Toimeentulotuki


Torpparin veri kuohahti. Akseli otti aseen, hyvästeli Elinan ja liittyi joukkoihin.

Samalla tavalla kuohahtaa veri tänään. Syyt ovat pohjimmiltaan täysin samat. Torpparilla ei ollut itsellisen elämän näköalaa, piti mennä taksvärkkiin ilman korvausta. Oma tila, piha ja pelto jäivät kehittämättä. Torppareita nöyryytettiin, alistettiin, pakotettiin.

Yhteiskunnan tila on tänään täsmälleen sama. Kansalaisia  ja ”työvoimaa” nöyryytetään, pitää olla ”tarjolla” ja ”käytettävissä”.  On tehtävä työtä toisille, ”työnantajalle”, kartanonherralle. Oma elämä seisoo vailla itsellistä näköalaa. Toisille tekemiseen ”kannustetaan” ajamalla alas perusturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, pakotetaan ilmaiseen näytetyöhön kuten taksvärkissä konsanaan, palkkaeroja kasvattamista vaativat Hetemäki, TEM:n Gustafsson ja muut, suurituloisille annetaan monikertainen veronalennus verrattuna pienituloiseen (prosenttiperuste) saati tulottomaan.

Dramaattinen esimerkki Sipilän hallitustoimien vaikutuksista:

Opiskelijan tulo tänään on 500 euroa kuukaudessa (opintotuki 250, asumislisä 250, noin). Opintotuesta leikataan nyt 50 euroa. Opiskelijan asuinkaverina olkoon henkilö joka saa palkkaa 2600 euroa/kk. Tosiasiallisesti kumpikin elättää itsensä vain omilla tuloillaan myös ruuan suhteen (eli yleisen asumistuen ruokakunta-käsite ei päde), 800 euron vuokran he maksavat puoliksi. Opiskelija menettää asumislisänsä 250 euroa saamatta tilalle yleistä asumistukea. Opiskelijan menetys on yhteensä 300 euroa eli 60 % tuloista.

Mitä mieltä olet jos tuloistasi leikataan 60 %? Kuohahtaako veri?

Tehdään vertailu.

Olkoon Juha Sipilän palkka 15 000 euroa kuukaudessa, Timo Soinin, Petteri Orpon, VM:n Martti Hetemäen ja TEM:n Jari Gustafssonin palkka 13 000 kuukaudessa, olkoon Matti Alahuhdan ja Kari Stadighin ansiotulo 33 500 euroa kuukaudessa. 60 %:n leikkaus kunkin tuloihin merkitsee 9 000 euroa Sipilällä, 7 800 euroa Soinilla, Orpolla, Hetemäellä ja Gustafssonilla, 20 100 euroa Alahuhdalla ja Stadighlla, siis kaikki tämä joka kuukausi. Vuosileikkaus pitää kertoa 13:lla. Tässä vertailussa ei ole populismia, päinvastoin se on oikeutettu ja välttämätön.

Tekevätkö Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki, Gustafsson, Alahuhta ja Stadigh nämä leikkaukset tuloihinsa? Opiskelijalle he sen tekevät.

Tarkkaan ottaen he, siis Sipilä ja muut saavat leikkausten sijasta lisää: Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki ja Gustafsson saavat joka kuukausi 100 euroa LISÄÄ. Alahuhta ja Stadigh saavat 200 euroa kuussa LISÄÄ (jos ansioveron alennus on 0,6 % tuloista). Yläpäätä kasvatetaan prosenteilla, alapäätä leikataan euroilla, sitä on Sipilän ja Hetemäen politiikka.

Koskelan Akseli sieppaa aseen ja lähtee joukkoihin.

On oikeutettua ja toivottavaa että opiskelijan veri kuohahtaa. Niin kuohahtaa meidän muidenkin veri. Hyvästellään Elina. Ilmoittaudun mukaan, torppareiden rintamaan, tiedustelujoukkoihin, minulla on sissikoulutus upseeritasolla.

Tällä kertaa yhdyn täysin Eero Heinäluoman sanoihin (linkki):

”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, uudet leikkaukset sosiaaliturvaan ja samanaikaiset suurituloisia hyödyttävät veronalennukset ovat vaarallinen yhdistelmä kansakunnan yhtenäisyydelle. Veropolitiikassa Sipilän hallitus vahvistaa kasvavia tuloeroja suosimalla miljoonaperintöjen saajia ja räätälöimällä verotukseen uusia vähennyksiä, jotka kohdistetaan vain osalle tulonsaajia. Samaan aikaan tuloveronkevennykset tuovat suurituloisille kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset kevennykset verrattuna pieni- ja keskituloisiin.”

* * *

Analyyttisesti ajatellen:

Yksilökohtaisen asumislisän poistaminen opiskelijoillta ja heidän liittämisensä yleisen asumistuen piiriin johtaa suojautumisreaktioihin. Kimppa-asuminen kannattaa lopettaa ja hakeutua yksilöasumiseen. Asuntojen käytön tehokkuus laskee, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja vuokrat voivat jälleen kerran nousta. Muitakin reaalivaikutuksia ilmaantuu.

Sipilän hallituksen, VM:n ja muiden ministeriöiden sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton piilokammareissa on laadittu suunnitelma asumistukijärjestelmän alasajoksi tavalla tai toisella. Prosessin tavoitteisto ja asteittaiset toimet on tällä hetkellä piiloinen. EK julkaisi joitain ehdotelmia. Aiheesta on puhunut Kelan Hyssälä (ilmeisen perustellusti) ja kirjoittanut mm. Hypon Ari Pauna (”asumistukikupla”). Prosessia pohjustetaan vähäiseltä näyttävin muutoksin, opiskelijain asumislisän poisto on yksi ensiaskel.

Jos perustulokokeilun perustelut muunnetaan torppariajan kielelle, niin kyse on taksvärkin lisäämisestä: ”työntarjonnan” kasvu. Tavoitteena ei ole ihmisen omaehtoisuuden parannus (torpan ehostaminen), ei työmarkkinariippuvuudesta vapautuminen. Perustulossa kartanon isäntä tarjoaa kupin sumppia tai laulattaa karaokea, jotta sirppi kartanon ruispellolla suihkaisi vinhemmin. Asumistuki on palkan puolikas joka on siirretty valtion eli lähes kaikkien kansalaisten maksettavaksi.

Linkkejä:

Sipilän, Soinin, Orpon, Hetemäen, Gustafssonin tulot
Alahuhdan ja Stadighin tulot
Heinäluoma tulistui – nyt on hallitus valinnut erittäin kovan tien
Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeisiin aikoihin
Liisa Hyssälä

Yhteiskunnan henkinen ilmasto on kaksijakoinen. Yhdellä puolella ovat pystypäiset, palvelujen rahoittajat, he jotka tekevät kunnasta elinvoimaisen, hankkivat vientitulot ja hymyävät vaalikuvissa valkaistuin hapain, hulmuavin hiuksin.

Toisella puolella ovat kontallaan olijat, rumannäköiset, parjatut. On marginaalit, sossuluukulla kävijät, vuokra-asujat, ulkosyrjäiset, syrjäytetyt, tuettavat, hoidettavat, palveltavat, puututtavat, elinkelvottomat, työmarkkinakelvottomat, saattohoidettavat, periferiat, niin ja tietenkin me huonosuoritteiset.

Puoli vuosisataa sitten ilmapiiri oli toinen. Kaikkia tarvittiin, kaikki haluttiin mukaan ja kaikkia innostettiin, luotiin kouluja ja yliopistoja, etäisimmän torpan tytöstä saattoi tulla maisteri. (lisää…)

Kirjoitin espoolaisvihreä Marko Kivelän blogiin kommentin, spontaaneja ajatelmia.

Kivelä: ”Tasa-arvotyölle on aikojen saatossa käynyt mitä on käynyt demareille”.

Sanoisin että vihreät ovat tällä tiellä vähintään yhtä pitkällä. On professorin poikaa, upseerin tyttöä, kokoomusseuralaista ja ties mitä ties mitä. Ville Niinistön viimeisin kirjoitus Euroopan vaihtoehdoista oli pilven päältä katsahtelua. Hyväosainen elämäntapa ja maailmanäkemys. Tämä näkyy lähestulkoon kaikissa vihreiden politiikkatoimissa.

Kivelä: ”heikko-osaisuus onkin tätä nykyä painottunut hyvin voimakkaasti miehiin”

Tässä olen Markon kanssa vahvasti samaa mieltä. Tämä nykyinen ’hyvinvointivaltio’ on akkakulttuuria. Tämä ei ole miesten maailma eikä miehinen tapa elää. Anella ja pokkuroida, suorittaa ja vikuroida joka käänteessä. Jos ’hyvinvointivaltio’ nykymuotoisena häipyy, en jää kaipaamaan.

Kivelä: ”Espooseen nollatoleranssia asunnottomuuden suhteen”

Tämä kaipaa sisällöllisempää tarkastelua. Eikö Espooseenkin rakenneta niitä valtaisia kasarmeja, joissa sitten ”ollaan asumassa”. Taas yksi epämiehinen toimintamalli. Ikään kuin asuminen sinänsä ja yksinomaisena olisi elämäntarkoitus. Sosiaalipolitiikan päivillä toissa keväänä törmäsin kolmeen espoolaiseen asunnottomuusperhetyöntekijään. Väittivät kovasti että espoolaisesta perhetyöstä annetaan julkisuuteen aivan liian ruusuinen kuva tai että nämä kuvan antajat eivät tunne tosioloja (Johanna Karimäki oli juuri kirjoittanut ylistävän kuvan espoolaisesta perhetyöstä).

Kivelä: ”mitä nuorten syrjäytymiseen tulee…”

Poliittisen eliitin jatkuva jauhaminen syrjäytymisen estämisestä, yhteiskuntatakuusta, varhaisesta puuttumisesta, etsivät nuorisotyöstä, kadonneista nuorista herättää minussa ja näköjään monessa muussakin vastareaktion. Se puhe on isällistä, setämäistä, tätimäistä, paternalistista, holhoavaa partiolaisten ja pyhäkoulutyttöjen puhetta. He olettavat että juuri heillä on oikea elämäntapa (oikeanlainen työelämä) johon kaikki muutkin pitää pakottaa. ’Syrjäytyvä’ ei itse ole elämänsä rakentaja vaan hänet taataan, haetaan, etsitään, ohjataan, työelämöitetään. Ja kaiken kukkuraksi kiristämällä ja uhkailemalla: työmarkkinatuen tai toimeentulotuen menetys. Tällainen uhkailu ja kiristys on laitonta, se on rikos. US-blogeissa joku muukin kirjoittaa aika ajoin näin, parhaana esimerkkinä Jonna Purojärven ’Hyi, meitä syrjäytyneitä’. Ehkä myös Li Anderssonin Ei keppiä enää. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä oli joku vuosi sitten pitkä kriittinen tutkielma varhaisen puuttumisen ideologian rantautumisesta Suomeen. Kunnallisvaalien 2008 alla lukaisin Espoon vihreiden kunnallisvaaliohjelman, järkytyin oikeasti, niin ylhäältä hyvinvoivien sfääreistä katsova pyhäkoulutyttöjen asenne siitä paistoi läpi joka lauseessa, kuinka hairahtuneet surkimukset on MEIDÄN pelastettava. Silloin ajattelin että ainakaan tuota porukkaa en äänestäisi.

(Nämä siis spontaaneja ajatelmia.)

Jonna Purojärvi: Hyi, meitä syrjäytyneitä

Yhteiskuntatakuun paternalismi (Juhani Kahelin)
(lukijan pyynnöstä sama juttu kommentteineen Politiikan arviointi -blogissa sekä US-blogissa )

Mirja Satka: Varhainen puuttuminen, moraalinen käänne ja sosiaalisen asiantuntijat. Yhteiskuntapolitiikka 1/2009.

Ahaa, otsikon ajatus vilahtaa vielä yksittäisvihreällä (Simo Raittilan blogi). Mutta Kokoomus kulkee jo edellä, hyökkää tulonsiirtoja vastaan ylipäänsä, peittäen vaatimuksen palveluretoriikkaan.

Mitä ovat tulonsiirrot?

Onko 5000 euron kuukausieläke tulonsiirto? Onko 2 miljoonan euron vuotuispalkkio Matti Alahuhdalle tulonsiirto? Entä tuulivoiman megatuki? Tai tuotekehitystuki, bisnesenkelin tuki tai Tekesin jakamat 600 miljoonaa euroa vuodessa? Entä Aalto-yliopiston pääomaan roiskaistu 500 miljoonaa euroa? Mitä ovat Satolle, VVO:lle ja Taaleritehtaalle entistä vuolaampana jaettavat korkotuet?

Kuinka monimuotoinen onkaan tulonsiirto.

Olisiko syytä pohtia tulonsiirtojen luonnetta ja määrittelyä, rajausta, rakennetta sekä merkitystä eri ihmisille ja eri toiminnoille.

Palaan otsikon esimerkkiin: ansioturva vai perusturva. Eduskunnan vihreiden kanta kääntyi Kataisen hallituksen myötä. Alanko-Kahiluoto oli aiemmin puhunut kuilun supistamisesta (kytköksen purkamisesta). ”Historiallisen perusturvauudistuksen” myötä supistaminen kääntyi kuilun kasvattamiseksi. Tätä käännettä ovat ylistäneet Alanko-Kahiluoto, Karimäki ja Sinnemäki. Alanko-Kahiluoto selittää ja selittää eduskunnassa kuinka ”perusturvauudistus” vapauttaa ihmisiä toimeentulotuen riippuvuudesta. Lehtitietojen mukaan (HS) edes tämä ei toteudu, ainakaan tähän mennessä. Myöskään nuorten toimeentulotuen leikkaus ei toimi tai toimii tarkoituksensa vastaisesti. Kokoomuksen Arto Satonen työelämävaliokunnan puheenjohtajana puolusteli tätä laitonta pakkotointa vihreiden vienosti säestäessä.

Nyt kysyn kokoomukselta, kummasta päästä kuilua tai ylipäänsä mistä tulonsiirrosta te alatte uutta yhteiskuntaanne rakentaa? Matti Alahuhdan palkkiostako, ansioperusteisesta?

Yleisemmin kysyen: mistä tuki- tai organisaatiomuodosta käsin yhteiskuntaa kannattaa hahmottaa? Onko lähtökohtana tulonsiirrot vai palvelut vai ihmisten toiminnallinen aktiviteetti vai elämän monimuotoisuus ja kahleettomuus?

Oma näkemykseni on, että rahalliset operaatiot – olkoot tulonsiirtoja, perustuloa tai jotain vastaavaa – eivät ole olennaisin perusta. Olennaisinta on ihmisen mahdollisuus olla aktiivinen toimija, oman elämänsä, ympäristönsä, luonnon ja maailman muokkaaja. Katse kääntyy maailman reaaliseen, fyysiseen rakentumiseen.

Kokoomuksen retoroimat palvelutkaan eivät ole aktiivinen toimijuuselementti, pikemminkin passivoiva ja yhdenmukaistava.

Mitä toimijuus olisi käytännössä? Haen esimerkin maailman toiselta äärilaidalta, Enson siirtomaavallan kohteiksi joutuneilta Uruguayn ja Kiinan ihmisiltä. Eivät he vaadi tulonsiirtoja eivätkä palveluja. He vaativat oikeutta fyysiseen maailmaan, oikeutta maahan, metsiin, veteen ja ympäristöön. Suomessakaan tämä vaatimus ei ole täysin vieras: pakotetaanko metsien avohakkuisiin vai hoidetaanko hellävaroen ja tuottavasti.

Mitä muuta me Suomessa vaatisimme? Vaadimme pääsyä vapaaseen sivistykseen, vapaata pääsyä yliopistoihin. Sivistys, kulttuuri, tieto ja toiminta on meidän palvelumme tälle maailmalle. Me emme vaadi palveluja, me palvelemme. Mutta meitä ei saa estää palvelemasta.

Jos kokoomus ja hallitus asettaa rajoja ja osoittaa meille uria, jos te alatte leikata tulonsiirtoja kuilun alapäästä, niin kaatukoon samana päivänä Tekes, loppukoon tuulivoiman megatuki, sammukoon Shokkinne, ajatustankkinne ja enkelinne, loppukoon VVOn ja Saton korkotuki ja loppukoon puoluetuki. Puhukoot vitsit ja syskovitsit mitä puhuvat.

Mikä oli Jungnerin motiivi sanoessaan että hallituksen suhteen on vaihtoehtoja. Jos näin on, niin toimeksi herra Mikael, eroon Rovaniemen sosiaalihurmoksesta.

Toisen maailmansodan jälkeen länsimaiden johtajisto pelkäsi kommunismin leviämistä. Tartuntavaaraa vastaan luotiin kevyitä estoja, Suomessa mm. lapsilisä, kansaneläke, kouluja ja yliopistoja. Yhteiskunnassa vallitsi joltinenkin yhteistunne.

Parin viime vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt ja revennyt täysin holtittomaksi. Yhteistunne ja vuorovaikutus kansanryhmien väliltä on kadonnut. Eliitit ovat käyneet tunnottomiksi, eivät näe etuuksiensa olevan uhattuja millään tavoin, he suorastaan rehvastelevat.

Politiikan toimijat on kytketty mukaan, tavallaan lahjottu: hyvät etuudet, politiikan ammatillistuminen, hämäävä retoriikka (”perusturvan korotus”) sekä raaka vallankäyttö (Kataisen hallituksen muodostaminen).

Yhteiskunnan rakenteet on säädetty betonoimaan eriarvoisuutta: palkkaerot, työeläkejärjestelmä, osakeyhtiön vastuurajat ynnä muuta. Ohessa pari kuvaa kehityksestä Suomessa 1990 alkaen.

USA:ssa The Economic Collapse -blogi on koonnut tilastoja, jotka kertovat amerikkalaisten putoamisesta köyhyyteen. Tässä Taloussanomien hyvä uutisointi blogin jutusta.

New York Times’n kolumni Our Fantasy Nation.

Ja vielä suomalaisnäkemyksiä siitä millä palkalla ’jungnerit’ arvioivat selviytyvänsä.

Kysymys kuuluu, mikä voima palauttaa takaisin aiempien vuosikymmenten sosiaalisen suhdanteen, joka loi yhteiskuntiin yhteistunnetta ja mukaanottavia rakenteita. Kataisen hallitukselta tätä on vuorenvarmasti turha odottaa.

Entä edustuksellisen politiikan oppositio tällä hetkellä? Ei hyvältä näytä. Timo Soinilta on kadonnut sosiaalisten kysymysten tunto, tosin sitä löytyy puolueen muutamilta muilta edustajilta. Keskusta on häilyväinen ja ajelehtiva, lipsahtaa herkästi kuri- ja kasvupolitiikan puolelle (Kiviniemen kolme koota).

Mikä on siis vastaus otsikon kysymykseen?

Raamisopimuksella suurituloiset järjestävät itselleen huomattavat lisätulot. Palkankorotusten prosenttiperuste kasvattaa tuloeroja kymmeniä kertoja enemmän kuin ”sosiaaliturva” niitä supistaa.

Sopimuksesta käytettiin eduskunnassa 94 puheenvuoroa. Sana ’prosenttiperuste’ lausuttiin yhden ainoan kerran. Lausuja oli Anne Kalmari. Eduskunta on suurituloisten etujärjestö.

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen, miksi ette panneet VATTia laskemaan raamisopimuksen tulonjakovaikutusta? Syksyllä olitte ginikertoimesta kovin innoissanne.


52 edustajaa ylisti raamisopimusta, siis palkkaerojen kasvattamista:

Katainen, Urpilainen, Sarkomaa, Rajamäki, Kalli, Uotila, Karimäki, Nylund, Östman, Kiviniemi (oheismoitteita), Tiilikainen, Huovinen, Zyskowicz, Lapintie, Pekkarinen, Rantakangas, Salolainen, Kettunen, Saarinen, Toivakka, Filatov, Kivelä (vahvoja varauksia), Jaskari, Korhonen, Skinnari, Matikainen-Kallström, Kärnä, Myllykoski, Kurvinen, Tölli, Lindtman (ylimielisesti ja toisenmielisiä herjaten), Viitanen, Mäkipää varauksin, Grahn-Laasonen, Mäkisalo-Ropponen, Kalliorinne, Kantola, Männistö, Jaskari (lieviä varauksia), Virolainen, Kärnä, Heinonen, Mäkelä, Mäntymaa, Turunen, Pekkarinen, Mäkinen, Jääskeläinen, Kymäläinen, Autto, Kuusisto, Lipponen.


Kuuluuko valtion maksaa jo herrojen työeläkkeetkin?

Valtion velkaantuessa lisää 7 miljardia vuositasolla on röyhkeää ja moraalitonta käyttää 410 miljoonaa euroa sopimukseen, joka kasvattaa palkkaeroja. Valtion osuuteen sisältyy ansioveroalennus, mikä kasvattaa tuloeroja yhä lisää. Veronalennuksella ”kompensoidaan” työeläkemaksun nosto. Epäsuorasti valtio siis maksaa ja maksattaa sivullisilla liliusten ja ihalaisten työeläkkeitä. Työeläkkeenhän piti olla myöhennettyä palkkaa, nyt siitä tulee lähestulkoon valtionapua. Kenen on valtio?

Vuosikausia demarit ovat (muka) vastustaneet tasaveroja, nyt te siirrätte veroja pois progression piiristä (ansiovero) tehdäksenne tilaa tasaprosenttiselle tel-maksulle. Tekemällä salavihkaisia pikkusiirtymiä vuosien ja vuosikymmenten ajan, niistä tulee valtavirta. Ilkka Kantolan väite, että valtion panos 410 miljoonaa on tuottava investointi, on pohjoiskorea-tasoa.

 

Ihanat naiset eduskunnassa

Pienipalkkaisten naisalojen näkökulmasta raamisopimusta moittivat Anne Kalmari, Elsi Katainen, Aila Paloniemi ja Mari Kiviniemi. – Anne, Elsi, Mari ja Aila, te ihanat naiset eduskunnassa (uskaltaisipa kukkia lähettää).

 

Eikö palkkasegregaatio kiinnosta? 

On muotia olla huolissaan asuinalueiden eriytymisestä Helsingin seudulla (segregaatio). Sen sijaan segregaatio palkkojen, tulojen, varallisuuksien ja aktiviteettien suhteen ei teitä kiinnosta. Päinvastoin, hekumoitte palkkaerojen kasvattamisella.


’Raamisopimus on hyvä kaikille’ – ’julkisen alan kattavuus 100 %’

Annika Lapintie sanoi: ”Raamisopimus on hyvä kaikille suomalaisille juuri tällaisessa tilanteessa.”
Timo Heinonen sanoi: ”sopimuksen sisällä on 100 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä.”

– Valhetta ja vielä kerran valhetta. Tässä muutama peruste:

1) Matalapalkkaisten naisalojen sekä muiden pienipalkkaisten ja palkattomien syrjäyttäminen. Heitä (siis meitä) voi olla kansasta jopa 90 %. Ja te puhutte ”hyvästä kaikille”. Te pilkkaatte meitä. Tervetuloa Wall Street -liike.

2) Kuvan 1 (alla) asiallisuudessaan liikuttava teksti. Missä on vasemmisto, missä on ay-liike, ei ainakaan pienipalkkaisten asialla.

3) Raamisopimus saattaa hyvinkin kääntyä katastrofiksi julkiselle taloudelle (kuva 2 alla).

4) Ei tarvitse mennä eduskuntatalosta ulos kumotakseen Lapintien ja Heinosen väitteet. Eduskunnan virkamieslain alaisena on satakunta työntekijää, joiden reaalipalkkaa on 5 vuoden aikana laskettu 20-30 %, osa oli alunperinkin pienipalkkaisia. Sopimuskorotuksenne eivät heitä ole koskeneet, ei yleis- eikä mikään muu korotus. Lukeudun itse heihin, minulla ei ole hävittävää, voin ajatella vapaasti. Me neljännesleikatut emme kuulu sopimustenne piiriin, emme kuulu joukkoonne, emme kuulu tähän yhteiskuntaan. Teidän Suomenne ei ole meidän suomi. Pitäkää hyvänänne. Taksi kohti Linnaa odottaa (6.12.), TV-kamera käy.


Antti Lindtman todisti: me olemmekin rakkikoiria

Lindtman opasti Kimmo Tiilikaista: ”karavaani kulkee ja opposition koirat haukkuvat … ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi”.  (huomautus: minä, tämän kirjoittaja en ole kepulisti)


Kenen sopimus?

Pentti Kettunen: kaikki kansalaiset eivät ole raamisopimuksen piirissä.
Anne Kalmari: Missä olivat tupopöydästä pienituloisten asiat … prosenttiperusteisesti jäädään jälkeen.


Mihin vaaliprotesti katosi?

Päivi Lipponen: ”Suomen suunta todella muuttui viime vaaleissa … paluu sopimusyhteiskuntaan.”

– Vaalit 2011 olivat protestivaalit. Miten se protesti näkyy raamisopimuksessa? Ei vähääkään. Päinvastoin, raamisopimus on suurituloisten mielivaltainen kaappaus. Te, lipposet ja muut, poljette kevään protestin, vaalit ja demokratian jalkoihinne vielä tekoanne kehuen. Olette ylimielisistä ylimielisimpiä.


Epä-älyllinen kosmetiikka

Lea Mäkipää: ”pienet kosmeettiset parannukset, isyysloman pidentäminen ja vuorotteluvapaa, ovat ihan hyvä asia, mutta…”

– Sarkomaa, Karimäki, Mäkelä, Kymäläinen, ties muutkin ratsastivat kosmetiikalla. Oheiskosmetiikan (toki hyviäkin asioita) taakse vetäytymällä välttyy laajempaa ja syvempää analyysiä vaativilta kysymyksiltä koskien prosenttilinjaa, palkkaeroja, tulonjakoa, yhteiskunnan hajoamista, katkeruutta sekä palkankorotusten ja uuden velan moraalia ylipäänsä. Epä-älyllisyys, suhteellisuudentajun puute ja enkelimäiseksi heittäytyminen vie uskottavuuden edustajalta ja asiasisällöltä.


Vihreiden hämmästyttävä vaade: keppiä kansalle

Raamikeskustelun hämmästyttävin vaade tuli vihreiltä, vpj Johanna Karimäen lausumana:

”Tämä raamisopimus on helpotus koko Suomen kansalle ja kiitos kuuluu kaikille osapuolille … Onko hallituksen piirissä pohdittu mahdollisia porkkanoita, mahdollisia keppejä, että ikääntyvät ihmiset saadaan pidettyä työelämässä.”

– Arvoisat vihreät, teillä ei ole oikeutta ”pitää” meitä yhtään missään eikä osoitella meitä kepeillä. Meillä on itsemääräämisoikeus, vai eikö ole? Vihreiden herra-asenne on kiehunut yli. Keppi-vaade oli raamikeskustelun röyhkein vaade, orjuuttava. Asennemielessä kepitys ei eroa islamilaisesta kivityksestä. Keppi ja kivi, yksi ja sama. Vihreää monokulttuuria.  

– Arvoisat vihreät, arvoisa edustaja Karimäki, tuo yksi sana, keppi, jonka eduskunnassa lausuitte, on Sarajevon laukaus. Tämä sota käydään loppuun asti. Tähän aiheeseen palaan.


Eheyttä vai sotia Euroopalle?

Anni Sinnemäki ja demarit ovat ehdottaneet valtion budjettia ja raamisopimusta malliksi muullekin Euroopalle. Jos näin kävisi, raamisopimus ei hajottaisi vain suomalaista yhteiskuntaa vaan myös EU:n. EU:ta on sanottu rauhan projektiksi. Suomen prosenttilinjalla Eurooppa ajautuisi ei valtioiden välisiin vaan väestöryhmien välisiin ja yhteiskuntien sisäisiin sotiin. Ensi askelmat Välimeren maissa ja Englannissa on jo otettu.


Suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly, muut yli laidan 

Vallankäytön rakenne Suomessa on suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly. Taustalla odottaa piilosuunnitelmia, joiden palasia viedään läpi otollisina hetkinä. Varallisuusvero poistettiin tupon avulla, Sata-komitea mitätöitiin sosiaalitupolla, nyt raamisopimus, ansioveroalennus jne. Yliopistoihin on piilosuunnitelmia laatimaan ripoteltu ”hyvinvointiprofessoreita” esim. Juho Saari Kuopiossa.

STTK:n Mikko Mäenpää kirjoitti 29.11. HS:ssä:

”Suomi on tekemässä lähiaikoina suuria ratkaisuja kestävyysvajeen hallitsemiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamiseksi ja ennen kaikkea kasvun lähteiden löytämiseksi. Näillä asioilla on vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin.”

Mitä ovat ”vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin”. Jyrki Katainen vastasi 29.11. eduskunnassa:

”Nämä toimenpiteet, joihin hallitus on osaltaan valmis ryhtymään, eivät ole irrallisia tai hetkessä keksittyjä toimenpiteitä, vaan ne ovat olleet hallituksen työlistalla muutoinkin siinä mielessä, että olemme ajatelleet, että nämä toimenpiteet olisivat niitä oikeita rakenteellisia parannuksia ja että olemme niihin valmiita, mikäli meillä mahdollisuus niihin on. Nyt tämä raamiratkaisu tämän mahdollisuuden tuo, eli järkevä palkkaverotus, järkevä yritysverotus ja työvoimapolitiikan vahvistaminen, nämä kaikki, ovat rakenteellisesti järkeviä toimenpiteitä, ja nyt meillä on mahdollisuus näihin toimenpiteisiin tarttua.”

Sosiaalitupolla estettiin vähäosaisten asemien parantelu. Raamisopimuksella ei ainoastaan estetä hyväosaisten etujen leikkauksia vaan niitä jopa parannetaan. Lauri Ihalainen, varmaan Juho Saaren ja muun akateemisen viisauden tukemana, viimeistelee sosiaalitupo kakkosta. Kaikki valta ja rahat työeläkeyhtiöille, näille kasvuyrityksille.

Samaan aikaan nuorten toimeentulotukea leikataan, meidän palkkoja on jo alennettu kymmeniä prosentteja ja nyt meille vaaditaan vielä keppiä (vihreät). Jokohan meno riittäisi.

Eduskunta six packeineen on elimellinen osa sulle-mulle-keppi muille -verkostoa. Ari Alsio kyseli rakenteellisen korruption perään. Korruptio-sana voi olla ahdasmääritteinen, mutta lopputulema on täsmälleen sama. Ottakaa te, niin mekin saamme.

 

Arkadianmäen vihapuhe

Me jotka emme ole sopimustenne ja suomienne piirissä, koemme hekumalliset puheenne, toinen toistenne kiittelyt vihapuheena. Näin koettuun meillä on oikeus, jota ette edes te, arvoisat edustajat, meiltä voi pois ottaa. Ellette ota kaikkea.

Eduskunnassa 29.11.2011 käyty keskustelu raamisopimuksesta

Li Andersson esitti harvinaisen mutta sitäkin paremman kysymyksen: Miten ja kuka saa määritellä, mitä nuoret tarvitsevat, puhumattakaan siitä, mitä he haluavat?

Kyseenalaistat yhteiskuntatakuun, ainakin sen lähtökohdan. Niin minäkin.

Ajateltakoon uuden ajan valtioteoriaa, demokratianäkemystä, USAn itsenäisyysjulistusta tai mitä tahansa vastaavaa, lähtökohtana niissä on ihminen, joka on itsessään vapaa, määrittelee itse itsensä. Vapaiden yksilöiden varaan ja heidän ehdoillaan rakentuu valtio, demokratia, instituutiot ja hallinto.

Tänään asetelma on käännetty ylösalaisin: yhteiskunta on (muka) ensin ja ensisijainen. Yhteiskunta takaa, yhteiskunta mahdollistaa, rajaa, kieltää, yhteiskunta tekee kaiken (tai kohta ei mitään).

Yhteiskuntatakuu on paternalismia, ulkoa päin määrittelevyyttä ja holhoavuutta. Ei kauaakaan sitten ihmisen tehtävä oli toteuttaa sosialismia. Nyt ihmisen tehtävä on tulla ulkoa taatuksi.

Eikö yhteiskuntatakaajille  juolahda mieleen kysyä Lin kysymystä? Millä oikeudella he määrittelevät toisten ihmisten tarpeita ja haluja? Ulkoa määrittelevyys on vastoin luonnollista ihmiskäsitystä, ihmisarvoa, ihmisoikeuksia, perustuslakia, mitä tahansa moraalia tai etiikkaa.

Se, että (nuoreen) ihmiseen suhtaudutaan ulkoapäin taattavana, masentaa pahemmin kuin mikään muu. Se alentaa ihmisen, kohteistaa, välineistää, aliarvottaa. Se on ihmistä kutistavaa paternalismia.

Nykypolitiikka sokaisee toimijoidensa silmät, aivot ja mielen. He luulevat omistavansa maailman, ihmiset, voivansa määritellä heidät milloin miksikin, työmarkkinoiden ulkopuolisiksi, työmarkkinakyvyttömiksi, syrjäytyneiksi, taattaviksi. He hokevat eduskunnan pöntöstä ”meillä on varaa pitää huolta heikoimmista”. Keitä ”he” ovat, nämä varan pitäjät, nämä takaajat? Se on leuhkaa puhetta. Tuskin puhujat sitä itse sellaiseksi tajuavat.

 

Onko heillä oikeus estää haluamamme opinnot?

Ihmisten halujen ja tarpeiden ulkoa määrittely on perusteena ammattikorkeakoulujen leikkausten kohdentamisessa. Kulttuuriin, viestintään, muotoiluun, kuvaukseen, taiteeseen, kirjallisuuteen on nuorten taholta intoa ja tunkua. Eduskunnan paternalisteilla ei ole oikeutta estää ei edes moittia nuoria tästä. Nuorten halujen kautta rakentuu tuleva maailma juuri sellaiseksi kuin nuorten oma halu sanoo. Se ja vain se on maailman substanssi.

Nuorten oma kiinnostus on ainoa todellisuus. Se on tuhat kertaa tärkeämpi fakta kuin ”työmarkkinain kysyntä”. Työmarkkinakysyntä on paternalismia, nykymuotoista orjuutta. Työmarkkinakysyntä on historiaan haihtuvaa maailmaa. Sinne se kuuluu, sinne sen kuuluu mennä.

Li ja muut, jos haluatte opiskella muotoilua tai taiteilua, niin opiskelkaa, vaikka väkisin. Unohtakaa nämä gustafssonit, menkööt ministerit teiskoon. Älkää välittäkö opetusministeriön pakkopolitiikasta, älkää ministerin kukkoilusta, toimeentulotuen leikkauksista vähiten (lex Soininvaara).


Työelämävalmennus ja -harjoittelu – takuun muotojako?

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) tiedote 15.11.2011 kertoo:

”Erilaisten työllistämistoimien piirissä oli viime vuonna noin 126 000 suomalaista, joista järjestöt ja säätiöt työllistivät noin 30 000 ihmistä. … Palkkatuki on ollut yhdistyksille tärkeä työllistämisen muoto. Kuitenkin palkkatuella työllistettyjen määrä on yhdistyksissä kolmessa vuodessa vähentynyt 2000:lla. Samaan aikaan muilla työmarkkinatoimenpiteillä kuten työharjoittelussa ja työelämävalmennuksessa olleiden määrä on yhdistyksissä kasvanut 3000:lla.”

Mitä ovat työharjoittelu ja työelämävalmennus? Saako niistä palkkaa, vähän tai ei lainkaan? Miksi juuri tämä toiminto on kasvanut peräti 3000:lla? Tämäkö on yhteiskuntatakuuta käytännössä? Jos näin on, niin eikö takuu jouda historiaan jo ennen syntymistään?

Li Andersson: Me emme halua enää lisää keppejä teiltä, Viikkolehti 11.11.2011.

klikkaa

Lontoossa järjestetään vuosittain Battle of Ideas. Tapahtuma on nimensä mukaisesti ideoiden kamppailu. Kysymyksiä lähestytään avoimesti eri tasoilta: ihmisyys, pahuus, empatia, yksilön asema yhteiskunnassa, katumellakat, pankkien ahneus, politiikan aatteet, teatterin poliittisuus, ovatko saksalaiset eurooppalaisia, Euroopan ja USAn tulevaisuus.

Tänä syksynä vastauksia etsittiin usein yhdeltä ja samalta suunnalta, yksilön autonomiasta.

Epäilyn kohteena oli David Cameronin Big Society. Britannian nykykonservatismi ohjailee yksilöiden käyttäytymistä. Valtio on laatinut peräti ohjekirjan (Mindspace) ihmisten säätelyksi sosiaalipsykologian ja taloustieteen keinoin. Kaukana ollaan uuden ajan alun Euroopasta, jolloin pohdittiin yksilön vapautta, yhteiskunnan sopimuksellista rakentumista sekä tiedon olemusta.

Sosialidemokratian tila on yhtä surkea. Lontoon panelistit puhuivat yläkäsitteiden kieltä, talouden kasvua ja työllisyyttä. Nainen yleisöstä sanoi: teidän puheenne eivät kosketa minua.

Britannian katumellakat ovat herättäneet kysymään, näkevätkö ihmiset itsensä sairaina, toivonsa menettäneinä, onko ajauduttu riippuvuuskulttuuriin? Cameronin Big Society yrittää omalla tavallaan tätä purkaa. Mutta Cameron kysyy, miten ihmisiä tehokkaimmin ohjaillaan. Pitäisi kysyä, onko ohjailu valtion toimesta ylipäänsä legitiimiä?

Legitiimisyyskysymys on ajankohtainen myös Suomessa: toimeentulotuen leikkaukset nuorilta, ulkoa määritelty koulutus, yksilölliset työllistämissuunnitelmat, paternalistinen sopimusmenettely muutoinkin, yhteiskuntatakuu, energian mittarointi.

Battle of Ideas -tapahtumassa kysyttiin, onko individualismi yhteiskunnalle paha? Tärkeintä on yksilön autonomia, mielen riippumattomuus, itsemäärittely ja itseluottamus? Tämä eli kaikkein tärkein puuttuu nykyiseltä Euroopalta. Voimakasta yksilöä luonnehtisi rohkeus, kuvittelukyky ja myötätekeminen. Tänään on päädytty näiden negaatioihin.

Yksilön autonomiaa nyky-yhteiskunnassa murentavat:

  • paternalistinen politiikka
  • ’valintapolitiikan’ arkkitehdit
  • populistinen demagogia
  • mainonta

Persoonallisen autonomian estyminen tuhoaa yhteiskunnan vahvuuden. J.S.Millin sanoin meidät alennetaan apinaihmisiksi, ape-like imitation. Individualismi voisi olla yhteiskunnalle hyvä, merkitä älykkyyttä, empatiaa ja yhteistuntoa. On siis kysyttävä yhteiskunnan sisältöä.
*****

Aiempi kirjoitukseni Kohti älyllistä autonomiaa ja siinä esitetyt  professori Schwarzin kuviot näyttäisivät istuvan hyvin Lontoon seminaarien teemoihin. Schwarzin kuviot jäsentävät politiikan vaihtoehtoisia kehityssuuntia.

Battle of Ideas
Mindspace – Influencing behavior through public policy

Klikkaa kuvaa suuremmaksi:

Jyrki Katainen kirjoittaa: ”Kokoomus esittää työllistävää verouudistusta… Keventäisimme palkkaveroa ja yritysveroa. Kiristäisimme työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veroja, kuten pääomaveroa, arvonlisäveroa sekä ympäristöä ja terveyttä koskevia veroja.” (HS 5.4.)

Ville Niinistö kirjoittaa: ”Vihreät ovat valmiita nostamaan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.. Kahdesta keskeisestä suuresta verosta, työtulojen verosta ja arvonlisäverosta, valitsemme mieluummin alv:n korottamisen.” (Iltalehti 4.4.)

Ehdotan, että vaaleissa ja vaalien jälkeen kootaan rintama torjumaan kokoomuksen ja vihreiden samanhenkinen veropolitiikka. Pienistä näennäiseroista huolimatta nämä kaksi ajavat yhteiskuntaa, jossa yritykset ja palkkatyö karkaavat omaan maailmaansa ja muu kansa, pienipalkkaiset, palkattomat, tulottomat ja vähävaraiset jäävät yhä enemmän sivuun ja herrojen elämän maksumiehiksi.

Yhä enemmän on niitä, joilla on pieniä työtuloja tai ei tuloja lainkaan, on työttömiä, työpajalaisia, pätkätyöläisiä, kansaneläkeläisiä, työmarkkinatukilaisia, opiskelijoita ja vastaavia.

Kokoomuksen ja vihreiden kannustavaa logiikkaa soveltaen löydämme ratkaisun: lisätään työtulojen verotusta voimakkaasti ja sitä enemmän mitä ylemmästä tuloluokasta on kyse. Tämä kannustaa työssä pitkään olleita ja varsinkin suurituloisia vähentämään työn tarjontaa. Näin työpaikkoja vapautuu nyt sivussa oleville, siis nuorille, syrjäytyneille ja vähävaraisille.

Me työelämän tatit voimme välillä heittäytyä taiteilijoiksi tai kokopäiväisiksi blogisteiksi. Kulttuurielämä nousisi uuteen kukoistukseen samalla kun kokoomuksen työllistävä verouudistus muuttuu todeksi.

Tämä olisi myös vihreää kierrätystä sekä uutta innovaatiopolitiikkaa. Työn kierrätys tuottaa uusia ideoita, uusia näkökulmia ja toimintatapoja, työelämän dynamiikkaa ja sitä kautta Suomen menestystä. Pitäisiköhän eduskuntakin kierrättää?

Arvonlisäveron noston vihreät kuorruttaisivat vähennysten viilauksella. Tällaiset puheet ovat poliittista teatteria. Vähennyksistä eivät ylipäänsä kaikki pääse osallisiksi. Toiseksi ”kompensaatiot” ovat katoavia. Kolmanneksi ne ovat alentavaa köyhäinhoitoajattelua.

Työtulojen verotus ylös, arvonlisävero alas – siinä hallitusohjelman vero-osio tiivistetysti.

Eduskunta keskusteli tulevaisuudesta 2.2.2011. Maailman kriisit vilahtivat puheissa ohimennen. Eduskunnalla olisi ollut hyvä tilaisuus näyttää tiedollista ja aatteellista johtajuutta. Kävikö näin?

Mistä kriisit kumpuavat? Ovatko kriisit toinen toisensa syy ja jos niin miten? Entä kriisien ratkaisut, toimiiko tietyn kriisin purku avaimena toisille?

Mitä kriisejä eduskunta maailmasta löysi

Puheissa vilahtivat: talouskriisi, ilmastokriisi, sosiaalinen kriisi, vesikriisi, ruokakriisi, energiakriisi ja väestökriisi. Useimman näistä mainitsi vain yksi edustaja, muutaman kaksi tai jopa kolme. Kriisiharrastus ei eduskunnassa ole erityisen monipuolista, vaikka oppilaita on 200.

Jäikö jokin näkökulma tunnistamatta? Eivätkö tulevaisuutta viitoita seuraavat: demokratiakriisi, poliittinen kriisi, tietokriisi, sivistyskriisi, johtajuuskriisi, ihmisyyskriisi, näköalakriisi, syrjäytymiskriisi, köyhyyskriisi, kulttuurin (elinkaari)kriisi? Olisi odottanut jonkin näistä juolahtavan mieleen. Mutta kun ei. Onko eduskunta kansakunnan älykkyyskasauma?

Kaipasiko eduskunta kriisianalyysiä?

Ei kaivannut. Ehkä he ajattelivat tietävänsä, ehkä he vaikenivat, ehkä tarve ei tullut mieleen. Toki yksi poikkeus löytyi. ”Mietintöä olisi parantanut se, jos sen alussa olisi ollut katsaus kriiseihin, joiden kimpussa maapallo nyt on”, lausui Erkki Pulliainen.

Mistä oloista kriisit kumpuavat?

Eduskunnan keskustelusta ei löydä ainoatakaan arvelua tai analyysiä kriisien syistä ja synnyistä. Kertooko tämä ajattelukyvyn vai kiinnostuksen puutteesta vai molemmista? Pitäisikö puutostautia kutsua eduskuntakriisiksi?

Miten kriisit asemoituvat suhteessa toisiinsa? (jokerikysymys)

Jokainen tähän vastausta yrittänyt reputti. Tosin yrittäjiä oli vain yksi, Johanna Sumuvuori. Sumuvuoren ja vihreiden näkemys kriisien syysuhteista onkin sitä karmaisevampi eikä virheen vaikutus rajaudu heihin itseensä, vaan siitä kärsi kansa ja ihmiskunta.

Sumuvuori sanoi kaksi kertaa: ”Seuraavan vaalikauden isoin asia on talouskriisin, ilmastokriisin ja niistä seuraavan sosiaalisen kriisin saaminen hallintaan.”

Olennaista on Sumuvuoren (vihreiden) olettamus syysuhteista, sanat ”niistä seuraa”. Näkemyksensä oikeellisuutta vihreät eivät vähääkään epäile. Myöskään yksittäin otettuna talouskriisin tai ilmastokriisin syiden pohdintaa vihreät eivät harrasta vaan puhuvat niistä annettuina ja olevina. Tällainen historiattomuus ja analyysin pätkintä on politiikassa erittäin kavahdettavaa.

Vihreiden faktana esittämä kriisien ketjutus jää epätieteelliseksi. Vaikutusketju kulkee yhtä hyvin toisinpäin: sosiaalikriisi on talouskriisin ja edelleen ilmastokriisin (sekä monen muun kriisin) syy. Jos näin on, niin politiikan sisältö on etsittävä sosiaalisista oloista, rakenteista ja kulttuurista. Vihreiden nykypolitiikka osoittautuu karkeaksi virheeksi ja uusongelmien lähteeksi, he monistavat maailman kriisiketjua. Vihreät ovat opetuksen tarpeessa.

Sosiaalisen kriisin ollessa – siis vihreiden mukaan – jotain jäljessä tulevaa, politiikan avaimeksi nousee ilmasto. Vihreät ovat kapeutuneet ilmainsinööreiksi ja kaiken lisäksi runnovat politiikkaansa pakottaen ja alistaen. Siinä pelissä on voittajia ja häviäjiä, sanovat he itse eduskunnassa harvinaisen röyhkeästi, erityisesti Johanna Karimäki ja Ville Niinistö.

Vihreät tekevät kaksoisvirheen: politiikan kohdistus on väärä ja keinot tuottavat uusia ongelmia, syrjäytymis- ja demokratiakriisin. Tätä vihreät eivät tunnusta vaan esiintyvät aiheuttamiensa uusongelmien uuspelastajina. Tämä on suurta tragiikkaa.

Maailman omistajuus vihreiden mukaan

Suora lainaus Karimäeltä:
”Ympäristömaksut kohdistuvat tasaisesti kaikkiin, joten samalla on huolehdittava, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja pienituloiset saa kohtuutonta taakkaa. Pienituloisten tulonsiirtoja on lisättävä korottamalla perustoimeentuloa ja painottamalla työveron kevennykset pienituloisille.”  – Tätä lausumaa edelsi puolen tunnin hehkutus teknologian ihanuuksista, ympäristöveroista ja maailman voittajista.

Suora lainaus Tynkkyseltä (kommentista Kumpula-Natrille):
”…jos verotusta kevennetään pienituloisimpien päästä, jos parannetaan perusturvaa, sillä voidaan hyvin kompensoida ilmastopolitiikan mahdollisia lisäkustannuksia kaikkein pienituloisimmille.”

Kammottavaa näissä lainauksissa on ensinnäkin se ”kaikkein pienituloisimpien, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” olemassaolo todetaan selviönä, annettuna, asiaankuuluvana ja kestoluonteisena. Riittää kun heille ”kompensoidaan”.

Kompensaatiot ovat petollisia ja toimijuudesta syrjäyttäviä. Rahanarvo liitelee sinne ja tänne, yhteiskunnan rakenteet muuttuvat, joidenkin palkat, eläkkeet, optiot ja osakkeet leijaavat pilvien yllä. Näiden rinnalla muutaman euron tai kympin haihtuva kompensaatio on suomeksi sanottuna ’haista paska’ -politiikkaa. Tätä politiikkaa Suomessa on harjoitettu jo kymmenien vuosien ajan ja nyt vihreät ovat asettautuneet sen etujoukoksi jopa itse siitä ylpeillen. Toivotonta.

Sosiaalimielessä vihreät palaavat kauaksi historiaan, impivaaran taakse 1800-luvulle, ikivanhaan köyhäinhoitopolitiikkaan. ”Kaikkein heikoimpien” olemassaolo on heille selviö. Ressukat, tupanurkkien lyytimummot sekä huutokaupattavat piiat ja rengit hoidetaan jälkijoukkona, residuaalina, kompensaationa. He eivät ole maailman menestyjiä, eivät voittajia, eivät edes toimijoita. He ovat vain olemassa, parempi kun eivät olisi, maailma olisi kustannustehokkaampi kuten insinööri Karimäki tapaa sanoa. Vihreiden ihmis- ja yhteiskuntakuva on vanhanaikainen, ihmisiä jo lähtökohtaisesti eriarvoistava ja kurjalistoa halventava. Seuraavan vaalikauden tärkein tehtävä on päästä eroon vihreiden ihmis- ja yhteiskuntakuvasta.

Vihreiden lailla eduskunnassa toimivat, varsinkin kokoomus, kai muutkin porvarit ja demarit ovat ”kompensaatiopolitiikallaan” luoneet maailmaan ihmisyyden kriisin.

Entä väestökriisi?

Ydinongelma on väestökriisi, sanoi Pentti Tiusanen (vas). Hän olikin ainoa, joka mainitsi väestökriisin. Tiusanen on syvemmällä kuin pintaliitävät vihreät. Mutta mistä väestökriisi johtuu ja mitä kautta sitä hoidetaan? Ihmisen biologia? Epäsuotuisat sosiaaliset olot eli sittenkin sosiaalikriisi ongelmien alkupäänä? Vai onko kyseessä ravinnontuotantobuumi, ehkä hetkellinen?

Huomaamme, että kriisianalyysi on monisäikeinen. Ei alkuunkaan niin simppeli kuin vihreät sen esittävät.

Mistä ja miten kriisianalyysejä?

Voisiko uudesta eduskunnasta tulla kriisitietoisempi, monipuolisemmalla tavalla kuin edeltäjänsä?

Päättyneellä vaalikaudella eduskuntaan on suollettu selonteko toisensa jälkeen. Periaatteessa mainio asia, keskustelua on hyvä viritellä eri tavoin. Mutta selonteot ovat pienen piirin tuottamia: virkakunta, ministeri, puolueen piilopainotus, jokin näkökulma jätetään sanomatta. Ne eivät avaa mielikuvitusta eivätkä vaihtoehtoja. Ne mielletäänkin lukitsevina tiekarttoina kuten vihreiden Karimäki tulevaisuusselonteosta moneen kertaan sanoi.

Eduskunnan valiokuntien mietinnöt ovat silottelevia. Kansalaisille näkyvä ison salin keskustelu on lepsua ja innotonta. Kulttuuriselonteon alkaessa sali tyhjeni sekunnissa. Kriisien jääminen vilahteluksi tulevaisuusselonteon yhteydessä  kertoo eduskunnan köykäisyydestä. Oma analyysi, jopa sen tarpeen oivaltaminen puuttuu.

’Kompensoidaan’ Sitrat ja Tekesit

Suomi on pullollaan ylipalkattuja Sitroja, Tekesiä, Aaltoja, yliopistoja, UPIa, VTVtä, taaleritehtaita, rahastoja, mitä niitä onkaan. Nämä kaikki lakkauttamalla Suomesta voitaisiin tehdä kriisitutkimuksen johtava huippuyksikkö maailmassa. Se olisi aitoa globaalihenkeä (ei voittajien perässä säntäilyä), tulevaan kurkottavaa, sosiaalisesti innostavaa ja kulttuurisesti visioivaa.

Vai pitääkö meidän kansalaisten ryhtyä eduskunnan opettajiksi? Ehkäpä vaalien 2011 paras tulos onkin se, että jälkimainingeista syntyy kansalaisten ajatuspaja, think tank.

Oltuani pari viikkoa pois Suomesta tutkailin vaalitapahtumia. Yksi asia ”keitti” ylitse muiden. Uudenmaan vihreiden viisi naisehdokasta oli kutsunut ihmisiä juttelemaan kanssaan Järvenpäähän. Mieleen tulvahti vihreiden ”juttelualttius” päättyvän vaalikauden ajalta.

Pyydän anteeksi ihmisiltä, jotka alla mainitsen. Tätä en tarkoita vihapuheeksi vaan kokemus- ja asialähtöiseksi vaalikeskusteluksi.

 

Sairaanhoitajien lakko ja ILOn pykälä

Ensi kerran luottamukseni horjahti heti vaalien 2007 jälkeen, kun vihreiden Johanna Karimäki perusteli sairaanhoitajia vastaan säädettyä pakkolakia kansainvälisen työjärjestö ILOn yhdellä pykälällä ja vain sillä. Näinkö helppoa politiikan teko on, näinkö helppouskoisina he meitä pitävät, ajattelin. Pakkolaki oli järkyttävin vaalilupauspetos (kokoomus) mitä Suomessa on koskaan tehty. Ja vihreille riittää kun epämääräisesti viitataan johonkin hämärään, sumuiseen, homeiseen ILO-pykälään. Lirkun, lirkun.

 

Yliopistolaki

”Yliopistolakiuudistus on laaja ja tarpeellinen”. Näin aloitti puheensa vihreiden Karimäki lain lähetekeskustelussa.

Uusi yliopistolaki on röyhkein yliopistoihin, tieteeseen ja sivistykseen kohdistettu kaappaus kautta koko yliopistohistorian. Suuryritysvetoinen elinkeinoelämä alisti yliopistot käyttöönsä. Nyt yliopistoista heitetään ulos kirjallisuus-, filosofia-, humanismi-, taide- ja muuta väkeä. Aalto-yliopistosta tehdään kaiken keskus, Koneen ja Fortumin tuotekehitysyksikkö. EK-säätiö lahjoitti ja lahjoituttaa kymmeniä miljoonia Aallolle. Vastinrahamenettelyllä valtiovalta ulkoistettiin yrityksille jopa perustuslain vastaisesti, tätä mieltä olen minä ja kenties myös Ilkka Kantola ja Jacob Söderman.

Eduskunnassa yliopistolain kiihkeimmät puolustajat olivat vihreiden Ville Niinistö ja Johanna Karimäki. Helsingin yliopiston yo-vaaleissa vihreät kokivatkin jo tappion, syyksi arveltiin yliopistolakia.

Ensi vaalikaudella yliopisto-ja sivistysasia on ajateltava kokonaan uudelta pohjalta.

 

Energian syöttötariffit ja muut tuet

Tuulivoiman syöttötariffien intomielisin propagoija eduskunnassa ovat olleet vihreät, intomielisimpänä ehkä Karimäki (taas kerran). Toki tämä lienee vilpitöntä hyvällä asialla olemista. Mutta mihin tukipolitiikka lopulta johtaa, tämä epäilyttää yhä enemmän. Energiateollisuus ry hokee sanaa ”kustannustehokkuus”, mikä tarkoittaa sitä, että suuryritykset, taaleritehtaat ja bisnesenkelit omivat tuulen itselleen kuten ne aiemmin omivat itselleen joet (vesivoiman) karkottaen väestön patoaltaiden tieltä. Pohjanmaalla joku kunta onkin jo valittanut energiatariffien syrjivyydestä.

Tariffipolitiikallaan vihreät tukevat talouden keskittymistä, samaa mitä ydinvoimakin saa aikaan. Toki joku heistä ajoittain mainitsee hajautuneen pientuotannon, mutta se jää naiviksi puheeksi. Joko vihreitä käytetään hyväksi tai sitten he oikeasti ovat keskittyneen ja elitisoituneen yhteiskunnan asianajajia (uskon jälkimmäiseen).

 

Pois tieltä risut ja männynkävyt

Aikoinaan Kemijoki ja muut joet ryöstettiin ihmisiltä viinan avulla. Tänään viinan korvaa laki. Rakennus- ja kaavoituslakia muutettiin pikavauhdilla niin että väestön napinat eivät tuulimyllyjen viuhinaa mökin nurkilla vaimenna. Eduskuntaan kehkeytyi vaalikauden kuluessa ylhäältä sanelevan kaavavallan mafia. Sitä johti Jan Vapaavuori (kok), vihreä siipi säesti innolla. Varsinkin Karimäki muisti kiitellä kokoomuksen Jania.

 

Yhteiskunnan ja ihmisten tiivistäminen

Vihreät ovat paisuvien cityjen intomielisiä ajajia. Tiivistäkää, tiivistäkää, hoetaan kuin armeijassa (muutama hokija näyttää itse asuvan väljänoloisesti). Tottakai asiassa on tietty järkijuonnekin, näkökulmasta riippuen. Mutta se on vai yksi juonne. Jumittuminen yhteen perusteeseen ja silmien sulkeminen muilta on petollista politiikkaa. Esim. maailman vesiongelma on paisuvien cityjen aiheuttama ongelma, eikä se ole ainoa, muita ovat mm. lihavuus, diabetes, yksinäisyys, masennus, slummit.

Millä tavalla maapallo kannattaa ”asuttaa”, tätä pitää tutkia vapaalla tieteellisellä mielellä eikä hokea vain yhtä perustetta (tiivistämistä, keskittämistä). Juuri muutetun rakennuslain peruste (kaupunkien keskustojen kehittäminen muun yhteiskunnan kustannuksella) kuulostaa lain perusteena oudolta ja pelottavalta. Voi kuinka vihreät Vapaavuoren ohella tätäkin lakia eduskunnassa puolustivat: Tynkkynen, Karimäki, Juurikkala ja muut. Seuraava eduskunta säätäneekin jo lain ihmisten fysiologian tiivistämisestä.

 

Perustulo vai toimeentulon leikkaus

Vaalien alla vihreät kerta toisensa jälkeen lämmittävät perustulonsa. Retorisena perusteena on mm. ihmisen identiteetin vapaampi määrittyminen. Kuitenkaan ei ole montaa kuukautta siitä, kun säädettiin nuoriin kohdistuva pakkolaki (toimeentulotuen leikkaus). Ihmisen itseidentiteetti on siitä kaukana. Eli suu puhuu yhtä ja kädet tekevät toista.

Kun tutkii tarkemmin vihreiden perustuloa, niin tuleehan sieltä vastaan työllisyysaste, työmarkkina, julkisen talouden kestävyysvaje, kansantalous. Eli pohjimmiltaan perustulokin kääntyy vihreillä elitisoituneen talouden pönkittämiseksi. Siinä se itsemäärittely.

Vihreiden perustulomalli on tulonjaollisesti epäilyttävä. Perustulo olisi kaikille veroton (ymmärsinköhän oikein). Ylin tasaveroaste olisi vihreiden mallissa alle 50 %. Kokoomuksen Hetemäki sentään kehtasi ehdottaa ylimmäksi rajaveroksi 50 %. Vihreät täräyttävät paremmaksi eli tosiasiassa vaativat suurituloisille huimia veronalennuksia (veroton perustulo, madallettu tulovero).

Tekniikan akateemisten liiton (TEK) vaaleissa vihreät vaativat veroprogression lieventämistä eli euromääräisiä tulonsiirtoja isotuloisille. TEK-ehdokkaina olivat mm. vihreiden Jyrki Kasvi ja Johanna Karimäki. Asiassa kuin asiassa vihreät ovat yhteiskunnan hyvinvoivan eliitin puoltajia vaikka suu lirkuttaa muuta.

 

He eivät kuuntele, arroganssi

Vaalikauden alkupuolella lähetin vihreiden kansanedustajille toiveita koskien työelämän epädemokratiaa, rajatonta työnantajavaltaa, palkkausjärjestelmiä, yliopistolakia ja jotain muutakin. Ei vastakaikua, ei pienintäkään. Tunsin tulleeni nolatuksi, tajusin olleeni naivi. Tästä tuntemuksesta kumpuaa tämäkin kirjoitus.

Vihreiden työelämäpolitiikka on ollut tunteetonta, työnantaja- ja kolmikantahenkistä. Eduskunnan valiokunnat juoksevat tuon tuosta kolmikannan ”aamukahveilla”. Eduskuntaan palattuaan he, varsinkin Karimäki ylistävät kolmikannan ihanuutta. Itse kokemiini työelämäongelmiin vihreät eivät ole ratkaisu promilleenkaan vertaa, päinvastoin heistä huokuu sosiaalinen arroganssi, ties nauru. Työelämävaliokunnassa jäsenenä on ollut Karimäki, häntä ennen Sinnemäki (muistaakseni).

 

Ääliöt, Impivaara ja kuppikunnat

Politiikan uussanaston kehitti Jyrki Kasvi. Eikös Kasvi vaalikauden puolivälissä vaatinut edustajille kunnon palkkoja jotta eduskuntaan saadaan kunnon väkeä. Ääliöt ja kuppikunnat pysykööt Impivaarassa.

 

Tuija Braxin teot

Braxin teoista lausuin näkemyksiäni aiemmin. Brax on siirtynyt Helsingistä ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin.

 

Poliittisen uran lumo

Kerran tulin vilkaisseeksi Vihreiden naisten ohjelmaa. Järkytyin yhdestä kohdasta. He kehuivat kuinka lumoavaa on heittäytyä poliittisen uran lumoihin ja kehottivat sisariaankin antautumaan uran luontiin.

 

Miksi tarjouduin itse ehdokkaaksi


Tarjouduin Köyhien asialla rp:n ehdokkaaksi kolmesta syystä.

1) osoittaakseni tyytymättömyyttä nykypolitiikan arroganttia henkeä kohtaan (ylimieli, tunteettomuus, ylpeily)

2) saadakseni moraalisen oikeuden lausua näkemyksiäni viime vuosien politiikasta

3) voidakseni ehdokkaan roolissa kirjoittaa politiikkaehdotelmia. Jos suinkin ehdin ja kykenen, kirjoitan vaaleihin saakka sarjaa aiheesta ’Kansojen varattomuus’ (eli tähänkö Adan Smithin tiellä päädyttiin).

Arvelen että arroganttien puolueiden piirissä Köyhien asialla rp on ylenkatsotuin, väheksytyin ja ivatuin. Juuri siksi se sopii minulle, tunnen olevani kotona. Kiitän kun hyväksyitte minut joukkoonne.

(Uudelleen fokusoitu ja muokattu kirjoituksesta
“Mitä Linna ja Kivi sanoisivat tänään”)

Pari vuosikymmentä ovat nujertaneet ihmisten itsetuntoa. 1990-luvun lamasta se alkoi mutta jatkuu. Yhteiskunta on pysähtyneen alakulon vallassa vailla tempaavia näkymiä.

Väinö Linna ja Aleksis Kivi kuvasivat, kuinka nummien väki ihmetteli itseään, haki paikkaansa ja alkoi määritellä elämistään itse. Heiltä löytyi tärkein eli itsetunto.

Sosiaaliturvan, talouden, opinkäynnin, tieteen ja taiteen perustaksi on asetettava ihmisten itsetunnon kohentuminen. Viime aikoina on toimittu päinvastoin. Sosiaaliturvaa on ehdollistettu jopa perustuslain vastaisesti. 150 000 ihmistä elää perusturvalla, puoli miljoonaa pääosin sillä. Nuorten on vaikea nähdä, miksi he ylipäänsä ovat maailmassa, majatalossa ei ole sijaa.

Kuinka te meitä nöyryytättekään. Nuorille te laaditte aktivointisuunnitelmia. Elleivät tottele, niin viette viimeisenkin sentin. Toimeentulotuella eläjän te käskette tulla tarjolle. Työttömyyskorvauksella saa opiskella, mutta sisällön sanelee Ely. Opiskelijaa vahtaatte kuin päiväkotilasta. Työssä olijoita te pisteytätte.

Tällaiseksi päätyi seitsemän veljeksen retki Impivaarasta elämänsä rakentajiksi. Tämä ei ole maa, jota Aapo ja Akseli lähtivät rakentamaan. On aika avata näköalaa ulos anelukulttuurista.

Vaalikeskustelu takertuu ulkoisiin toki tärkeisiin asioihin: verot, eläkeikä, maahanmuutto. Pelkkä säästäminen ei avaa tulevaisuutta ihmiselle, ei yhteiskunnalle, valtiolle eikä yritykselle.

Harvojen vientiyritysten ja tuotekehityksen huippuyksiköiden on väitetty pelastavan maan. Harvainvaltaistaminen juuri on kriisien syy. On palattava lavean pohjan tielle kuten kansakouluja, oppikouluja, peruskouluja ja yliopistoja perustettaessa.

Sosiaaliturvaan on haettava malleja jotka nojaavat ihmisten omaan innostukseen, keksimiseen ja harrastamiseen. Ehdollistaminen ja lex Soininvaarat on pantava nurin.

Työelämä on demokratisoitava. Politiikan monopolisointi puolueille, edustuselimille, virkakunnille ja eturyhmille on purettava. On kehitettävä välitöntä osallistumista. Netti on ‘tuotteistettava’ tähän tarkoitukseen. Talouden haavoittuvuutta ja sidosta suuryrityksiin on hajautettava. Opinnot on avattava kaikille, sisäänpääsykiintiöt poistettava. On luotava sosiaalista kulttuuria malliksi Euroopalle ja maailmalle. Arabikansojen tielle myös Suomessa.

Lukkari ahdisti, rovasti kirosi, nimismies kantoi kimpsut ulos. Pohjalta nousi nummien väki.

He nousivat siksi että heillä oli tärkein: itsetunto. Palakoon Impivaaran sauna, mylviköön härkä, nyrpisköön Venla. Me kohoumme ylös, vihertyy kultainen aho, hulmuaa halme.

Kansan itsetunto, kun sitä liiaksi painetaan, kaataa Ghaddafin ja Kataisen. Haalistuu sinivihrä ja punasini.

Ryhmäteatteri puki eduskunnan teatteriksi. Mikä on Suomen teatterin tarina?

50-luku: väki pukkasi maata ja lisää väkeä, ilon, laulun ja rakentamisen aika.

60-luku: politiikka sekoili, oli kinaa ja sumeaa. Kansanrintaman murskapolitiikka, betonibrutalismi, lähiöt, parakit, väki pakeni Ruotsiin, yksinäisyyttä ja kätkettyä surua.

70-luku: valtion järjestelmiä, kansan ote elämäänsä oheni, anelukulttuuri alkoi. Vilpitöntä mutta petollista, pian tarvittiin Sorsan elvytystä, korpilampea, tekohenkeä.

80-luku: hulluuden perusta, sinipuna kutsui sitä vapaudeksi. Velan, valuutan, pääoman, finanssien, devalvointien ohennettu maailma, romahti kuten USA 2008.

90-luvulta nykyhetkeen: hirmuhallinnon aika. Alistamista, ehdollistamista, purkamista, leikkaamista, näennäisvointia.

Nykyhetki: näköalat kadonneet. Nuoret eivät tiedä miksi ovat maailmassa, ei sijaa majatalossa. Talous jumittunut muutamaan vientiyritykseen, romahduksia. Valtio on epätoivon räpiköijä, ei uuden airut.

Suomen politiikasta löytyvät yhä pakkoelvytyksen, murskapolitiikan, brutalismin, anelukulttuurin, näennäisvoinnin, ehdollistamisen, vahtaamisen ja hulluuden elementit.

Kuinka te meitä nöyryytättekään. Nuoria te aktivoitte tai viette heiltä sentin. Toimeentuloeläjän te määräätte ilmoittautumaan. Työttömyyskorvattu saa opiskella, mutta sisällön sanelee Ely. Opiskelijaa vahtaatte kuin päiväkotilasta. Työssä olijoita te pisteytätte.

Tähänkö päätyi veljesten retki Impivaarasta elämänsä rakentajiksi? Tämä maa ei ole se maa jota Aapo ja Akseli lähtivät rakentamaan.

Ei, näin ei saa olla, on aika avata näköala. Tärkeintä on itsetunto, Akselin uhma. Anelukulttuurista murtaudumme ulos, maa riisutaan retoriikan helinästä.

Vaalikeskustelu takertuu ulkoisiin aiheisiin: verot, eläkeikä, maahanmuutto. Yhteiskunta on pysähtynyt alakulo, säästäminen ei avaa uutta.  Aikamme Jukola, eikö sinulla ole maailmalle muuta annettavaa?

Politiikan johtotähdeksi on nostettava ihmisten itsetunto. Työelämä on demokratisoitava. Politiikan monopolisaatio puolueille, edustajille, virkakunnille ja eturyhmille on purettava. On kehitettävä välitöntä osallistumista. Talouden haavoittuvuutta ja sidosta suuryrityksiin on hajautettava. Opinnot on avattava kaikille, sisäänpääsykiintiöt räjäytettävä. On luotava sosiaalista kulttuuria Euroopalle ja maailmalle. Arabikansojen tiellä.

Eduskunnan innovatiivisin edustaja on Jacob Söderman. Ei aavistanut, minkä poliittisen innovaation keksi, kun päätti puheensa perustuslaista sanoihin ”turpa kiinni” (alla).

Turvan kiinnikuronta onkin seuraavan eduskunnan tärkein tehtävä. Näin siksi, että Suomessa on turvavaje. Vajeen olemassaolon todisti ”Perusturvan riittävyyden arviointiraportti”.

Raportti kylläkin puhuu köyhyysvajeesta. Tarkoittaako vaje sitä että köyhyyttä on Suomessa liian vähän? Vai tarkoittaako vaje sitä, että yksittäinen ihminen on köyhyytensä takia vajeinen? Ja jos on, niin millä tavalla? Ovatko tulot alle köyhyyden vai köyhyys yli tulojen? Selvityksen tehneet tutkijat, selittäkää meille.

Vuosi sitten VM opetti kestävyysvajetta. Vajeita onkin lennähtänyt kuin muuttolintuja keväällä. Myös kestävyysvajeen käsite oli vaikea. Ehkä VM tarkoitti kestävyysvajeella sitä että köyhyys ei ole riittävän kestävää. Näin köyhyys- ja kestävyysvaje olisivat saman ilmiön eri tulokulmia.

Myös ”riittävän” käsite on veikeä, vaikka sana on perustuslaissa ja lain pitäisi olla kaikille sama ja ymmärrettävä. Köyhyysvajeinen ymmärtää ”riittävällä” sitä että riittää elämiseen. Mutta näin se ei ole. ”Riittävä” tarkoittaa sitä että kansa on riittävän hiljaa, pitää turpansa kiinni eikä nouse kapinaan. Se riittää.

Mainittu perusturvaselvitys ei luonut vain uusia sanoja, vaan löysi uuden ihmisluokan:  ”perusturvan varassa eläjät”. Rodullisesti puhtaita on Suomessa 150 000. Vähintään puoliverisiä eli mestitsejä on lähes puoli miljoonaa.

Monikulttuurisuutta lisäävä uusi rotu onkin tervetullut. Outoa on se, että valtion selvityksen mukaan perusturvalla ei elä. Kuinka ”perusturvalla elävät” siis elävät? (Todentamaton hypoteesi: ovat sulkeneet turpansa). Asian selvittäminen jää seuraavalle eduskunnalle. Sille selvittely sopiikin hyvin, koska se työllistää. Vaalikaudessa eduskunta käsittelee kymmenittäin selontekoja, niistä on kiva rupatella.

Perusturva-rodun siivittämänä eduskuntaan nousee vaaleissa uusi ryhmä: perusturvat. Vaalien jälkeen puhemies Katainen jakaa ryhmäpuheenvuoroja näin: ”edustaja Menninkäinen, perusturpien eduskuntaryhmä”. Jörn Donner, joka väen väkisin vei ikäpuhemiehen manttelin Jacob Södermanilta, heittää välihuudon: ”turvat kiinni”.

Mutta ei arvaa Jörn, kuinka oikeassa on. Turvan kiinniotto nimittäin on eduskunnan oikeutuksen (legimiteetin) ehdollistaja, kuuluuhan maassa noudattaa perustuslakia. Ellei perusturva ole riittävä, eduskunta on vietävä valtakunnan oikeuteen.

* * *

Jacob Södermanin puhe perustuslaista eduskunnassa 1.3.2011:

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Brax aivan oikein totesi, että tämän esityksen alkujuuri on peruslakivaliokunnassa ja sen arvostelussa nykyisen lainsäädännön huonoon toimintaan eräissä kohdin ja nimenomaan tämän suhteellisuuden kohdalla. Kun valiokunnassa nyt käsiteltiin tätä kysymystä ja erityisesti äänikynnystä, niin asiantuntijat olivat erittäin kriittisiä ja meille tuli sitten semmoinen tunne, että pitäisi muuttaa tätä äänikynnystä. Puheenjohtaja kysyi lupaa ministeriltä, joka neuvotteli hallituksessa, ja sitten ilmoitti, ettei saa muuttaa mitään, jonka nyt täällä myös ed. Kalli vahvisti.

Minä olisin kysynyt ihan ystävällisesti, onko tämä nyt teidän käsityksenne parlamentarismista, että joku valiokunta lähes yksimielisesti asiantuntijoiden lausuntojen perusteella haluaa muuttaa lain ja sitten tulee vastaukseksi, että ”on sovittu, turpa kiinni.” Onko se parlamentarismia?  (puhe päättyy)


Eduskunnan keskustelu perustuslaista 1.3.2011

Perusturvan riittävyyden arviointiraportti

kommentoitu US-versio

Helsingin vihreiden puheenjohtaja Ville Ylikahri kirjoittaa blogissaan: ”viime vaaleissa vihreiden pääteemana oli perustulo .. se on edelleen ajankohtainen.” Myös Ville Niinistö muistaa mainita  perustulon puolueensa lehdessä. Saanko tehdä tarkentavia kysymyksiä?

Olisiko perustulolla tarkoitus korvata syyperusteinen sosiaaliturva: vammaisuus, sairaus, työttömyys ja vastaavat? Mikäli näin on, niin eikö ajatus ole täysin mahdoton ja tuomittava? Kaikki saisivat saman perustulon mutta erityisen syyn perusteella ei enää saisi erityistukea? Eikö tämä olisi heitteillejättöä? Syyperusteisuudella on vankat perusteet. Tietenkin syitä on useammanlaisia ja eriasteisia. Missä kulkisi syyperusteisuuden ja yleisen perustulon raja? Vaikka erityissyyn perusteella edelleen saisikin korvausta, niin silti perustulo nielisi valtaosan sosiaalirahoista, mikä olisi uusi epävarmuuden lähde ’erityissyille’. He jäisivät entistä enemmän  marginaaliin.

Ville Ylikahri kirjoittaa: ”Perustulomallissa jokainen suomalainen saisi noin 500 euron perustulon tililleen ja verotus muutettaisiin yksinkertaiseksi tasaveroksi. Lopputuloksena on selkeä  sosiaaliturvan ja verotuksen yhteen sovittava malli, jossa pienituloiset saavat tarvitsemaansa tukea ja verotus kasvaa käytännössä progressiivisesti.”

Mitä tämä on: verotus tasaveroksi ja verotus kasvaa progressiivisesti! En ymmärrä. Eikö tämä ole siansaksaa?

Ville Ylikahri: ”500 euroa, sen saavat kaikki ja sen päälle voi tienata palkkatuloja vapaasti”.

– Minun oikeustajuni sanoo: TÄMÄ EI KÄY. Ajattelen omassa työyhteisössäni lukuisia herroja, joilla on suomeksi sanottuna helvetin suuri palkka. Ja heille vielä maksettaisiin joka kuukausi 500 euroa sen palkan päälle. Ei ikinä. Jos näin aletaan tehdä, veikkaan sen merkitsevän kansannousua, kuten nyt Egyptissä.

Ville Ylikahri: ”Perustulo kannustaisi työhön.”

– Erinomaista, jos näin on. Mutta tätä perustetta pitäisi yksilöidä: kannustaa ketä, miten, missä, millaiseen työhön jne. Onko asiasta kokemuksia Suomessa tai muualla, onko asiaa tutkittu? Ansioveron alentamisen perusteena Hetemäki, Katainen ja muut käyttävät väitettä, että se lisää työntekoa ja työntarjontaa. Kuitenkin yllättävän monet taloustutkijat (varovaisesti jopa valtiollinen VATT) kiistävät näyttöjen olemassaolon. Vastaavalla tavalla pitää kysyä perustuloargumentaation näyttöjä ja kokemuksia. Eikä heitellä ylimalkaisia kevythintaisia väittämiä.

Ville Ylikahri: ”Nyt kannattamattomat osa-aikatyö, yrittäjyys ja lyhyet keikkatyöt tulisivat kannattaviksi niille ihmisille, jotka ovat nyt pakotettuja olemaan toimettomina työttömyysturvan avulla. ..nykyisten sosiaalitukien varassa voi käytännössä elää työtä tekemättä. Perustulo ei pakottaisi saajiaan toimettomuuteen, vaan nimenomaan kannustaisi lisätulojen hankkimiseen.”

– Tämä kuulostaa hyvältä. Mutta kysymys vihreille ja vihreälle eduskuntaryhmälle: oletteko päättyvällä vaalikaudella toimineet tämän argumentin mukaisesti? Kannatitte ns. aktivointilakia sekä nuorten toimeentulotuen leikkauslakia pakottaaksenne nuoret työhön tai koulutukseen. Eikö tämä ole perustuloidean vastaista. Edustajanne työelämävaliokunnassa (Karimäki) kävi eduskunnan pöntössä asti hymistelemässä aktivointilakia, puheesta huokui porvareiden yhteisymmärrys. Aktivointilaki ja leikkauslaki ovat peräisin tammikuun 2009 ”sosiaalituposta”, joka pani Sata-komitean naurun alaiseksi. Vihreät hyväksyivät eduskunnassa totaalisen kiltisti nämä sosiaalitupolait. Siitä huolimatta, että ”viime vaaleissa vihreiden pääteemana oli perustulo” kuten Ylikahri ja Niinistökin nyt taas sanovat.

Vähin mitä vihreiltä olisi toivonut, olisi ollut julkisen kritiikin nostattaminen perustulon vastaisista orjalaeista. Ei, te olitte hiljaa, painoitte jaa-nappia, lopulta yrititte piiloutua. Viime vaiheen piiloutumisyritys kertoo ehkä siitä, että aloitte tajuta toimivanne vaalipuheittenne vastaisesti. Mutta kuinka ollakaan, TAAS te alatte julistaa perustuloa. Jotakin häpyä pitäisi sentään olla.

– Tällä en tarkoita etteikö perustuloidean pohjalta voisi järkevää kehittää, mutta argumentaation pitää olla tarkempaa, pitää olla laskelmia. On hyvä olla tuntumaa siihen miten ihmiset oikeasti toimisivat. Ennen kaikkea käytännön toimien eduskunnassa ja muualla pitää olla linjassa vaalipuheiden kanssa.

Suurimpana saavutuksenaan vihreät ylistävät ”ekologisen verouudistuksen” ensiaskelta: juuri voimaan tulleet energiaverot ja niihin liittyen Kela-maksun poisto. Kansaeläke on aikoinaan ollut, osin on yhä ja ennen kaikkea voisi olla perustulon kaltainen. Mutta lukekaapa tuoreita mietintöjä (esim. Kestävän talouskasvun ohjelma), joissa vihreät ovat olleet tyytyväisinä mukana, niissä hoetaan työeläkkeiden ja tel-rahastojen rahoituspainetta annettuna asiana. Samaan aikaan te poistatte Kela-maksun. Näistä teoista perustulo on kaukana.

Kela-maksun poisto ei sinänsä välittömästi heikentäne Kela-etuuksia. Mutta politiikka on pitkäjänteistä juonintaa. Kelan perustaa nakerretaan pala palalta ja laitos saatetaan riippuvaksi VM:n toimista, vuotuisbudjeteista ja Kela-vastaisista puolueista. Pari vuotta eteenpäin, niin ”pakko on lopettaa koko Kela, kun rahaa ei ole”, sanoo Katainen tai Sinnemäki.

Mikähän mahtaa takuueläkkeen tosiasiallinen toteutus ja merkitys olla? Eikös köyhimmiltä leikkaudu takuueläkkeestäkin osa pois kuten nykyään lapsilisistä.

Ville Ylikahri kirjoittaa: ”Perustuloon tulee yhdistää aktiiviset työllistämistoimet, sillä pelkkä tukien jakaminen ei riitä työllisyyden nostoon. Paltamon kunnassa kokeillaan parhaillaan järjestelmää, jossa kaikki työttömät palkataan kunnan työllistämisyhdistykseen.  Tässä mallissa on samaa yksinkertaisuutta kuin perustulossa ja sen käyttöönottoa on syytä tutkia huolella muuallakin maassa.”

– Ymmärrettävää ja hyvää pyrkimystä. Mutta tuo kieli ”aktiivinen työllistäminen” jo sinänsä on pahaenteistä ja vieraannuttavaa. Siinä ihminen ei ole oman elämänsä subjekti, luova toimija, vaan hänet ”työllistetään” jostain ylhäältä. Jälleen kerran perustuloidean vastaista.

Jos perustulo edistää ihmisten itseohjautuvuutta ja omaehtoistumista, niin mikäpä parempi. Silti uskon että mehukkaammat keinot löytyvät muualta: työelämädemokratia, työnantajuuden hylkääminen, työmarkkinajärjestöjen alasajo, voimavarojen hallinnan demokratisointi, vapaa sivistys, vapaa yliopisto, vapaa tiede, taidelähtöinen elämä jne jne.

Vasemmistoliitto näyttää kaupittelevan 750 euron yhtenäistettyä perusturvaa, oliko etuuksia 5 vai 6 vai 7, yhtenä opintotuki. Tämä kuulostaa käytännölliseltä ja ymmärrettävältä toisin kuin perustulo, johon liittyy kummallista mystiikkaa ja epätarkkuuksia. Vai enkö tunne asiaa? Neuvokaa.

Aiemmat eduskuntavaaliaiheiset kirjoitelmat:

Kevään vaaleista puuttuu syvähenkinen vaihtoehto
Toimiko Mari Kiviniemi omin luvin?
Kriisitaloustieteestä oppia myös Suomelle
Veropolitiikka (kehiteltäviä ajatelmia)

Maria Guzenina-Richardson oli kutsunut hyvinvointiprofessori Juho Saaren Kuopion hyvinvointikeskuksesta valistamaan ihmisiä hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Yhdessä kohtaa sormi meni suuhun. Pyramidi on keikannut kärjelleen, sanoivat käsi kädessä Maria ja Juho.

Sotien jälkeen Suomi oli köyhä kehittymätön maa. Kansan enemmistö oli köyhää. Rikkaita oli hippunen. Nyt on toisin päin. Meitä varakkaita on paljon, mutta sinne alapäähän on jäänyt pieni joukko ihmisiä, jotka eivät VIELÄ ole varakkaita. Näin professori todisti ja Maria säesti. Professorin mukaan tämä viimeinenkin jälkijoukko on nostettava ylös jotta kaikilla on hyvä.

Oli hyvä että menin kuuntelemaan professoria koska olin jo miltei alkanut nähdä maailman toisin. Kansa köyhtyy, näitä köyhiä ilmaantuu aivan lähipiiriinkin aina vaan uusia ja uusia. Hekö ovatkin vain pyramidin kapea alasuippo. Hyvinvointiprofessorin mukaan hyvinvoiva enemmistö ei viitsi välittää näistä köyhistä. Ehkä ainoa syy miksi alapäällekin pitäisi jotakin tehdä, on turvallisuus. ( – Niin, Tunisia)

Intuitiivisesti ajatellen (tilastoista en nyt tiedä) en pidä professorin ja demareiden maailmankuvaa uskottavana. Demareiden älykköpää on, totta kai, itse rahallisesti hyvinvoivaa porukkaa, nämä professorit ja ay-johtajat, puku istuu hyvin.

Miten on ns. ”keskiluokan” laita? Pirstoutuuko se, jakautuu kahtia tai useampaan tasoon? Esim. valtion ja kuntien palkkausmenettelyillä osa porukasta nostetaan palkallisesti taivaisiin, osa irtisanotaan tai palkka nimellisesti jäädytetään. Tosiasiassa, kun otetaan huomioon hintojen, energiaverojen ja muiden verojen nousut, palkkaa leikataan joka vuosi jotakuinkin 5 prosenttia. Mitä tämä leikkaus tekee 5 tai 10 vuodessa? Hyvinvointiprofessorin palkkaa ei leikata, siitä olen varma. Samaan aikaan, sanotaan nyt vaikka kansanedustajat kertovat kuinka paljon heidän palkkaansa PITÄÄ nostaa. He eivät tiedä eivätkä (keskimääräisesti ottaen) välitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Millaista sitoutumista virallisiin valtiollisiin arvoihin voi odottaa ihmisiltä, jotka irtisanotaan tai joiden palkkaa leikataan 5 % vuodessa? Jaakko Kiander taisi taannoin olla oikeassa kun hän jossain seminaarissa sanoi, että ”älymystön” (typerä sana) sitoutuminen katoaa.

Mutta Valtoa pitää kiittää. Takapenkissä, Marian tilaisuudessa, hän lupasi vielä ennen edustajauransa päättymistä maaliskuussa kertoa eduskunnalle, millaista on elää syrjäytyneenä hyvinvoinnin keskellä. Valto Koski, tulen parvelle kuuntelemaan.

Eduskunnassa äänestetään tänään klo 14 nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta. Kyseessä on ensimmäinen leikkaus, joita ministereiden mukaan ei pitänyt tulla. Alla poimintoja eilisestä eduskuntakeskustelusta:

”Mieltään osoittaneet nuoriso- ja opiskelijajärjestöt paheksuivat sitä, että heitä ei ole kuultu, vaikka nuorisolain mukaan näin tulisi tehdä.” (Anneli Kiljunen)
( – kuulostaa vahvalta argumentilta, onko lakiesitys valmisteltu toista lakia rikkoen? )

”Istunnon alussa käsiteltiin verolait ja annettiin hyvätuloisille jälleen selviä veronkevennyksiä.” (Toimi Kankaanniemi)

”Sosiaaliasiamiehet ry viittasi omassa lausunnossaan jopa perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Heidän mielestään laki viittaa nyt koulutuspakkoon (nuori joutuu väärin valitsemansa alan vangiksi). Minkälaisen viestin täältä eduskunnasta me lähetämme näille nuorille.”  (Maria Guzenina-Richardson)

”Soitin Soininvaaralle … hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää hyvänen aika hylätkö tätä lakiesitystä.”  (Heli Järvinen)

”Täällä säädetään todellakin nyt vain tätä lakia. Muista laeista ..  ei kukaan valiokunnalle kertonut eikä myöskään Soininvaara mitään maininnut.” (Guzenina-Richardson)

”Viime perjantaina äänestimme tämän lain sisällöstä, jolloin nimenomaan oli mahdollisuus korjata tätä lakia.”  (Arhinmäki)

Nuorisojärjestöjen mielenosoitusjoukkoa eduskunnan edessä 7.12. ”yhdisti iso banderolli, jossa luki: Lyödään lyötyä. … Kaikkien kolmen muun hallituspuolueen (paitsi kokoomus) nuorisojärjestöt olivat sitä mieltä, että tätä Lex Soininvaaraa ei pidä hyväksyä… Miten perustuloa edistetään sillä, että leikataan ei perusturvaa vaan vielä sen alapuolelle menevää minimitoimeentuloa.” (Arhinmäki)

”Ei saa tällä tavalla hämätä ihmisä.”  (Guzenina-Richardson)

”Nämä asiantuntijat .. tuntevat nuorten todellisuuden .. olivat sitä mieltä, että tämän lain toimenpide on väärä, koska tässä on kyse nimenomaan sellaisista nuorista, jotka eivät kykene perustelemaan sitä, miksi he jättävät hakematta jotakin opiskelupaikkaa tai kieltäytyvät siitä.  …kun nämä nuoret saadaan kiinni ja saadaan analysoitua nuoren elämäntilanne, niin kaikki nämä nuoret osaavat loppupeleissä vastata kysymykseen, miksi et ole aktiivinen yhteiskunnan jäsen.”  (Outi Alanko-Kahiluoto)

”Ei voi olla niin, että jos koko valiokunta huomaa virheen tapahtuvaksi, niin sen annetaan mennä läpi sen takia, että ministerin ajatus ei ole muuttunut.”  (Tuula Väätäinen)

”Kun tulee se selvitys, miten pakkohaku toimii, niin voidaan palata mielestäni tähän asiaan ja korjata vahinko.”  (Alanko-Kahiluoto)

”Tässä olisi pitänyt ehdottomasti aukaista työttömyysturvalaki.”  (Erkki Pulliainen)

”Toimeentulotuki on niin automaattinen, että näitä nuoria ei saa millään kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän luokse.” (Sirpa Asko-Seljavaara)

”Kyllä jossain pitäisi kulkea omantunnon raja.”  (Erkki Virtanen)

* * * *

Kirjoittajan kommentti:

Periaatteellisesti, moraalisesti, yhteiskuntateoreettisesti tämä laki kuuluu nykyisen vaalikauden merkittävimpiin ratkaisuihin, ellei merkittävin. Vaalikausi alkoi pakkolailla sairaanhoitajia vastaan, vaalikausi päättyy pakkolailla nuoria vastaan.

Kevään 2011 eduskuntavaalikeskustelun soisi rakentuvan tämän tematiikan ympärille. Millaista yhteiskuntaa tähän maahan rakennetaan

Saman aikaan kun puolueet lässyävät ”hyvinvointivaltiota”,  ”Suomen menestystä”, ”yhteistä hyvinvointia” ja ”Suomen leijonaa”, niin jokunen professori katsoo asioita syvemmältä. Taloussanomat kertoo Matti Tuomalan näkemyksistä muun muassa:

– Eriarvoisuuden lisääntyminen ei kurjista vain häviäjien asemaa, vaan koskee enemmistöä. Se lisää kustannuksia, pelkoa ja eristäytymistä (lähteenä myös brittikirja The Spirit Level).

– Nykyiseen köyhyyteen liittyy enemmän näköalattomuutta kuin sotien jälkeiseen. Silloin pääosa väestöstä oli pienituloisia, mutta tulevaisuudenusko oli luja. Nyt moni vähävarainen junnaa päivästä toiseen, eikä keksi mahdollisuuksia tilanteensa parantamiseen.

– Tuloerojen kasvu liittyy työmarkkinoiden eriytymiseen, mikä on kasvattanut palkkaeroja. (Sanooko työministeri Sinnemäen Leijona-julistus tästä asiasta mitään?)

– Verotuksen muutos on tärkeä syy tuloerojen kasvuun.

– Eriarvoistuminen vaikuttaa siihen, miten suomalaiset sitoutuvat yhteiskuntaansa ja suhtautuvat verojen maksuun.

Professori Olli Kangas (Kela) piti Sosiaalipolitiikan päivien avajaisluennon ”2010-luvun sosiaaliset ongelmat: köyhyys, syrjäytyminen, perusturvan puutteet”. Kankaan esityksessä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti

kuvioon 4: Perusturvaetuudet ja ansiokehitys 1990 – 2009.

kuvioon 5: Minimieläkkeiden suhde keskipalkkaan 1980 – 2009.

kuvioon 9: Tulojen reaalikasvu tulokymmenyksittäin 1966 -2010.

Perusturvan jumiuttaminen ja ansioerojen repeäminen ovat parin vuosikymmenen ajan olleet tietoisen ja tavoitehakuisen politiikan tulos. Kuten Jaakko Kiander eduskunnan köyhyysseminaarissa taas kerran rehvakkaasti todisti, helpoin tapa on jättää perusturva oman onnensa nojaan, olla ikään kuin huomaamatta.

Lopuksi siteeraan Peter Rumjantzeffin kommentin Bjarne Kalliksen tämänpäiväiseen (6.12.) blogiin Mies täynnä katkeruutta:

” Katkeruus on amatööreille. Moni pitkäaikaistyötön ei tunne enää minkäänlaista katkeruutta. Että pitkän pitkäaikaistyöttömyyden kestää, on ympäröivä yhteiskunta henkisesti hylättävä kokonaan. Siinä tilassa vallitsee täydellinen välinpitämättömyys itsensä suojelemiseksi, ei katkeruus. Siksi kiinnittymimen takaisin yhteiskuntaan on monelle vaikeaa, koska se tarkoittaa negatiivisten tunteiden kohtaamista taas. Parempi olla kokonaan irti, kuin ulkomailla. Turisti omassa maassaan.
Nämä ihmiset ovat aivan ennenkuulumattomassa tilanteessa psykologisesti, eikä tämä koneisto, jonka perusta on arbeit macht frei, tajua heistä yhtään mitään. Palaaminen yhteiskuntaan tarkoittaa heille samaa kuin palaamista vanhaan avioliittoon myrkyllisen eron jälkeen. ”

Seurasin perjantaina 3.12. eduskunnan äänestyksiä. Yksi laki kummastutti: toimeentulotuen leikkaus nuorilta. Mistähän on kyse? Lauantaina luin edustaja Minna Sirnön kirjoituksen ”Sinivihreää perusturvaa?”. Nyt kiinnostuin todella. Lauantai-illan ”viihdenumeroni” oli tätä asiaa koskevien eduskunnan pöytäkirjojen läpikäynti.

TÄTÄ LAKIA EN ANNA KOSKAAN ANTEEKSI NYKYHALLITUKSELLE, VARSINKAAN VIHREILLE, VARSINKAAN OUTI ALANKO-KAHILUODOLLE JA JOHANNA KARIMÄELLE.

Lain mukaan toimeentulotuen perusosaan voidaan tehdä 20 prosentin alennus ammatillista koulutusta vailla olevalle, 18-25-vuotiaalle, jonka toimeentulotuen tarve johtuu siitä, että hän on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, ettei hän ole oikeutettu myöskään työttömyysetuuteen. Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 40 prosenttia, jos henkilö edelleen kieltäytyy työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai hän toiminnallaan aiheuttaa sen, että toimenpidettä ei voida tarjota ja hän tämän lisäksi kieltäytyy asiakkaan itsenäistä suoriutumista tarkoittavan suunnitelman laatimisesta. Suoriutumissuunnitelman laatisivat työvoima- ja muut viranomaiset.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lakia kannattivat kokoomus, keskusta ja rkp. Lakiin oli jätetty kolme vastalausetta ja rinnakkaislakialoite (vas , sd, kd). Mitä mieltä valiokunnassa olivat vihreät? ETSIN, ETSIN JA ETSIN. Valiokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) on ollut poissa asian ratkaisevasta käsittelystä. Pöytäkirjan mukaan myöskään valiokunnan varajäsen Johanna Karimäki (vihr) ei ole ollut paikalla. Eli vihreät piiloutuivat, olivat poissa. Eikö tätä pitäisi kutsua työstä kieltäytymiseksi?

Valiokunnassa kuultavana ovat olleet tai kirjallisen lausunnon antaneet Paula Risikko (kok), ministeriöt STM, OKM ja TEM, THL, Kuntaliitto, Osmo Soininvaara, Työpajayhdistys ja joku muu. Kiinnostaisi tietää, mitä he ovat sanoneet, varsinkin Risikko ja Soininvaara. Mutta ei, valiokunnat ovat Suomessa salaisia toisin kuin muissa maissa, esim. USAssa. Millähän kompetenssilla Soininvaaraa on pitänyt tässäkin asiassa kuulla?

Isossa salissa laista äänestettiin kolme kertaa. Kokoomus, keskusta ja rkp olivat kaikilta osin lain kannalla. Vihreistä lakia kannattivat: Andersson, Haavisto, Juurikkala, Järvinen, Karimäki, Niinistö, Ojansuu, Pulliainen, Sinnemäki, Sumuvuori ja Tynkkynen. Poissa olivat Brax ja Kasvi, minkähän takia. Juurikkala äänesti kaksi kertaa lain puolesta, kerran tyhjää. Työpajayhdistyksen puheenjohtaja Alanko-Kahiluoto äänesti kaksi kertaa ’poissa’ ja kerran lakia vastaan.  Kuten sanottu, valiokunnan ratkaisevasta käsittelystä Alanko-Kahiluoto oli kokonaan poissa eli siellä hän ei ollut myöskään lakia vastaan. Ison salin äänestys vaikuttaa Alanko-Kahiluodon julkisuustempulta.

Tämäntapaisissa laeissa (niitä on muitakin) olennaista on yksilöön kohdistuvuus, rankaisevuus, orjuuttavuus, samaan ruotuun pakottaminen, valta-asemointi. Mirja Satka kirjoitti aihepiiristä hyvän katsauksen Yhteiskuntapolitiikka lehteen 1/2009 otsikolla ”Varhainen puuttuminen, moraalinen käänne ja sosiaalisen asiantuntijat”.

Valiokunnalle jätetyissä vastalauseissa on äärimmäisen painavia näkökohtia, tässä muutama: laki loukkaa ihmisarvoa, on kohtuuton, merkitsee koulutuspakkoa vastoin nuoren omaa kiinnostusta, rankaisee viattomia. Sitä paitsi laki on, kuten sitä kannattaneet hyvin tietävät, perustuslain hengen vastainen. Mutta he tietävät (uskovat tietävänsä) myös sen, että heidän perustuslakitulkinnoilleen ei tällä hetkellä ole (näytä olevan) mitään vastavoimaa, joten he voivat tehdä mitä ikinä haluavat. Suomi on mielivallan maa, yhteiskuntasopimusta ei ole.

Yhdessä vastalauseessa viitataan nuoriin jotka ”eivät anna rahan määrittää omaa elämäntapaansa”. Erilaisia elämäntapoja etsiviä ihmisiä suomalainen nyky-yhteiskunta ei salli, ajaa heidät nälkäkuolemaan. Järkyttävää on, että vihreät, jotka toisaalla kehuvat itseään moderneiksi, avoimiksi, suvaitseviksi ja monikulttuurisiksi, menevät riemurinnoin mukaan tähän orjanomistajapolitiikkaan. Enää vajaa vuorokausi itsenäisyysiltaan 6.12., niin näemme samaisten orjanomistajien,valtakunnan päättäjien askeltavan helyt kilisten kättelemään Tarja Halosta TV-kamera kintereillä, iho öljyttynä.

Tunnen kohtalonyhteyttä kohtuuttomuuksia kokeviin nuoriin. Yhteys tulee nykyisistä työelämäkäytännöistä. Sielläkin ongelmat yksilöllistetään, arvioidaan, pisteytetään, rangaistaan tai palkitaan kuin koiria, kukaan ei tiedä kaverinsa kohtelusta, pannaan kilpailemaan keskenään sokkona. Sietämätöntä, kestämätöntä. Jos yrität sanoa, että tällä tavalla toimien, tällaisessa ilmapiirissä minä en jaksa, en voi, niin kohtapa oletkin työstäkieltäytyjä. Aivan kuten nuo nuoret, hekin ovat kieltäytyjiä, työstä tai koulutuksesta, ei muuta kuin nälkäpalkalle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli löytänyt heitä peräti 30 000, mokomat eivät ole työnhakijoina TE-toimistoissa.

Minä kysyn nyt vuorostani, milloin kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki todetaan työstä kieltäytyjiksi, kun kumpikaan heistä ei mene sosiaali-ja terveysvaliokunnan ratkaisevaan käsittelyyn?