Rahapolitiikka


Suomen Pankki, tutkijat Helvi Kinnunen ja Petri Mika-Fränti ovat tehneet pelottavan löydön: tulonsiirrot ovat yhä merkittävämpi kotitalouksien tulonlähde. Tulonsiirtojen osuus nousee 26 prosenttiin, pelkästään eläkkeiden osuus 16 prosenttiin (kuvio 1 alla).

Tulonsiirto-osuuksien kasvun syyt:

  • Eläkkeelle siirtyvien aiempaa pidemmät työurat ja korkeampi ansiotaso (siis työeläkkeet)
  • Eläkeläisten määrän kasvu
  • Yhä suurempi osa työikäisiä sinnittelee pelkällä työttömyysturvalla (työttömyysmenot)
  • Palkkatulojen nousu on parin vuoden ajan pidetty pienenä (tyka-sopimus, ei koske kaikkia)
  • (Pankaapa merkille: nyt työeläkkeet ovatkin tulonsiirtoa, välillä ne ovat säästettyä palkkaa, kulloisestakin käyttötilanteesta riippuen)

Kotitalouksien tulojen rakenne on kuviossa 2.

Pankit ja ekonomistit olivat uskoneet elinkaariteoriaan eli että eläkeläiset eivät enää säästä, ovat vähävelkaisia ja köyhät eläkeläiset sinnittelevat sosiaalituilla (kuten tekevätkin). Toisin kävi. Varakkaat eläkeläiset eivät käytä varallisuuttaan.

Mitä tästä seuraa?

Kotitalouksiin ei kohta tehoa mikään perinteinen kurinpito. Suhdannepolitiikka menettää merkityksensä (palkkatulojen vähenevä merkitys). Korkopolitiikka menettää tehonsa. Korkojen nosto vain nostaisi varakkaiden eläkeläisten tuloja. Suomea pidetään pystyssä pääomatuloilla, eläkeläisten omilla pääomatuloilla ja eläkerahastojen pääomatuotoilla ja ehkä pääomiakin pikkuhiljaa syömällä.

Suomen Pankki ja EKP ovat suuressa vaarassa. Ikääntyneiden finanssi- ja muu varallisuus on purettava pikimmiten, vaatii Suomen Pankki. Purkamisella (eläkeläisten köyhdyttämisellä) lievennetään samalla Suomen julkisen sektorin menopaineita. ”Esillä on ollut ehdotuksia yksityisestä hoivavakuutuksesta ja käänteisistä asuntolainoista.”

Myös Helsingin Sanomilla on hätä käsissä. Se kirjoitti tänään pääkirjoituksen tästä Suomea uhkaavasta hätätilasta. Suomen Pankin ehdottamilla toimilla (mm. hoivavakuutus ja käänteiset lainat) on kiire, vaatii HS hädissään.

Tässä Suomen Pankin hätätilajulistus:
http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/3/kotitaloudet-…

Tässä Helsingin Sanomien hätähuuto:
http://www.hs.fi/paivanlehti/14062015/a1434164725012

Tulonsiirtojen osuus kotitalouksien tuloista

Kuvio 1. Tulosniirtojen osuus kotitalouksien tuloista. Lähde: Suomen Pankki.

Kotitalouksien tulojen rakenne

Kuvio 2. Kotitalouksien tulojen rakenne. Lähde: Suomen Pankki.

”Vaaleihin meno elvytyskärki edellä ei toiminut” – tunnusti Li Andersson Pressiklubissa 24.4. Sanonta ”elvytyskärki edellä” kuulostaa taktiselta ja sen takia tympeältä. Puhuttiin liiaksi makrotalouspolitiikan tasolla, arveli Li Andersson edelleen.

”Omakohtainen toimeliaisuus ja omistajuus, ihmisen tasolta lähteminen on se mikä ihmisiä kiinnostaa”, kommentoi Matti Apunen Anderssonia. Tällä kertaa olen Apusen kanssa täysin samaa mieltä. Vasemmisto on juuttunut instituutioihinsa, niiden mukana se menee hautaan.

Toisessa ohjelmassa Ville Niinistö hehkutti kuinka Euroopan tulevaisuus riippuu EKP:n massiivisen elvytyksen onnistumisesta. Huh huh, samaa instituutiolähtöistä ylätason politiikkaa kuin vasemmistolla. Ja vielä tyhjän päälle rakentuvaa (paperiraha).

Tähän samaan tautiin tulee surkastumaan myös Sipilän hallitus. Sipilällä ei ole hajuakaan ihmisten omakohtaisesta toimeliaisuudesta. Höpöttää vain rahastojaan, ylätason sopimuksiaan, kolmikantaa, työmarkkinajärjestöjä. Ne kaikki, kaikki ne joutaa hautaan. Sipilän hallitus kuoleutuu ennen syntymistään.

Pressiklubi 24.4.2015

A-studio Talk 23.4.2015 (Ville Niinistön EKP-hehkutus kohdassa 51 minuuttia)

Aiheen kommentointia ja keskustelua US-blogissani

Eikö ole kevytmielistä hokea että oma valuutta ja sen myötä devalvaatio ratkaisee vaikkapa Kreikan tai Suomen talouskriisin?

Mitä on devalvaatio? Sanoohan jo nimikin, devalvaatio on arvonleikkaus ja leikatun arvon siirto toiselle. Yksiltä otetaan arvo tai arvoa pois ja toisille vastaavasti annetaan. Devalvaatio on väkivaltainen arvonsiirto, tulonsiirto, varallisuuden leikkaus ja siirto. Eikö itsekunkin omaisuus ole jo perustuslainkin nojalla turvattu! Devalvaatiolla omaisuudesta napataan tosta vaan osa pois ja annetaan toisille. Tuollaista temppua voisi kutsua miltei rikolliseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa devalvoitiin toistuvasti, miltei tasavälein kymmenvuotiskausittain. Devalvaatioilla osa kansaa köyhdytettiin ja syrjäytettiin. Toinen osa – vientiteollisuus ja siitä rahansa nyhtävät – nostettiin rikkauksiin. Devalvaatioilla Suomen talous keskitettiin muutaman suuyrityksen toimintakentäksi ja tämän myötä erityisen haavoittuvaksi. Kun pari kolme yhtiötä tai teollisuuden alaa nyt romahtaa, koko kansan olemassaololta putoaa ikäänkuin pohja pois, tämä on nimetty ”kestävyysvajeeksi”.

Jos nyt tarjotaan lääkkeeksi devalvaatiota, niin sairasta hoidetaan samalla tempulla mikä sairauden aiheutti.

Ymmärrän kyllä että sisäiseksi devalvaatioksi kutsuttu – sellaisena kuin sen nykyiset vallanpitäjät haluavat toteuttaa – johtaa miltei samaan. Siksi älyllinen harrastuneisuus pitää ohjata siihen, mitä ovat ”sisäisen devalvaation” sisäiset vaihtoehdot, vaikkapa valtarakenteiden ja demokratian uudistaminen, talouden rakenteen tasapäistäminen, sivistysarvojen nostaminen talousarvojen yläpuolelle ja muu tällainen.

Yllä olevan kirjoitin alunperin kommentiksi Kaj Turuselle, hänen blogiinsa 7.1. Turusen ohella on lukuisa joukko muitakin jotka hokevat devalvaatiota ikään kuin se olisi jokin leikkiase jota voi napauttaa tosta vain ilman että se aiheuttaisi pahaa kenellekään. Olen tuntenut ihmisiä jotka 1990-luvun alun devalvaatiot ilmiselvästi veivät hautaan.

Talouspoliittisia ehdotelmia ovat julkaisseet SAK, STTK, Akava, Etla, EK, EVA, TEM, Ala-Pietilä (ict), Teknologiateollisuus, demarien teollisuusohjelma, Keskustan kasvurahasto, on kai muitakin. Lukipa niistä mitä tahansa, tulee vierauden tuntu. Kaikki ne hakevat lineaarista jatkoa aiemmalle politiikalle, pienin sävyeroin.

Talouspoliittinen keskustelu Suomessa on urautunutta ja mielikuvituksetonta. Vilkaisu keskusteluun maailmalla tuottaa ahaa-elämyksiä. Talouskriisin syyt ja toimet sen suhteen voi nähdä tyystin erilaisesta perspektiivistä.


Robert Skidelsky: eriarvoisuus tappaa kapitalismin

Taloustieteen professori (emer), Britannian ylähuoneen jäsen Robert Skidelsky kirjoittaa otsikolla Inequality is Killing Capitalism jotakuinkin näin:

Oikeamääräisen luoton tarjonnan ajatellaan olevan terveen talouden perusta. Asia voidaan nähdä myös toisin: olennaista onkin luoton kysyntä. Mikä ajoi ihmiset lainaamaan liikaa? Skidelskyn mukaan vastaus on tulojen ja varallisuuksien epätasaisuudessa. Ennen talouskriisiä ihmiset lainasivat liikaa, mikä johti asunto- ja kiinteistökupliin. Talouden kriisiydyttyä lainaa ei oteta, rahan pumppaaminen pankkeihin ei poista kriisiä. Talouden elpymistä ei voida jättää Fedille, ei EKP:lle, ei keskuspankeille. Luoton tarjonta, ylipäänsä tarjontapuoli ei ole ratkaiseva. Tarvitaan poliittisia toimia tulonjaon suhteen, myös julkista kulutusta ja infraa.

”But, beyond this, we cannot carry on with a system that allows so much of the national income and wealty to pile up in so far hands. Concerted redistribution of wealth and income has frequently been essential to the long-term survival of capitalism. We are about to learn this lesson again.”

Tulojen ja varallisuuksien keskittyminen harvojen käsiin on kriisin pohjimmainen syy. Siltä suunnalta on myös ratkaisut etsittävä. Tämä toki lienee lähellä keynesiläisyyttä (heikko kysyntä) mutta hakee syitä syvemmältä. Keynesille oli yhdentekevää miten raha kiertää kunhan kiertää ja tavara käy kaupaksi.

Keskittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen on vuosikymmenten prosessi. Talouskriisit ovat vääjäämätön seuraus. Kysynnän tai kilpailukyvyn puute ovat pinnallisia selityksiä. Ongelma on sisemmällä ja syvemmällä. Kyse on toimijuuden keskittymisestä ja siitä syrjäytymisestä.


Skidelskyn analyysi ja Suomen talouspolitiikassa tarvittavat toimet


Varallisuuksien hajauttaminen.
Varallisuuksien keskittymisen estämiseksi varallisuusvero on yksi keino. Se tuskin yksinään on riittävän tehokas, koska se ei kajoa kasautumisen mekanismeihin. Osakeyhtiömallin purkaminen ja lähentäminen osuuskuntaan pureutuu keskittymisen alkujuuriin. Lisäksi normit, kiellot, estot.

Verot. Yhteisöveron alentaminen tai arvonlisäveron nosto eivät ole oikeita toimia. Ansioveroa, tuloveroa ja varallisuusveroa on nostettava. Suurille tuloille säädetyt verohelpotukset on peruttava. USAssa tuloveroalennukset säädettiin alunperinkin määräaikaisiksi. Suomessa ne ymmärrettiin pysyviksi, perumisesta ollaan hiljaa ja puheissa ne kielletään ensimmäisenä.

Suurten tulojen veroalennukset nostivat asuntojen hintoja. Veroalennusten turvin suurituloiset ostivat sijoitusasuntoja. Nyt pienituloinen väestö pakenee korkeita hintoja ja vuokria kehille ja metsiin. Tällaista on Suomen vero- ja varallisuuspolitiikka.

Palkanmuodostuksen normit. Kohtuuttomat palkat ja eläkkeet kielletään, asetetaan katot tai verotetaan kokonaan pois. Ranskan Hollandella ja toisellakin ehdokkaalla oli sadan prosentin vero vaaliohjelmassa. Julkishallintoon Suomessa 5 – 10 viime vuoden aikana istutetut uusliberaalit palkkausjärjestelmät puretaan ja niiden turvin ylöshinatut palkat mitätöidään. Työnantajuus määritellään rikokseksi.

Kirjastot ja ’yrittäjyyden’ demokratisointi. Suomessa innovointi ja ’start up’ on miljardipanostuksin keskitetty Tekesille ja Aallolle. USAssa kirjastoista aiotaan kehittää kaiken kansan start up -keskuksia, kansalaisaaltoja. Toimijuuden hajauttamista tavoitellaan siis kirjastojen avulla.

Tarkastajat ja ojentajat. Talouspoliittisen ymmärryksen jähmettäminen ja mielikuvituksen estäminen sai yhden sinetin joulukuussa 2012 kun eduskunta hyväksyi EU-lähtöiset vakaus- ja kurilait. Eduskunta keksi vaatia perustettavaksi ekonomistien neuvosto. EU-käytännön osana Valtiontalouden tarkastusvirasto määriteltiin talouspolitiikan oikeellisuuden tarkastajaksi. Mikä on VTV? Vastauksen saamme VTV:n eduskunnalle antamasta finanssipolitiikan välitarkastelusta. VM-lähtöistä fraseologiaa ja poliittisia vaatimuksia: kuntauudistus, sote, säästöjä kohdennettava etuisuuksiin, väestön kasarmointi jne vailla rajaa. Uusliberaaleja, oikeistosävytteisiä, elitistisiä politiikkavaateita, siinä VTV ja sen kertomus. Tällaiset ajattelun ojentajat, neuvostot ja virastot ovat tehokas tapa estää tietämyksen kuplinta esimerkiksi skidelskyläiseen suuntaan. Mikä olisi ekonomistineuvostojen ja virastojen vaihtoehto? Joukkoistaminen, kansalaistaminen. Alas päällikkövirastot. Maailma ei tarvitse ainoatakaan työnantajaa, kaikkein vähiten julkishallinnossa.

 

2000-luvun sosiaalikeynes ja Kataisen hallitus

1930-luvulla Keynes keksi keinotekoisen kysynnän, kaivakoot kuoppia tai hautoja itselleen, kunhan raha pyörii ja kapitalismi pelastuu.

Tänään on kysyttävä sisältöä, mieltä ja järkeä. Ekonomistien aggregaattikysynnän tilalle on asetettava

  • sivistyksellinen keynesiläisyys
  • sosiaalinen keynesiläisyys
  • ekologinen keynesiläisyys

Kenties juuri tuossa järjestyksessä. Vertaa vihreiden epäsosiaalinen ja tietoelitistinen pakkoekologia.

Maailman on saatava sivistyä, sosiaalistua ja ekologisoitua. On luotava tähän tähtääviä menettelyjä, periaatteita ja sääntöjä. Tämä on Kataisen hallituksen ns. välitarkastelun ja ns. kehystarkastelun tärkein ja ainoa tehtävä. Ekonomistien summamuuttujat, aggregaattikysynnät ja niiden varaan rakennellut teoriat vajeineen on aika unohtaa.

Jutta Urpilainen tietää Euroopan olevan menossa kohti sosiaalista kriisiä. Kenties kriisi jo on. Ratkaisuksi Urpilainen tarjoaa talouskurin ja sosiaalisen turvaverkon yhdistelmää. Onko tuo analyyttisesti lennokasta, tuskin Pekka Kuusi tai Beveridge.

Sosiaalinen turvaverkko, mitä se on? Ajatus turvaverkosta hyväksyy lähtökohtaisesti sosiaalisten erojen olemassaolon. Urpilaisen yhdistelmä ei luo vakaata ja dynaamista maailmaa. Toimijuutta on hajautettava, eikä vaan kudottava verkkoja.


Pintatason finanssikerroin

Ekonomistien tuhatpäinen joukko väittelee kertoimensa suuruudesta: kasvattaako julkisten menojen lisäeuro kansantuotetta 0,5 vai 1 vai 1,5 eurolla. Tämä on ekonomistien pääongelma, keynesiläinen.

Onko sosiaalisesta ja ekologisesta sisällöstä riisutulla finanssielvytyksellä ja sen kertoimella merkitystä? Yhteiskunnasta ulossysättyjen kannalta on yhdentekevää, rakennetaanko uusi tie Turusta Poriin tai nikkaroidaanko sijoittajien yhtiöille uusi välimalli.


Lähteitä ja lukemistoa

Robert Skidelsky: Inequality is Killing Capitalism. Social Europe Journal.

Social Europe Journal.

Jutta Urpilainen: Eurooppa liukumassa sosiaaliseen kriisiin. Yle 20.2.2013.

Why Librariers Should Be the Next Great Start-up Incubators. The Atlantic Cities 19.2.2013.

Towards  European Growth Strategy. Social Europe Report. February 2013.

Wolfgang Streeck: Economic Growth After Financial Capitalism. Koosteessa Towards a European Growth Strategy.

Austerity: Too Much of a Good Thing. VOX.

Paul De Grauwe, Yuemei Ji: Panic-driven austerity in the Eurozone and its implications. VOX. Jeffrey Frankel: Monetary Alchemy, fiscal science. VOX. 29.1.2013.

Yiannis Mouzakis: Fiscal Multipliers, A Cause Worth Fighting For. Social Europe Review.

Deniz Kellecioglu, book review: Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty. World Economic Review 2/2013.

Olli Rehn käskyttää ministereitä hiljaisiksi. Uusi Suomi 19.2.2013.

Tätä Olli Rehn pelkää

VTV:n erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011-2014 puoliväliraportti.
VTV:n tiedote: Kestävyysvajeen taltuttaminen finanssipolitiikan tärkeimpiä tavoitteita.

Viikon sisällä sain kuulla Olli Rehniä, Suomen Pankin Tuomas Saarenheimoa, professori Kaarlo Tuoria, Sixten Korkmania, valtiovarainministeriön EU-virkamiehiä sekä kansanedustajien heille tekemiä kysymyksiä vastauksineen. Aiheena kaikilla oli EU:n visio ja nykykriisi. Suodatan heidän puheistaan kolme tai neljä kilpailevaa linjaa. (lisää…)

Kirjassaan Eurokriisin anatomia Heikki Patomäki nimeää Euroopalle kolme vaihtoehtoa:

  • Uusliberaalin politiikan jatkaminen.
  • Sosialidemokraattinen politiikka.
  • Globaali keynesiläisyys.

Uusliberaali Eurooppa on seikkailupolitiikkaa kuten on koettu: pidäkkeiden puute, moraalikato, kuplat, kriisit, taantumat ja lamat. Yhteiskunnat hajoavat sosiaalisesti, seurauksena poliittisia kriisejä, sotia ja sodanuhkia.

Entä mitä olisi sosialidemokraattinen Eurooppa? EKP:n katteetonta rahan luontia ja omavaltaista jakoa pankeille. Talouden valtiollista elvyttämistä ja velkaantumista. Euron devalvoitumista, bensiinin hinnassa se jo näkyy. Mutta Brasilia syyttää jo nyt Eurooppaa valuuttasodasta kehittyviä maita vastaan, eikä varmaan aiheetta. Sosialidemokraattinen Eurooppa olisi eturyhmien itsekästä politiikkaa Euroopan sisällä ja suhteessa muuhun maailmaan. Ei suositella.

Keynesiläisyys, kansallinen tai globaali on kysynnän ja kuluttamisen pakonomaista kasvattamista. Onko tavaroiden kasvava rahtaus järkevää maapallopolitiikkaa ja kenelle se olisi järkevää? Maan ystävät ry näkee ylikuluttavan luokan globaalina ongelmana. Tämä näkemys yritetään vaieta, totta kai.

Patomäen vaihtoehdoista puuttuu jotain. Joku kiiruhtaa tarjoamaan ekologiaa ja luonnonvarojen rajallisuutta. Kenties, mutta silti: tiede ja teknologia ovat kekseliäitä ja pystyvät yhä vain puhkomaan rajoja.

Patomäen vaihtoehdoista puuttuu sosiaalis-humanistinen, sivistyksellinen, kansalaislähtöinen, demokraattinen Eurooppa. Mitä tämä merkitsisi Suomelle, Euroopalle, ihmiskunnalle ja maapallolle?

Brasilia: rahan lapioiminen kannibalisoi meidät

Ekonomisti: EKP:n järjestelmässä on kauhea vinoutuma

Saksaa jo hirvittää, Suomi maksaa mukisematta

Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia

Kommentissani (tässä linkki) otan kantaa EKP:n rahanjakopolitiikkaan sekä suomalaispoliitikkojen ja -ekonomistien suhtautumiseen.

Uutinen Euroopasta: EKP pumppaa tänään finanssimarkkinoille 500-1 000 miljardia euroa halpakorkoista rahoitusta. Eurooppalaispankeille on tarjolla keskuspankin lainarahaa kolmeksi vuodeksi noin yhden prosentin korolla. Edellisen kerran vastaavaa lainaa myönnettiin joulukuussa 2011, silloin pankit ottivat lainarahaa 489 miljardin euron arvosta. EKP:n tavoitteena on helpottaa Euroopan pankki- ja rahoitusjärjestelmän paineita.

Mikä on tällaisen rahanjaon oikeutus, legitimaatio? Mitä EKP jakaa ja millä valtuuksilla? Mistä EKP:n raha tulee? Tuleeko se ylipäänsä mistään? Tyhjiä tasekirjauksia ja paperinpalasia?

Raha on tavallaan yksi oikeuden muoto: oikeus tehdä maailmalle jotain, hankkia jotain. Kullakin ihmisellä on (tai pitäisi olla) luontaisia oikeuksia, mutta miten jossain voi olla suuria oikeuksien kasaumia, joita jokin instanssi (EKP) jakelee tosta vain. Mikä on jakelijan poliittinen, yhteiskunnallinen, moraalinen oikeutus? Mikä on se substanssi jota EKP katsoo omaavansa?

Rahan paikalle voidaan ajatella mikä tahansa muu oikeus: oikeus opiskella, oikeus asua jossain tai vastaavaa. Eikö olisi absurdia ajatella, että pimennosta astuu kummajainen (EKP) joka julistaa oikeudekseen jaella mielensä mukaisesti ja kenelle haluaa ihmisten luontaisia oikeuksia.

Jakelemalla pankeille rajattomasti rahaa tarkoituksena varmaankin on 1) pankkien ja rahamaailman pelastaminen sinänsä tai 2) saada aikaan toimeliaisuutta jossain tai 3) synnyttää piiloinflaatiota velkojen pienentämiseksi. Mikään näistä ei sellaisenaan anna oikeutusta ryhtyä omavaltaiseksi ja rajattomaksi rahan luojaksi.

Rahan jakelun käytännön vaikutuksista löytyy ajankohtainen esimerkki Suomesta. Elvytyksen nimissä ja Jan Vapaavuoren keksimänä rakennusliikkeille jaettiin 2008 jälkeen ilmaista ja halpaa rahaa: asuntokohtainen palkkio 15 000 euroa/asunto sekä ns. välimalli. Ilmaispalkkiota hyödyntäen VVO rakensi taloja Myyrmäkeen. Vuokra niissä on jopa korkeampi kuin viereisissä ei-tuetuissa taloissa.

Olkoon jakelijana EKP tai Suomen valtio, olkoon saajana pankki tai rakennusliike, ilmainen rahan jakelu omille suosikeille on se moraalikadon lähde, minkä mm. kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti näkee nykyisten talouskriisien perimmäiseksi syyksi (Kreikka riesanamme).

Omavaltaiset finanssikeisarit ovat kaapanneet Euroopan. Heitä ovat Draghi, Monti ja kaikki heidän ihailijansa Sixten Korkmanista alkaen.

Seuraava sivu »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.