Veri kuohahtaa kuin 100 vuotta sitten (sisällissota)

Torpparin veri kuohahti. Akseli otti aseen, hyvästeli Elinan ja liittyi joukkoihin.

Samalla tavalla kuohahtaa veri tänään. Syyt ovat pohjimmiltaan täysin samat. Torpparilla ei ollut itsellisen elämän näköalaa, piti mennä taksvärkkiin ilman korvausta. Oma tila, piha ja pelto jäivät kehittämättä. Torppareita nöyryytettiin, alistettiin, pakotettiin.

Yhteiskunnan tila on tänään täsmälleen sama. Kansalaisia  ja ”työvoimaa” nöyryytetään, pitää olla ”tarjolla” ja ”käytettävissä”.  On tehtävä työtä toisille, ”työnantajalle”, kartanonherralle. Oma elämä seisoo vailla itsellistä näköalaa. Toisille tekemiseen ”kannustetaan” ajamalla alas perusturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, pakotetaan ilmaiseen näytetyöhön kuten taksvärkissä konsanaan, palkkaeroja kasvattamista vaativat Hetemäki, TEM:n Gustafsson ja muut, suurituloisille annetaan monikertainen veronalennus verrattuna pienituloiseen (prosenttiperuste) saati tulottomaan.

Dramaattinen esimerkki Sipilän hallitustoimien vaikutuksista:

Opiskelijan tulo tänään on 500 euroa kuukaudessa (opintotuki 250, asumislisä 250, noin). Opintotuesta leikataan nyt 50 euroa. Opiskelijan asuinkaverina olkoon henkilö joka saa palkkaa 2600 euroa/kk. Tosiasiallisesti kumpikin elättää itsensä vain omilla tuloillaan myös ruuan suhteen (eli yleisen asumistuen ruokakunta-käsite ei päde), 800 euron vuokran he maksavat puoliksi. Opiskelija menettää asumislisänsä 250 euroa saamatta tilalle yleistä asumistukea. Opiskelijan menetys on yhteensä 300 euroa eli 60 % tuloista.

Mitä mieltä olet jos tuloistasi leikataan 60 %? Kuohahtaako veri?

Tehdään vertailu.

Olkoon Juha Sipilän palkka 15 000 euroa kuukaudessa, Timo Soinin, Petteri Orpon, VM:n Martti Hetemäen ja TEM:n Jari Gustafssonin palkka 13 000 kuukaudessa, olkoon Matti Alahuhdan ja Kari Stadighin ansiotulo 33 500 euroa kuukaudessa. 60 %:n leikkaus kunkin tuloihin merkitsee 9 000 euroa Sipilällä, 7 800 euroa Soinilla, Orpolla, Hetemäellä ja Gustafssonilla, 20 100 euroa Alahuhdalla ja Stadighlla, siis kaikki tämä joka kuukausi. Vuosileikkaus pitää kertoa 13:lla. Tässä vertailussa ei ole populismia, päinvastoin se on oikeutettu ja välttämätön.

Tekevätkö Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki, Gustafsson, Alahuhta ja Stadigh nämä leikkaukset tuloihinsa? Opiskelijalle he sen tekevät.

Tarkkaan ottaen he, siis Sipilä ja muut saavat leikkausten sijasta lisää: Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki ja Gustafsson saavat joka kuukausi 100 euroa LISÄÄ. Alahuhta ja Stadigh saavat 200 euroa kuussa LISÄÄ (jos ansioveron alennus on 0,6 % tuloista). Yläpäätä kasvatetaan prosenteilla, alapäätä leikataan euroilla, sitä on Sipilän ja Hetemäen politiikka.

Koskelan Akseli sieppaa aseen ja lähtee joukkoihin.

On oikeutettua ja toivottavaa että opiskelijan veri kuohahtaa. Niin kuohahtaa meidän muidenkin veri. Hyvästellään Elina. Ilmoittaudun mukaan, torppareiden rintamaan, tiedustelujoukkoihin, minulla on sissikoulutus upseeritasolla.

Tällä kertaa yhdyn täysin Eero Heinäluoman sanoihin (linkki):

”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, uudet leikkaukset sosiaaliturvaan ja samanaikaiset suurituloisia hyödyttävät veronalennukset ovat vaarallinen yhdistelmä kansakunnan yhtenäisyydelle. Veropolitiikassa Sipilän hallitus vahvistaa kasvavia tuloeroja suosimalla miljoonaperintöjen saajia ja räätälöimällä verotukseen uusia vähennyksiä, jotka kohdistetaan vain osalle tulonsaajia. Samaan aikaan tuloveronkevennykset tuovat suurituloisille kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset kevennykset verrattuna pieni- ja keskituloisiin.”

* * *

Analyyttisesti ajatellen:

Yksilökohtaisen asumislisän poistaminen opiskelijoillta ja heidän liittämisensä yleisen asumistuen piiriin johtaa suojautumisreaktioihin. Kimppa-asuminen kannattaa lopettaa ja hakeutua yksilöasumiseen. Asuntojen käytön tehokkuus laskee, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja vuokrat voivat jälleen kerran nousta. Muitakin reaalivaikutuksia ilmaantuu.

Sipilän hallituksen, VM:n ja muiden ministeriöiden sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton piilokammareissa on laadittu suunnitelma asumistukijärjestelmän alasajoksi tavalla tai toisella. Prosessin tavoitteisto ja asteittaiset toimet on tällä hetkellä piiloinen. EK julkaisi joitain ehdotelmia. Aiheesta on puhunut Kelan Hyssälä (ilmeisen perustellusti) ja kirjoittanut mm. Hypon Ari Pauna (”asumistukikupla”). Prosessia pohjustetaan vähäiseltä näyttävin muutoksin, opiskelijain asumislisän poisto on yksi ensiaskel.

Jos perustulokokeilun perustelut muunnetaan torppariajan kielelle, niin kyse on taksvärkin lisäämisestä: ”työntarjonnan” kasvu. Tavoitteena ei ole ihmisen omaehtoisuuden parannus (torpan ehostaminen), ei työmarkkinariippuvuudesta vapautuminen. Perustulossa kartanon isäntä tarjoaa kupin sumppia tai laulattaa karaokea, jotta sirppi kartanon ruispellolla suihkaisi vinhemmin. Asumistuki on palkan puolikas joka on siirretty valtion eli lähes kaikkien kansalaisten maksettavaksi.

Linkkejä:

Sipilän, Soinin, Orpon, Hetemäen, Gustafssonin tulot
Alahuhdan ja Stadighin tulot
Heinäluoma tulistui – nyt on hallitus valinnut erittäin kovan tien
Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeisiin aikoihin
Liisa Hyssälä

 

Valtio lahjoitti Antti Herlinille 811 440 euroa. Miksi?

Miksi valtio lahjoittaa Suomen rikkaimmalle miehelle 811 440 euroa? Lahjoituksen saaja on Antti Herlin. Maksaako Herlin saamastaan lahjasta lahjaveron?

Arvopaperi-lehden alla oleva uutinen kertoo lahjoitusmenettelyn. Antti Herlin kasasi Sanomayhtiön omistuksensa holding-yhtiöön saaden omistusosuudeksi yli 10 % Sanoman osakekannasta. Tällöin osinkotulo muuttuu verovapaaksi.

Pienomistajat maksavat osinkotuloista veroa noin 24 % (tarkkaan ottaen siihen pitäisi lisätä yhteisövero, jolloin kokonaisveroksi tulee noin 40 %.)

Sanoma-yhtiö jakaa osinkoa 0,2 euroa osakkeelta. Herlinin osakemäärä on 16 905 000 osaketta. Osinkoja tästä kertyy Herlinin yhtiölle 3 381 000 euroa. Jos Herlin maksaisi veroa samalla tavalla kuin pienomistajat, olisi vero 811 440 euroa. Tämän valtio nykyisellä veropolitiikallaan lahjoittaa Suomen rikkaimmalle miehelle, Antti Herlinille.

Mikä on Herlinin ja muiden suursijoittajien verovapauden moraalinen, oikeudellinen, taloudellinen, sosiaaliseettinen perustelu? Todennäköisesti ei yhtään mikään. Vain se että valtio suosii rikkaita tehden heistä vuosi vuodelta entistä rikkaampia.

Kiinostaako puolueita osinkoverotuksen yhtenäistäminen? Ei. Löydättekö yhtenäistämisvaateen kokoomuksen tai keskustan tai muidenkaan puolueiden vaaliohjelmista? Tuskin. Heitä ei kannata äänestää.

Samaan aikaan Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan retostaa kuinka ”Suomessa valtio, järjestöt ja yritykset eivät elä omissa erillisissä maailmoissaan, vaan ovat kiinni toisissaan monin arkisin säikein” (kuva ohessa).

”Kaupankäynnin luomat siteet tunnetusti sitovat toimijoita yhteen ja lisäävät vakautta”, jatkaa HS pääkirjoituksessaan.

Valtio, yritykset, suuromistajat ja media muodostavat Suomessa valtaisen korruptiojärjestelmän, jossa ne järjestävät etuja toinen toisilleen ja tukevat toinen toistaan.

Arvopaperi-lehti 13.2.2015:

Antti Herlin järjesteli itselleen verovapaat osingot Sanomasta

Sanoman hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on keskittänyt omistamansa Sanoman osakkeet sijoitusyhtiö Holding Manutas Oy:hyn.

Herlinin toinen sijoitusyhtiö Security Trading on siirtänyt kaksi miljoonaa Sanoman osaketta Holding Manutasille, minkä jälkeen Holding Manutas omistaa 16 905 000 Sanoman osaketta eli 10,40 prosenttia osakekannasta.

Antti Herlinin määräysvallassa olevien yhtiöiden omistusosuus Sanomasta yhteensä on siis ennallaan. Omistuksen keskittäminen Holding Manutasiin tarkoittaa, että se saa Sanoman osingot verotta ylittäessään 10 prosentin omistusosuuden.

Sanomalla on yhteensä 162 812 093 osakketta. Yhtiöllä on yksi osakesarja ja kullakin osakkeella on yksi ääni.

 HS:n pääkirjoitus 11.2.2015.

 

Lopettakaa asumistuki tai poistakaa varainsiirtovero

Valtio perii asunnonvaihdosta varainsiirtoveroa pyöreästi 10 000 euroa. Maaliskuussa 2013 veroa nostettiin 25 prosenttia, enimmillään jopa 400 %.

Ottakaa lisää velkaa varainsiirtoveron maksamiseksi – näin valtio antaa ymmärtää. Valtion kehotus löytyy varainsiirtoveroa koskevasta hallituksen esityksestä nro 125/2012. Näin siinä sanotaan:

”Varainsiirtoveron maksu rahoitetaan tyypillisesti asuntolainalla, joten verosta aiheutuva taloudellinen rasitus jakautuu koko laina-ajalle.”

Poliitikot kohisevat valtion velkasuhteen taittamisesta. Entä meidän henkilökohtainen velkasuhteemme, taittuuko se ja avittaako valtio sen taittumista? Ei todellakaan. Valtio siirtää pakkokeinoin velkaansa kansalaisten velaksi. Näinhän he tekevät myös kunnille ja kuntien kautta meille.

Jos ihmiset vaihtavat keskenään jotain, olkoon se mitä tahansa, niin millä oikeudella valtio siitä verottaa? Miksi verotetaan asunnon vaihtoa mutta ei muuta vaihtoa? Jos ostan sinulta auton, miksi vaihdosta ei yhtä lailla peritä veroa? Järjellisyys, oikeus ja kohtuus pitää valtion toimissakin olla.

Yleensähän veroa peritään tekemisestä, tuottamisesta, tulosta, arvonlisästä, tuotosta. Asuntokaupassa ei veroteta tuotosta vaan jostain muusta (asunnon velaton kokonaishinta), kaiken lisäksi jo aiemmin verotetuista arvonlisistä tai varainsiirroista. Eikö kaksinkertainen verotus ole kielletty? Yhteisöveron avoir fiscal oli Suomessa käytössä ja olisi varmaan vieläkin ellei EU  tekisi siitä hankalaa. Voisiko Suomen varainsiirtoverotuksesta kannella, EUhun tai muualle?

Pari vuotta sitten EU:n komissio ehdotti transaktioveroa. Veron määräksi komissio ehdotti 0,1 tai 0,05 % siirretyn varallisuuden määrästä. Paljonko on varainsiirtovero Suomessa? Asunto-osakkeissa 2 %, kiinteistöissä 4 %. Vero on siis 20 – 40-kertainen EU:n komission kohtuulliseksi katsomaan verotasoon verrattuna.

Jos EU:n ajama transaktiovero tulee, Suomi joutuu lopettamaan nykyisen varainsiirtoveron. Tämä osoittaa kuinka mielivaltaisesta verosta ja veron määrästä on kysymys. Vastustiko Suomi transaktioveroa juuri tästä syystä? Haluttiin säilyttää oikeudeton kiusaamisvero.

Laskelma:

Olkoon asunnon velaton hinta 500 000 euroa (kaksio tai kolmio Helsingissä). Varainsiirtovero on 10 000 euroa. EU:n ehdotuksessa veron määräksi tulisi 250 – 500 euroa. Komission ehdotukseen nähden Suomen valtio siis ryövää 9500 euroa. Nimenomaan ryövää: kyseessä on omaisuuden pakko-otto, konfiskaatio. Eikö ihmisen omaisuus olekaan turvattu kuten perustuslaki sanoo? Useimmiten veron kohteeksi joutuvalla ei tuota omaisuutta oikeasti edes ole, koska hänellä voi olla asuntovelkaa asunnon hinnan verran. Netto-omaisuus on nolla, nettotulotkin voivat olla lähellä nollaa lainaerien maksun jälkeen. Siitä huolimatta valtio ryövää häneltä 10 000 euroa. Valtio on Suomen perustuslain päällimmäisin rikkoja.

Valtio on maksanut rakennusfirmoille palkkiota 10 000 euroa/asunto. Asunnon ostajalta otetaan siis 10 000 euroa, mutta sama summa lahjoitetaan rakennusfirmalle, Satolle, YIT:lle, SRV:lle, VVO:lle, mille milloinkin. Laskeeko valtion palkkio asunnon hintaa? Lukekaa Saton, SRV:n, VVO:n tai Avaran tilinpäätöstiedotteita: mikä on pääoman tuotto, mikä on vuokratuotto, miten vuokria hinataan ylös, mitä on Pietarin luksusväen palvelu, rehvastelua täynnä.

Valtio maksaa 380 000 ruokakunnalle (opiskelijat poisluettuna) asumistukea keskimäärin 300 euroa kuukaudessa, kaikkiaan 1,1 miljardia euroa. Ovatko asumistuen saaja ja asuntovelallinen toinen toistaan hyväosaisempia? Kummankin elämä voi olla niukkaa. Velallinen maksaa verovelkaansa 300 euroa kuukaudessa, asumistuettu saa valtiolta saman summan jokaisena kuukautena.

Laskelma:

Asumistukimenot ovat 1100 miljoonaa vuodessa (opiskelijat poisluettuna). Varainsiirtoveron tuotto on (ollut) 580 miljoonaa vuodessa. Lakkauttamalla asumistuki ja poistamalla varainsiirtovero valtio säästää 1100 – 580 = 520 miljoonaa euroa. Valtion velkasuhteen kääntäminen saa hyvän ruiskeen.

Asumistuen lakkauttaminen voi kuulostaa mielettömältä. Mutta entä jos sen myötä ihmiset alkavat löytää enemmän toisensa, alkavat järjestellä asumistaan omatoimisemmin ja yhdessä, vapautuvat riippuvuuksista nykyisiin orjuuttaviin instituutioihin. Vuosia sitten Björn Wahlroos ehdotti asumistuen lakkauttamista, ehkäpä siinä oli tietty järki. Tai jos asumistuki säilytetään, niin on oikeus ja kohtuus lakkauttaa varainsiirtovero.

Varainsiirtovero ja asumisen tuet ajavat väestöryhmiä vastakkain. Toiselta otetaan, toiselle annetaan. Valtio hajottaa yhteiskunnan, luultavasti tieten tahtoen.

Varainsiirtoveron nostamisesta päätti Kataisen hallitus kehysriihessään 2012 (sittemmin lakiesitys 125/2012). Miksi he valitsivat tämän veron? Varmaan arvelivat teoreettisen kritiikin jäävän ekonomistien kammioihin (vertaa VATT) ja vastarinnan kansan keskuudessa hajoavan. Aiemmin Vanhasen hallitukselle asiaa selvitellyt asiantuntijaryhmä tyrmäsi kyseisen veron noston. Sen sijaan Kataisen hallitus on kuin pikkupojat jotka eivät tajua mitä tekevät.

Kataisen asuntoministereitä ovat olleet Krista Kiuru ja Pia Viitanen. Demareilla on intohimo kiusata omistusasumista, estää ihmisten itsellistyminen, pakottaa ihmiset instituutioiden  – Sato, VVO, Avara, Varma, Ilmarinen, ay-liitot, asuntorahastot ja muut – vuokralaisiksi?

Kiuru ja Viitanen puhuvat asumisen kohtuuhintaisuudesta. Nostamalla veroa kymmeniä tai jopa satoja prosentteja kohtuuhintaisuus toteutuu, niinkö? Ei ole toteutunut vuokrienkaan kohdalla, viittaan Saton ja VVO:n tilinpäätöksiin.

Kauppalehti kertoi 17.2.2014: Kiinteistörahastojen kysyntä nostaa pienten asuntojen hintoja ja vuokria. Rahastoille tuotto tulee kuin manulle illallinen. Tuotto on taattu, koska viime kädessä se katetaan veronmaksajien varoista valtion budjetista asumistukena.

VATT:n lausuntoon viitaten Kataisen hallitus sanoi lakiesityksessään (125/2012): varainsiirtoveron noston ”vaikutus asuntotuotantoon jää pieneksi, koska rakentaminen on keskittynyt vetovoimaisille alueille, joilla asuntohinnat ylittävät rakennuskustannukset niin selvästi, että vain harva rakennusprojekti muuttuu kannattamattomaksi veron korotuksen takia”.

Suomen valtio siis käyttää veron korotuksen perusteena sitä, että rakennusfirmat nyhtävät asuntojen ostajilta ”selvää” ylihintaa (lisäksi ylihinta kertautuu verossa). Valtiota ei kiinnosta hintojen oikeellisuus. Valtio riemuitsee ”selvistä” ylihinnoista. Krista Kiuru, olet ollut tätä lakiesitystä hyväksymässä. Kenen on valtio, ei meidän ainakaan.

Hallituksen esityksessä puolustellaan veron korotusta myös näin: vanhan asunnon välityspalkkio voi olla kymmenkertainen ehdotettuun 0,4 prosentin varainsiirtoveron korotuksen verrattuna.

Eli jos jokin kustannuserä on korkea, niin sillä perustellaan toisenkin kustannuserän (veron) nostamista. Kenen puolella on valtio?

Sitä paitsi eikö lakiesityksessä ole harhauttava virhe? Onko korotus 0,4 %? Eikö korotus ole 25 % tai jopa 400 %? Tuollainen epätäsmällisyys ja harhautus on voinut vaikuttaa kansanedustajien mielikuvaan korotuksen merkityksestä. Laki säädettiin virheellisesti perustellen.

Rakennusteollisuus ry kertoi 19.2.2014 että vapaarahoitteisten rivi- ja kerrostaloasuntojen aloitusmäärä supistui 13 % vuonna 2013. Jälleen laskelma: jos varainsiirtoveron tuotto on 580 miljoonaa, niin 13 %:n vähennys asuntokaupoissa pienentää veron tuottoa 75,4 miljoonaa euroa. Eli veronkorotuksella tavoiteltu 80 miljoonan tuottolisäys ei toteudu lainkaan.

Veronnoston ainoaksi vaikutukseksi jää harvenevan asunnonostajien joukon kiusaaminen ja köyhdyttäminen.

Varainsiirtoveron tavoite on fiskaalinen, sanoo hallitus lakiesityksessään. Eikö yhtä lailla ’viskaalista’ olisi firmoille maksettavien rakennuspalkkioiden (10 000 euroa/asunto) sekä asumistukien (1100 miljoonaa euroa poisluettuna opiskelijat) lopettaminen.

Hallitus kokoaa seuraavaa kehyspäätöstä. Tässä ’viskaalisia’ ehdotuksia:

1)     Valtion virastojen käytävät kuhisevat kymmenkertaisesti ylipalkattuja: valtiosihteeri, kansliapäällikkö, pääjohtaja, ylijohtaja, esikuntapäällikkö, johdon tuen päällikkö, tarkastuspäällikkö, neuvos, johtava tuloksellisuustarkastaja, monia muita. Kaikki ulos, kerta heitolla ulos, ulos ja ulos. Tai palkat kymmenykseen kuten Sauli Niinistö vihjaili. Kreikka ei ole Välimerellä. Kreikka on Pohjolassa.

2)     Palauttakaa 10 tai 20 vuoden takainen valtion tuloveron progressio. Valtion nykyvelka on lähtöisin suurituloisten tuloveroalennuksista, vuositasolla kymmeniä tuhansia per henkilö. Sieltä juontuu tarve myös varainsiirtoveron korottamiseen. Mieluummin maksaisin kymppitonnini suoraan johdon tuen päällikölle käteen kuin valtion välikäden kautta.

Näiden kahden fiskaalisen tempun lisäksi muuta rakennepakettia, säästöpakettia tai kehyspäätöstä ei tarvita.

VATT on todistellut varainsiirtoveron haitallisuutta, hyvä niin. Eduskunta ei VATT:n selvitykselle korvaansa lotkauta. Idea vihreille: poistakaa haitallinen varainsiirtovero, tämä haittavero. Miksi valtiovarainvaliokunnassa kannatitte veron nostoa, vihreiden Johanna Karimäki.

Jan Vapaavuoren ministeriysaikana luotiin välimalli ja taisi tulla se 10 000 euron palkkiokin? Niiden piilotarkoitus oli pelastaa ja tukevoittaa asuntojen rakentajia ja rahoittajia. Toki ne saivat liikkeelle reaalista toimintaa. Sen sijaan Pia Viitanen juoksentelee lähiökujia ja puhuu tyhjää eduskunnassa. Kiurun ja Viitasen teot tähtäävät omistusasumisen estoon. Mistähän jumalasta on peräisin sekin sääntö, että asumisoikeusasuntoja ei saa tehdä enempää kuin vuokra-asuntoja?

Miettikää demarit, miksi kasvava osa kansaa vierastaa teitä. Te ja Kataisen hallitus nikkaroitte orjayhteiskuntaa. Kataisen hallitus painaa yksittäistä ihmistä ja hyödyttää suuria toimijoita: varainsiirtovero ihmisille, rakennuspalkkiot firmoille, piensäästäjän osinkoveron nosto, suuryhtiöiden yhteisöveron lasku. Kuten sanottu, asumistuenkin todellinen merkitys on niin ja näin.

Hallitus ja eduskunnan valtiovarainvaliokunta perustelivat varainsiirtoveron nostoa sillä, että vaikutus rakennusmäärin jää pieneksi. Jos rakentaminen 2013 kuitenkin jo väheni 13 %, niin eikö hallituksen nyt kehysriihessään pitäisi tunnustaa erehdyksensä ja perua varainsiirtoveron korotus. Oikeudenmukaista olisi peruminen takautuvasti 1.3.2013 alkaen ja maksujen palautus.

Muitakin epätäsmällisiä tai harhauttavia perusteluja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on.  ”Kysymys on isosta kokonaisuudesta … niitä ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tässä yhteydessä…  merkittävin keino estää asuntokaupan lukkiutumista on oman asunnon myyntivoiton verovapaus. Sen kautta kanavoituva verotuki on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.”

Entä jos asuntojen hinnat eivät joissain osissa maata tai joinain aikoina nouse, voivat jopa laskea. Missä silloin ovat myyntivoitot? Perusteleeko myyntivoiton verottomuus silloinkin varainsiirtoveron noston? Pysyvää veronnostoa perustellaan suhdanneluonteisella tai aluekohtaisella perusteella. Miten huomioitte inflaation toisaalta myyntivoitoissa, toisaalta varainsiirtoverossa?

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa varainsiirtoveron nostoa puolsivat seuraavat:

Kimmo Sasi, Pentti Kettunen, Jouko Jääskeläinen, Sampsa Kataja, Anneli Kiljunen, Kari Rajamäki, Sari Sarkomaa, Jouko Skinnari, Astrid Thors, Kauko Tuupainen, Kari Uotila, Pia Viitanen, Ville Vähämäki, Johanna Karimäki, Marjo Matikainen-Kallström, Sirpa Paatero, Lenita Toivakka ja Anne-Mari Virolainen.

Yksikään näistä, tuskin puolueistakaan saa enää koskaan minun ääntäni.

Eriävän mielipiteen oli jättänyt vain Keskusta, eikä se hassumpi olekaan, esim. näin:

”Uudiskohteissa on myös jo maksettu varainsiirtoveroa sekä tontista että arvonlisäveroa rakennusurakasta… yhtiölainaosuudesta maksettaisiin uudestaan veroa, vaikka se on alun perin otettu kattamaan näitä rakennusaikaisia kustannuksia, jotka on jo kertaalleen verotettu. Tällainen verotuksen päällekkäisyys ei ole mielekästä. Veronkorotuksella on erittäin iso taloudellinen merkitys niille kotitalouksille, jotka suunnittelevat muuttamista. Veronkorotus koskee esimerkiksi niitä perheitä, joiden on pakko muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle isojen irtisanomisten seurauksena. ”

 

Lukemistoa

VATT: Asuntokauppojen varainsiirtovero johtaa asuntokannan haaskaamiseen
Varainsiirtovero jumittaa asuntokauppaa (Taloustaito / VATT)
Malliesimerkki erittäin tyhmästä verosta
Valuutansiirtovero (Wikipedia)
Kiviniemi runttasi Kataisen avoir fiscal -haaveet
Sampo Terho: Transaktiovero olisi iso riski pienellä palkinnolla
Kepa: Rahoitusmarkkinavero puhkoo rahoituskuplia
Attac: Ecofin-neuvosto hyväksyy transaktioveron osana laajempaa yhteistyötä
KELA: Kelan asumistukimenot nousivat 1,4 miljardiin euroon vuonna 2013
Asumistukea voisi saada lähes 2000 euron tuloilla Helsingissä
Kauppalehti 17.2.2014: Asuntokaupan tiedot mitä sattuu.
JK: Mikä puolue ajoi asuntokauppojen varainsiirtoveron nostoa? Demaritko? (sisältää lisää lähteitä)

 

Mikä puolue ajoi asuntokauppojen varainsiirtoveron nostoa? Demaritko?

Päivittäin tulee kannanottoja ja selvityksiä, joissa asuntokauppojen varainsiirtoveron nosto tuomitaan jyrkin sanoin. Tässä muutama esimerkki:

VATT: Muuttamisen verottaminen jumiuttaa asuntomarkkinoita.

Sp-koti vaatii: asuntoministerin herättävä.

Tekniikka & Talous: tämän veron takia suomalaiset asuvat vääränkokoisissa asunnoissa.

Tekniikka & Talous: Asuntokauppa hiljentynyt roimasti viime vuodesta .

SRV / Jukka Hienonen: Hallitus pahentaa asuntoahdinkoa.

Kauppalehti: Asunnon hinnassa veroja yli 40 prosenttia.

Erityisesti VATT:n selvityksen pitäisi kolahtaa puolueisiin ja hallitukseen. VATT:n mukaan varainsiirtovero on hyvän veropolitiikan vastainen. Veron haitta on suuri suhteutettuna verotuloihin. Vanhan pesukoneen saa myydä verotta mutta ei vanhaa asuntoa. Varainsiirtovero on vanha jäänne (entinen leimavero, leimasta oli helppo periä veroa).

Jos Suomessa ja Euroopassa otetaan käyttöön rahoitusmarkkinavero, niin tietääkseni se pakottaisi Suomen luopumaan varainsiirtoverosta, koska nämä kaksi veroa olisivat päällekkäisiä. Rahoitusmarkkinavero olisi pieni murto-osa nykyisestä varainsiirtoverosta.

Suunnittelen asunnon ja asuinkunnan vaihtoa. Olen laskenut vaihdosta kertyvät säästöt työmatka- ja muina kuluina. Kuinka ollakaan, varainsiirtovero imaisee säästöt moninkertaisena takaisin ja vielä monelta vuodelta. Eli juuri kuten VATT sanoo: varainsiirtovero jumiuttaa ihmiset nykyasuntoihinsa, hiljentää asuntojen kierron, aiheuttaa väärää asumista eli tehottomuutta sekä työttömyyttä. Yksi rakennusyhtiö (Quattrogemini) meni konkurssiin eilen.

Mikä puolue hallitusneuvotteluissa ja sen jälkeen ajoi varainsiirtoveron nostoa? Arvaukseni on demarit, korjatkaa jos olen väärässä. Hehän vihaavat omistusasumista ja haluavat pakottaa kaikki vuokra-asujiksi, ajavat niihin ara-tukia aina vaan lisää ja lisää, kuuntele Antti Lindtmanin puheita.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa minun ääntäni eivät saa varainsiirtoveron nostajat. Hiljaa tässä asiassa on ollut myös Keskusta ja Sipilä.

 

”Ammatiltaan pelle” Sixten Korkmanin uskottavuus

”Voimme palata paljon suurempaan murheenkryyniin, Italiaan, jossa kansalaisten enemmistö päätti äänestää kahta puoluetta, joista yhden puheenjohtaja on ammatiltaan pelle ja toinen on sitä muuten vaan”.

Noin sanoo Sixten Korkman.

Viiden tähden liikettä äänesti Italian vaaleissa joka neljäs.

Aiemmin Mario Monti nostettiin demokratian ohi Italian pääministeriksi. Korkmanin, muiden ekonomistien tai Sauli Niinistön ylistyksellä ei tuolloin ollut mitään rajaa. – Li Andersson, voisitkin alkaa tutkia myös tällaista demokratian halveksuntaa?

Mitä asioita Viiden tähden liike ajaa? Linkeistä alla olen poiminut muutaman.

Liike vastustaa kunnallisten vesilaitosten yksityistämistä. Juomavesi onkin yksi liikkeelle nimensä antaneista viidestä tähdestä. Muut ovat yksityisautoilua vähentävät liikenneratkaisut, kehitys, ympäristö sekä laajakaista kaikille.

Liike haluaa kaikille ilmaisen internetin, koululapsille tablettitietokoneita ja mittavan terveydenhuollon uudistuksen.

Liike sanoo tekevänsä pioneerityötä suoran demokratian puolesta, poistaa esteet kansalaisen ja valtion välistä.

Liikettä luonnehditaan sukupolvikapinaksi ja eliitin vastaiseksi kapinaksi. Ehdokkaat parlamenttivaaleihin liike asetti nettiäänestyksellä. Liikkeen kampanja perustui pitkälti Italian vanhan poliittisen eliitin etujen ja korruption vastustamiseen. Italialaisia toimittajia pidetään osana samaa eliittiä poliitikkojen kanssa.

Sisilian aluevaltuustossa grillolaiset ottavat 15 000 euron palkasta vastaan vain 2 500 euroa. Italian parlamentissa he ovat luvanneet tyytyä 5 000 euroon.

* * *

Eivätkö tuollaiset vaatimukset kuulosta demokratialiikkeltä? Talouskriisin alkujuureksi viiden tähden liike näkee kansalaisdemokratian heikkouden. Demokratian elvyttämisestä löytyvät myös lääkkeet talouden kriisiin. Yhteiskunta-analyysissään viiden tähden liike menee syvemmälle kuin ekonomisti Sixten Korkman on koskan päässyt.

Helsingin Sanomat sanoi pääkirjoituksessa 11.3., että ”viiden tähden liike ei ole – kuten ei suomalainen vertailukohtansa perussuomalaisetkaan – oikeistolainen, mutta eipä se ole minkään muunkaanlainen”.

Entä talletusvero – Sixten Korkman Ylen uutisen mukaan:

”Uusi elementti on se, että tallettajat menettävät rahojaan. Suurtallettajat menettävät 10 prosenttia talletuksistaan kertaveron kautta. Pienemmät 6,75 prosenttia. Se on uutta ja merkittävää. Minusta se on hyvä, mutta .. eikö tätä olisi voinut samalla toteuttaa vähän rankemmalla kädellä.”

Siis jokainen pientallettajakin menettää vähintään 6,75 % talletuksestaan. Miten tällaiseen suhtauduttaisiin Suomessa?

Ihmisten varallisuudesta (talletuksista) napataan osa pois. Konfiskaatioksi vai miksi sellaista kutsutaan? Suomessa omaisuus on perustuslakisuojattu? Kyproksella jokainen pientallettajakin tai palkkatilin omistaja pääsee osalliseksi kuuluisasta sijoittajavastuusta. Miapetra Kumpula-Natri jätti tämän puolen asiasta mainitsematta (TV-uutiset 17.3.).

Suomessa oli varallisuusvero, se koski vain suuria omaisuuksia. Varakkaiden puolueet poistivat veron. Kypros-vero koskee myös pikkuvarakkaita ja varattomia. Suomessa varallisuusvero korvattiin kiinteistöverolla jonka maksajiksi saatiin köyhimmistä köyhimmätkin mm. vuokrien kautta. Kataisen hallitus iskenee kyntensä nyt juuri kiinteistöveroon.

Kyproksella parlamentti ei suostunut käsittelemään talletusveroa, ainakaan vielä. Saapa nähdä mitä tapahtuu.

Askel talletusveron suuntaan Kyproksella tai muualla merkinnee sitä että talletukset pankeista katoavat hetkessä, myös Suomessa. Onneksi olkoon, pankit.

Mikä olisi Viiden tähden suomalaisvastine?

Perussuomalaiset – jähmettynyt, kapeutunut, tosikkomaisen sisulaisuuden vanki. Vihreät – olisivat kerran voineet olla mutta eivät enää pitkään aikaan, herrastunut, eristäytynyt. Politiikka ja Eurooppa tarvitsee Racinen henkeä. Sekä sosiaalista syvyyttä.

 

Korkman – hätäpaketti riittää Kyproksen vaikeuksian taltuttamiseen. Yle 16.3.2013.

Tällainen on Beppe Grillon Viisi tähteä -liike. Verkkolehti 17.3.2013.

Italialaisten protesti satoi Viiden tähden liikkeen laariin. Yle 25.2.2013.

Beppe Grillos antics may yet shake the whole European system. The Guardian 25.2.2013.

We need a surreal fantasy like Beppe Grillo to rescue Italy, says Nobel-winning playwright Dario Fo. The Observer 2.3.2013.

What Grillo vote says about modern politics. The Guardian 27.2.2013.

Talousvaivat eivät nosta äärioikeistoa. HS 11.3.2013.

Yle, Eurooppalaisia puheenvuoroja: Grillon viiden tähden liike.

 

Suomen talouspolitiikka yksipuolista ja pinnallista – apu maailmalta

Talouspoliittisia ehdotelmia ovat julkaisseet SAK, STTK, Akava, Etla, EK, EVA, TEM, Ala-Pietilä (ict), Teknologiateollisuus, demarien teollisuusohjelma, Keskustan kasvurahasto, on kai muitakin. Lukipa niistä mitä tahansa, tulee vierauden tuntu. Kaikki ne hakevat lineaarista jatkoa aiemmalle politiikalle, pienin sävyeroin.

Talouspoliittinen keskustelu Suomessa on urautunutta ja mielikuvituksetonta. Vilkaisu keskusteluun maailmalla tuottaa ahaa-elämyksiä. Talouskriisin syyt ja toimet sen suhteen voi nähdä tyystin erilaisesta perspektiivistä.

Robert Skidelsky: eriarvoisuus tappaa kapitalismin

Taloustieteen professori (emer), Britannian ylähuoneen jäsen Robert Skidelsky kirjoittaa otsikolla Inequality is Killing Capitalism jotakuinkin näin:

Oikeamääräisen luoton tarjonnan ajatellaan olevan terveen talouden perusta. Asia voidaan nähdä myös toisin: olennaista onkin luoton kysyntä. Mikä ajoi ihmiset lainaamaan liikaa? Skidelskyn mukaan vastaus on tulojen ja varallisuuksien epätasaisuudessa. Ennen talouskriisiä ihmiset lainasivat liikaa, mikä johti asunto- ja kiinteistökupliin. Talouden kriisiydyttyä lainaa ei oteta, rahan pumppaaminen pankkeihin ei poista kriisiä. Talouden elpymistä ei voida jättää Fedille, ei EKP:lle, ei keskuspankeille. Luoton tarjonta, ylipäänsä tarjontapuoli ei ole ratkaiseva. Tarvitaan poliittisia toimia tulonjaon suhteen, myös julkista kulutusta ja infraa.

”But, beyond this, we cannot carry on with a system that allows so much of the national income and wealty to pile up in so far hands. Concerted redistribution of wealth and income has frequently been essential to the long-term survival of capitalism. We are about to learn this lesson again.”

Tulojen ja varallisuuksien keskittyminen harvojen käsiin on kriisin pohjimmainen syy. Siltä suunnalta on myös ratkaisut etsittävä. Tämä toki lienee lähellä keynesiläisyyttä (heikko kysyntä) mutta hakee syitä syvemmältä. Keynesille oli yhdentekevää miten raha kiertää kunhan kiertää ja tavara käy kaupaksi.

Keskittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen on vuosikymmenten prosessi. Talouskriisit ovat vääjäämätön seuraus. Kysynnän tai kilpailukyvyn puute ovat pinnallisia selityksiä. Ongelma on sisemmällä ja syvemmällä. Kyse on toimijuuden keskittymisestä ja siitä syrjäytymisestä.

Skidelskyn analyysi ja Suomen talouspolitiikassa tarvittavat toimet

Varallisuuksien hajauttaminen. Varallisuuksien keskittymisen estämiseksi varallisuusvero on yksi keino. Se tuskin yksinään on riittävän tehokas, koska se ei kajoa kasautumisen mekanismeihin. Osakeyhtiömallin purkaminen ja lähentäminen osuuskuntaan pureutuu keskittymisen alkujuuriin. Lisäksi normit, kiellot, estot.

Verot. Yhteisöveron alentaminen tai arvonlisäveron nosto eivät ole oikeita toimia. Ansioveroa, tuloveroa ja varallisuusveroa on nostettava. Suurille tuloille säädetyt verohelpotukset on peruttava. USAssa tuloveroalennukset säädettiin alunperinkin määräaikaisiksi. Suomessa ne ymmärrettiin pysyviksi, perumisesta ollaan hiljaa ja puheissa ne kielletään ensimmäisenä.

Suurten tulojen veroalennukset nostivat asuntojen hintoja. Veroalennusten turvin suurituloiset ostivat sijoitusasuntoja. Nyt pienituloinen väestö pakenee korkeita hintoja ja vuokria kehille ja metsiin. Tällaista on Suomen vero- ja varallisuuspolitiikka.

Palkanmuodostuksen normit. Kohtuuttomat palkat ja eläkkeet kielletään, asetetaan katot tai verotetaan kokonaan pois. Ranskan Hollandella ja toisellakin ehdokkaalla oli sadan prosentin vero vaaliohjelmassa. Julkishallintoon Suomessa 5 – 10 viime vuoden aikana istutetut uusliberaalit palkkausjärjestelmät puretaan ja niiden turvin ylöshinatut palkat mitätöidään. Työnantajuus määritellään rikokseksi.

Kirjastot ja ’yrittäjyyden’ demokratisointi. Suomessa innovointi ja ’start up’ on miljardipanostuksin keskitetty Tekesille ja Aallolle. USAssa kirjastoista aiotaan kehittää kaiken kansan start up -keskuksia, kansalaisaaltoja. Toimijuuden hajauttamista tavoitellaan siis kirjastojen avulla.

Tarkastajat ja ojentajat. Talouspoliittisen ymmärryksen jähmettäminen ja mielikuvituksen estäminen sai yhden sinetin joulukuussa 2012 kun eduskunta hyväksyi EU-lähtöiset vakaus- ja kurilait. Eduskunta keksi vaatia perustettavaksi ekonomistien neuvosto. EU-käytännön osana Valtiontalouden tarkastusvirasto määriteltiin talouspolitiikan oikeellisuuden tarkastajaksi. Mikä on VTV? Vastauksen saamme VTV:n eduskunnalle antamasta finanssipolitiikan välitarkastelusta. VM-lähtöistä fraseologiaa ja poliittisia vaatimuksia: kuntauudistus, sote, säästöjä kohdennettava etuisuuksiin, väestön kasarmointi jne vailla rajaa. Uusliberaaleja, oikeistosävytteisiä, elitistisiä politiikkavaateita, siinä VTV ja sen kertomus. Tällaiset ajattelun ojentajat, neuvostot ja virastot ovat tehokas tapa estää tietämyksen kuplinta esimerkiksi skidelskyläiseen suuntaan. Mikä olisi ekonomistineuvostojen ja virastojen vaihtoehto? Joukkoistaminen, kansalaistaminen. Alas päällikkövirastot. Maailma ei tarvitse ainoatakaan työnantajaa, kaikkein vähiten julkishallinnossa.

 

2000-luvun sosiaalikeynes ja Kataisen hallitus

1930-luvulla Keynes keksi keinotekoisen kysynnän, kaivakoot kuoppia tai hautoja itselleen, kunhan raha pyörii ja kapitalismi pelastuu.

Tänään on kysyttävä sisältöä, mieltä ja järkeä. Ekonomistien aggregaattikysynnän tilalle on asetettava

• sivistyksellinen keynesiläisyys
• sosiaalinen keynesiläisyys
• ekologinen keynesiläisyys

Kenties juuri tuossa järjestyksessä. Vertaa vihreiden epäsosiaalinen ja tietoelitistinen pakkoekologia.

Maailman on saatava sivistyä, sosiaalistua ja ekologisoitua. On luotava tähän tähtääviä menettelyjä, periaatteita ja sääntöjä. Tämä on Kataisen hallituksen ns. välitarkastelun ja ns. kehystarkastelun tärkein ja ainoa tehtävä. Ekonomistien summamuuttujat, aggregaattikysynnät ja niiden varaan rakennellut teoriat vajeineen on aika unohtaa.

Jutta Urpilainen tietää Euroopan olevan menossa kohti sosiaalista kriisiä. Kenties kriisi jo on. Ratkaisuksi Urpilainen tarjoaa talouskurin ja sosiaalisen turvaverkon yhdistelmää. Onko tuo analyyttisesti lennokasta, tuskin Pekka Kuusi tai Beveridge.

Sosiaalinen turvaverkko, mitä se on? Ajatus turvaverkosta hyväksyy lähtökohtaisesti sosiaalisten erojen olemassaolon. Urpilaisen yhdistelmä ei luo vakaata ja dynaamista maailmaa. Toimijuutta on hajautettava, eikä vaan kudottava verkkoja.

Pintatason finanssikerroin

Ekonomistien tuhatpäinen joukko väittelee kertoimensa suuruudesta: kasvattaako julkisten menojen lisäeuro kansantuotetta 0,5 vai 1 vai 1,5 eurolla. Tämä on ekonomistien pääongelma, keynesiläinen.

Onko sosiaalisesta ja ekologisesta sisällöstä riisutulla finanssielvytyksellä ja sen kertoimella merkitystä? Yhteiskunnasta ulossysättyjen kannalta on yhdentekevää, rakennetaanko uusi tie Turusta Poriin tai nikkaroidaanko sijoittajien yhtiöille uusi välimalli.

Lähteitä ja lukemistoa

Robert Skidelsky: Inequality is Killing Capitalism. Social Europe Journal.

Social Europe Journal.

Jutta Urpilainen: Eurooppa liukumassa sosiaaliseen kriisiin. Yle 20.2.2013.

Why Librariers Should Be the Next Great Start-up Incubators. The Atlantic Cities 19.2.2013.

Towards  European Growth Strategy. Social Europe Report. February 2013.

Wolfgang Streeck: Economic Growth After Financial Capitalism. Koosteessa Towards a European Growth Strategy.

Austerity: Too Much of a Good Thing. VOX.

Paul De Grauwe, Yuemei Ji: Panic-driven austerity in the Eurozone and its implications. VOX. Jeffrey Frankel: Monetary Alchemy, fiscal science. VOX. 29.1.2013.

Yiannis Mouzakis: Fiscal Multipliers, A Cause Worth Fighting For. Social Europe Review.

Deniz Kellecioglu, book review: Why Nations fail – the origins of power, prosperity and poverty. World Economic Review 2/2013.

Olli Rehn käskyttää ministereitä hiljaisiksi. Uusi Suomi 19.2.2013.

Tätä Olli Rehn pelkää

VTV:n erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011-2014 puoliväliraportti.
VTV:n tiedote: Kestävyysvajeen taltuttaminen finanssipolitiikan tärkeimpiä tavoitteita.

 

Juha Sipilä ja Riikka Manner, vetoan teihin: politiikkaan tarvitaan käänne

Politiikan perustaksi on asetettava ihmisten oikeus itsellistyä. Kataisen hallitus tekee meistä irtolaisia. Tämä näkyy asuntopolitiikassa. Asuntovarallisuuden karttuminen on monille ollut ainoa tapa itsellistyä. Nyt tämäkin tie aiotaan tukkia.

Asuntokauppojen varainsiirtoveron moninkertaistaminen (kuva) ei ole verotekninen eikä fiskaalinen toimi. Piilomotiivina on irtolaiskansan jumittaminen vuokraorjuuteen, VVO:n ja Saton lypsylehmiksi, liikemiesten työvoimaksi. Sitä paitsi, mitä on Krista Kiurun kohtuuhintaisuus, VVO:n 20 euroa/neliö kuukaudessa?

Antti Lindtman sanoi eduskunnassa 28.6.2011: ”Todellinen jytky löytyy täältä asuntopolitiikasta. Uusien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukorko puolitetaan vuoden 2014 loppuun asti… täältä se todellinen jytky löytyy.”

Varainsiirtoveron muutoksella ihmiset pannaan maksamaan tuhansia, jopa kymppitonni lisää veroa. Tuottoarvio valtiolle on 80 milj. euroa. Tällä jytkytuotolla ei ainoastaan estetä ihmisten itsellistymistä vaan sillä rahoitetaan ’yleishyödyllisiä’ rakentajia ja niiden taustayhteisöjä: työmarkkinajärjestöt, ay-liike, välillisesti jopa puolueet vaalitukena. Edellinen jytky oli Jan Vapaavuoren välimalli. Tämä ihmisten epäitsellistäminen, lyytimummokulttuuri saa elvyttäjiltä sovelluksen toisensa jälkeen.

Muutoinkin Kataisen hallitus tukee liikemiesluokkaa. Kari Stadighin työryhmä ehdotteli kansalaisten pankkitalletusten aktivointia esittäen keinoksi pienten sijoitustulojen lievempää verotusta. Mitä tekee hallitus ja Häkämies: vaikenee, vaikenee ja vaikenee. Sen sijaan Häkämies vihreiden säestyksellä (varsinkin Karimäki) ohjaa tämänkin tuen pienelle joukolle bisnesenkeleitä. Kataisen hallitus pitää hiljaisen kansan hiljaisena, passiivitallettajina ja passiivivuokralaisina.

”Innovaatiotuet” suunnataan liikemiesluokalle: tuotekehitysvähennys, enkelivähennys, lisäpoistot. Kokeiltu on mutta hylätty, sanoi Heikki Niskakangas. Etlan Petri Rouvinen, PT:n Eero Lehto ja PTT:n Pasi Holm pitivät näitä ”innovaatiotukia” kosmeettisina (A-studio). Rahaa niihin menee vähintään 300 miljoonaa vuodessa – ei se mitään, asuntojen ostajat ja sammutettu lapsilisäindeksi täyttävät aukon.

Valtio Suomessa on kaapattu – Kataisen liikemieshallitus. Valtio Suomessa on petturi – lapsilisäindeksin jäädytys, toimeentulotuen leikkaus. Valtio Suomessa on huijari – perusturvauudistuksen ansiosidos, raamisopimuksen prosentit, enkelituki, suomalainen veroparatiisisovellus.

Rahamääräinen ”turva” on aina petollista. Sillä huijataan, keinolla ja toisella, inflaatiot ja muut. Oikea turva on tietämisessä, sivistyksessä ja aineellisessa varallisuudessa. Olin juuri suurehkon asunto-osakeyhtiön luovutuskokouksessa osakkaille. Ihmisten olemuksesta huokui turvallisuus, itsellisyys, onnellisuus. Juuri näin, juuri näin. VVO, Sato ja ryövärit, painukaa hiiteen.

Politiikkaan ja yhteiskuntaan tarvitaan uusi suuri linja: joukkojen oikeus vaurastua, siis vaurastua itse, ei petollisesti valtion kautta.

Britannian Big Society on tuskin sellaisenaan matkimisen arvoinen. Sen perusideassa saattaa silti olla mukailtavaa: kutsuttakoon sitä ihmisten itsellistymiseksi.

Juha Sipilä, tee meille se minkä teit itsellesi: auta meitä vaurastumaan. Luokaa politiikalle uusi arvopohja. Kutsukaa sitä, jos niin haluatte, uusalkioisuudeksi. Arvona olkoon varallisuus- ja sivistyslähtöinen itsellisyyspolitiikka. Teillä, juhat ja riikat, voisi olla taipumusta ja kykyä tähän. Te olette viimeinen oljenkortemme. Ottakaa kaveriksi, ellette muita saa, Soinin porukka. Vaativat rikkaiden varallisuusveroa takaisin, ehkä myös kela-maksua takaisin. Juuri näin. Tällaisia minä äänestän.

Onko maallamme malttia vaurastua kuuluu tänään: onko ihmisillä oikeus itsellistyä.

     

Kuvien lähde: Helsingin Sanomat 8.6.2012.

 

 

Vesa Puttonen perää köliohjausta – Katainen torjuu – Ville Niinistö tukehtuu itsekehuun

Omalla rahalla sijoittavat katoavat taloudesta, moittii prof. Vesa Puttonen. Samalla katoaa kansalaisten isännyys, Puttosen sanoin köliohjautuvuus. Eläkeyhtiöillä ja instansseilla on liian hallitseva rooli. Niillä on samat sijoitusprofiilit, ne peesaavat toisiaan. Reaalimaailma ja yhtiöiden suhde reaalitulevaisuuteen ei kiinnosta benchmark-tyrannian vankeja. Talous irtaantuu, ajelehtii, kriisiytyy, kupliintuu, vaatii kuria ja tuhoaa yhteiskunnan.

Kansalaisisännyys, köliohjautuvuus ansaitsee nousta politiikan ykkösasiaksi. Mitä Kataisen hallitus on tässä suhteessa tehnyt? Tutkikaamme rahoitusalaa.

Kari Stadighin työryhmä teki ehdotuksia rahoitusalan elävöittämiseksi. Ryhmä ehdotti ’perusvähennystä’ alle 2500 euron osinkotuloihin. Kuntaverossa vastaavaa vähennystä pidetään luonnollisena ja valtion ansioverossa sellainen on jopa monikertana.

Kehysriihessään Kataisen hallitus vaikeni osinkotulojen perusvähennyksestä. Sen sijaan hallitus poimi mitä kummallisimpia vähennyksiä yrityksille, startupeille ja bisnesenkeleille (miljonääreille).

Kummassa on enemmän massaa, enkeleissä vai osakeväessä, kummassa on enemmän älyä? Osakesijoittajia Suomessa on 830 000. Se on enemmän kuin yhdenkään puolueen äänestäjäkunta.

Kansalaisten yhtiövallasta voisi kehittyä uusdemokratian aalto korvaamaan korruptioviritteinen valtiodemokratia. Nythän ollaan myös kuntia lopettamassa (ehkä joutavatkin, reliikit).

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys, omistajademokratia, yhtiödemokratia, talousdemokratia, Britannian stewardship – näiden käsitteiden pohjalta aukenee uusi maailma!

Yhtiökokouksissa käyvä väki on tietäväistä ja älykästä. Yhtiön johto ei välttämättä selviä voittajana. Ammattimedia poimii aiheita osakkaiden kysymyksistä. Osakkaat voivat myös äänestää jaloillaan.

Yhtiökokouksissa osakkaisiin suhtaudutaan – ainakin muodollisesti- kuin he olisivat isäntiä talossa. Sellainen sykähdyttää, varsinkin kun sitä vertaa politiikkaan. Kansanedustaja, ministeri tai eduskunta ei kansalaisen suuntaan edes vilkaise.

Yhtiödemokratia vaatii kehittelyä. Yksi elementti on omistusrakenteiden uushajonta. Instituutio-omistajat on hajotettava, osakemassat hajautettava. Osakemassoillaan eläkeyhtiöt ja muut, valtio mukaan luettuna nollaavat pienomistajien vallan. Tätä voi sanoa nyky-yhteiskunnan perusongelmaksi. Se on yksi syy lyödä nykyiset työeläkeyhtiöt hajalle.

On ilahduttavaa, että maailman huippua lähestyvän Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen oniskenyt kirveensä tähän mätäkasaan. Puttonen on oikealla asialla. Kansan osallisuus yhtiövaltaan on nostettava politiikan ykkösasiaksi.

Kataisen hallitus toimii juuri väärinpäin. Se väheksyy ja torjuu ”kansankapitalismia” kaikin keinoin. Se hylkäsi Stadighin ehdottaman perusvähennyksen, mutta samaan aikaan syytää heikosti läpinäkyviä veroetuja Aalto-yliopiston liepeillä pörrääville pelipojille, Suomen suosta nostajille (voi tätä impivaaraisuutta), valtion varoilla Brasiliaan seilaaville Aallon humppaveikoille sekä näiden liehakoijille eduskunnassa, start up -kikattajille.

Ja sitten vielä Ville Niinistö kehuu, miten ylpeitä vihreät ovat hallituksensa toiminnasta. Tosiasiassa hallitus suosii insinööripelureitten pikkupiirejä laajoja kansanjoukkoja vastaan. Siinä vihreiden ylpeys  (tekisi mieli sanoa kuin eilen s-tana).

Meitä on tässä yhteiskunnassa muitakin kuin aallon ja otaniemen jengit. Meitä on monin verroin enemmän.

Pankkitileillä on kotitalouksien talletuksia 78 miljardia. Tässä on potentiaali, ehkä myös poliittinen voima, mutta ei vaalirahaksi teille.

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys on oikea lääke talouden tasapainoon. Teidän elvytyksenne, vakauspakettinne, kurisopimuksenne, EKP:n virtuaalirahanne, takuunne ja vakuunne, kaikki ne ovat jälkikäteistä korvaavaa hoitoa. Ne ovat häilyvää ja voimatonta politiikkaa, surkeaa räpistelyä. Kriisien syyt löytyvät ja pitää etsiä perustasta. Kuka omistaa talouden? Missä on kansalaisten isännyys, köliohjautuvuus?

Tästä aiheesta keskusteltiin myös Kauppalehdessä, tässä poimintoja:

Järjestelmä on räätälöity syrjimään osakkeisiin suoraan sijoittajia ja suosimaan pankkien rahastoihin sijoittajia. Eläkevakuutusten takana ovat isot pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka repivät isoja tuottoja. Kaiken takana on pankkien ja Finanssialan Keskusliiton lobbaus. Voisiko työnantajien maksamat eläkemaksut ottaa pois eläkejäteiltä? Jos osakkeen pitää määräajan, voisiko tuotto olla veroton? Hankintameno-olettama oli 50, nyt 40 % (tässäkin asiassa Kataisen ja Ville Niinistön ihannehallitus suosii enkeleitä ja vain heitä). Demareiden Jouni Backman on osakesäästäjien päävihollinen.

Eli, jos annat rahasi rahastolle tai pankille, ne ryöväävät sinut ja samalla menetät äänivaltasi reaaliyhtiöön. Älä sorru sellaiseen. Kuolkoot rahastot, kuolkoot pankit, kuolkoot työeläkeyhtiöt, kuolkoon benchmark-tyrannia.

Lukemistoa:

Fiksua tukea yrityksille. Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

Vesa Puttosen esitelmä Eläkeyhtiöiden sijoitustuotot 2011 -seminaarissa.

Stadighin työryhmän mietintö Pääomamarkkinat ja kasvu.

Sijoitusmaailman kick-back-kulttuuri kukoistaa. Petre Pomell, Arvopaperi-lehden kolumni.

Verotus tappaa halun sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin. Keskustelua Kauppalehdessä.

Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

 

The Darwin Economy – darwinismin ohi ja yli

USAssa keskustellaan Robert Frankin kirjasta The Darwin Economy. Suomessa Stubb ja Katainen ylistävät darwinismia ja liberalismia. Ekonomisti Frank sanoutuu irti Adam Smithistä ja viitoittaa tietä darwinismista eteenpäin. Kuka kulkee edellä, keille syötetään näennäistiedettä?

Poimintoja Frankin kirjasta ja keskustelusta, lähteet jutun lopussa:

Adam Smithin näkymätön käsi ei toimi. Vuosisataisen kehityksen jälkeen on päädytty stagnaatioon, eriarvoisuuksiin ja ympäristövaurioihin. Smithin perusolettamus on kyseenalaistettava ja hylättävä.

Yksilö- ja yrityslähtöinen kilpailu on tuhoisaa yhteisölle pitkällä aikavälillä. Oman edun tavoittelu tekee yhteisöstä haavoittuvan. Yksilön ja yhteisön edut eroavat jopa jyrkästi. Eroa havainnollistaa biologinen analogia: uroshirven sarvien ylikasvu auttaa yksilöä kilpailussa naaraista mutta on lopulta tuhoisaa lajille. Eläimet toimivat näin, mutta ihmisillä on kyky toimia toisin.

Markkinavirheet (market failures) juontuvat kilpailun sisimmästä logiikasta. Kilpailussa merkitseviä ovat suhteelliset asemat, ei absoluuttiset tasot. Voittajat vievät kaiken rapauttaen yhteisen hyvän.

Smithiläisen kilpailun vaihtoehtoa Frank ei vasemmiston tavoin perustele oikeudenmukaisuudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Frank käyttää esimerkkinä yhteistä takapihaa. Lähtien pieni-ja suurituloisten erisuuruisesta maksuhalukkuudesta sekä tiedon vastavuoroisudesta löydetään ’puolivälin’ ostopäätös, jossa yhteinen hyvä on suurempi kuin smithiläisessä kilpailussa ja kaikki saavat vielä ’kuluttajan ylijäämää’. Menettely pätee talouteen, yhteiskuntaan ja julkiseen valtaan. (tarkemmin: Thoman kirjoitus)

USA:ssa (ja Suomessa) yhteiskunta jakautuu yhä enemmän. Eriarvoistuminen ja kulttuurinen polarisaatio jakaa väestön kilpaileviin ryhmiin, joiden edut erkaantuvat yhä enemmän. Mahdollisuus kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin vähenee.

Veroprogression perusteena tehokkuus

Hallitusten tulee ohjata yhteiskuntia pois yksilöiden ja firmojen tuhokäyttäytymisestä. Ihmisillä on, toisin kuin eläimillä, kyky kesyttää Darwin-talous. Keinot Frankin mukaan löytyvät veroista. Rikkaiden progressiivista verottamista perustelee tehokkuus (toisin kuin Ben Zyskowiczin ajattelussa, jossa rikkaiden lisävero on ”vertauskuvallinen ele” / Keskisuomalainen 10.1.2011).

Villi talous kesytetään verottamalla korkeakulutusta ja haittakäyttäytymistä. Amerikkalaiskirjoittajien mukaan näin jopa vältetään julkinen velka, saadaan paremmat palvelut ja isompi kakku.

Kuluttamisen progressiivinen verotus

Nykytaloudessa kuluttamista kiihdyttää suhteellinen kulutuskilpailu. Sellaisesta auttaa eroon progressiivinen kulutusvero, jolla korvataan progressiivinen tulovero.

Progressiivinen kulutusvero ei ole nykyinen arvonlisävero, ei myöskään vihreiden ekologinen tasavero. Progressiivisen kulutusveron laskentaperusteena ovat tulot vähennettynä säästöillä (verotettava  kulutus). Paljonko kulutat vuoden aikana, tulot miinus säästöt, kannattaa siis säästää ja investoida ja vähentää kulutusta. Verotus toimii säästämis- ja investointikannustimena.

Jälleen perusteena on parempi tuottavuus. Nykytalous on tehottomampi kuin Adam Smith oletusten pohjalta väitetään. Nykyverotus tuhoaa talouden tulevaisuuden.

Julkisen talouden (mahdolliset) leikkaukset on  kohdistettava kilpailulliseen kulutukseen. Säätelyn tai verojen vähentäminen ei ole ratkaisu darwinilaisessa nykymaailmassa.

Ovatko talouden tukipaketit virhe

Frankin kirjan pohjalta voidaan päätyä näkemykseen, että nykyiset tukipaketit yrityksille ja pankeille ovat maailmanlaajuinen virhe.

Oma kommentti: Eurooppa tuo jo nyt mieleen latinalais-amerikkalaisen kehitysmaan, jossa suurtilalliset (Euroopan pankit, yritykset ja poliitikot) häätävät asein tiluksiaan lähestyvät (meidät muut) säilyttääkseen omat etunsa ja asemansa (talouden toimijuus. tuloerot). Politiikan rakenteet ja sisältö on Frankin tavoin ajateltava läpeensä uusiksi.

Onko arvonlisäveron tasapaksu nosto hyvä

Frankin kirjan perusteella vastaus on ei. Nykyinen alv on tasavero, ei progressiivinen. Sama koskee vihreiden tyrkyttämiä ekologista verouudistusta ja energiaveroja.

Kannattaako ETLAa kuunnella

ETLAn analyysi ja politiikkasuositukset pohjautuvat smithiläiseen kilpailutalouteen. Arvonlisäveron (tasapaksu) nosto ja yhteisöveron alentaminen eivät käy yksiin frankilaisen politiikan kanssa. ETLAn ehdottama tuloveron alentaminen (esim. tasaprosentilla) supistaisi tuloverotusta, mutta pahentaisi talouden perustavia ongelmia, tuloeroja, yhteiskunnan jakautumista, ylikulutusta. ETLAa ei siis kannata kuunnella.

Mihin muuhun kilpailuspiraali johtaa?

Kilpailu ruokkii voittajaa pidäkkeettä kuten Frank esimerkeillään kuvaa: hirven sarvet, riikinkukon pyrstö. Kilpailulta katoaa pidäke, voittaja vie kaiken ja tuhoaa lopulta lajin, yhteisön, maan ja valtion.

Pidäkkeetön kehitys ei ilmene vain talouden nykykriiseinä vaan monessa muussakin. Poliittinen valta keskittyy pidäkkeettä. Kun väestöä haalitaan pienelle alueelle (Suomessa pääkaupunkiseutu), nykysääntöjen mukaan sen alueen poliittinen valta ylittää muiden vallan lopulta jopa yhteensä. Pieni alue voi tehdä muille mitä tahansa, kierre on pidäkkeetön, voittaja vie kaiken, eduskunta edustaa vain pientä plänttiä Suomessa. Ennen pitkää seurauksena on kriisi kuten taloudessa nyt. Myös ns. kuntauudistusta on tutkailtava tässä valossa.

 

Suomalaistieteen evolutionäärinen taso

Ei ole hyvää evoluutiota eikä huonoa evoluutiota, on vain evoluutiota (John Whitfield).

Suomessa Tieteenpäivien 2009 aiheena oli evoluutio (Darwin). Mieleen ei jäänyt ainoatakaan esitelmää, jossa Frankin tapaan olisi asetettu kysymys (sosiaali)darwinismin yläpuolelle kohottautumisesta, sivistymisestä, täysi-ikäistymisestä. Päiväkaupalla hoettiin evoluutiota, kilpailua ja luonnonvalintaa sellaisenaan, kaikkiin mahdollisiin asiayhteyksiin ängettynä.

Mikä selittää näin vaatimattoman kysymyksenasettelun Suomessa? Väittäisin, että eläimellisen evoluution suosioon Suomessa vaikuttaa hyväosaisen tiedeväen, tiedeinstituutioiden ja poliitikkojen (Stubb ja muut) oma suhteellinen  etu (Frankin perusargumentteja). Johtava tiedeväki on valmiiksi voittajia, heille nykyevoluutio on  kiva, todiste paremmuudesta. Kannattaa siis olla darwinisti. Sama koskee politiikan toimijoita. Tämä on yhteiskunnan tuhon tie kuten jo näkyy.

Onneksi USA:sta löytyy moraalisia ekonomisteja.

Robert H. Frank on professori Cornellin yliopistossa. Kirja ‘The Darwin Economy: Liberty, Competition and the Common Good’  ilmestyi 2011.

Keskustelua USA:ssa:

Robert H. Frank: Darwin, the Market Whiz, New York Times 17.9.2011.
Robert H. Frank: Charles Darwin, Economist, American Interest Magazine, Nov/Dec 2011.
Mark Thoma: The Great Economic Divide Makes Everyone Poorer, Fiscal Times 20.12.2011.
Belsky & Gilovich: What Darwin Can Tell Us About Black Friday, Time 30.10.2011.
The Darwin Economy and the Hamlet Problem of Economics, Wall Street Journal 12.10.2011.
The Darwin Economy, kirjaesittely
Ezra Klein: Robert Frank on ‘The Darwin Economy’, Washington Post 26.9.2011.
John Whitfield: Robert Frank’s The Darwin Economy, Slate.com 28.9.2011.
Ryan: The Darwin Economy, Swift Economics 9.1.2012.
Starve the Beast, Cornell Alumni Magazine 17.1.2012.
Has America Become an Oligarghy?, Peak Oil. 
Ronnie J. Phillips: The Darwin Economy.
Zyskowicz Ben: ”Suurituloiset talkoisiin”, Keskisuomalainen 10.1.2011.

 

Eduskunta on suurituloisten etujärjestö – mitä he sanoivat raamisopimuksesta

Raamisopimuksella suurituloiset järjestävät itselleen huomattavat lisätulot. Palkankorotusten prosenttiperuste kasvattaa tuloeroja kymmeniä kertoja enemmän kuin ”sosiaaliturva” niitä supistaa.

Sopimuksesta käytettiin eduskunnassa 94 puheenvuoroa. Sana ’prosenttiperuste’ lausuttiin yhden ainoan kerran. Lausuja oli Anne Kalmari. Eduskunta on suurituloisten etujärjestö.

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen, miksi ette panneet VATTia laskemaan raamisopimuksen tulonjakovaikutusta? Syksyllä olitte ginikertoimesta kovin innoissanne.

52 edustajaa ylisti raamisopimusta, siis palkkaerojen kasvattamista:

Katainen, Urpilainen, Sarkomaa, Rajamäki, Kalli, Uotila, Karimäki, Nylund, Östman, Kiviniemi (oheismoitteita), Tiilikainen, Huovinen, Zyskowicz, Lapintie, Pekkarinen, Rantakangas, Salolainen, Kettunen, Saarinen, Toivakka, Filatov, Kivelä (vahvoja varauksia), Jaskari, Korhonen, Skinnari, Matikainen-Kallström, Kärnä, Myllykoski, Kurvinen, Tölli, Lindtman (ylimielisesti ja toisenmielisiä herjaten), Viitanen, Mäkipää varauksin, Grahn-Laasonen, Mäkisalo-Ropponen, Kalliorinne, Kantola, Männistö, Jaskari (lieviä varauksia), Virolainen, Kärnä, Heinonen, Mäkelä, Mäntymaa, Turunen, Pekkarinen, Mäkinen, Jääskeläinen, Kymäläinen, Autto, Kuusisto, Lipponen.

Kuuluuko valtion maksaa jo herrojen työeläkkeetkin?

Valtion velkaantuessa lisää 7 miljardia vuositasolla on röyhkeää ja moraalitonta käyttää 410 miljoonaa euroa sopimukseen, joka kasvattaa palkkaeroja. Valtion osuuteen sisältyy ansioveroalennus, mikä kasvattaa tuloeroja yhä lisää. Veronalennuksella ”kompensoidaan” työeläkemaksun nosto. Epäsuorasti valtio siis maksaa ja maksattaa sivullisilla liliusten ja ihalaisten työeläkkeitä. Työeläkkeenhän piti olla myöhennettyä palkkaa, nyt siitä tulee lähestulkoon valtionapua. Kenen on valtio?

Vuosikausia demarit ovat (muka) vastustaneet tasaveroja, nyt te siirrätte veroja pois progression piiristä (ansiovero) tehdäksenne tilaa tasaprosenttiselle tel-maksulle. Tekemällä salavihkaisia pikkusiirtymiä vuosien ja vuosikymmenten ajan, niistä tulee valtavirta. Ilkka Kantolan väite, että valtion panos 410 miljoonaa on tuottava investointi, on pohjoiskorea-tasoa.

 

Ihanat naiset eduskunnassa

Pienipalkkaisten naisalojen näkökulmasta raamisopimusta moittivat Anne Kalmari, Elsi Katainen, Aila Paloniemi ja Mari Kiviniemi. – Anne, Elsi, Mari ja Aila, te ihanat naiset eduskunnassa (uskaltaisipa kukkia lähettää).

 

Eikö palkkasegregaatio kiinnosta? 

On muotia olla huolissaan asuinalueiden eriytymisestä Helsingin seudulla (segregaatio). Sen sijaan segregaatio palkkojen, tulojen, varallisuuksien ja aktiviteettien suhteen ei teitä kiinnosta. Päinvastoin, hekumoitte palkkaerojen kasvattamisella.

’Raamisopimus on hyvä kaikille’ – ’julkisen alan kattavuus 100 %’

Annika Lapintie sanoi: ”Raamisopimus on hyvä kaikille suomalaisille juuri tällaisessa tilanteessa.”
Timo Heinonen sanoi: ”sopimuksen sisällä on 100 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä.”

– Valhetta ja vielä kerran valhetta. Tässä muutama peruste:

1) Matalapalkkaisten naisalojen sekä muiden pienipalkkaisten ja palkattomien syrjäyttäminen. Heitä (siis meitä) voi olla kansasta jopa 90 %. Ja te puhutte ”hyvästä kaikille”. Te pilkkaatte meitä. Tervetuloa Wall Street -liike.

2) Kuvan 1 (alla) asiallisuudessaan liikuttava teksti. Missä on vasemmisto, missä on ay-liike, ei ainakaan pienipalkkaisten asialla.

3) Raamisopimus saattaa hyvinkin kääntyä katastrofiksi julkiselle taloudelle (kuva 2 alla).

4) Ei tarvitse mennä eduskuntatalosta ulos kumotakseen Lapintien ja Heinosen väitteet. Eduskunnan virkamieslain alaisena on satakunta työntekijää, joiden reaalipalkkaa on 5 vuoden aikana laskettu 20-30 %, osa oli alunperinkin pienipalkkaisia. Sopimuskorotuksenne eivät heitä ole koskeneet, ei yleis- eikä mikään muu korotus. Lukeudun itse heihin, minulla ei ole hävittävää, voin ajatella vapaasti. Me neljännesleikatut emme kuulu sopimustenne piiriin, emme kuulu joukkoonne, emme kuulu tähän yhteiskuntaan. Teidän Suomenne ei ole meidän suomi. Pitäkää hyvänänne. Taksi kohti Linnaa odottaa (6.12.), TV-kamera käy.

Antti Lindtman todisti: me olemmekin rakkikoiria

Lindtman opasti Kimmo Tiilikaista: ”karavaani kulkee ja opposition koirat haukkuvat … ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi”.  (huomautus: minä, tämän kirjoittaja en ole kepulisti)

Kenen sopimus?

Pentti Kettunen: kaikki kansalaiset eivät ole raamisopimuksen piirissä.
Anne Kalmari: Missä olivat tupopöydästä pienituloisten asiat … prosenttiperusteisesti jäädään jälkeen.

Mihin vaaliprotesti katosi?

Päivi Lipponen: ”Suomen suunta todella muuttui viime vaaleissa … paluu sopimusyhteiskuntaan.”

– Vaalit 2011 olivat protestivaalit. Miten se protesti näkyy raamisopimuksessa? Ei vähääkään. Päinvastoin, raamisopimus on suurituloisten mielivaltainen kaappaus. Te, lipposet ja muut, poljette kevään protestin, vaalit ja demokratian jalkoihinne vielä tekoanne kehuen. Olette ylimielisistä ylimielisimpiä.

Epä-älyllinen kosmetiikka

Lea Mäkipää: ”pienet kosmeettiset parannukset, isyysloman pidentäminen ja vuorotteluvapaa, ovat ihan hyvä asia, mutta…”

– Sarkomaa, Karimäki, Mäkelä, Kymäläinen, ties muutkin ratsastivat kosmetiikalla. Oheiskosmetiikan (toki hyviäkin asioita) taakse vetäytymällä välttyy laajempaa ja syvempää analyysiä vaativilta kysymyksiltä koskien prosenttilinjaa, palkkaeroja, tulonjakoa, yhteiskunnan hajoamista, katkeruutta sekä palkankorotusten ja uuden velan moraalia ylipäänsä. Epä-älyllisyys, suhteellisuudentajun puute ja enkelimäiseksi heittäytyminen vie uskottavuuden edustajalta ja asiasisällöltä.

Vihreiden hämmästyttävä vaade: keppiä kansalle

Raamikeskustelun hämmästyttävin vaade tuli vihreiltä, vpj Johanna Karimäen lausumana:

”Tämä raamisopimus on helpotus koko Suomen kansalle ja kiitos kuuluu kaikille osapuolille … Onko hallituksen piirissä pohdittu mahdollisia porkkanoita, mahdollisia keppejä, että ikääntyvät ihmiset saadaan pidettyä työelämässä.”

– Arvoisat vihreät, teillä ei ole oikeutta ”pitää” meitä yhtään missään eikä osoitella meitä kepeillä. Meillä on itsemääräämisoikeus, vai eikö ole? Vihreiden herra-asenne on kiehunut yli. Keppi-vaade oli raamikeskustelun röyhkein vaade, orjuuttava. Asennemielessä kepitys ei eroa islamilaisesta kivityksestä. Keppi ja kivi, yksi ja sama. Vihreää monokulttuuria.  

– Arvoisat vihreät, arvoisa edustaja Karimäki, tuo yksi sana, keppi, jonka eduskunnassa lausuitte, on Sarajevon laukaus. Tämä sota käydään loppuun asti. Tähän aiheeseen palaan.

Eheyttä vai sotia Euroopalle?

Anni Sinnemäki ja demarit ovat ehdottaneet valtion budjettia ja raamisopimusta malliksi muullekin Euroopalle. Jos näin kävisi, raamisopimus ei hajottaisi vain suomalaista yhteiskuntaa vaan myös EU:n. EU:ta on sanottu rauhan projektiksi. Suomen prosenttilinjalla Eurooppa ajautuisi ei valtioiden välisiin vaan väestöryhmien välisiin ja yhteiskuntien sisäisiin sotiin. Ensi askelmat Välimeren maissa ja Englannissa on jo otettu.

Suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly, muut yli laidan 

Vallankäytön rakenne Suomessa on suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly. Taustalla odottaa piilosuunnitelmia, joiden palasia viedään läpi otollisina hetkinä. Varallisuusvero poistettiin tupon avulla, Sata-komitea mitätöitiin sosiaalitupolla, nyt raamisopimus, ansioveroalennus jne. Yliopistoihin on piilosuunnitelmia laatimaan ripoteltu ”hyvinvointiprofessoreita” esim. Juho Saari Kuopiossa.

STTK:n Mikko Mäenpää kirjoitti 29.11. HS:ssä:

”Suomi on tekemässä lähiaikoina suuria ratkaisuja kestävyysvajeen hallitsemiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamiseksi ja ennen kaikkea kasvun lähteiden löytämiseksi. Näillä asioilla on vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin.”

Mitä ovat ”vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin”. Jyrki Katainen vastasi 29.11. eduskunnassa:

”Nämä toimenpiteet, joihin hallitus on osaltaan valmis ryhtymään, eivät ole irrallisia tai hetkessä keksittyjä toimenpiteitä, vaan ne ovat olleet hallituksen työlistalla muutoinkin siinä mielessä, että olemme ajatelleet, että nämä toimenpiteet olisivat niitä oikeita rakenteellisia parannuksia ja että olemme niihin valmiita, mikäli meillä mahdollisuus niihin on. Nyt tämä raamiratkaisu tämän mahdollisuuden tuo, eli järkevä palkkaverotus, järkevä yritysverotus ja työvoimapolitiikan vahvistaminen, nämä kaikki, ovat rakenteellisesti järkeviä toimenpiteitä, ja nyt meillä on mahdollisuus näihin toimenpiteisiin tarttua.”

Sosiaalitupolla estettiin vähäosaisten asemien parantelu. Raamisopimuksella ei ainoastaan estetä hyväosaisten etujen leikkauksia vaan niitä jopa parannetaan. Lauri Ihalainen, varmaan Juho Saaren ja muun akateemisen viisauden tukemana, viimeistelee sosiaalitupo kakkosta. Kaikki valta ja rahat työeläkeyhtiöille, näille kasvuyrityksille.

Samaan aikaan nuorten toimeentulotukea leikataan, meidän palkkoja on jo alennettu kymmeniä prosentteja ja nyt meille vaaditaan vielä keppiä (vihreät). Jokohan meno riittäisi.

Eduskunta six packeineen on elimellinen osa sulle-mulle-keppi muille -verkostoa. Ari Alsio kyseli rakenteellisen korruption perään. Korruptio-sana voi olla ahdasmääritteinen, mutta lopputulema on täsmälleen sama. Ottakaa te, niin mekin saamme.

 

Arkadianmäen vihapuhe

Me jotka emme ole sopimustenne ja suomienne piirissä, koemme hekumalliset puheenne, toinen toistenne kiittelyt vihapuheena. Näin koettuun meillä on oikeus, jota ette edes te, arvoisat edustajat, meiltä voi pois ottaa. Ellette ota kaikkea.

Eduskunnassa 29.11.2011 käyty keskustelu raamisopimuksesta

       

 

Ministerien palkat, edustajien palkkiot ja kansalaisten verot

Eduskunta keskusteli ministerien palkkojen leikkauksesta, kansanedustajien palkkioista sekä veroista. Tässä poimintoja keskustelusta esitysjärjestyksessä:

Anne Kalmari:
… Tällä ilmeisesti yritetään peittää se, että hallitus on budjettiriihessä sopinut 800 miljoonan euron veronkevennyksistä, ja nehän tulevat nimenomaan hyvätuloisille. Minun mielestäni Wahlroos ei tarvitsisi yhtään enempää helpotuksia, päinvastoin…

Matti Saarinen:
…eduskunnan kansliatoimikunta täällä käsitteli, että olisiko se voinut suositella pientä palkanalennusta kansanedustajille. Se leimattiin silloin erittäin arvovaltaiselta taholta pölhöpopulismiksi.

Timo Kalli:
… suomalaisia, jotka saavat saman tulotason kuin me edustajat, meitä kaikkia pitäisi samalla tavalla verottaa, ainakin hetkeksi enemmän, jotta pääsisimme siihen tavoitteeseen, että valtiolle saataisiin enemmän tuloja.

Ben Zyskowicz:
… en ole kyllä missään päin havainnut, en ylimpien johtajien enkä muidenkaan kohdalla, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkki olisi kannustamassa malttiin..

… pääministeri tienasi noin 160 000 euroa vuodessa ja ministerit sitten vielä vähemmän. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että nämä järjestöjohtajat, jotka nyt neuvottelevat raamituposta ja vastaavista, tienaavat ainakin työnantajapuolella selvästi enemmän. Johtavien lehtien päätoimittajat tienaavat selvästi enemmän, puhumattakaan nyt näistä johtajista yrityksissä, joille 160 000 on niin pieni raha, että sillä eivät töihin tulisikaan. He vaativat pääministerin palkkaan verrattuna semmoisen 5-10-kertaisen palkan ja päälle tietysti niin sanotut kannustimet, jotka voivat nostaa nämä ylimpien yritysjohtajien palkat monikymmenkertaisiksi verrattuna esimerkiksi pääministerin palkkoihin..

Mauri Pekkarinen:
… Ja se verolinja, mitä hallitus esittää, tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa nyt siellä ministeritasolla se käteen jäävä tulo kasvaa, siis sillä pakkatasolla, nyt en puhu tästä alennuksesta, puhutaan nyt vaikka 10 000 eurosta kuukaudessa. Se on monta tuhatta euroa, noin 4 000 euroa, vuodessa, minkä verran käteen jäävä tulo kasvaa sen linjan ansiosta.

… progressiivisen veron kevennys antaa kaikista suurituloisimmille kaikista eniten.

… paljon paremmin sitä voidaan edistää sillä, että verotuksessa tehdään linjaratkaisu, jossa niiden verotusta, jotka ovat vahvimpia, ei kevennetä niin kuin hallitus esittää ja se, mitä kevennysvaraa on, käytetään eri veromuodoissa niihin kohteisiin, joiden kautta voidaan verotuksellinen kädenojennus osoittaa niille, jotka ovat sen kaikista suurimmassa tarpeessa.

Pentti Kettunen:
… eduskunnan tulisi näyttää samanlaista esimerkkiä … lähetämme yhteisen viestin tälle palkkiotoimikunnalle, se kokoontuu välittömästi…

Vesa-Matti Saarakkala:
… osalta kansaa vietiin kansaneläke pois, joten tämä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta.

Pertti Salolainen (ivallisesti):
… Voitte panna jopa ilmoituksen lehtiin, että annoitte tähän hyvään tarkoitukseen rahaa.
(vertaa edustajien ’ilmoitukset’ Iltalehdessä 6.10. – jk)

Mauri Pekkarinen:
… koskaan ennen ei Suomessa 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus ole ollut niin keveä kuin mihinkä te nyt sen ensi vuoden verolinjalla viette. … Toteutatte ensin täydellisen inflaatiovähennyksen ja sen päälle vielä tämän ansioitten kasvun liukuman, myöskin sen vähennätte ensi vuoden taulukossa ja päädytte 3,3 prosenttiin.

Matti Saarinen:
… saamieni tietojen mukaan yhden jalkapallojoukkueen päävalmentaja tienasi noin 2-2,5 kertaa enemmän kuin vastaavana aikana Suomen pääministeri.

Pirkko Ruohonen-Lerner:
… nämä pienet symboliset palkkionleikkaukset helposti uppoavat näiden uusien valtiosihteereiden palkkakustannuksiin. … tämmöinen määräaikainen etujen leikkaus yhteiskunnan eri sektoreilla voisi olla hyvin kannatettava ajatus, kun se saataisiin vaan leviämään eri aloille.

Vesa-Matti Saarakkala:
… ei ole syntynyt ainuttakaan reaktiota tähän ideaan (eläke-etujen leikkaaminen), joka mielestäni liittyy aivan tähän asiakokonaisuuteen, ja näköjään näyttää olevan aika arka aihe.

Reijo Hongisto:
… 10 000 euroa ja enempi tienaavien on helpompi luopua palkastaan kuin minimipalkalla työskentelevän.

Anne Kalmari:
… kun täällä on esimerkiksi ministeri Häkämies paikalla, voisinko saada vastauksen, miksi momentilla on 719 000 euroa lisää rahaa, mikä se sellainen säästötalkoo on, jossa kustannukset nousevat? (vastausta ei tullut – jk)

Merja Kuusisto:
… Minä toivoisin, että tämä esimerkki laajenisi esimerkiksi meidän valtionyhtiöiden johtohenkilöihin.

Sanna Lauslahti:
… Kaivoin Tilastokeskuksen materiaalia valtion palkkatasosta. Valtiolla ansaitaan 10 prosenttia enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Sen lisäksi tulevat 1-2,5 viikkoa paremmat lomaoikeudet.

Kristiina Salonen:
… Itse en sellaista keskustelua arvosta. … Todellista työtä tavallisten ihmisten hyvinvoinnin eteen on kuitenkin vielä tehtävänä aivan muilla toimin.

Kimmo Tiilikainen:
Kun te, edustaja Zyskowicz, totesitte, että hallituksen hieno esimerkki ei ole saanut seuraajia yritysjohdossa, ei korkeissa virkaportaissa eikä nähtävästi myöskään tuponeuvotteluissa, eikö silloin johtopäätös olisi, että kun esimerkki ei toimi, niin täytyy mennä verotuksen kautta tasaamaan hyvinvointi- ja tuloeroja tällaisena tiukkana aikana? Eikö nyt olisi aika hallituksen harkita, että peruisitte jo lupaamanne veronalennukset ja kevennykset suurituloisille?

Matti Saarinen:
… eduskunta oli aikaansa edellä, kun jo vuonna 2009 keväällä silloinen puhemies havaitsi, että nyt ollaan vapaassa pudotuksessa, nyt pitää palkkoja alkaa leikata. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle, mutta tämä on eduskunnan historiassa kaiketi ainoa kerta, kun talon johto on vedonnut henkilökuntaan, jotta se alentaisi vapaaehtoisesti palkkojaan. Siinä kierteessä ollaan edelleen.

Maria Tolppanen:
… takaisin varallisuusvero … järkyttävää, mihin tämä maa on menossa.

Christina Gestrin:
… tässä salissa ei mielestäni ole sopivaa kehuskella sillä, että antaa lahjoituksen.
(entä Iltalehden palstoilla? -jk)

Kaj Turunen:
… Vähempiosaisten asiaa ei voi jättää pelkästään hyväntekeväisyyden varaan, vaan nimenomaan eduskunnan tehtävä on lainsäädännöllä turvata vähempiosaisten asema. Meidän pitää vaan miettiä, keitä ne vähempiosaiset sitten ovat. Ne eivät ole suinkaan niitä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Tarkentavia kysymyksiä ja kommentteja:

Kansalaisilla on oikeus tietää mikä on Matti Saarisen mainitsema ”erittäin arvovaltainen taho”, joka leimasi kansanedustajien pienet palkanalennukset pölhöpopulismiksi.

Sanna Lauslahden näkemys, jonka mukaan valtiolla ansaitaan 10 % enemmän kuin yksityisellä sektorilla, on kiinnostava. Se saattaa olla tosi, mutta vaatii tarkentavan analyysin. Keskiarvot peittävät sisällön. Mitä julkisen sektorin palkoissa ja palkkarakenteissa on tapahtunut 5 tai 10 viimeisen vuoden aikana. Aiemmin kuka tahansa näki kenen tahansa palkan vilkaisemalla palkkataulukoita. Nyt palkkatietojen näkeminen on tehty mahdottomaksi (esimerkkinä Jyväskylän yliopisto). Palkkahaitari julkisella sektorilla on revennyt. Repeämiseen piiloutuu poliittinen ohjaus: oikein ajattelevat palkitaan, väärin ajattelevat rangaistaan. Kenellä on oikeus palkita, kenellä oikeus rangaista? Vastaukseksi ei riitä pikkujuridiikka vaan asiaa on lähestyttävä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, eettisesti, ihmisyydestä käsin.

Poliittinen piilo-ohjaus palkkauksen avulla jähmettää julkisen sektorin rakenteet hyväosaisia suosiviksi, kapeuttaa toimintasisällön, estää dynamiikan ja uuden etsinnän. Kapeuttaminen piiloutuu mm. sanoihin ’toimivuus’ ja ’tuloksellisuus’. Eduskunnan keskustelu oli hyvä ensiavaus, lisää sellaista. Palkkaus on enemmän sisältö- kuin etuuskysymys.

Eettinen ja yhteiskunnallinen Start up. Eduskunnassa pieni ryhmä on innostunut startupeista. Eduskunnalla on nyt otollinen tilaisuus luoda yhteiskunnallista start up -henkeä palkka- ja tuloerojen osalta.

Miksi vihreät eivät sanoneet sanaakaan eduskunnan palkkakeskustelussa? Vaikeneminen on vallitsevien käytäntöjen puolelle asettumista, yhteiskunnallinen valinta, uusmodernia konservatismia.

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto on Jyväskylässä todennut, että Suomen uhka on maan sisäinen. Uhka kumpuaa yhteisyyden tunteen rikkoutumisesta, masennuksesta, terrorista, johtajien ylisuurista palkkioista (KS 6.10.).  – Haavistolaiset, miksi te luikitte ulos eduskunnan keskustelusta, eikö koheesio kiinnostanut?

Koheesioehdotukseni: leikataan yli 5000 euron palkoista 30 tai 50 tai 75 %. Perustelu: seuratkaa USA:n katutapahtumia.

Mikään ei estä ketä tahansa edustajaa olemasta palkkioasiassa aloitteellinen. Olettehan aloitteellisia lehtien palstoillakin. Luontevimmin aloitteellisuus sopii kansliatoimikunnalle.  Sen jäseniä ovat Heinäluoma, Ravi, Joutsenlahti, Backman, Jääskeläinen, Kalli ja Orpo. Varajäseniä ovat Karimäki, Nylander, Rauhala, Virtanen Erkki. Iltalehdestä päätelleen useat tai useimmat näistä ovat kannattaneet palkkion alentamista. Seurataan mitä he tekevät.

Edellä referoitu eduskunnan keskustelu kokonaisuudessaan (pöytäkirja 4.10.2011)

 

Jankutuspolitiikka aliarvioi meitä

Obama korottaa rikkaiden veroja. Espanja palauttaa varallisuusveron. Pankin tappioista Brasiliassa vastaa pankin johtajisto omaisuudellaan. Eläkekatto Suomessa on mahdoton.

Mikä on mahdotonta Suomessa on mahdollista muualla. Mikä on välttämätöntä Suomessa tehdään muualla päinvastoin.

Suomesta on tullut jankutuspolitiikan maa. Politiikan tietoperusta on epä-älyllinen.

Jankutuksen huippunäyte oli yliopistolaki. Ministerit Sarkomaa ja Virkkunen väittivät eduskunnan silmien edessä, että lahjoituksia tekevillä yrityksillä ei ole pyrkimystä vaikuttaa yliopistojen toimiin.

Kuluvan syksyn pääjankutus koskee kuntaremonttia ”palvelujen turvaamista kaikille”. Monisyisempi totuus löytyy sivulauseista, rivien väleistä ja lipsahtaneista sanoista. Yksi säie: kuntaremontti edesauttaa julkispalvelujen liukumista suursijoittajien käsiin, MedOne, Esperi ym (kilpailutus). Sekä yliopisto- että kuntajankutuksen takaa löytyy sama henkilö, Henna Virkkunen.

Perusturvan kohennukseksi alimmillaan kerrotaan 25 euroa. Entä mitä antaa Kataisen hallituksessa sovittu 3 %:n tuloveroalennus? 5000 euron palkalla 150 euroa, 10 000 euron palkalla 300 euroa, 15 000 euron palkalla 450 euroa, tämä kaikki jokaikinen kuukausi ilman anelua hamaan kuolemaan asti. Suurituloisten veroalennus on 10 – 30 -kertainen 25 euroon verrattuna. Onko tämä yhdenvertaista? Historialliseksi tätä kutsuvat vasurit, demarit, vihurit, kokulit, rekulit ja kristulit.

USAssa Obama tasapainottaa julkista taloutta lisäämällä rikkaiden veroja (rikkaat pyytävät sitä itsekin). Suomessa Kataisen hallitus tasapainottaa julkista taloutta laskemalla rikkaiden veroja. Pääministeri jankuttaa eduskunnassa hyvinvointivaltion pelastamista, työn tarjontaa ja kannustavuutta. Moni tieteellinen tutkimus ja oma tuntemus kertoo toista.

Jankuttajien mielisana on laatu. Se kelpaa palvelujen, hallinnon, kuntien, henkilöstön, yliopistojen ja tieteen poliittiseen alistamiseen. Tosiasiassa ”laatu” ei määrittele mitään, se voi olla mitä tahansa.

Jos laatu on autuaaksitekevä, niin miksemme vaadi laatua myös politiikan tietoperustalta! Ministereitä kielletään tekemästä esityksiä, elleivät ne täytä älyllisiä laatuvaatimuksia:

• esitys ei saa sisältää valheita (vertaa yliopistolaki)
• ristiriitainen tutkimustieto on tuotava esille (esim. asutuksen ja poliittisen vallan tiivistäminen)
• on esitettävä vaihtoehtoisia kehityskulkuja (investointilaskelmien päävaade)
• analyysiä yhteiskunnallisesta relevanssista
• vertailuja poliittisten vaihtoehtojen välillä
• asiayhteyksiä tieteellisesti jäsentäviä asetelmia
• erilaisia lähtökohtia, vaihtoehtoja ja tavoitetiloja on ristiintaulukoitava
• esitysteksti herättää ahaa-elämyksiä poliitikoissa ja kansalaisissa (luovuus)
• on hahmotettava tulevaisuuden visioita
• on suhteutettava historiaan ja ihmisten kokemuksiin
• esityksen perusteena oleva tieteellinen tai muu tieto ei saa olla yksipuolisesti valikoitua
• eri asioiden keskinäissuhde ja ristikkäisvaikutukset on tuotava esiin (perusturva / tuloveron alennukset)

Moni viimeaikainen esitys reputtaa tämän laatutestin. Reputtajia ovat esim. yliopistolaki, kuntaremontti, tuloveroalennukset, perusturvan ’historiallinen nostaminen’.

Miten politiikan tietoperustaa kohennetaan?

Jankutuspolitiikka on puolueiden kehittämää. Siksi niiden puoleen on turha kääntyä.

Entä yliopistot?  Ehkä, mutta. Politiikan tutkimuksen taso yliopistoissa on romahtanut. Ville Pernaan (peräti Kanava-lehden päätoimittaja) porukka tutki Turun yliopistossa vuosikausia Ilkka Kanervan tekstiviestejä naisille. Kevään 2011 vaalien jälkeen yliopistot on naisitettu populismitutkijoilla (Laura Parkkinen ym), joiden päätehtävä on syyllistää väärin äänestävää kansaa. Alemmaksi ei akateeminen tutkimus pääse.

Entä ajatuspajat? Niissä on ideaa. Tosin puolueet ovat padonneet tämänkin tien rajaamalla valtion tuen vain puolueiden omille pajoille. Eikö ole törkeää?

Entä sosiaalinen media? Se on kahlitsematon, luova, idearikas, voimautuva, sillä on edellytykset laadukkaamman politiikkatiedon tuottamiseen. Siksiköhän poliitikot sitä boikotoivat ja yrittävät estää?

Sopiva kombinaatio näistä kaikista? Avataan paja, perustetaan vapaa yliopisto, annetaan sosiaalisen median kukoistaa.

Tärkeintä on irtautua valtion tuloskriteereistä ja valtion vaatimista profiileista sekä Jyväskylän yliopiston ylipalkatusta hallituksesta.

Kombinaatiomme yhdeksi tehtäväksi luontuu ilmastolain laadun tutkinta. Pohditaanko lain valmistelussa yhteiskunnan rakennevaihtoehtoja? Tavoitellaanko kasarmeja vai hajautetumpaa? Edistetäänkö omaehtoisuutta vai pakotetaanko asentamaan asunnot täyteen mittareita? Luotetaanko kansalaisymmärrykseen vai valtiolliseen valvontaan?

Mikä pohjimmiltaan ruokkii ”vihaa”

Ymmärrystämme aliarvioiva, epä-älyllinen jankutus luo ilmapiiriä, joka jatkuessaan ärsyttää ja syövyttää luottamuksen yksittäisiin poliitikkoihin, tuota pikaa koko poliittiseen järjestelmään. Jankuttajat valituttavat itsensä suurella rahalla vaaleissa uudelleen ja uudelleen ja taas sama jatkuu.

He ovat ”päättäjiä”. Päättäkööt jankuttamisen.

Lukemistoa:

Veronkorotuksia USAn suurituloisille
Varallisuusvero Espanjaan.   Kauppalehden uutinen.
Maailman paras pankkijärjestelmä Brasiliassa?
Elälekatot  eräissä maissa
Populismin tutkintaa

 

Veromoraalikilpailu – esikuvina Ranska ja Buffett

Ranska asettaa kolmen prosentin veron yli 500 000 euroa vuodessa ansaitseville. Veroa kannetaan kunnes valtion alijäämä laskee kolmeen prosenttiin kansantuotteesta (linkki).

Ranskalainen liike-elämäryhmä vetoaa poliitikkoihin rikkaiden verotuksen kiristämiseksi (linkki): ”rahallinen panoksemme ei ole ratkaisu sinänsä: sen on oltava osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta.”

Huomatkaa sanat ’osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta’ – eivätkö ne olekin vallankumouksellisia. Euroopan ja maailman yllä liikkuu jälleen aave. Edellisen aaveen pani merkille Karl Marx.

Sijoittaja Warren Buffett ehdottaa lisäveroa amerikkalaisille, joiden tulot ylittävät miljoona dollaria vuodessa, lisäporras kymmenen miljoonan kohdalle (linkki). ”Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia tulla toimeen, me upporikkaat saamme yhä hämmästyttäviä verohelpotuksia… 1980-1990-luvuilla verot olivat paljon korkeammat, silti niiden aikana luotiin 40 miljoonaa työpaikkaa.”

USAn talouskriisin syynä on pidetty Bushin verohelpotuksia suurituloisille. Obama on yrittänyt niitä perua. Suomen talouden kriisin syy ollaan löytävinään vain ulkomailta. VM, hallitus, puolueet ja talouden eliitti vaikenevat 2000-luvun prosenttiperusteisista miljardialennuksista suurituloisille. Kataisen hallitusohjelman piiloydin on alennusten häivyttäminen pois mielistä. Vihreät, vas, sd, kok, rkp ja kd ovat kaikki yhtä osallisia.

Nyt Ranskasta ja osin USAsta nousee uuden moraalin aikakausi, peräti liike-elämä vetoaa veronkorotusten puolesta. Sen sijaan Suomessa Katainen ja elinkeinoelämä ehdottelevat prosenttiperusteista tuloveroalennusta.

Ennemminkin Suomessa tarvitaan 5 – 10 vuoden projekti, jossa prosenttiperusteisilla tuloveron korotuksilla (ennallistamisella) hoidetaan kuntoon julkisen talouden kestävyysvajeet, alijäämät ja velat, yhteiskunta ja talous palautetaan terveelle pohjalle.

Veronkorotusten vaihtoehtona voi osin olla palkka- ja eläkekatto. Julkishallinnon palkkakatoksi ehdotan 5000 euroa kuukaudessa. Tämä koskee kaikkea henkilöstöä, myös kansanedustajia, ministereitä, ay-liikkeen johtajistoa ja henkilöstöä (toki muitakin). Kuka tahansa pärjää sillä erinomaisesti, missä siis moraali?

Eläketurvakeskuksen ja Liisa Hyssälän eduskunnalle antama todistus eläkekaton mahdottomuudesta joutaa jätteeksi. Eläkekatoksi kaikille 5000 euroa kuukaudessa, jos sitäkään.

Pörssikielellä tätä kutsutaan korjausliikkeeksi. Se kuuluu normaaliin elämänmenoon, kurssit tulevat välillä alas. Näin yhteiskunta vakautuu.

Korjausliike voi saman tien olla kansojen välinen veromoraalikilpailu. Suomeltakin löytynee kilpailukykyä, ellei myöhästy lähdössä. Kannattaa yrittää, onhan Suomi yrittäjyyden maa. Ehdotteliko Tuomioja tällaista?

Moraalikilpailun häviäjiksi Suomessa on veikattu vihreitä. Heidän pelinsä – jalkapallotermein – on pakannut pieneksi. Itämeren miljoona, kehytonni tai karhujen ammunta ovat heille megaongelmia samaan aikaan kun Ville Niinistö sivulauseessa ohimennen julistaa vihreiden tuen Kataisen prosentuaaliselle veroalennukselle (HS 25.8.). – Olisiko ”maailmanlaajuinen tulonlähteiden ja menojen uudistus” sittenkin visiokkaampaa kuin Heidi Hautalan iänikuinen kehytonni. Ei tartu ranskalaishenki Suomen vihreisiin.

Mitäpä heistä. Osoittautuuhan veromoraalikilpailu jopa EU:n pelastajaksi. Maailman katse kääntyy ranskalaisviritteiseen henkiseen johtajuuteen. EU:n rooli ilmastopolitiikankin edelläkävijänä saa vihdoin globaalin tunnustuksen.

Suunnittelukokous?

Miten veromoraalikilpailu saadaan liikkeelle Suomessa? Tarvittaisiinko suunnittelukokous? Tämän kirjoituksen kommenttiosiossa voi tehdä ehdotuksia ajankohdaksi ja paikaksi. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse juhani.kahelin@essee.net

Lähteitä, lukemistoa.

Ranskan veropolitiikan uutisointeja: Uusi Suomi. Taloussanomat. Financial Times.
Warren Buffett’n ehdotus: MTV3.

 

Poliittinen syrjäytyminen purkautuu vaalien alla ja vaalien jälkeen

Sauli Niinistö ja Mari Kiviniemi tuomitsevat vaalikiihtymyksen. He eivät kysy, mistä ärtymys kumpuaa. Ihmiset kokevat itsensä poliittisesti syrjäytyneiksi. Miten käy vaalipettymyksen jälkeen, kun mikään ei muutu ja ”kestävyysvajetta” aletaan hoitaa? Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Päättyneellä vaalikaudella on tehty röyhkeitä poliittisia temppuja, esimerkkeinä yliopistojen ryöstö ja nuorten toimeentulotuen leikkaus. Ne ovat röyhkeydessään ainutlaatuisia kautta aikain.

Yliopistolaista vaikeneminen, vastareaktio nousemassa

Eri puolueita edustava yliopistoväen ryhmittymä julkaisi 12.4. kannanoton ”Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta”. He kutsuvat uutta yliopistolakia itsenäisyyden ajan huonoimmaksi ja tiedevihamielisimmäksi yliopistolaiksi.

Mitä arvoa on ”vaalikeskustelulla”, jossa ei lausuta kertaakaan sanaa yliopisto? Päättäjät vain naureskelevat ja esiintyvät mainoksissaan taivaallisina leivosina. Raivostuttavaa

Vihreiden perustulopetos

Espoon markkinoilla sain Uudenmaan vihreiden vaalilehden ja henkilöesitteitä. Ville Niinistö ja Johanna Karimäki ylistävät vihreiden perustulomallia. Kuinka se työllistää, vapauttaa, tasapainottaa julkisen talouden, korjaa huoltosuhteen, on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali ja kustannustehokas, vaikka mitä vaikka mitä.

Kun vihreiden mallia pöyhii, useimmat väitteet paljastuvat jotakuinkin höpö höpöksi. Vihreiden perustulomallissa jokainen – toimitusjohtaja Matti Alahuhdasta alkaen – saa 500 euroa kuukaudessa käteen ja tämä nimenomaan verottomana kaikille.

Perustulon päälle ansaittua tuloa verotetaan vihreiden ehdotelman mukaan 5000 euron kuukausituloon asti 39 % ja siitä ylöspäin 49 %.

Nykyään ylin marginaalivero on 56 %. Matti Alahuhdan 2 miljoonan euron tuloilla nykyveroksi tulisi kai reilu miljoona, kenties 1,1 miljoonaa (riippuu veroportaikosta ja mikäli he ylipäänsä tuloveroa maksavat). Vihreiden perustulomallissa Alahuhdan tuloveroksi tulisi 974 000 euroa. Toimitusjohtajan verot laskisivat karkeasti 100 000 euroa vihreiden mallin ansiosta. Ja päälle 6 000 euroa verotonta perustuloa.

Sen sijaan tulottoman ihmisen bruttotulon lisäys olisi yhtä kuin perustulo eli 6000 euroa vuodessa, tosin siitä suurin osa kuluisi vihreiden ympäristöveroina pois. Alahuhdan nettolisäys olisi karkeasti 20-kertainen tulottoman (brutto)lisäykseen verrattuna.

– Toki olen voinut ymmärtää osittain väärin, vihreiden malli ei ole selkeä, mutta, arvoisat vihreät, kun kerran käytätte sitä vaaliaineistona, niin kirjoittakaa niin että kaikki ymmärtää. Perustulo -sanan kevyt heittely harhauttaa monta äänestäjää, mikä lieneekin tarkoitus.

Jatkatte: ”perustulolla korvataan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet” ja kohta perään: usein tarvitaan asumistukea ja muita tukimuotoja tai sairauspäivärahaa. Mitä siis oikeasti tapahtuu? Eikö tämä ole sillisalaattia? Jos kaikki vähimmäisetuudet korvataan kaikille maksettavalla perustulolla, niin eikö erityistuen tarvitsijan asema suhteessa muihin heikkene radikaalisti?

Perustulo on keino jakaa yhteistä vaurautta, sanotte. Kenenkä yhteisestä vauraudesta te puhutte?

Miljardi euroa lisää ympäristöveroja

Vihreät asettavat perustulon ehdoksi miljardin euron uudet ympäristöverot. Näin perustulo kuulemma saadaan kustannusneutraaliksi valtiolle ja kunnille. – Tässä pelataan epäuskottavan karkeilla napeilla.

MTV3:n tentissä Anni Sinnemäki huusi, kuinka meidän on pakko, ”meidän on pakko” nostaa ympäristöveroja. – Ei ole mitään pakkoa. Maapallon ekologian hoitamiseksi on parempiakin toimia kuin ympäristöverot.

Jos perustulon ehtona on vihreiden ekologinen verouudistus, niin toteutukoon se vain minun ruumiini ylitse.

Huoltosuhteen vääristäjät, ikärasismi

”Yhteiskunnan suurimpia ongelmia on huoltosuhde”, sanotaan vihreiden perustulopaperissa.  Tällaista puhetta pidän loukkaavana ikärasismina. Yhdestä kansanryhmästä tehdään ongelma ja syyllinen. Koko huoltosuhteen käsite on mekaanista viisastelua. 100-vuotias mies Impivaarasta on parempi työntekijä ja huoltaja kuin Anni Sinnemäki tai Ville Niinistö.

Perustulolla työtä tarjoamaan

”Perustulon avulla työssäkäyvien määrää voitaisiin nostaa”. Hetemäen verotyöryhmä puolestaan kertoi, että tuloveroja alentamalla työn tarjonta kasvaa. Osa tutkijakuntaa tyrmäsi sen väitteen. Työkäyttäytyminen näyttää kelpaavan yhden jos toisenkin liberaalin vaalimössöksi.

Järjestelmien ja byrokraattien kieltä

Vihreiden perustulopaperi on järjestelmien kieltä, byrokraattien kieltä, yläviistoisten eliittien kieltä. – Eikö pitäisi lähteä yksittäisen ihmisen tasolta ja ihmisten keskinäisyydestä? Näin olen perustulon parhaimman puolen mieltänyt. Vihreiltä se on kadonnut.

Leikkaamalla aktivointi

”Tarvitaan aktivointilisiä jotta tavoitettaisiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ohjausresurssien piiriin” (vihreiden perustulopaperi).

– Pyhäkoulutädit ohjaavat meitä,  tavoittavat meidät, puuttuvat meihin, meidät aktivoidaan, hyväntahtoisesti he katsahtavat korkeuksista alas. Kiitos riittää. Riittää, kun aktivoitte itsenne.

Kuinka aktivoitte päättyneellä vaalikaudella? Leikkasitte ei-aktivoituvien nuorten toimeentulotukea 20 – 40 %. Työelämävaliokunnassa asian päällä istui Johanna Karimäki, sosiaali-ja terveysvaliokunnassa Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki. Ainoatakaan kriittistä sanaa ette lausuneet eduskunnassa ettekä muualla. Ryhmänne julisti tukeaan sinivihreälle hallitukselle. Nyt vaaliesitteenne ovat täynnä ”heikoimpien puolesta”, kas näin:

…heikoimpia ei saa unohtaa … perusturvaa on parannettava nostamalla pienimpiä etuuksia  … vähäosaisista huolehditaan … ekologista verouudistusta on jatkettava … heikoimmista huolehtiminen … kaiken kauniin säilyttäminen…

– Näin lupaa vaaliesitteessään henkilö, jolta pari kuukautta aiemmin ei eduskunnassa löytynyt yhtään moittivaa sanaa nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta (Karimäki).

Mistä vaaliärtymys siis johtuu

Vaaliärtymys ja kiihtymys johtuu (muun muassa) siitä että eduskuntaan mennään lirkuttelemalla. Jatkamaan yliopistojen ja tieteen ryöstöä, jatkamaan toimeentulon kiristyspolitiikkaa.

Ainoa mitä Helsingistä, Espoosta ja Turusta muuta maata kohtaan kuuluu on impivaarasyytökset, ylenkatse ja ivanauru.

Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta (raportti 14 s), ryhmän blogi,  adressi
Vihreiden perustulomalli

 

Kokoomuksen ja vihreiden verovisio ei ole hyvä

Jyrki Katainen kirjoittaa: ”Kokoomus esittää työllistävää verouudistusta… Keventäisimme palkkaveroa ja yritysveroa. Kiristäisimme työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veroja, kuten pääomaveroa, arvonlisäveroa sekä ympäristöä ja terveyttä koskevia veroja.” (HS 5.4.)

Ville Niinistö kirjoittaa: ”Vihreät ovat valmiita nostamaan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.. Kahdesta keskeisestä suuresta verosta, työtulojen verosta ja arvonlisäverosta, valitsemme mieluummin alv:n korottamisen.” (Iltalehti 4.4.)

Ehdotan, että vaaleissa ja vaalien jälkeen kootaan rintama torjumaan kokoomuksen ja vihreiden samanhenkinen veropolitiikka. Pienistä näennäiseroista huolimatta nämä kaksi ajavat yhteiskuntaa, jossa yritykset ja palkkatyö karkaavat omaan maailmaansa ja muu kansa, pienipalkkaiset, palkattomat, tulottomat ja vähävaraiset jäävät yhä enemmän sivuun ja herrojen elämän maksumiehiksi.

Yhä enemmän on niitä, joilla on pieniä työtuloja tai ei tuloja lainkaan, on työttömiä, työpajalaisia, pätkätyöläisiä, kansaneläkeläisiä, työmarkkinatukilaisia, opiskelijoita ja vastaavia.

Kokoomuksen ja vihreiden kannustavaa logiikkaa soveltaen löydämme ratkaisun: lisätään työtulojen verotusta voimakkaasti ja sitä enemmän mitä ylemmästä tuloluokasta on kyse. Tämä kannustaa työssä pitkään olleita ja varsinkin suurituloisia vähentämään työn tarjontaa. Näin työpaikkoja vapautuu nyt sivussa oleville, siis nuorille, syrjäytyneille ja vähävaraisille.

Me työelämän tatit voimme välillä heittäytyä taiteilijoiksi tai kokopäiväisiksi blogisteiksi. Kulttuurielämä nousisi uuteen kukoistukseen samalla kun kokoomuksen työllistävä verouudistus muuttuu todeksi.

Tämä olisi myös vihreää kierrätystä sekä uutta innovaatiopolitiikkaa. Työn kierrätys tuottaa uusia ideoita, uusia näkökulmia ja toimintatapoja, työelämän dynamiikkaa ja sitä kautta Suomen menestystä. Pitäisiköhän eduskuntakin kierrättää?

Arvonlisäveron noston vihreät kuorruttaisivat vähennysten viilauksella. Tällaiset puheet ovat poliittista teatteria. Vähennyksistä eivät ylipäänsä kaikki pääse osallisiksi. Toiseksi ”kompensaatiot” ovat katoavia. Kolmanneksi ne ovat alentavaa köyhäinhoitoajattelua.

Työtulojen verotus ylös, arvonlisävero alas – siinä hallitusohjelman vero-osio tiivistetysti.

 

Vaalien jälkeen kansanrintama ja uusi köyhyyspolitiikka

http://www.essee.net

Tuskin koskaan on Suomessa ollut sellaista umpikujan tunnetta kuin tänään. Miljoona vähäosaista ja syrjittyä on vailla näköalaa. Virallinen Suomi suhtautuu heihin kustannuselättinä. Vaalien jälkeen on rakennettava uusi kansanrintama. Politiikka on jalkautettava ihmisen tasolle, rakennettava elämän sisällöistä käsin.

Vaalikeskustelu on lohduttomuuden evankeliumia. Nimikkeitä heillä riittää: kaikkein heikoimmat, pienituloiset, köyhät, tulottomat, aktivoitavat, työllistettävät, perusturvan varassa eläjät, köyhyysvajeiset, paperittomat, toimeentuloleikatut, masentuneet, työkyvyttömät, kansaneläkeläiset, kuritettavat, varhaispuututtavat, takuupalkatut, indeksittömät, kestävyysvaje, köyhyysloukku, työttömyysloukku, aktivointiaste, työllisyysaste.

Kaksi on ylitse muiden: Martti Hetemäen köyhyystutkimus (VM) ja THL:n perusturvaselvitys.

Perusturvaeläjät: uusi pysyvä luokka (THL)

150 000 ihmistä elää pelkällä perusturvalla. Määrä on kaksinkertaistunut 90-luvun alusta. Pääosin perusturvalla elää puoli miljoonaa. Suurin osa näistä ei yllä minimikulutukseen. THL on keksinyt hyvän sanan: köyhyysvajeiset.

Perusturvalla elävien tulot (asumismenojen jälkeen) ovat laskeneet kahden vuosikymmenen ajan. Samaan aikaan heidän verotustaan on peräti kiristetty: päivärahan vero on 16,5 % , samansuuruisen palkan vero 7,5 % (kuva). Ero on suorastaan revennyt. Tämä on kansanosan tietoista köyhdyttämistä, nykymuotoista orjayhteiskuntaa. Kansa ajetaan ”työmarkkinain käyttöön”, kansa ei ole oman maailmansa rakentaja.

Ihminen on kolmoisloukussa, valtio tukiloukussa (Hetemäki)

Asumismenot vievät toimeentulotuesta puolet. Se on köyhyyden ydin Hetemäen ajattelussa. Ruokakunnan tulot ennen asumistukea olivat 737 euroa, siitä asumismenot vievät 68 % eli valtaosan. Asuminen on vähävaraisen ainoa elämäntehtävä, ihminen on kuin lintu, kesä kuluu pesää rakentaessa.

1960-luvulla alkoi ajanjakso, jolloin pesän rakentaminenkin riistettiin ihmisiltä. Rakentaminen on keskittynyt muutamalle firmalle, väestö on syrjäytetty kuluttajiksi ja maksajiksi. Firmat ja valtio pitävät yllä korkeita hintoja, vaikka (osin) muuta puhuvat. USAssa, Espanjassa ja Irlannissa asuntojen hinnat laskivat taantumassa puoleen tai alle. Suomessa elvytettiin ja luotiin ”välimalleja”, joiden turvin taaleritehtaat ja rakentajat pitivät hinnat ja tuottonsa yllä. Köyhyyden syyt eivät ole köyhissä, syyt löytyvät poliittisen eliitin päätöksistä. Köyhyys on politiikalla tuotettua.

Vähävaraisilla ihmisillä on kaksoisloukku (Hetemäki). Työttömyys(tuki)loukussa oleva ei voi mennä töihin. Työssä mutta köyhyysloukussa oleva pysyy köyhänä palkankin noustessa. Valtio itse on tukipolitiikan loukussa: asumistuki valuu vuokriin ja vuokranantajille, tukimenot kasvavat, vuokralainen lukittuu vuokraloukkuun. Lienee ollut kokoomus asialla, toivon tuoja.

Valtiokasarmit
Hetemäen ehdottama ratkaisu on valtiokasarmit. Asumistukea saavat pakataan valtion tukemiin halpataloihin (näinhän tehdään jo asunnottomille). Segregaation eli slummiutumisen Hetemäki kuittaa tutkimustiedolla: ”asuinalueiden monimuotoisuutta lisäävät toimet näyttävät vähentävän työllisyyttä ja hyvinvointia pienituloisimpien joukossa”.  – Kuulostaako erikoiselta?

Nettikommentit kuvastavat pelkoa: ”Tuloerojen kasvattamisen jälkeen seuraava vaihe on ghettojen rakennuttaminen ja seuraavaksi pakkotyö. Pakkosiirroiksi menee. Verohelpotukset rikkaille aiheuttavat köyhyyden. Takuueläke leikkautuu pois. Köyhyyden syitä on alettava pöyhiä tarkemmin.”

Vaalien jälkeen uusi sisältöpolitiikka kansanrintaman avulla

Umpikujayhteiskunnalle on haettava uusia avauksia. Perustuslain mukaiseen ihmisarvoiseen elämään kuuluu tunne siitä että aurinko nousee ja taivas punertuu. Kansaa ei saa mieltää elätiksi ja kustannuseräksi. Kansa on maailman kohottaja, ihminen on maailman rakentaja.

On haettava ratkaisua kahteen kysymykseen yhdessä: toimeentulo ja elämän sisällökkääksi kokeminen. Nämä kuuluvat yhteen. Ei riitä, että puhutaan vain perusturvasta, kompensaatiomuruista milloin millekin uudelle verolle, hinnannousulle tai herrojen optioille. Suurin ongelma on ihmisten syrjäytyminen omasta elämästään ja yhteiskunnasta. Heitä ei ole miljoona, heitä on kaksi.

Toimijuus, itsellisyys, omakätisyys, omamielisyys – toimeentulon on rakennuttava näistä käsin. Nämä kaksi on ratkaistava yhdessä. Ei riitä sekään, että ihmisille ”annetaan” työtä, työnantajuus on orjaisännän mentaliteetti. Ihmisen on voitava tuntea itsensä itselliseksi toimijaksi, ”työllistyä” itse, omin ehdoin, omin käsin, omin teoin, yhteistuumin.

Köyhyyden, syrjäytymisen ja toimeentulon ratkaisuja on lähdettävä etsimään nykyisistä ”sektoripolitiikoista”: koulutus ja sivistys, tieto, tietäminen ja luova toiminta, terveydenhoito, asumisrakentaminen, elinkeinojen rakenne, alue- ja yhdyskuntarakenne, elinkeinorakenne, maailman omistajuudet, kattosäännöt.

Puolueet, mitä tarjoatte?

Demareiden täky on 100 euroa perusturvaan. Tällainen rahatäky ei tunnista ”turhuuden” tuntoja, toimijuudesta syrjäytymistä, erikseen otettuna pikemminkin pahentaa näitä. Pikkukompensaatiot ovat myös haihtuvia. Isotuloisten maailma, ay-johtajista alkaen pakenee kaukana, kaukana, kaukana.

Vasemmisto(liito)n paketti: 750 euroa perusturvaksi, 10 euron minimipalkaksi, 10 000 euroa verottomaksi, 600 euron terveyskatoksi. Ihailtavan tasalukuinen paketti! Hyviä tavoitteita, sitä parempi mitä enemmän todeksi muuttuvat. Mutta vasemmistoliittoa vaivaa alistuneisuus ”työnantajuudelle”, heille riittää kun vikistään palkollisen roolissa, ollaan ay:tä. – Askel eteenpäin, hyvä vasemmisto, ihmisten itsellisen toimijuuden suuntaan, työmarkkinat on lyötävä hajalle, ei ihminen ole toisten työvoimaksi syntynyt.

Vihreiden perustulomallin seuraukset ovat vaikeasti hahmotettavia. Malli on tulonjaollisesti ja ihmisten toimijuuden kannalta epäilyttävä. Malli pitänee sisällään valtaisat verovähennykset suurituloisimmille (tasavero, maksimiprosentti, kaikille veroton perustulo), tätä vihreät piilevästi ajavatkin vaikka eivät suoraan sano. Malli kääntyy ihmisten hoputtamiseksi ”työmarkkinoille”. Heikko uskottavuus, eivät vihreät oikeasti siihen itsekään usko, kunhan vaalien alla höpöttävät. Vihreät ovat kovia ”aktivoimaan” ja leikkaamaan, laki perusturvan ehdollistamisesta (Soininvaara) oli kaikkea muuta kuin sattuma. Järvenpäässä Heikki Hiilamo kutsui lain kritiikkiä ”turhaksi poruksi” ja sanoi, että pitäähän ihmisiä heidän oman etunsa nimissä hoputtaa. Ja kun nykyvihreät eivät ole sopuisia impivaaralaisten kanssa, niin ei taida heistä olla kansanrintaman jäseniksi.

Keskustan anti. Ennen oli maaseutuköyhyys, nyt kaupunkiköyhyys. Helsingin seutu on vetokeskus: köyhyys, asunnottomuus, yksinäisyys, masennus, heitteillejätöt, ruuhkat, pöly, kaasut, uinuva elämä. Suomen asuttumista pitää katsoa köyhyysnäkökulmasta eikä osittaisesti ilmastosta. Miksi kaikki ajettaisiin köyhyyden sumppuun? Uutta ryhtiä on haettava Jukolan pojilta impivaaran takaa.

Perussuomalaiset. Eduskunnan tulonjakokeskustelussa Ruohonen-Lerner esitti köyhyysohjelman luomista vaalien jälkeen. Itse asiassa siinä se on, vaalien jälkeen ensimmäinen ja tärkein tehtävä.

Kattopolitiikka. Viime kauden surkuhupaisin tapahtuma eduskunnassa oli eläkekatto. Eläketurvakeskuksen Mikko Kautto teki kiiruusti ”tutkimuksen” saaden tulokseksi että eläkekatto on Suomessa mahdoton (vaikka se muissa maissa on mahdollinen). Voi sitä Hyssälän hyssyttelyä, hallituspuolueiden hykerrystä, vihreillä ei mitään sanottavaa, ei löydy vaaliohjelmasta, hehän ovatkin liberaaleja. Demarit vaikenee, leikkautuisi Ihalaisenkin eläke. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kirjoitutti ”Tulevaisuuden voittajat”, siinä väitettiin että kansa ei kannata eläkekattoja. Taisi olla valhe, ainakin jos uskomme samanaikaista väitöskirjaa. Näin helppoa on valehtelu Suomessa, eduskunta tuottaa ja jakaa itselleen.

Eläkekaton ohella yhteiskatto lääkkeille ja terveydenhoidolle (esim. 600) sekä asiakasmaksujen poistaminen (koska niitä ei ole työterveydessäkään) ovat köyhyyspolitiikan majakoita.

 

Perustuloaiheisia kysymyksiä vihreiden Villeille

kommentoitu US-versio

Helsingin vihreiden puheenjohtaja Ville Ylikahri kirjoittaa blogissaan: ”viime vaaleissa vihreiden pääteemana oli perustulo .. se on edelleen ajankohtainen.” Myös Ville Niinistö muistaa mainita  perustulon puolueensa lehdessä. Saanko tehdä tarkentavia kysymyksiä?

Olisiko perustulolla tarkoitus korvata syyperusteinen sosiaaliturva: vammaisuus, sairaus, työttömyys ja vastaavat? Mikäli näin on, niin eikö ajatus ole täysin mahdoton ja tuomittava? Kaikki saisivat saman perustulon mutta erityisen syyn perusteella ei enää saisi erityistukea? Eikö tämä olisi heitteillejättöä? Syyperusteisuudella on vankat perusteet. Tietenkin syitä on useammanlaisia ja eriasteisia. Missä kulkisi syyperusteisuuden ja yleisen perustulon raja? Vaikka erityissyyn perusteella edelleen saisikin korvausta, niin silti perustulo nielisi valtaosan sosiaalirahoista, mikä olisi uusi epävarmuuden lähde ’erityissyille’. He jäisivät entistä enemmän  marginaaliin.

Ville Ylikahri kirjoittaa: ”Perustulomallissa jokainen suomalainen saisi noin 500 euron perustulon tililleen ja verotus muutettaisiin yksinkertaiseksi tasaveroksi. Lopputuloksena on selkeä  sosiaaliturvan ja verotuksen yhteen sovittava malli, jossa pienituloiset saavat tarvitsemaansa tukea ja verotus kasvaa käytännössä progressiivisesti.”

Mitä tämä on: verotus tasaveroksi ja verotus kasvaa progressiivisesti! En ymmärrä. Eikö tämä ole siansaksaa?

Ville Ylikahri: ”500 euroa, sen saavat kaikki ja sen päälle voi tienata palkkatuloja vapaasti”.

– Minun oikeustajuni sanoo: TÄMÄ EI KÄY. Ajattelen omassa työyhteisössäni lukuisia herroja, joilla on suomeksi sanottuna helvetin suuri palkka. Ja heille vielä maksettaisiin joka kuukausi 500 euroa sen palkan päälle. Ei ikinä. Jos näin aletaan tehdä, veikkaan sen merkitsevän kansannousua, kuten nyt Egyptissä.

Ville Ylikahri: ”Perustulo kannustaisi työhön.”

– Erinomaista, jos näin on. Mutta tätä perustetta pitäisi yksilöidä: kannustaa ketä, miten, missä, millaiseen työhön jne. Onko asiasta kokemuksia Suomessa tai muualla, onko asiaa tutkittu? Ansioveron alentamisen perusteena Hetemäki, Katainen ja muut käyttävät väitettä, että se lisää työntekoa ja työntarjontaa. Kuitenkin yllättävän monet taloustutkijat (varovaisesti jopa valtiollinen VATT) kiistävät näyttöjen olemassaolon. Vastaavalla tavalla pitää kysyä perustuloargumentaation näyttöjä ja kokemuksia. Eikä heitellä ylimalkaisia kevythintaisia väittämiä.

Ville Ylikahri: ”Nyt kannattamattomat osa-aikatyö, yrittäjyys ja lyhyet keikkatyöt tulisivat kannattaviksi niille ihmisille, jotka ovat nyt pakotettuja olemaan toimettomina työttömyysturvan avulla. ..nykyisten sosiaalitukien varassa voi käytännössä elää työtä tekemättä. Perustulo ei pakottaisi saajiaan toimettomuuteen, vaan nimenomaan kannustaisi lisätulojen hankkimiseen.”

– Tämä kuulostaa hyvältä. Mutta kysymys vihreille ja vihreälle eduskuntaryhmälle: oletteko päättyvällä vaalikaudella toimineet tämän argumentin mukaisesti? Kannatitte ns. aktivointilakia sekä nuorten toimeentulotuen leikkauslakia pakottaaksenne nuoret työhön tai koulutukseen. Eikö tämä ole perustuloidean vastaista. Edustajanne työelämävaliokunnassa (Karimäki) kävi eduskunnan pöntössä asti hymistelemässä aktivointilakia, puheesta huokui porvareiden yhteisymmärrys. Aktivointilaki ja leikkauslaki ovat peräisin tammikuun 2009 ”sosiaalituposta”, joka pani Sata-komitean naurun alaiseksi. Vihreät hyväksyivät eduskunnassa totaalisen kiltisti nämä sosiaalitupolait. Siitä huolimatta, että ”viime vaaleissa vihreiden pääteemana oli perustulo” kuten Ylikahri ja Niinistökin nyt taas sanovat.

Vähin mitä vihreiltä olisi toivonut, olisi ollut julkisen kritiikin nostattaminen perustulon vastaisista orjalaeista. Ei, te olitte hiljaa, painoitte jaa-nappia, lopulta yrititte piiloutua. Viime vaiheen piiloutumisyritys kertoo ehkä siitä, että aloitte tajuta toimivanne vaalipuheittenne vastaisesti. Mutta kuinka ollakaan, TAAS te alatte julistaa perustuloa. Jotakin häpyä pitäisi sentään olla.

– Tällä en tarkoita etteikö perustuloidean pohjalta voisi järkevää kehittää, mutta argumentaation pitää olla tarkempaa, pitää olla laskelmia. On hyvä olla tuntumaa siihen miten ihmiset oikeasti toimisivat. Ennen kaikkea käytännön toimien eduskunnassa ja muualla pitää olla linjassa vaalipuheiden kanssa.

Suurimpana saavutuksenaan vihreät ylistävät ”ekologisen verouudistuksen” ensiaskelta: juuri voimaan tulleet energiaverot ja niihin liittyen Kela-maksun poisto. Kansaeläke on aikoinaan ollut, osin on yhä ja ennen kaikkea voisi olla perustulon kaltainen. Mutta lukekaapa tuoreita mietintöjä (esim. Kestävän talouskasvun ohjelma), joissa vihreät ovat olleet tyytyväisinä mukana, niissä hoetaan työeläkkeiden ja tel-rahastojen rahoituspainetta annettuna asiana. Samaan aikaan te poistatte Kela-maksun. Näistä teoista perustulo on kaukana.

Kela-maksun poisto ei sinänsä välittömästi heikentäne Kela-etuuksia. Mutta politiikka on pitkäjänteistä juonintaa. Kelan perustaa nakerretaan pala palalta ja laitos saatetaan riippuvaksi VM:n toimista, vuotuisbudjeteista ja Kela-vastaisista puolueista. Pari vuotta eteenpäin, niin ”pakko on lopettaa koko Kela, kun rahaa ei ole”, sanoo Katainen tai Sinnemäki.

Mikähän mahtaa takuueläkkeen tosiasiallinen toteutus ja merkitys olla? Eikös köyhimmiltä leikkaudu takuueläkkeestäkin osa pois kuten nykyään lapsilisistä.

Ville Ylikahri kirjoittaa: ”Perustuloon tulee yhdistää aktiiviset työllistämistoimet, sillä pelkkä tukien jakaminen ei riitä työllisyyden nostoon. Paltamon kunnassa kokeillaan parhaillaan järjestelmää, jossa kaikki työttömät palkataan kunnan työllistämisyhdistykseen.  Tässä mallissa on samaa yksinkertaisuutta kuin perustulossa ja sen käyttöönottoa on syytä tutkia huolella muuallakin maassa.”

– Ymmärrettävää ja hyvää pyrkimystä. Mutta tuo kieli ”aktiivinen työllistäminen” jo sinänsä on pahaenteistä ja vieraannuttavaa. Siinä ihminen ei ole oman elämänsä subjekti, luova toimija, vaan hänet ”työllistetään” jostain ylhäältä. Jälleen kerran perustuloidean vastaista.

Jos perustulo edistää ihmisten itseohjautuvuutta ja omaehtoistumista, niin mikäpä parempi. Silti uskon että mehukkaammat keinot löytyvät muualta: työelämädemokratia, työnantajuuden hylkääminen, työmarkkinajärjestöjen alasajo, voimavarojen hallinnan demokratisointi, vapaa sivistys, vapaa yliopisto, vapaa tiede, taidelähtöinen elämä jne jne.

Vasemmistoliitto näyttää kaupittelevan 750 euron yhtenäistettyä perusturvaa, oliko etuuksia 5 vai 6 vai 7, yhtenä opintotuki. Tämä kuulostaa käytännölliseltä ja ymmärrettävältä toisin kuin perustulo, johon liittyy kummallista mystiikkaa ja epätarkkuuksia. Vai enkö tunne asiaa? Neuvokaa.

Aiemmat eduskuntavaaliaiheiset kirjoitelmat:

Kevään vaaleista puuttuu syvähenkinen vaihtoehto
Toimiko Mari Kiviniemi omin luvin?
Kriisitaloustieteestä oppia myös Suomelle
Veropolitiikka (kehiteltäviä ajatelmia)

 

Toimiko Mari Kiviniemi omin luvin?

Mitä Euroopan taloudelle pitäisi tehdä. Neljä ranskalaisekonomistia julkaisi aiheesta manifestin. Samaan aikaan Mari Kiviniemi yhtyy Saksan, Ranskan, Britannian ja Hollannin EU:lle osoittamaan kurikirjelmään. Oliko Kiviniemellä valtuuksia, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund.

Viiden maan kirjelmä (kuva 2) vaikuttaa viattomalta ja teknisluonteiselta. Sen merkittävyys alkaa aueta, kun vertaamme sitä ja ranskalaisekonomistien manifestia (kuva 1) toisiinsa.

Kuva 1. Ranskalaisekonomistien manifestin alkusivu.

Kuva 2. Viiden maan kirjelmä EU:lle.

 

10 väärää oppia sekä Manifestin kritiikki ja ehdotukset

Ekonomistien manifesti kiistää väitteen pääomamarkkinoiden tehokkuudesta. Pääoman hinta ei toimi tasapainottavasti vaan kuplia synnyttäen. Manifestin politiikkaehdotukset:

• pääomaliikkeiden verottaminen ja valvonta
• pääomaliikkeiden kiinteämpi kytkentä reaalitalouteen
• pääomakaupan tuottojen rajaaminen.
• pääomamarkkinoiden ja niillä toimivien erottelu toisistaan

Tuottavatko finanssimarkkinat talouskasvua? Aitojen tuottojen ja tuottavien investointien löytäminen on yhä vaikeampaa. Tilanne johtaa velkoihin, kiinteistökupliin, fiktiiviseen varallisuuteen, kestämättömään kulutukseen. Ehdotukset:

• yritysten sisälle on eri sidosryhmille taattava vastavoimat (siis talouden demokratisointi, täysin vaiettu näkökulma Suomen ”elvytyksessä” )
• suurten tulojen verotuksen voimakas kiristäminen
• yritysten finanssimarkkinariippuvuuden vähentäminen
• julkinen luottopolitiikka

Osaavatko markkinat arvioida julkisten talouksien selviytymistä. Manifesti:

• luottoluokitusten ei saa antaa vaikuttaa esim. valtioiden korkoihin
• luokitukset läpinäkyviksi
• Euroopan keskuspankille isompi rooli finanssimarkkinariippuvuuksista vapauttajana

Onko julkisen velan syynä liikakulutus? Manifesti:

• Julkiset velat, niiden alkuperät, velkojat ja velkojen määrät auditoitava avoimesti

Onko julkisia menoja leikattava julkisen velan hoitamiseksi? Manifesti: pitkällä aikavälillä julkinen talous edistää kasvua. Leikkaukset EU-maissa samanaikaisesti pahentaisivat lamaa ja aiheuttaisivat lisää julkista velkaa.

• sosiaalimenojen taso täytyy pitää yllä tai jopa kasvattaa
• varsinkin koulutus-, tutkimus- ja investointimenoja lisättävä

Onko julkinen velka taakka seuraaville sukupolville? Manifesti lähestyy asiaa toisin. Tehdyistä veronalaennuksista ovat hyötyneet rikkaat, nämä ovat sijoittaneet veroilta säästyneitä varoja tuottavasti mm. julkisten alijäämien rahoittamiseen. Verojen tasaava vaikutus on kääntynyt ylösalaisin rikkaiden hyväksi.

• välittömiin veroihin on palautettava voimakas uudelleenjakava progressio
• yritysten verovähennyksiä on karsittava

Valtiot ja keskuspankki on alistettu finanssimarkkinoille. Manifesti:

• Euroopan keskuspankin saatava rahoittaa suoraan valtioita kohtuukorolla
• finanssimarkkinoiden merkityksen vähentäminen
• mahdollisesti julkisen velan uudelleenstrukturointi

Väite: EU suojelee sosiaalisen Euroopan mallia. Manifesti: rakennereformit ja Lissabonin sopimus eivät ole olleet demokraattisia eivätkä ihmisiä kokoavia. Sosiaalinen Eurooppa on jäänyt tyhjäksi sanaksi. Vain kilpailun ja finanssien Eurooppa on vahvistunut. EKP:n riippumattomuus politiikasta sekä kasvu- ja vakaussopimus ovat epäluottamus demokraattisesti valituille hallituksille.

• kilpailupolitiikan sijasta on luotava periaatteita Euroopan sosiaalisen edistyksen harmonisoinniksi
• pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n ja muun maailman välillä on kyseenalaistettava ja korvattava sopimuksilla

Väite: euro on suoja kriisejä vastaan. Manifesti: varsinkin Saksa kohdisti kriisin taakan väestöön (työvoimaan) ja palkkoihin, hyötyi kriisistä muiden kustannuksella, seurauksena on ylijäämiä yhtäällä, alijäämiä toisaalla. Tasakorkoisuus mahdollisti kuplapolitiikan osassa maita. Komission ajamat sosiaalileikkaukset syventävät kriisiä ja luovat jännitteitä maiden välille. Koordinaation puute ja solidaarisen EU:n budjettipolitiikan poissaolo ovat luoneet tilaa spekulaatioille euroa vastaan. Ehdotukset:

• makropolitiikan koordinaatio
• eri maiden ali- ja ylijäämien tasapainottaminen
• lainoja eri maiden välille
• jos euroa hajoaa, on Euroopalle luotava uusi rahajärjestelmä

Johtaako Kreikan kriisi Euroopan ’taloushallitukseen’ vai uudenlaiseen solidaarisuuteen? Eurooppa on hylännyt keskuspankkioption tehden itsensä riippuvaksi finanssimarkkinoista. Komissio, IMF ja hallitukset himoavat rangaista Kreikkaa, pakottavat sen säästöohjelmiin ja palvelujen yksityistämiseen. Finanssikriisin alkuperät ollaan unohtamassa. Komissio ja Saksa vaativat kurisääntöjä perustuslakeihin, uusia valvojia finanssipolitiikkaan, rakennereformeja ynnä muuta. Finanssieliitit ja teknokraatit kehittelevät shokkistrategioita (VM ja Hetemäen ryhmä Suomessa). Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja talouden kysyntä heikkenee, kotitaloudet ajetaan eläke- ja terveyssäästäjiksi, elämä finanssioidaan. Hyöty tästä kiertyy samoille finanssi-instituutioille, jotka olivat kriisin syy. – Mainio esimerkki Suomesta: FK:n ja VM:n päivänvanhat (12.1.) ehdotukset eläkevakuutuksiksi, joissa tosiasiassa on kyse asuntovarallisuuden ryöstöstä pankeille ja vakuutusyhtiöille. Manifestin ehdotuksia:

• Eurooppaverot (hiilivero tai yhteisövero)
• tehokas Eurooppa-budjetti tasaamaan talouksien eroja
• julkisten ja sosiaalipalvelujen tasaaminen eri maiden välillä
• Euroopan talouden viherryttäminen halpakorkoisilla lainoilla
• finanssipolitiikkojen keskiarvo Euroopassa ei saa ole leikkaava

Tarvitaan aloitteellisia maita (manifesti)

Eurooppaa on kolme vuosikymmentä rakennettu teknokraattiselle perustalle. Väestöt on suljettu talouskeskustelun ulkopuolelle. Finanssimarkkinoiden tehokkuuteen uskova uusliberaali politiikka on nyt hylättävä, rajoitettava finanssien valtaa, koottava varoja voimakkaasti tasaavalla verotuksella. On palautettava demokraattinen legitimiteetti.

EU sai alkunsa kuuden maan aloitteilla. Nykypolitiikan katastrofaalisten seurausten myötä talousdebatti hulmahtaa yli Euroopan. Myös nyt tarvitaan aloitteellisia maita. On politiikkainnovaatioiden aika.

Eurooppa on enemmän kuin talousprojekti. Markkinadiktatuurin sijasta on rakennettava demokraattinen manner. On käynnistettävä demokraattinen keskustelu. Valtaekonomistit rationalisoivat finanssimarkkinapolitiikkaa, joka tyrkyttää kilpailua joka soppeen ja hetkeen. Politiikan teoreettiset perusteet on pantava uusiksi. Vakaussopimusten ja vääräoppien tilalle tarvitaan useampia malleja (pluraliteettia).

Mihin ja millä valtuuksilla Mari Kiviniemi sitoo Suomea

Ulkopolitiikka-lehti 4/2010 kertoo Kiviniemen politiikasta näin:

• Mari Kiviniemellä ei ole suurta visiota EU:n kehittämiseksi. Ongelmia ratkaistaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Suomen linjan yksi peruspilari on pragmaattisuus.
• 3K:n politiikka: kuri, koordinaatio, kilpailukyky (Kiviniemi itse UPIn jälkilöylyissä).
• Nyt yritetään sopia valtiontalouksien valvonnan tehostamisesta sekä yhteisistä pelisäännöistä luistavien maiden rankaisemisesta.
• Yhteinen kakku ei juurikaan kasva, mutta jakajia on entistä enemmän.
• Entistä toimivampien sisämarkkinoiden luominen on päällimmäinen huolenaihe juuri nyt.
• On kiirehdittävä kilpailukykyä ja kasvua edistäviä toimia.
• En jaksa uskoa, että populismin kasvu johtuisi yksin siitä, että kansalaiset kapinoivat EU:n demokratiavajetta vastaan. Kyllä kasvualustana ovat paljon arkisemmat asiat.
• Unionin sisäisestä demokratiatilanteesta kansalaiset tuskin ovat huolissaan. Vasta tulosten ja lisäarvon Eurooppa lunastaa legitimiteetin kansalaisten silmissä.
• Meillä Suomessa EU-asioihin vaikutetaan demokraattisella tavalla, koska eduskunta on niin vahvasti muotoilemassa EU:ssa ajettavia asioita.

Kiviniemen lista on osin fraseologiaa. Silti näemme heti, että se ( = Suomen politiikka) eroaa olennaisesti ranskalaisekonomistien ehdotuksista. Ranskalaisten olennaiset osiot puuttuvat Kiviniemen listasta (esim. sosiaalinen ja tasa-arvoistava Eurooppa).

Viiden maan kirjelmä EU:lle, missä budjetin rajaksi vaaditaan aluksi 2,9 % ja vuodesta 2014 alkaen inflaation määrä eli nollakasvu, näyttää teknisluonteiselta, viattomalta. Kuitenkin tämä vaade estää ranskalaismanifestin ehdottaman politiikan.

Määrällistäkin rajausta olennaisempi on kirjelmään kätketty pyrkimys varojen uuskohdennuksiin. Piilotavoitteena on suunnata EU:n varat entistä enemmän elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Muista kohteista jouduttaisiin leikkaamaan. Itä-Euroopan maat ovat jo olleet vihaisia kirjelmän johdosta, mikä on erittäin ymmärrettävää. Menemällä mukaan röyhkeään ja itsekeskeiseen politiikkaan Suomi hajottaa EU:ta sisältä käsin (onko tämä hyvä vai paha!).

Onko EU:n menojen jäädytys oikeasti Suomen hallituksen, eduskunnan ja suuren valiokunnan linja, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund (HS 18.12.2010, kuva 3).

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen ”omin luvin”, niin eroaako tämä periaatemielessä paljoakaan Paavo Lipposen omavaltaisista lupauksista Bushille Irakin sodan suhteen. Niiden lupausten jälkilöylyissä ratkaistiin silloiset eduskuntavaalit (Lipponen / Jäätteenmäki). Onko Kiviniemi-gate alkamassa?

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen ”omin luvin”, niin eikö olisi oikein, että viimeistään eduskuntavaalien jälkeen pääministerinä olisi joku muu, olkoon kuka tahansa. Suomi ansaitsee pääministerin ja hallituksen, jolla on yhteiskunnallisesti innostavaa sanottavaa eikä pelkkää lukkarinkeppiä. Lipevä hymy ei riitä ministerille.

Sitä paitsi: Kiviniemen ihmiskuva on alentava. Kiviniemelle eurooppalaiset ovat syöttöporsaita, jotka ovat tyytyväisiä tai vinkuvaisia sen mukaan millaista suurusta kuppiin milloinkin kaadetaan. Voi näitä Perikleen aikoja.

Kuva 3. HS:  Suomi tukee vaatimuksia menokurista.

Talouskriisin lopputulema: kuriyhteiskuntako?

Kuria, uusvalvojia, kehyksiä ja länkiä hoetaan nyt joka suuntaan, kunnille, valtioille ja EU:lle.

EU-komission tyrkyttämiä valvojia Suomi on pian pullollaan. Talousneuvostokin, maailman turhin ja epäeettisin. Eikö sitä vieläkään ole lakkautettu? Komission käskystä Talousneuvosto mietinnöi uutta asiantuntijaneuvostoa valvomaan kuria. Kuka on asiantuntija? Kuria on Suomessa valvottu hajautetusti, Talousneuvosto sanoo. – Niinpä onkin, niin hajautetusti että akateeminen körttikansa vaikenee, ei ole Suomessa yhtään ’ranskalaisekonomistia’.

Sauli Niinistön ehdottama viisaiden neuvosto, samaa sarjaa kuin oli EU:n viisaiden neuvosto ja Suomen brändiryhmä. – Tosiaan, Jorma Ollila kolmannen kerran asialle.

Varokaa VTV:tä, julkaisi tiukat kestävyys- ja kehysukaasit. Tämä eduskunnan neutraali ja epäpoliittinen virasto, verovaroista kustannettu.

EU:n tutkimuspolitiikka?

Suomi on siis mukana suhmuroimassa EU:n varoja omaa elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Mitä on tämä tutkimus? Valaisevan kuvan siitä antaa Mari Kiviniemen saatekirjoittama raportti ’Suomen tutkimus- ja innovaatiopoliittiset linjaukset vuosille 2011 – 2015’.

Tieteenpäivien avajaispuheessa 12.1.2011 professori Ilkka Hanski tuomitsi valtioneuvoston linjaraportin jyrkin sanoin vain elinkeinoelämää hyödyttävänä innovointina. Tarvittaisiin oikea tiedeministeri, kaksi innovaatioministeriä riittää jo, hän sanoi. Hanskin tuomio Suomen ja sitä myötä EU:n tutkimuspolitiikalle oli pitkään aikaan riemastuttavin politiikan ”arviointi” tiedemaailman toimesta. Auetkoon uusi ura oikealle tieteelle, hävitköön innovaatioministerit, pekkariset ja virkkuset.

Ajan henki, UPI ja akateeminen sivistyneistö

Ranskalaisekonomistien kirjelmän – vaikka oltaisiin eri mieltäkin – pitäisi hätkähdyttää Suomessa. Suomen ”älymystö” on kuin kirkonmäelle kokoontunut körttikansa. Tutkijat ja virkamiehet imivät hartaina Mari Kiviniemen sanat ”hyvässä seurassa ollaan”, kun hän UPIn jälkilöylyissä 21.12. selosti Eurooppa-neuvoston kokousta mainiten ohimennen kurikirjelmän. David, Angela, Nicolas, Mark ja Mari.

Ulkopolitiikka-lehdessä Teija Tiilikainen ratkeaa riemusta. ”Pääministerin asema on vahva, hänen sormiensa läpi kulkee tärkein, on oltava aloitteinen, kurinalainen, pitää vakuuttaa kansalaiset ja markkinat, ennen kaikkea Kiviniemi ajan hengen mukaisesti tähdentää sisämarkkinoita ja EU:n globaalia tehtävää.” – Alkaa kaivata Raimo Väyrystä takaisin UPIn johtoon, edes hiukkanen analyysiä.

Jos Kiviniemen globaalisaatio on ajan henki, niin olkoon ranskalaisekonomistien kulttuurieurooppa tulevaisuuden henki.

EU on tienhaarassa. Eteneekö EU kiinalaista harvainvaltaa kohti vai sosiokulttuurista Eurooppaa kohti? Jos nykyhallituksen, kiviniemineen kaikkineen, annetaan huseerata vaalien jälkeen, niin Euroopan ja Suomen tie on Kiinan tie. Hyvästi antiikin sivistysmieli, hyvästi perustutkimus, hyvästi aineen ja avaruuden taa kurkottava etsivä mieli, hyvästi demokratia, hyvästi kulttuurikansalaisuus, hyvästi innostus ja elämisen ilo.

Ranskalaismanifestin kirjoittajat työskentelevät Ranskan tiedeakatemiassa, Sosiaalikorkeakoulussa, Taloustieteiden tutkimuskeskuksessa ja Attacin tieteellisessä neuvostossa, yksi heistä on Taloustieteen seuran puheenjohtaja. Voisitteko kuvitella että Suomen Akatemian, Helsingin yliopiston, Tiedeakatemian, Tieteellisten Seurain valtuuskunnan, UPIn, Valtiotieteellisen Yhdistyksen tai Kansantaloudellisen Yhdistyksen keskuudesta löytyisi ainekset vastaavanlaiselle Manifestille? Ei ikinä, ei ikinä, ei ikinä.

Suomessa akateeminen sivistyneistö on yliopistolailla, tutkimuslinjauksilla, pätkätöillä, yritysyhteistyöllä, rahoituskriteereillä, palkkausjärjestelmällä ynnä muulla niin alistettu ja nöyryytetty, että itse kukin on kadottanut rohkeutensa, yhteishengen, kuvittelukyvyn, ihmiskuntaperspektiivin. Kaikki he veisaavat samaa virttä, varsinkin ekonomistit, nämä kianderit, korkmanit ja hetemäet.

Lukemistoa

Manifesto of the appalled economists.

Riikka Söyring: Manifestin suomennos (osin).

Ulkopolitiikka 4/2010. Pääkirjoitus ja Mari Kiviniemen haastattelu.

Viiden maan kirjelmä EU:n komisiolle 18.12.2010.

VNK:n tiedote 17.12.2010 (Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015).

Tutkimus- ja innovaationeuvosto: Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015.

VNK:n tiedote 16.12.2010: Keskustelunavaus finanssipolitiikan kurinalaisuuden lisäämiseksi.

Suomi tukee vaatimuksia menokurista. HS 18.12.2010.

Ulkopoliittinen instituutti, UPI: Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt 21.12.2010.

VTV:n tiedote 12.1.2011: Kehysmenettely ei nykymuodossaan riitä turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa.

Olli Kivinen: EU:n mielistelypolitiikka ajoi karille. HS 11.1.2011.

 

Kriisitaloustieteestä oppia myös Suomelle

Tunnettu japanilaisekonomisti Richard Koo esittää uuden tulkinnan Euroopan kriisistä. Amerikkalaisprofessorit Roubini ja Mihm kuvaavat kapitalismin kriisejä, myös nykyisen kriisin syitä ja ulospääsyä kirjassa Kriisitaloustiede. Suomesta puuttuu vastaava kriittinen talousymmärrys.

 

Richard Koo: on väärin syyttää Euroopan ylivelkaisia maita

Eurokriisistä on helppo syyttää ylivelkaisia maita, Kreikkaa ja Irlantia. Richard Koon mukaan tämä on väärä tulkinta ja epäoikeudenmukaista, minkä takia myös kriisitoimet menevät pieleen. Heikoimmat euromaat ollaan uhraamassa, niiltä vaaditaan mittavia julkisen talouden kiristystoimia. Kriisi on yhtä paljon Saksan sekä euron rakennevirheiden syytä.

Kriisin kolme syytä Richard Koon mukaan ovat 1) EKP:n yhden koon korkopolitiikka, sen taustalla olivat Saksan talousvaikeudet, 2) pankkeihin pakkautui ylimääräisiä säästöjä syötettäväksi korkeapaineella asunto- ja kulutusluottoina reunamaihin, 3) eri maiden ylijäämät ja alijäämät, jotka johtuivat kohdista yksi ja kaksi.

Velkajuhliin reunamaita houkuttelivat EKP:n korkopolitiikka ja saksalaispankit. Reunamaiden ulkoiselle velkaantumiselle, siis saksalaispankkien riskinotolle ei ollut pienimpiäkään pidäkkeitä. Velkajuhlien avulla nimenomaan Saksa sai oman taloutensa tolpilleen. Se on hyötynyt eniten eurosta.

Suomi ilakoi ja hyötyy, niinkö

 

Suomessa ilakoidaan siitä, että Suomi hyötyy Euroopan kriisistä alhaisina korkoina. Richard Koon analyysin valossa tätä voi pitää itsekeskeisenä ja epäeettisenä asenteena.

Mari Kiviniemen kanta ”tämä ei ole Suomen etu” (koskien eurobondeja) on osittaisoptimointia, samaa tasoa kuin ”Suomen kilpailukyky”.

Itsekeskeisen hyötymisen sijasta on suuntauduttava eettiseen analyysiin Euroopan ja maailman tilasta. Oma hyötyminen tai muiden kansakuntien syökseminen kurimuksiin pinnallisen ja yksipuolisen analyysin nojalla ei ole oikeutettua. Suomea johdetaan epäeettisesti ja epäfilosofisesti.

Roubinin ja Mihmin Kriisitaloustiede

Roubinin ja Mihmin valokeilassa on globaali maailma ja ihmiskunta. Heidän analyysinsä talouskriisien syistä on varsin yhtenevä ekonomisti Koon kanssa.

Talouden kriisit syntyivät kapitalismin myötä 1600-luvun alussa. Satojen vuosien ajan kriisit etenivät melko ennustettavasti. Kriisi kehittyy vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 alkanut kriisi ei ole poikkeus. Vuosikymmeniä jatkunut vapaiden markkinoiden fundamentalismi loi olosuhteet romahdukselle.

Talouden kuplien edellytyksenä on löysä luoton lähde sijoittajille. Maailmantaloudessa hölskyi sijoituskohdetta etsivää rahaa. Keskuspankit kasvattivat asuntokuplia, grynderit rakensivat aina vaan uusia lähiöitä. Luokittajat, palkitsijat ja bonustajat korruptoivat talouden.

Nykysotkun perimmäinen vastuu on Yhdysvalloilla, erityisesti Bushin uhkarohkeilla veronalennuksilla ja asuntokuplan rahoituksella. Verojen alennukset kasvattivat valtion alijäämiä. Yhdysvallat kaivoi itsensä syvään kuoppaan. Siitä on tullut maailman suurin velallinen. Sillä ei ole enää samaa painoarvoa kuin 1970-luvulla. Se on altis samoille kriiseille, jotka iskivät kehittyviin talouksiin 90-luvulla. Yhdysvallat seuraa Britannian polkua, jonka valta ja valuutta heikkenivät vuosikymmenten mittaan. Punnan syrjäytymiseen kului 80 vuotta. Dollarin päivät voidaan laskea vuosissa, ei vuosikymmenissä.

Kiinaan kasautui suuria säästöjä, koska maan bkt:stä vain 36 % tulee kulutuksesta (Yhdysvalloissa 70 %) ja koska Kiinalla ei ole sosiaalista turvaverkkoa, työttömyysvakuutusta, terveydenhoitoa eikä kulutusluottoja. Ylijäämien sijoittaminen globaaliin talouteen, joka on hukkumassa ylikapasiteettiin, ei olisi ollut pelastus, niinpä niitä virtasi USAhan. USAn velkojat eivät halua tappioita dollarin heikkenemisestä (setelirahoitus ja US-inflaatio).

1930-luvun laman jälkeen maailman rahoitusjärjestelmä jotakuinkin vakautui kahdeksaksi vuosikymmeneksi. Nyt maailman rahoitusjärjestelmä on laho. Vaihtotaseet pitäisi tasapainottaa järjestyneesti. On luotava uusi varantovaluutta. Onko se SDR? Mitä roolia eurobondeille jää (joita Suomi siis vastustaa)?

Pystyvätkö suuret taloudet työskentelemään yhteiseksi hyväksi, Roubinin kirja kysyy.

Kirjassa vastausta haetaan myös ihmisen ja reaalielämän tasolta. Miljardit ihmiset pitäisi yhdentää globaaliin työvoimaan. Kiinassa ja Intiassa on 2,5 miljardia ihmistä, muissa kehittyvissä maissa 2 miljardia lisää. Maailman jännityspisteet ja taseongelmat hoituvat suhteessa tähän yhdentymiseen. Tulojen ja vaurauksien erot on ratkottava, muuten syntyy levottomuuksia. Kiinaan on luotava sosiaaliset turvaverkot, työttömyysvakuutus ja terveydenhoito. Turvaverkkojen ja eläketurvan on kuljettava ihmisten mukana. Talouskuplien taajuutta ja tarttuvuutta on vähennettävä.

Yhdysvalloissa tämä Roubinin kirjan mukaan tarkoittaa progressiivista verotusta. Bushin tekemät veroalennukset on peruttava, jätettävä jatkamatta. Yhdysvallat on tienhaarassa, sen on saatava vajeensa kuntoon ja säästöt kasvuun.

Yksikään rahaliitto ei ole kestänyt ilman budjetti- ja poliittista liittoa. Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla. Euroalueella ei tällaisia mekanismeja ole (siis vielä). EU:n jäsenmaat eivät jaa verotaakkaa kuten tekevät Yhdysvaltain osavaltiot.

Entä globaali taso? Kiina ja Yhdysvallat päättävät kahdestaan, niinkö? G8 tai G20? Eikö YK ole luontevin, eettisin ja oikeudenmukaisin foorumi.

Entä globaalin kansalaisen taso? Turvaverkko ja perusturva kulkee ihmisen mukana, liikkuipa hän missä päin maailmaa tahansa. Maailma ilman rajoja – mikä globaali visio!

Euroopan polut

Mitä polkuja Euroopalla ja yksittäisillä mailla voisi olla edessään? Mitä eväitä Richard Koon ja Roubinin analyysit antavat Euroopalle?

• erota EU:sta
• euro ja EU hajoaa sisältä käsin
• yhdenmukaistettu liittovaltio kuten USA
• eettinen, ihmiskunta- ja historialähtöinen talousymmärrys, kriisien hallinta
• uusi Eurooppa, joka on muuta kuin nykyinen EU, ei kilpailusuhteessa ihmiskuntaan

Kriisitaloustieteen opetus Suomelle

Suomen valtion ”kestävyysvajeen” syy on paljolti sama kuin Yhdysvalloissa: uhkarohkeat tuloveron alennukset (8 miljardia, sanoo Backman). ”Kestävyysvajeen” ratkaisu on paljolti sama kuin Roubinin suositus Yhdysvalloille: veronalennusten peruuttaminen.

Faktarintama Suomessa – VM, Etla, Teknologiateollisuus, Hetemäki, Sailas jne – pelottelee kansaa ”kestävyysvajeella”, omii niinsanotun oikean tiedon. Pelottelu ja syyllistäminen on epäoikeudenmukaista samalla tavoin kuin Richard Koo näkee Kreikan ja Irlannin syyllistämisen.

Maailma tarvitsee globaalia eetosta ja syvempää ymmärrystä, ei osittaisoptimoivia Sailaksen ja Kiviniemen faktoja.

Talouden kriisien taustalta löytyy aina taloutta koskevan demokratian puute, tänään se ilmenee finanssien hallinnan heikkoutena. Peruslääke nykykriisiin on talouden demokratisointi. Siitä avautuu toisenlainen politiikka kuin VM:n sosiaalileikkaukset.

Suomessa on hoettu osaamista pari vuosikymmentä. Uutta osaamista tarvitaan, se on oleva ymmärrystä maailman tilasta ja kehitysprosesseista. Tässä suhteessa esim. Aalto-ideologia on katastrofi, osittaisoptimoija, Suomen pärjääminen, tuotekehitys. Yliopistollinen kysymyksenasettelu Suomessa on vajonnut alas.

Lähteet

Nouriel Roubini ja Stephen Mihm: Kriisitaloustiede. Terra Cognita 2010.

Eurokriisi ei ole vain tuhlaajamaiden syytä. Taloussanomat12.12.2010.

 

Mitä eduskunnassa sanottiin nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta

Eduskunnassa äänestetään tänään klo 14 nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta. Kyseessä on ensimmäinen leikkaus, joita ministereiden mukaan ei pitänyt tulla. Alla poimintoja eilisestä eduskuntakeskustelusta:

”Mieltään osoittaneet nuoriso- ja opiskelijajärjestöt paheksuivat sitä, että heitä ei ole kuultu, vaikka nuorisolain mukaan näin tulisi tehdä.” (Anneli Kiljunen)
( – kuulostaa vahvalta argumentilta, onko lakiesitys valmisteltu toista lakia rikkoen? )

”Istunnon alussa käsiteltiin verolait ja annettiin hyvätuloisille jälleen selviä veronkevennyksiä.” (Toimi Kankaanniemi)

”Sosiaaliasiamiehet ry viittasi omassa lausunnossaan jopa perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Heidän mielestään laki viittaa nyt koulutuspakkoon (nuori joutuu väärin valitsemansa alan vangiksi). Minkälaisen viestin täältä eduskunnasta me lähetämme näille nuorille.”  (Maria Guzenina-Richardson)

”Soitin Soininvaaralle … hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää hyvänen aika hylätkö tätä lakiesitystä.”  (Heli Järvinen)

”Täällä säädetään todellakin nyt vain tätä lakia. Muista laeista ..  ei kukaan valiokunnalle kertonut eikä myöskään Soininvaara mitään maininnut.” (Guzenina-Richardson)

”Viime perjantaina äänestimme tämän lain sisällöstä, jolloin nimenomaan oli mahdollisuus korjata tätä lakia.”  (Arhinmäki)

Nuorisojärjestöjen mielenosoitusjoukkoa eduskunnan edessä 7.12. ”yhdisti iso banderolli, jossa luki: Lyödään lyötyä. … Kaikkien kolmen muun hallituspuolueen (paitsi kokoomus) nuorisojärjestöt olivat sitä mieltä, että tätä Lex Soininvaaraa ei pidä hyväksyä… Miten perustuloa edistetään sillä, että leikataan ei perusturvaa vaan vielä sen alapuolelle menevää minimitoimeentuloa.” (Arhinmäki)

”Ei saa tällä tavalla hämätä ihmisä.”  (Guzenina-Richardson)

”Nämä asiantuntijat .. tuntevat nuorten todellisuuden .. olivat sitä mieltä, että tämän lain toimenpide on väärä, koska tässä on kyse nimenomaan sellaisista nuorista, jotka eivät kykene perustelemaan sitä, miksi he jättävät hakematta jotakin opiskelupaikkaa tai kieltäytyvät siitä.  …kun nämä nuoret saadaan kiinni ja saadaan analysoitua nuoren elämäntilanne, niin kaikki nämä nuoret osaavat loppupeleissä vastata kysymykseen, miksi et ole aktiivinen yhteiskunnan jäsen.”  (Outi Alanko-Kahiluoto)

”Ei voi olla niin, että jos koko valiokunta huomaa virheen tapahtuvaksi, niin sen annetaan mennä läpi sen takia, että ministerin ajatus ei ole muuttunut.”  (Tuula Väätäinen)

”Kun tulee se selvitys, miten pakkohaku toimii, niin voidaan palata mielestäni tähän asiaan ja korjata vahinko.”  (Alanko-Kahiluoto)

”Tässä olisi pitänyt ehdottomasti aukaista työttömyysturvalaki.”  (Erkki Pulliainen)

”Toimeentulotuki on niin automaattinen, että näitä nuoria ei saa millään kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän luokse.” (Sirpa Asko-Seljavaara)

”Kyllä jossain pitäisi kulkea omantunnon raja.”  (Erkki Virtanen)

* * * *

Kirjoittajan kommentti:

Periaatteellisesti, moraalisesti, yhteiskuntateoreettisesti tämä laki kuuluu nykyisen vaalikauden merkittävimpiin ratkaisuihin, ellei merkittävin. Vaalikausi alkoi pakkolailla sairaanhoitajia vastaan, vaalikausi päättyy pakkolailla nuoria vastaan.

Kevään 2011 eduskuntavaalikeskustelun soisi rakentuvan tämän tematiikan ympärille. Millaista yhteiskuntaa tähän maahan rakennetaan