Perusturva


Helsinki on omaehtoisen diabetes-hoidon hännänhuippu

Uusi laite mullistaa diabeetikon arjen, otsikoi Aamulehti. Laite mittaa verensokerin ilman verta. Laite näyttää miten verensokeri on vaihdellut yön aikana, samoin sen onko verensokeri nousemassa vai laskemassa ja millä vauhdilla.

Helsinkiä lukuunottamatta laitetta saa koko maasta, tosin jakelun laajuus vielä vaihtelee. Etelä-Pohjanmaalla puolet ykköstyypin diabeetikoista on saanut laitteen. Espoossa jakelu alkoi äskettäin. ”Tilanne on todella epätasa-arvoinen”, sanoo Marjatta Stenius-Kaukonen.

Miksi laitetta ei saada Helsingissä? Helsinkihän kehuu olevansa koko maan etu ja edelläkävijä. Helsingin myötä kymmenesosa Suomen väestöstä on suljettu pois uuden menetelmän käytöstä. Helsinki on häntäpään kulkija jos sitäkään.

Helsingin taloutta vuonna 2016 on kuvattu huipputulokseksi. Kaupunki teki voittoa 465 miljoonaa euroa. Tytäryhtiöt mukaanluettuna ylijäämä nousi 600 miljoonaan. Jätkäsaaren rakentamiseen ja muihin investointeihin Helsinki käyttää tänä vuonna yli 650 miljoonaa euroa.

Helsinki kylpee rahassa mutta rahat käytetään kaupungin mahtipontiseen paisuttamiseen. Tämä politiikka saa riittää.

Maakuntatason sote alkaa näyttää tervetulleelta. Jospa se panisi Helsingin kaupungin linjaan muun maan kanssa ja lopettaisi eriarvoisuuden mm. diabeteksen hoidossa.

Aamulehti 30.3.2017: Uusi laite mullistaa diabeetikon arjen.

  (lisää…)

Torpparin veri kuohahti. Akseli otti aseen, hyvästeli Elinan ja liittyi joukkoihin.

Samalla tavalla kuohahtaa veri tänään. Syyt ovat pohjimmiltaan täysin samat. Torpparilla ei ollut itsellisen elämän näköalaa, piti mennä taksvärkkiin ilman korvausta. Oma tila, piha ja pelto jäivät kehittämättä. Torppareita nöyryytettiin, alistettiin, pakotettiin.

Yhteiskunnan tila on tänään täsmälleen sama. Kansalaisia  ja ”työvoimaa” nöyryytetään, pitää olla ”tarjolla” ja ”käytettävissä”.  On tehtävä työtä toisille, ”työnantajalle”, kartanonherralle. Oma elämä seisoo vailla itsellistä näköalaa. Toisille tekemiseen ”kannustetaan” ajamalla alas perusturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, pakotetaan ilmaiseen näytetyöhön kuten taksvärkissä konsanaan, palkkaeroja kasvattamista vaativat Hetemäki, TEM:n Gustafsson ja muut, suurituloisille annetaan monikertainen veronalennus verrattuna pienituloiseen (prosenttiperuste) saati tulottomaan.

Dramaattinen esimerkki Sipilän hallitustoimien vaikutuksista:

Opiskelijan tulo tänään on 500 euroa kuukaudessa (opintotuki 250, asumislisä 250, noin). Opintotuesta leikataan nyt 50 euroa. Opiskelijan asuinkaverina olkoon henkilö joka saa palkkaa 2600 euroa/kk. Tosiasiallisesti kumpikin elättää itsensä vain omilla tuloillaan myös ruuan suhteen (eli yleisen asumistuen ruokakunta-käsite ei päde), 800 euron vuokran he maksavat puoliksi. Opiskelija menettää asumislisänsä 250 euroa saamatta tilalle yleistä asumistukea. Opiskelijan menetys on yhteensä 300 euroa eli 60 % tuloista.

Mitä mieltä olet jos tuloistasi leikataan 60 %? Kuohahtaako veri?

Tehdään vertailu.

Olkoon Juha Sipilän palkka 15 000 euroa kuukaudessa, Timo Soinin, Petteri Orpon, VM:n Martti Hetemäen ja TEM:n Jari Gustafssonin palkka 13 000 kuukaudessa, olkoon Matti Alahuhdan ja Kari Stadighin ansiotulo 33 500 euroa kuukaudessa. 60 %:n leikkaus kunkin tuloihin merkitsee 9 000 euroa Sipilällä, 7 800 euroa Soinilla, Orpolla, Hetemäellä ja Gustafssonilla, 20 100 euroa Alahuhdalla ja Stadighlla, siis kaikki tämä joka kuukausi. Vuosileikkaus pitää kertoa 13:lla. Tässä vertailussa ei ole populismia, päinvastoin se on oikeutettu ja välttämätön.

Tekevätkö Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki, Gustafsson, Alahuhta ja Stadigh nämä leikkaukset tuloihinsa? Opiskelijalle he sen tekevät.

Tarkkaan ottaen he, siis Sipilä ja muut saavat leikkausten sijasta lisää: Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki ja Gustafsson saavat joka kuukausi 100 euroa LISÄÄ. Alahuhta ja Stadigh saavat 200 euroa kuussa LISÄÄ (jos ansioveron alennus on 0,6 % tuloista). Yläpäätä kasvatetaan prosenteilla, alapäätä leikataan euroilla, sitä on Sipilän ja Hetemäen politiikka.

Koskelan Akseli sieppaa aseen ja lähtee joukkoihin.

On oikeutettua ja toivottavaa että opiskelijan veri kuohahtaa. Niin kuohahtaa meidän muidenkin veri. Hyvästellään Elina. Ilmoittaudun mukaan, torppareiden rintamaan, tiedustelujoukkoihin, minulla on sissikoulutus upseeritasolla.

Tällä kertaa yhdyn täysin Eero Heinäluoman sanoihin (linkki):

”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, uudet leikkaukset sosiaaliturvaan ja samanaikaiset suurituloisia hyödyttävät veronalennukset ovat vaarallinen yhdistelmä kansakunnan yhtenäisyydelle. Veropolitiikassa Sipilän hallitus vahvistaa kasvavia tuloeroja suosimalla miljoonaperintöjen saajia ja räätälöimällä verotukseen uusia vähennyksiä, jotka kohdistetaan vain osalle tulonsaajia. Samaan aikaan tuloveronkevennykset tuovat suurituloisille kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset kevennykset verrattuna pieni- ja keskituloisiin.”

* * *

Analyyttisesti ajatellen:

Yksilökohtaisen asumislisän poistaminen opiskelijoillta ja heidän liittämisensä yleisen asumistuen piiriin johtaa suojautumisreaktioihin. Kimppa-asuminen kannattaa lopettaa ja hakeutua yksilöasumiseen. Asuntojen käytön tehokkuus laskee, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja vuokrat voivat jälleen kerran nousta. Muitakin reaalivaikutuksia ilmaantuu.

Sipilän hallituksen, VM:n ja muiden ministeriöiden sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton piilokammareissa on laadittu suunnitelma asumistukijärjestelmän alasajoksi tavalla tai toisella. Prosessin tavoitteisto ja asteittaiset toimet on tällä hetkellä piiloinen. EK julkaisi joitain ehdotelmia. Aiheesta on puhunut Kelan Hyssälä (ilmeisen perustellusti) ja kirjoittanut mm. Hypon Ari Pauna (”asumistukikupla”). Prosessia pohjustetaan vähäiseltä näyttävin muutoksin, opiskelijain asumislisän poisto on yksi ensiaskel.

Jos perustulokokeilun perustelut muunnetaan torppariajan kielelle, niin kyse on taksvärkin lisäämisestä: ”työntarjonnan” kasvu. Tavoitteena ei ole ihmisen omaehtoisuuden parannus (torpan ehostaminen), ei työmarkkinariippuvuudesta vapautuminen. Perustulossa kartanon isäntä tarjoaa kupin sumppia tai laulattaa karaokea, jotta sirppi kartanon ruispellolla suihkaisi vinhemmin. Asumistuki on palkan puolikas joka on siirretty valtion eli lähes kaikkien kansalaisten maksettavaksi.

Linkkejä:

Sipilän, Soinin, Orpon, Hetemäen, Gustafssonin tulot
Alahuhdan ja Stadighin tulot
Heinäluoma tulistui – nyt on hallitus valinnut erittäin kovan tien
Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeisiin aikoihin
Liisa Hyssälä

Gaudeamus-kahvilassa keskusteltiin perustulosta. Mukana olivat vasemmistoliiton Jouko Kajanoja, vihreiden  Ville Ylikahri, demarinuorten Matias Mäkynen, Kelan Olli Kangas, Sitran Paula Laine ja tutkija Johanna Perkiö.

Ennustan että tulossa on suuri turhautuminen.

Nostan esille muutaman vaikutelman. Täsmällisen kuvan antaminen olisi vaatinut muistiinpanoja.

’Perustulo’ on sanana hieno. Sen nimiin tai oheen on helppo kytkeä asioita joita muuten olisi vaikea saada läpi.

Usea keskustelija (ainakin demarinuoret, vihreät, Perkiö) kannatti perustulon rahoittamista arvonlisäveroa ja kiineistöveroa nostamalla. Työn verotuksella se ei kuulemma onnistu. Ilmeisesti perustulo olisikin oiva tilaisuus  häivyttää työn verotuksen vihoviimeisiä progressiivisia elementtejä.

Työn verossa siirryttäisiin tasaveroon, tämä lienee vihreiden kuningasajatus. Virossa on tasavero ja sitä on hamuttu Suomeen. Nyt jos koskaan, perustulon nimissä se tapahtuu. Politiikka on ovelaa.

Keskustelijat jaksoivat muistuttaa että ansioperusteisuuteen ei kosketa. Päätelmä tästä voinee olla vain se, että perustulo(kokeilu) olisi varsin marginaalinen asia, lähes merkityksetön.

Joku keskustelija hairahtui puhumaan ihmiskuvasta. Nykyisessä reaalipolitiikassa tämä puhe on humpuukia. Jo Kelan sivuilta ilmenee että perustulokokeilu tähtää ”osallistavaan sosiaaliturvaan”, ”työhön kannustamiseen” ja ”työelämän muutoksiin vastaamiseen”. Tällaiset sanat ovat politiikan peitekieltä joihin verhotaan ihmisten ohjailu ja alistaminen. Siitä on omaehtoinen ihmiskuva kaukana.

Naivistien puhuessa ihmiskuvasta Olli Kankaan huvittunut (kenties ivallinen) ilme vihjasi mitä kulisssien takana oikeasti puhutaan. Yksittäisen ihmisen elämäntunnot ja sivistyksen uusiutuminen siltä pohjalta ei näitä selvitysmiehiä ja ministereitä kiinnosta vähääkään. Kyseessä on puhtaasti järjestelmälähtöinen ohjailuhanke.

Tutkija Perkiö muistutti että ”kannustamis”retoriikkaa ei esiintynyt vielä 1980-luvulla. Se on viime aikojen tuote. (Muuten: tuloeroja kasvattaneet valtion ja yliopistojen palkkausjärjestelmät ajettiin läpi juuri samalla kannustamisretoriikalla eli kuviota ollaan toistamassa.)

Demarinuorten ”yleistulomallin” (tai mitä sanaa he käyttivät) keskeisimmältä piirteeltä vaikutti ehdollistaminen. Ei kuulosta hyvältä, ei lainkaan. Asumistuen demarinuoret korvaisivat asumisrahalla (tai mikä se sana oli). Se ei riippuisi henkilön todellisista asumiskustannuksista. Mäkysen mukaan tämä malli edellyttäisi asuntotuotannon erittäin voimakkaan lisäämisen. Perustulon varjolla suurten kaupunkien rakentamiseen halutaan siis ajaa uusi vaihde päälle.

Yleisöstä joku ihmetteli että eihän esitellyillä malleilla hoideta syvintä köyhyyttä lainkaan. Keskustelijat eivät tainneet tätä juurikaan kiistää.

Paradoksi: nykyhallitus ajaa sosiaaliturvaa alas mitä erilaisimmin tavoin. Samaan aikaan pidetään yllä puhetta perustulokokeilusta. Uskokoon ken jaksaa. Niinsanottu pohjoismainen ”hyvinvointivaltio” hajoaa ja erkanee eri maissa eri teille (Tanska / Norja / Suomi).

Perustulokokeilun pitäisi kuulemma jatkua vuosia, 2 vuotta, neljä vuotta tai jopa vuosikymmeniä. – Siinäpä se, nostetaan alkajaisiksi arvonlisävero ylös, poistetaan alvin alennetut kannat (ruoka, kirjat ym), häivytetään työveron progression rippeet, siirrytään tasaveroon, luodaan uusia ehdollistuksia ja luodaan rakennusfirmoille uudet markkinat. Näiden pikatemppujen jälkeen jäädäänkin vuosikymmeniksi odottamaan perustulokokeilun tieteellistettyjä tuloksia.

– Politiikka, eikö se olekin ovelaa.

Yleisöstä joku kysyi, voiko perustulokokeiluun osallistumisesta kieltäytyä? Kysymys on tärkeä, sanoi Kangas. Mutta se yritetään väistää monivaiheisella ’vapaaehtoistuksella’.

Kaiken kaikkiaan:

Perustulo on niin hieno sana että siihen on helppo kytkeä ja verhota lähes mitä vaan. Kun tämä alkaa valjeta ihmisille, tuloksena on sekava polemiikki ja suuri turhautuminen.

 

Kela: perustulokokeilu

Etla vaatii sosiaalimenojen indeksien jäädyttämistä vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019. Jäädytyksillä rahoitettaisiin työnantajamaksujen alennus. Kokoomusministeri Vapaavuori toistaa Etlan vaatimuksia omana kantanaan.

Ote Etlan muistiosta hallitusohjelmaksi:

”Julkisen sektorin tulonsiirroista noin puolet on ansiosidonnaisia eläkkeitä. Näillä on perustuslain tasoinen omaisuuden suoja, joten radikaaleja leikkauksia niihin ei ole mahdollista toteuttaa. Muista tulonsiirroista iso osa on tuloerojen tasoittamiseen pyrkiviä vahvasti tulosidonnaisia eriä, kuten kansaeläkkeet ja toimeentulotuki. Tällaisten erien karsinta edellyttää luonnollisesti huolellista vaikutusarviota. Koska tämä vie aikaa, helpoin ja suurimmat virheet välttävä tapa on ”juustohöylä” eli kaikkien etujen tasainen leikkaaminen. Sikäli kuin tämä koskee indeksitarkistuksia, leikkaus voidaan ulottaa ongelmitta myös eläke-etuuksiin. Näin voidaan itse asiassa saavuttaa merkittäviä säästöjä. Arviomme mukaan indeksitarkistuksista luopuminen vuosiksi 2016–2019 johtaisi vuoteen 2019 mennessä veromenetykset huomioon ottaenkin yli 2 miljardin euron (1,1 % BKT:sta vastaavaan) säästöön. Uusi hallitus voisikin päättää indeksien jäädyttämisestä neljäksi vuodeksi ja korjata sitten matkan varrella tätä päätöstä sitä mukaa kuin huolellinen analyysi tuottaa parempia säästökohteita.”

http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Hallitu…

Jos inflaatio vuosina 2016-2019 olisi noin 3 % vuodessa, niin indeksien jäädyttäminen laskisi lapsilisien, eläkkeiden, toimeentulotuen, asumistuen, kansaneläkkeiden ym. reaaliarvoa ehkä noin 10-15 %? Aiemmin arvonalennus hoidettiin devalvaatiolla, nyt ”sisäisellä devalvaatiolla”.

Päättyvällä vaalikaudella poistettiin yritysten Kela-maksu (miljardi euroa) ja laskettiin yritysten yhteisöveroa niin että veron tuotto pelkästään vuonna 2013 aleni 13 %, tiettävästi 600 miljoonalla eurolla (katso YLEn uutisointi aiheesta).

Kela-maksun poistamisella (’sosiaalitupo’) jäädytettiin perusturvan kehittäminen, taattiin ansioeläkkeiden nostomahdollisuus ja mitätöitiin Sata-komitean työ.

Mihin tämä tie lopulta johtaa? a’ la France.

(Katso myös Armi Lindellin blogi.)

Röyhkeitä olivat Silja Paavolan, Sture Fjäderin ja Suvi-Anne Siimeksen puheet A-studiossa 11.9. Paavola on Perushoitajien liiton pj, Fjäder Akavan pj ja Siimes työeläkeyhtiöiden etujärjestö Telan toimitusjohtaja.

Työmarkkinakolmikkoa vastassa oli Voima-lehden toimittaja Jari Hanska. Hanskassa puhui tulevaisuuden ääni, yhteiskunnan ääni, demokratian ääni, heikompien ääni.

Kuvaavaa oli hillitön röhönauru jolla Fjäder ja Siimes vastasivat Jari Hanskan kertomaan selvitykseen 3000 euron eläkekatosta.

Jari Hanska mainitsi Kalle Isokallion ehdotuksen yli kuusikymppisten eläkemaksuvähennyksestä. Mitä vastasi Fjäder? Alkoi mollata Isokalliota ihmisenä mutta tyystin ohitti Isokallion asiaehdotuksen. Ylimielistä asian vierestä puhumista.

Törkeyksien törkeys, laittomuuksien laittomuus kuultiin Silja Paavolan suusta. ”Emme voi olettaa että joku eduskunnasta tulee ja sanoo… että tulee joku kolmas osapuoli….”. Mitä tämä on? Tämä on demokratian kieltoa, halveksuntaa, pilkkaa. Kuinka tällaista voidaan esittää Suomen televisiossa? Eikö tällaisesta puheesta tulee käynnistää rikostutkinta, asettaa syytteseen eräänlaisesta valtiokaappauksesta, rikoksesta kansanvaltaa ja perustuslakia vastaan.

Ketkä tällaista puhuvat? He jotka ylikorkeilla palkoillaan itse elävät valtion kädestä ja valtion pakkovallan turvaamina: ay-jäsenmaksun verovähenteisyys, jäsenmaksun pidätys palkasta, ansioturvan sidos ay-jäsenyyteen ym. Fjäder ja Siimes säestivät Paavolaa vaikkakin diplomaattisemmin. Paavolan esiintymisen jälkeen jää vain yksi mahdollisuus: työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennys on laukkautettava tällä sekunnilla. He herjaavat valtiota vaikka elävät valtion tuella.

Valtiota he kylläkin huusivat apuun kun puheeksi tuli eläkejärjestelmän ulkopuoliset, väleihin jäävät, pieniansioiset. Toisin sanoen: valtio ei saa puuttua heidän omiin korkeisiin eläkkeisiinsä mutta valtio hoitakoon surkimukset. Tämä on heidän moraalinsa. Siimeskin alkoi puhua kaiken maailman pikkutuista, joilla surkimuskansa saa pärjätä. Muutenkin Siimes puheli asian vierestä, työssäjaksamisesta ja senkaltaisesta höpöhöpöstä.

Jari Hanska tuomitsi ”kestävyysvajeen” käsitteenäkin sanoen että sitä ei pidä sotkea eläkeasioihin. Hanska vaati eläkeasioiden pohdintaa siirrettäväksi sosiaalipolitiikan tutkijoille, eduskunnalle ja poliitikoille. Näinhän on tehty Ruotsissa. Ruotsin mallista kertoi myös EVAn äskeinen selvitys (linkki alla).

Heikompiosaisten toimeentulolupauksia tai kouluttautuneiden työllistymislupauksia leikataan tuosta vaan mutta suuriin eläkkeisiin koskemista pidetään petoksena, totesi Jari Hanska.

Eläkejärjestelmä on koko kansan kysymys. Se on poliittisen demokratian kysymys ja vain sen. Sillä on yleisiä sosiaalipoliittisia seuraamuksia. Työeläkemaksu on käytännössä vero ja niin tulee ollakin. Verona tätä maksua pidetään myös VM:n laskelmissa. Ylätason peli – työmarkkinajohtajat, valtio, VM – on sietämättömän ristiriitaista ja valheellista.

Fjäder ja Siimes kutsuivat porukoitaan edustavaksi joukoksi ja maksajiksi. Tämä ei ole olennainen totuus. Työeläkemaksu ei ole yksilökohtainen vakuutusmaksu, työeläke on etuusperusteinen ja erittäin epätasa-arvoinen (etuuksien ansioperuste).

Työeläkejärjestelmä on meidän kaikkien rahaa, sanoi Jari Hanska. Mutta nyt sitä ohjaavat he jotka ylipalkkojensa ohella nostavat lisäaetuuksia järjestelmästä. Hanska mainitsi Fjäderin (palkkio Ilmarisesta 17.000 euroa), Lylyn ja Häkämiehen.

Keskustelua seuratessa mieleen tuli Juha Sipilän tuore ehdotus perustulon kokeilemisesta. Kuulostaa hyvältä, ainakin Fjäderiin, Siimekseen ja Paavolaan verrattuna.

Perustulossa ja työeläkkeessä leikkaa kaksi vastakkaista periaatetta: universaaliperiaate ja ansioperiaate. Yhteiskunnan ja kansakunnan tulevaisuutta ei rakenneta ansioperiaatteen varaan. Tavalla tai toisella on suuntauduttava kohti universaaliperiaatetta. Tämän periaatteen ilmentymiä ovat lapsilisä, kansaneläke, takuueläke, koulutuksen maksuttomuus. Tältä suunnalta, askel askeleelta löytyy terve yhteiskunta ja yhteinen sivistys, tulevaisuus.

Olematta Juha Sipilän tai erinäisten perustulomallien kritiikitön ihailija kaipasin A-studion keskusteluun tällä kertaa Juha Sipilää. Jari Hanskan ohella hän olisi voinut avata uudenlaisia näkymiä.

Työmarkkinajärjestöihin keskittynyt kaappausluonteinen vallankäyttö on nyt jatkunut yli 60 vuotta. Tämä aikakausi päättyköön tänään. Jos tässä maassa joku saa ansaitsemansa kohtelun, niin se olkoon tämä työmarkkinamafia. Ulos, ulos ja ulos. Toimeentuloturvalle.

YLE: A-sutio, Talk, 11.9.2014.

EVA: Euroopan parhaat reseptit – 14 testattua rakenneuudistusta (katso Ruotsin eläkepolitiikka)

Kuuntelin eilen puolueiden paneelikeskustelua köyhyydestä Suomessa ja EU:ssa. Demareita Pikkuparlamentin paneelissa edusti Kimmo Kiljunen.

Kiljusen sanomiset hämmästyttivät ja ärsyttivät. Minimipalkkasäännöksiä ei tarvita, koska Suomessa on työehtosopimusten yleissitovuus, sanoi Kiljunen. EU:n käsite ’social dialogy’ on yhtä kuin kolmikanta, jolla Kiljunen ylvästeli. EU:ta ei Kiljusen mukaan tule päästää ohjaamaan sosiaalipolitiikkaa, se on hoidettava kansallisesti, erityisesti Suomessa. Tärkeintä ovat palvelut, ei niinkään raha, ei tulot, ei tulonsiirrot – tätä Kiljunen toisteli moneen kertaan. – Mutta mitä ne palvelut lopulta ovat, työterveyshuoltoako johon köyhällä kansalla ei ole mitään asiaa!!!

Kiljusen puheista syntyi kuva, että demarit pitävät ”sosiaalipoliittista” luomustaan – työeläke, ansiosidonnaisuus työttömyysturvassa ja eläkkeissä, työterveyshuolto – linnakkeena johon kukaan, ei myöskään EU saa koskea millään lailla. Demareiden luomuksen ulkopuolella olevilla, erilaisilla köyhillä tai köyhtyvillä kansanryhmillä joita on yhä enemmän, ei ole mitään uutta toivoa, ei mitään uutta visiota Suomessa eikä Euroopassa. Todella tylsää ajattelua ja politiikkaa.

Antti Rinne demareiden puheenjohtaja lukitsee tämän asetelman – siis demareiden osalta – entistä tiukemmin. Toki Urpilainen olisi tehnyt ihan saman. Demarit jäävät lopulta yksin omaan linnakkeeseensa. Näinhän on jo paljolti käynytkin. Mutta fraseologia ”hyvinvointivaltiosta” jatkuu.

Paneelikeskustelussa vilahteli iso joukko erilaisia toimintamalleja:

  • minimipalkka
  • asumisperusteinen sosiaaliturva
  • työperusteinen sosiaaliturva
  • perustulo (tai perusturva)
  • sosiaalinen yrittäjyys
  • mikroyrittäjyys
  • nuorisotakuu
  • sanssikortti
  • yleissitovuus
  • EU:n direktiivi perusturvasta, minimipalkasta ynnä muusta
  • ns. osallistava sosiaaliturva
  • yritysvastuu
  • yhteisöverolle EU-minimiraja
  • EU:n köyhyystavoitteet (nykyiset vailla merkitystä, mitätöity Lissabonin strategia, EU 2020, austerity-politiikka, katso Kreikka)

Kiintoisa oli tieto siitä että hallitusneuvotteluissa 2011 torjuttiin sosiaalisen yrittäjyyden esilleotto hallitusohjelmaan. Ketkä torjui? Oma arvaukseni: demarit ja ehkä kokoomus. Sosiaalisen yrittäjyyden sijaan haluttiin kuulemma korostaa nuorisotakuuta ja sanssikorttia. Miksi näin? Arvaukseni: sosiaalinen yrittäjyys päästäisi ihmiset karkuun ay-liikkeen näpeistä, sen sijaan nuorisotakuu ja sanssikortti sitoo ihmiset perinteiseen työelämään, ay-liikkeeseen ja yritysten työvoimaksi. Asialla jälleen demarit ja kokoomus, näin veikkaan.

Eilisessa paneelissa keskustan Sanna Lehtinen tyrkytti EU:lle erillistä sosiaaliturvadirektiiviä. Ajatuksen torjuivat ainakin kokoomuksen Lauslahti, kristillisten Jääskeläinen ja jopa vasemmistoliiton Myllykoski (raha-ongelma, johtaisi leikkauksiin, hän sanoi). Kiljunen torjui EU:n sosiaalipolitiikasta ylipäänsä.

– Sosiaalidirektiiivi, olisiko sellaisessa mieltä? Ainakin byrokraattista ja ylhäältä ohjailevaa. Me ihmiset olisimme jälleen kerran alamaiskohteina. Enpä sellaiseen oikein usko, minäkään. Onhan näitä ”köyhyysohjelmia” ollut Suomessakin vuosikymmenten mittaan iso joukko. Ja eikö se ”historiallinen perusturvauudistuskin” 2011 kytketty ansioihin, siis tuloeroja ylläpitäväksi ellei peräti kasvattavaksi.

Nykyvaltiollisten köyhyysohjelmien ja perusturvauudistusten käytännön merkitys on samaa tasoa kuin demareiden hyvinvointivaltioretoriikka.

Paljonko on ay-johtajan vuositulo?

Eduskunnassa keskusteltiin lapsilisistä. Ruokkiko keskustelu tietämystä syvemmistä kehitysjuonteista? Eipä juuri. Hanna Mäntylä kertoili itkuviesteistä. Juha Sipilä keksi ehdottaa tupakkiveroa. Susanna Huovinen tuohtui elitismisyytöksistä. Maria Lohela näki ongelmaksi lapsilisien maksamisen maahanmuuttajille.

Tuollainen keskustelu velloo pinta-asioissa. Mitä ovat yhteiskunnan syvemmät kehitysjuonteet, joihin lapsilisäleikkaus ymppäytyy?


Perusetuuksien nakertelu ansioperiaatteen hyväksi

Yksi perusjuonne vilahti Kataisen ja Huovisen puheissa. Ansiotulo- ja perusvähennys kompensoivat lapsilisien leikkauksen, he todistelivat. Näissä kahdessa – lapsilisissä ja tulovähennyksissä – on kuitenkin periaatteellinen ero. Lapsilisä on universaali, kaikkia koskeva etuus. Tulovähennykset kytketään työhön ja tuloihin. Siirtymä universaalietuuksista tuloperusteisiin etuuksiin on ollut oikeiston, demareiden, vasemmiston ja työmarkkinajärjestöjen intohimo viimeiset 50 vuotta. Kansaneläkkeet korvataan työeläkkeillä, työttömyysturva säädetään ansioperusteiseksi, verotukseen luodaan työtulovähennyksiä. Mutta verotuksen lapsivähennys poistettiin. Nyt siis nakerretaan lapsilisiä. Niiden leikkaus on suunnitelmallinen askel. Eduskunnassa leikkausta ei osattu kytkeä 50-vuotiseen ”ansiotulo”politiikkaan. Aiemmin kokoomusnuoret sanoivat tämän suomeksi: heikommalta ainekselta on otettava lapsilisät pois.

Olli Kankaan Sosiaalipolitiikan päivillä 2010 esittämä kuvio havainnollistaa perusturvan ja ansiotulojen suhdetta vuodesta 1990 alkaen jälkeen (katso kuva).


Vuosisataiset kehityskuvat – professorit Piketty, Robinson ja Acemoglu

Äskettäin on julkaistu pari tutkimusta jotka kuvaavat vuosikymmenten, jopa vuosisadan mittaisia kehityskaaria. Ranskalaisen talousprofesssorin Thomas Pikettyn kirja ’Pääoma 20. vuosisadalla’ kohisuttaa jopa taloustieteilijöitä.

Harvardin professori Robinsonin ja MIT:n professori Acemoglun kirja ’Why Nations Fail, The Origin of Power, Prosperity and Poverty’ ilmestyi suomeksi nimellä ’Miksi maat kaatuvat’.

Näiden kahden kirjan sanoma olisi antanut hyvää sisältöä eduskunnan lapsilisäkeskustelulle.

Mukaan ottaminen ja ulos sulkeminen – eli mihin maat kaatuvat

Why Nations Fail -kirjassa tehdään perusjako kahden tyypin valtioihin: mukaan ottavat ja ulos sulkevat. Valtiot, jotka ovat ottaneet väestön kokonaisuudessaan mukaan (universaaliperiaate) ja ovat sallineet ihmisten valita vapaasti, ovat menestyneet. Sen sijaan väestöä ulos sulkevat maat uuttavat tulot ja varallisuuden osajoukon hyväksi. Tällaiset maat ovat ajautuneet vaikeuksiin tai tuhoutuneet: Itävalta-Unkari, Egypti, Kongo, Pohjois-Korea, Argentiina, Latinalainen Amerikka ylipäänsä, Neuvostoliitto, nyt Kiina tulee perässä.

Kehitys Suomessa on ollut ulossulkevaa viisi viime vuosikymmentä. Universaalietuuksia (lapsilisä, kansaneläke ym) on nakerrettu ja poistettu. Tilalle on nostettu osajoukon yhteiskuntaa: isotuloiset, yritykset, työlliset, ansioperiaate. Tulot ja varallisuus ohjataan tuolle osajoukolle aivan kuten tehtiin Argentiinassa, Egyptissä, Kiinassa.


Varallisuuksien keskittyminen – vuosisatainen vaihtelu

Ranskalaisprofessori Piketty on tilastollisesti tutkinut varallisuuden keskittymisen pitkiä kaaria. Ensimmäiseen maailmansotaan asti varallisuuden jakauma oli erittäin vino. Sota, inflaatio, osin verotus söivät sittemmin ylimpien luokkien varallisuutta. Toisen maailmansodan jälkeen omistuseroja kavensi verotus, keskiluokkien vaurastuminen sekä sosiaalinen nousu koulutuksen myötä. Parina viime vuosikymmenenä erot ovat uudelleen revenneet, keskiluokka on köyhtynyt. Palataan tilanteeseen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pankkiirien, yritysjohtajien ja muiden äärimmäisyysmeritokratia voi olla tuhoisa, varoittaa Piketty.


Pirulliset ongelmat ja kollektiivinen älykkyys

Acatiimi-lehdessä Tuula-Maria Ahonen siteeraa kirjaa ’Johtajana kaaoksen reunalla’:
Pirulliset ongelmat vaatisivat kollektiivista älyä. Kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan autoritaarista johtamismallia ja sen ilmenemismuotoja. Kokonaiskuvan hämärryttyä johtajat keskittävät tarmonsa yksityiskohtien ja helposti havaittavien tekijöiden selvittämiseen. Näin itse pirullinen ongelma jää ratkaisematta. Laajempi ymmärrys johtaisi siihen, että ehdotettuja ratkaisuja muokataan tai laaditaan jopa täysin uusia ratkaisuja.

Tiistaina 22.4. eduskunta keskustelee Akatemia-laista. Lain myötä valtioneuvosto alkaa määritellä yhteiskuntatutkimuksen sisältöä, perustaa strategisen tutkimuksen neuvoston Akatemiaan sekä päättää tutkimuksen teema-alueet ja painopisteet.

Tapa jolla Kataisen hallitus perusteli lapsilisien leikkausta eduskunnalle, vaikeneminen laajemmista kehityskuluista, tietämättömyys ja välittämättömyys mainitun kaltaisten professorien analyyseistä ja varoituksista todistaa että politiikan nykytoimijoilta, eduskunnan keskustelijoilta, hallitukselta ja tiedepolitiikan neuvostoilta puuttuu sellainen kollektiivinen älykkyys mitä maailma ja me kaipaamme.

Katsotaanpa vain, Akatemia-lain yhteydessä eduskunta hyrää tyytyväisyyttään, nukahtaa tuoleihinsa. Ohimennen se samalla leikkaa Kelan rahoja ajaakseen alas senkaltaisen tutkimuksen jota mm. Olli Kankaan yllä oleva kuva kertoo. Tätä on autoritaarinen johtajuus.
Kollektiivinen älykkyys – mistä sitä siis löytäisimme? Ei löydy eduskunnasta, ei valtiojohdosta ei Akatemiasta. Suomi on Ukraina, vailla toivoa.


Lukemistoa
Thomas Piketty: Le Capital au XXIe siecle (Pääoma 21. vuosisadalla).
Eeva Lennon: Talous etsii dynamiikkaansa. Talouselämä 14/2014.
Antti Suvanto: Jatkuuko varallisuuden keskittyminen? Kaleva 4.4.2014.
Daron Acemoglu ja James A. Robinson: Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Terra Cognita.
Tuula-Maria Ahosen kirjoittama esittely kirjasta ’Johtajana kaaoksen reunalla – kuinka selviytyä pirullisista ongelmista’. Acatiimi2/2014 (löytyy linkin lopusta).
Olli Kangas: Perusturvan puutteet, 2010-luvun sosiaaliset ongelmat, köyhyys ja syrjäytyminen. Pääpuheenvuoro Sosiaalipolitiikan päivillä 2010.

 

Thomas Piketty: Pääoma 21. vuosisadalla.   Kollektiivinen älykkyys.   Perusturvan pysähtyneisyys 1990 alkaen.

Kuva 1: Thomas Piketty: Pääoma 21. vuosisadalla.
Kuva 2: Kollektiivinen älykkyys.
Kuva 3: Perusturvan pysähtyneisyys 1990 alkaen.

Onko kukaan laatinut tieteellistä tai kirjallista arviota Äärioikeisto-kirjasta? Tekijät kehuvat kirjan tieteellisyyttä. Televisio ja lehdet toistelevat sivukaupalla. ’Julkistamiskierros’ on jatkunut jo puoli vuotta.

Tieteeseen kuuluu myös kritiikki. Kritiikillä en tarkoita poliittisia kantoja suuntaan tai toiseen. Kysyn kirjan uskottavuutta enemmän menetelmälliseltä kannalta. Entä  mitä kirja sanoo – tieten tai tietämättään – muista kuin äärioikeistolaisista ihmisistä?


Pinnallisuus ja yleistäminen

Kirjaan on koottu tietoja äärioikeistolaisuudesta Euroopassa. Uusia jäsentelyjä, tiedollisia asetelmia tai eteenpäin avaavia käsitteitä, jollaisia hyvä tieteellinen tutkimus tarjoaa, en kirjasta saanut.

Kirjassa puhutaan populismista. Yksi luku käsittelee perussuomalaisia, SMP:tä ja ”vennamolaista populismia”. Vennamolaisuus ja perussuomalaisuus rinnastuvat lukijan mielessä äärioikeistolaisuuteen.

Entä ne sadattuhannet, jotka keväällä 2011 äänestivät perussuomalaisia, olivatko he populisteja ja äärioikeistolaisia? Oma näkemykseni on että SMP:n kannatus 1970-luvulla ja perussuomalaisten kannatus 2011 oli pääosin viatonta, äärioikeistosta täysin erillistä sosiaalisen voimattomuuden ja pahanolon ilmausta. Sen leimaaminen äärioikeistolaisuudeksi tai populismiksi on poliittista puoskarointia.


Eliitti

Kirjan mukaan populistisia suuntauksia yhdistää näkemys siitä, että poliittinen eliitti on menettänyt kosketuksensa kansaan (s 217). Populistinen protesti suunnataan eliittiä eikä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan (s 247). Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole perussuomalaisille keskeisin, vaan todellinen yhteiskunnallinen ristiriita on kansan ja eliitin välinen (s 248).

Entä jos protesti eliittiä vastaan on aiheellinen? Jospa eliitin ja muun kansan juopa on tosi, todempi kuin työn ja pääoman juopa. Tällaisen tutkimuksen löydämme yllättäen tieteen ylimmältä huipulta vain kahden päivän takaa. World Economic Review’ssa 11.2.2013 kerrotaan amerikkalaistutkijoiden teoksesta ”Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty”. Kirjan mukaan eliittien toiminta on kansakuntien tuhon syy:

”The main thesis of the authors is that ‘nations fail because their extractive economic institutions do not create the incentives needed for people to save, invest, and innovate’. These institutions are run by elite groups who are exploiting the resources of the country for their own use, leaving little to the population at large.”

Eliitit ryöväävät varallisuuden ja jättävät muille muruja, jos niitäkään. Eikö tällainen kuulosta tutulta tämän päivän Suomessa tai Venäjällä tai USAssa? Ovatko perussuomalaiset ainoa tiedepohjainen puolue Suomessa?

Oma arkinen kokemukseni puhuu vahvasti amerikkalaistutkimuksen puolesta. Eliitin ja meidän muiden jako on todempaa kuin mikään muu jako. Elitismi raastaa ja ryöstää joka päivä ja sekunti, työelämän valtasuhteissa, hallinnossa, palkkaerojen rajattomassa kasvattamisessa, johtajat vastaan suorittajat, arvioijat vastaan arvioidut, sosiaalinen osattomuus (tätä pidän pahimpana, erityisesti muualla kuin työelämässä), valikoiva julkisuus, median lemmikit, itsetunnon periytyvyys.

Näillä elitismikriteereillä Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso edustavat ylimmistä ylintä eliittiä, uusaatelistoa, ritaristoa. Katsokaa Li Anderssonin diivamaista olemusta, itsetunnon ja ylemmyydentunnon huokumista. Julkisuus nuolee heitä, joka ilta televisiossa. Siinä on se eliitti, jonka erityisaseman he kieltävät.

Vasemmiston hautajaispuhe

Äärioikeisto-kirjaa voi lukea vasemmiston älyllisenä hautajaispuheena. Aiempina aikoina SKDL oli vähäosaisten liike. Sittemmin ymmärrys vähäosaisuutta kohtaan on kaventunut ja lopulta kadonnut kokonaan. Ensi vaiheessa vasemmisto hylkäsi maaseudun vähäosaiset sisäistyessään ay-ideologiaan palkkojen prosenttikorotuksineen, palkkaerojen tarkoitukselliseen kasvattamiseen. Maaseutuväki löysi hädissään SMP:n vuonna 1970, ja vieläpä vasemmistohallituksen jäljiltä (katso Ville Pernaan kirjoitus). Tänään vasemmistolta kaikkoavat kaupunkien vähäosaiset.

Vasemmisto on haluton ja kyvytön ymmärtämään mitä syvemmässä mielessä tapahtuu. Vasemmiston toimijoista on itsestään tullut ”rakennemuutoksesta” hyötyvän eliitin osa. Vasemmiston hyväosaiset betonoivat etunsa palkkojen prosenttikorotusten, kasvavien palkka- ja eläke-erojen, ”ansioperiaatteen” ja ay-liikkeen avulla. Tätä on jatkunut 50 vuotta, joka ikinen vuosi. Annika Lapintie kehuu eduskunnassa ensimmäisenä raamisopimuksen prosenttikorotuksia tai ”historiallista perusturvauudistusta”, johon on leivottu sisään ”ansioperiaate” (tuloerojen tietoinen kasvatus). Te murennatte Kelaa, poistitte Kela-maksun (vihreille se vasta riemun aihe oli). Kaikki tekonne – tupo, prosenttilinja, ansioperiaate, työeläke, tasasuuruisen perusturvan halveksunta, lapsilisien jäädytys, kela-maksun poisto – siinä on teidän politiikkanne ja elitisminne.

Äärioikeisto-kirjassa mainitaan perussuomalaisten esittäneen Kela-maksun ja varallisuusveron palauttamista. Mutta sitäkin useammin moititaan, että perussuomalaiset eivät tunnista työn ja pääoman ristiriitaa eivätkä hae siihen ratkaisuja. Ovatko Kela-maksu ja varallisuusvero siis merkityksettömiä, Li Andersson?

Vasemmistolaisuus käpertyy nurkkaan (tai elitismiinsä), sihisee kuin käärme ja heittelee leimakirveitä kaikkoavien ihmisten selkään. Vasemmisto tarvitsisi uudenlaista älyllistä otetta, rohkeutta tulla nurkasta pois, kääntää asioita nurin, sivuraiteille sysättyjen ihmisten (siis meidän) kohtaamista. Kuten piispat Mäkinen ja Askola jouluna opettivat: kohdatkaa heidät. Älkääkä vain syyttäkö populismista tai äärioikeistolaisuudesta.

Kansa juuttuu populismiin, koska politiikan kanavat ovat sulkeutuneet ja politiikan sanasto on lukittu (”ansio”). Tarvitaan käsitteiden avaamista, uusien luomista, kevyistä yleistyksistä irtautumista, politiikan kanavien uudistamista, monopolisoituneen politiikan (eduskunnan) purkamista, koulutuksen ja sivistyksen palauttamista kansalaistasolle.

Mitä ovat historiaan laajat kaaret, joiden ilmentymiä itsestäänselvyyksinä pitämänne ”rakennemuutokset” ovat. Mitä ovat ne sosiaaliset olot, jotka Euroopan eri maissa ajavat ihmisiä ”vääriin” ryhmiin? Toimeentulon ohella myös elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus, arjen osattomuus. Varsinkaan eksistenssikysymykset eivät kosketa hyväkotien pikkusieviä, vasemmistoliiton anderssoneja ja bruniloita, vihreiden karimäkiä ja sinnemäkiä. Elämänne on siloista. Taas illalla telkkariin tai laulamaan porilaista.


Agraaripopulismi

Äärioikeisto-kirjassa puhutaan väheksyvään sävyyn (totta kai) vennamolaisesta agraaripopulismista (216-217). Vennamolaisuus oli populismin ensimmäinen aalto, kirjoittaa myös Ville Pernaa. Myös eduskunnan Tutkas-seuran nykyisen varapuheenjohtajan Ilkka Ruostetsaaren kerrotaan tieteellisesti todistelleen, kuinka surkeaa vennamolaisten asiatietous oli.

Turkujen, tamperoitten ja helsinkien politiikan tutkijoille vennamolainen agraaripopulismi on hupaisaa kaukaista historiaa, jolla voi ilakoida. Mutta joskus sekin on ollut elettyä elämää. Olen kuullut kerrottavan tositapahtuman, kuinka yksin jäänyt äiti lasten lähdettyä Ruotsiin hyppäsi ja hukuttautui omaan kaivoonsa. Vennamolaista populismia, sanoavat Li Andersson ja Ilkka Ruostetsaari.


Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti

Sivut 17-18: Suomessa useimmat puolueet oikealta vasemmalle edustavat politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena ja sivistyneestä keskustelusta lähtevänä rationaalisena hallinnointina. Sivistyneiden keskustelijoiden vastapuolena on sulkeutunut oikeistopopulismi. Sulkeutuneita oikeistopopulisteja ovat perussuomalaisten ohella keskustalainen Paavo Väyrynen sekä Kari Rajamäki. Näin kirja kertoo.

Siis Paavo Väyrynen – sulkeutunut oikeistopopulisti mutta ei sivistynyt keskustelija. Mikä mahtaa olla tutkimuksen tieteellinen metodi?

Ehdotan että YLE kutsuu Li Anderssonin ja Mikael Brunilan A-studioon kertomaan kaikelle kansalle Paavo Väyrystä koskevat tutkimustuloksensa.

Jos kenet tahansa voidaan tuolla tavalla leimata mielivaltaisesti ja sitä julistetaan ympäri maata, niin mikä takaa ettei minua tai sinua tai ketä tahansa leimata samalla tavalla? Eikö tällainen ole väkivaltaa, henkistä väkivaltaa? Kysyn tätä kaikilta teiltä: Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Ville Niinistö, Johanna Karimäki.

Tiedän että yksikään teistä ei vastaa. Te tirskutte ja laulatte Porilaisten marssia, shampanjaa suupielessä.


Muita itsestäänselvyyksiä

Äärioikeisto-kirjassa viljellään itsestäänselvyyksiä maailman tilasta. Populismin ja Väyrysen ohella kiistattomia totuuksia ovat mm. ”työn ja pääoman välinen ristiriita”, ”myöhäinen kaupungistuminen” tai ”moderni”.

Suhteessa mihin kaupungistuminen on myöhäistä? Entä jos toinen tutkija todistelisi: Suomessa väestö ajettiin kaupunkislummeihin juuri ennen globaalia ekokatastrofia, paniikki valtasi maapallon, slummeissa sadat miljoonat menehtyivät ruuan ja lämmön puutteeseen. – Tämä vastavisio ei ole totuusväite vaan tieteellinen testi: millä perusteella tämä tai tuo väite on todempi kuin toinen, olisiko esitettävä edes pieni viittaus tai perustelu.

Tosin kirjassa viittaillaan ahkerasti siihen mitä joku toinen tutkija on sanonut. Tutkijat viittailevat toinen toisiinsa ja uskovat yhdessä.


Moderni

Myös ’moderni’ vilahtaa kirjassa. Mitä on moderni? Sanana ei mitään. Jotkut hokevat sitä yhtenään, varsinkin vihreät, viitannevat itseensä: moderni, modernisaatio, sivistys. Kun Ville Niinistö, Anni Sinnemäki tai Li Andersson lausuu sanan moderni, lakoaa vastarinta ja katoaa oppositio. Sana on ase. Impivaara vastaan moderni. Sulkeutunut populisti vastaan sivistynyt keskustelija. Venäjän modernisaatio. Modernismin tulo Suomeen.

Mitä on modernin lupaus Välimeren ja Euroopan kansoille tänään? Sosiaalisesta osallisuudesta sivuun joutumista, julkisuudesta syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ilottomuutta, toimeentulon vaikeutta, köyhyyttä, poliittista osattomuutta, pakokauhua, toivottomuutta, elämisentunnon tyhjyyttä. Modernia on moneksi. Rasittava ja katteeton sana.

Yleiskäsitteiden ja sanojen käyttöä eritteli hyvin Seppo Oikkonen blogeissaan (Hiekkalaatikolla, Kansallisen..).


Näinkin olisi voinut kysyä

Suomessa yliopistot on ripoteltu täyteen syyllistävää populismitutkimusta. Missä on vastaava eliittien tutkimus?

Jos populismi on ongelma, niin eikö politiikan sulkeutuneisuus (populismin yksi syy) ole tutkimisen arvoinen?

Jos kansa ei näe populismin läpi, niin pitäisikö kysyä kuinka kansalaisten tietämys ja sivistys on saatettu niin heikoksi? Missä on aikamme Cygnaeus?  – Ville Pernaa, Laura Parkkinen, Ilkka Ruostetsaari, Li Andersson, Mikael Brunila, Dan Koivulaakso, te tanssitte haudalla, todistatte kansan tyhmyyden, luette tuomion.

Ovatko kaduille rynnivät Välimeren maiden nuoret populisteja? Oliko 1960-luvulla kaivoonsa hukuttautunut suomalaisäiti vennamolainen populisti? Tarvitaanko syyllistämisen sijasta maailman uudelleen jäsennystä, tieteellistä mielikuvitusta.


Kirjan taustaa ja tapahtumahistoriaa

Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen Kristuksen morsian Heini Junkkaala masinoi mielenosoituskulkueen perussuomalaisia vastaan (oliko se samalla demokratiaa vastaan?).

Tarja Halonen leimasi perussuomalaiset äänestäjineen, kannattajineen rasisteiksi.

Halosen esimerkkiä seuraten vihreiden Johanna Karimäki kysyi eduskunnan kyselytunnilla: voi voi, meillä kun on näitä rasisteja, mitä me niille teemme, voi voi. Puhemies Eero Heinäluoma säesti heti: tämä on tärkeä teema, tämän takia jatkamme kyselytuntia yli viiden.

Britannian Demos julkaisi ”tutkimuksen” eurooppalaisesta ja suomalaisesta rasismista. Metodiltaan selvitys lienee ollut täyttä soopaa, mutta kelpasi suomalaislehdistölle.

Laura Parkkinen Turun yliopistossa julkaisi tutkielman populismista. Lehdistö toisteli sitä sivu- ja päiväkaupalla.

Nyt siis vasemmistonuorten Andersson, Brunila ja Koivulaakso kirjoittivat oman Äärioikeisto-tutkimuksensa.


Lähteitä ja lukemistoa

Äärioikeisto Suomessa.
World Economic Review. Nro 2, 2013.
Ville Pernaa: Veikko Vennamo ja suomalaisen populismin ensimmäinen aalto.
Seppo Oikkonen: Hiekkalaatikolla. US Puheenvuoro 3.2.2013.
Seppo Oikkonen: Kansallisen ajankohtaistoimituksen rappiotila. US Puheenvuoro 7.2.2013.
JK: Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. US Puheenvuoro 28.4.2011.
JK: Ketkä Suomessa ylistävät väkivaltaa? US Puheenvuoro 6.2.2013.

Myötähäpeä, sanoi professori Markku Kuisma linnanjuhlista. Katsominen synnyttää kuolemanpelkoa ja vapinaa, sanoi Susanna Kuparinen. (TV2 Pressiklubi 7.12.)

Juhlien kuokkavieraana aiemmin ollut Reko Ravela puhui A-studiossa hyvin:
Itsenäisyyspäivä olisi hyvä hetki puhua asioista, mutta käy päinvastoin. Juhlinta on sisällötöntä. Suomi on ristiriitainen, ei yhtenäinen. Juhlinnalla luodaan yhtenäistä kuvaa. Eroavat äänet vaietaan. Mitä on sosiaalisten oikeuksien ja demokratian tila? Ketkä pääsevät mukaan? Juhla on ulossulkemisen ja syrjäyttämisen rituaali. On hovi, muut katsovat kaukaa. Kaikilla pitäisi olla osallistujan rooli. Kansallisvaltio jää kontrollirakenteeksi. Feikkiä, mutta tästä ei puhuta. (TV1 A-studio Stream 7.12.)

Suomen ristiriitaisuuksia: 
Lapsilisistä leikattiin juuri kymmenys, 130 milj euroa vuositasolla. Työttömyysturvaan annettiin suurituloisille 10- tai 100-kertainen korotus tulottomiin verrattuna. Palkkoja nostetaan prosenteissa, ei euroissa. Sivistyksen tasoa lasketaan tieten tahtoen. Yliopistoilta leikataan mutta annetaan sama raha (100 milj. euroa) työelämän hömppäkoulutukseen (raamisopimus). Kulttuurin koulutus ja luovuus ajetaan alas (ministeri Gustafsson). Suomalaisista tehdään eriarvoistuvaa jäniskansaa.

Heikomman aineksen sivummalle sysäämiseksi valmistellaan kriisohjelmaa. Lapsilisäleikkaus oli ensiaskel. Suomi seuraa Kreikan tietä, hajoaa sosiaalisesti. Siinä yhtenäisyys, juhlat ja leningit.

Itenäisyysjuhlinnalla vahvistetaan poliittisen eliitin sisäistä kiinteyttä. Politiikan asiasisältö ohennetaan ja häivytetään. Politiikka syö lapsensa ja uusia lapsia tulee aina, näitä leninki-ihmisiä. Tosin he menettävät painoarvoaan ihmisten silmissä, mutta eivät sitä itse tajua.

Esimerkki: 
Perussuomalaisten äänivyöry keväällä 2011 oli sosiaalinen protesti, näin ainakin minä sen koin. Missä on tämä protesti tänään? Pelkkää fiinien leninkikilpailua. Liekö kuukauttakaan siitä kun Halla-ahon aloitteen pohjalta pitivät eduskunnassa palopuheita huonosti käyttäytyvien maahanmuuttajien pakkokarkottamisesta. Nyt linnanjuhlissa nämä karkottajat liimautuvat kameran linssiin, otattavat kuvia itsestään ja kerjäävät ihailua. Siinä se sosiaalinen protesti. Juhla ja itsenäisyys on tehnyt tehtävänsä.

Itsenäisyyspäivän tarina 2012

Tunnetun, eduskunnassakin toistetun tarinan mukaan vanhus oli heitetty ruokapöydästä nurkkaan jätöksiä odottamaan. Lapsen ihmettely herätti vanhempien omantunnon. Joulun alla 2012 itsenäisyyden juhlajumalanpalveluksessa Suurkirkossa sama tarina kulki näin (lainaus Arto Luukkaselta tiivistäen):

”Valtakunnan ykköspyhäkössä vietetään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelusta. Eturiveissä istuu hallituksen ja presidentin lisäksi maan kermaa. Arkkipiispa saarnaa kauniisti miten pieni ihminen ja hänen arkensa kuvastaa Jumalan tahtoa meille. Tunnelma kohoaa ja ihmisen sydän ylenee. Yht’äkkiä kauempana nousee ylös vanhempi nainen, joka haluaa sanoa oman käsityksensä Jumalan sanasta. Eihän se käy. Jumalanpalveluksen hartaus särkyy ja piispan saarnan suuri loppuhuipennus on kadota, kun isot turvallisuusmiehet nostavat naisen tehokkaasti pois penkistä ja kirkosta. Onneksi piispan saarna pääsee jatkumaan – puhe yksittäisen ja pienen ihmisen puolesta jatkuu.”

Pressiklubi 7.12.2012
A-studio Stream 7.12.2012
Arto Luukkanen: Pala kurkussa itsenäisyyspäivänä (US Puheenvuoro)

Sosiaalinen kansalaisuus on nojannut yhtäläisiin oikeuksiin. Tätä perustuslain ideaa murennetaan hiljalleen. Tilalle tuodaan tulkintaa omavaraisista, omavastuisista, valintoihin kykenevistä kansalaisista. Sosiaaliset oikeudet muunnetaan menettelytavallisiksi ja sopimusluonteisiksi.

Välttämättä tuo ei kuulosta pahalta. Ihmisten itsellistyminen – eikö juuri siihen pidäkin pyrkiä. Mutta ihmisten erilaisuuksien tasolle laskeutuen kuva sumenee. Perustuslain murentaminen syrjäyttää ja eriarvoistaa heikompaa ainesta. (lisää…)

Aiotaanko sairaanhoitopiirit todella hajottaa? Miksi? Ovatko ne toimineet huonosti? Miten me kansalaiset ja potilaat näemme asian? Eikö meidän kokemuksilla ja sanalla ole merkitystä? (lisää…)

Jutta Urpilainen opettaa alakoulun tyyliin, että eurokriisillä tai EU:lla ei olisi merkitystä kuntatalouteen (lainaan Pertti Ahokkaan blogia). Urpilaisen väittämä on epä-älyllinen, epäuskottava ja epätosi.

Läntisten talouksien häilyvyys eri muodoissaan, irtautuminen reaalimaailmasta ja kansalaistasolta on yhtä ja samaa prosessia. Yhtiöitymisestä ja yhtiöiden moraalikadosta se alkaa, finanssien karkaamisesta omiin sfääreihinsä, finanssimaailman ”innovaatioista”, jotka tylyllä tavalla kohdistuvat takaisin ihmisten arkeen. Se miten kunnat suhtautuvat tähän oman kunnan, Suomen ja maailman tasolla, on mitä tärkein kysymys. Kehitetäänkö terveyskeskusta vai annetaanko Attendolle? Kilpailutetaanko paikalliset ja ihmisläheiset toimijat kuoliaiksi? Heitelläänkö vanhuksia kylmästi sinne ja tänne? Näitä päätöksiä tehdään nimenomaan kunnissa. Nämä päätökset ovat osa ”EU-kriisiä”.

”Jokaisen kunnan pitää selvitä omilla (vero)tuloillaan”, sanovat Virkkuset ja Urpilaiset. Tämän lauseen sisältöä kannattaa miettiä kaksi kertaa. Erittäin yleisellä tasolla, unohtaen sen miten eriarvoistavasti kuntien ja alueiden oloja on vuosikymmenten mittaan kehitetty, tuohon periaatteeseen voisi jopa miltei yhtyä. Mutta käytännön tasolla, tässä ja nyt oloissa, periaatelausumaan kätkeytyy kovan tyylin oikeistohenkinen ’tarpeettomat yli laidan’ -politiikka.

Nykyinen kuntarakenne ja kuntien tasausjärjestelmä tuskin sekään on sellaisenaan hyvä saatikka paras malli. Eihän ylipäänsä mikään ole ikuista. Uudenlaisia ajattelullisia lähtökohtia pitää hakea. Yksi tapa on lähteä liikkeelle sosiaalisista, sivistyksellisistä ja taloudellisista perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista. Millaisiin toimintamalleihin niistä käsin päädytään maailman, Euroopan, Suomen, kunnan ja kansalaisen tasolla.

Virkkusen, kokoomuksen, demareiden ja vihreiden ”fiksuilu” ei ole moraalinen vastaus näihin kysymyksiin. Asioiden taktinen pilkkominen tyyliin ”EU:lla ei le merkitystä kunnissa” on harhauttavaa ja epä-älyllistä.

Politiikan perustaksi on asetettava ihmisten oikeus itsellistyä. Kataisen hallitus tekee meistä irtolaisia. Tämä näkyy asuntopolitiikassa. Asuntovarallisuuden karttuminen on monille ollut ainoa tapa itsellistyä. Nyt tämäkin tie aiotaan tukkia.

Asuntokauppojen varainsiirtoveron moninkertaistaminen (kuva) ei ole verotekninen eikä fiskaalinen toimi. Piilomotiivina on irtolaiskansan jumittaminen vuokraorjuuteen, VVO:n ja Saton lypsylehmiksi, liikemiesten työvoimaksi. Sitä paitsi, mitä on Krista Kiurun kohtuuhintaisuus, VVO:n 20 euroa/neliö kuukaudessa?

Antti Lindtman sanoi eduskunnassa 28.6.2011: ”Todellinen jytky löytyy täältä asuntopolitiikasta. Uusien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukorko puolitetaan vuoden 2014 loppuun asti… täältä se todellinen jytky löytyy.”

Varainsiirtoveron muutoksella ihmiset pannaan maksamaan tuhansia, jopa kymppitonni lisää veroa. Tuottoarvio valtiolle on 80 milj. euroa. Tällä jytkytuotolla ei ainoastaan estetä ihmisten itsellistymistä vaan sillä rahoitetaan ’yleishyödyllisiä’ rakentajia ja niiden taustayhteisöjä: työmarkkinajärjestöt, ay-liike, välillisesti jopa puolueet vaalitukena. Edellinen jytky oli Jan Vapaavuoren välimalli. Tämä ihmisten epäitsellistäminen, lyytimummokulttuuri saa elvyttäjiltä sovelluksen toisensa jälkeen.

Muutoinkin Kataisen hallitus tukee liikemiesluokkaa. Kari Stadighin työryhmä ehdotteli kansalaisten pankkitalletusten aktivointia esittäen keinoksi pienten sijoitustulojen lievempää verotusta. Mitä tekee hallitus ja Häkämies: vaikenee, vaikenee ja vaikenee. Sen sijaan Häkämies vihreiden säestyksellä (varsinkin Karimäki) ohjaa tämänkin tuen pienelle joukolle bisnesenkeleitä. Kataisen hallitus pitää hiljaisen kansan hiljaisena, passiivitallettajina ja passiivivuokralaisina.

”Innovaatiotuet” suunnataan liikemiesluokalle: tuotekehitysvähennys, enkelivähennys, lisäpoistot. Kokeiltu on mutta hylätty, sanoi Heikki Niskakangas. Etlan Petri Rouvinen, PT:n Eero Lehto ja PTT:n Pasi Holm pitivät näitä ”innovaatiotukia” kosmeettisina (A-studio). Rahaa niihin menee vähintään 300 miljoonaa vuodessa – ei se mitään, asuntojen ostajat ja sammutettu lapsilisäindeksi täyttävät aukon.

Valtio Suomessa on kaapattu – Kataisen liikemieshallitus. Valtio Suomessa on petturi – lapsilisäindeksin jäädytys, toimeentulotuen leikkaus. Valtio Suomessa on huijari – perusturvauudistuksen ansiosidos, raamisopimuksen prosentit, enkelituki, suomalainen veroparatiisisovellus.

Rahamääräinen ”turva” on aina petollista. Sillä huijataan, keinolla ja toisella, inflaatiot ja muut. Oikea turva on tietämisessä, sivistyksessä ja aineellisessa varallisuudessa. Olin juuri suurehkon asunto-osakeyhtiön luovutuskokouksessa osakkaille. Ihmisten olemuksesta huokui turvallisuus, itsellisyys, onnellisuus. Juuri näin, juuri näin. VVO, Sato ja ryövärit, painukaa hiiteen.

Politiikkaan ja yhteiskuntaan tarvitaan uusi suuri linja: joukkojen oikeus vaurastua, siis vaurastua itse, ei petollisesti valtion kautta.

Britannian Big Society on tuskin sellaisenaan matkimisen arvoinen. Sen perusideassa saattaa silti olla mukailtavaa: kutsuttakoon sitä ihmisten itsellistymiseksi.

Juha Sipilä, tee meille se minkä teit itsellesi: auta meitä vaurastumaan. Luokaa politiikalle uusi arvopohja. Kutsukaa sitä, jos niin haluatte, uusalkioisuudeksi. Arvona olkoon varallisuus- ja sivistyslähtöinen itsellisyyspolitiikka. Teillä, juhat ja riikat, voisi olla taipumusta ja kykyä tähän. Te olette viimeinen oljenkortemme. Ottakaa kaveriksi, ellette muita saa, Soinin porukka. Vaativat rikkaiden varallisuusveroa takaisin, ehkä myös kela-maksua takaisin. Juuri näin. Tällaisia minä äänestän.

Onko maallamme malttia vaurastua kuuluu tänään: onko ihmisillä oikeus itsellistyä.

Juha Sipilä ja Riikka Manner, vetoan teihin: politiikkaan tarvitaan käänne      Kuvien lähde: Helsingin Sanomat 8.6.2012.

Kuvien lähde: Helsingin Sanomat 8.6.2012.

 

Kirjoitin espoolaisvihreä Marko Kivelän blogiin kommentin, spontaaneja ajatelmia.

Kivelä: ”Tasa-arvotyölle on aikojen saatossa käynyt mitä on käynyt demareille”.

Sanoisin että vihreät ovat tällä tiellä vähintään yhtä pitkällä. On professorin poikaa, upseerin tyttöä, kokoomusseuralaista ja ties mitä ties mitä. Ville Niinistön viimeisin kirjoitus Euroopan vaihtoehdoista oli pilven päältä katsahtelua. Hyväosainen elämäntapa ja maailmanäkemys. Tämä näkyy lähestulkoon kaikissa vihreiden politiikkatoimissa.

Kivelä: ”heikko-osaisuus onkin tätä nykyä painottunut hyvin voimakkaasti miehiin”

Tässä olen Markon kanssa vahvasti samaa mieltä. Tämä nykyinen ’hyvinvointivaltio’ on akkakulttuuria. Tämä ei ole miesten maailma eikä miehinen tapa elää. Anella ja pokkuroida, suorittaa ja vikuroida joka käänteessä. Jos ’hyvinvointivaltio’ nykymuotoisena häipyy, en jää kaipaamaan.

Kivelä: ”Espooseen nollatoleranssia asunnottomuuden suhteen”

Tämä kaipaa sisällöllisempää tarkastelua. Eikö Espooseenkin rakenneta niitä valtaisia kasarmeja, joissa sitten ”ollaan asumassa”. Taas yksi epämiehinen toimintamalli. Ikään kuin asuminen sinänsä ja yksinomaisena olisi elämäntarkoitus. Sosiaalipolitiikan päivillä toissa keväänä törmäsin kolmeen espoolaiseen asunnottomuusperhetyöntekijään. Väittivät kovasti että espoolaisesta perhetyöstä annetaan julkisuuteen aivan liian ruusuinen kuva tai että nämä kuvan antajat eivät tunne tosioloja (Johanna Karimäki oli juuri kirjoittanut ylistävän kuvan espoolaisesta perhetyöstä).

Kivelä: ”mitä nuorten syrjäytymiseen tulee…”

Poliittisen eliitin jatkuva jauhaminen syrjäytymisen estämisestä, yhteiskuntatakuusta, varhaisesta puuttumisesta, etsivät nuorisotyöstä, kadonneista nuorista herättää minussa ja näköjään monessa muussakin vastareaktion. Se puhe on isällistä, setämäistä, tätimäistä, paternalistista, holhoavaa partiolaisten ja pyhäkoulutyttöjen puhetta. He olettavat että juuri heillä on oikea elämäntapa (oikeanlainen työelämä) johon kaikki muutkin pitää pakottaa. ’Syrjäytyvä’ ei itse ole elämänsä rakentaja vaan hänet taataan, haetaan, etsitään, ohjataan, työelämöitetään. Ja kaiken kukkuraksi kiristämällä ja uhkailemalla: työmarkkinatuen tai toimeentulotuen menetys. Tällainen uhkailu ja kiristys on laitonta, se on rikos. US-blogeissa joku muukin kirjoittaa aika ajoin näin, parhaana esimerkkinä Jonna Purojärven ’Hyi, meitä syrjäytyneitä’. Ehkä myös Li Anderssonin Ei keppiä enää. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä oli joku vuosi sitten pitkä kriittinen tutkielma varhaisen puuttumisen ideologian rantautumisesta Suomeen. Kunnallisvaalien 2008 alla lukaisin Espoon vihreiden kunnallisvaaliohjelman, järkytyin oikeasti, niin ylhäältä hyvinvoivien sfääreistä katsova pyhäkoulutyttöjen asenne siitä paistoi läpi joka lauseessa, kuinka hairahtuneet surkimukset on MEIDÄN pelastettava. Silloin ajattelin että ainakaan tuota porukkaa en äänestäisi.

(Nämä siis spontaaneja ajatelmia.)

Jonna Purojärvi: Hyi, meitä syrjäytyneitä

Yhteiskuntatakuun paternalismi (Juhani Kahelin)
(lukijan pyynnöstä sama juttu kommentteineen Politiikan arviointi -blogissa sekä US-blogissa )

Mirja Satka: Varhainen puuttuminen, moraalinen käänne ja sosiaalisen asiantuntijat. Yhteiskuntapolitiikka 1/2009.

Ahaa, otsikon ajatus vilahtaa vielä yksittäisvihreällä (Simo Raittilan blogi). Mutta Kokoomus kulkee jo edellä, hyökkää tulonsiirtoja vastaan ylipäänsä, peittäen vaatimuksen palveluretoriikkaan.

Mitä ovat tulonsiirrot?

Onko 5000 euron kuukausieläke tulonsiirto? Onko 2 miljoonan euron vuotuispalkkio Matti Alahuhdalle tulonsiirto? Entä tuulivoiman megatuki? Tai tuotekehitystuki, bisnesenkelin tuki tai Tekesin jakamat 600 miljoonaa euroa vuodessa? Entä Aalto-yliopiston pääomaan roiskaistu 500 miljoonaa euroa? Mitä ovat Satolle, VVO:lle ja Taaleritehtaalle entistä vuolaampana jaettavat korkotuet?

Kuinka monimuotoinen onkaan tulonsiirto.

Olisiko syytä pohtia tulonsiirtojen luonnetta ja määrittelyä, rajausta, rakennetta sekä merkitystä eri ihmisille ja eri toiminnoille.

Palaan otsikon esimerkkiin: ansioturva vai perusturva. Eduskunnan vihreiden kanta kääntyi Kataisen hallituksen myötä. Alanko-Kahiluoto oli aiemmin puhunut kuilun supistamisesta (kytköksen purkamisesta). ”Historiallisen perusturvauudistuksen” myötä supistaminen kääntyi kuilun kasvattamiseksi. Tätä käännettä ovat ylistäneet Alanko-Kahiluoto, Karimäki ja Sinnemäki. Alanko-Kahiluoto selittää ja selittää eduskunnassa kuinka ”perusturvauudistus” vapauttaa ihmisiä toimeentulotuen riippuvuudesta. Lehtitietojen mukaan (HS) edes tämä ei toteudu, ainakaan tähän mennessä. Myöskään nuorten toimeentulotuen leikkaus ei toimi tai toimii tarkoituksensa vastaisesti. Kokoomuksen Arto Satonen työelämävaliokunnan puheenjohtajana puolusteli tätä laitonta pakkotointa vihreiden vienosti säestäessä.

Nyt kysyn kokoomukselta, kummasta päästä kuilua tai ylipäänsä mistä tulonsiirrosta te alatte uutta yhteiskuntaanne rakentaa? Matti Alahuhdan palkkiostako, ansioperusteisesta?

Yleisemmin kysyen: mistä tuki- tai organisaatiomuodosta käsin yhteiskuntaa kannattaa hahmottaa? Onko lähtökohtana tulonsiirrot vai palvelut vai ihmisten toiminnallinen aktiviteetti vai elämän monimuotoisuus ja kahleettomuus?

Oma näkemykseni on, että rahalliset operaatiot – olkoot tulonsiirtoja, perustuloa tai jotain vastaavaa – eivät ole olennaisin perusta. Olennaisinta on ihmisen mahdollisuus olla aktiivinen toimija, oman elämänsä, ympäristönsä, luonnon ja maailman muokkaaja. Katse kääntyy maailman reaaliseen, fyysiseen rakentumiseen.

Kokoomuksen retoroimat palvelutkaan eivät ole aktiivinen toimijuuselementti, pikemminkin passivoiva ja yhdenmukaistava.

Mitä toimijuus olisi käytännössä? Haen esimerkin maailman toiselta äärilaidalta, Enson siirtomaavallan kohteiksi joutuneilta Uruguayn ja Kiinan ihmisiltä. Eivät he vaadi tulonsiirtoja eivätkä palveluja. He vaativat oikeutta fyysiseen maailmaan, oikeutta maahan, metsiin, veteen ja ympäristöön. Suomessakaan tämä vaatimus ei ole täysin vieras: pakotetaanko metsien avohakkuisiin vai hoidetaanko hellävaroen ja tuottavasti.

Mitä muuta me Suomessa vaatisimme? Vaadimme pääsyä vapaaseen sivistykseen, vapaata pääsyä yliopistoihin. Sivistys, kulttuuri, tieto ja toiminta on meidän palvelumme tälle maailmalle. Me emme vaadi palveluja, me palvelemme. Mutta meitä ei saa estää palvelemasta.

Jos kokoomus ja hallitus asettaa rajoja ja osoittaa meille uria, jos te alatte leikata tulonsiirtoja kuilun alapäästä, niin kaatukoon samana päivänä Tekes, loppukoon tuulivoiman megatuki, sammukoon Shokkinne, ajatustankkinne ja enkelinne, loppukoon VVOn ja Saton korkotuki ja loppukoon puoluetuki. Puhukoot vitsit ja syskovitsit mitä puhuvat.

Mikä oli Jungnerin motiivi sanoessaan että hallituksen suhteen on vaihtoehtoja. Jos näin on, niin toimeksi herra Mikael, eroon Rovaniemen sosiaalihurmoksesta.

Työmarkkinajohtajien palkkiot Ilmarisesta ylittävät keskipalkkaisen vuositulon, lisäksi heillä on pääpalkka (10 000 – 20 000 tai yli) ja muut sivutulot. Ilmarisen palkkioiden kokonaissummaksi laskin 374 008 euroa.

Monenko ihmisen vuotuiset työeläkemaksut hukkautuvat hallituspalkkioihin?

Jos palkkasi on 3000 euroa kuussa, siitä pidätetään työeläkemaksua 154,50 euroa (5.15 %), vuodessa 1900 euroa. Ilmarisen hallituspalkkioihin (374 000) hupenee 200 ihmisen vuotuinen eläkemaksu, sivu- ja oheiskulut huomioiden 300 – 500 ihmisen.  – Maksuperusteinen eläkejärjestelmä, tätäkö se tarkoittaa?

Onko tämä oikein? Onko tämä järkevää eläketurvaa? Miksi meidän pitää elättää muutoinkin ylipalkkaisia työmarkkina- ja työeläkepomoja?

Mikä oikeus työmarkkinajärjestöillä on omia työeläkeyhtiöiden johto- ja hallituspaikat itselleen? Jos peruste on laki, niin laki voidaan muuttaa päivässä. Onko kysytty muiden kansalaisten tietoa ja taitoa yhtiöiden hallituksiin? Millä oikeudella meidät sivullistetaan. Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön syrjäytymispuheet eivät tässä auta. Entä jos syrjäytettyjen kantti pettää kuten Kreikassa jo käy? Jos he ottavat mallin Wallinista, ryhtyvät vakaviin toimiin, puolustusvoimiksi.

Syrjäyttäjiä ovat työmarkkinajärjestöt, työeläkeyhtiöt, yksityiset yhtiöt, valtionyhtiöt, puolueet ja eduskunta.

Esimerkki: VVO perii 20 euron neliövuokraa. Ketkä omistavat VVOn? Ilmarinen 18 %, Varma 11,58 %, Metallityöväen Liitto 9,7 %, Rakennusliitto 8,31 %, JHL 8,18 %, PAM 7,49 %, OAJ 7,46 %, TU 6.65 %, TEAM 5,99 %, Etera 3,47 %, muut 13,20 %.

Keitä on VVO:n hallituksessa? Ilmarisen Tomi Aimonen ja Varman Risto Murto, muut ovat ay-johtajia. He siis maksattavat 20 euron neliövuokraa (sosiaalista asuntotuotantoa). Ay-jäsenmaksunkin (oman palkkansa) he maksattavat puoliksi valtiolla (verovähenteisyys).

Nyt syrjäyttäjät leikkaavat sairaiden lääkekorvauksia. Leikkaavatko he omia palkkojaan, palkkioitaan ja eläkkeitään?

Lauri Ihalainen kiteytti A-studiossa 16.2. näin: ”meillä on erittäin hyvä eläkejärjestelmä, eläkekattoa ei tehdä, eläke perustuu ansioihin ja totuttuun elintasoon”.  Siinä meni sosialidemokratia.

Ihalaisen tielle ovat lähteneet vihreät. Perusturvan ja ansioturvan kytköstä vuosien ajan moitittuaan he sixpackiin päästyään puolustavat kytköstä henkeen ja vereen: vähentää toimeentulotuen tarvetta (Outi Alanko-Kahiluoto). Vihreiden Johanna Karimäki ja Anni Sinnemäki hurmioituvat saadessaan ylistää tuloerojen kasvattamista, raamisopimuksen prosenttikorotuksia. Neste Oil ja Itella, palkkiot juoksevat.

Toki Ilmarisen palkkiot ovat ”jääneet jälkeen” muiden yhtiöiden palkkioista. Kauppalehti otsikoi 2.2.: Hallitustyöstä maksetaan maltaita, valtiollakin. Wahlroosin vuosipalkkio UPM:stä on 175 000 euroa, Ilmarisen Harri Sailaksen palkkio Finnairista 61 200 euroa, Sari Baldaufin palkkio Fortumilta 72 000 euroa. Lisukkeina tulevat kokouspalkkiot, muut sivutoimet, päätoimen palkka ja bonukset.

Paljonko on kansaneläke, sairauden peruspäiväraha tai toimeentulotuki?

Palkkiokilpailua ei legitimoi laki, ei myöskään statuskilpailu. Cornellin yliopiston professori Robert Frank (USA) pitää nykyisen talouskriisin syynä statuskilpailua (The Darwin Economy). Aiheesta puhuu myös prof. Heikki Patomäki uudessa kirjassaan Eurokriisin anatomia.

Palkkioita olennaisempi kysymys on sisältö, ihmisten mahdollisuus luoda itse omaa elämäänsä. Työeläkejärjestelmä syrjäyttää ja ulkoistaa. Meiltä pidätetään eläkemaksu lupaa kysymättä ja siirretään yhtiöiden kassaan. Sieltä työmarkkinapomot lohkaisevat tuhansien ihmisten maksut itselleen.

Työeläkerahoilla rakennetaan irtautunutta yhtiövaltaa (Occupy Wall Street). Meille he pykäävät elämyskeskuksia ja vihapelejä. Haavoittuva kriisitalous on rahoitettu työeläkevaroilla. Talouden pelastamiseksi meidät nyt uhrataan kuin inkojen lapsiuhrit, liekeissä veri kiehuu.

Ennen kuin leikataan yhtäkään sosiaalitukea, lääkekorvauksia tai muita, työmarkkina- ja työeläkejärjestelmä on ensin purettava ja rakennettava uudelta pohjalta. Perusideaksi on nostettava kansalaislähtöisyys sekä yleisperusteisuus kansaneläkkeen luonteisesti. Me osaamme itsekin, suoraan tai demokraattisten menettelyjen kautta, miettiä miten elämme ja pärjäämme vanhoina.

Lähteitä ja lukemistoa:

33 000 euroa /v. – Näin eläkepomot tienaavat suomalaisten eläkerahoilla. Uusi Suomi 16.2.2012.
Hallitustyöstä maksetaan paljon, valtiollakin. Kauppalehti 2.2.2012.
Näin kokouksista lusmuilu kannatti valtionyhtiöissä. Taloussanomat 11.1.2012.
Jacob Söderman: Valta katosi markkinoille. Taloussanomat 2.1.2011.
VVOn nettisivut / VVO yrityksenä.
The Darwin Economy – darwinismin ohi ja yli. 
Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia, Intokustannus 2012.

Monenko ihmisen eläkemaksut hukkautuvat palkkioihin?Klikkaa kuvaa.

Pekka Haavisto lipoo joka suuntaan. Lipoessa paljastuu demokratian vastainen näkemys työmarkkinoista, kolmikannasta ja korporaatioista. Näin sanoo Haavisto: kolmikanta on toimiva, suomalaista työmarkkinasopimista on vietävä ulkomaille.

Näillä lausumilla Haavisto menetti yhden äänen. Niinistölle sitä ei ollut tulossakaan.

Työmarkkinajärjestöjen syntilista on pohjaton. Puoli vuosisataa ne ovat jakaneet itselleen prosenttiperusteisia palkankorotuksia. Kumuloituneilla korotuksilla on luotu nykyiset tuloerot. Suuri osa kansaa on syrjäytetty perustuslain piiristä, yhteiskunnasta, vallankäytöstä ja elämästä. On luotu suljettu valtapiiri (kolmikanta), joka kahmii itselleen ja torjuu muut.

Kuka mitätöi Sata-komitean? Työmarkkinajärjestöjen sosiaalitupo. Kuka on syrjäyttänyt poliittisen demokratian ja tehnyt eduskunnasta viihdekeskuksen? Kolmikannan tel-lait, tel-maksut, tel-rahastot, tel-yhtiöt, järjestöjen valta tel-yhtiöissä, palkat ja palkkiot vailla rajaa ja vielä herrojen extraeläkkeet muilla maksatettuina. Parhaillaan janajevit kirjoittavat sosiaalitupo kakkosta, seuraavaa anastuslogiikkaa.

Työmarkkinajärjestöjen (kolmikannan) teot ovat kuolettava isku muita väestöryhmiä kohtaan. Iskuja voi luonnehtia taloudelliseksi rikollisuudeksi. Oikea paikka olisi valtakunnanoikeus. Mutta mitä sanookaan Pekka Haavisto: kolmikanta toimii, siitä on tehtävä vientituote. Toimii, toden totta.

Syksyllä 2011 eduskunnan vihreillä oli ihme hoppu kiitellä järjestöjen raamisopimusta. ”Sopimus luo toivoa, antaa uskoa tulevaisuuteen”, hokivat Johanna Karimäki ja Anni Sinnemäki. Mitä he kiittelivät? He kiittelivät tuloerojen rakenteellista kasvattamista (prosenttiperuste). Prosenttikorotusten ja verovähennysten rinnalla retoriset puheenne perusturvan muruista ovat pilkantekoa.

Pekka Haavisto ei ole vuosikymmenten mittaan esittänyt eduskunnassa ainoatakaan poikkeavaa näkemystä toverittarien puheista ja -teoista. Parhaillaankin Haavisto on ryhmänsä pj, Karimäki vpj. On syytä kysyä jääviyttä ja moraalia: Karimäki ja (aiemmin) Jyrki Kasvi ovat suurituloisimman ay-liiton (TEK, Akava) päättäjiä. Eduskunnasta ja suurituloisten korporaatioista on tullut personaaliunioni. Kannattaa kiitellä raamisopimusta. Vaalien alla onkin sitten kiva ”kuunnella” vähäosaisia, köyhiä ja syrjäytyneitä. Tämä on – paitsi epäuskottavaa –  pohjimmiltaan huijausta.

Julkishallinnon työpaikoille on istutettu rajaton työnantajavalta uusliberalismin nimissä. Miten tämä tapahtui? Työmarkkinajärjestöjen tupo-sopimuksilla, sopimukseen pieni liite ja liitteen väkivaltainen läpiajo työpaikoilla. Muu kansa ja (osin) eduskunta ei tiennyt eikä tiedä asiasta yhtään mitään. Vieläkin pahempaa: eduskunta ei välitä, on hiljaa, hyrisee tyytyväisyyttä.

Olen omin silmin ja käsin kokenut, kuinka työnantajavalta tappaa innovatiivisen työskentelyn ja yhteisen ilmapiirin, byrokratisoi, jähmeyttää, estää, ihmisiä vetäytyy, masentuu, sairastuu ja pökkelöityy. Tämä on vastuutonta, ikuisesti anteeksiantamatonta. Henkilöstö joutuu vielä itse syytetyksi: ”te vaan pyöritätte peukaloita ja nostatte palkkaa”. No, mitä muuta täällä voi tehdä? Sitten Pekka Haavisto menee ja kehuu kolmikannan toimivuutta ehdottaen sitä jopa ulkomaille vietäväksi.

Vaalikauden 2007-11 alkupuolella ehdottelin – naivi kun olin – silloisille uusvihreille eduskunnassa, että nostaisivat työnantajavallan esiin ongelmana. Ei hiiskaustakaan, ei myötätuntoa, ei kiitosta, ei mitään. Päinvastoin, eduskuntateoissaan ovat toimineet kuin olisivat itse työnantajia, patruunoita, orjaisäntiä. Tämä on ollut minulle järkytys, paljolti sen takia aloin kritisoida eduskunnan vihreitä.

Nyt vaalihurmiossa te parin päivän ajan ”kuuntelette” ja julistatte eheyttä. Ettepä kuunnellet aiemmin. Entä vaalien jälkeen? ”Sosiaalitupo kakkonen pelastaa Suomen”, kuulen Karimäen ja Sinnemäen sanovan.  – Juoskaa suolle, tekisi minun mieli sanoa.

Eduskunnan, Akavan ja TEKin personaaliunioni ei pysähdy palkkapolitiikkaan ja raamisopimuksiin. Yhteissävel löytyy muissakin asioissa: Aallon ja Tekesin ylistys, viimeksi veropolitiikka. Suomi nousee antamalla bisnesenkeleille verovapaus, unioni hokee.

Hakaniemi-eteläranta -akselin rinnalle on nousemassa hakaniemi-munkkiniemi-otaniemi -akseli. Höystettynä pasilalla, akavalla ja tekillä.

Ammattiliitot jo jakelevat verovaroin tuettua vaalirahaa kolmikanta-Haavistolle (aiheesta tarkemmin), eipä ihme että Haavisto kannattaa jäsenmaksun verovähenteisyyttä. Näin raha kiertää ja käy pyydyksiin. – Riikka Kämppi, joko olette palauttanut ay-liittojen vaalirahat? Vaalirahakohun aikana te esiinnyitte pulmuina. Nyt on testi, joko olette palauttanut rahat?

Sinänsä muutamalle tonnille on yksi ja sama. Olennaista on suhtautuminen työelämän ja yhteiskunnan valtarakenteeseen: työmarkkinat – kolmikanta – poliittinen demokratia – perustuslaki – eduskunta- kansalaisyhteiskunta. Minkä pätkän kuuluu toimia? Onko se kolmikanta?

Allekirjoittaneelle vaalien ja äänestämisen tärkein valintaperuste on työelämäasiat, työdemokratia, työn luovuus ja vapaus, syvällisyys ja laajuus, kokemus siitä että työstä on kestävää iloa ja hyötyä. Nyt näin ei ole. Pakkosuorittamista, näennäislorvailua.

Synkkää on ajatella seuraavaa 6 vuotta, jos maassa on ”arvojohtaja” joka kiittää, ylistää ja siunaa työmarkkinajärjestöjen kansalaisilta anastamaa valtaa samaan aikaan kun ryöstetyt on teljetty pimeään vankityrmään.

Entä Sauli Niinistö?

Niinistöllä lienee lievää kriittisyyttä työmarkkinoita kohtaan. Niin pitää ollakin, saisi olla vahvempaakin. (Myös Sixten Korkman on aika ajoin puhunut poliittisen päätöksenteon puolesta.) Toki ei pidä olla naivi näiden ”kriittisyyksien” suhteen. Mitä Niinistö ja Korkman ajavat takaa?

On erotettava kaksi kysymystasoa:

  • työmarkkinaosapuolten välinen taso
  • työmarkkinavallan ja poliittisen demokratian välinen taso.

Kumpaan tasoon Niinistön ’kriittisyys’ liittyy? Jos se liittyy työmarkkinatasoon, niin onko Niinistö yhden osapuolen asialla? Voisiko Niinistö olla uusi Thatcher?

Eduskunnan aiemmalta puhemieheltä voisi odottaa jykevää esiintymistä poliittisen demokratian puolesta työmarkkinavaltaa vastaan. Lienee turha toivo.

Ihailulla muistan Juhana Vartiaisen (sd) puheen 5 vuoden takaa. Jotenkin näin se meni: ”Suomi on paljon korporatiivisempi maa kuin Ruotsi. Korporatismi on Suomen suuri ongelma.”

Vartiaisen hengessä voimme kysyä: missä on Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön vastaava ajattelu? Missä on heidän yhteiskunta-analyysinsä? Miten he (muka) oikeasti nostattavat syrjään sysättyjä väestöryhmiä, kun he samaan aikaan ylistävät kolmikannan toimivuutta?

Vastaus: ristiriitaista ja epäuskottavaa vaalipuhetta, pintasurfausta, ohimenevää hurmioittamista. Masentava on politiikan ja yhteiskunta-ajattelun taso Suomessa.

Ellei Haavisto ala opinnoida työelämää, ellei Niinistö tarkenna työelämäkantojaan, valinta vaaleissa on minulle helppo: ääntäni ei saa Niinistö eikä Haavisto.

 

Antoisaa oheislukemistoa:

Nyt valitaan kaupunkilaisten presidentti.  Taloussanomat 24.1.2012.
Ammattiliitoilta rahaa Haaviston kampanjalle.  HS.fi 25.1.2012

Toisen maailmansodan jälkeen länsimaiden johtajisto pelkäsi kommunismin leviämistä. Tartuntavaaraa vastaan luotiin kevyitä estoja, Suomessa mm. lapsilisä, kansaneläke, kouluja ja yliopistoja. Yhteiskunnassa vallitsi joltinenkin yhteistunne.

Parin viime vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt ja revennyt täysin holtittomaksi. Yhteistunne ja vuorovaikutus kansanryhmien väliltä on kadonnut. Eliitit ovat käyneet tunnottomiksi, eivät näe etuuksiensa olevan uhattuja millään tavoin, he suorastaan rehvastelevat.

Politiikan toimijat on kytketty mukaan, tavallaan lahjottu: hyvät etuudet, politiikan ammatillistuminen, hämäävä retoriikka (”perusturvan korotus”) sekä raaka vallankäyttö (Kataisen hallituksen muodostaminen).

Yhteiskunnan rakenteet on säädetty betonoimaan eriarvoisuutta: palkkaerot, työeläkejärjestelmä, osakeyhtiön vastuurajat ynnä muuta. Ohessa pari kuvaa kehityksestä Suomessa 1990 alkaen.

USA:ssa The Economic Collapse -blogi on koonnut tilastoja, jotka kertovat amerikkalaisten putoamisesta köyhyyteen. Tässä Taloussanomien hyvä uutisointi blogin jutusta.

New York Times’n kolumni Our Fantasy Nation.

Ja vielä suomalaisnäkemyksiä siitä millä palkalla ’jungnerit’ arvioivat selviytyvänsä.

Kysymys kuuluu, mikä voima palauttaa takaisin aiempien vuosikymmenten sosiaalisen suhdanteen, joka loi yhteiskuntiin yhteistunnetta ja mukaanottavia rakenteita. Kataisen hallitukselta tätä on vuorenvarmasti turha odottaa.

Entä edustuksellisen politiikan oppositio tällä hetkellä? Ei hyvältä näytä. Timo Soinilta on kadonnut sosiaalisten kysymysten tunto, tosin sitä löytyy puolueen muutamilta muilta edustajilta. Keskusta on häilyväinen ja ajelehtiva, lipsahtaa herkästi kuri- ja kasvupolitiikan puolelle (Kiviniemen kolme koota).

Mikä on siis vastaus otsikon kysymykseen?

Kuuntelen puolella korvalla eduskunnassa meneillään olevaa talousarviokeskustelua (14.12.klo 14). Minua lohduttaa ja ilahduttaa suuresti ainakin seuraavien edustajien puheet: Mäkipää, Tolppanen, Kettunen, (yleensä myös) Mustajärvi. Uskon, että te olette vilpittömästi ja täsmälleen meidän syrjittyjen ja syrjäytettyjen puolella. Räksyttäkööt hallituksen edustajat, vasemmistoliiton Kalliorinteestä alkaen, mitä ja miten tahansa.

Mika Lintilä taisi myös puhua hyvin, mutta se pitää lukea tarkemmin huomenna, kun pöytäkirja tulee verkkoon.

Tämä ei ole kannanotto tietyn puolueen puolesta tai vastaan. Kuuntelen mitä yksittäinen edustaja sanoo, olkoon puoluekanta ihan mikä tahansa.

Silti sanon: raivoni ja suuttumukseni kiehuu kuunnellassani Osmo Soininvaaraa ja Johanna Karimäkeä, ja nyt juuri Alanko-Kahiluoto jatkaa samaa. Ylimielistä vitsailua, hyväosaisten Helsingin ja Espoon cityjen viisastelua, muun maan ja muun kansan sättimistä. Raivostuttavaa.

Raamisopimuksella suurituloiset järjestävät itselleen huomattavat lisätulot. Palkankorotusten prosenttiperuste kasvattaa tuloeroja kymmeniä kertoja enemmän kuin ”sosiaaliturva” niitä supistaa.

Sopimuksesta käytettiin eduskunnassa 94 puheenvuoroa. Sana ’prosenttiperuste’ lausuttiin yhden ainoan kerran. Lausuja oli Anne Kalmari. Eduskunta on suurituloisten etujärjestö.

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen, miksi ette panneet VATTia laskemaan raamisopimuksen tulonjakovaikutusta? Syksyllä olitte ginikertoimesta kovin innoissanne.


52 edustajaa ylisti raamisopimusta, siis palkkaerojen kasvattamista:

Katainen, Urpilainen, Sarkomaa, Rajamäki, Kalli, Uotila, Karimäki, Nylund, Östman, Kiviniemi (oheismoitteita), Tiilikainen, Huovinen, Zyskowicz, Lapintie, Pekkarinen, Rantakangas, Salolainen, Kettunen, Saarinen, Toivakka, Filatov, Kivelä (vahvoja varauksia), Jaskari, Korhonen, Skinnari, Matikainen-Kallström, Kärnä, Myllykoski, Kurvinen, Tölli, Lindtman (ylimielisesti ja toisenmielisiä herjaten), Viitanen, Mäkipää varauksin, Grahn-Laasonen, Mäkisalo-Ropponen, Kalliorinne, Kantola, Männistö, Jaskari (lieviä varauksia), Virolainen, Kärnä, Heinonen, Mäkelä, Mäntymaa, Turunen, Pekkarinen, Mäkinen, Jääskeläinen, Kymäläinen, Autto, Kuusisto, Lipponen.


Kuuluuko valtion maksaa jo herrojen työeläkkeetkin?

Valtion velkaantuessa lisää 7 miljardia vuositasolla on röyhkeää ja moraalitonta käyttää 410 miljoonaa euroa sopimukseen, joka kasvattaa palkkaeroja. Valtion osuuteen sisältyy ansioveroalennus, mikä kasvattaa tuloeroja yhä lisää. Veronalennuksella ”kompensoidaan” työeläkemaksun nosto. Epäsuorasti valtio siis maksaa ja maksattaa sivullisilla liliusten ja ihalaisten työeläkkeitä. Työeläkkeenhän piti olla myöhennettyä palkkaa, nyt siitä tulee lähestulkoon valtionapua. Kenen on valtio?

Vuosikausia demarit ovat (muka) vastustaneet tasaveroja, nyt te siirrätte veroja pois progression piiristä (ansiovero) tehdäksenne tilaa tasaprosenttiselle tel-maksulle. Tekemällä salavihkaisia pikkusiirtymiä vuosien ja vuosikymmenten ajan, niistä tulee valtavirta. Ilkka Kantolan väite, että valtion panos 410 miljoonaa on tuottava investointi, on pohjoiskorea-tasoa.

 

Ihanat naiset eduskunnassa

Pienipalkkaisten naisalojen näkökulmasta raamisopimusta moittivat Anne Kalmari, Elsi Katainen, Aila Paloniemi ja Mari Kiviniemi. – Anne, Elsi, Mari ja Aila, te ihanat naiset eduskunnassa (uskaltaisipa kukkia lähettää).

 

Eikö palkkasegregaatio kiinnosta? 

On muotia olla huolissaan asuinalueiden eriytymisestä Helsingin seudulla (segregaatio). Sen sijaan segregaatio palkkojen, tulojen, varallisuuksien ja aktiviteettien suhteen ei teitä kiinnosta. Päinvastoin, hekumoitte palkkaerojen kasvattamisella.


’Raamisopimus on hyvä kaikille’ – ’julkisen alan kattavuus 100 %’

Annika Lapintie sanoi: ”Raamisopimus on hyvä kaikille suomalaisille juuri tällaisessa tilanteessa.”
Timo Heinonen sanoi: ”sopimuksen sisällä on 100 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä.”

– Valhetta ja vielä kerran valhetta. Tässä muutama peruste:

1) Matalapalkkaisten naisalojen sekä muiden pienipalkkaisten ja palkattomien syrjäyttäminen. Heitä (siis meitä) voi olla kansasta jopa 90 %. Ja te puhutte ”hyvästä kaikille”. Te pilkkaatte meitä. Tervetuloa Wall Street -liike.

2) Kuvan 1 (alla) asiallisuudessaan liikuttava teksti. Missä on vasemmisto, missä on ay-liike, ei ainakaan pienipalkkaisten asialla.

3) Raamisopimus saattaa hyvinkin kääntyä katastrofiksi julkiselle taloudelle (kuva 2 alla).

4) Ei tarvitse mennä eduskuntatalosta ulos kumotakseen Lapintien ja Heinosen väitteet. Eduskunnan virkamieslain alaisena on satakunta työntekijää, joiden reaalipalkkaa on 5 vuoden aikana laskettu 20-30 %, osa oli alunperinkin pienipalkkaisia. Sopimuskorotuksenne eivät heitä ole koskeneet, ei yleis- eikä mikään muu korotus. Lukeudun itse heihin, minulla ei ole hävittävää, voin ajatella vapaasti. Me neljännesleikatut emme kuulu sopimustenne piiriin, emme kuulu joukkoonne, emme kuulu tähän yhteiskuntaan. Teidän Suomenne ei ole meidän suomi. Pitäkää hyvänänne. Taksi kohti Linnaa odottaa (6.12.), TV-kamera käy.


Antti Lindtman todisti: me olemmekin rakkikoiria

Lindtman opasti Kimmo Tiilikaista: ”karavaani kulkee ja opposition koirat haukkuvat … ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi”.  (huomautus: minä, tämän kirjoittaja en ole kepulisti)


Kenen sopimus?

Pentti Kettunen: kaikki kansalaiset eivät ole raamisopimuksen piirissä.
Anne Kalmari: Missä olivat tupopöydästä pienituloisten asiat … prosenttiperusteisesti jäädään jälkeen.


Mihin vaaliprotesti katosi?

Päivi Lipponen: ”Suomen suunta todella muuttui viime vaaleissa … paluu sopimusyhteiskuntaan.”

– Vaalit 2011 olivat protestivaalit. Miten se protesti näkyy raamisopimuksessa? Ei vähääkään. Päinvastoin, raamisopimus on suurituloisten mielivaltainen kaappaus. Te, lipposet ja muut, poljette kevään protestin, vaalit ja demokratian jalkoihinne vielä tekoanne kehuen. Olette ylimielisistä ylimielisimpiä.


Epä-älyllinen kosmetiikka

Lea Mäkipää: ”pienet kosmeettiset parannukset, isyysloman pidentäminen ja vuorotteluvapaa, ovat ihan hyvä asia, mutta…”

– Sarkomaa, Karimäki, Mäkelä, Kymäläinen, ties muutkin ratsastivat kosmetiikalla. Oheiskosmetiikan (toki hyviäkin asioita) taakse vetäytymällä välttyy laajempaa ja syvempää analyysiä vaativilta kysymyksiltä koskien prosenttilinjaa, palkkaeroja, tulonjakoa, yhteiskunnan hajoamista, katkeruutta sekä palkankorotusten ja uuden velan moraalia ylipäänsä. Epä-älyllisyys, suhteellisuudentajun puute ja enkelimäiseksi heittäytyminen vie uskottavuuden edustajalta ja asiasisällöltä.


Vihreiden hämmästyttävä vaade: keppiä kansalle

Raamikeskustelun hämmästyttävin vaade tuli vihreiltä, vpj Johanna Karimäen lausumana:

”Tämä raamisopimus on helpotus koko Suomen kansalle ja kiitos kuuluu kaikille osapuolille … Onko hallituksen piirissä pohdittu mahdollisia porkkanoita, mahdollisia keppejä, että ikääntyvät ihmiset saadaan pidettyä työelämässä.”

– Arvoisat vihreät, teillä ei ole oikeutta ”pitää” meitä yhtään missään eikä osoitella meitä kepeillä. Meillä on itsemääräämisoikeus, vai eikö ole? Vihreiden herra-asenne on kiehunut yli. Keppi-vaade oli raamikeskustelun röyhkein vaade, orjuuttava. Asennemielessä kepitys ei eroa islamilaisesta kivityksestä. Keppi ja kivi, yksi ja sama. Vihreää monokulttuuria.  

– Arvoisat vihreät, arvoisa edustaja Karimäki, tuo yksi sana, keppi, jonka eduskunnassa lausuitte, on Sarajevon laukaus. Tämä sota käydään loppuun asti. Tähän aiheeseen palaan.


Eheyttä vai sotia Euroopalle?

Anni Sinnemäki ja demarit ovat ehdottaneet valtion budjettia ja raamisopimusta malliksi muullekin Euroopalle. Jos näin kävisi, raamisopimus ei hajottaisi vain suomalaista yhteiskuntaa vaan myös EU:n. EU:ta on sanottu rauhan projektiksi. Suomen prosenttilinjalla Eurooppa ajautuisi ei valtioiden välisiin vaan väestöryhmien välisiin ja yhteiskuntien sisäisiin sotiin. Ensi askelmat Välimeren maissa ja Englannissa on jo otettu.


Suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly, muut yli laidan 

Vallankäytön rakenne Suomessa on suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly. Taustalla odottaa piilosuunnitelmia, joiden palasia viedään läpi otollisina hetkinä. Varallisuusvero poistettiin tupon avulla, Sata-komitea mitätöitiin sosiaalitupolla, nyt raamisopimus, ansioveroalennus jne. Yliopistoihin on piilosuunnitelmia laatimaan ripoteltu ”hyvinvointiprofessoreita” esim. Juho Saari Kuopiossa.

STTK:n Mikko Mäenpää kirjoitti 29.11. HS:ssä:

”Suomi on tekemässä lähiaikoina suuria ratkaisuja kestävyysvajeen hallitsemiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamiseksi ja ennen kaikkea kasvun lähteiden löytämiseksi. Näillä asioilla on vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin.”

Mitä ovat ”vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin”. Jyrki Katainen vastasi 29.11. eduskunnassa:

”Nämä toimenpiteet, joihin hallitus on osaltaan valmis ryhtymään, eivät ole irrallisia tai hetkessä keksittyjä toimenpiteitä, vaan ne ovat olleet hallituksen työlistalla muutoinkin siinä mielessä, että olemme ajatelleet, että nämä toimenpiteet olisivat niitä oikeita rakenteellisia parannuksia ja että olemme niihin valmiita, mikäli meillä mahdollisuus niihin on. Nyt tämä raamiratkaisu tämän mahdollisuuden tuo, eli järkevä palkkaverotus, järkevä yritysverotus ja työvoimapolitiikan vahvistaminen, nämä kaikki, ovat rakenteellisesti järkeviä toimenpiteitä, ja nyt meillä on mahdollisuus näihin toimenpiteisiin tarttua.”

Sosiaalitupolla estettiin vähäosaisten asemien parantelu. Raamisopimuksella ei ainoastaan estetä hyväosaisten etujen leikkauksia vaan niitä jopa parannetaan. Lauri Ihalainen, varmaan Juho Saaren ja muun akateemisen viisauden tukemana, viimeistelee sosiaalitupo kakkosta. Kaikki valta ja rahat työeläkeyhtiöille, näille kasvuyrityksille.

Samaan aikaan nuorten toimeentulotukea leikataan, meidän palkkoja on jo alennettu kymmeniä prosentteja ja nyt meille vaaditaan vielä keppiä (vihreät). Jokohan meno riittäisi.

Eduskunta six packeineen on elimellinen osa sulle-mulle-keppi muille -verkostoa. Ari Alsio kyseli rakenteellisen korruption perään. Korruptio-sana voi olla ahdasmääritteinen, mutta lopputulema on täsmälleen sama. Ottakaa te, niin mekin saamme.

 

Arkadianmäen vihapuhe

Me jotka emme ole sopimustenne ja suomienne piirissä, koemme hekumalliset puheenne, toinen toistenne kiittelyt vihapuheena. Näin koettuun meillä on oikeus, jota ette edes te, arvoisat edustajat, meiltä voi pois ottaa. Ellette ota kaikkea.

Eduskunnassa 29.11.2011 käyty keskustelu raamisopimuksesta

Seuraava sivu »