Palveluseteli


Eduskunnassa aiheena oli gallupit ja politiikka. Kukin puolue kommentoi, vihreiden kommentit jäivät askarruttamaan.

”Puolueilla ei ole muita keinoja kansan mielipiteiden tietämiseksi kuin gallupit”, kommentoi vihreiden Johanna Karimäki. Näinkö todella on? Esitän muutaman ehdotelman, joilla vihreät ja muut voisivat täydentää galluppolitiikkaansa.

1 ) Nettipohdinnat.

Jos gallupit ovat ainoa keino kuulla kansaa, niin tämä todistaa, että puolueet eivät noteeraa nettipohdintoja. Gallupit eivät ole syvällistä analyyttistä tietoa, ne eivät kehittele uusia näkökulmia tai uusia kysymyksiä, eivät uudista politiikkaa. Nettikeskustelut olisivat (periaatteessa) mainio oppimisalusta avoimelle keskustelulle ja yhteiskunnalle, mutta edustuksellinen demokratia torjuu oppimisen mahdollisuudenkin. Politiikka nähdään pelinä annetuilla pelimerkeillä. Kokevatko he netin kilpailijakseen, elinkeinonsa vaarantajaksi? Mikä lie Jyrki Kasvin motiivi ollut, kun hän syksyllä 2010 blogissaan pilkkasi (linkki) kansanedustajien palkankorotusta moittinutta nettiaktiviteettia. Samansukuisia näkemyksiä esitti peräti eduskunnan puhemies. Näinköhän eduskunnan arvostus kasvaa?

2 ) Puhunta, kanssakäyminen.

Luonnollisin tapa kuulla ihmisiä on puhua heidän kanssaan. Edustuksellisuus (eduskunta) eriyttää ”päättäjien” ja muiden välin, luo segregaatiota. Metropoliselonteon yhteydessä eduskunnassa oltiin huolissaan segregaatiosta asuinalueiden välillä. Nykymuotoinen politiikka on myös segregaation lähde. Kuinka moni edustaja alentuu blogeissa tai muutoin käymään keskustelua ”ulkopuolisten” kanssa? Vaalien alla jotkut toki tuovat itseään esille kerran päivässä.

3 ) Eduskunnan täysistunnot ja kansalaiskeskustelu.

”Valiokuntatyö ei ole mediaseksikästä, mutta se on fakta” (Karimäki). – Miksi täysistuntoja ei käytetä kansalaiskeskustelun osapuolena ja virittäjänä? Edustajahan voisi toimia kuin Sokrates, tulla (kuvaannollisesti) kadulle, puhua kansalle, villitä, esittää ainekset, analyysin ja kysymykset, virittää pohdintaa. Nyt eduskunta piilottaa syvällisyytensä valiokuntien salaisiin pöytiin, täysistunto on enimmäkseen nokittelevaa teatteria. Eduskunnan tarkoitus pitäisi ymmärtää uudella tavalla, muuttaa työtapoja, vähentää lakien säätelyä, ehkä unohtaa koko lain käsite. Esim. 20.1. oli aiheena kulttuuri, 95 % edustajista pötki loukkoihinsa vaikka aihe olisi mitä herkullisimmin koskenut kansakunnan kulttuurista olemista (vertaa 1800-luku).  Ei kulturellia väkeä, miten liekin valikoitunut. Miksi he siellä ovat?

4 ) Demokratian innovaatiot.

Åbo Akademi on tehnyt osallistuvan demokratian ja kansalaiskeskustelun kokeita. Tulosten kerrotaan olevan rohkaisevia, tavalliset ihmiset pystyvät korkeatasoiseen keskusteluun, tietotaso kasvoi, luottamus eduskuntaa ja poliitikkoja kohtaan lisääntyi.

Pari vuotta sitten eduskunta keskusteli innovaatioista (selonteko). Edustajat, oletteko innovatiivisia omassa asiassanne, demokratian kehittämisessä? Vai onko innovaationne se, että segregoidutte (sulkeudutte) ja estätte muiden mielen ilmaisut jopa ulkona pakkasessa, kadulla, eduskunnan edustalla. Eihän Suomen pitänyt Valkovenäjä olla.

Demokratian innovaatioita tutkiva Darmstadin teknisen yliopiston professori Brigitte Geissel oli Turussa käydessään sanonut: ”Vanhat edustusdemokratiat ajautuvat ongelmiin. Poliittisia eliittejä ja instituutioita kohtaan kasvaa epäluottamus. Kansa epäilee edustusjärjestelmän kykyä hallita monimutkaisia yhteiskuntia ja ratkaista nykyongelmia. Monet kansalaiset, poliitikot ja politiikan tutkijat asettavat toivonsa demokratian demokratisointiin. Poliittiseen tahdonmuodostukseen ja päätäntään kansalaisia osallistavien innovaatioiden uskotaan parantavan demokratian laatua ja poistavan poliittisen apatian ja tyytymättömyyden.”

5 ) Politiikkaseteli.

Setelit ovat muotia: palveluseteli, liikuntaseteli, lounasseteli, kulttuuriseteli. Miksei politiikkaseteli (linkki)? Jaetaan kansalaisille tietty raha korvamerkittynä politiikkaan: jäsenmaksuihin, ostoksiin, avustuksiin, lahjoituksiin, seminaareihin. Rahojen ohjautuminen kertoisi kansalaisten mielipiteen, ei siihen gallupeja tarvita. Perusteena valinnanvapaus kuten muissakin seteleissä. Valtion kautta maksetussa puoluetuessa valinnanvapaus ei toteudu. Puolueet päättävät rahanjaosta itselleen, uskomatonta, missä on jääviys. On luotava politiikan markkinat kuten kuntiin vaaditaan luotavaksi palvelumarkkinat. Politiikkaseteli korvaa puoluetuen.

6 ) Puoluetuki ja kansan kuuleminen

Gallupitko siis ovat ainoa keino selvittää kansan mielipide! Puolueet, millä rahoilla te gallupeja teetätte? Puoluetuella. Puoluetuki on ihmisten suoran kohtaamisen ja kansalaislähtöisen politiikan korvike ja tuho. Siitä on lyhyt matka ylenkatsantaan. Ainoa johtopäätös: puoluetuki on lakkautettava, viimeistä senttiä myöten, meidän kansalaisten onnen nimissä.

7 ) Kärpäsestä härkänen, niinkö?

Näin sanoisi Mari Kiviniemi. Asia ei ole näin kevyt. Parhaillaan muotoutuu demokratiaa murentava rintama, perusteena talouskriisi ja ”kestävyysvaje”. Huudetaan kuria, kuntien itsehallinnon purkamista, kehyksiä kunnille mutta ei tel-rahastoille, asiantuntijaneuvostoja, VM perää avukseen uusia sääntöjä juuri kun se normitalkoilla purki muiden vallan. Vaatijoita ovat – muutaman mainitakseni – Etla, EK, VM, Veronmaksajat, VTV, eduskunnan puhemies. Demokratiaa murennetaan juuri kun demokratiainnovaatioita olisi tarjolla.

8 ) Paikallisgallupeilla siltarumpuja

”Kuinka moninaisin tavoin gallupeilla voidaankaan hämätä, luotan silti” (Karimäki). Ja heti perään: ”Espoon metro oli vaikuttava päätös, oli aikakin, kuultiin juuri alkupaukku, ilman median ja gallupien tukea metropäätös olisi ehkä jäänyt syntymättä.” – Paikallisgallupeillako metropäätös mahdollistettiin? Ei metro ole metropolin asia, sitä maksatetaan Lapin noidillakin. Politiikka kaipaa analyyttisempää otetta.

9 ) Kirjallisuuden tutkijat työharjoittelijoiksi eduskuntaan.

Puhua ja kirjoittaa niin että lukijat tempautuvat mukaan, kommentoivat, esittävät näkökulmia, että syntyy vastavuoroinen kierre – sellainen ei ole helppoa, vaatii opettelua. Onneksi eduskunnalle tarjoutuu juuri nyt laadukas opetuspaketti, kun Helsingin, Joensuun ja Jyväskylän yliopistoista vapautuu työttömiksi kirjallisuuden ja filosofian tutkijoita – kiitos eduskunnan ja kiitos yliopistolain. Aktivoikaa heidät Elyn kautta kuntouttavaan työhön, kuuden kuukauden työharjoittelu eduskunnassa ilman korvausta. Elleivät suostu niin leikkaatte säätämänne lain mukaisesti viimesijaista turvaa. Heidän tet-tehtävänsä on opettaa edustajille kansalaiskeskustelua ja kansalaiskuulemista taiteen ja filosofian avuin. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto on kerrankin kohdallaan. Hankkeen mitattava tulostavoite on keskusteleva demokratia (Habermasin diskursiivinen demokratia). Hankkeen johtoryhmäksi valittaneen alan asiantuntijat eduskunnan työelämävaliokunnan pj Arto Satonen ja jäsen Johanna Karimäki.

Tieteeseen kuuluu epäilyn, vastakysymisen, kritiikin ja argumenttien tasaveroinen kilpa. Tällaista henkeä tarvittaisiin Suomen politiikkaan. Politiikka on käynyt sulkeutuneeksi. Kilpailevat näkemykset torjutaan jo ennalta. Tuorein näyte on Sinnemäen ja vihreiden omaksuma itsekehu. Pelottava on myös tapa, jolla hallitus kieltää eduskuntaa keskustelemasta ns. kolmikannan politiikkaideoista (eduskunnan pöytäkirja 13.4., asiasta tarkemmin).

Vapaa ajattelu pakenee politiikan instanssien ulkopuolelle, kansalaisten, tutkijoiden ja yliopistojen keskuuteen. Eduskunta tivaa yliopistoilta vuorovaikutusta ja innovaatioita. Eduskunta itse vaikenee tärkeimmästä innovaatiosta, kansalaisdemokratian kehittämisestä.

Vaalien alla käydään niukalti läpi edustajien tekoja, ihmetteli Matias Kivikangas (HS 11.2.2010). Vaalit ovat hidas, epäselvä ja toissijaisille vaikutuksille altis. Kansalle tarvitaan parempia välineitä edustajien valvomiseen. Nykyinen demokratian malli ei ole kovin oikeutettu, kirjoitti lääkäri Jarno Ylitalo (HS 20.4.2010). Välillinen demokratia on umpikujassa, sen on luovuttava pöhöttyneestä ja omia etuja ajavasta yksinvallasta. Mikään puolue ei aja kansalaisdemokratian lisäämistä.

Eduskuntavaalien lähestyessä voimme me – blogistit, tutkijat ja muut – käynnistää systemaattisen eduskunnan, puolueiden ja edustajien toimien arvioinnin.

Arvioinnin kohtioita:

  • yksittäisen edustajan teot ja tuotos
  • eduskuntaryhmän tuotos
  • tietyn vaalipiirin tietyn puolueen edustajien tuotos
  • vaalipiirin tuotos
  • puolueen tuotos
  • hallituspuolueiden tuotos
  • opposition tuotos
  • eduskunnan tietyn valiokunnan tuotos
  • valiokuntamenettely
  • täysistuntomenettely
  • eduskunnan tuotos
  • politiikan tuotos
  • tuotokset asiateemoittain, politiikan aloittain

Sisältöesimerkkejä alustavasti

Täysistuntomenettely. Eikö eduskunnan täysistunto ole absurdi? Iso joukko ihmisiä nököttää tuoleillaan, osa on kuuntelevinaan puheita, joista harvoin löytyy kehiteltäviä ajatuksia. Valtaisaa älyn, energian ja rahojen tuhlausta. Työaika (elämä) valuu moisella nököttämisellä hukkaan. Jörn Donnerille riitti yksi kausi. Onkohan tämä sitä valtion tuottavuusohjelmaa? Eikö eduskunta voisi toimia luovemmin suhteessa itseensä, älypotentiaaliinsa sekä suhteessa julkisuuteen, kansalaisiin? 200 ihmisen luova joukko!

Valiokuntamenettely. Valiokuntien esityslistoista löytynee syy politiikan sulkeutuneisuuteen.  Samat eturyhmät – SAK, Akava, STTK, EK, yrittäjät, MTK jne – juoksevat valiokunnissa päivästä toiseen. Lukkiutuneen ajattelun ja lukkiutuneiden etujen kehä. Valiokunnat kahvittelevat vuorostaan samaisissa järjestöissä, ystävyyksiä kehittyy, muu kansa alkaa näyttää tyhmältä. Jos valiokuntatyö on – kuten edustajat sanovat – tärkein osa eduskunnan työtä ja jos politiikan on tarkoitus olla läpinäkyvää, niin kaiken työn, myös valiokunnissa tulee olla julkista.

Perustulo ja perusturva. Vaalikauden tuotos näiden suhteen? Perustulo-ideologian vastaisia lakeja: Kela-maksun poisto, kuntouttavan työtoiminnan (aktivoinnin) laki, perusturvan ehdollistus ja perustuslain murentaminen aktivoinnin nimissä, sosiaalitupo. Näitä lakeja hallituspuolueet ovat riemuiten esitelleet, myös perustulolla vaaleissa ratsastaneet vihreät, onko johdonmukaista. STKL:n kokoama Sosiaalibarometri kertoi juuri, että monet viranomaisjohtajatkaan eivät usko aktivointisanktioihin (perusturvan ehdollistus). Ihmisissä sanktiot herättävät aggressioita eli nimenomaan ylhäältä käsin ruokitaan vihayhteiskuntaa, täysin arvattavasti.

Työelämävaliokunnan tuotos. Orjuuttaviksi koetut työelämälait käsiteltiin työelämävaliokunnassa. Hallituspuolueilta tuskin on kuulunut ainoatakaan kriittistä sanaa, pelkkää ihastelua ja ylistelyä, näin myös vihreiden edustajalta valiokunnassa (Sinnemäki, Karimäki). Mitä työelämävaliokunta on neljässä vuodessa tehnyt? Yritti etsiä kadonneita nuoria (mitä nämä ihmiset valiokunnalle kuuluu). Valiokunnan tekemiset on käytävä läpi, tehtävä analyysi sekä arvio, tarvitaanko moista valiokuntaa tai miten muuten se voisi toimia.

Setelipolitiikasta politiikkaseteliin. Hallitus on mieltynyt setelipolitiikkaan: palveluseteli ja työllistämisseteli. Setelialoite tuli Elinkeinoelämän Keskusliitosta ja hallitus oli taipuisaa tyttöä. – Mutta: viedään mallia eteenpäin, otetaan käyttöön politiikkaseteli. Lakkautetaan puoluetuet kaikissa muodoissaan, vastaava rahamäärä jaetaan kansalaisille politiikan edistämiseen kunkin oman valinnan mukaan. Valinnan vapaudella hallitus perusteli palveluseteliäkin, olkaamme johdonmukaisia. Nykyinen puoluetuki on rahan varastamista valtion kassasta.

Politiikan innovativiteetti. Paitsi puoluetuella hallitus monopolisoi politiikkaa myös vaalilaeilla. Valtakunnallinen äänikynnys jähmettää ja monopolisoi politiikkaa enemmän kuin vaalipiireittäiset äänten hukkumiset.

Yksittäisen edustajan tuotos. Arvioitavia riittää, 200 nimeä. Poimimme Jan Vapaavuoren. Alueiden käytön ohjaus on Suomessa harvinaisen keskittynyttä ja tunnotonta kritiikille. Tämä herättää kasvavaa kritiikkiä (esim. Sami Moisio HS 16.4.2010). Espooseen ja Helsinkiin pykätään räjähdekeskuksia (kauppakeskuksia) rajattomasti, niihin ei sovelleta YVAa eikä muita viiväkkeitä (kuten ei vihreiden mukaan tuulivoimaloihinkaan). Vapaavuoren selittely TV:ssä ei vakuuttanut.

Aamulehdessä (su/asiat) 18.4.2010 oli esimerkillinen arviointi eduskunnan ja hallituksen työstä viime vuosilta. Juttuun ei saane linkkiä, mutta ohessa pari kuvaa.

Aamulehti1.gif

Aamulehti2.gif

Kullekin kansanedustajalle jaetaan vastedes innovaatioseteli kerran kuussa. Setelin arvoksi on ehdoteltu 500 euroa tai 1000 euroa tai enemmän. Puhemies Niinistön säästölinja kuitenkin voittanee: setelin arvoksi määritellään 50 % kunkin edustajan kulukorvauksesta. Kulukorvausta leikataan vastaavasti, näin eduskunnan menot eivät kasva.

Setelin myötä ennakoidaan innovaatioaaltoa Suomeen. Rohkeimman arvion aallon korkeudesta ovat esittäneet Etlan Petri Rouvinen sekä Aallon Vesa Puttonen.

Kuinka setelin idea syntyi

Idean alkujuuri tulee Turun Kauppakorkean entisen rehtorin Tapio Reposen innovaatioteoriasta. Reposen mukaan innovaatiot syntyvät yksilöistä, eivät rakenteista. Tämä tieteen tulos järkytti TEMiä, Sitraa ja eduskuntaa. Vuosikausia ne yhteistuumin vakuuttelivat systeemisten innovaatioiden ensisijaisuutta (tosin kukaan ei tiedä mitä he niillä tarkoittavat).

Toinen alkujuuri on eduskuntaan pulpahtanut innovaatioaalto. Kansan edustajat alkoivat äänestellä miten sattuu, päänsä mukaan, yksilöllisesti innovoiden. Edustajien innovaatiointoa on ruokittava, kestävöitettävä yhtä lailla kuin valtion talous. Innovaatioseteli on tähän tarkoitukseen kuin luotu. Setelit on siis päätetty jakaa suoraan edustajille, ei puolueille, ei eduskunnan virastoille, ei Sitralle, ei Tekesille, ei yrityksille.

Espoolaisedustajia kismittää, kun seteli-ideaa ei keksittykään Aalto-yliopistossa vaan Turussa. Innovaatioiden syntymisen perusmekanismi (assosioituminen, rajapintojen törmäykset) ei olekaan tavoittanut Aallon työpajoja, vaikka toisin on vakuuteltu.

Mitä setelillä tavoitellaan

Valtion revisiovirasto (revisio = toisin näkeminen) kävi läpi kansanedustajien tekemät aloitteet. Tulos oli yllättävä. Aloitteita on paljon, mutta niitä luonnehtii – näin revisio – lattea pragmatismi. Aloitteet ovat uusurbaania siltarumpupolitiikkaa: valtion roposia kaupunkireissuille ja vastaavia.

Aloitteista puuttuu tärkein eli systeeminen ote, rakenteelliset uudistukset. Yksikään kansan edustaja ei ole hoksannut tehdä aloitetta kansalaisten oikeudesta tehdä lakialoitteita. Lissabonin sopimuksen myötä kansalaisilla on aloitemahdollisuus nyt jo demokratian syvimmässä alhossakin eli EU:ssa. Onko Suomi todellakin Euroopan peränpitäjä kuten Paavo Lipponen arveli? Hautala ja Hassikin ovat hiljaa, puhumattakaan Suomen kansan edustajista.

Yksikään edustaja ei ole tehnyt aloitetta työmarkkinajärjestöjen vallan karkottamiseksi eduskunnasta. Päinvastoin, nyt jo vihreidenkin piiristä kuullaan ihastelevia sanoja kolmikannan ihanuudesta. Arvuuteltu tosin on, olisivatko vihreät sekoittaneet kolmiodraaman ja kolmikannan.

Eduskunnan innovoinnin syventämiseksi ja laadun takeeksi tarvitaan siis innovaatioseteli. Setelille on sosiaalinen tilaus.

Esimerkki 1: Koiran aktivointi (Pentti Oinonen)

Mitähän edustajat keksivät? SMP:n kansanedustaja Pentti Oinosen innovaatio on Koiran aktivointi. Äkkiseltään ehdotus kuulostaa asian viereen menevältä, jopa huvittavalta. Perehtyminen kontekstiin ja perusteisiin paljastaa innovaation viiltävän terävyyden sekä nykypolitiikan suurimman harha-askeleen.

Oinosen innovaatio kumpuaa ns. aktivointilaeista joita eduskunta sääti syksyllä ja kuulemma säätää keväällä lisää (esim. laki kuntouttavasta työtoiminnasta). Perustuslain vastaisesti tai perustuslakia mielivaltaisesti tulkiten eduskunta ehdollisti kansalaisten perusturvan. Aktivoidu, tarjoudu, allekirjoita, ole käytettävissä, muuten viimesijaista turvaasi leikataan. Ole syömättä ja juomatta 60 päivää, elä tai kuole, asu tai elä (espoolaisittain sanottuna). Aktivointipakote, kiristys on peräisin EK:n ja Lauri Ihalaisen sosiaalituposta. Vallan kaksijaon mukaisesti eduskunta panee tupon toimeksi. Tupon syrjään sysäämille (perusturvalaiset ja muut) eduskunta antaa ehdot kuin koulussa muinoin. Ehtoja suoritellessa meni pyhät ja kesät, nyt aika kuluu aktivointipajoissa (ovatkohan sukua Aallon pajoille).

Ovelasti kansanedustaja Oinosen Koiran aktivointi avautuu kahteen suuntaan. Joko niin että (1) perustuslakia horjuttava aktivointi ulotetaan ihmisten lisäksi koskemaan myös koiria tai niin että (2) perustuslakia aletaan oikeasti noudattaa, lopetetaan kiristys ja nöyryytys, annetaan ihmisten aktivoitua omalla tavallaan, omaehtoisesti, suuntaudutaan kansalaisyhteiskunnaksi.

Koira -innovaatio johdatti siis meidät kysymään peräti perustuslain innovaatioherkkyyttä. Kenen sopimus pätee sopimusyhteiskunnassa? Tupojen keskenään tekemä sopimus vai perustuslakiin kirjattu yhteiskuntasopimus? Kelle meidän pitäisi olla lojaaleja, kenen puoleen aktivoidumme ja millä tavalla?

Aktivointioppia netistä: ”monenlaisia temppuja voi koiralle opettaa, siinä vain vaaditaan omistajaltakin aivojen käyttöä eli mielikuvitusta”.  – Juuri näin: opettaa mielikuvitusta. Tämä on perimmäinen syy kansanedustajien innovaatiosetelin käyttöönotolle.

Innovaatioesimerkki 2: autamme Heli Järvistä

Ikääntyessään puolueet stagnautuvat, keloutuvat. Rajuimmin ikääntymisen ongelmaan on havahduttu vihreissä. Ikääntymisestä on tullut puolueen ja sen kannatuksen kasvun este aivan kuten kansakunnan ikääntyminen on Suomen talouden kasvun este (tämä kausaliteetti todistettiin hallituksen vakausohjelmassa 2007). Vihreät Naiset olivat pitkään kansakunnan innovaatiogeneraattori. Onko vuoteen tai kahteen kuultu enää mitään? Tilanne on huolestuttava, sanoi jo työministeri. Edes puheenjohtaja Heli Järvisen savolaismieli ei ruostunutta terää kirkasta. Autamme Heliä innovaatiosetelin käytössä. Tässä ehdotuksemme:

Kiasma ja Sitra vaihdetaan keskenään, pannaan päikseen.

Ehdotuksemme perustelut käyvät niin syvälle yhteiskunnan systeemisiin rakenteisiin, että joudumme jättämään ne tästä kirjoituksesta pois vaikka juuri tämä olisi juttumme herkullisin sanoma.

Kotitehtävä itse kunkin lukijan vastattavaksi: miksi Sitran ja Kiasman tehtäväkuvat kannattaa vaihtaa päikseen.

Aihetta sivuaa:

Matti Vanhanen: Nuorten työllisyysseteli
Juhani Kahelin: Politiikkaseteli
Suomen innovaatiojärjestelmän arviointi
Jo pari vuotta sitten uudistettiin
Hallituksen esitys kuntouttavasta työtoiminnasta
Sosiaalitupo
Vakausohjelman tarkistus 2007

nettikeskustelu aiheesta

Kansalaisille jaettava politiikkaseteli korvaa puoluetuet kaikissa muodoissaan. Lauri Tarastin työryhmä voidaan vanhakantaisena lakkauttaa. Politiikkaseteli on paras sosiaalinen innovaatio sataan vuoteen. Idean esitti Veera Luhtala (HS 27.9.09).

Keväällä 2009 eduskunta väitteli sosiaali- ja terveysalan palvelusetelistä. Hallitus säädätti setelistä pikalain kauppakamarin pyyntöä mukaillen. Yhtä nopeasti – kolmessa päivässä – voidaan säätää laki politiikkasetelistä.

Palvelusetelille hallituspuolueet löysivät hohdokkaita perusteluja. Ne sopivat yksi yhteen politiikkasetelin kanssa:

  • ihmisille vapaus valita, minkä hankkeen, idean tai puolueen hyväksi setelinsä käyttävät
  • kansalaisesta tulee äänen (setelin) antaja myös vaalien välillä
  • politiikkaan kehittyy uustarjontaa ja aidot markkinat (politiikka onkin viimeinen alue jolta markkinat puuttuvat)
  • politiikan laatutaso nousee, huono puolue ei löydä asiakkaita, markkinakysynnän puutteessa se kuihtuu pois, siis luova tuho
  • laitostuneiden puolueiden ja poliittisen pysähtyneisyyden tilalle kehittyy innovatiivinen yhteiskunta
  • uusyhteisöllisyys viriää, samanhenkiset laittavat setelinsä samaan koriin
  • viimeisin ja vähäisin hyöty: vaalirahakeskustelu loppuu. Ennen pitkää nykymuotoisten vaalien tarvekin vähenee ja lopulta katoaa. Siirrytään markkinapolitiikkaan.

Juuri näin hallituspuolueet perustelivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä: tarjonnan kasvu, valinnanvapaus, markkinoiden kehittyminen, laatutason nousu,  terveyskeskusten (puolueiden) toimivuus paranee, julkisen tuen tarve vähenee.

Suomen Kuvalehdessä Osmo Soininvaarakin kehuskeli, kuinka vanhusten huollossa viriää luovuuden aalto palvelusetelin myötä. Kun (jos) valtio rahoittaa setelin, niin nokkela kunta profiloituu tuota pikaa vanhustenhoitokunnaksi. Loppuu valitus.

Näin on käyvä myös politiikkasetelin myötä. Syntyy hauskoja erityis- ja yleispuolueita. Jos 100 000 yhteisestä ideasta innostunutta ihmistä (olkoot vaikka piraatteja) laittaa setelinsä (olkoon 100 euroa vuodessa) yhteen, se tekee 10 miljoonaa eli juuri saman kuin suuren puolueen vuosibudjetti tänään. Vaviskaa Kokoomus ja muut.

Vaalilait muutetaan markkinaperusteisiksi. Setelin käyttäjät saavat vapaasti lyöttäytyä yhteen, asettaa ehdokkaita vaaleihin ilman nimien keruuta tai muita vapaan kilpailun esteitä. Puolueiden etuoikeus vaaleissa lakkautetaan. Itse asiassa jo EU:n sisämarkkinasäännöstö kieltää puolueiden monopolin vaaleissa ja kilpailun rajoittamisen, ettekö huomaa. Politiikka on elinkeino jo nykyään ja yhä enemmän kun seteli otetaan käyttöön.

Entä kuntien kirjo, siellä innovatiivisuus vasta viriääkin. Setelillään ihminen voi vapaasti tukea mitä tahansa kuntaa. Syntyy sinikunta, viherkunta, peruskunta, työkunta, apilakunta, tietokunta, oppikunta, innokunta, eduskunta, syrjäkunta, ruiskunta, liikunta, ekokunta, taidekunta, tiedekunta, virkakunta, vammakunta. Voi maailman moniarvoisuutta, luovuuden, ilon ja innostuksen renessanssia. Ja kaiken tämän mahdollistaa yksi ainoa innovaatio, politiikkaseteli. Miksi sitä ei ole aiemmin keksitty?

Meillä oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, oli seminaarit, lounaat ja kilistelyt. EU-selonteossaan eduskunnalle maan hallitus julisti jopa Kansalaisten Euroopan. Vaikka selontekoa kuinka luit, vaikka istuit eduskunnan lehterillä puolueiden puheita kuulemassa, et keksinyt mitä Kansalaisten Eurooppa tarkoittaa. Nyt sen tiedämme, Eurooppa kuoriutuu ihmisten vapaan valinnan kautta, valinnan jonka suo politiikkaseteli. Puoluetuet lakkautetaan.

Fukuyaman lailla voimme vihdoin sanoa: historia on päättynyt, maailma on markkina.

Suomen puolueet, kuka teistä ensiksi keksii tarttua historian haasteeseen? Vihreät missasivat tilaisuutensa jo viikonloppuna Järvenpää-talolla. He päättivät liimautua Vanhaseen, vanhakantaisuuteen, nykyhallitukseen, puoluetukeen, kulukorvauksiin, kuuden tonnin peruspalkkaan, Tarastin työryhmään, vaalilain äänikynnyksiin, näennäislaillisuuteen, olla hiljaa moraalista tai kansalaisnäkökulmista. Kaikki muut puolueet, pelin paikan teille avaa vihreä arroganssi, näyttäkää niille, mistä niitä ideoita oikein tulee.

Vai käykö kuten palvelusetelissä: Kauppakamari ja Sitra vievät Suomea, eduskunta vikisee.

( Idean lähteenä siis käytin Veera Luhtalan kirjoitusta Puoluetuet voisi jakaa äänestäjille, HS 27.9.2009 )

nettikeskustelu aiheesta