Valistuksen taisteluhuuto nousee, julisti Kari Enqvist vuonna 1999.
Huonosti on käynyt. Maailman täyttää epä-älyllisyys, politiikassa velloo populismi ja bisnesnationalismi, taloudessa moraalikato, eliitit pöyhistelevät, piikkilangat Euroopassa, ihmiset meren aaltoihin. Maailma vajoaa.
Tätäkö siis oli valistus, sivistys ja moderni viisaus.
Amerikassa on kerran vuodessa kaikille avoin tiedetapahtuma. Sen järjestää Amerikan tieteenedistämisseura AAAS, kävijöitä on tuhansittain.
Vuonna 2016 tapahtuman teemana oli global science engagement. Kaikkien osallistaminen tieteeseen, voinee suomeksi sanoa.
Tapahtuma oli nimensä mukainen. Tiedeväki ja yleisö keskustelivat tasaveroisesti. AAAS:n puheenjohtajan avausluento suuntasi katseen maan tasalle ja nosti esiin tutkijoita eri puolilta maailmaa.
Mistä AAAS-tapahtuman kansanläheinen ja maailmalle avautuva henki kumpuaa? Kuvastaako tämä USAn tiedemaailmaa yleisemminkin? Selittääkö tämä USA:n tiedemaailman vetovoimaa? Suomessa tiede alistetaan nousukasmaisesti palvelemaan kansallista etua, käpertyy.
Suomeen palatessa kiiruhdin eduskunnan Tutkas-seminaariin, jossa tiedeväki pohti suomalaistieteen ylösnostoa. Vastakohtaisuus AAAS-tapahtumaan oli raju. Suomen tiedeväki puhuu vain rakenteista, yliopistojen vähentämisestä, opinalojen alasajosta, opintojen maksullistamisesta. Tiedeala halutaan alistaa kuriin. OKM:n Anita Lehikoinen kiitteli kun häntä kiiteltiin.
Ruotsissa tieteen hyvyyttä etsitään sisällöistä, ei ulkoisista rakenteista. Suomessa ja Tanskassa tiede, tutkimus ja osaaminen kytketään elinkeinoelämän etuihin.
Suomessa tiedemaailma hierarkisoidaan ja elitisoidaan. Yliopistolain myötä luotiin käsite sivistystyönantajat. Käsite on absurdi ja loukkaava. Sivistyksellä ei voi olla työnantajaa.
Valta yliopistoissa keskitettiin yliopiston hallituksille. Hallitukset miehitettiin mattialahuhdoilla, jyrihäkämiehillä, annebruniloilla ja ristomurroilla. Yliopistot identifioitiin sijoittajiksi, sitä varten ne pääomitettiin kansalta pakko-otetuin varoin.
Tällaista on siis valistuksen taisteluhuuto nyky-Suomessa – työnantajuutta, sijoittajuutta, pääomitusta, yliopistojen ja sivistyksen erottamista kansasta.
Tänään yliopistoissa onneksi leviää professorien kapinaliike yliopistolain kumoamiseksi.
Tieteessä tärkeintä on kysymisen sisältö, sanoi Bengt Holmström. Hyvän kysymyksen voi keksiä myös epäprofessionaali. Suomen tiedepolitiikassa kansalaisosallisuus torjutaan. Tieteen sisällä totuuden kriteeriksi riittää vertaisarviointi, mikä urauttaa ongelmien ymmärryksen ja tekee tieteestä sisäänlämpiävän (erityisesti taloustiede). Tiedeakatemiat ovat eristäytyviä ja pömpöösejä. Kansalle tiedettä vain ”viestitään”. Suomen Tieteenpäivien sävy on tietoa jakava.
Miksi sivilisaatiot romahtavat, miksi maat kaatuvat
Sivilisaatiot ovat kautta historian romahtaneet monimutkaisuuteen, sanovat Göte Nyman ja Timo Hämäläinen Kanava-lehdessä 7/2015. Myös nykymaailmaa on vaikea hahmottaa, sopivia tulkintakehyksiä ei ole, ollaan ymmällään ja hämillään.
Kaikki me ollaan ymmällään, sanoi Jaakko Kiander Tieteiden talolla 28.3.
Tiedon tuottamisen tavan on muututtava, sanovat Nyman ja Hämäläinen. Tarvitaan tiedollista hajontaa, kognitiivistä diversiteettiä. Analyysien oheen tarvitaan synteesejä, pelkkä palastelu ei toimi.
On suosittava yleistietäjiä, generalisteja ja ihmisten osallistamista. Hierarkioilla ei maailmaa eikä tiedettä johdeta. Tarvitaan epätavanomaisia kysymyksiä, ei vain epätavanomaista rahapolitiikkaa.
Tiedettä ja yliopistoja ei pidä koota suuriin yksilinjaisiin keskuksiin, sanovat Nyman ja Hämäläinen. On luotava monitieteisiä koostumuksia. On siis toimittava tasan päinvastoin kuin mihin elinkeinoelämä ja valtio yrittävät pakottaa vaatimuksillaan profiloinnista, strategioista ja opinalojen karsimisesta.
Tiedepolitiikka Suomessa on vähäymmärteistä ja kansanvastaista.
Tieteen tehtävä on kumota ”yhteinen tilannekuva”
Helsingin Tiedekulmassa keskusteltiin tieteen julkisuudesta ja luonteesta. Tieteen tulee nostaa moninaisia ja kummallisia näkökulmia. Tämä estää ihmisten manipuloinnin (Juha Sipilän ”yhteinen tilannekuva”).
Kriittisyys valtion strategista tutkimusta kohtaan kasvaa.
Älä ole uskollinen tieteesi sisäiselle ilmapiirille. Kysy toisinpäin. Luokittelu (kategorisointi) lokeroi, haasta se.
Yliopistoviestintä kalastelee ääniä, mielistelee rahoittajia. Helsinki Challenge -kilpailussa tavoiteltiin suosiota.
MIT-yliopiston professori Christine Ortiz sanoutui irti virastaan ja aikoo perustaa uudenlaisen yliopiston. Ei tutkintoja, ei luentosaleja, painottuu tutkimukseen ja projektioppimiseen. Opiskelijat tulevat ja menevät projektien mukana. (HS 3.4.2016)
Todellakin, miksi meillä on valtiomääritteiset tutkinnot, valtiomääritteiset oppialat ja yliopistot. Hirvittävä valtiobyrokratia makaa sivistyksen päällä (piilo-ohjaajana elinkeinoelämä). Pois koko byrokratia, pois valtiomääritteiset tutkinnot ja kaikki muu. Siis oikeat byrokratiatalkoot. Kansalaisyliopisto. Sivistyksen taisteluhuuto.
Tiede 2.0 ja Yliopisto 2.0, ehdottavat Nyman, Hämäläinen ja Ortiz.
Ihmisten osallisuudelle on kysyntää. Kun studia generalian aiheena Helsingissä oli islam ja Jaakko Hämeen-Anttilan tutkimus, ei kaksikaan isoa salia riittänyt.
Tieteessä tapahtuu -lehdessä 2/2016 Suvi Huttunen kertoilee kuinka maallikot tai kansalaiset voisivat osallistua tieteen tuotantoon ongelman määrittelystä alkaen.
Tieteen ei tule julistaa vaan kysyä, kehitellä, pohtia ja keskustella. Näkemykseni mukaan Amerikan tiedetapahtumassa oli tällaista henkeä.
Ehdotelmat tiedelähtöiseksi politiikan neuvonnaksi (Kari Raivio) nojaavat naiviin tietokäsitykseen.
‘Syväfilosofinen’ perustelu
Suomeksi on ilmestynyt Jukka Korpelan kirja Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Kirjaa läpäisee kysymys onko yhteiskunta mukaanottava vai ulossulkeva. Keskiajalla ajattelu läntisessä Euroopassa irtautui sulkeutuneista instituutioista (mm. paavius, kirkko) ja suuntautui kohti yksilöä, tapahtumaa, hetkeä, ajallisuutta. Lopulta päädyttiin nominalismiin, yksilön, yksittäisen ja kansalaisen ensisijaisuuteen.
Tänään ulossulkevia instituutioita ovat tiede, tiedepolitiikka, ammatillinen politiikka ja talous. Meitä kahlehtii harhainen realismi, emme elä nominalismissa.
Tieteen ohjailu Suomessa ei osallista kansalaisia. Tiede ei avaudu maailmalle vaan sulkeutuu kansallisen edun, kilpailukyvyn ja sen sellaisen nimiin. Tiedettä strategioidaan, hyödynnetään, rajataan ja suljetaan.
Tosin perustuslaki sanoo, että tieteen vapaus on turvattu. Mutta tämä ei koske tiedepoliitikkoja, näitä lehikoisia. He ovat perustuslain yläpuolella kuten paavius ja linnanherrat keskiajalla.
Kansalaisyhdistys
Amerikan tiedetapahtuman järjestää yhdistys, American Association for Advacement of Science, AAAS. Samoin on Britanniassa. Suomessa Tieteenpäivät järjestää tieteen ja tiedepolitiikan establishmenttia edustavat tahot, yliopistot ja valtuuskunnat.
Suomessa tiedepolitiikan henki on ylätasoinen.
Leyhytköön MIT-professorin henki (Ortiz) myös Suomeen.
Kaikkien osallistaminen tieteeseen. Global science engagement.
Lukemisto
Kari Enqvist: Valistuksen taisteluhuuto nousee. HS 12.1.1999.
Amerikan tiedetapahtuma 2016, luentoja.
Timo Hämäläinen – Göte Nyman: Tiede 2.0 haastaa perinteisen tutkimuksen. Kanava 7/2015.
Suvi Huttunen: Osallistava tutkimusote ja tiedeviestintä, miten ne yhdistyvät. Tieteessä tapahtuu 2/2016.
Voiko tieteen popularisointi olla populismia? Keskustelu Tiedekulmassa, maaliskuu 2016.
Scientists Should Talk to the Public, but Also to Listen.
Academics can change the world if they stop talking only to the peers.
Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla.
Tutkas-seminaari
essee.net 