttareille ja enkeleille, saavat hippulansa kaupaksi. Täytyyhän Suomen kasvaa, hankkia referenssiä, avata vientimarkkinoita, tekniikka pelastaa maailman.

”Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen”, aloitti Karimäki puheensa eduskunnassa. Tuo yksi ainoa lause sai minut kääntämään selän nykyvihreille. Yliopistouudistus on mitä puhdasoppisin kaappaus, jonka vastapuolena on joukkotuhonta. Tarpeettomat yliopistot on raivattava pois maailmasta kuin juutalaiset muinoin. Siinä heidän tarpeensa ja tarpeellisuutensa. Nykyiset hallituspuolueet, vihreät, kokoomus ja demarit ovat joukkotuhopuolueita.

”Maailmassa on voittajia ja häviäjiä” – tämä näyttää olevan Karimäen mielisanonta eduskunnassa. USA voittaa, Suomi voittaa, vihreät voittaa, Espoo voittaa, ilmasto voittaa, Toivola voittaa. Tässä viattoman oloisessa sanonnassa kiteytyy nykytalouden, koko läntisen kulttuurin sekä valtioiden ihmiskuntaa ja kansalaisia pirstova ydin. Teoriaperusteena on mm. uusliberalismi. Nämä voittajat ihannoivat voittajia, imeytyvät liikemiesten kylkeen, tarpeettomat saavat kadota.

Voittajien ideologiasta sanoudun irti. (Minulle, valmiiksi hävitetylle tämä toki on helppoa.)

Jos kilometrikorvausten leikkaus on tarpeen, niin eikö yhtä lailla tarpeen ole leikata lumepalkkioitanne yhtiöistä, verottomia kulukorvauksianne ja päivärahojanne? Lehdissä vihjailtiin keväällä, että jotkut kansanedustajat olivat viikkokausia ulkomaanmatkoilla. Paljonko kertyi päivärahoja, montako ilmaista lounasta, päivällistä ja hotelliyötä, paljonko paloi kerosiinia? Iltalehti julkaisi 30.5.2012 listan kansanedustajien hallintoneuvostopalkkioista (tässä linkki, taulukko ei ehkä näy sähköisesti, mutta esim. Karimäki Itellasta 5120 euroa). Te juoksette Akavat, äsaakoot, eekoot, Viestinnän liitot, Sitrat ja vaikka mitkä ilmaisilla lounailla.

Onko näihin liittyvä leikkaustarve tutkittu? Eikö teille tule mieleen kysyä lumepalkkioiden ”tarpeellisuutta”? Siinä vasta sisältöä politiikalle, leikkaamista kokonaiseksi vaalikaudeksi. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostot joutavat lakkautettaviksi tällä kellonlyömällä, siitä sikiäisi Suomen menestys.

Oletteko te kaksinaismoralisteja, huijaatte ja peittelette?

Pikkupolitikoinnista olisi hyvä päästä eroon. Yllä sanottu on, ikävä kyllä, yksittäisluonteista pintaa, puolin ja toisin. Miten edetä syvemmälle, uusperusteisuuteen ja uusalkioisuuteen. Siitä yritän ehkä kirjoittaa seuraavaksi.

Lukemistoa:

Uudet energiamääräykset kurittavat sähkölämmittäjiä. Kauppalehti 2.8.2012.
Kansanedustajilla muhkeita sivutuloja. Iltalehti 30.5.2012

 

Meillä on Neuvostohallitus

Keskittäminen, miten moninaisin tavoin se ilmeneekään:

– koulutuksen arviointikeskus
– taiteen edistämiskeskus ja -neuvosto
– alueellinen ympäristöhallinto lakkautettiin
– miljardikaupalla rahaa Aalto-yliopistolle muiden yliopistojen surkastuessa
– vaalipiirien keskittäminen
– suurkunnat
– valtiollinen elvytys, välimallit, muutaman suurrakentajan pelastaminen
– innovaatiorahat Tekesille ja Shokeille, me tavalliset olemme pelkkiä suorittajia
– ”kasvurahoitus” muutamalle startupille (mutta tavallinen kansa 77 miljardin pankkitalletuksineen vailla aktiivista roolia)
– Suomen talouden haavoittuvuus = muutama vientiyritys
– Euroopan Keskuspankki virtuaalirahoineen ja rahan kylvöineen pankeille
– impivaara-pilkanteko

Mutta missä ovat kansalaiset? Porttien avaaminen meidän aktiviteeteille? Meillä on Neuvostohallitus.

Tämä oli alunperin kommenttini Olli Makkosen hyvään kirjoitukseen Alexander Stubb ja politiikan jakolinjat. Olli sanoi muun muassa:

”En kuitenkaan ole sulkemassa Suomen rajoja, vaan päinvastoin haluaisin avoimempaa politiikkaa. Olen vaan sitä mieltä, että Stubbin ajamalla politiikalla sitä ei tulla saavuttamaan, vaan päinvastoin voimme odottaa yhä pahenevia ongelmia.”

Olen Ollin kanssa paljolti samaa mieltä. Tosin könttäkäsitteet ”EU”, ”Eurooppa”, ”markkinat” pitää tarkentaa, hajottaa, purkaa osiin, juonteisiin. Lähtökohdiksi ja välineiksi pitää muotoilla paremmin tarkentavia ja ihmistä (yksilöä) lähempänä olevia käsitteitä. Vaikkapa globaali kansalaisuus ”Suomen menestyksen” tai ”Euroopan menestyksen” vastakohtana.

 

Vesa Puttonen perää köliohjausta – Katainen torjuu – Ville Niinistö tukehtuu itsekehuun

Omalla rahalla sijoittavat katoavat taloudesta, moittii prof. Vesa Puttonen. Samalla katoaa kansalaisten isännyys, Puttosen sanoin köliohjautuvuus. Eläkeyhtiöillä ja instansseilla on liian hallitseva rooli. Niillä on samat sijoitusprofiilit, ne peesaavat toisiaan. Reaalimaailma ja yhtiöiden suhde reaalitulevaisuuteen ei kiinnosta benchmark-tyrannian vankeja. Talous irtaantuu, ajelehtii, kriisiytyy, kupliintuu, vaatii kuria ja tuhoaa yhteiskunnan.

Kansalaisisännyys, köliohjautuvuus ansaitsee nousta politiikan ykkösasiaksi. Mitä Kataisen hallitus on tässä suhteessa tehnyt? Tutkikaamme rahoitusalaa.

Kari Stadighin työryhmä teki ehdotuksia rahoitusalan elävöittämiseksi. Ryhmä ehdotti ’perusvähennystä’ alle 2500 euron osinkotuloihin. Kuntaverossa vastaavaa vähennystä pidetään luonnollisena ja valtion ansioverossa sellainen on jopa monikertana.

Kehysriihessään Kataisen hallitus vaikeni osinkotulojen perusvähennyksestä. Sen sijaan hallitus poimi mitä kummallisimpia vähennyksiä yrityksille, startupeille ja bisnesenkeleille (miljonääreille).

Kummassa on enemmän massaa, enkeleissä vai osakeväessä, kummassa on enemmän älyä? Osakesijoittajia Suomessa on 830 000. Se on enemmän kuin yhdenkään puolueen äänestäjäkunta.

Kansalaisten yhtiövallasta voisi kehittyä uusdemokratian aalto korvaamaan korruptioviritteinen valtiodemokratia. Nythän ollaan myös kuntia lopettamassa (ehkä joutavatkin, reliikit).

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys, omistajademokratia, yhtiödemokratia, talousdemokratia, Britannian stewardship – näiden käsitteiden pohjalta aukenee uusi maailma!

Yhtiökokouksissa käyvä väki on tietäväistä ja älykästä. Yhtiön johto ei välttämättä selviä voittajana. Ammattimedia poimii aiheita osakkaiden kysymyksistä. Osakkaat voivat myös äänestää jaloillaan.

Yhtiökokouksissa osakkaisiin suhtaudutaan – ainakin muodollisesti- kuin he olisivat isäntiä talossa. Sellainen sykähdyttää, varsinkin kun sitä vertaa politiikkaan. Kansanedustaja, ministeri tai eduskunta ei kansalaisen suuntaan edes vilkaise.

Yhtiödemokratia vaatii kehittelyä. Yksi elementti on omistusrakenteiden uushajonta. Instituutio-omistajat on hajotettava, osakemassat hajautettava. Osakemassoillaan eläkeyhtiöt ja muut, valtio mukaan luettuna nollaavat pienomistajien vallan. Tätä voi sanoa nyky-yhteiskunnan perusongelmaksi. Se on yksi syy lyödä nykyiset työeläkeyhtiöt hajalle.

On ilahduttavaa, että maailman huippua lähestyvän Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen oniskenyt kirveensä tähän mätäkasaan. Puttonen on oikealla asialla. Kansan osallisuus yhtiövaltaan on nostettava politiikan ykkösasiaksi.

Kataisen hallitus toimii juuri väärinpäin. Se väheksyy ja torjuu ”kansankapitalismia” kaikin keinoin. Se hylkäsi Stadighin ehdottaman perusvähennyksen, mutta samaan aikaan syytää heikosti läpinäkyviä veroetuja Aalto-yliopiston liepeillä pörrääville pelipojille, Suomen suosta nostajille (voi tätä impivaaraisuutta), valtion varoilla Brasiliaan seilaaville Aallon humppaveikoille sekä näiden liehakoijille eduskunnassa, start up -kikattajille.

Ja sitten vielä Ville Niinistö kehuu, miten ylpeitä vihreät ovat hallituksensa toiminnasta. Tosiasiassa hallitus suosii insinööripelureitten pikkupiirejä laajoja kansanjoukkoja vastaan. Siinä vihreiden ylpeys  (tekisi mieli sanoa kuin eilen s-tana).

Meitä on tässä yhteiskunnassa muitakin kuin aallon ja otaniemen jengit. Meitä on monin verroin enemmän.

Pankkitileillä on kotitalouksien talletuksia 78 miljardia. Tässä on potentiaali, ehkä myös poliittinen voima, mutta ei vaalirahaksi teille.

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys on oikea lääke talouden tasapainoon. Teidän elvytyksenne, vakauspakettinne, kurisopimuksenne, EKP:n virtuaalirahanne, takuunne ja vakuunne, kaikki ne ovat jälkikäteistä korvaavaa hoitoa. Ne ovat häilyvää ja voimatonta politiikkaa, surkeaa räpistelyä. Kriisien syyt löytyvät ja pitää etsiä perustasta. Kuka omistaa talouden? Missä on kansalaisten isännyys, köliohjautuvuus?

Tästä aiheesta keskusteltiin myös Kauppalehdessä, tässä poimintoja:

Järjestelmä on räätälöity syrjimään osakkeisiin suoraan sijoittajia ja suosimaan pankkien rahastoihin sijoittajia. Eläkevakuutusten takana ovat isot pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka repivät isoja tuottoja. Kaiken takana on pankkien ja Finanssialan Keskusliiton lobbaus. Voisiko työnantajien maksamat eläkemaksut ottaa pois eläkejäteiltä? Jos osakkeen pitää määräajan, voisiko tuotto olla veroton? Hankintameno-olettama oli 50, nyt 40 % (tässäkin asiassa Kataisen ja Ville Niinistön ihannehallitus suosii enkeleitä ja vain heitä). Demareiden Jouni Backman on osakesäästäjien päävihollinen.

Eli, jos annat rahasi rahastolle tai pankille, ne ryöväävät sinut ja samalla menetät äänivaltasi reaaliyhtiöön. Älä sorru sellaiseen. Kuolkoot rahastot, kuolkoot pankit, kuolkoot työeläkeyhtiöt, kuolkoon benchmark-tyrannia.

Lukemistoa:

Fiksua tukea yrityksille. Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

Vesa Puttosen esitelmä Eläkeyhtiöiden sijoitustuotot 2011 -seminaarissa.

Stadighin työryhmän mietintö Pääomamarkkinat ja kasvu.

Sijoitusmaailman kick-back-kulttuuri kukoistaa. Petre Pomell, Arvopaperi-lehden kolumni.

Verotus tappaa halun sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin. Keskustelua Kauppalehdessä.

Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

 

Politiikan ylimielisyyden syyt pilkistivät suuressa vaalikeskustelussa

Viime aikojen vihastuttavin ja vieraannuttavin ilmiö on ollut eduskuntaan ja hallituspuolueisiin pesiytynyt ylimielisyys. Se näkyy heidän käyttäytymisessään viimeistä piirtoa myöten: kikattelevat, halailevat, ivailevat ja naureskelevat oppositioedustajille. Tämä ilmiö on paha, todella paha.

Kyseessä on politiikan rakenneongelma. Vähemmistön suoja poistettiin perustuslaista. Ihme kun suoja yhä on osakeyhtiölaissa. Viimeinen ulkoinen ja ajoittain arvaamaton pidäke hallituspuolueiden ylivallalta poistettiin kun presidentiltä vietiin oikeus olla mukana hallitusta muodostettaessa tai peräti hajottaa eduskunta.  Tällä hetkellä hallituspuolueiden ylimieltä ei uhkaa mikään, ei mikään.  Se näkyy ja on tuhoisa.

Politiikasta katoaa keskustelevuus, uusiutuvuus ja dynamiikka. Hallitusohjelma on enemmän tai vähemmän hätäpäin kasattu kyhäelmä, joka jäykistää politiikan vuosikausiksi. Ohjelmaa laadittaessa kullekin puolueelle lahjoitetaan keppihevonen, suuri tai pieni, joka yhteishengen nimissä ajetaan väkisin läpi. Järkyttävä esimerkki on tuulivoimatariffi (vihreiden keppi), jolla meidät kaikki pakotetaan maksamaan muutaman suursijoittajan suurtuotto, törkeistä törkein.

Mauno Koivisto teki uroteon katuessaan yliparlamentarismia. Olennaista ei – minun mielestä – ole vahva presidenttiys vaan se että ylimielisyyteen taipuvaisten puolueiden vallalle on tarvittaessa jokin ulkoinen pidäke, olkoon se vaikka presidentti. Nyt sellaista ei ole. Nykyisten kriisien pohjimmaisena syynä niin taloudessa kuin politiikassakin on vallan pidäkkeettömyys.

Parlamentarismi on tyylikäs sana ja sellaiseksi imagoitu. Tänä päivänä parlamentarismiin kätkeytyy pikkudiktaattorien pidäkkeetön valta, pehmennetty diktatuuri.

Mitä lie perussuomalainen (en muista nimeä) tarkoittanut sanoessaan että poistaa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi. Unohdetaan hetkeksi tunteet, fraasit, hokemat ja mantrat ja kysytään viileällä tutkija-asenteella, voisiko noissa sanoissa olla jotain perää? Ensinnäkin: parlamentarismi on tietyllä tavalla vastakohta kansalaisdemokratialle, ehkä jo vanhakantainen aikansa elänyt kuollut ja epädemokraattinen instituutio. Toiseksi: mikä on parlamentin innovatiivisuus? Onko se ajatuspaja, think tank, tutkimushenkinen instanssi, kansakunnan henkisen ja älyllisen elämän inspiroija? Ei vakuuta, ei innosta. Kolmanneksi: onko parlamentti eturyhmien bulvaani ja samalla myös oman itsensä eturyhmä? Tältä näyttää. Kiistättekö?

Suuressa vaalikeskustelussa 19.1. sivuttiin hallituksen muodostamista keväällä 2011. Paavo Väyrynen moitti ja kysyi, miksi relevantteja vaihtoehtoja ei päästetty edes pohdintaan (esim. sd + ps + kesk). Nyt kun seurataan miten ylimielisellä, lukkiutuneella ja epäanalyyttisellä tavalla hallitus toimii, niin keväisen laiminlyönnin rasite kasvaa päivä päivältä. Tämä havainto saattaa olla presidentinvaalien 2012 merkittävin tulema ja vaikutus riippumatta siitä kuka valitaan niin sanotuksi presidentiksi.

Onko Mauno Koivisto ainoa ajattelukyinen ihminen Suomen politiikassa? Nyt kypsään ikään ehdittyään.

 

The Darwin Economy – darwinismin ohi ja yli

USAssa keskustellaan Robert Frankin kirjasta The Darwin Economy. Suomessa Stubb ja Katainen ylistävät darwinismia ja liberalismia. Ekonomisti Frank sanoutuu irti Adam Smithistä ja viitoittaa tietä darwinismista eteenpäin. Kuka kulkee edellä, keille syötetään näennäistiedettä?

Poimintoja Frankin kirjasta ja keskustelusta, lähteet jutun lopussa:

Adam Smithin näkymätön käsi ei toimi. Vuosisataisen kehityksen jälkeen on päädytty stagnaatioon, eriarvoisuuksiin ja ympäristövaurioihin. Smithin perusolettamus on kyseenalaistettava ja hylättävä.

Yksilö- ja yrityslähtöinen kilpailu on tuhoisaa yhteisölle pitkällä aikavälillä. Oman edun tavoittelu tekee yhteisöstä haavoittuvan. Yksilön ja yhteisön edut eroavat jopa jyrkästi. Eroa havainnollistaa biologinen analogia: uroshirven sarvien ylikasvu auttaa yksilöä kilpailussa naaraista mutta on lopulta tuhoisaa lajille. Eläimet toimivat näin, mutta ihmisillä on kyky toimia toisin.

Markkinavirheet (market failures) juontuvat kilpailun sisimmästä logiikasta. Kilpailussa merkitseviä ovat suhteelliset asemat, ei absoluuttiset tasot. Voittajat vievät kaiken rapauttaen yhteisen hyvän.

Smithiläisen kilpailun vaihtoehtoa Frank ei vasemmiston tavoin perustele oikeudenmukaisuudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Frank käyttää esimerkkinä yhteistä takapihaa. Lähtien pieni-ja suurituloisten erisuuruisesta maksuhalukkuudesta sekä tiedon vastavuoroisudesta löydetään ’puolivälin’ ostopäätös, jossa yhteinen hyvä on suurempi kuin smithiläisessä kilpailussa ja kaikki saavat vielä ’kuluttajan ylijäämää’. Menettely pätee talouteen, yhteiskuntaan ja julkiseen valtaan. (tarkemmin: Thoman kirjoitus)

USA:ssa (ja Suomessa) yhteiskunta jakautuu yhä enemmän. Eriarvoistuminen ja kulttuurinen polarisaatio jakaa väestön kilpaileviin ryhmiin, joiden edut erkaantuvat yhä enemmän. Mahdollisuus kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin vähenee.

Veroprogression perusteena tehokkuus

Hallitusten tulee ohjata yhteiskuntia pois yksilöiden ja firmojen tuhokäyttäytymisestä. Ihmisillä on, toisin kuin eläimillä, kyky kesyttää Darwin-talous. Keinot Frankin mukaan löytyvät veroista. Rikkaiden progressiivista verottamista perustelee tehokkuus (toisin kuin Ben Zyskowiczin ajattelussa, jossa rikkaiden lisävero on ”vertauskuvallinen ele” / Keskisuomalainen 10.1.2011).

Villi talous kesytetään verottamalla korkeakulutusta ja haittakäyttäytymistä. Amerikkalaiskirjoittajien mukaan näin jopa vältetään julkinen velka, saadaan paremmat palvelut ja isompi kakku.

Kuluttamisen progressiivinen verotus

Nykytaloudessa kuluttamista kiihdyttää suhteellinen kulutuskilpailu. Sellaisesta auttaa eroon progressiivinen kulutusvero, jolla korvataan progressiivinen tulovero.

Progressiivinen kulutusvero ei ole nykyinen arvonlisävero, ei myöskään vihreiden ekologinen tasavero. Progressiivisen kulutusveron laskentaperusteena ovat tulot vähennettynä säästöillä (verotettava  kulutus). Paljonko kulutat vuoden aikana, tulot miinus säästöt, kannattaa siis säästää ja investoida ja vähentää kulutusta. Verotus toimii säästämis- ja investointikannustimena.

Jälleen perusteena on parempi tuottavuus. Nykytalous on tehottomampi kuin Adam Smith oletusten pohjalta väitetään. Nykyverotus tuhoaa talouden tulevaisuuden.

Julkisen talouden (mahdolliset) leikkaukset on  kohdistettava kilpailulliseen kulutukseen. Säätelyn tai verojen vähentäminen ei ole ratkaisu darwinilaisessa nykymaailmassa.

Ovatko talouden tukipaketit virhe

Frankin kirjan pohjalta voidaan päätyä näkemykseen, että nykyiset tukipaketit yrityksille ja pankeille ovat maailmanlaajuinen virhe.

Oma kommentti: Eurooppa tuo jo nyt mieleen latinalais-amerikkalaisen kehitysmaan, jossa suurtilalliset (Euroopan pankit, yritykset ja poliitikot) häätävät asein tiluksiaan lähestyvät (meidät muut) säilyttääkseen omat etunsa ja asemansa (talouden toimijuus. tuloerot). Politiikan rakenteet ja sisältö on Frankin tavoin ajateltava läpeensä uusiksi.

Onko arvonlisäveron tasapaksu nosto hyvä

Frankin kirjan perusteella vastaus on ei. Nykyinen alv on tasavero, ei progressiivinen. Sama koskee vihreiden tyrkyttämiä ekologista verouudistusta ja energiaveroja.

Kannattaako ETLAa kuunnella

ETLAn analyysi ja politiikkasuositukset pohjautuvat smithiläiseen kilpailutalouteen. Arvonlisäveron (tasapaksu) nosto ja yhteisöveron alentaminen eivät käy yksiin frankilaisen politiikan kanssa. ETLAn ehdottama tuloveron alentaminen (esim. tasaprosentilla) supistaisi tuloverotusta, mutta pahentaisi talouden perustavia ongelmia, tuloeroja, yhteiskunnan jakautumista, ylikulutusta. ETLAa ei siis kannata kuunnella.

Mihin muuhun kilpailuspiraali johtaa?

Kilpailu ruokkii voittajaa pidäkkeettä kuten Frank esimerkeillään kuvaa: hirven sarvet, riikinkukon pyrstö. Kilpailulta katoaa pidäke, voittaja vie kaiken ja tuhoaa lopulta lajin, yhteisön, maan ja valtion.

Pidäkkeetön kehitys ei ilmene vain talouden nykykriiseinä vaan monessa muussakin. Poliittinen valta keskittyy pidäkkeettä. Kun väestöä haalitaan pienelle alueelle (Suomessa pääkaupunkiseutu), nykysääntöjen mukaan sen alueen poliittinen valta ylittää muiden vallan lopulta jopa yhteensä. Pieni alue voi tehdä muille mitä tahansa, kierre on pidäkkeetön, voittaja vie kaiken, eduskunta edustaa vain pientä plänttiä Suomessa. Ennen pitkää seurauksena on kriisi kuten taloudessa nyt. Myös ns. kuntauudistusta on tutkailtava tässä valossa.

 

Suomalaistieteen evolutionäärinen taso

Ei ole hyvää evoluutiota eikä huonoa evoluutiota, on vain evoluutiota (John Whitfield).

Suomessa Tieteenpäivien 2009 aiheena oli evoluutio (Darwin). Mieleen ei jäänyt ainoatakaan esitelmää, jossa Frankin tapaan olisi asetettu kysymys (sosiaali)darwinismin yläpuolelle kohottautumisesta, sivistymisestä, täysi-ikäistymisestä. Päiväkaupalla hoettiin evoluutiota, kilpailua ja luonnonvalintaa sellaisenaan, kaikkiin mahdollisiin asiayhteyksiin ängettynä.

Mikä selittää näin vaatimattoman kysymyksenasettelun Suomessa? Väittäisin, että eläimellisen evoluution suosioon Suomessa vaikuttaa hyväosaisen tiedeväen, tiedeinstituutioiden ja poliitikkojen (Stubb ja muut) oma suhteellinen  etu (Frankin perusargumentteja). Johtava tiedeväki on valmiiksi voittajia, heille nykyevoluutio on  kiva, todiste paremmuudesta. Kannattaa siis olla darwinisti. Sama koskee politiikan toimijoita. Tämä on yhteiskunnan tuhon tie kuten jo näkyy.

Onneksi USA:sta löytyy moraalisia ekonomisteja.

Robert H. Frank on professori Cornellin yliopistossa. Kirja ‘The Darwin Economy: Liberty, Competition and the Common Good’  ilmestyi 2011.

Keskustelua USA:ssa:

Robert H. Frank: Darwin, the Market Whiz, New York Times 17.9.2011.
Robert H. Frank: Charles Darwin, Economist, American Interest Magazine, Nov/Dec 2011.
Mark Thoma: The Great Economic Divide Makes Everyone Poorer, Fiscal Times 20.12.2011.
Belsky & Gilovich: What Darwin Can Tell Us About Black Friday, Time 30.10.2011.
The Darwin Economy and the Hamlet Problem of Economics, Wall Street Journal 12.10.2011.
The Darwin Economy, kirjaesittely
Ezra Klein: Robert Frank on ‘The Darwin Economy’, Washington Post 26.9.2011.
John Whitfield: Robert Frank’s The Darwin Economy, Slate.com 28.9.2011.
Ryan: The Darwin Economy, Swift Economics 9.1.2012.
Starve the Beast, Cornell Alumni Magazine 17.1.2012.
Has America Become an Oligarghy?, Peak Oil. 
Ronnie J. Phillips: The Darwin Economy.
Zyskowicz Ben: ”Suurituloiset talkoisiin”, Keskisuomalainen 10.1.2011.

 

Sosiaalidarwinismi valtaa eduskuntaa: Jungner, Karimäki, Männistö, Pelkonen

Eduskunnan Start up -verkosto järjesti seminaarin. Puhujat oli valinnut Johanna Karimäki. Tilaisuudessa vallitsi rikkumaton hurmos. Kun miettii puheita jälkeenpäin ilman hurmosta, selkäpiitä karmii. Jos pitäisi arvata, keiden tilaisuus oli kyseessä, sanoisin sosiaalidarwinistit.

Näin startupit puhuivat:

– Hoivakulttuuri tappaa. Unohtakaa opintotukien ja muiden pikkusiivut. Tasa-arvo ei vain toimi. Firmassa on oltava johtaja. On luotava uutta. (Ville Simola ja Antti Ylimutka, Aalto-yliopiston Startup Sauna)

– Bisnesenkeleiden verohelpotus on uskomattoman isänmaallinen teko. Kilpailu maailmalla on uskomattoman kovaa. Se on ainoa asia maailmassa millä on merkitystä. Ainoa tärkeä on voittava joukkue. (Ilkka Paananen, Supercell Oy)

– Ei real people vaan right people. Suomen tulevaisuus on kasvuyritykset, nyt on kiva noste. On tiedettävä kuka päättää. Enkeliverkosto tuo esiin osaavimmat. Tähän tilaisuuteen on saatu hieno porukka keskustelemaan. (Risto Setälä, Tekes)

– Tekes-rahojen päätöksentekoa pitää ulkoistaa, ilmeisesti NIY- ja Vigo-verkostoille. (Moaffak Ahmed, Aallon Startup Sauna)

– Maksimi-irtisanomisajaksi 2 viikkoa. (Harri Jyrkiäinen, Pienyrittäjät)

– Show fanatic. ’Yrittäjät’ tekevät yritystyönsä salaa ’nokiatyönsä’ ohessa (tässäpä idea meillekin). (Petteri Koponen, Aallon Startup Sauna)

Darwinistiset härskiydet

Härskeimpiä noista lausumista olivat ”ei real people vaan right people”, ”hoivakulttuuri tappaa”, ”bisnesenkelien verovapaus on uskomattoman isänmaallinen teko”. Tällaiset lausumat käyvät yksiin Alexander Stubbin darwinismi-hehkutuksen kanssa. Näitä ei lausuttu Brysselin opintosessiossa, vaan Suomen eduskunnassa, järjestäjänä eduskunnan start up -ryhmä, valikoijana Karimäki.

Ei real people vaan right people. Tämä tarkoittaa sitä että suuri osa kansaa (real) joutaa taivaan tuuliin. Maailma on oikeiden (right) ihmisten maailma. Jos haetaan historiallisia vertailukohtia, niin kelpaisiko kulakkien hävitys Neuvostoliitossa tai väärärotuisten kohtelu Euroopassa 1930-luvulla?

Right not real -periaatteen lausui Tekesin virkamies. 600 miljoonaa valtion rahaa vuodessa jakava elin siis luokittelee kansan right- ja real -väkeen. Me emme ole oikeita ihmisiä (right people). Eikö näin asennoituva hallinto, virkamiehistö ja poliitikko kuulu vaihtoon?

Kulttuuri on Suomen vahvuus, sanottiin 1800-luvulla. Osaaminen nostaa Suomen, sanottiin 90-luvulla. Bisnesenkelit ja startupit ovat Suomen tulevaisuus, sanovat Mikael Jungner, Johanna Karimäki ja Lasse Männistö sekä Tekes tänään. Onko ajattelun taso noussut vai laskenut, syvennyt vai pinnallistunut?

 

Mitä on Start up – yksi esimerkki

Aallon ja Sanoma-konsernin yhteinen tiedote 7.9.2011:
Sanoma News ja Aalto-yliopiston Start Up Center sopivat yhteistyöstä. Yhteistyö tukee Sanoman digitaalista kasvustrategiaa ja nuoria suomalaisia yrityksiä. Sanoman edustajat tapaavat säännöllisesti Aalto Start Up Centerin -hautomon kasvuyrityksiä. Lupaavimmat ja Sanoman strategiaan parhaiten sopivat konseptit tulevat saamaan vahvaa tukea. Etsimme erityisesti Sanoma Newsin kaltaisia kumppaneita, joilla on itsellään voimakas strateginen ote tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksiin, sanoo Aallon Paakkala.

Aalto-yliopistolla ei ole moraalista, tuskin laillistakaan oikeutta tehdä tällaista sopimusta, ryhtyä suurimman mediakonsernin bulvaaniksi, ideoiden rahoittajaksi, kokoajaksi ja välittäjäksi. Bulvaanius lyö käsille kansalaislähtöistä, omaehtoista ja sosiaalista mediaa. Aalto on saanut rahaa valtiolta (meiltä), mikä oikeus sillä on käyttää saamaansa rahaa meitä vastaan? Onko tässä aihetta kanteluun?

Sanoma-konserni on sosiaalisen median kilpailija ja elintilan syöjä. Kun kerran valtio, Aalto ja Sanoma lyöttäytyvät yhteen, tarvitaan Suomeen Vallatkaa Aalto -liike. Olisikohan se englanniksi Occupy Unsocial Wave.

Johanna Karimäen naivius: ”kun se on uutta”

”Hallitus on sitoutunut bisnesenkelien verovapauteen tai yritysten t&k -tukeen. Kannatan enkelien verovapautta koska se on uutta”, sanoi Karimäki.

Karimäen oppia soveltaen minkä tahansa tukimuodon, verovapauden, lain tai rangaistuksen perusteeksi tästä lähtien riittää ”se on uutta”. Eduskunnalle vastedes tehtävien kansalaisaloitteiden perusteluiksi riittää ”se on uutta”.

Eero Lehdeltä nyhdettiin tilaisuudessa kommentti. Nyt joudun kehumaan Keravan rikkainta, tätä gallup-tutkijaa, lehtien valtaajaa, edustajaa, yrittäjien puheenjohtajaa: ”Jos enkeleille luodaan nollaverokanta, niin pian kaikki yritykset ovat enkeleitä”. Siinä puhui harkinnan, viisauden ja kokemuksen ääni. Ottakoot opiksi Jungner, Karimäki ja Männistö.

Mihin bisnesenkelin myyntivoiton verottomuus (uudelleen sijoitettuna) voikaan johtaa? Se olisi ikiliikkuja: enkeli pyörittää osto- ja myyntiliikettä, kumuloi verotonta myyntivoittoa ja kun veronmaksun aika tulee, niin järkätään keinotekoinen tappio, konkurssi tai jännempää. Stadighin työryhmä, viimeistään VM torpannee tällaisen veroparatiisin.

Vihreät vaativat veroparatiisien poistamista. Samaan aikaan he itse vaativat uutta paratiisia. Naivia, epäjohdonmukaista.

Startuppien ”ekosysteemi” – entä väestö kaikkinensa, yhteiskunta, me?

”Ei pidä nostella esiin yksittäisiä pelureita, pientä kaveripiiriä. Yksityistalouksien varallisuus pitää ottaa mukaan ”, sanoi yleisö, ehkä Arto Tuominen. Edustaja Juha Sipilän todettiin korostaneen tätä.

– Totta, meillä kansalaisilla (realoilla) on pankeissa talletuksia 71 miljardia, rahoitusvarallisuutemme on kaikkiaan 162 miljardia, lisäksi meiltä on ryövätty työeläkeyhtiöille 130 miljardia. Jopa EU:n vakausrahastot kalpenevat näiden summien rinnalla. Millaisia starttaajia me voisimmekaan olla? Mitä meidän aloitteellisuuden eteen on tehty?

Miksi rahoitus muka ylipäänsä on ongelma ja kenelle? 1950-luvulla rahoitus oli ”kansallinen” ongelma. 1980-luvun lopulla pääomat vapautettiin, muutama vuosi ja Suomi oli kaikkien aikojen katastrofissa. Miten käy tänään ja huomenna, kun moraalittomista sota- ja muista pelureista (roviot) tehdään sankareita?

Nykyisten startuppien bisneksistä 80 % on soopaa, pikkupelaamista, vikittelyä, krääsää. Muutama vuosi sitten vihreät, Karimäki mukaan lukien, hokivat ”vähemmän krääsää, vähemmän krääsää, vähemmän krääsää”. Nyt he hokevat: ”lisää krääsää, lisää krääsää, lisää krääsää”.

Hypeä startupeilla riittää, pukeudutaan, höpötetään, käteen ei jää mitään. 10 vuotta sitten kadulla jonotti 1000 ihmistä TJ-Groupin osakkeita, arvo tänään 5 tai 2 senttiä. Onko opittavaa?

Veropolitiikan harha

Verovapauden mankuminen bisnesenkeleille paljastaa veropolitiikan isommankin harhan. Bisnesenkelit kai yleensä ovat yhtiöitä, harvemmin henkilöverotteisia. Nykylinjalla henkilöt pääomaverotetaan kuoliaiksi, mutta yhtiöistä tehdään paratiiseja. Henkilöt maksavat 30 %, yhtiöparatiisit kohta 0 %. Ovatko nämä suhteessa toisiinsa?

Verotuksella pitäisi voimauttaa meitä henkilöitä (real) yhtiöiden sijasta. Pitäisi siis nostaa yhteisöveroa ja laskea henkilöiden ja elinkeinonharjoittajien pääomaveroa sekä tehdä se voimakkaan progressiiviseksi, vai? Pitäisikö varallisuuksien keskittymistä estää verottamalla ylisuuria varallisuuksia? Ja ennemmin tuotekehitysvähennys mille tahansa yhtiölle Kinnulan Silkkiperää myöten kuin täysverottomuus Aalto-yliopiston ympärillä hyrräävän kaveripiirin startupeille.

Jaana Pelkonen – naisellista darwinismia

Pelkosen puhe eduskunnassa 14.12.2011:
”… Koska hallituksen lupaamaan yhteiskuntatakuuseen ei näillä näkymin liity pakkoa vastaanottaa tarjottavaa toimenpidettä, on houkutus jäädä passiiviseksi toimeentulotuen vastaanottajaksi osan nuorista kohdalla liian suuri. Mielestäni terveille ja toimintakykyisille nuorille ei tulisi antaa vastikkeetonta rahaa lainkaan, vaan heidät tulisi velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen. … Ei myöskään ole eettisesti oikein, että osa jättäytyy passiivisiksi tukien nauttijoiksi osan joutuessa tekemään töitä kaksin verroin enemmän ja elättämään paitsi itsensä myös ne, jotka eivät halua yrittää ja tehdä töitä…”

Miksi sosiaalidarwinistinen ylemmyydentunto tarttuu juuri naisiin (Stubbin ohella)? Aiemmin keppipuhetta on kuultu vihreiden (naisten) suusta. Nyt kokoomuksen ”naisliitto” (Pelkonen, Grahn-Laasonen) vie vihreiltä tämänkin keppihevosen.  

 

Vastaliike

Eikö eduskunnan, Aallon, Tekesin ja startuppien sosiaalidarwinistiselle liikkeelle pitäisi saada vastaliike ja mielellään pian?

Politiikkaan ja eduskuntaan tarvitaan pitempää perspektiiviä. Kansakoulut, kulttuurin ja sivistyksen perusta luotiin 1800-luvulla, 1920-luvulla keksittiin oppivelvollisuus (keppi sekin), 40- ja 50-luvuilla luotiin lapsilisä ja kansaneläke, 60-luvulla perustettiin yliopistoja, avattiin sosiaalinen kierto. Eikö tänään keksitä muuta kuin sotapelejä pelaavia startuppeja? Voi meitä realoja.

Lukemistoa:

Kotitalouksien rahoitusvarat
Aalto-yliopiston ja Sanoma-konsernin sopimus 7.9.2011.
Vertailun vuoksi: Brittiläisiä innoja ja startuppeja (Royal Society of Engineering)
Bisnesenkeli tuo rahaa ja kokemusta

Työryhmä pohtimaan kansallista strategiaa pääomamarkkinoille

Missä Suomen enkelisijoittajat piileskelevät
Jaana Pelkonen eduskunnassa 14.12.2011.

 

Onko Suomi hyvä ideaympäristö?

Millaiset olot suosivat ideointia? Millainen ympäristö virittää luovuutta? Tätä kysyy Steven Johnson kirjassaan Mistä hyvät ideat tulevat? Hän on käynyt läpi 200 tieteellistä ja muuta ideaa viimeisten 500 vuoden ajalta.

Löytyykö luova ympäristö Kiinasta, USAsta, Euroopasta, Intiasta, Suomesta, Brasiliasta, Afrikasta tai jostain muualta? Onko luova ympäristö yliopisto, markkinat, darwinismi, netti, politiikka, puolueet, ajatuspajat?

Johnson asettaa ristikkäin kaksi kysymystä: syntyvätkö ideat yksilöllisesti tai verkostomaisesti, virittääkö ideointia markkinainen vai ei-markkinainen ympäristö? Näin saadaan neljä vaihtoehtoista ympäristöä: 1) markkinainen yksilöllinen, 2) markkinainen verkottunut, 3) ei-markkinainen yksilöllinen ja 4) ei-markkinainen verkottunut. (kuva)

Mihin ruutuun sanotut 200 keksintöä sijoittuvat? Voiton vie kirkkaasti ei-markkinainen verkottunut ympäristö (kuva). Toiseksi nousee ei-markkinainen yksilöllinen keksiminen. Heikoiten ideoita on tuottanut markkinainen individuaalinen ympäristö (yksilö ja yritys).

Luovan ympäristön ominaisuuksia Johnsonin mukaan ovat:

• satunnaisuus, törmäilyt, aivomyrsky (serendipisyys, kuva)
• likvidit verkostot, ei liikaa järjestystä
• lainailu ja analogioiden poiminta vierailta kentiltä (exaptation), mentaalinen ristiin hedelmöitys, naapuriyllätykset (keksintöjen historia on tällaista täynnään)
• aavistelut, alustavat ajatelmat, muistikirjat, saarekkeisten käsitteiden välttely, dokumenttien assosiointi, oma intohimo ja tekeminen työelämässä
• verkostoiva ja kierrättävä alusta, esim. netti, suurkaupunki, koralliriutta, puutarha, ehkä yliopisto
• vierekkäisyys
• rajojen yli hyppely

Ideoita ei pidä eristää eikä suojella vaan niiden tulee saada yhdistyä, fuusioitua, kombinoitua, ylittää käsitteellisiä rajoja. Ideoiden tulee täydentää toisiaan enemmän kuin päteä itsessään. Muureja rakentavat yhteisöt eivät tuota hyviä ideoita.

Entä stubbilainen darwinismi?

Johnsonin mukaan Stubbin yrityslähtöinen markkinaympäristö olisi heikoin ideoiden tuottaja. Ristiin hedelmöittämisen sijasta darwinismi tuhoaa kilpailijansa. Darwinismi pelaa rajoilla (yritys, yksilö), ei hyppele yli, ei kierrätä, ei verkostoi.

Darwinismin voi nähdä 1800-luvun alkeellisena ja mekaanisena tulkintana maailmasta.  Olisiko aika omaksua sivistyneempi evoluutio-käsite? Tuhoavan kilpailun tilalle nousee ylevämpi kysymys ideoiden synty-ympäristöistä ja syntytavoista. Yhteisöllisen luovuuden maailma on uusi kehityskuva, paradigma. Sellaisen maailman rakenteluun ei nykyhallituksen stubbilainen politiikka ole sovelias.

Suomen politiikasta, valtiolta ja yrityksistä voi luetella kymmenittäin asioita jotka eivät ole linjassa luovan ympäristön kanssa:

• yrityksen käsite jo sinänsä on siiloutunut, yksilölähtöistä kilpailua toisia vastaan
• valtio ja hallinto on siiloutunut, tulosohjaus on lineaarista, siilomaista ja sen takia epäluovaa
• tuloksellisuuden nostaminen johtavaksi käsitteeksi estää hyppelyn, rajojen ylityksen, lainaamisen, vierekkäisyyden, analogiat (pitää olla tehokas omassa karsinassaan)
• johtamis- ja palkkausjärjestelmillä (suorite, tulos, palkinta, rankaisu) estetään yksilöllinen ja verkottava omaperäisyys
• innovaation käsite Suomessa on kapea, mekaaninen, markkinainen
• valtion oma tutkimus aiotaan tilauspohjaistaa (vastavetona tutkimuslaitokset verkottuvat mikä juuri onkin oikein)
• taidekoulujen (amk) lakkauttaminen olisi luovien ympäristöjen tuhoamista
• poliittisen järjestelmän mahoutuminen, Seppo Oikkosen kirjoitus
• nuoriin kohdistuva uhittelu, pakot ja pakkourat, Jonna Purojärven kirjoitus, kuntoutus- ja työurasuunnitelmat, sopimuspakot, toimeentulotuen leikkaus
• stubbilainen markkinadarwinismi hallituspolitiikan syväjuonteena
• Aalto-yliopiston sosiaalinen irtautuneisuus, kuihduttava vaikutus muuhun yhteiskuntaan

Aalto-yliopisto nikkaroitiin valtiollisen luovuuspolitiikan lippulaivaksi. Kuitenkin Aallon toiminta on intressilähtöistä (elinkeinoelämä, suuryritykset) sekä annettuun käsitteistöön nojaavaa (yritys, start up). Irrallisuudellaan Aalto kuihduttaa laajemman yhteiskunta- ja kansalaisideoinnin.

Aallon suhteen vaihtoehtoinen toimintamalli olisi vaikkapa Battle of Ideas -tapahtuma. Tapahtumassa (2011) pohdittiin paljon kansalaisen mielen riippumattomuutta, itsemäärittelyä ja itseluottamusta. Autonominen yksilö ei ole darwinistinen, vaan myötätekevä. Persoonallisen autonomian estyminen tuhoaa yhteiskunnan vahvuutta, meidät alistetaan apinaihmisiksi, ape-like.

Steve Johnson: Where good ideas come from – the natural history of innovation.
Juhani Kahelin: Millainen ympäristö virittää luovuutta
Juhani Kahelin: Kohti älyllistä autonomiaa.
Battle of Ideas, Lontoo 2011.
Hannu Salmi: Serendipisyys – tieteen onnenkantamoiset, kirjassa Kaikki irti arjesta.
Sattuma tieteessä.

 

Ympäristöpolitiikan lukot on avattava

Kuuntelin Ville Niinistöä Kansalaisinfossa 27.9. Päätelmäni oli: ympäristöpolitiikassa on lukkiumia, jotka on avattava:

• onko ympäristöpolitiikan valta legitiimi (oikeutettu)
• valiokunnat ja valtion bulvaanit
• tuulivoiman betonibrutalismi
• reservaatti- ja kasarmipolitiikka (suojelualueet)
• ekologinen verouudistus
• kansalaisten mekanisointi ja syrjäytys

Onko ympäristöpolitiikan valta legitiimi?

Niinistön puhujat oli valittu niin huolella, että tilaisuus alkoi vaikuttaa lahkolaiskokoukselta: vallantäyteinen itsetyytyväisyys, usko omaan oikeellisuuteen ja tajuttomuus eroavia näkemyksiä kohtaan.

Onko vallantäyteys legitiimiä? Pieni piiri on ominut valtion ympäristöpolitiikan itselleen. Vihreät saivat vaaleissa 10 paikkaa (vähennystä 4). Eroavia näkemyksiä omanneet perussuomalaiset saivat 39 paikkaa (lisäystä 35). Jo näiden lukujen nojalla sekä riippumatta hallitusoppositio -asetelmasta on mahdoton pitää oikeutettuna tilannetta, jossa 5 % eduskunnan paikkaluvusta pitää ympäristöpolitiikan määrittelyä yksinoikeutenaan. Minun oikeus- ja demokratiatajuani tällainen loukkaa, en koe tilannetta legitiimiksi. Tämä ei liity siihen, kenen politiikka on hyvää ja kenen huonoa vaan pelkästään demokratian tasapuolisuuteen, jakaumiin ja lukuihin. Toki ärsytystä lisää se, että mainittu 5 % ei selvästikään kuuntele kansalaisten tai muutoin eroavia näkemyksiä. Menettely on ylimielinen ja diktatorinen. Tällainen ”demokratia” ei kestä eikä sen tarvitse kestää.

Valiokunnat ja valtion bulvaanit

Eduskunnan valiokunnat kuulevat ympäristöasioissa aina samoja järjestöjä: Luonnonsuojeluliitto, WWF, jopa Demos, kenties Kepa ja jokunen muu. Kansalaismielipiteen ajatellaan näin tulleen kuulluksi. Kiistän tämän. Mainitunlaiset järjestöt edustavat helsinkikeskeistä hyvinvointiporukkaa.

Luonnonsuojeluliitto nostettiin valtion avuin 1960-luvulla eriytetyn suojelualuepolitiikan imagoksi. Ohjelmaa ohjelman perään. Taustalla oli elinkeinojen etu: kansa pois jaloista, luonto tehokäyttöön, kuorrutetaan toimet ’luonnonsuojelulla’. Vastaavasti ay-liike nostettiin ’työmarkkinoiden’ imagoksi, teatteriksi: pelastettiin Metalliliitto, säädettiin jäsenmaksun verovähennys ja työnantajaperintä.

Ville Niinistön tilaisuudessa SLL:n Tapani Veistola kehui, kuinka hänen työnsä koostuu eduskunnan valiokuntien valistamisesta. Veistola hehkutti ekologista verouudistusta. Ville Niinistö kertoi, että järjestöjen valtionapu on turvattu ”talousarvion sisäisin järjestelyin”. Järjestöt hyrisivät tyytyväisyyttään myös politiikkaa kohtaan. Särähtääkö tässä peräti hienoinen korruption sävy? Vuosikymmenten ajan valtio on tukenut näitä konsensus-järjestöjä, tuskin suotta.

Jos me muut perustamme Impivaaran Suojeluliiton (ISL), saammeko mekin valtionapua? Toki mekin valistaisimme eduskunnan valiokuntia.

Tuulivoiman betonibrutalismi

Niinistön oikea käsi Johanna Karimäki kehui, kuinka ”hieno juttu tuulivoiman tukitariffit ovat, nyt on varmistettava tariffien ketteryys ja hankkeita eteenpäin puskevuus”. Rakenteelliset esteet tuulivoiman tieltä on raivattava, toistelivat Niinistö ja Karimäki yhteen ääneen. Mitä ovat nämä esteet, muuta kuin tutkaongelmia? Yksi este lienee kansalaisten vastarinta. Ihmisiltä viedään pahimmillaan maat, asuinpaikat, elinkeinot, maisemat, kiinteistöjen arvo alenee eikä mene enää kaupaksi. Lehdissä on tapauksia lähes päivittäin eri puolilta Suomea.

”Olen eduskunnan talousvaliokunnan jäsen, niinpä valiokunta ryhtyy selvittämään tuulivoiman esteiden poistamista” (Karimäki). Miksi valiokunta? Suomessahan valiokunnat ovat suljettuja. Ovien taakse katoavat ristiriidat, kansan purnaus, eurooppalainen maisemasopimus ja monta muuta. Onko tämä avointa hallintoa? Eikö ”esteiden” selvittely kuuluisi hallinnolle, tutkijoille, työryhmille ja kansalaisille sen sijaan että sitä ohjaillaan poliittisesti ja piiloisesti kabinetissa? (Muutoinkin vihreät näyttävät viime aikoina vetäytyneen politikoimaan piiloista käsin, kuntavälikysymyksestäkään ei ollut halua julkisesti keskustella, lie ollut liian rahvaanomaista.)

Saksassa tuulivoiman tuesta on tullut lypsylehmä suurbisnekselle. Joku siellä jo varoitti, että tuulivoiman kanssa tehdään samat virheet kuin ydinvoiman kanssa. Suomessa taaleritehtaat ovat liikkeellä. Entä mikä siis on vihreiden päähuoli: ”ketteryyttä ja eteenpäin puskevuutta”. Energiateollisuus ry kutsuu bisnesvetoisuutta kustannustehokkuudeksi (huomatkaa kielen hienostuneisuus).

Tuulivoimassa toistuu se mitä tapahtui Kemijoella ja Oulujoella 60 vuotta sitten. Yhtiöt kaappasivat jokien ja koskien veden ja jokivarret, karkottivat sadat tuhannet ekologisesti eläneet ihmiset tunturien kivenkoloihin tai asunnottomien kasarmeihin, Helsinkiin ja Espooseen, perussuomalaisten tuleviksi äänestäjiksi. Täällä me nyt olemme.

Tuuli on mitä hienointa energiaa, auringosta peräisin. Mutta sen käyttöönotossa tarvitaan hienosyistä ymmärrystä ja menettelyä. Virossa vilahti uusittu tuulimylly talon pihalla. Jotain tämänkaltaista, ihmisiä mukaan vetävää eikä pois työntävää. Bisnesvetoinen tuulitariffi on satojen miljoonien kohtuuton etuus. Sen voi lopettaa kertaheitolla ja tänään.

Ville Niinistö hehkutti, kuinka ympäristöministeriö on tulevaisuusministeriö, kuinka he luovat uuden talouden. Liioittelua. Menikö Switch konkurssiin (vai muille maille), Winwind melkein, entä se Jyväskylän yritys? (Firmanimissä epätarkkuutta.)

Vihreät hyökkäävät metsäbioenergian kimppuun, vaativat hiilitasetta ja elinkaarta. Miksei, kenties aiheellista. Miksette vaadi samaa tuulihärveleiltä? Mikä on maailman pahin päästäjä? Onko se betoni? Mistä rakennetaan nykyiset tuulivoimalat? Ne ovat uusmodernia betonibrutalismia kuten Tapiola ja Helsingin Makkaratalo aiemmin. Nyt nämä tapiolalaiset vaatimalla vaativat brutalismia ja vielä maksattavat sen meillä, satoja miljoonia vuodessa (tariffi). Olisiko aihetta sanoa: ei käy.

Tuulivoiman elinkaarilaskelmiin pitää ottaa mukaan vaihtoehtoiskustannus, maa- tai merialueen ja merenpohjan vaihtoehtoisen käytön estyminen sekä haitta luonnolle ja kalastolle ja vielä materian kulutus, ehkä myös henkinen kärsimys ja sairastumiset, tinnitykset ja muut.

Reservaatti- ja kasarmipolitiikka (”suojelualueet”)

Eriytettyjen suojelualueiden perustamista on 1960-luvulta alkaen käytetty verukkeena ihmisten ulkoistamiseen luonnonhoidosta, asuinkulttuureistaan ja elinkeinoistaan. Näin bisnestoimijoille on avattu vapaa kenttä toimia (talousmetsä, metsäteollisuus, kaupungit).

Amerikassa intiaanit, joita ei tavatessa tapettu, heitettiin reservaatteihin. Suomessa luonto rajataan reservaatteihin. Ihmiset ohjataan asunnottomien kasarmeihin. Tämä kaikki on yhden ja saman politiikan eri puolta. Mikä on seuraava vaihe? Ylijäämäihmiset ja ylijäämäkunnat heitetään yli laidan, kuolkoot yksikseen (Soininvaaran riviväleissä tämä henki jo huokuu). Vihreät ovat muutoinkin harrastaneet kummallista ihmisten ja alueiden luokittelua, arvottamista menestyjiin ja toivottomiin, voittajiin ja häviäjiin (esim. maaseutuohjelma, Karimäki).

Kymmenet miljoonat eurot, joilla suojelualueita nyt hankitaan (Niinistö röyhistää rintaansa) olisi ihmis- ja luontoläheisempää käyttää siihen, miten me pärjäämme pöheköityvien metsien, vesakoituvien niittyjen, limottuvien lähteiden ja purojen, sammaloituvien ja tummuvien järvien kanssa, miten selviämme avohakkuille ryöppyävistä vesakoista, harvennuksista, rakennusten ja teiden ylläpidosta. Tämä olisi sosiaalista ja inhimillistettyä luonnonsuojelua. Me osaamme suojella ja vaalia, toisin kuin citybulvaanit ja citytanssijat.

Tanssijat vievät ihmisiltä maat, muuttavat ne nuotiopaikoikseen, käyvät kerran vuodessa ilottelemassa, Finnairin siivin, tunturipuron viertä, punaviiniä juomassa. Saamatta nuotiota syttymään (Sinnemäki).

Ajatuskoe: entä jos kaikki suojelualueet lakkautetaan kertaheitolla, annetaan ne ihmisille vaalittaviksi, muutetaan ekosysteemipalveluiksi.

Ekologinen verouudistus

Eduskunnassa 28.6.2011 vihreiden Karimäki ehdotti energia- ja ympäristöverojen indeksitarkistuksia keinoksi supistaa valtion velkaa. Ville Niinistön tilaisuudessa 27.9. Luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola ehdotti ekologisen verouudistuksen jatkamista, siis samaa. Maan linja-autoliikenne ja moni muu asia on jo nyt romahtamassa edellisten ”ekologisten” korotusten takia.

”Ekologinen verouudistus” on sosiaalisesti, alueellisesti, miksei myös liiketoiminnallisesti epäherkkä, perusteiltaan ja vaikutuksiltaan heikosti analysoitu. Se on ylhäältä sanelevaa könttäpolitiikkaa. Se ei lähde ihmisten omista aktiviteeteista, toimintojen sisältä ja mahdollisuuksien avaamisesta. Se on kurittamista. Tällaista politiikkaa he vaativat vallantäyteisesti.

 

Kansalaisten mekanisointi ja syrjäytys

Ihmisistä on tehty valvottavia ja mitattavia olijoita vailla omaa ymmärrystä, vailla omaa aktiviteettia. Sähköjänispolitiikan johtoon on astumassa EU.

Ympäristöministeriö asettaa asiantuntijapaneelin ilmastolakia valmistelemaan. ”Asiantuntijuus” on hienostunut ilmaisu eliittipolitiikalle.

Hallituksen kuntaremontissa on sama meno päällä. Siellä sentään poreilee vastarintapesäkkeitä. Pitäisikö ilmastolakia varten muodostaa kansalaisten valvontapaneeli?

Pelottavinta on ympäristöpoliitikkojen tajuttomuus eroavia näkemyksiä kohtaan. He ovat omaan piiriinsä sulkeutuneita, tunnottomia, ylikäveleviä, kääntävät selän. Mikään kritiikki ei heitä tavoita eikä kosketa. He näkevät maailman Turun ja Tapiolan fossiililämmitteisten talojen ikkunasta. Hiilitasetta ei siinä tarvita. Metro ja ratikka tulkoon kotinurkan pieleen, kansa maksakoon.

Tarvitaan kansalaislähtöisempää, avaranäköisempää politiikan hahmottelua.

 

Jankutuspolitiikka aliarvioi meitä

Obama korottaa rikkaiden veroja. Espanja palauttaa varallisuusveron. Pankin tappioista Brasiliassa vastaa pankin johtajisto omaisuudellaan. Eläkekatto Suomessa on mahdoton.

Mikä on mahdotonta Suomessa on mahdollista muualla. Mikä on välttämätöntä Suomessa tehdään muualla päinvastoin.

Suomesta on tullut jankutuspolitiikan maa. Politiikan tietoperusta on epä-älyllinen.

Jankutuksen huippunäyte oli yliopistolaki. Ministerit Sarkomaa ja Virkkunen väittivät eduskunnan silmien edessä, että lahjoituksia tekevillä yrityksillä ei ole pyrkimystä vaikuttaa yliopistojen toimiin.

Kuluvan syksyn pääjankutus koskee kuntaremonttia ”palvelujen turvaamista kaikille”. Monisyisempi totuus löytyy sivulauseista, rivien väleistä ja lipsahtaneista sanoista. Yksi säie: kuntaremontti edesauttaa julkispalvelujen liukumista suursijoittajien käsiin, MedOne, Esperi ym (kilpailutus). Sekä yliopisto- että kuntajankutuksen takaa löytyy sama henkilö, Henna Virkkunen.

Perusturvan kohennukseksi alimmillaan kerrotaan 25 euroa. Entä mitä antaa Kataisen hallituksessa sovittu 3 %:n tuloveroalennus? 5000 euron palkalla 150 euroa, 10 000 euron palkalla 300 euroa, 15 000 euron palkalla 450 euroa, tämä kaikki jokaikinen kuukausi ilman anelua hamaan kuolemaan asti. Suurituloisten veroalennus on 10 – 30 -kertainen 25 euroon verrattuna. Onko tämä yhdenvertaista? Historialliseksi tätä kutsuvat vasurit, demarit, vihurit, kokulit, rekulit ja kristulit.

USAssa Obama tasapainottaa julkista taloutta lisäämällä rikkaiden veroja (rikkaat pyytävät sitä itsekin). Suomessa Kataisen hallitus tasapainottaa julkista taloutta laskemalla rikkaiden veroja. Pääministeri jankuttaa eduskunnassa hyvinvointivaltion pelastamista, työn tarjontaa ja kannustavuutta. Moni tieteellinen tutkimus ja oma tuntemus kertoo toista.

Jankuttajien mielisana on laatu. Se kelpaa palvelujen, hallinnon, kuntien, henkilöstön, yliopistojen ja tieteen poliittiseen alistamiseen. Tosiasiassa ”laatu” ei määrittele mitään, se voi olla mitä tahansa.

Jos laatu on autuaaksitekevä, niin miksemme vaadi laatua myös politiikan tietoperustalta! Ministereitä kielletään tekemästä esityksiä, elleivät ne täytä älyllisiä laatuvaatimuksia:

• esitys ei saa sisältää valheita (vertaa yliopistolaki)
• ristiriitainen tutkimustieto on tuotava esille (esim. asutuksen ja poliittisen vallan tiivistäminen)
• on esitettävä vaihtoehtoisia kehityskulkuja (investointilaskelmien päävaade)
• analyysiä yhteiskunnallisesta relevanssista
• vertailuja poliittisten vaihtoehtojen välillä
• asiayhteyksiä tieteellisesti jäsentäviä asetelmia
• erilaisia lähtökohtia, vaihtoehtoja ja tavoitetiloja on ristiintaulukoitava
• esitysteksti herättää ahaa-elämyksiä poliitikoissa ja kansalaisissa (luovuus)
• on hahmotettava tulevaisuuden visioita
• on suhteutettava historiaan ja ihmisten kokemuksiin
• esityksen perusteena oleva tieteellinen tai muu tieto ei saa olla yksipuolisesti valikoitua
• eri asioiden keskinäissuhde ja ristikkäisvaikutukset on tuotava esiin (perusturva / tuloveron alennukset)

Moni viimeaikainen esitys reputtaa tämän laatutestin. Reputtajia ovat esim. yliopistolaki, kuntaremontti, tuloveroalennukset, perusturvan ’historiallinen nostaminen’.

Miten politiikan tietoperustaa kohennetaan?

Jankutuspolitiikka on puolueiden kehittämää. Siksi niiden puoleen on turha kääntyä.

Entä yliopistot?  Ehkä, mutta. Politiikan tutkimuksen taso yliopistoissa on romahtanut. Ville Pernaan (peräti Kanava-lehden päätoimittaja) porukka tutki Turun yliopistossa vuosikausia Ilkka Kanervan tekstiviestejä naisille. Kevään 2011 vaalien jälkeen yliopistot on naisitettu populismitutkijoilla (Laura Parkkinen ym), joiden päätehtävä on syyllistää väärin äänestävää kansaa. Alemmaksi ei akateeminen tutkimus pääse.

Entä ajatuspajat? Niissä on ideaa. Tosin puolueet ovat padonneet tämänkin tien rajaamalla valtion tuen vain puolueiden omille pajoille. Eikö ole törkeää?

Entä sosiaalinen media? Se on kahlitsematon, luova, idearikas, voimautuva, sillä on edellytykset laadukkaamman politiikkatiedon tuottamiseen. Siksiköhän poliitikot sitä boikotoivat ja yrittävät estää?

Sopiva kombinaatio näistä kaikista? Avataan paja, perustetaan vapaa yliopisto, annetaan sosiaalisen median kukoistaa.

Tärkeintä on irtautua valtion tuloskriteereistä ja valtion vaatimista profiileista sekä Jyväskylän yliopiston ylipalkatusta hallituksesta.

Kombinaatiomme yhdeksi tehtäväksi luontuu ilmastolain laadun tutkinta. Pohditaanko lain valmistelussa yhteiskunnan rakennevaihtoehtoja? Tavoitellaanko kasarmeja vai hajautetumpaa? Edistetäänkö omaehtoisuutta vai pakotetaanko asentamaan asunnot täyteen mittareita? Luotetaanko kansalaisymmärrykseen vai valtiolliseen valvontaan?

Mikä pohjimmiltaan ruokkii ”vihaa”

Ymmärrystämme aliarvioiva, epä-älyllinen jankutus luo ilmapiiriä, joka jatkuessaan ärsyttää ja syövyttää luottamuksen yksittäisiin poliitikkoihin, tuota pikaa koko poliittiseen järjestelmään. Jankuttajat valituttavat itsensä suurella rahalla vaaleissa uudelleen ja uudelleen ja taas sama jatkuu.

He ovat ”päättäjiä”. Päättäkööt jankuttamisen.

Lukemistoa:

Veronkorotuksia USAn suurituloisille
Varallisuusvero Espanjaan.   Kauppalehden uutinen.
Maailman paras pankkijärjestelmä Brasiliassa?
Elälekatot  eräissä maissa
Populismin tutkintaa

 

Edustaja Vehkaperäkään ei keskustele

Kirjoitin kommentin kansanedustaja Mirja Vehkaperän blogijuttuun koulutuspaikkojen leikkauksista. Lähes vuorokausi myöhemmin havaitsen, että kansanedustaja Vehkaperä ei ole hyväksynyt ainoatakaan kommenttia (vai onko muuten poissa koneen äärestä).

Harmikseni en löydä kommenttiani Uusi Suomi -sivustosta muullakaan konstilla. Jos löytäisin, laittaisin sen tähän.

Miksi kansanedustajat ja ”poliittinen eliitti” eristäytyy keskustelusta ja vuorovaikutuksesta? Onko tämä keskustelevaa demokratiaa (Habermas ym)?

Viime aikoina moni poliitikko näyttää lopettaneen julkisen kirjoittamisen. Monet eivät alennu keskustelemaan kommentoijien kanssa. Äkkiseltään tulee mieleen tulee Timo Soini ja Päivi Lipponen, Vehkaperä liittynee joukkoon. Onko poliitikoilla salaliitto meitä vastaan? Tällainen ei ruoki yhteishenkeä eikä innovatiivista Suomea. Tällainen luo kahtiajakoa, pahimmillaan sen voi kokea peräti piilovihana.

Kommenttini ydinajatus olisi ollut, että kulttuurin ja viestinnän koulutusta ei tule leikata ”työllisyyssyillä” vaan koulutuksen tulee saada ohjautua vapaasti nuorten omien toiveiden pohjalta. Viestintä ja vuorovaikutus on ollut ja on ihmiskunnan kehityksen perusvoima. Sitäkö te nykypoliitikot (Vehkaperä, Jukka Gustafsson ym) kahlitsette? Teette virheen.

Palaan tähän teemaan.

 

Mitä Virosta oppisimme

Elämä Narvassa on tylsää, tosi tylsää, kenties muutamme Englantiin, sanoi nuori narvalaistyttö. – Tätäkö on hyvinvointi EU:ssa, tylsyyttä?

Parikymmentä suomalaistoimittajaa kiersi koillista Viroa, historiaa, nykypäivää, luontoa, Lahemaata, kalkkikiveä, palavaa kiveä, tuulivoimaa, Narvajoen kuivaa uomaa.

Oppaalta kuulimme sisäpiiritarinoita:

”Kun Viro itsenäistyi, Lennart Meri sattui olemaan Helsingissä. Meri vaati käyttöönsä avoauton. Viron lippua ei löydetty, mutta konsulin (oppaamme) nurkasta löytyi viiri, se teipattiin auton nokkaan, ajettiin liehuen ympäri Helsinkiä, Lennart Meri vilkutti pollevana. Puhelinlasku siltä päivältä oli 46 000 markkaa, pitihän presidenttikollegoille soitella.”

– Rahvaan tylsyys ja eliitin rehvakkuus. Siinä nykyinen Viro ja Viron historia. Se on myös nykymaailman, Euroopan ja Suomen kuva.

Kulle Raig (naisoppaamme) julkaisee syksyllä muistelmakirjan. Hänen tarinoitaan kuunnellessa mietin, kuinka Viron kansa on antanut alistaa itsensä yhä uudelleen, kartanoiden maaorjiksi, Venäjän ja Saksan armeijoille, Stalinin orjatöille, pakkokolhooseille, Lasnamäen tylsyydelle. Piikkilangat meren ympärillä, Narvan venäläistys, Kundan hautaus kalkkipölyyn, öljyinen ja fosforinen pohjavesi.

Jälleen tänään: Viro on maailman uusliberaalein maa. Paronit ovat palanneet. Heitä peesaavat Suomen paronit, Stubb, Penttilä ja Jakobsson. Rahvaan elämä on tylsää ja tyhjää.

Narvan nuoret, mikä on näköalanne? Jos minä olisin sinä, muuttaisin minäkin pois. Kaupunki on alakuloinen. Neuvostoliitto pommitti kaupungin raunioiksi. Sodan jälkeen aiempia asukkaita ei päästettykään takaisin, vaan uusi väestö haalittiin ympäri Neuvostoliittoa. Nyt virolaisia on 3 %. Huonosti muurattua valkotiilikerrostaloa koko kaupunki.

Viron väestö ajettiin mureneviin kerrostaloihin. Mitä siellä voi tehdä paitsi tuijottaa ikkunasta. Tallinnan keskustassa tornitalot viistoavat sinne ja tänne. Jalankulkija harhailee hetken ja haluaa pois, ei paikkaa mihin istua. Lasnamäen ruosteisella parvekkeella yksinäinen tuijaa alla lipuvaa moottoritien autovirtaa. EU – mikäpä muu – rahoittaa moottoritietä Tallinnasta Narvaan ja Pietariin. Niin myös uudella mantereella, USA rakennutti Meksikossa hulppeat moottoritiet pääkaupungista Tyynelle merelle amerikkalaisrekkojen ajettaviksi. Samaa uusimperialismia Euroopassa ja Amerikassa. Oikeassa olit Narvan tyttö, maailma on tylsä. Mihin pakenemme? Sorakenttä moottoritien varressa, kyltissä lukee Skanska. Arkkitehtimme kävi katsomassa kaivutöitä Narvan torin laidalla, taisi kutsua YIT:tä roistofirmaksi, rekkojen kuormissa menevät kaatopaikoille Narvan muinaismuistot.

Viro on ollut ja on ylimysten ja patriarkaattien maa. Katsokaa Ilveksen ilmettä, rusettia ja solmuketta.  Suomen Stubb ylistää CIAn käytävillä koulutettua paronia.

Narvalla oli – ennen sotaa ja sodan jälkeen – kolme kivijalkaa: Grönholmin tekstiilitehdas, konepaja (Hiab) sekä palavan kiven energia. Grönholmista on seinät jäljellä, konepajaa ei ole. Intia ja Pakistan tekevät tekstiilit ja koneet halvemmalla. – Miksi muuten Suomen konepajat ja metalliverstaat pärjäävät, vielä toistaiseksi?

Narvan kivijaloista ainoa jäljellä oleva on palava kivi. Piipuista tupruaa taivaalle hiili, yltää Suomeenkin, jätekasat paisuvat. Mutta, onko kiven poltto samaa auringonlaskua kuin paperitehtaat Suomessa? EU yrittää komennella kohti uusiutuvia ja säästäviä energioita.

Läntinen maailma, EU ja Eurooppa on tylsistymisen, lakastumisen ja tuhon tiellä, mahdottomuuksien edessä. Saa kataiset, urpilaiset ja ilvekset selitellä, tämä työllisyyden hallitus. Yksin istun parvekkeella.

Ilkkuen kohoavat tuulimyllyt harmaiden talonyhjösten, pajukoituvien peltojen ja pihapiirien, katajaisten tannerten sekä luhistuvien kolhoosijätösten ylle. Kolmisenkymmentä siivekästä laskin Narvan länsipuolella, eihän se ole edes kunnon puisto. Erotin kyltin WinWind 3 MW – ahaa, intialaista, suomalaisavituksin, joko yt-neuvottelut päättyivät. Suurin osa siivekkäistä seisoi, eikö tuuli käynyt. Myllyt on rakennettu meritöyrään takaiselle alavalle pellolle, miksi? Olisivatpa Suomen tuuliatlastajat olleet neuvoja jakamassa mittavine tukiaisineen.

Kartanoita katsellessa mietin, millä mahdilla Saksasta tai Tanskasta tulleet siirtolaiset onnistuivat alistamaan virolaiset orjikseen? Eihän kartanoita alun perin edes ollut. Nössöä kansaa nuo virolaiset. Suomessa sentään käytiin nuijasota ja vielä torpparisota. Ei meille mitä tahansa tehdä. Vai tehdäänkö sittenkin? Tuskin meitä siirtolaiset alistavat, mutta entä nämä stubbit ja ilvekset? Vai ovatko hekin siirtolaisia?

Viro on ollut lastu suurpolitiikan laineilla. Välillä saivat osansa paronitkin. Ribbentrop-sopimus kilpenään Saksa pakotutti Viron paronit takaisin Saksaan, mahtoivatko eloon jäädä. Viroon jäivät kartanot ja salarakkaat, montako itkua itkettiin.

Sodassa Viro oli kahden tulen välissä, aina olit väärällä puolella. Sillamäen taistelussa kuoli 50 000 neuvostoarmeijaan kuulunutta (50 000!). Sodan jälkeen Virosta tuli jotakuinkin orjatyöleiri. Stalin rakennutti vangeilla Sillamäen suljetun uraanirikastamon. Pääkatu ihastuttaa tänäkin päivänä, toisin kuin kolhoosien tai Narvan valkotiilikyhätykset tai Lasnamäen kolossit.

Teollinen perinne jo ennen kommunismiakin ja nykyisiä tuulimyllyjä oli patriarkaattinen, kenties myös hyvässä. Grönholmin tehtaalla oli talonsa, huvilansa ja kirkkonsa, Viron suurin. Nyt johtajan huvila ei kelpaa kenellekään edes eurolla. Ylimmillään tehtaassa oli töissä 16 000.

Rock-konsertin indignatos

Mistä käynnistyi Viron itsenäistyminen 1990 paikkeilla? Oppaamme kertoo: nuorille oli luvattu rock-konsertti, mutta heitä saapui aivan liikaa, minkä takia konsertti peruttiin. Siitä repesi suuttumus (nykykielellä indignatos, Madrid). Koululaiset marssivat halki Tallinnan. Silloin kansa tajusi: vallanpitäjien ote on murtunut, pelko ei enää toiminut. Pian ilmestyi maltillinen 40:n kirje, sitä jaettiin takseissa ja joka paikassa. Kirjoittajia ei enää rohjettu sulkea vankilaan tai lähettää Siperiaan, vaikka työpaikkoja menikin.

Suomessa oli siis nuijasota ja torpparisota, Virossa koululaisten indignatos.

Noina aikoina Suomi vänkyröi. Ulkoministeri Väyrysellä ei ollut aikaa tavata itsenäistyneen naapurin johtoa, presidentti Koivisto kierteli ja kaarteli. Pääministeri Holkeri ei tuntenut lainkaan Viron kumouksen taustoja eikä henkistä ilmapiiriä, laverteli niitä näitä.

Tänä päivänä Viron Ilves on ulkoa tuotu ja päälle liimattu epäjohtaja, jota Suomen Stubb koivistolaiseen ja lipposlaiseen tyyliin ylistää. Oppaamme mielestä vastaehdokas Indrek Tarand oli nuorekkaampi ja kansanläheisempi, ehdotti suoraa kansanvaalia. Nyt Ilves valittiin kuin Kekkonen 1970-luvulla, puolueiden konjakkikabinetissa. Savisaarta on mollattu hirveästi, turhaan ja väärin, kuinka hän kestää, silti olisi nyt voinut luopua puolueensa johdosta.

 

Kehityksen ja vapauden tuulet

Eivät Viron kartanot pelkkää orjuutta olleet. Monet olivat aikansa teknisiä ja biologisia uudistajia, hankittiin sähköt, leikkurit, meijerit ja muut. Silti, mihin perustui kartanoiden kukoistus? Viinan polttoon Venäjän armeijalle. Tämä on tuttua Suomestakin: Aulanko rakennettiin aseiden myynnillä Venäjän armeijalle.

Suomi on rehvastellut metsäinnovaattorina inventoineen ja muineen. Mitä tehtiin Palmsessa jo aiemmin? Tuhansien hehtaarien metsät ruudutettiin 400 x 900 metrin lohkoiksi. Ruututeistä osa on ajokelpoisia yhä tänään, maantien varresta niitä suikahtelee. Alustalaiset oli helppo käskeä ajamaan kauriit oikeaan tieaukkoon. Ammutun saaliin myötä lämpeni paronin vaimokin. Palmsen kartanossa on yhä palmuhuone sekä perinnäislajeja ylläpitävä puutarha. Muissa kartanoissa oli mittavia metsätarhoja, niihin oli tuotu puulajeja eri puolilta maapalloa.

Tänään Viron maaseudulla näet viljelemättömiä ketoja, pusikkoa, luhistuvia kolhoosijätöksiä, vajoavia talonyhjöksiä, omistajat ovat kuolleet työleireillä tai kolhoosien nurkissa. Panin merkille laajan maissipellon, vaikutti koetilalta, tuli mieleen Harviala.

Tänään Euroopan innovaattoriksi halaa EU. Energian säästön nimissä se aikoo asennuttaa mittareita kymmenittäin joka ikiseen asuntoon miljardikustannuksin. Lahemaan kansallispuistossa (maata yli 40 000 ha) et voi olla huomaamatta biologista kasvuvimmaa, metsät kaatuvat päälle. Metsiin ei kosketa, sen sijaan poltetaan fossiilikiveä ja kohta asennellaan mittareita ympäri Euroopan. Ovatko politiikat – totaalisuojelu, fossiilipoltto, pakotettu näennäissäästö – synergiassa keskenään? Voisiko Lahemaa olla sekä luontonähtävyys että bioenergiaa? Cityjen viherpeipot, totaalisuojelulla te ajatte ihmiset Lasnamäen ruosteisten parvekkeiden tuijottajiksi.

Vapauden meri

Viron ties opettavin kokemus löytyy Käsmyn lahdelta. 1800-luvulla siellä opittiin rakentamaan purjelaivoja. Pian purjelaivat reissasivat ympäri maapallon. Merikapteeneja Käsmyssä oli kymmenittäin, oli oma merikoulukin. Purjelaivat rantautuivat talvehtimaan Käsmyn lahdelle sadoittain.

Entä mitä tapahtui sodan jälkeen? Ei lupaa lähestyä meren rantaa, piikkilangat, vartiotornit, luodit, ei purjelaivoja, ei edes kumivenettä.

Horisontissa siinsi Suomi. Suomi, älä anna tehdä itsellesi sitä mitä he tekivät ihmisille Virossa.

Äskettäin Käsmyn kylässä laskettiin vesille uusi viikinkivene. Se oli suuri kansanjuhla, meren vapauden koettiin palanneen.

Suomalaistoimittajat tapasivat joukon tulisieluja, jotka kesäisin järjestävät Käsmyssa tiedeseminaarin. Paikalle tarjoutuvat Viron johtavat tiedeajattelijat.

Viikinkivene sekä vapaa ajattelu ja vapaa tiede, mikä symboloisi ihmisten vapautta enemmän, Virossa tai muualla maailmassa?

Tämän me opimme:

Maailman käyttövoima nousee yksittäisistä ihmisistä, intomielestä, keksinnästä ja kokeilusta. EU:n kollektiivikäskyt eivät kanna. Tarvitaanko suomalaista yhteiskuntatakuuta, onko se aikamme piikkilanka, esto ajatella itse, kielto astua merelle.

Vapauden meri, maailmalle, merelle, tuulen tuivertaan. Me olemme viikinkejä, emme ilveksiä. Vapaa mieli ja vapaa kieli. Tulkaa te ja mennään me.

Elämä Narvassa on tylsää, englantiin.

Näyttämön Elisabet

Livahdin Palmsen teatterin yleisön joukkoon. En ymmärtänyt puhetta, mutta näyttämön Elisabet, sinua minä ymmärsin, sinä suloinen narvan tyttö. Etsit itseäsi, poukkoilit sulhasehdokkaiden välillä, huusit ja itkit, nauroit ja epäröit. Lopulta löysit tien joka avasi maailmaa, antauduit.

Viro, niin sinäkin harhailet, vääntelet ja tukahdut tylsyyteen, lopulta löydät Käsmyn lahden, vapauden meren.

Kuvien selitykset:
1. Kundan kalkki ja ”Pietikäisen suodattimet”.  2. Palava kivi ja hylätty keto. 3. Palmsen kartanon puutarha.  4. Suomi sulkee, Estonia avaa (Estonian Cell).  5. Onpa Suomenlahden vesi kirkasta.

 

Lukekaa Jokisipilän kirjoitus ”minusta orjan teit”

Historian tutkija Markku Jokisipilän kirjoitus ”Järjen veit ja minusta orjan teit” on lukemisen arvoinen (Turun Sanomat 31.8. linkki).

Yliopistoväki on ollut nössöäkin nössömpää. Suurliike-elämän, ministeriön ja muutaman poliitikon on annettu pyöritellä miten tahansa. On viekoteltu, piinattu ja orjuutettu jopa ilmiselvin valheellisin argumentein. Nykyinen pääministeri Katainen kutsui tätä fantastiseksi. Eduskunnassa hallituspuolueet vihreistä alkaen pakahtuivat riemusta yliopistoja uudistaessaan.

Markku Jokisipilä palauttaa mieliin uutisen, jonka mukaan Aalto-yliopisto ei enää mahtunut 500 parhaan joukkoon Shanghai-listalla. Toki listalle mahtui joukko muita suomalaisyliopistoja: Helsinki, Turku, Oulu, Itä-Suomi.

Lahjoituspääomia yliopistoille kertyi kaikkiaan 337 miljoonaa, siitä Aallolle 200 miljoonaa. Valtion vastinrahaa Aalto saa siten 500 miljoonaa kaikkien muiden yliopistojen saadessa yhteensä 342,5 miljoonaa.

Eikö tällaista yhden (muita alemmaksi listatun) yliopiston suosintaa ole pidettävä yhdenvertaisuuden loukkauksena tai peräti kansallisena rikoksena? Rahojen jaon perusteet?

( http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/252632.html )

Entä Jyväskylän yliopiston palkkiot

Aiheeseen pitää palata erikseen, lämmittelyksi muutama lehtikirjoitus aiheesta:

Kreikan tauti pesi yliopistoon
Yliopistoja johdetaan huippupalkoilla
Yliopiston hallituksen palkkiokulut yli kymmenkertaistuneet