Alas herrayliopisto. Taloustiede on ase sodassa.

Missourin yliopiston taloustieteen professori Michael Hudson on sanonut (linkki):

”Finanssikriisin jälkeen pankit on pelastettu, demokraattisesti saavutettuja reformeja on alettu purkaa ja talous on ajettu pitkään lamaan. … uusi luokkasota perustuu yhteiskunnan velkaannuttamiseen, talouskuriin ja yksityistämisiin. Keskuspankit, ministeriöt ja taloustiede ovat tärkeitä strategisia aseita tässä sodassa.”

Siis: taloustiede on ase sodassa.

Eikö tieteen pitänyt tavoitella totuutta ja paljastaa valheellisuus. Ketä nyt uskomme?

 

Eikö Suomen Pankki ja EKP tule asettaa vastuuseen hintojennostovaateistaan

Suomen Pankki esitteli talouskatsauksensa 30.3. Lehdistölle sen esitteli Erkki Liikanen, yleisölle Hanna Freystätter.

Suomen Pankin talouspoliittinen puhunta alkaa muistuttaa keskiajan skolastiikkaa. Keskiajan viisaat väittelivät Jumalan olemuksesta. Tänään EKP:n ja Suomen Pankin jumalainen olio on inflaatio, erityisesti EKP:n määrittämä inflaatiotavoite. Sen saavuttamisen edestä lakoavat kaikki muut kysymykset.

Tämä tuli todistetuksi kun SP:n tilaisuuden (Freystätter) lopulla yleisö kysyi mitä riskejä liittyy EKP:n ja SP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan. Osto-ohjelma tarkoittaa EKP:n ns. määrällistä elvytystä, ultrakeveää ja ’epätavanomaista rahapolitiikkaa’ (SP:n oma ilmaisu). Ohessa on kuvio, josta määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu näkyy.

Ns. arvopaperien osto-ohjelman eli määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu.

Mitä Hanna Freystätter vastasi riskikysymykseen?

”EKP:n määrittämän inflaatiotavoitteen (joka on vajaa 2 %) saavuttamiseksi ja kestävöittämiseksi ultrakeveä rahapolitiikka on aivan välttämätön.” Tätä hän toisteli, muuta hän ei sanonutkaan.

Onko tuo vastaus rahapolitiikan riskejä koskevaan kysymykseen? Mielestäni ei, itse asiassa päinvastoin. EKP:n  ja SP:n ehdoton lukittuminen itse määrittämänsä ja satunnaiseltakin vaikuttavan tavoitteen taakse kasvattaa riskejä.

 

”Halpaa asuntorakentamista ei olekaan”

Lujatalon toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpää sanoo Kauppalehdessä tänään, ettei halpaa asuntorakentamista ole. Aiemmin syksyllä toisen rakennusliikkeen johtaja (olikohan YIT, Lemminkäinen vai muu) sanoi että uusien asuntojen hinnat eivät Helsingissä laske vaikka kuinka rakennettaisiin.

Luja-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo sanoo Kauppalehdessä: ”Minulle nousee tukka pystyyn, kun joku puhuu edullisesta vuokrataloasumisesta. Poliitikot puhuvat tästä, mutta tällaisia kohteita on mahdoton saada liikkeelle.”

 

Tieteenpäivien pörhistelyt ja tiedepolitiikan ylimieli

Seurasin Tieteenpäiviä viisi päivää aamusta iltaan.

Jäljelle jäi ärtymys.

Ärtymys siitä että monet hyvät ajatukset katoavat taivaan tuuliin. Sitäkin enemmän ärtymys päivillä muhivasta pörhistelystä ja vallantäyteydestä. Seuraavassa muutama poiminta, ei kaikki, jatkan ehkä myöhemmin. Alla olevat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.

 

Ideauutiset 29.9.2016

Kolme tilaisuutta tänään yhtä aikaa klo 17. Tässä ovat vaihtoehdot:

1) USAn politiikan tila ja presidentin vaalit. Tohtori Peter Miller luennoi Kaisa-talolla.

2)  Ympäristöhistorian oppihistoriaa. Prof Mikko Saikku luennoi Tieteiden talolla oppihistoriallisen seuran tilaisuudessa

3)  Rahapolitiikka ja kansainväkisen talouden näkymät. Suomen Pankin Samu Kurri luennoi Rahamuseossa.

Miksi menisin kuuntelemaan Peter Millerin näkemyksiä USAn politiikasta?

 

Ideauutiset 26.9.2016 (muistiinpanoja seminaareista, tilaisuuksista)

• EU:n sosiaaliset oikeudet
• Ihmisoikeusvalvonta
• Talous uskontona -seminaari
• Ääriliikkeet / eduskunnan Tutkas
• Eriarvoisuus / Suomen Pankki
• Finanssivalvonta, sijoittajavastuu
• Mirkka Rekolan ajankohtaisuus
• Lauri Viita, nonsense
• Noemi Szecsi, unkarilainen kirjailijaveijari

 

 

Rituaaliuskontoa Finlandiatalolla – Talouden Puolustuskurssi

Rintaman rakentavat Sanoma ja Aalto. Mutta keitä vastaan he puolustautuvat? Vastauksen löydät tämän kirjoituksen lopusta. (Vääriä ihmisiä vastaan, meitä vastaan.)

Tästä linkistä näet kuinka hohdokkaita ovat Talouden Puolustuskurssin teemat.

 

Veri kuohahtaa kuin 100 vuotta sitten (sisällissota)

Torpparin veri kuohahti. Akseli otti aseen, hyvästeli Elinan ja liittyi joukkoihin.

Samalla tavalla kuohahtaa veri tänään. Syyt ovat pohjimmiltaan täysin samat. Torpparilla ei ollut itsellisen elämän näköalaa, piti mennä taksvärkkiin ilman korvausta. Oma tila, piha ja pelto jäivät kehittämättä. Torppareita nöyryytettiin, alistettiin, pakotettiin.

Yhteiskunnan tila on tänään täsmälleen sama. Kansalaisia  ja ”työvoimaa” nöyryytetään, pitää olla ”tarjolla” ja ”käytettävissä”.  On tehtävä työtä toisille, ”työnantajalle”, kartanonherralle. Oma elämä seisoo vailla itsellistä näköalaa. Toisille tekemiseen ”kannustetaan” ajamalla alas perusturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, pakotetaan ilmaiseen näytetyöhön kuten taksvärkissä konsanaan, palkkaeroja kasvattamista vaativat Hetemäki, TEM:n Gustafsson ja muut, suurituloisille annetaan monikertainen veronalennus verrattuna pienituloiseen (prosenttiperuste) saati tulottomaan.

Dramaattinen esimerkki Sipilän hallitustoimien vaikutuksista:

Opiskelijan tulo tänään on 500 euroa kuukaudessa (opintotuki 250, asumislisä 250, noin). Opintotuesta leikataan nyt 50 euroa. Opiskelijan asuinkaverina olkoon henkilö joka saa palkkaa 2600 euroa/kk. Tosiasiallisesti kumpikin elättää itsensä vain omilla tuloillaan myös ruuan suhteen (eli yleisen asumistuen ruokakunta-käsite ei päde), 800 euron vuokran he maksavat puoliksi. Opiskelija menettää asumislisänsä 250 euroa saamatta tilalle yleistä asumistukea. Opiskelijan menetys on yhteensä 300 euroa eli 60 % tuloista.

Mitä mieltä olet jos tuloistasi leikataan 60 %? Kuohahtaako veri?

Tehdään vertailu.

Olkoon Juha Sipilän palkka 15 000 euroa kuukaudessa, Timo Soinin, Petteri Orpon, VM:n Martti Hetemäen ja TEM:n Jari Gustafssonin palkka 13 000 kuukaudessa, olkoon Matti Alahuhdan ja Kari Stadighin ansiotulo 33 500 euroa kuukaudessa. 60 %:n leikkaus kunkin tuloihin merkitsee 9 000 euroa Sipilällä, 7 800 euroa Soinilla, Orpolla, Hetemäellä ja Gustafssonilla, 20 100 euroa Alahuhdalla ja Stadighlla, siis kaikki tämä joka kuukausi. Vuosileikkaus pitää kertoa 13:lla. Tässä vertailussa ei ole populismia, päinvastoin se on oikeutettu ja välttämätön.

Tekevätkö Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki, Gustafsson, Alahuhta ja Stadigh nämä leikkaukset tuloihinsa? Opiskelijalle he sen tekevät.

Tarkkaan ottaen he, siis Sipilä ja muut saavat leikkausten sijasta lisää: Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki ja Gustafsson saavat joka kuukausi 100 euroa LISÄÄ. Alahuhta ja Stadigh saavat 200 euroa kuussa LISÄÄ (jos ansioveron alennus on 0,6 % tuloista). Yläpäätä kasvatetaan prosenteilla, alapäätä leikataan euroilla, sitä on Sipilän ja Hetemäen politiikka.

Koskelan Akseli sieppaa aseen ja lähtee joukkoihin.

On oikeutettua ja toivottavaa että opiskelijan veri kuohahtaa. Niin kuohahtaa meidän muidenkin veri. Hyvästellään Elina. Ilmoittaudun mukaan, torppareiden rintamaan, tiedustelujoukkoihin, minulla on sissikoulutus upseeritasolla.

Tällä kertaa yhdyn täysin Eero Heinäluoman sanoihin (linkki):

”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, uudet leikkaukset sosiaaliturvaan ja samanaikaiset suurituloisia hyödyttävät veronalennukset ovat vaarallinen yhdistelmä kansakunnan yhtenäisyydelle. Veropolitiikassa Sipilän hallitus vahvistaa kasvavia tuloeroja suosimalla miljoonaperintöjen saajia ja räätälöimällä verotukseen uusia vähennyksiä, jotka kohdistetaan vain osalle tulonsaajia. Samaan aikaan tuloveronkevennykset tuovat suurituloisille kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset kevennykset verrattuna pieni- ja keskituloisiin.”

* * *

Analyyttisesti ajatellen:

Yksilökohtaisen asumislisän poistaminen opiskelijoillta ja heidän liittämisensä yleisen asumistuen piiriin johtaa suojautumisreaktioihin. Kimppa-asuminen kannattaa lopettaa ja hakeutua yksilöasumiseen. Asuntojen käytön tehokkuus laskee, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja vuokrat voivat jälleen kerran nousta. Muitakin reaalivaikutuksia ilmaantuu.

Sipilän hallituksen, VM:n ja muiden ministeriöiden sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton piilokammareissa on laadittu suunnitelma asumistukijärjestelmän alasajoksi tavalla tai toisella. Prosessin tavoitteisto ja asteittaiset toimet on tällä hetkellä piiloinen. EK julkaisi joitain ehdotelmia. Aiheesta on puhunut Kelan Hyssälä (ilmeisen perustellusti) ja kirjoittanut mm. Hypon Ari Pauna (”asumistukikupla”). Prosessia pohjustetaan vähäiseltä näyttävin muutoksin, opiskelijain asumislisän poisto on yksi ensiaskel.

Jos perustulokokeilun perustelut muunnetaan torppariajan kielelle, niin kyse on taksvärkin lisäämisestä: ”työntarjonnan” kasvu. Tavoitteena ei ole ihmisen omaehtoisuuden parannus (torpan ehostaminen), ei työmarkkinariippuvuudesta vapautuminen. Perustulossa kartanon isäntä tarjoaa kupin sumppia tai laulattaa karaokea, jotta sirppi kartanon ruispellolla suihkaisi vinhemmin. Asumistuki on palkan puolikas joka on siirretty valtion eli lähes kaikkien kansalaisten maksettavaksi.

Linkkejä:

Sipilän, Soinin, Orpon, Hetemäen, Gustafssonin tulot
Alahuhdan ja Stadighin tulot
Heinäluoma tulistui – nyt on hallitus valinnut erittäin kovan tien
Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeisiin aikoihin
Liisa Hyssälä

 

YLEn osuva analyysi. Mistä kumpuaa vaihtoehto?

YLEn toimittaja Pirjo Auvinen on kirjoittanut osuvan kuvauksen tämän hetken poliittisesta tilanteesta. Vastakkain ovat kokoomus ja Hakaniemen AY, Auvinen tiivistää.  Tässä linkki YLEn juttuun.

Menossa on kokoomuksen jälkilypsy-yritys (ns. Suomen malli ja paikallinen sopiminen). On erittäin hyvä, että pienituloinen ay-kenttäväki sanoo kokoomuksen ja hallituksen jälkilypsylle ja samantien koko sopimusehdotelmalle ei.

Kokoomusta vastassa tuskin on koko AY kuten Ylen Auvinen pelkistää. Enemmänkin kyseessä on pienituloisten kapinaliike joka puhkesi ay-liikkeen sisältä. Toivotan kapinaliikkeelle parhainta menestystä. Ehkäpä siitä kehittyy tsunami joka pyyhkäisee laudalta ison liudan nykyisiä superpalkkaisia ay-johtajia, nämä Lylyt, Selinit, Elorannat ja monen muun.

Mitä on ”paikallinen sopiminen”?

Kymmenkunta vuotta seurasin yhden sortin ”paikallista sopimista” julkishallinnossa, peräti eduskunnan virastossa (VTV).  MIkä oli tulos? Palkoista tuli salatiedettä, paljonko johtajat maksavat itselleen palkkoja, sitä ei kukaan tiennyt, ei myöskään toistensa palkkoja, vaikutelmaksi muodostui mielivalta ja sekamelska, palkkaerot räjähtivät, työpaikan sosiaalinen ilmapiiri hajosi, ”direktiovalta” elämöi ja julisti valtaansa joka asiassa (piittaamatta yt-laista), vaiensi muut, porukka vetäytyi piiloihinsa, yritti päästä pakoon kuka mihinkin, työn sisällöstä katosi mieli, työn ”tuloksista” tuli väkinäisiä ja keinotekoisia. Tätä on ”paikallinen sopiminen” tyyliin Suomen eduskunta. Vastaavan käytännön kokoomus ja Sipilän hallitus nyt yrittää pakkolevittää koko maahan. Vastarinta nouskoon.

– PAMin kenttäväki, onnittelen teitä, te hoksasitte asian, toivotan teille parhainta menestystä.

Mistä kumpuaa vaihtoehto?

Vaihtoehto ei kumpua virallisesta ay-liikkeestä, paitsi jos liikkeen sisälle kasvaa pienituloisten kapinavyöry joka pyyhkäisee osan johtajistosta ulos.

Vaihtoehto ei kumpua nykypuolueista, ei myöskään demareista. On kuvaavaa seurata , millä innolla ay-johtajat ja osa demareista puolustaa nykyistä sopimusehdotelmaa. Mistä on kysymys? Sopimus turvaa nykyisen ay-eliitin yhteiskunnallisen valta-asetelman säilymisen, jopa sen kasvattamisen kaikkine etuineen, superpalkat, eläkeyhtiöiden hallinto, VVO:n tuotot ay-liikkeelle, verovähennys ja moni muu asia. Sopimusuehdotelmaa puolustaessaan ay-liikkeen johtokerros puolustaa omia etujaan sekä palkkaerojen ja muiden yhteiskunnallisten erojen säilyttämistä.

Vaihtoehto ei lähde liikkeelle nykyisestä työmarkkinavallasta, ei kolmikannasta, ei Hakaniemestä, ei hallituksesta eikä nykypuolueista.

Syvempi vaihtoehto voi kummuta  ”roskaväen” ja ”älymystön” yhteistunnosta.  ”Roskaväellä” tarkoitan erittäin laveasti kaikkia huono-osaisia, pienituloisia, virallisten ”työmarkkinoiden” ulkopuolisia tai niihin löysästi sidoksissa olevia, itseyrittäjiä, reuna-alueita ja muuta tällaista.  Tietyllä tapaa kyse olisi paluusta Pariisin kevääseen 1968, jolloin puhuttiin työväen ja älymystön liitosta. Sellaista tarvitaan tänään.

Kiintoisa ja lupaava on lauantaiksi 12.3. organisoitu joukkomielenosoitus leikkauspolitiikkaa vastaan. Edellinen mielenosoitus elokuussa ei ollut vähäinen juttu, marssivaa porukkaa riitti tuntikaupalla.

”Kansanliike kertoo mielenosoituksen vastustavan hallituksen yhteiskunnan köyhimpiin kohdistamaa kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa sekä kannustamaan vaihtoehtojen etsimiseen.” Näin kertoo YLE (linkki).

Juuri tätä tarvitaan – kannustamista vaihtoehtojen etsimiseen. Tähän on panostettava. Näkemykseni on, että välttämätön osa tätä etsimistä on tieteellisperäinen (miksei myös taiteellisperäinen) analyysi ja mielikuvitus. Tähän viittasin sanalla ”älymystö”. Tämä puoli kumpuaa yliopistojen liepeiltä, yliopistoista ulospotkituista (Helsingin yliopiston 1000 irtisanottavaaä ja muut Laakkosen filosofit), kulttuuriväestä, bloggareista, maalareista ja kaikesta tällaisesta. Siellä muhii oppositio, ei eduskunnan kopperoissa.

* * *

Yksi esimerkki yhteiskuntasopimuspuheen salakielestä on ”veronkevennys”. Oleellinen kysymys on, mihin ”kevennys” suunnattaisiin. Siitä ei julkisuudessa puhuta halaistua sanaa. Varmaa on, että ns. neuvotteluissa suuntaamisesta on puhuttu ja varmaan on vallinnut piilevä yhteisymmärryskin. Tottakai kevennys suunnattaisiin ”työsektoriin”. Työsektoriin löysästi sidoksissa olevien on turha odottaa ”kevennyksiä”.  Nykyinen valtaestablishment ohjaa ”kevennykset” itselleen ja omilleen. Yhteiskunnan kahtiajako roskaväkeen ja mukatuottaviin kasvaa entisestään.

Sana ”yhteiskuntasopimus” on harhauttava ja valheellinen. Oikea sana on yhteiskunnan hajotussopimus.

Näkökulma: Viikonlopun jännitysottelu: Kokoomus – Hakaniemen AY. YLE  5.3.2016.

Joukkovoimaliike järjestämässä mielenosoitusta leikkauspolitiikkaa vastaan lauantaina. YLE 5.3.2016.

Juhani Kahelin: Juha Sipilän puheissa on sekavuuksia.

 

Juha Sipilän puheissa on sekavuuksia

Juha Sipilä vakuutti TV:n ykkösaamussa 5.3., että yhteiskuntasopimuksella ei ole mitään tekemistä vallan ja vallankäytön kanssa. Tämä väite vei Sipilän puheilta kaiken uskottavuuden. Hetkeä myöhemmin Sipilä kertoi kuinka ns. yhteiskuntasopimukseen välttämättömiä osasia ovat  ’Suomen malli’ sekä paikallinen sopiminen.

Eivätkö ’Suomen malli’ ja paikallinen sopiminen ole valtakysymyksiä? Tämän tiiviimmin vallankäytöllisiä kysymyksiä ei maailmasta löydy. Jos Sipilä muuta väittää, niin hänen yhteiskuntatieteellinen ajattelunsa on äärettömän naivia.

’Suomen malli’ tarkoittaa että suomalaista yhteiskuntaa ohjataan vientiyritysten määrittelemistä näkökulmista käsin.  Vallankäytöllisesti yhtä relevantteja lähtökohtia olisi tarjolla pilvin pimein, esimerkiksi sivistyksellinen uudistuminen tai työkäytäntöjen silppuuntuminen.  Se että valitaan vain yksi näkökulma (’Suomen malli’), se nostetaan ylitse muiden ja nuo muut vaietaan kuoliaiksi, on mitä rajuinta yhteiskunnallista vallankäyttöä. Tähän vallankäyttöön syyllistyy Juha Sipilä, Alexander Stubb ja koko nykyhallitus puolueineen, samoin demarit.

Paikallinen sopiminen  (yhdessä ’Suomen mallin’ kanssa) tarkoittaa että  julkisen vallan ylösnostamat vientiyritykset maksavat hyviä palkkoja ja bonuksia, elelevät kaikin puolin leveästi ja muu yhteiskunta jätetään oman onnensa nojaan, kuihtumaan.  Suomeen jää lopulta jäljelle viennin ja hyväpalkkaisen työn ympärille rakentuva kapeahko sektori muun yhteiskunnan kuivettuessa pois kuten maaseudulle ja reunasuomelle on jo tapahtunut. Osa väestöstä pakenee ulkomaille, kuka minnekin.  Eikö tämä ole vallankäyttöä, Juha Sipilä ja Alexander Stubb?

TV:n toimittaja tivasi Sipilältä vähintään 10 kertaa mitä hallitus aikoo tehdä tai tekemättä jättää. Selvyyttä ei Sipilän vastauksista tullut. Paitsi lopulta se että yhteiskuntasopimuksen välttämättömiä liitännäisiä ovat ’Suomen malli’ ja paikallinen sopiminen.  Nämä kuulostavat kokoomuksen vaatimuksilta.

Epäuskottavasti lupaillut veronalennukset (nekin suunnattaisiin ns. työsektorille) tai leikkausten perumiset ovat osa sopimuspakettia. Kuka tekisi sopimuksen jonka sisältö on arvailujen varassa? En ainakaan minä. PAM:n väki ja muut, pitäkää päänne, älkää menkö halpaan.

Olennaisin havainto tässä kaikessa on se kuinka äärettömän heppoisin yhteiskuntatieteellisin perustein ja taidoin tätä maata yritetään johtaa. Nykypolitiikasta ja johtamisesta puuttuu alkeellisinkin yhteiskuntatieteellinen analyysi ja ymmärrys.

Suomea ei pidä ikinä jättää tällaisten insinöörien varaan. On aika nostaa Suomen johtoon ne viisauden rakastajat (filosofit), jotka autokauppias Laakkonen ajoi ulos yliopistoista

* * *

Vallankäytöllisesti kiintoisa yksityiskohta se, että lomarahoja leikattaisiin vain julkiselta sektorilta, ei muilta. Mieleen nousee perustuslain yhdenvertaisuuspykälä. Ihmettelen JHL.n myönteistä kantaa. Luottamukseni JHL:ää kohtaan ei enää koskaan palaa. Itse asiassa tässäkin on kyse vientiteollisuuden ulkopuolisen yhteiskunnan alasajosta, siis mitä kovimmasta vallankäytöstä. ”Tällä ei ole mitään tekemistä vallan kanssa”, väittää Juhan Sipilä.

 

MV = PY eli kuka elvyttää mitäkin

Kansantalouden kaavoja yritettiin aikoinaan iskostaa viattomiin mieliimme. Meniköhän yksi kaava näin:

MV = PY

eli rahan määrä kertaa rahan kiertonopeus on yhtä kuin hintataso kertaa tavaroiden (tuotannon) määrä.

Tänään Kreikkaan työnnetään rahaa. Samoin EKP:n toimesta Eurooppaan syötetään rajattomasti rahaa, rahan määrää M kasvatetaan (ultrakevyt rahapolitiikka). Toiveena EKP:n rahapolitiikassa on että M kiertyisi kasvattamaan Y:tä eli tuotantoa. Näin ei ole käynyt ja voi olla että ei käykään. Investoinnit ja tuotannon lisäys eivät käynnisty, eivät edes rahan pakkosyötöllä (tai Suomessa yhteisöveron laskulla). Syötetty rahaa valuu osakkeiden ja varallisuuksien hintoihin ja muuhun vastaavaan. Eli keinottelutalous saa uutta pontta, kiitos EKP:n ja Suomen Pankin.

Keynes yritti pohjimmiltaan samaa mutta suoremmin Y:n kautta, tarkemmin sanoen yhden Y:n komponentin eli julkisten menojen lisäämisen kautta (tänään sitä kutsutaan elvyttämiseksi). Aikansa sillä ”pelastettiin kapitalismia” (Keynesin sanonta) mutta ei oikein enää. Viereen putkahti tämä valtioiden velkaongelma (Jukka Pekkarisen sanonta).

Kaivakoot ojaa, sotikoot – kunhan julkiset menot luovat kysyntää ja pelastavat yrityksiä pälkähästä. Tämä oli yläluokkaisen Keynesin yläluokkaista ajattelua.

1960-luvulla Pekka Kuusi loi Keynesistä hieman siistimmän version: kierrätetään kysyntää luovat rahat ihmisten taskujen kautta. Sosiaalipolitiikka luo kysyntää ja kasvua. Annetaan sille nimeksi hyvinvointivaltio.

Ilmarisen johtaja Timo Ritakallio luetteli kerran lukuja paljonko nykyisen finanssikriisin ratkaisemiseksi on syötetty rahaa suhteessa bkt:hen. Luku vaihteli 10 %:n molemmin puolin (oliko peräti 20 %) USA:ssa, Japanissa ja Euroopassa. Tällainen rahansyöttömaailma on keinotekoinen, epävakaa, se luo kriisin toisensa jälkeen ja johtaa väestön enemmistön syrjäytymiseen (vertaa Piketty). Ritakalliokin sanoi että uusi kriisi odottaa, ehkä 10 vuoden päästä, mutta miten ja millaisena se tulee, sitä ei tänään kukaan osaa arvata.

Kolmisen vuosikymmentä sitten inflaatio oli hirveä mörkö. Tänään EKP ja Suomen Pankki, ennustepäällikkö Kilposesta alkaen hokevat että inflaatio on saatava nousemaan 2 prosenttiin. Ilman inflaatiota uhkaa deflaatio. Maailma ei pyöri ilman inflaatiota, he hokevat. Keynes ja Kuusi pelastivat maailmaa syöttämällä rahaa Y:n sfääriin, tänään finanssiekonomistit syöttävät rahaa finanssimaailman toimijoille. Kelpaa Stadighin, Wahlroosin ja Liikasen viisastella. Nykyinen taloustiede on äärettömän pinnallista näennäisviisautta. Talouspolitiikka on tyhmä. Taloustiede ei ole uudistunut sitten 1930-luvun eli Keynesin aikojen, sanoi Jaakko Kiander Helsingin kirjamessuilla.

”BKT:n riittävä kasvattaminen ilman velanottoa tai vientiä ei ole mahdollista”, sanoo Mikaela Peth blogissaan. Jaaha. Onkohan tämä välttämättä näin? Voisiko ”kasvu” olla orgaanista, endogeenistä. Sitä kautta taloudesta tulisi vakaampi, terveempi, luonnollisempi, tasa-arvoisempi.

Sipilän hallituksen hokema työajan lisääminen olisi eräs muoto orgaanista kasvua, siis sisältäpäin ilman velanottoa. Tosin tuo tapa on niin kömpelö, mekaaninen ja perusteiltaan puutteellinen että se ei toimi. Sääli hallitusta.

 

Suomen nykyjohdolta puuttuu visionäärisyys

Mikaelan Pethin kirjoitus ’Miksi Venäjä on vihainen’ sisältää hyviä oivalluksia, ei vain Venäjästä vaan maailman tilasta. Kirjoitin Mikaelalle kommentin, tähän tapaan:

Tällaista tarvitaan: katsoa asioita yllättävistä suunnista, kääntää kysymys nurin, laatia uusi kysymys, nähdä toisin.

Esimerkiksi tuo Kreikka-tapaus. Euroopan sijoitusmassat näkivät Kreikassa otollisen kohteen, tuputtivat sinne rahaa, paikalliset piirit höynähtivät mukaan (vertaa pääomatuonnin vapauttaminen Suomessa 1980-luvulla, kasinotalous ja sitten suuri lama). Kun kasino  Kreikassa alkoi kaatuilla, meidät kaikki vedettiin mukaan päästämään Kreikkaan sijoittaneet pälkähästä. Nyt Kreikka on pankkimielessä eristetty, enää ei ole väliä mitä sille tapahtuu. Troikat huutavat: kuria, kuria, kuria.

Osin samantapainen tapahtumasarja oli Neuvostoliiton varallisuuksien ryöstö oligarkkien käsiin.

Mikaela Peth sanoo suuren viisauden: sinä kiusattu, keksi parempi leikki niin muut haluavat tulla mukaan. Juuri tätä nyt tarvitaan: keksiä parempi leikki. Pelillisyys, sitähän te hoette peräti vientivalttina Suomelle. Mistä uuden leikin aineksia haettaisiin? Maailmalla vellova finanssivarallisuus, joka ”yrittää käyttää hyväkseen köyhiä ihmisiä”, joka etsimällä etsii sijoituskohteita, joka yrittää vallata milloin Kreikkaa, milloin Ukrainaa, milloin Hanhikiveä, milloin yleishyödyllisiä asuntoja. Talouden rakenne ja koostumus, talouden institutionaalinen perusta, talouden kannustinperiaatteisto ja muu tällainen vaatii perustavaa laatua olevan tutkinnan, ”uskonpuhdistuksen” vai pitääkö sanoa reformaation riemuvuoden. Maailma huutaa Martin Lutherin teesejä tasan 500 vuoden takaa.

Suomen valtiollisella nykyjohdolla ei ole pienintäkään ymmärrystä siitä että on keksittävä uusi leikki. Suomen nykyjohdolta puuttuu visionäärisyys. Nämä niinistöt, soinit ja teijatiilikaiset sanovat vain ’ähä kutti ette pääse leikkiimme’.

Olisipa Suomessa johtajia (ehkä hieman 1970-luvun tyyliin), jotka näkisivät talouden toimintatapojen ja rakenteiden hataruuden ja sen myötä politiikan toimintatapojen ja sisältöjen muutostarpeita.

Taisi olla Pen Syskovitsi, jonka kuulin sanovan: niin kävi Weimarin Saksalle, niin kävi Venäjälle. Kun ajetaan nurkkaan, hätistellään, nöyryytellään, alkavat kalistella. – Tästä syystä tärkeintä on keksiä uusi leikki, saada aikaan uusi Etyk tai jotain vastaavaa, vaikkapa maailman uusi talousjärjestys. Leikki josta duuman johtajakin innostuu ja huomaamattaan unohtaa Ukrainan arot Anton Tšehovin lääkittäviksi.

On hedelmätöntä syyllistää Kreikkaa (silloin pitäisi syyllistää Suomi yhtä lailla). On hedelmätöntä vain räksyttää Venäjälle, siis vain räksyttää. Niin Kreikka kuin Venäjäkin asettavat suuren ajatuksellisen haasteen. Se haaste ei ole politiikan pintaa ja päiväkohtaisuutta. Se haaste tunkee syvemmälle: nykymaailman, nykytalouden, nykypolitiikan perustaviin rakenteisiin.

Tänään tarvitaan Periklestä. Tänään tarvitaan martinlutheria, katolisen kirkon kaatajaa. Tarvitaan Thomas Jeffersonia. Tarvitaan varallisuuksien tutkija Pikettyä.

Näin puhui Perikles: kansalainen joka ei ota osaa julkisten asiain hoitoon, ei ole pelkästään vallanhimoton, vaan oikeastaan hyödytön.

Valtiotieteilijät loistavat poissaolollaan. He ovat UPIssa räksyttämässä Venäjälle.

Mikaela Peth: Miksi Venäjä on vihainen

 

Suomen Pankki teki pelottavan löydön

Suomen Pankki, tutkijat Helvi Kinnunen ja Petri Mika-Fränti ovat tehneet pelottavan löydön: tulonsiirrot ovat yhä merkittävämpi kotitalouksien tulonlähde. Tulonsiirtojen osuus nousee 26 prosenttiin, pelkästään eläkkeiden osuus 16 prosenttiin (kuvio 1 alla).

Tulonsiirto-osuuksien kasvun syyt:

• Eläkkeelle siirtyvien aiempaa pidemmät työurat ja korkeampi ansiotaso (siis työeläkkeet)
• Eläkeläisten määrän kasvu
• Yhä suurempi osa työikäisiä sinnittelee pelkällä työttömyysturvalla (työttömyysmenot)
• Palkkatulojen nousu on parin vuoden ajan pidetty pienenä (tyka-sopimus, ei koske kaikkia)
• (Pankaapa merkille: nyt työeläkkeet ovatkin tulonsiirtoa, välillä ne ovat säästettyä palkkaa, kulloisestakin käyttötilanteesta riippuen)

Kotitalouksien tulojen rakenne on kuviossa 2.

Pankit ja ekonomistit olivat uskoneet elinkaariteoriaan eli että eläkeläiset eivät enää säästä, ovat vähävelkaisia ja köyhät eläkeläiset sinnittelevat sosiaalituilla (kuten tekevätkin). Toisin kävi. Varakkaat eläkeläiset eivät käytä varallisuuttaan.

Mitä tästä seuraa?

Kotitalouksiin ei kohta tehoa mikään perinteinen kurinpito. Suhdannepolitiikka menettää merkityksensä (palkkatulojen vähenevä merkitys). Korkopolitiikka menettää tehonsa. Korkojen nosto vain nostaisi varakkaiden eläkeläisten tuloja. Suomea pidetään pystyssä pääomatuloilla, eläkeläisten omilla pääomatuloilla ja eläkerahastojen pääomatuotoilla ja ehkä pääomiakin pikkuhiljaa syömällä.

Suomen Pankki ja EKP ovat suuressa vaarassa. Ikääntyneiden finanssi- ja muu varallisuus on purettava pikimmiten, vaatii Suomen Pankki. Purkamisella (eläkeläisten köyhdyttämisellä) lievennetään samalla Suomen julkisen sektorin menopaineita. ”Esillä on ollut ehdotuksia yksityisestä hoivavakuutuksesta ja käänteisistä asuntolainoista.”

Myös Helsingin Sanomilla on hätä käsissä. Se kirjoitti tänään pääkirjoituksen tästä Suomea uhkaavasta hätätilasta. Suomen Pankin ehdottamilla toimilla (mm. hoivavakuutus ja käänteiset lainat) on kiire, vaatii HS hädissään.

Tässä Suomen Pankin hätätilajulistus:
http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/3/kotitaloudet-…

Tässä Helsingin Sanomien hätähuuto:
http://www.hs.fi/paivanlehti/14062015/a1434164725012

Kuvio 1. Tulosniirtojen osuus kotitalouksien tuloista. Lähde: Suomen Pankki.

Kuvio 2. Kotitalouksien tulojen rakenne. Lähde: Suomen Pankki.

 

Puolueiden uskolliset sopeutujat

Pois yliopistoista. Yhdysvallat on jämähtänyt. Suomessa koulutus tuottaa järjestelmälle uskollisia sopeutujia. Suomi kaipaa säpinää. Näin ilakoi Helsingin Sanomat 5.5.2015 .

Älyllisen säpinän puute loistaa puolueiden vastauksista Juha Sipilän hallituskysymyksiin. Seuraavat lausumat on poimittu kokoomuksen, sdp:n ja SAK:n vastauksista.

• Kokoomus ja sdp tyrmäävät VM:n muistion Vakaampi talous- ja rahaliitto. (VM:n muistio suosittaa talouspolitiikan omistajuuden palauttamista jäsenvaltioille.)
• Yliopistoja on vahvistettava merkittävällä lisäpääomituksella, jonka ehtona on yksityinen rahoitus (kokoomus).
• Kulttuurin mahdollisuudet elinkeinotoiminnan lähteenä tunnistetaan ja niitä hyödynnetään määrätietoisesti (sdp).
• Omistajuudesta tehdään väline yritysten kasvun edistämiseksi (sdp).
• Yhteiskunnan kaiken tuen perusedellytyksenä on oltava työn vastaanottovelvollisuus (kokoomus). Työttömyysturvan aktiivinen käyttö (sdp).
• Työpaikkojen luominen edellyttää sääntelyn ja byrokratian purkamista (kokoomus). Vertaa työn vastaanottovelvollisuus. Ketä siis säännellään, ketä ei.
• Asetetaan työ etusijalle kaikessa päätöksenteossa (kokoomus). Talouspolitiikka ankkuroitava työllisyysasteen nostamiseen (sdp).
• Hallituksen on arvioitava kaikkea EU-sääntelyä talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta (kokoomus).
• Sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin. Veronkiristysten tie on loppuun käyty. Työn verotusta on syytä keventää (kokoomus).
• Hallituksen tulee toteuttaa vientivetoista kasvustrategiaa (sdp).
• Avainasemassa ovat suuret kaupunkiseudut, joissa syntyy pääosa kansantulosta (kokoomus). Oleellista on keskittyä erityisesti kasvukeskusten ja metropolialueen kysymyksiin (sdp).
• Koko maan ja maan eri osien voimavarat hyödynnetään (kokoomus).
• Hallituksen tulee sitoutua kolmikantaiseen yhteistyöhön (sdp).
• SAK: Työmarkkinajärjestöjen toiminnan perusedellytykset on turvattava. Työelämän asiat valmisteltava kolmikantaisesti (siis kaikki työelämäasiat!) . Yleissitovuus säilytettävä.

Onko puolueissa säpinää?

Puolueiden tapa jäsentää politiikkaa on yksiurainen, yksioikoinen. Puolueet rakentavat häkkiä, johon ne sulkevat, pakottavat ja ehdollistavat väestön. Suljettavasta massasta käytetään halventavia nimityksiä: epäaktiivit, työvoima, työttömät, työn tarjonta, syrjäseudut, hyödynnettävät, sopeutettavat, velvoitettavat. Yhdysvaltaisen Peter Thielin sanonta jämähtäminen kuvaa tätä osuvasti (HS 5.5.).

Kaikkea EU-sääntelyä arvioitava talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta, sanoo kokoomus. Mihin jää sosiaalinen Eurooppa, Kansalaisten Eurooppa, kulttuurinen Eurooppa. Kokoomuksen ja muiden näkemys Euroopasta on yksioikoinen, rajattu ja suljettu. Tällainen Eurooppa kuihtuu lopulta reunailmiöksi.

Kulttuurin käsite puolueilla on väärä. Kulttuuri on kaiken läpikulkeva perusta ja rakenne, ei hyödynnettävä saareke tai lisuke. Puolueet ja puoluejärjestelmä itsessään on kulttuurinen ilmiö, jota puolueissa ei sellaiseksi ymmärretä. Suomea ei elvytetä taloutena vaan kulttuurisen perustan uudistamisena. Tämän ymmärryksen puutteeseen kompastuu lopulta myös Sipilän hallitus, ei vain yhteiskuntasopimus.

Puolueet rakentavat häkkiä työn käsitteen ja työmarkkinaideologian ympärille. Työn käsite on erittäin byrokratisoitu. Sen myötä puolueet byrokratisoivat (jämäyttävät) yhteiskunnan läpeensä. Työn ulkopuolisiin kohdistetaan nöyryyttävä sääntely, byrokratia ja ehdollistaminen. Innolla tähän osallistuu myös SAK, mm. Lylyn uusimmat palkkauspuheet.

Kokoomus menee äärimmilleen: yhteiskunnan kaiken tuen perusedellytyksenä on oltava työn vastaanottovelvollisuus. Kyse on pakkoyhteiskunnan modernisaatiosta.

Veronkiristysten tie on loppuun käyty, sanoo kokoomus. Yhtä perustellusti asia voidaan kääntää toisinpäin. Professori Jäntin sanoin: ansiotulojen verotusta on Suomessa kevennetty vuodesta 1996 lähtien yhteensä yli 14 miljardilla eurolla, mikä on kaksi kertaa niin suuri kuin seitsemän miljardin euron kestävyysvaje.

Omistajuudesta on tehtävä väline yritysten kasvuun, vaatii sdp.  Keillä on oikeus omistajuuteen? Demareita ei kiinnosta kansalaislähtöinen omistajuus, yhtiövallan ja yhtiökokousten demokratisointi, piensijoittajat, kansankapitalismi, yhtiömuotojen perkaus, yhtiövallan kulttuurinen perusta.

Kokoomuksen ja demareiden mielisana on ’hyödyntää’. Keitä he hyödyntävät, keitä he ehdollistavat ja millä oikeudella? Yliopistoja, kulttuuria, työvoimaa, maan eri osia, omistajuutta. Hyödyntää-sana kertoo maailman jaosta, vallasta. Joku hyödyntää, toisaalla ovat hyödynnettävät. Hyödyntää on macchiavellistinen moderni vallan määritelmä.

Tulon käsite. ’Tulo’ on neutraaliksi ja tekniseksi brändätty, vallankäytöllisesti erittäin keskeinen sana nykypolitiikassa (edellä: ”… joissa syntyy pääosa kansantulosta”). Tulon käsite on petollinen ja harhainen. Keskusta saa tältä osin kunniamaininnan; vastauksissaan Sipilälle se taisi olla ainoa joka vaati uusien mittarien käyttöönottoa kansainvälisten esimerkkien mukaisesti.

VM:n muistio ’Vakaampi talous- ja rahaliitto’ on vapaan tieteen ja ajattelun kannalta kunniakas, inspiroiva tuotos. Se ei ota politiikan nykyfraseologiaa annettuna vaan etsii ja avaa uusia näkökulmia. Kokoomuksen ja sdp:n torjunta kertoo puolueiden henkisestä lukkiutumisesta.

Käsite ’vientivetoinen kasvustrategia’ kaipaa sisältöanalyysiä ja innovatiivista purkua. Loogisessa ja globaalissa mielessä käsite on mahdoton, analyyttisessä mielessä huonosti perusteltu. Jos maailman kaikki kansat sokkoisesti turvaavat vientiin, maapallo muuttuu kaikkien sodaksi kaikkia vastaan (valuuttasota, resurssisota jne). Sokkoisen politiikan sijaan tarvitaan uutta ricardoa, adamsmithiä, anderschydeniusta, joka kohottautuu pragmatismin yläpuolelle ja pohtii analyyttisesti mitä ovat eri alueiden kohtuulliset suhteelliset edut – talousteorian, työnjaon ja resurssien käytön klassinen kysymys – ja muotoilee tältä pohjalta näkemyksen materiavirtojen globaalista tasapainoverkostosta.  Sokkomainen vientivetoinen kasvustrategia on kansallisesti itsekäs, impivaarainen malli.

SAK:n vaatimus ”järjestöjen toiminnan perusedellytysten turvaamisesta” on röyhkeyden ja oikeudettomuuden huippu kautta aikain. Mihin oikeusperusteeseen nojaten valtion tulisi turvata tiettyjen järjestöjen toiminta? Maa on täynnä järjestöjä. Järjestöjä syntyy ja lakkaa. HS:ssä Elina Grundström kirjoitti Hakaniemen suljetusta bunkkerista. Tuomo Luoma kirjoitti hakaniemeläisestä kuplasta.

Lukemistoa

Valtiovarainministeriö: Vakaampi talous- ja rahaliitto.

Elina Grundström: Suomen pisin kortteli sijaitsee Hakaniemessä. HS 5.5.2015

Tuomo Luoma: Hakaniemeläinen kupla.

 

Li Andersson, Matti Apunen, Ville Niinistö, Juha Sipilä – kenellä oikeaa hajua?

”Vaaleihin meno elvytyskärki edellä ei toiminut” – tunnusti Li Andersson Pressiklubissa 24.4. Sanonta ”elvytyskärki edellä” kuulostaa taktiselta ja sen takia tympeältä. Puhuttiin liiaksi makrotalouspolitiikan tasolla, arveli Li Andersson edelleen.

”Omakohtainen toimeliaisuus ja omistajuus, ihmisen tasolta lähteminen on se mikä ihmisiä kiinnostaa”, kommentoi Matti Apunen Anderssonia. Tällä kertaa olen Apusen kanssa täysin samaa mieltä. Vasemmisto on juuttunut instituutioihinsa, niiden mukana se menee hautaan.

Toisessa ohjelmassa Ville Niinistö hehkutti kuinka Euroopan tulevaisuus riippuu EKP:n massiivisen elvytyksen onnistumisesta. Huh huh, samaa instituutiolähtöistä ylätason politiikkaa kuin vasemmistolla. Ja vielä tyhjän päälle rakentuvaa (paperiraha).

Tähän samaan tautiin tulee surkastumaan myös Sipilän hallitus. Sipilällä ei ole hajuakaan ihmisten omakohtaisesta toimeliaisuudesta. Höpöttää vain rahastojaan, ylätason sopimuksiaan, kolmikantaa, työmarkkinajärjestöjä. Ne kaikki, kaikki ne joutaa hautaan. Sipilän hallitus kuoleutuu ennen syntymistään.

Pressiklubi 24.4.2015

A-studio Talk 23.4.2015 (Ville Niinistön EKP-hehkutus kohdassa 51 minuuttia)

Aiheen kommentointia ja keskustelua US-blogissani

 

Vartiaisen ja Borgin raportti – näyte tietämisen kriisistä

Vartiaisen ja Borgin Suomen strategia -raportista on tehtävä

•  käsiteanalyysi
•  sosiokulttuurinen analyysi
•  antropologinen analyysi (esim. ihmiskuva) ja
•  taloustieteellinen analyysi

Suomen kriisi ei ole talouden kriisi. Suomen kriisi on tiedon kriisi. Muutama alustava huomio.

Vartiainen ja Borg nojaavat väittämiin, joiden oikeellisuus voidaan kyseenalaistaa. He kehuvat ”kansalaisten suurta luottamusta poliittiseen järjestelmään”, ”kansalaisten keskuudessa vallitsevaa suurta luottamusta” ja ”korkeaa sosiaalista pääomaa” (raportin sivut 10 ja 35). Kuitenkin esimerkiksi Helsingin yliopiston studia generalia -luennolla 26.2. professori Martti Koskenniemi sanoi, että Suomen kriisiytymisen syy on liiallinen luottamus ekonomisteihin (linkki videoon). Tuhatpäisen yleisön joukosta ei kuulunut vastaväitettä. Eli kenen luottamus noteerataan, kenen epäluottamusta ei noteerata?

Vartiaisen ja Borgin perusongelma tietenkin on erittäin kapea ja sen myötä virheellinen yhteiskunnan rajaus. He näkevät ihmiset, väestön vain ’työvoimana’, ’työn tarjontana’, ’työmarkkinana’. Tämä ei ole relevanttia eikä totta. Tällaista rajausta ei oikeuta edes se että kyseessä olisi metodinen ideaalimallinnus. Vartiaisella ja Borgilla on väärä ontologia, väärä käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta. Tiedollinen lukkiutuneisuus on vaarallisempaa kuin Putinin seikkailut.

Tiedollinen rajoittuneisuus ei koske vain Vartiaista ja Borgia. Se koskee myös heidän raporttinsa kanssatyöstäjiä, joita ovat Suomen Pankki, valtiovarainministeriö, VATT, Talousneuvosto, työmarkkinajärjestöt ja nyt myös puolueiden puheenjohtajat, joista ainakin pari sanoi eli Sipilä ja Stubb raportin kriisianalyysiä oikeaksi MTV:n vaalitentissä 18.3.

 

Aitauksen rakentajat  

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on markkinoinut innostuneen yhteiskunnan ideaa. Vartiainen ja Borg rakentavat yhteiskuntaa sulkevaksi aitaukseksi (”työmarkkinat”). Ainoa avaava elementti heidän raportissaan ehkä periaatteessa olisi tuottavuuden koheneminen. Mutta siihenpä heillä ei ole uutta sanottavaa, eikä kuulemma ole taloustieteelläkään.

Helsingin yliopiston Studia generaliassa 26.2 pohdittiin jakamistaloutta ja yhteisomistusta uutena sosiokulttuurina. Aiheesta on ilmestynyt myös kirja ’Talouden uudet muodot’. Prof. Matti Pohjola on vuosien ajan puhunut digivallankumouksesta, osin samaa markkinoitiin ICT 2015 -raportissa. Nämä kolme siis esimerkkeinä siitä kuinka yhteiskuntaa ja kulttuuria tulee lähestyä uudenlaisten avausten kautta eikä Juhana Vartiaisen, ekonomistien ja työmarkkinajärjestöjen tavoin sulkeutuvana aitauksena. Vartiaiset ja kaltaisensa ovat maailman pysäyttäjiä, tukahduttajia.

 

Hyödyntämättömät

Vartiainen ja Borg puhuvat ”hyödyntämättömästä työvoimaresurssista”. Työn tarjontaa heidän mukaan lisäävät:

• työttömyysputken poistaminen
• kotihoidon vähentäminen
• vuorotteluvapaan poisto
• maahanmuuton lisäys, tarveharkinnan poisto

Onko näiden ”resurssien hyödynnettävyydestä” sosiokulttuurista näyttöä? Arvelen että ei juurikaan ole. On vain muutaman ekonomistin lukittunut mielikuva.

Ekonomisti Jaakko Kiander säestää Vartiaista (linkki): Maamme 3,5 miljoonasta työikäisestä vain kaksi kolmannesta on töissä, tämä on liian vähän, kolmannes ei ole töissä. Työvoimareservi on saatava käyttöön. MTV:n vaalitentissä Juha Sipilä ja Stubb pauhasivat samaa (työllisyysasteen alhaisuutta).

Nämä pauhaajat ja ekonomistit katsovat omistavansa väestön. Väestölle he katsovat voivansa tehdä mitä tahansa, ajaa markkinoille. Aikoinaan orjuutta pidettiin luonnollisena asiana. Tänään orjamarkkinoiden tilalla ovat työmarkkinat, joita taas pidetään luonnollisena ja peräti Suomen strategian ainoana lähtökohtana.  Ei ole maailma muuttunut.

SAK on haltioissaan työntarjonta -politiikasta. Miksikö? Sitä kautta SAK saa jäseniä, jäsenmaksutuloja ja johtajistolleen isot palkat. Tämä on korruptoitunut monopolirakenne (lisää alla).

 

Palkanmuodostus ja ay-liikkeen loppu

Vartiainen ja Borg markkinoivat palkkojen kansallista koordinaatiota, mutta myös – ja huomatkaa tämä – keskitetysti sovitun ’kansallisen liikkumavaran’ yksilöllistä jakamista, siis yksilöllistä palkkapolitiikkaa työpaikoilla (sivu 34). Lauri Lyly ja SAK ovat tästä erityisen innoissaan (linkki). SAK:n Erkki Laukkanen kertoi kuinka Vartiaisen esitelmä jo aiemmin upposi SAK:n väkeen kuin kuuma veitsi voihin (linkki).

SAK:n riemunkiljahdukset ovat ay-liikkeen loppu. ”Liikkumavaran yksilöllisellä jakamisella” ay-liike kieltää itsensä. Tämä on paluu ay-liikettä edeltävään aikaan. Paluu ei koske ay-johtajistoa ja talouden muuta eliittiä. Ensin eliitit rajaavat ”kansallisen liikkumavaran” (keskitetty sopimus), sen jälkeen he jakavat sen yksilöllisesti. Arvatkaa, paljonko he ottavat itse päältä jakoa tehdessään? Työpaikoilta katoaa oikeusturva.

Tämä on perinteisen ay-liikkeen loppu. Vartiainen ja Borg kylläkin moittivat monopoleja mutta eivätkö he huomaa itse rakentavansa kaikkien aikojen suurinta monopolia, työmarkkinamonopolia! ’Kansallisen liikkumavaran’ monopolimäärittelyä ja sen sisällä omien tulojensa itsemääritystä! Siis itsemääritystä! Tällainen ay-liike joutaa kuolla. Kuolkoot työmarkkinat, kolmikannat muut.

Mihin yksilöllinen palkkapolitiikan (nykyoloissa) johtaa, siitä tarjoaa järkyttävän esimerkin valtion hallintoon ujutettu yksilöllinen palkkapolitiikka. Valtion virastojen johtajisto, joka on itsensä nimennyt ’työnantajiksi’, mieltää virastojen varat ikäänkuin omiksi varoikseen. Nämä ’työnantajat’ nostelevat omia palkkojaan mielin määrin ilman että jäävät siitä tilille ja ilman että muu henkilöstö ja yhteiskunta juurikaan tietää. Yksilöllinen palkkapolitiikka toimii virastoissa politiikan teon välineenä: oikeasta palkitaan, väärästä rangaistaan väärästä eikä tämä näy ulkopuolisille, ei aitoa tilivelvollisuutta, ei ulkopuolista kontrollia. Tätä toimintatavan, siis valtion palkkapolitiikan oikea nimi on rikos. Muutamalle ay-johtajalle voi antaa korruptoivan palkkion ja ostaa hänet hiljaiseksi.

Tätä rikollista mallia Vartiainen ja Borg tyrkyttävät nyt yleiseksi ’palkanmuodostusmalliksi’. SAK hurraa vieressä. Suomi on rikollisjoukkioiden maa. Siinä heidän luottamuksensa.

 

Kuilut ja potentiaalit

Ekonomistien mielikäsitteitä nykyään ovat potentiaalit, kuilut ja vajeet. Näillä sanoilla voidaan operoida mielin määrin. Ne ovat umpimähkäisiä (tämän toteaa myös Vartiainen), tulkinnanvaraisia, olettamuksellisia.

• työttömyyskuilu
• tuotantokuilu
• kilpailukykykuilu
• kestävyysvaje
• entä mikä olikaan THL:n köyhyysvaje

Syyllistäminen, onko ikään pohjaava kausaaliajattelu totta?

Vartiaisen ja Borgin raportti syyllistää ikääntyvän väestön. Raportti näkee juuri ikääntymisen talouden kriisin pohjimmaiseksi syyksi. Tähän ei pidä uskoa. Se ei ole totta.

Kokonaan toisille jäljille päästään jo siitä että Vartiainen ja Borg todistelevat Suomen pärjänneen täysin Ruotsin vertaisesti kun Nokia-kupru ja paperiteollisuus-kupru jätetään huomiotta (sivu 17). Eli Suomen talous on kehitetty spekulatiiviseksi vientimaaksi ja nyt tämän spekuloinnin jälkilasku levitetään koko väestön päälle, väestö syyllistetään laiskuudesta, työmarkkinoilta vetäytymisestä. Tällaisille tieteilijöille maksetaan kymppitonnin kuukausipalkkaa.

Vartiaisen ja Borgin taulukon mukaan (sivu 22) työikäisten määrässä on parin vuosikymmenen notkahdus vuosien 2020-2030 paikkeilla. Onkohan tällainen notkahdus lopultakaan edes huomionarvoinen? Eivätkö pienet notkahdukset täyty pehmeästi ja itsestään? Luonnollista notkahdusta käytetään meitä kohtaan uhittelun perusteena (esim. sivu 28). Pehmeä politiikan ymmärrys vaatii sosiaalista, kulttuurista ja antropologista kysymisen tapaa, jota ekonomisteilla ei ole. Uhittelevat ekonomistit ovat Suomen suurin vaara kuten prof. Koskenniemi julisti 1000-päiselle yleisölle.

Raportin taulukon mukaan 61-62 vuoden iässä ”yksilön julkistaloudellinen nettokustannus” muuttuu hetkessä plus 5 000 eurosta miinus 15 000 euroon (sivu 21). Näinköhän on? Miten lie ’estimoitu’ ja laskelmoitu? Intuitiivisesti tuo ei ole uskottava. Ihmiset voisivat olla tuottavia, luovia, terveitä 70 tai 80 tai 90 ikävuoteen. Paljonko on Jukka Pekkarisen, Raimo Sailaksen tai kansanedustaja Pentti Kettusen julkistaloudellinen nettokustannus? Vastatkoon torkku Vartiainen.

Vartiaisen ja Borgin kirjoitelma vihastuttaa. On käytävä taistoon yksiniittisiä ekonomisteja vastaan.

Borgilaisten marssi

Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit’ entisajan sankarhenget tervehtää.
viel’ on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.

Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

 

Lukemisto:

Strategia Suomelle. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2015.

Studia generalia 5.3.2015 (Martti Koskenniemi, Minna Ruckenstein)

Talouden uudet muodot (kirja)

Lähes kolmannes ei ole töissä. Kiander: ”se on aivan liikaa”. YLE.

Lauri Lyly: Suomen strategiana sopiminen.

Erkki Laukkanen: Strategia Suomelle on jo puoliksi valittu.

 

Valtio lahjoitti Antti Herlinille 811 440 euroa. Miksi?

Miksi valtio lahjoittaa Suomen rikkaimmalle miehelle 811 440 euroa? Lahjoituksen saaja on Antti Herlin. Maksaako Herlin saamastaan lahjasta lahjaveron?

Arvopaperi-lehden alla oleva uutinen kertoo lahjoitusmenettelyn. Antti Herlin kasasi Sanomayhtiön omistuksensa holding-yhtiöön saaden omistusosuudeksi yli 10 % Sanoman osakekannasta. Tällöin osinkotulo muuttuu verovapaaksi.

Pienomistajat maksavat osinkotuloista veroa noin 24 % (tarkkaan ottaen siihen pitäisi lisätä yhteisövero, jolloin kokonaisveroksi tulee noin 40 %.)

Sanoma-yhtiö jakaa osinkoa 0,2 euroa osakkeelta. Herlinin osakemäärä on 16 905 000 osaketta. Osinkoja tästä kertyy Herlinin yhtiölle 3 381 000 euroa. Jos Herlin maksaisi veroa samalla tavalla kuin pienomistajat, olisi vero 811 440 euroa. Tämän valtio nykyisellä veropolitiikallaan lahjoittaa Suomen rikkaimmalle miehelle, Antti Herlinille.

Mikä on Herlinin ja muiden suursijoittajien verovapauden moraalinen, oikeudellinen, taloudellinen, sosiaaliseettinen perustelu? Todennäköisesti ei yhtään mikään. Vain se että valtio suosii rikkaita tehden heistä vuosi vuodelta entistä rikkaampia.

Kiinostaako puolueita osinkoverotuksen yhtenäistäminen? Ei. Löydättekö yhtenäistämisvaateen kokoomuksen tai keskustan tai muidenkaan puolueiden vaaliohjelmista? Tuskin. Heitä ei kannata äänestää.

Samaan aikaan Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan retostaa kuinka ”Suomessa valtio, järjestöt ja yritykset eivät elä omissa erillisissä maailmoissaan, vaan ovat kiinni toisissaan monin arkisin säikein” (kuva ohessa).

”Kaupankäynnin luomat siteet tunnetusti sitovat toimijoita yhteen ja lisäävät vakautta”, jatkaa HS pääkirjoituksessaan.

Valtio, yritykset, suuromistajat ja media muodostavat Suomessa valtaisen korruptiojärjestelmän, jossa ne järjestävät etuja toinen toisilleen ja tukevat toinen toistaan.

Arvopaperi-lehti 13.2.2015:

Antti Herlin järjesteli itselleen verovapaat osingot Sanomasta

Sanoman hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on keskittänyt omistamansa Sanoman osakkeet sijoitusyhtiö Holding Manutas Oy:hyn.

Herlinin toinen sijoitusyhtiö Security Trading on siirtänyt kaksi miljoonaa Sanoman osaketta Holding Manutasille, minkä jälkeen Holding Manutas omistaa 16 905 000 Sanoman osaketta eli 10,40 prosenttia osakekannasta.

Antti Herlinin määräysvallassa olevien yhtiöiden omistusosuus Sanomasta yhteensä on siis ennallaan. Omistuksen keskittäminen Holding Manutasiin tarkoittaa, että se saa Sanoman osingot verotta ylittäessään 10 prosentin omistusosuuden.

Sanomalla on yhteensä 162 812 093 osakketta. Yhtiöllä on yksi osakesarja ja kullakin osakkeella on yksi ääni.

 HS:n pääkirjoitus 11.2.2015.

 

Edustavatko Suomen Pankki ja Etla ”varsinaista taloustiedettä”?

Talouspolitiikan arviointineuvoston työtä on kyseenalaistettu – aiheetta tai ei. Neuvoston raportti loi ehkä pientä säröä talousinstituuttien kriisivyörytykseen ja työmarkkinajärjestöjen rintamaan. Keskustan Timo Kaunisto asettaa neuvoston vastakohdaksi ”varsinaiset taloustieteilijät”, Suomen Pankin ja Etlan.

Mikä on Suomen Pankin, Etlan, VM:n, VTV:n, PTT:n tai pankkien talousennusteiden ja politiikkasuositusten tieteellisyys ja uskottavuus?

Olin paikalla Suomen Pankin esitellessä talousennustettaan joulun alla, samoin Etlan esitellessä hallitusohjelmamuistiotaan tammikuussa. Suomen Pankin talousennusteessa hätkähdytti yksi kuvio. Kuviolla kerrottiin mistä tekijöistä 2008 alkaneen talouskriisin katsotaan aiheutuneen. Aluksi paino oli miltei yksinomaan ulkoisilla tekijöillä, vientikysynnän laskulla, suhdanteella ym. Nykyhetkeen tultaessa ja lähivuosille kriisin syyksi esitettiin miltei yksinomaan kotimaiset tekijät, ikääntyvä väestö, työikäisten vetäytyminen työelämästä, julkiset menot ja muut tämäntapaisen asiat.

Nämä talousennustajat – Suomen Pankit, Etlat ja vastaavat – syyllistävät Suomessa asuvan väestön. Kun väestö ensin on syyllistetty, seuraavaksi on luontevaa muotoilla politiikkatoimet heitä vastaan. Tämä prosessi on nyt käynnissä laajalla rintamalla: SP, Etla, VM, VTV, PTT, pankit ja muut. Mikä on väestön syyllistämisen tieteellinen totuusarvo? Onko syyllistäminen tiedettä, onko se ”varsinaista taloustiedettä”? Vastaus on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Yhtä hyvin syyllistämistä voi luonnehtia politiikan ja talouden eliittien harjoittamaksi puoskaroinniksi.

Etla ehdottaa työnantajamaksujen alentamista ja alennusten rahoittamista julkisten menojen leikkauksilla sekä eläkkeiden ja sosiaalietuuksien indeksien jäädyttämisellä neljän vuoden ajaksi. Laskin karkeasti että indeksien jäädytys saattaisi alentaa eläkkeiden ja etuuksien reaaliarvoa ehkä 10 %, ehkä 15 %. Talouspolitiikan arviointineuvosto moittii työmarkkinajärjestöjen eläkesopimusta siitä että sopimuksella tosiasiassa pienennetään eläkkeitä 7-12 %, vaikkakaan tätä ei sopimuksessa kerrota läpinäkyvästi. Etlan ehdotuksen ja eläkesopimuksen yhteisvaikutus saattaisi olla melkoinen. Pieneläkeläisille tämä olisi erittäin vaikea asia toisin kuin Etlan tai SP:n hyväpalkkaisille tutkijoille ja johtajille lisäeläkkeineen.

Etla myös ehdottaa työmarkkinoiden ”joustavoittamista” henkilökohtaisilla irtisanomisilla. Työpaikoilla tulisi Etlan mielestä käydä myös ”yksilölliset palkkakeskustelut”. (Itse asiassa eikö näin toimita jo tänään valtion hallinnossa, sitä kutsutaan ”suoritusarvioinniksi”). Joustavoittaminen voi kuulostaa luontevalta ja voi osin sitä ollakin. Yhtä hyvin Etlan joustavoittamisen voi nähdä valtapolitiikkana, jonka lopputulemana on mielivaltainen työelämä ja orjayhteiskunta. Tästä on varoittavaa näyttöä valtion virastoissa jo tältä päivältä: yksittäisten ihmisten palkkaa nostetaan tai lasketaan ”direktiovallan” mielihalujen mukaan, direktiovalta käyttää verovaroja kuin omiaan, määrittelee omat ja lähipiirinsä palkat miksi haluaa ilman että kukaan oikeasti edes tietää niiden tasoa.

Tällaiset ehdotukset, tällainen työelämä ja tällainen yhteiskuntako on taloustiedettä?

Taloustieteen nimissä harjoitetaan nykyään muutakin läpinäkymätöntä spekulointia ja omavaltaista politikointia. Yksi spekuloinnin areena on ”potentiaalisen tuotannon” käsite. Käsitteen spekulatiivisuutta kuvaa PT:n tutkija Markku Lehmus. Kuitenkin finanssipolitiikan kurisääntö ja sen valvonta nojaa potentiaalisen tuotannon käsitteeseen (fipo-laki). Suomessa kurin valvonta on nimetty VTV:lle. Tässä valvontaroolissa VTV:llä on karannut hyrrä käsistä. Se ohjastaa eduskuntaa milloin mihinkin väestöä syyllistävään tai kurittavaan toimeen jopa lakien vastaisesti.

Tieteenpäivien julkaisussa ”kaikkea sattuu” VATT.n johtaja Juhana Vartiainen puhuu huumaantuneista ekonomisteista, kollektiivisista harhakäsityksistä, taloustieteilijöiden ylimielisyydestä, mustista joutsenista, väestöjoutsenista, epäonnesta. Ennen kaikkea Vartiainen toteaa, että finanssikriisin jälkeisestä maailmasta ei ole taloustieteen piirissä syntynyt teoreettista yksimielisyyttä. Tämä on erittäin huomionarvoinen toteamus.

Juhana Vartiaisen todistus talousteorian tuuliajolla olosta vie pohjan pois myös Timo Kauniston näkemykseltä ”varsinaisista taloustieteilijöistä”.

Tieteenpäivillä PT:n johtaja Seija Ilmakunnas ehdotti että talouden nykykriisistä pitäisi tehdä yhtä ”arvovaltainen vertailututkimus” (kuten hän sanoi) kuin tehtiin 1990-luvun lamasta. Syventävään pohdintaan onkin aihetta, mutta ei pelkästään taloustieteilijöiden toimesta vaan myös kulttuurin ja demokratian tutkijoiden toimesta sekä kansalaiskeskusteluna.

Talouspolitiikan arviolintineuvosto: Raportti talouspolitiikasta

Talouspolitiikan arviointineuvosto: rakenteellinen työttömys ei olekaan kasvanut (Verkkouutiset)

Professorit: keskimääräinen eläke pienenee jopa 12 prosentilla (Iltalehti)

Talouspolitiikan arviointineuvosto asetettiin viiden vuoden toimikaudeksi.

Etla: Muistioita tulevalle hallitukselle: Talouspolitiikan linjaus keväällä 2015

Suomen Pankki: Euro ja talous 5/2014. Talouden näkymät

Juhana Vartiainen: Miksi taloutta ei voi ennustaa mutta päätöksiä pitää tehdä. Tieteen päivien julkaisussa ’kaikkea sattuu’.

Kaikkea sattuu. Tieteenpäivien 2015 julkaisu.

Markku Lehmus: Potentiaalinen tuotanto on potentiaalinen ongelma.

Timo Kaunisto: Vähän kuin itseäsi pettäisit (taas)

 

Etlan hallitusmuistio, ensihuomautus

Etla vaatii sosiaalimenojen indeksien jäädyttämistä vuosina 2016, 2017, 2018 ja 2019. Jäädytyksillä rahoitettaisiin työnantajamaksujen alennus. Kokoomusministeri Vapaavuori toistaa Etlan vaatimuksia omana kantanaan.

Ote Etlan muistiosta hallitusohjelmaksi:

”Julkisen sektorin tulonsiirroista noin puolet on ansiosidonnaisia eläkkeitä. Näillä on perustuslain tasoinen omaisuuden suoja, joten radikaaleja leikkauksia niihin ei ole mahdollista toteuttaa. Muista tulonsiirroista iso osa on tuloerojen tasoittamiseen pyrkiviä vahvasti tulosidonnaisia eriä, kuten kansaeläkkeet ja toimeentulotuki. Tällaisten erien karsinta edellyttää luonnollisesti huolellista vaikutusarviota. Koska tämä vie aikaa, helpoin ja suurimmat virheet välttävä tapa on ”juustohöylä” eli kaikkien etujen tasainen leikkaaminen. Sikäli kuin tämä koskee indeksitarkistuksia, leikkaus voidaan ulottaa ongelmitta myös eläke-etuuksiin. Näin voidaan itse asiassa saavuttaa merkittäviä säästöjä. Arviomme mukaan indeksitarkistuksista luopuminen vuosiksi 2016–2019 johtaisi vuoteen 2019 mennessä veromenetykset huomioon ottaenkin yli 2 miljardin euron (1,1 % BKT:sta vastaavaan) säästöön. Uusi hallitus voisikin päättää indeksien jäädyttämisestä neljäksi vuodeksi ja korjata sitten matkan varrella tätä päätöstä sitä mukaa kuin huolellinen analyysi tuottaa parempia säästökohteita.”

http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Hallitu…

Jos inflaatio vuosina 2016-2019 olisi noin 3 % vuodessa, niin indeksien jäädyttäminen laskisi lapsilisien, eläkkeiden, toimeentulotuen, asumistuen, kansaneläkkeiden ym. reaaliarvoa ehkä noin 10-15 %? Aiemmin arvonalennus hoidettiin devalvaatiolla, nyt ”sisäisellä devalvaatiolla”.

Päättyvällä vaalikaudella poistettiin yritysten Kela-maksu (miljardi euroa) ja laskettiin yritysten yhteisöveroa niin että veron tuotto pelkästään vuonna 2013 aleni 13 %, tiettävästi 600 miljoonalla eurolla (katso YLEn uutisointi aiheesta).

Kela-maksun poistamisella (’sosiaalitupo’) jäädytettiin perusturvan kehittäminen, taattiin ansioeläkkeiden nostomahdollisuus ja mitätöitiin Sata-komitean työ.

Mihin tämä tie lopulta johtaa? a’ la France.

(Katso myös Armi Lindellin blogi.)

 

Mitä on devalvaatio – arvonleikkaus, arvonsiirto, rikos

Eikö ole kevytmielistä hokea että oma valuutta ja sen myötä devalvaatio ratkaisee vaikkapa Kreikan tai Suomen talouskriisin?

Mitä on devalvaatio? Sanoohan jo nimikin, devalvaatio on arvonleikkaus ja leikatun arvon siirto toiselle. Yksiltä otetaan arvo tai arvoa pois ja toisille vastaavasti annetaan. Devalvaatio on väkivaltainen arvonsiirto, tulonsiirto, varallisuuden leikkaus ja siirto. Eikö itsekunkin omaisuus ole jo perustuslainkin nojalla turvattu! Devalvaatiolla omaisuudesta napataan tosta vaan osa pois ja annetaan toisille. Tuollaista temppua voisi kutsua miltei rikolliseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa devalvoitiin toistuvasti, miltei tasavälein kymmenvuotiskausittain. Devalvaatioilla osa kansaa köyhdytettiin ja syrjäytettiin. Toinen osa – vientiteollisuus ja siitä rahansa nyhtävät – nostettiin rikkauksiin. Devalvaatioilla Suomen talous keskitettiin muutaman suuyrityksen toimintakentäksi ja tämän myötä erityisen haavoittuvaksi. Kun pari kolme yhtiötä tai teollisuuden alaa nyt romahtaa, koko kansan olemassaololta putoaa ikäänkuin pohja pois, tämä on nimetty ”kestävyysvajeeksi”.

Jos nyt tarjotaan lääkkeeksi devalvaatiota, niin sairasta hoidetaan samalla tempulla mikä sairauden aiheutti.

Ymmärrän kyllä että sisäiseksi devalvaatioksi kutsuttu – sellaisena kuin sen nykyiset vallanpitäjät haluavat toteuttaa – johtaa miltei samaan. Siksi älyllinen harrastuneisuus pitää ohjata siihen, mitä ovat ”sisäisen devalvaation” sisäiset vaihtoehdot, vaikkapa valtarakenteiden ja demokratian uudistaminen, talouden rakenteen tasapäistäminen, sivistysarvojen nostaminen talousarvojen yläpuolelle ja muu tällainen.

Yllä olevan kirjoitin alunperin kommentiksi Kaj Turuselle, hänen blogiinsa 7.1. Turusen ohella on lukuisa joukko muitakin jotka hokevat devalvaatiota ikään kuin se olisi jokin leikkiase jota voi napauttaa tosta vain ilman että se aiheuttaisi pahaa kenellekään. Olen tuntenut ihmisiä jotka 1990-luvun alun devalvaatiot ilmiselvästi veivät hautaan.