Saako valtio pakottaa ihmiset kotiin (vanhuspalvelulaki)?

Hallituksen esitys vanhuspalvelulaiksi, pykälä 5: Kunnan on laadittava suunnitelma. Suunnittelussa on painotettava kotona asumista.

Onko valtiolla oikeus ajaa ihmiset kotiin? Sanottu pykälä ei ilmeisesti kohdistu suoraan yksilöön. Silti pykälän nojalla viranomaiset tosiasiassa pakottavat ihmisen kotiin. Miten tämä suhtautuu yksilön itsemääräämisoikeuteen, perustuslakiin tai kunnan itsehallintoon? Eikö kunnassa, kunnan asukkailla ja kansalaisilla ole oikeus vapaasti suunnitella sosiaaliset ja elinkeinolliset olonsa ilman että valtio niitä kädestä pitäen ja lain nojalla määrää?

 

Suomen johtava kyynikko – Jaakko Kiander

Olenkohan koskaan kuullut puhetta, jossa halveksittaisiin vähäosaista kansaa yhtä paljon kuin Jaakko Kiander 25.11. Missä Kiander puhui – eduskunnassa, demokratian kehdossa, köyhyysseminaarissa. Keille Kiander puhui – köyhille, heitä oli noin 150.

Näin kulki Kianderin ajatus:

Köyhyys tulee jostain ulkoa. Se on ilmiö jolle emme mahda mitään. 1990-luvun lama jätti jälkeensä köyhyyden. Tulevaisuudessa häämöttää vanhuusköyhyys, eläke-ja hoivapommi.

Uusia köyhiä tulee. ”Kelkasta” on pudonnut noin miljoona. He ovat köyhiä tiputtuaan työstä ja ansiosidonnaiselta.

Köyhyys ei katoa. ”Näin tulee olemaan.”

Köyhät eivät äänestä. Niinpä ei ole poliittista tahtoa hoitaa köyhyyttä. Köyhyyden olemassaoloon on totuttu. Enemmistö ei siitä kiihdy.

”Nyt tiedetään sekin, että rahaa köyhyyden hoitamiseksi ei ole.”

Seuraavat kaksi vaalikautta kurotaan umpeen julkisen talouden kuoppaa. Uusia menoja ei voida ottaa. Veroja ei haluta kiristää. Keinoiksi jää palvelujen tehostus, etuuksien heikennys, verojen kiristys tai työurien pidennys. Näistä kootaan yhdistelmä.

Verojen kiristys koskee tasaverotyyppisiä veroja: arvonlisävero, kuntavero, kiinteistövero ja sotu-verot. Sen sijaan tuloveron progressiota kevennetään. Kaiken kaikkiaan tuloerot kasvavat.

– Rahaa ei siis ole köyhyyden hoitoon, mutta progression lieventämiseen eli suurituloisille sitä on. Kiander ja Jukka Pirttilä (Palkansaajien tutkimuslaitos) julkistivat juuri verokannanoton, jossa vaativat ylimmän rajaveroasteen pudottamista 50:een. Aiemmin saman vaateen ovat esittäneet Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Hetemäen verotyöryhmä.

Takaisin Kianderin puheeseen eduskunnassa:

Sosiaaliturvan suhteellinen taso alkaa jälleen laskea. Tämän aikaansaamiseen on helppo keino: niitä ei vaan nosteta.

Enemmistöllä, joka saa säällistä palkkaa, menee hyvin.

Hyvinvointivaltion uudelleenjakava vaikutus vähenee. Palveluja ei riitä kaikille.

Kolmas sektori yrittää pitää kelkasta pudonneet mukana. Kuitenkin yrittäjät haluavat kolmannen sektorin pois liiketoimintansa tieltä ja verottaja hyökkää kolmannen sektorin kimppuun. Tämä asia olisi viranomaisten käsissä, kuinka tiukasti he tulkitsevat EU-säännöksiä (tällä hetkellä tiukasti). Lopulta jää jäljelle diakoniatyyppistä toimintaa.

****

Tämän kaiken lausui siis työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Kiander eduskunnassa kuulijoilleen, joista eräs kertoi elävänsä lapsensa kanssa 220 eurolla kuukaudessa vuokranmaksun jälkeen. Lapsilisää hän ei oikeasti saa, koska toimeentulotuki syö sen.

Tämän röyhkeämmäksi ja ylimielisemmäksi ei poliittinen puhe pääse. Tällaisia puheita pitävät työeläkeyhtiöiden johtajat, työmarkkinajärjestöjen ekonomistit, puolueiden luottotutkijat.

Kuka on Jaakko Kiander (sd)? Aiemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja. Entä mikä on tämä laitos? ”Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys … johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt SAK, AKAVA ja STTK. Valtiolta sekä yksityisiltä ja julkisilta rahastoilta saatavat avustukset sekä maksut tilaustutkimuksista kattavat osan laitoksen rahoituksesta.”

Tässä maassa siis harjoitetaan köyhien pilkkaamista valtion avustuksilla. Onko valtionavustus käytetty myönnettyyn tarkoitukseen? Pitäisikö se periä takaisin? Millä perusteella tapettiin Teiniliitto aikoinaan?

Kuluvana syksynä Kiander siirtyi työeläkeyhtiö Ilmarisen johtajaksi. Kuka arvaa hänen palkkansa? Entä mikä on Ilmarinen? Ilmarisen ”arvona on vastuu eläketurvasta, vastuu omasta työstä, vastuu yrityksenä”. Ilmarisen arvona ei ole vastuu köyhistä, ei vastuu yhteiskunnasta eikä eheydestä.

Eläkejohtaja Kianderhan voisikin palkata apulaisekseen kelkasta pudonneen Jouko Ahosen, pelastaisi toverinsa siihen enemmistöön, jota köyhien olemassaolo ei kiihdytä.

Eheys ja koheesio, näkemiin.

 

****

liite:

Kansalaisten ja päättäjien yhteisseminaari  25.11.2010
Eduskunnan lisärakennuksen auditorio

Köyhyys – ketä se koskee?

Viestejä kansalaisilta päättäjille
Kokemusasiantuntijapaneeli

Rahattomuuden sosiaaliset vaikutukset
Kokemusasiantuntijapaneeli

Onko meillä varaa poistaa köyhyys tai olla poistamatta sitä? (- vastaus yllä)
Johtaja Jaakko Kiander, Palkansaajien tutkimuslaitos
Vastaava tutkija Pertti Honkanen, Kela

Mitä tehdään köyhyydelle?
Kansanedustajien paneelikeskustelu

Seminaarin päätös
Eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja

 

Valtiovarainministeriön asiantuntijoita on autettava

Julkinen talous tienhaarassa. Tulevaisuuden voittajat. VM:n virkamiehet sekä taiten valitut tutkijat (Juho Saari, Jaakko Kiander) vedättävät eduskuntaa ja kansakuntaa, pyykittävät vaalikeskustelua ja vaalien jälkeistä politiikkaa.

Eduskunnasta ei löydy analyyttistä kykyä kritisoimaan VM.n raportteja. Tutkas-seurassa puhuttiin politiikan ja tutkimuksen suhteesta. Kyösti Karjula kaipasi näkemystietoa, ymmärrettävää kerrontaa kansalle, ihmetteli tiedeyhteisön hiljaisuutta (’mistähän heitäkin palkitaan’) ja varoitti konsensuksen vaaroista.

Kuka avaisi VM:n maailmankuvan

VM:n ’Julkinen talous tienhaarassa’ sisältää mielialamuokkausta. Se kaipaa kriittistä avaamista, seuraavankaltaista:

• VM:n historiakuvan ja analyysin katkoksellisuus. Finanssikriisi tuli ”yllättäen ulkoa”. Niinpä kaikki ovat yhtä syyllisiä tai syyttömiä, tapahtumien ketjut ja syy-yhteydet voidaan pyyhkiä pois, politiikkatoimet voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja kohdistaa mihin ja kehen tahansa. (Sauli Niinistö analysoi eduskunnassa 18.10. taantumaan johtanutta tapahtumien ketjua vakuuttavammin ja tieteellissävyisemmin kuin VM.)
• Puhdistautuminen. ”Ennen globaalin taantuman rantautumista Suomeen maa oli hyvässä tilassa, taseet hyviä, julkinen talous kunnossa, yhteiskunnassa luottamus.” Tätä puhdistautumisriittiä ovat VM:n ohella esittäneet hallitus, puolueet, kokoomus, Finanssialan keskusliitto, Piia-Noora Kauppi, elinkeinoelämä jne. Kriisi käännetään vastuunkannoksi ja välttämättömyysretoriikaksi.
• ”Suomi on menestystarina”. Entä masennus, ihmisten osattomuus, valtarakenteiden hierarkisuus, ajankäytön ulkoa-ohjautuvuus, mielekkään työn harvinaisuus, tulo- ja varallisuuserojen räjähdys, ekologinen jalanjälki. Minkä ’suomen’ menestystarinasta VM puhuu?
• Suomen talouden ”haavoittuvuus” todetaan ohimennen. Yhteiskunta on keskitetty vientiosaamisen (Tekes, Sitra, Aalto) ja harvalukuisten vientiyritysten (Kone, Enso, UPM, Nokia ym) ympärille. Tuliko taantuma siis pelkästään ulkoa? Politiikkapäätelmiä haavoittuvuudesta ei tehdä.
• Näköalattomuus. ”Erityistekijät mahdollistivat Suomen menestyksen. Nyt vastaavia ei ole näköpiirissä.”
• Luottamus. VM:n ja eduskunnan julkaisussa pilkistää pelko luottamuksen katoamisesta, yhteiskunnan hajonnasta, jännitteiden ryöpsähtämisestä, kolmen kerroksen sodasta.
• Pohjustus ja kehystys. Kriisipolitiikkaa pohjustetaan ”suurella hypyllä, menosopeutuksella, rakenteellisilla uudistuksilla”. Juho Saari puhuu politiikan kehystämisestä houkuttelevaksi (Tulevaisuuden voittajat)..
• VM:n ymmärrys on suljettua logiikkaa. Se pyörii kehikoissa: rahankierto, tilinpito, formaali palkkatyö, työllisyyden ja ei-työllisyyden jyrkkä erottelu, oliomaiset sosiaalipalvelut, olioiden tuottavuus, tuotannon potentiaaliura, normaaliuden määreet.
• Lisää valtaa VM:lle: kehyksiä, kuntien ohjausta ym.
• Ulossulkevuus. VM, Juho Saari ja Jaakko Kiander ylenkatsovat tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa pilkistävää toisinkysymistä. Uudistuvat työn käsitteet, talouden kasvupakon kyseenalaistus, kansalaisten ja alueiden omaehtoisuus (kaavapolitiikan diktatorisuus), kolmannen iän luovuus, uusien muotojen etsintä osakeyhtiön tilalle, hyvinvoinnin hörhöys. Ekonomistien logiikka sulkee maailman, kuolettaa dynamiikan, jättää jäljelle formaliikan.
• Valtaeliitin kaksi tabua: työeläkejärjestelmä ja isotuloisten tuloveroalennukset. Ne ovat ”kunnossa”, niihin ei kosketa, sanoi Jaakko Kiander.
• Olettamusten oveluus. Tienhaara-raportti on olettamuksiin nojaava painelaskelma, ei ennuste, sanoo VM. Vaalikeskustelussa, hallitusohjelmaa ja politiikkaa muotoiltaessa olettamuksellisuus unohtuu ja laskelmista puhutaan faktaluonteisina.
• VM:n opillinen anti? Mihin opilliseen ajatteluun VM asemoituu: fysiokratismi, merkantilismi, liberalismi, väestöopit, evoluutio, uusliberalismi, keynesiläisyys, globalisaatio, edustuksellinen, suora vai diskursiivinen demokratia, tieteen autonomia, tieteen keskustelevuus, reflektio, maapallon ekologia.
• VM:n oppivuus, omaksumiskyky, työssä suoriutuminen? Ei uskottavaa. Siirrettäneen takuupalkalle.

Kansan osaksi jää jauhaa seksiä

VM:n raportti vilisee koukeroisia käsitteitä. Julkisen talouden kestävyysvaje, selostapa tämä vaalikojulla. Kansan osaksi jää jauhaa seksiä, persua ja pakkoruotsia. Syyttäköön Jukka Pekkarinen itseään, kun raportti ei tartu kansaan.

Valtio velkaantuu vuosittain 8 vai oliko se 10 miljardia, edes yksi selkeä luku.

VM:n keskeinen käsite on julkisen talouden kestävyysvaje. Julkinen talous pitää sisällään myös kunnat ja sosiaaliturvarahastot (tel 130 miljardia). Tällaista möykkyä on helppo pyöritellä sinne tai tänne, laskea niin tai noin, tehdä päätelmiä suuntaan tai toiseen, olettamukset mainitaan ohimennen, tel-maksun nostopaine annettuna, Suomen kansa kannattaa eläkkeiden katottomuutta (Johanna Kallion väitöskirjan mukaan peräti valhe, eduskunnan julkaisussa).

”Tarvitaan päättäväisyyttä”

Julkisen talouden kestävyysvaje on 5,5 % bkt:stä, euroina 12 miljardia. Vaje vastaa valtion tuloveron vuotuista tuottoa. Jos kestävyysvaje kurottaisiin umpeen vuoden kuluessa, tuloverotuotot pitäisi kaksinkertaistaa, opettaa VM.

Tasapainottaminen pelkästään menopuoleen vaikuttamalla edellyttäisi VM:n mukaan julkisten menojen leikkaamista noin neljäsosalla valtion budjetista. ( – Eikö Britannian hallitus aio toimia juuri näin? )

Valtion ja muiden julkisten menojen rakenne ei voi jäädä ennalleen, tarvitaan päättäväisyyttä ja valmiutta menojen kohdentamiseksi uudelleen. Menoja pitää arvioida kriittisesti kaikilta osin. Henkilöstöä on supistettava. Tulevalla vaalikaudella 2011-2015 julkisen talouden kestävyyttä pitää vahvistaa puolellatoista miljardilla vuodessa. Vuodesta 2015 alkaen painottuvat rakenteelliset muutokset. Kaiken tämän kertoo siis VM.

– VM:n kriisipuhe on siis Suomen menestystarinan lopputulema. Yritysten ja pankkien pelastelu, kuplan siirto yksityissektorilta valtiolle, valtion velka – tämäntyylisesti tapahtumia kuvaili myös Sauli Niinistö eduskunnassa 18.10.

Veropolitiikalle uusia tavoitteita: voimauttava verouudistus

Verotuksella on monenlaisia perusteita: verotuotto, maksukyky, yrittäjyys, talouden kasvu, työllisyys, yhteiskuntarauha, vointi. Tässä pari uutta: ihmisten voimauttaminen, omaehtoisuuden edistäminen, demokratian elvytys, korporatismin kitkeminen, talousdemokratia, finanssi- ja muun varallisuuden kohtuullistaminen ja näkyväksi tekeminen.

Kokoomuksen ja vihreiden peitesana on ekologinen verouudistus. VM, Hetemäki ja EK hokevat yritysten menestystä. Joukosta puuttuu tärkein, kansalaisten voimautumista ja omaehtoisuutta edistävä verouudistus. Löydämmekö soveliaita keinoja  veropohjasta ja verovähennyksistä? Kuvan 1 mukaisesti verovähennykset (verotuet) ovat 13 miljardia euroa, uudemman tiedon mukaan 17 miljardia.

Kansalaisten suora, omaehtoinen voimautuminen on Suomessa murentunut korporatismin jalkoihin: työmarkkinajärjestöt, ay, EK, yritykset. Jopa ekonomisti Juhana Vartiainen todisti, kuinka äärikorporatiivinen maa Suomi on myös Ruotsiin verrattuna: kolmikanta, tupot, sopimusyhteiskunta, tel-yhtiöiden hallinto, Sata-komitea, sosiaalitupo, kasvutyöryhmät, veropolitiikka, verovähennykset jne. jne. Asia näkyy myös Olkiluodossa, ay-liikettä ei kiinnosta ihminen sinänsä

Verotuksessa on useita korporaatioiden valtaa kasvattavia verovähennyksiä, verotukia. Ne kaikki on poistettava pikimmiten. Alkajaisiksi työmarkkijajärjestöjen jäsenmaksun verovähennys, kyseinen tuki on 210 miljoonaa euroa (kuva 1).

Miksi tel-maksu on verovähenteinen? Vähennyksen verotuki on peräti 1 280 miljoonaa (kuva 1), todella mittava. Työeläkemaksut kaikkinensa ovat 16 900 miljoonaa euroa (kuva 2). Tel-rahastojen kautta korporaatiot johtavat Suomea. Tel-maksun verovähennykseen liittyy vaiettu vääryys. Mitä suuremmat ovat maksajan tulot, sitä suuremman veroalennuksen maksaja saa tuloveroprogression myötä. Suurituloiset saavat isot eläkkeensä pienemmällä prosenttimaksulla kuin pienituloiset. Miksi tällaista kutsutaan, regressioksi, tulonsiirroksi köyhiltä rikkaille, lahjaksi vai miksi? Suurituloisten tel-alennus syö tel-tuottoa, verotuottoa ja luo kestävyysvajetta. Köyhimmätkin, asunnottomat ja muut maksavat rikkaiden tel-alennuksia makkaransa alvina. Ja kaiken kukkuraksi tel-yhtiöiden johtajisto maksattaa itselleen tel-varoista laittoman suuruisia eläkkeitä (näin kertoi HS). Kaiken kaikkiaan tilanne on äärettömän röyhkeä ja sietämätön. Vieläkö te vaaditte yhteiskuntarauhaa?

( Pankaa merkille, VM:n taulukossa työeläkemaksut ovat veroja. Niidenhän piti olla myöhennettyä palkkaa. )

Ratkaisu on yksinkertainen. 1) Tel-maksun verovähenteisyys poistetaan välittömästi. 2) Koko tel-järjestelmä maksuineen, verovähennyksineen, rahastoineen, yhtiöineen, korporaatiohallintoineen puretaan.

Lisäperuste: VM kehottaa etsimään Tel-tuottoja maailmalta, kehittyvistä maista. Mitä se on käytännössä? Enson maanvaltauksia Brasiliassa ja Kiinassa, maat pois maattomilta, ihmiset slummeihin, tuottoa Ensolle, lasipalatseja tel-yhtiöille Suomessa, Varmalle, Ilmariselle ja Kevalle. Katsokaa Ruoholahtea.

Vuosikymmenten strategialla Suomesta tehtiin ”haavoittuva”, epävakaa, yhteiskunnallisesti hajonnut. Tel-rahastojen seikkailupolitiikalla Suomi kytketään jälleen uuteen epävakauteen. VM saa työstää Tienhaara-raporttejaan vastakin.

Varallisuuden ohjaus kansalaiskäyttöön

Voimauttavalla verouudistuksella ohjataan varallisuuksia takaisin kansalaiskäyttöön. Materiaperusta, resurssiperusta on olennaisin. Ohuempi pyrkimys on perusturva, perustulo, kansaneläke. Miksi verotuksessa on vähennyksiä ’ansiotulosta’ ja ’työtulosta’, miksei opintotuesta, perusturvasta? Työtulon verotusta on järkevää voimakkaasti nostaa, koska nuoriso ja sitä mukaa kansa on irtautumassa palkkatyöyhteiskunnasta. Kehitystä kannattaa nopeuttaa palkkatyötä verottamalla

VM vaatii verotuksen kohdistamista ’joustamattomiin’ kohteisiin, kiinteistöihin ja kulutukseen. Nykyhallitus verottaa liikkumattomiksi ahdistettuja köyhiä vapauttaen veroista liukkaat rikkaat (yhteisöveron alennus). Keinoista on jopa runsauden pulaa, sanoo VM.

Verotuksen läpileikkaavaksi perusteeksi on otettava työnantaja- ja ay-välitteisyyden murtaminen. Työnantajuus on absurdi jo pelkkänä käsitteenä. Työ tulee ihmisestä itsestään, sisältä, ei kukaan voi antaa toiselle työtä. Absurdia kieltä.

”Menoja pitää arvioida kriittisesti kaikilta osin”

Kuulostaa tekopyhältä ottaen huomioon, että nykyhallitus on kenties valtiosäännön vastaisesti luovuttanut valtion menoja koskevaa päätösvaltaa yksityisille. Valtio on luvannut sijoittaa yliopistolle 2,5 kertaa yliopiston keräämän lahjoituspääoman verran. Näin ollen valtioon nähden ulkoiset toimijat päättävät, kuinka paljon mikäkin yliopisto erikseen ja kaikki yhdessä saavat valtion rahaa. Esim. Aalto aikoo saada lahjoituksia yrityksiltä 200 miljoonaa euroa. Näin ollen valtion on lupaustensa mukaan annettava Aallolle 500 miljoonaa euroa. Onko summa pieni vai suuri? Onko valtiolla periaatteessakaan, vaikka summa olisi yksi euro, oikeus tällä tavalla ulkoistaa valtion taloutta koskevaa valtaa? Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Näin ei enää ole.

VM:n mainitsee ohimennen, että menestystarina Suomesta on tullut haavoittuva. Eikö tällöin olisi itsestään selvää – jos oltaisiin oppivaisia – arvioida menoja haavoittuvuuteen johtaneen strategian virheistä käsin? Katse kääntyy ”osaamisstrategiaan”, innovaatio-, Tekes-, shok- ja muihin yritystukiin. Vuosien mittaan miljardit ja miljardit herrojen pitämiseksi seminaareja.

”Rakenteelliset muutokset”

Jotta kestävyysvaje pienenisi 1 prosenttiyksiköllä (2 miljardilla), on VM:n mukaan yleistä tuottavuutta nostettava 1,75 %-yksikköä vuodessa tai hv-palvelujen tuottavuutta 0,25 %-yksikköä vuodessa tai työuria pidennettävä vuodella tai kasvatettava maahanmuuttoa 10 000:lla vuodessa tai nostettava hedelmällisyyslukua 0,5:llä tai nostettava tel-sijoitusten tuottoa 0.9 prosenttiyksiköllä. Kuva 3.

• yleinen tuottavuuden nousu 1,75 %-yks. / v
• palvelujen tuottavuuden nosto 0,25 %-yks. / v
• maahanmuuton lisääminen 10 000:lla / vuosi
• syntyvyyden nousu (hedelmällisyysluku) 1,85:stä 2,35:een
• tel-sijoitusten tuottoasteen nousu 0,9 prosenttiyksiköllä

Maahanmuutto

Maahanmuuton perusuraksi VM kertoo 15 000 henkilöä / vuosi. VM hamuaa kymmenen tuhatta lisää oikoakseen Suomen vajeita. Kuinka laskelma on tehty, sitä VM ei selitä. Mitähän Saksan Merkel ja perussuomalainen tähän sanoisi? Karibian sokeriplantaasien työvaje ratkottiin aikoinaan maahantuonnilla Afrkasta, nyt sillä ratkotaan Suomen tuotantokuilu ja kestävyysvaje. Mikä on muuttunut? Onko historia päättynyt?

VM:n intiimi merkantilismi

Merkantilismi piti valtion tehtävänä varallisuuden hankintaa maahan. Nyt valtion tehtävä on väestön hankinta, ”tarjokkaita” työmarkkinoille. Tämä on VM:n opillinen kontribuutio, väestömerkantilismi. Vastuu Suomesta siirtyy naisille. Hedelmällisyysluku on nostettava perusuran 1,85:stä 2,35:een, jolloin kestävyysvaje laukeaa yhdellä prosenttiyksiköllä.

Mitä hedelmällisyysluvun nosto 2,35:een mahtaisi käytännössä merkitä? Ehkä naisten työllistymistä, jopa työministerin. Saksassa hedelmällisyysluku on 1,4. Saksan väestön on laskettu vähenevän 17 miljoonalla 50 vuodessa. Maapallollakin on oma kestävyysvajeensa, huonosti hallittu väestönkasvu. Mikä on niin korkealentoinen politiikkaperuste ja sivilisatorinen aspekti, että se oikeuttaa maapalloisen väestökysymyksen unohtamisen? Suomen kestävyysvajeko?

VM:n mukaan kestävyysongelman toinen syy on väestön elinajan jatkuva kasvu. Kansa ei ymmärrä kuolla ajoissa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalta löytyy ratkaisu: tästedes hoidetaan vain lapset. Metsänhoitajat keksivät aikoinaan käsitteen vajaatuottoinen, nyt käsite on lavennettu koskemaan ihmisiä. Vain kansallispuistoissa suojellaan yli-ikäistä puustoa.

Kestävyysvaje: 12 miljardia euroa vai 6,2 hehtaaria?

WWF:n mukaan suomalaisen ekologinen jalanjälki on 6,2 hehtaaria, kestävä jälki olisi 1,8. Mikä siis on oikeaa kestävyyttä, mikä väärää vajetta? Rinnastus osoittaa, kuinka moninaisin tavoin maailmaa voidaan ja tulee kuvata. VM:n vaje on yhden karsinan tietoa. Kyösti Karjula oli oikeassa kaivatessaan tiedeyhteisön keskustelua. Miksi keskustelua ei synny? Siksi että maan hallitus ja ministeriöt (VM, OKM) ovat orjuuttaneet tiedeyhteisön, ensin ”palkkausjärjestelmällä”, sitten yliopistolailla. VM:n Raimo Sailas veti ryhmää, jonka esitysten pohjalta yliopistolaitos keskitettiin Aaltoon ja Aallosta tehtiin suuryhtiöiden tuotekehitysyksikkö. VM:n asiantuntemusta kyseenalaistavaa ja sen kanssa kilpailevaa näkemystietoa ei pääse kehittymään. VM uhoaa päivä päivältä enemmän. Tällainen kilpailuyhteiskunta on Suomi, menestystarina

Raportissaan VM:llä luetteleekin ehdotuksia, kuinka sen ohjausta maan edun nimissä on tehostettava. Muotisana on kehystys. VM kehystää nyt myös kuntia. Hyvinvointiprofessori Juho Saari ja kiandertalilaiset puhuvat kriisipolitiikan kehystämisestä niin että politiikka näyttää hyvinvointipolitiikalta.

Sosiaalis-sivistyksellisen strategian vuoro

Suuryrityksiin ja vientiin keskittynyttä strategiaa, jota Mari Kiviniemi kävi Irlannissa kehumassa, on nyt kokeiltu. Sillä tiellä Suomi haavoittui, valtio vajosi. Nyt edessä on itkut ja taistelut, kolmen kerroksen kierros.

Olisiko sosiaalis-sivistyksellisen strategian vuoro? Eduskunnan Tulevaisuuden voittajat -julkaisu puhuu ”mahdollistavasta sosiaalipolitiikasta”. Tarkemmin luettaessa se osoittautuu piiperrykseksi. On käytävä käsiksi suurempiin rakenteisiin. Huippuihin keskittävä politiikka on hylättävä. On lähdettävä uudelleen kansalaistasolta, voimauttamisesta, omaehtoisuudesta. Työelämän hierarkiset rakenteet, työnantajuus, korporatiivinen valta, kaikki tämä on purettava. Yliopistot on avattava kaikelle kansalle.

Tämä on perusta, sisältö ja substanssi, jonka pohjalta haetaan ratkaisuja julkisen talouden kestävyyteen.

 

Tutkivatko Kone Oyj ja Aalto-yliopisto ilmastoa?

Tieteellisen tutkimuksen tuloksia kannattaa kuunnella avoimin vaikkakin epäilevin mielin. Viikon sisällä on uutisoitu sähköautojen ja kaupungistumisen ilmastovaikutuksista. Suomessa vallitsevien uskomusten valossa tulokset saattavat olla outoja.

Britannian Royal Society of Chemistryn toimitusjohtaja Richard Piken mukaan hiilidioksidipäästöt vähenevät vain pari prosenttia, jos Britannian autokanta muuttuisi sähköiseksi. Autokannan sähköistämisen hinnalla voitaisiin Britanniassa saavuttaa yli 30 prosentin reaaliset päästövähennykset investoimalla uusiutuvaan energiantuotantoon. (lähde: Economist, Taloussanomat)

USAn tiedeakatemian tutkimuksen mukaan väestön ikääntyminen on ilmaston kannalta hyvä asia, kaupungistuminen sen sijaan huono asia. Ikääntyminen saattaa vähentää päästöjä jopa 20 prosentilla, etenkin teollistuneissa maailmankolkissa. Sitä vastoin kaupungistuminen voi lisätä päästöjä yli 25 prosentilla. Tutkijat peräänkuuluttavat kaupungistumisen ja ikääntymisen vaikutusten tarkempaa huomioonottamista etenkin Kiinassa, Intiassa, Yhdysvalloissa ja EU:ssa. (Tekniikka & Talous)

Suomessa väestön sanotaan ikääntyvän maailman nopeimmin. Poliitikot, valtiovarainministeriö ja ekonomistit hokevat alinomaa, mikä rasite ja kestävyyden tuhoaja ikääntyminen on Suomen kansan- ja valtiontaloudelle (viis ihmisistä). Ja nyt huipputiede kertoo, että ikääntyminen on maailman pelastus. Ikääntymisen avulla Suomi onkin yht’äkkiä ilmastopolitiikan edelläkulkija.

Hissiyhtiö Kone Oyj muistuttaa alinomaa kaupungistumisen makrotrendistä. Kiinassa 300-400 miljoonaa ihmistä muuttaa (ehkä) kaupunkeihin, pilvenpiirtäjiä rakennetaan tuhansia, Intia yrittää tulla perässä. Kone Oyj surfaa mukana, valtaa markkinoita, työntää hissiä ja liukujaa, tekee voittoa ja tuo elintason Suomeen. Näin kertovat espoolaispoliitikot ääni värähtäen. Maapallon ilmaston huonontuminen on vain ulkoishaitta, josta Helsingin metropolin ei tarvitse olla tietävinään.

Aalto-yliopisto ja Kone Oy ovat yksi ja sama. Tutkiiko Aalto-yliopisto maailman ilmasto-ongelmia samalla tavalla kuin USAn kansallinen tiedeakatemia? Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja on Kone Oy:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta. Suomalaista huippututkimusta, fantastinen yliopistouudistus.

 

Eri ikäiset, toistensa ilo

Kommentit US-blogissa

Demarit on suurten ikäluokkien puolue, kirjoittaa Jukka Relander. Eläkkeitä leikataan vasta kun pommi osuu meihin pienempiin ikäluokkiin.

”Suuret ikäluokat, kiitos palveluksistanne kansakunnalle, kuolkaa pian”, kirjoittaa kommentaattori Pekka Lehtosen blogissa.

Demari Osku Pajamäki kirjoitti kirjan Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö. Hän syyttää suuria ikäluokkia ahneudesta ja muutosvastarinnasta. Suuret ikäluokat ovat Pajamäen mukaan itsekäs ikäpolvi, joka ei välitä jälkeläisistään.

Mielestäni tällaiset puheet ovat kammottavia. Ihmisten luokittelu iän perusteella on turhaa ja käsittämätöntä. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä? Se jaottelee ihmisiä, asettaa vastakkain ja vielä kaiken päälle syyllistää yhtä tai toista ryhmää, tänään ikäluokkaa, huomenna jotain muuta. Syyllistetty ryhmä ovat kuin neekerit, mustalaiset tai juutalaiset, joille kuuluu lopullinen ratkaisu kuin Saksassa konsanaan. Onko tämä kaunista, pajamäet ja relanderit?

Toisekseen holtiton yleistäminen. Itse koen olleeni ulkopuolinen ja oppositiossa ’ikäluokkaani’ kohtaan, oikeastaan siihen lyötyjä leimoja kohtaan. Vanhan valtaus, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Olen kokenut itseni vaikutusvallattomaksi ja iän karttumisen myötä (!) tullut aina vaan vihaisemmaksi ja ulkopuolisemmaksi. Mihin päädynkään. Väittävät että ’vanhemmiten’ ihminen tasaantuu, asettuu paikoilleen, konservoituu ja – Pajamäen mukaan – asettuu jälkeläisiään vastaan. Höpö höpö ja höpö höpö. ’Vanhemmiten’ ihminen radikalisoituu, alkaa räjähdellä, mitta tulee täyteen, irtautuu, ei ole ’työnantajien’ ja muiden narrattavissa, puhukoot mitä puhuvat.

Kolmanneksi ikäluokka-puhe on jotenkin epätieteellistä, liian helppoa, rohkeneeko sanoa epä-älyllistä. Yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ovat moniulotteisempia ja hienosyisempiä kuin yksittäinen käsitemöhkäle (ikäluokka), jolla muka selitetään mitä tahansa. Jotenkin uskontoon vivahtavaa samalla tapaa kuin ’ilmasto’ tai ’tuulivoima’ joita kytketään joskus aivan yhteismitattomiin asioihin.

Ulkomailla ’hamassa nuoruudessa’ tuli ihaillen katseltua pubikansaa jossa eri ikäiset lipittivät kaljojaan täysin luontevasti. Olisiko Suomenkin aika monikulttuuristua?

Eri ikäiset, toistensa ilo.

 

Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Jylhät miehet opettavat ihmisyyttä vihernaisille

Tästä lähtien kumarran syvään kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän (kok) nähdessäni. Kumarran syvään myös Jacob Södermanille (sd).

Heillä on taito opettaa nuorempiaan naisia. Heissä, elämää nähneissä henkilöityy ihmisyyden taju, ajattelun taito ja uhrautuvuus.

Pari päivää olen ollut työkyvytön kiihtymyksen takia – yhden ainoan eduskunnassa lausutun lauseen takia. ”Vanhustenhoidossa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin.” TV-ohjelmassa lausetta toisteli Sirpa Asko-Seljavaara (kok). Vanhustyön Keskusliitto matkusti in corpore Jyväskylään kertomaan saman totuuden Keskisuomalainen-lehdelle 10.9.09.

Mutta kuka lauseen lausui eduskunnassa? Jopa kahteen kertaan, kahdessa puheessa yhden päivän aikana? … Oikea vastaus on … vihreä kansanedustaja Johanna Karimäki.

’Pääsääntöisesti hyvin’ on suomennettuna ’älkää höpöttäkö, olkaa hiljaa’. Näin vihreät virittävät keskustelua, ovat avoimia, eivät vain vaalirahan suhteen.

Miten vanhusten aseman näki Karimäen espoolaistoveri Eero Akaan-Penttilä, lääkäri ja seniori? Systeemi on riisunut vanhukselta kaiken identiteetin, sen mitä hän on, mitä hän on ollut. Vanhukset ovat yhteiskunnan elättejä, menoerä. ”Näitä totuuksia ei voi kiertää sanomalla, että pääsääntöisesti asiat ovat kunnossa”, puhuja lausui viherväen suuntaan katsahtaen. Totuus kuullaan Eeron suusta kuten Jukolassa konsanaan.

Se että ihminen kokee menettäneensä identiteetin, että hän kokee olevansa elätti, on – en tiedä oikeata sanaa. Kyky olla tällaista näkemättä ja tuntematta on mahdollista vain hyvinvoiville espoolaisille.

Pentti Tiusanenkin (vas), lääkäri hänkin mutta ei insinööri, sanoi, että vanhukset ovat marginaalissa, ikääntyneitä ei arvosteta aidosti.

Ministeri Paula Risikko kertoi eduskunnalle ministeriönsä poikien olevan bisi, ehtivät kirjoittaa luonnoksen vanhuslaiksi ehkä kevääksi 2011. Tuli kuitenkin saman tien todenneeksi, että nykyisten laatusuositusten asioita vain nostetaan lain tasolle. Eikö lain sisältö siis ole jo olemassa, niissä suosituksissa! Otsikon muutos, ei juuri muuta, laki on tuotavissa eduskuntaan tänä päivänä. Puhuuko ministeri totta, siitä poikiensa bisiydestä?

Mitä kauemmin ihminen elää, sitä kauniimmaksi hän tulee mieleltään. Eduskunnassa asian todisti … kukahan? Ministeri Risikolle lausui Jacob Söderman (sd): ”jos teiltä puuttuu valmistelijoita, minä uhraudun mielelläni ilmaiseksi kirjoittamaan sen lain teille ministereille”.

Seniori, EU:n oikeusasiamies, Söderman, ehkä hän taitaa lain kirjoituksen.

Kuka muuten on pitänyt eduskunnan parhaan puheen kautta aikain? Minulla on ehdotus: Jacob Söderman 21.4.2009, koskien lakia Suomen Akatemiasta.

Mutta miten yliopiston ja akatemian näkivät vihreät? Kun yliopistolakiesitys tuli eduskuntaan, mitä sanoi vihreä edustaja, yllä mainittu? Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen. Se on historiallisen suuri. Menestyksemme suuntaan tulevina vuosina vaikuttaa hyvin suuresti se, kuinka Aalto-yliopistolle asetetut tavoitteet ja odotukset toteutuvat. Aallon menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois. Tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä on hankalaa soveltaa tieteelliseen työhön.

Itänaapurissa oli kerran proletariaatin etujoukko. Tänään westendissä on Aallon etujoukko.

Espoolaisuus – uhrautuvaa, osaavaa, kansakuntaa ja vanhuksia ylösnostavaa. Kokoomuksen ja Espoon johtava poliitikko Jukka Mäkeläkin valisti Metropoli-tapahtumassa, että Espoon kasvua on kiihdytettävä, tuplattava. Jyrki Kasvin vaaliraharetoriikka on antoisaa sekin, mutta siihen on palattava erikseen.

Suomessa asuvat ihmiset, olkaa varuillanne espoolaisuuden suhteen. Espoossa kasvaa monsteri (Mäkelä, Karimäki, Kasvi, muitakin), joka nielee meidät. Toivottavasti Eero Akaan-Penttilä nähdään seuraavassa eduskunnassa senioriviisautta jakamassa, tasapainoa tuomassa.