”Kuinka ne paukuttelivat koulun takana” – vaalitorilla opittua

Minulle vaalit ovat leikkiä, hauska tapa tutustua ihmisiin, vaihdan puoluetta joka vaaleissa,

 

Kylläpä vihreillä riittää ylpeyden aiheita

Kuuntelin tänään (15.12.) pari pätkää eduskunnan talousarviokeskustelua. Sattumaakohan oli, kuulin kaksi kertaa sanat ”tästä olen ylpeä”. Lausujana oli vihreä, ensin Karimäki, sitten Sinnemäki. Sanat särähtivät korvaan siksikin, että pari viikkoa aiemmin Helsingin yliopistolla oli paneeli Suomi maailmantaloudessa, mukana Anni Sinnemäki. Kaikki mitä hän siellä lausui huokui itsetyytyväisyyttä.

Tänään Sinnemäki vastasi edustajien ja SAK:n tutkimuksen kritiikkiin, jonka mukaan työvoimakoulutuksessa ollaan tyytymättömiä. ”Ehkä tutkimukseen on osunut erityistyytymättömien ryhmä”, vastasi Sinnemäki. ”Elinkeinotoimistoissa asiakkaita palvellaan hyvin, tästä olen ylpeä”, hän jatkoi.

Aiemmin päivällä kunta-asioiden kohdalla Johanna Karimäki sanoi (siteeraan ulkomuistista): ”Espoossa olemme onnistuneet nostamaan palvelujen tuottavuutta 2,5 prosenttia. Meille päättäjille tämä on ollut haasteellista. Vanhus- ja terveyspalvelujen taso ei kuitenkaan ole laskenut, mistä olen erityisen ylpeä.”

Helsingin Sanomissa oli 16.11.2010 kirjoitus otsikolla: ”Perusterveydenhuolto on Espoossa rappiolla”. Kirjoituksen olivat laatineet Puolarmetsän erikoislääkäri sekä Leppävaaran terveysaseman erikoislääkäri ja sairaanhoitaja.”Taustalla on kaupungin virkamiesten ja päättäjien tietämättömyys terveydenhuollon arjesta”, he sanoivat.

Miksi puheet ja väittämät menevät aina niin kummasti ristiin? Kertokaa te jotka tunnette asioita omakohtaisesti.

Aiemmin syksyllä sanottu vihreä ylisti asunnottomuuden hoitoa Espoossa, mainitsi päihdeongelmaisten ensisuojan. Sosiaalipolitiikan päivillä törmäsin kolmeen espoolaiseen asunnottomuusprojektin työntekijään. Kysyin heiltä, onko kuva oikea. He kertoivat että Espoossa asunnottomiksi jäävät perheet ovat täysin tuuliajolla, joutuvat pakenemaan kuka minnekin.

 

Suomen johtava kyynikko – Jaakko Kiander

Olenkohan koskaan kuullut puhetta, jossa halveksittaisiin vähäosaista kansaa yhtä paljon kuin Jaakko Kiander 25.11. Missä Kiander puhui – eduskunnassa, demokratian kehdossa, köyhyysseminaarissa. Keille Kiander puhui – köyhille, heitä oli noin 150.

Näin kulki Kianderin ajatus:

Köyhyys tulee jostain ulkoa. Se on ilmiö jolle emme mahda mitään. 1990-luvun lama jätti jälkeensä köyhyyden. Tulevaisuudessa häämöttää vanhuusköyhyys, eläke-ja hoivapommi.

Uusia köyhiä tulee. ”Kelkasta” on pudonnut noin miljoona. He ovat köyhiä tiputtuaan työstä ja ansiosidonnaiselta.

Köyhyys ei katoa. ”Näin tulee olemaan.”

Köyhät eivät äänestä. Niinpä ei ole poliittista tahtoa hoitaa köyhyyttä. Köyhyyden olemassaoloon on totuttu. Enemmistö ei siitä kiihdy.

”Nyt tiedetään sekin, että rahaa köyhyyden hoitamiseksi ei ole.”

Seuraavat kaksi vaalikautta kurotaan umpeen julkisen talouden kuoppaa. Uusia menoja ei voida ottaa. Veroja ei haluta kiristää. Keinoiksi jää palvelujen tehostus, etuuksien heikennys, verojen kiristys tai työurien pidennys. Näistä kootaan yhdistelmä.

Verojen kiristys koskee tasaverotyyppisiä veroja: arvonlisävero, kuntavero, kiinteistövero ja sotu-verot. Sen sijaan tuloveron progressiota kevennetään. Kaiken kaikkiaan tuloerot kasvavat.

– Rahaa ei siis ole köyhyyden hoitoon, mutta progression lieventämiseen eli suurituloisille sitä on. Kiander ja Jukka Pirttilä (Palkansaajien tutkimuslaitos) julkistivat juuri verokannanoton, jossa vaativat ylimmän rajaveroasteen pudottamista 50:een. Aiemmin saman vaateen ovat esittäneet Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Hetemäen verotyöryhmä.

Takaisin Kianderin puheeseen eduskunnassa:

Sosiaaliturvan suhteellinen taso alkaa jälleen laskea. Tämän aikaansaamiseen on helppo keino: niitä ei vaan nosteta.

Enemmistöllä, joka saa säällistä palkkaa, menee hyvin.

Hyvinvointivaltion uudelleenjakava vaikutus vähenee. Palveluja ei riitä kaikille.

Kolmas sektori yrittää pitää kelkasta pudonneet mukana. Kuitenkin yrittäjät haluavat kolmannen sektorin pois liiketoimintansa tieltä ja verottaja hyökkää kolmannen sektorin kimppuun. Tämä asia olisi viranomaisten käsissä, kuinka tiukasti he tulkitsevat EU-säännöksiä (tällä hetkellä tiukasti). Lopulta jää jäljelle diakoniatyyppistä toimintaa.

****

Tämän kaiken lausui siis työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Kiander eduskunnassa kuulijoilleen, joista eräs kertoi elävänsä lapsensa kanssa 220 eurolla kuukaudessa vuokranmaksun jälkeen. Lapsilisää hän ei oikeasti saa, koska toimeentulotuki syö sen.

Tämän röyhkeämmäksi ja ylimielisemmäksi ei poliittinen puhe pääse. Tällaisia puheita pitävät työeläkeyhtiöiden johtajat, työmarkkinajärjestöjen ekonomistit, puolueiden luottotutkijat.

Kuka on Jaakko Kiander (sd)? Aiemmin Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja. Entä mikä on tämä laitos? ”Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys … johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt SAK, AKAVA ja STTK. Valtiolta sekä yksityisiltä ja julkisilta rahastoilta saatavat avustukset sekä maksut tilaustutkimuksista kattavat osan laitoksen rahoituksesta.”

Tässä maassa siis harjoitetaan köyhien pilkkaamista valtion avustuksilla. Onko valtionavustus käytetty myönnettyyn tarkoitukseen? Pitäisikö se periä takaisin? Millä perusteella tapettiin Teiniliitto aikoinaan?

Kuluvana syksynä Kiander siirtyi työeläkeyhtiö Ilmarisen johtajaksi. Kuka arvaa hänen palkkansa? Entä mikä on Ilmarinen? Ilmarisen ”arvona on vastuu eläketurvasta, vastuu omasta työstä, vastuu yrityksenä”. Ilmarisen arvona ei ole vastuu köyhistä, ei vastuu yhteiskunnasta eikä eheydestä.

Eläkejohtaja Kianderhan voisikin palkata apulaisekseen kelkasta pudonneen Jouko Ahosen, pelastaisi toverinsa siihen enemmistöön, jota köyhien olemassaolo ei kiihdytä.

Eheys ja koheesio, näkemiin.

 

****

liite:

Kansalaisten ja päättäjien yhteisseminaari  25.11.2010
Eduskunnan lisärakennuksen auditorio

Köyhyys – ketä se koskee?

Viestejä kansalaisilta päättäjille
Kokemusasiantuntijapaneeli

Rahattomuuden sosiaaliset vaikutukset
Kokemusasiantuntijapaneeli

Onko meillä varaa poistaa köyhyys tai olla poistamatta sitä? (- vastaus yllä)
Johtaja Jaakko Kiander, Palkansaajien tutkimuslaitos
Vastaava tutkija Pertti Honkanen, Kela

Mitä tehdään köyhyydelle?
Kansanedustajien paneelikeskustelu

Seminaarin päätös
Eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja

 

Eri ikäiset, toistensa ilo

Kommentit US-blogissa

Demarit on suurten ikäluokkien puolue, kirjoittaa Jukka Relander. Eläkkeitä leikataan vasta kun pommi osuu meihin pienempiin ikäluokkiin.

”Suuret ikäluokat, kiitos palveluksistanne kansakunnalle, kuolkaa pian”, kirjoittaa kommentaattori Pekka Lehtosen blogissa.

Demari Osku Pajamäki kirjoitti kirjan Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö. Hän syyttää suuria ikäluokkia ahneudesta ja muutosvastarinnasta. Suuret ikäluokat ovat Pajamäen mukaan itsekäs ikäpolvi, joka ei välitä jälkeläisistään.

Mielestäni tällaiset puheet ovat kammottavia. Ihmisten luokittelu iän perusteella on turhaa ja käsittämätöntä. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä? Se jaottelee ihmisiä, asettaa vastakkain ja vielä kaiken päälle syyllistää yhtä tai toista ryhmää, tänään ikäluokkaa, huomenna jotain muuta. Syyllistetty ryhmä ovat kuin neekerit, mustalaiset tai juutalaiset, joille kuuluu lopullinen ratkaisu kuin Saksassa konsanaan. Onko tämä kaunista, pajamäet ja relanderit?

Toisekseen holtiton yleistäminen. Itse koen olleeni ulkopuolinen ja oppositiossa ’ikäluokkaani’ kohtaan, oikeastaan siihen lyötyjä leimoja kohtaan. Vanhan valtaus, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Olen kokenut itseni vaikutusvallattomaksi ja iän karttumisen myötä (!) tullut aina vaan vihaisemmaksi ja ulkopuolisemmaksi. Mihin päädynkään. Väittävät että ’vanhemmiten’ ihminen tasaantuu, asettuu paikoilleen, konservoituu ja – Pajamäen mukaan – asettuu jälkeläisiään vastaan. Höpö höpö ja höpö höpö. ’Vanhemmiten’ ihminen radikalisoituu, alkaa räjähdellä, mitta tulee täyteen, irtautuu, ei ole ’työnantajien’ ja muiden narrattavissa, puhukoot mitä puhuvat.

Kolmanneksi ikäluokka-puhe on jotenkin epätieteellistä, liian helppoa, rohkeneeko sanoa epä-älyllistä. Yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ovat moniulotteisempia ja hienosyisempiä kuin yksittäinen käsitemöhkäle (ikäluokka), jolla muka selitetään mitä tahansa. Jotenkin uskontoon vivahtavaa samalla tapaa kuin ’ilmasto’ tai ’tuulivoima’ joita kytketään joskus aivan yhteismitattomiin asioihin.

Ulkomailla ’hamassa nuoruudessa’ tuli ihaillen katseltua pubikansaa jossa eri ikäiset lipittivät kaljojaan täysin luontevasti. Olisiko Suomenkin aika monikulttuuristua?

Eri ikäiset, toistensa ilo.

 

Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Jylhät miehet opettavat ihmisyyttä vihernaisille

Tästä lähtien kumarran syvään kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän (kok) nähdessäni. Kumarran syvään myös Jacob Södermanille (sd).

Heillä on taito opettaa nuorempiaan naisia. Heissä, elämää nähneissä henkilöityy ihmisyyden taju, ajattelun taito ja uhrautuvuus.

Pari päivää olen ollut työkyvytön kiihtymyksen takia – yhden ainoan eduskunnassa lausutun lauseen takia. ”Vanhustenhoidossa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin.” TV-ohjelmassa lausetta toisteli Sirpa Asko-Seljavaara (kok). Vanhustyön Keskusliitto matkusti in corpore Jyväskylään kertomaan saman totuuden Keskisuomalainen-lehdelle 10.9.09.

Mutta kuka lauseen lausui eduskunnassa? Jopa kahteen kertaan, kahdessa puheessa yhden päivän aikana? … Oikea vastaus on … vihreä kansanedustaja Johanna Karimäki.

’Pääsääntöisesti hyvin’ on suomennettuna ’älkää höpöttäkö, olkaa hiljaa’. Näin vihreät virittävät keskustelua, ovat avoimia, eivät vain vaalirahan suhteen.

Miten vanhusten aseman näki Karimäen espoolaistoveri Eero Akaan-Penttilä, lääkäri ja seniori? Systeemi on riisunut vanhukselta kaiken identiteetin, sen mitä hän on, mitä hän on ollut. Vanhukset ovat yhteiskunnan elättejä, menoerä. ”Näitä totuuksia ei voi kiertää sanomalla, että pääsääntöisesti asiat ovat kunnossa”, puhuja lausui viherväen suuntaan katsahtaen. Totuus kuullaan Eeron suusta kuten Jukolassa konsanaan.

Se että ihminen kokee menettäneensä identiteetin, että hän kokee olevansa elätti, on – en tiedä oikeata sanaa. Kyky olla tällaista näkemättä ja tuntematta on mahdollista vain hyvinvoiville espoolaisille.

Pentti Tiusanenkin (vas), lääkäri hänkin mutta ei insinööri, sanoi, että vanhukset ovat marginaalissa, ikääntyneitä ei arvosteta aidosti.

Ministeri Paula Risikko kertoi eduskunnalle ministeriönsä poikien olevan bisi, ehtivät kirjoittaa luonnoksen vanhuslaiksi ehkä kevääksi 2011. Tuli kuitenkin saman tien todenneeksi, että nykyisten laatusuositusten asioita vain nostetaan lain tasolle. Eikö lain sisältö siis ole jo olemassa, niissä suosituksissa! Otsikon muutos, ei juuri muuta, laki on tuotavissa eduskuntaan tänä päivänä. Puhuuko ministeri totta, siitä poikiensa bisiydestä?

Mitä kauemmin ihminen elää, sitä kauniimmaksi hän tulee mieleltään. Eduskunnassa asian todisti … kukahan? Ministeri Risikolle lausui Jacob Söderman (sd): ”jos teiltä puuttuu valmistelijoita, minä uhraudun mielelläni ilmaiseksi kirjoittamaan sen lain teille ministereille”.

Seniori, EU:n oikeusasiamies, Söderman, ehkä hän taitaa lain kirjoituksen.

Kuka muuten on pitänyt eduskunnan parhaan puheen kautta aikain? Minulla on ehdotus: Jacob Söderman 21.4.2009, koskien lakia Suomen Akatemiasta.

Mutta miten yliopiston ja akatemian näkivät vihreät? Kun yliopistolakiesitys tuli eduskuntaan, mitä sanoi vihreä edustaja, yllä mainittu? Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen. Se on historiallisen suuri. Menestyksemme suuntaan tulevina vuosina vaikuttaa hyvin suuresti se, kuinka Aalto-yliopistolle asetetut tavoitteet ja odotukset toteutuvat. Aallon menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois. Tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä on hankalaa soveltaa tieteelliseen työhön.

Itänaapurissa oli kerran proletariaatin etujoukko. Tänään westendissä on Aallon etujoukko.

Espoolaisuus – uhrautuvaa, osaavaa, kansakuntaa ja vanhuksia ylösnostavaa. Kokoomuksen ja Espoon johtava poliitikko Jukka Mäkeläkin valisti Metropoli-tapahtumassa, että Espoon kasvua on kiihdytettävä, tuplattava. Jyrki Kasvin vaaliraharetoriikka on antoisaa sekin, mutta siihen on palattava erikseen.

Suomessa asuvat ihmiset, olkaa varuillanne espoolaisuuden suhteen. Espoossa kasvaa monsteri (Mäkelä, Karimäki, Kasvi, muitakin), joka nielee meidät. Toivottavasti Eero Akaan-Penttilä nähdään seuraavassa eduskunnassa senioriviisautta jakamassa, tasapainoa tuomassa.