verotus


Valtio perii asunnonvaihdosta varainsiirtoveroa pyöreästi 10 000 euroa. Maaliskuussa 2013 veroa nostettiin 25 prosenttia, enimmillään jopa 400 %.

Ottakaa lisää velkaa varainsiirtoveron maksamiseksi – näin valtio antaa ymmärtää. Valtion kehotus löytyy varainsiirtoveroa koskevasta hallituksen esityksestä nro 125/2012. Näin siinä sanotaan:

”Varainsiirtoveron maksu rahoitetaan tyypillisesti asuntolainalla, joten verosta aiheutuva taloudellinen rasitus jakautuu koko laina-ajalle.”

Poliitikot kohisevat valtion velkasuhteen taittamisesta. Entä meidän henkilökohtainen velkasuhteemme, taittuuko se ja avittaako valtio sen taittumista? Ei todellakaan. Valtio siirtää pakkokeinoin velkaansa kansalaisten velaksi. Näinhän he tekevät myös kunnille ja kuntien kautta meille.

Jos ihmiset vaihtavat keskenään jotain, olkoon se mitä tahansa, niin millä oikeudella valtio siitä verottaa? Miksi verotetaan asunnon vaihtoa mutta ei muuta vaihtoa? Jos ostan sinulta auton, miksi vaihdosta ei yhtä lailla peritä veroa? Järjellisyys, oikeus ja kohtuus pitää valtion toimissakin olla.

Yleensähän veroa peritään tekemisestä, tuottamisesta, tulosta, arvonlisästä, tuotosta. Asuntokaupassa ei veroteta tuotosta vaan jostain muusta (asunnon velaton kokonaishinta), kaiken lisäksi jo aiemmin verotetuista arvonlisistä tai varainsiirroista. Eikö kaksinkertainen verotus ole kielletty? Yhteisöveron avoir fiscal oli Suomessa käytössä ja olisi varmaan vieläkin ellei EU  tekisi siitä hankalaa. Voisiko Suomen varainsiirtoverotuksesta kannella, EUhun tai muualle?

Pari vuotta sitten EU:n komissio ehdotti transaktioveroa. Veron määräksi komissio ehdotti 0,1 tai 0,05 % siirretyn varallisuuden määrästä. Paljonko on varainsiirtovero Suomessa? Asunto-osakkeissa 2 %, kiinteistöissä 4 %. Vero on siis 20 – 40-kertainen EU:n komission kohtuulliseksi katsomaan verotasoon verrattuna.

Jos EU:n ajama transaktiovero tulee, Suomi joutuu lopettamaan nykyisen varainsiirtoveron. Tämä osoittaa kuinka mielivaltaisesta verosta ja veron määrästä on kysymys. Vastustiko Suomi transaktioveroa juuri tästä syystä? Haluttiin säilyttää oikeudeton kiusaamisvero.

Laskelma:

Olkoon asunnon velaton hinta 500 000 euroa (kaksio tai kolmio Helsingissä). Varainsiirtovero on 10 000 euroa. EU:n ehdotuksessa veron määräksi tulisi 250 – 500 euroa. Komission ehdotukseen nähden Suomen valtio siis ryövää 9500 euroa. Nimenomaan ryövää: kyseessä on omaisuuden pakko-otto, konfiskaatio. Eikö ihmisen omaisuus olekaan turvattu kuten perustuslaki sanoo? Useimmiten veron kohteeksi joutuvalla ei tuota omaisuutta oikeasti edes ole, koska hänellä voi olla asuntovelkaa asunnon hinnan verran. Netto-omaisuus on nolla, nettotulotkin voivat olla lähellä nollaa lainaerien maksun jälkeen. Siitä huolimatta valtio ryövää häneltä 10 000 euroa. Valtio on Suomen perustuslain päällimmäisin rikkoja.

Valtio on maksanut rakennusfirmoille palkkiota 10 000 euroa/asunto. Asunnon ostajalta otetaan siis 10 000 euroa, mutta sama summa lahjoitetaan rakennusfirmalle, Satolle, YIT:lle, SRV:lle, VVO:lle, mille milloinkin. Laskeeko valtion palkkio asunnon hintaa? Lukekaa Saton, SRV:n, VVO:n tai Avaran tilinpäätöstiedotteita: mikä on pääoman tuotto, mikä on vuokratuotto, miten vuokria hinataan ylös, mitä on Pietarin luksusväen palvelu, rehvastelua täynnä.

Valtio maksaa 380 000 ruokakunnalle (opiskelijat poisluettuna) asumistukea keskimäärin 300 euroa kuukaudessa, kaikkiaan 1,1 miljardia euroa. Ovatko asumistuen saaja ja asuntovelallinen toinen toistaan hyväosaisempia? Kummankin elämä voi olla niukkaa. Velallinen maksaa verovelkaansa 300 euroa kuukaudessa, asumistuettu saa valtiolta saman summan jokaisena kuukautena.

Laskelma:

Asumistukimenot ovat 1100 miljoonaa vuodessa (opiskelijat poisluettuna). Varainsiirtoveron tuotto on (ollut) 580 miljoonaa vuodessa. Lakkauttamalla asumistuki ja poistamalla varainsiirtovero valtio säästää 1100 – 580 = 520 miljoonaa euroa. Valtion velkasuhteen kääntäminen saa hyvän ruiskeen.

Lopettakaa asumistuki tai poistakaa varainsiirtovero

Asumistuen lakkauttaminen voi kuulostaa mielettömältä. Mutta entä jos sen myötä ihmiset alkavat löytää enemmän toisensa, alkavat järjestellä asumistaan omatoimisemmin ja yhdessä, vapautuvat riippuvuuksista nykyisiin orjuuttaviin instituutioihin. Vuosia sitten Björn Wahlroos ehdotti asumistuen lakkauttamista, ehkäpä siinä oli tietty järki. Tai jos asumistuki säilytetään, niin on oikeus ja kohtuus lakkauttaa varainsiirtovero.

Varainsiirtovero ja asumisen tuet ajavat väestöryhmiä vastakkain. Toiselta otetaan, toiselle annetaan. Valtio hajottaa yhteiskunnan, luultavasti tieten tahtoen.

Varainsiirtoveron nostamisesta päätti Kataisen hallitus kehysriihessään 2012 (sittemmin lakiesitys 125/2012). Miksi he valitsivat tämän veron? Varmaan arvelivat teoreettisen kritiikin jäävän ekonomistien kammioihin (vertaa VATT) ja vastarinnan kansan keskuudessa hajoavan. Aiemmin Vanhasen hallitukselle asiaa selvitellyt asiantuntijaryhmä tyrmäsi kyseisen veron noston. Sen sijaan Kataisen hallitus on kuin pikkupojat jotka eivät tajua mitä tekevät.

Kataisen asuntoministereitä ovat olleet Krista Kiuru ja Pia Viitanen. Demareilla on intohimo kiusata omistusasumista, estää ihmisten itsellistyminen, pakottaa ihmiset instituutioiden  – Sato, VVO, Avara, Varma, Ilmarinen, ay-liitot, asuntorahastot ja muut – vuokralaisiksi?

Kiuru ja Viitanen puhuvat asumisen kohtuuhintaisuudesta. Nostamalla veroa kymmeniä tai jopa satoja prosentteja kohtuuhintaisuus toteutuu, niinkö? Ei ole toteutunut vuokrienkaan kohdalla, viittaan Saton ja VVO:n tilinpäätöksiin.

Kauppalehti kertoi 17.2.2014: Kiinteistörahastojen kysyntä nostaa pienten asuntojen hintoja ja vuokria. Rahastoille tuotto tulee kuin manulle illallinen. Tuotto on taattu, koska viime kädessä se katetaan veronmaksajien varoista valtion budjetista asumistukena.

VATT:n lausuntoon viitaten Kataisen hallitus sanoi lakiesityksessään (125/2012): varainsiirtoveron noston ”vaikutus asuntotuotantoon jää pieneksi, koska rakentaminen on keskittynyt vetovoimaisille alueille, joilla asuntohinnat ylittävät rakennuskustannukset niin selvästi, että vain harva rakennusprojekti muuttuu kannattamattomaksi veron korotuksen takia”.

Suomen valtio siis käyttää veron korotuksen perusteena sitä, että rakennusfirmat nyhtävät asuntojen ostajilta ”selvää” ylihintaa (lisäksi ylihinta kertautuu verossa). Valtiota ei kiinnosta hintojen oikeellisuus. Valtio riemuitsee ”selvistä” ylihinnoista. Krista Kiuru, olet ollut tätä lakiesitystä hyväksymässä. Kenen on valtio, ei meidän ainakaan.

Hallituksen esityksessä puolustellaan veron korotusta myös näin: vanhan asunnon välityspalkkio voi olla kymmenkertainen ehdotettuun 0,4 prosentin varainsiirtoveron korotuksen verrattuna.

Eli jos jokin kustannuserä on korkea, niin sillä perustellaan toisenkin kustannuserän (veron) nostamista. Kenen puolella on valtio?

Sitä paitsi eikö lakiesityksessä ole harhauttava virhe? Onko korotus 0,4 %? Eikö korotus ole 25 % tai jopa 400 %? Tuollainen epätäsmällisyys ja harhautus on voinut vaikuttaa kansanedustajien mielikuvaan korotuksen merkityksestä. Laki säädettiin virheellisesti perustellen.

Rakennusteollisuus ry kertoi 19.2.2014 että vapaarahoitteisten rivi- ja kerrostaloasuntojen aloitusmäärä supistui 13 % vuonna 2013. Jälleen laskelma: jos varainsiirtoveron tuotto on 580 miljoonaa, niin 13 %:n vähennys asuntokaupoissa pienentää veron tuottoa 75,4 miljoonaa euroa. Eli veronkorotuksella tavoiteltu 80 miljoonan tuottolisäys ei toteudu lainkaan.

Veronnoston ainoaksi vaikutukseksi jää harvenevan asunnonostajien joukon kiusaaminen ja köyhdyttäminen.

Varainsiirtoveron tavoite on fiskaalinen, sanoo hallitus lakiesityksessään. Eikö yhtä lailla ’viskaalista’ olisi firmoille maksettavien rakennuspalkkioiden (10 000 euroa/asunto) sekä asumistukien (1100 miljoonaa euroa poisluettuna opiskelijat) lopettaminen.

Hallitus kokoaa seuraavaa kehyspäätöstä. Tässä ’viskaalisia’ ehdotuksia:

1)     Valtion virastojen käytävät kuhisevat kymmenkertaisesti ylipalkattuja: valtiosihteeri, kansliapäällikkö, pääjohtaja, ylijohtaja, esikuntapäällikkö, johdon tuen päällikkö, tarkastuspäällikkö, neuvos, johtava tuloksellisuustarkastaja, monia muita. Kaikki ulos, kerta heitolla ulos, ulos ja ulos. Tai palkat kymmenykseen kuten Sauli Niinistö vihjaili. Kreikka ei ole Välimerellä. Kreikka on Pohjolassa.

2)     Palauttakaa 10 tai 20 vuoden takainen valtion tuloveron progressio. Valtion nykyvelka on lähtöisin suurituloisten tuloveroalennuksista, vuositasolla kymmeniä tuhansia per henkilö. Sieltä juontuu tarve myös varainsiirtoveron korottamiseen. Mieluummin maksaisin kymppitonnini suoraan johdon tuen päällikölle käteen kuin valtion välikäden kautta.

Näiden kahden fiskaalisen tempun lisäksi muuta rakennepakettia, säästöpakettia tai kehyspäätöstä ei tarvita.

VATT on todistellut varainsiirtoveron haitallisuutta, hyvä niin. Eduskunta ei VATT:n selvitykselle korvaansa lotkauta. Idea vihreille: poistakaa haitallinen varainsiirtovero, tämä haittavero. Miksi valtiovarainvaliokunnassa kannatitte veron nostoa, vihreiden Johanna Karimäki.

Jan Vapaavuoren ministeriysaikana luotiin välimalli ja taisi tulla se 10 000 euron palkkiokin? Niiden piilotarkoitus oli pelastaa ja tukevoittaa asuntojen rakentajia ja rahoittajia. Toki ne saivat liikkeelle reaalista toimintaa. Sen sijaan Pia Viitanen juoksentelee lähiökujia ja puhuu tyhjää eduskunnassa. Kiurun ja Viitasen teot tähtäävät omistusasumisen estoon. Mistähän jumalasta on peräisin sekin sääntö, että asumisoikeusasuntoja ei saa tehdä enempää kuin vuokra-asuntoja?

Miettikää demarit, miksi kasvava osa kansaa vierastaa teitä. Te ja Kataisen hallitus nikkaroitte orjayhteiskuntaa. Kataisen hallitus painaa yksittäistä ihmistä ja hyödyttää suuria toimijoita: varainsiirtovero ihmisille, rakennuspalkkiot firmoille, piensäästäjän osinkoveron nosto, suuryhtiöiden yhteisöveron lasku. Kuten sanottu, asumistuenkin todellinen merkitys on niin ja näin.

Hallitus ja eduskunnan valtiovarainvaliokunta perustelivat varainsiirtoveron nostoa sillä, että vaikutus rakennusmäärin jää pieneksi. Jos rakentaminen 2013 kuitenkin jo väheni 13 %, niin eikö hallituksen nyt kehysriihessään pitäisi tunnustaa erehdyksensä ja perua varainsiirtoveron korotus. Oikeudenmukaista olisi peruminen takautuvasti 1.3.2013 alkaen ja maksujen palautus.

Muitakin epätäsmällisiä tai harhauttavia perusteluja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on.  ”Kysymys on isosta kokonaisuudesta … niitä ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tässä yhteydessä…  merkittävin keino estää asuntokaupan lukkiutumista on oman asunnon myyntivoiton verovapaus. Sen kautta kanavoituva verotuki on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa.”

Entä jos asuntojen hinnat eivät joissain osissa maata tai joinain aikoina nouse, voivat jopa laskea. Missä silloin ovat myyntivoitot? Perusteleeko myyntivoiton verottomuus silloinkin varainsiirtoveron noston? Pysyvää veronnostoa perustellaan suhdanneluonteisella tai aluekohtaisella perusteella. Miten huomioitte inflaation toisaalta myyntivoitoissa, toisaalta varainsiirtoverossa?

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa varainsiirtoveron nostoa puolsivat seuraavat:

Kimmo Sasi, Pentti Kettunen, Jouko Jääskeläinen, Sampsa Kataja, Anneli Kiljunen, Kari Rajamäki, Sari Sarkomaa, Jouko Skinnari, Astrid Thors, Kauko Tuupainen, Kari Uotila, Pia Viitanen, Ville Vähämäki, Johanna Karimäki, Marjo Matikainen-Kallström, Sirpa Paatero, Lenita Toivakka ja Anne-Mari Virolainen.

Yksikään näistä, tuskin puolueistakaan saa enää koskaan minun ääntäni.

Eriävän mielipiteen oli jättänyt vain Keskusta, eikä se hassumpi olekaan, esim. näin:

”Uudiskohteissa on myös jo maksettu varainsiirtoveroa sekä tontista että arvonlisäveroa rakennusurakasta… yhtiölainaosuudesta maksettaisiin uudestaan veroa, vaikka se on alun perin otettu kattamaan näitä rakennusaikaisia kustannuksia, jotka on jo kertaalleen verotettu. Tällainen verotuksen päällekkäisyys ei ole mielekästä. Veronkorotuksella on erittäin iso taloudellinen merkitys niille kotitalouksille, jotka suunnittelevat muuttamista. Veronkorotus koskee esimerkiksi niitä perheitä, joiden on pakko muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle isojen irtisanomisten seurauksena. ”

 

Lukemistoa

VATT: Asuntokauppojen varainsiirtovero johtaa asuntokannan haaskaamiseen
Varainsiirtovero jumittaa asuntokauppaa (Taloustaito / VATT)
Malliesimerkki erittäin tyhmästä verosta
Valuutansiirtovero (Wikipedia)
Kiviniemi runttasi Kataisen avoir fiscal -haaveet
Sampo Terho: Transaktiovero olisi iso riski pienellä palkinnolla
Kepa: Rahoitusmarkkinavero puhkoo rahoituskuplia
Attac: Ecofin-neuvosto hyväksyy transaktioveron osana laajempaa yhteistyötä
KELA: Kelan asumistukimenot nousivat 1,4 miljardiin euroon vuonna 2013
Asumistukea voisi saada lähes 2000 euron tuloilla Helsingissä
Kauppalehti 17.2.2014: Asuntokaupan tiedot mitä sattuu.
JK: Mikä puolue ajoi asuntokauppojen varainsiirtoveron nostoa? Demaritko? (sisältää lisää lähteitä)

Omalla rahalla sijoittavat katoavat taloudesta, moittii prof. Vesa Puttonen. Samalla katoaa kansalaisten isännyys, Puttosen sanoin köliohjautuvuus. Eläkeyhtiöillä ja instansseilla on liian hallitseva rooli. Niillä on samat sijoitusprofiilit, ne peesaavat toisiaan. Reaalimaailma ja yhtiöiden suhde reaalitulevaisuuteen ei kiinnosta benchmark-tyrannian vankeja. Talous irtaantuu, ajelehtii, kriisiytyy, kupliintuu, vaatii kuria ja tuhoaa yhteiskunnan.

Kansalaisisännyys, köliohjautuvuus ansaitsee nousta politiikan ykkösasiaksi. Mitä Kataisen hallitus on tässä suhteessa tehnyt? Tutkikaamme rahoitusalaa.

Kari Stadighin työryhmä teki ehdotuksia rahoitusalan elävöittämiseksi. Ryhmä ehdotti ’perusvähennystä’ alle 2500 euron osinkotuloihin. Kuntaverossa vastaavaa vähennystä pidetään luonnollisena ja valtion ansioverossa sellainen on jopa monikertana.

Kehysriihessään Kataisen hallitus vaikeni osinkotulojen perusvähennyksestä. Sen sijaan hallitus poimi mitä kummallisimpia vähennyksiä yrityksille, startupeille ja bisnesenkeleille (miljonääreille).

Kummassa on enemmän massaa, enkeleissä vai osakeväessä, kummassa on enemmän älyä? Osakesijoittajia Suomessa on 830 000. Se on enemmän kuin yhdenkään puolueen äänestäjäkunta.

Kansalaisten yhtiövallasta voisi kehittyä uusdemokratian aalto korvaamaan korruptioviritteinen valtiodemokratia. Nythän ollaan myös kuntia lopettamassa (ehkä joutavatkin, reliikit).

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys, omistajademokratia, yhtiödemokratia, talousdemokratia, Britannian stewardship – näiden käsitteiden pohjalta aukenee uusi maailma!

Yhtiökokouksissa käyvä väki on tietäväistä ja älykästä. Yhtiön johto ei välttämättä selviä voittajana. Ammattimedia poimii aiheita osakkaiden kysymyksistä. Osakkaat voivat myös äänestää jaloillaan.

Yhtiökokouksissa osakkaisiin suhtaudutaan – ainakin muodollisesti- kuin he olisivat isäntiä talossa. Sellainen sykähdyttää, varsinkin kun sitä vertaa politiikkaan. Kansanedustaja, ministeri tai eduskunta ei kansalaisen suuntaan edes vilkaise.

Yhtiödemokratia vaatii kehittelyä. Yksi elementti on omistusrakenteiden uushajonta. Instituutio-omistajat on hajotettava, osakemassat hajautettava. Osakemassoillaan eläkeyhtiöt ja muut, valtio mukaan luettuna nollaavat pienomistajien vallan. Tätä voi sanoa nyky-yhteiskunnan perusongelmaksi. Se on yksi syy lyödä nykyiset työeläkeyhtiöt hajalle.

On ilahduttavaa, että maailman huippua lähestyvän Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen oniskenyt kirveensä tähän mätäkasaan. Puttonen on oikealla asialla. Kansan osallisuus yhtiövaltaan on nostettava politiikan ykkösasiaksi.

Kataisen hallitus toimii juuri väärinpäin. Se väheksyy ja torjuu ”kansankapitalismia” kaikin keinoin. Se hylkäsi Stadighin ehdottaman perusvähennyksen, mutta samaan aikaan syytää heikosti läpinäkyviä veroetuja Aalto-yliopiston liepeillä pörrääville pelipojille, Suomen suosta nostajille (voi tätä impivaaraisuutta), valtion varoilla Brasiliaan seilaaville Aallon humppaveikoille sekä näiden liehakoijille eduskunnassa, start up -kikattajille.

Ja sitten vielä Ville Niinistö kehuu, miten ylpeitä vihreät ovat hallituksensa toiminnasta. Tosiasiassa hallitus suosii insinööripelureitten pikkupiirejä laajoja kansanjoukkoja vastaan. Siinä vihreiden ylpeys  (tekisi mieli sanoa kuin eilen s-tana).

Meitä on tässä yhteiskunnassa muitakin kuin aallon ja otaniemen jengit. Meitä on monin verroin enemmän.

Pankkitileillä on kotitalouksien talletuksia 78 miljardia. Tässä on potentiaali, ehkä myös poliittinen voima, mutta ei vaalirahaksi teille.

Köliohjautuvuus, kansalaisisännyys on oikea lääke talouden tasapainoon. Teidän elvytyksenne, vakauspakettinne, kurisopimuksenne, EKP:n virtuaalirahanne, takuunne ja vakuunne, kaikki ne ovat jälkikäteistä korvaavaa hoitoa. Ne ovat häilyvää ja voimatonta politiikkaa, surkeaa räpistelyä. Kriisien syyt löytyvät ja pitää etsiä perustasta. Kuka omistaa talouden? Missä on kansalaisten isännyys, köliohjautuvuus?

Tästä aiheesta keskusteltiin myös Kauppalehdessä, tässä poimintoja:

Järjestelmä on räätälöity syrjimään osakkeisiin suoraan sijoittajia ja suosimaan pankkien rahastoihin sijoittajia. Eläkevakuutusten takana ovat isot pankit ja vakuutusyhtiöt, jotka repivät isoja tuottoja. Kaiken takana on pankkien ja Finanssialan Keskusliiton lobbaus. Voisiko työnantajien maksamat eläkemaksut ottaa pois eläkejäteiltä? Jos osakkeen pitää määräajan, voisiko tuotto olla veroton? Hankintameno-olettama oli 50, nyt 40 % (tässäkin asiassa Kataisen ja Ville Niinistön ihannehallitus suosii enkeleitä ja vain heitä). Demareiden Jouni Backman on osakesäästäjien päävihollinen.

Eli, jos annat rahasi rahastolle tai pankille, ne ryöväävät sinut ja samalla menetät äänivaltasi reaaliyhtiöön. Älä sorru sellaiseen. Kuolkoot rahastot, kuolkoot pankit, kuolkoot työeläkeyhtiöt, kuolkoon benchmark-tyrannia.

Lukemistoa:

Fiksua tukea yrityksille. Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

Vesa Puttosen esitelmä Eläkeyhtiöiden sijoitustuotot 2011 -seminaarissa.

Stadighin työryhmän mietintö Pääomamarkkinat ja kasvu.

Sijoitusmaailman kick-back-kulttuuri kukoistaa. Petre Pomell, Arvopaperi-lehden kolumni.

Verotus tappaa halun sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin. Keskustelua Kauppalehdessä.

Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.Tekniikka & Talous -lehden pääkirjoitus 30.3.2012.

Ville Niinistö: Energiaturpeen tuotanto voitaisiin ajaa alas 20 vuodessa tai nopeammin. Turpeesta pitää luopua hyvän sään aikana. Vihreät esittää hallituksen kehysriihessä veronkorotuksia turpeelle.  (YLE uutinen)

Fortum rakentaa parhaillaan Järvenpäähän ’biovoimalaa’. Polttoaineena on puuhake ja osin turve (ehkä 20 %). Omistajaohjausministeri Heidi Hautala oli kutsuttu pitämään muurauspuhe 27.1.2012. Näin Hautala sanoi:

” …energiantuotanto jos mikä on pitkän aikahorisontin teollisuudenala. Energiateollisuuden investoinnit ovat erittäin suuria, etenkin kun tehdään investointeja, joiden tarkoituksena on palvella ympäristöä useiden vuosikymmenten ajan ja joiden on ennen kaikkea oltava osa tulevaisuuden kestävää energiataloutta… Järvenpään voimala näyttääkin esimerkkiä vähäpäästöiselle ja uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalle energiantuotannolle koko Fortumin toiminta-alueella…  Laitoksen ansiosta hiilidioksidipäästöt vähenevät alle puoleen… Tämän voimalaitoksen peruskiven muuraus on yksi askel parempaa ympäristöä kohti. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokas tapa tuottaa energiaa. Biomassa laitoksen polttoaineena merkitsee sitä, että tämäkin laitos on tärkeä askel siirryttäessä määrätietoisesti kohti uutta kestävää energiataloutta.”

Hautalan kehut Järvenpään voimalalle ja samaan aikaan vihreiden vaade päästä kokonaan eroon turpeesta eivät täsmää. Haketta ja osin turvetta käyttäviä uusia voimaloita lienee eri puolilla maata useita. Jyväskylän Keljonlahdenkin voimala käyttänee osin turvetta.

Onko tiedossa teknologia joka mahdollistaa Järvenpään, Jyväskylän ja muiden voimaloiden käytön silloinkin, jos turpeen saanti estetään?

Onko vihreillä piilopyrkimyksenä vaikeuttaa myös puuhakkeen energiakäyttöä? Eivät ole protestoineet EU:n päätöstä kieltää hakkeen tuki. Tuulivoimalle vihreät vaativat tukea peräti 200 miljoonaa vuodessa! Tuulivoiman tuki menee muutamalle liikemiehelle. Puuhakkeen tulovaikutus leviäisi laajalti kansan pariin.

Ovatko eduskunnan vihreät perineet demareiden maaseutuvihan? Demareille maaseutuasukas oli ja kai vieläkin on joka paikan kirosana.

Maaseutuvihan keksinnässä vihreiden mielikuvitus on rajaton: valtionosuudet, liikenteen tuet, energiaverot, polttoaineverot, autoviha, hautajaiskunnat, suljettavat lentokentät, metsien hiilitaseen laskenta, nyt jopa vuokrien tasaus (Soininvaara) ja tottakai Kasvin impivaara.

Helsinki, Espoo ja Turku lämmittävät itseään fossiilipolttoaineilla, tuhoavat metsiä, soita ja kallioita asutuksen ja liikenteen tieltä, rakentavat ylikalliita metroja muun kansan varoilla, keskittävät poliittisen vallan, sosiaaliongelmat kasautuvat Helsinkiin, ongelmat projisoidaan maaseudulle, suoturpeeseen.

En puolusta turvetuotantoa. Näen joka kesä omin silmin, kuinka Kivijärven pohjoispää Kinnulassa kasvaa umpeen, vesi on ruskeaa ja kalat ovat kadonneet. Järven tuhoutumisen syiksi uskon

  • metsäteollisuus ojitutti suot 60-luvulla
  • maatilojen huolimattomat ravinnepäästöt
  • turvetuotanto jolla lämmitetään Jyväskylää

Kannattaa huomata, että hyöty näistä kaikista (ojitus, ruuan tuotanto, turve) kiertyy hyvinvoiville ”fiksuille” (Ville Niinistön sanonta). Heikompien syyllistäminen – maaseutuasujamisto tai mikä milloinkin – on väärin ja halpamaista.

Tarvitaan kehityskulkujen ajallista tajua, laajempaa ja syvempää ymmärrystä.

Ville Niinistö haluaa korottaa turpeen verotusta (YLE)
Heidi Hautalan puhe Järvenpään biovoimalassa

Järvenpään biovoimala:   Tekniikka & Talous & Työelämä
Keravan biovoimala

USAssa keskustellaan Robert Frankin kirjasta The Darwin Economy. Suomessa Stubb ja Katainen ylistävät darwinismia ja liberalismia. Ekonomisti Frank sanoutuu irti Adam Smithistä ja viitoittaa tietä darwinismista eteenpäin. Kuka kulkee edellä, keille syötetään näennäistiedettä?

Poimintoja Frankin kirjasta ja keskustelusta, lähteet jutun lopussa:

Adam Smithin näkymätön käsi ei toimi. Vuosisataisen kehityksen jälkeen on päädytty stagnaatioon, eriarvoisuuksiin ja ympäristövaurioihin. Smithin perusolettamus on kyseenalaistettava ja hylättävä.

Yksilö- ja yrityslähtöinen kilpailu on tuhoisaa yhteisölle pitkällä aikavälillä. Oman edun tavoittelu tekee yhteisöstä haavoittuvan. Yksilön ja yhteisön edut eroavat jopa jyrkästi. Eroa havainnollistaa biologinen analogia: uroshirven sarvien ylikasvu auttaa yksilöä kilpailussa naaraista mutta on lopulta tuhoisaa lajille. Eläimet toimivat näin, mutta ihmisillä on kyky toimia toisin.

Markkinavirheet (market failures) juontuvat kilpailun sisimmästä logiikasta. Kilpailussa merkitseviä ovat suhteelliset asemat, ei absoluuttiset tasot. Voittajat vievät kaiken rapauttaen yhteisen hyvän.

Smithiläisen kilpailun vaihtoehtoa Frank ei vasemmiston tavoin perustele oikeudenmukaisuudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Frank käyttää esimerkkinä yhteistä takapihaa. Lähtien pieni-ja suurituloisten erisuuruisesta maksuhalukkuudesta sekä tiedon vastavuoroisudesta löydetään ’puolivälin’ ostopäätös, jossa yhteinen hyvä on suurempi kuin smithiläisessä kilpailussa ja kaikki saavat vielä ’kuluttajan ylijäämää’. Menettely pätee talouteen, yhteiskuntaan ja julkiseen valtaan. (tarkemmin: Thoman kirjoitus)

USA:ssa (ja Suomessa) yhteiskunta jakautuu yhä enemmän. Eriarvoistuminen ja kulttuurinen polarisaatio jakaa väestön kilpaileviin ryhmiin, joiden edut erkaantuvat yhä enemmän. Mahdollisuus kaikkia hyödyttäviin ratkaisuihin vähenee.


Veroprogression perusteena tehokkuus

Hallitusten tulee ohjata yhteiskuntia pois yksilöiden ja firmojen tuhokäyttäytymisestä. Ihmisillä on, toisin kuin eläimillä, kyky kesyttää Darwin-talous. Keinot Frankin mukaan löytyvät veroista. Rikkaiden progressiivista verottamista perustelee tehokkuus (toisin kuin Ben Zyskowiczin ajattelussa, jossa rikkaiden lisävero on ”vertauskuvallinen ele” / Keskisuomalainen 10.1.2011).

Villi talous kesytetään verottamalla korkeakulutusta ja haittakäyttäytymistä. Amerikkalaiskirjoittajien mukaan näin jopa vältetään julkinen velka, saadaan paremmat palvelut ja isompi kakku.


Kuluttamisen progressiivinen verotus

Nykytaloudessa kuluttamista kiihdyttää suhteellinen kulutuskilpailu. Sellaisesta auttaa eroon progressiivinen kulutusvero, jolla korvataan progressiivinen tulovero.

Progressiivinen kulutusvero ei ole nykyinen arvonlisävero, ei myöskään vihreiden ekologinen tasavero. Progressiivisen kulutusveron laskentaperusteena ovat tulot vähennettynä säästöillä (verotettava  kulutus). Paljonko kulutat vuoden aikana, tulot miinus säästöt, kannattaa siis säästää ja investoida ja vähentää kulutusta. Verotus toimii säästämis- ja investointikannustimena.

Jälleen perusteena on parempi tuottavuus. Nykytalous on tehottomampi kuin Adam Smith oletusten pohjalta väitetään. Nykyverotus tuhoaa talouden tulevaisuuden.

Julkisen talouden (mahdolliset) leikkaukset on  kohdistettava kilpailulliseen kulutukseen. Säätelyn tai verojen vähentäminen ei ole ratkaisu darwinilaisessa nykymaailmassa.


Ovatko talouden tukipaketit virhe

Frankin kirjan pohjalta voidaan päätyä näkemykseen, että nykyiset tukipaketit yrityksille ja pankeille ovat maailmanlaajuinen virhe.

Oma kommentti: Eurooppa tuo jo nyt mieleen latinalais-amerikkalaisen kehitysmaan, jossa suurtilalliset (Euroopan pankit, yritykset ja poliitikot) häätävät asein tiluksiaan lähestyvät (meidät muut) säilyttääkseen omat etunsa ja asemansa (talouden toimijuus. tuloerot). Politiikan rakenteet ja sisältö on Frankin tavoin ajateltava läpeensä uusiksi.


Onko arvonlisäveron tasapaksu nosto hyvä

Frankin kirjan perusteella vastaus on ei. Nykyinen alv on tasavero, ei progressiivinen. Sama koskee vihreiden tyrkyttämiä ekologista verouudistusta ja energiaveroja.


Kannattaako ETLAa kuunnella

ETLAn analyysi ja politiikkasuositukset pohjautuvat smithiläiseen kilpailutalouteen. Arvonlisäveron (tasapaksu) nosto ja yhteisöveron alentaminen eivät käy yksiin frankilaisen politiikan kanssa. ETLAn ehdottama tuloveron alentaminen (esim. tasaprosentilla) supistaisi tuloverotusta, mutta pahentaisi talouden perustavia ongelmia, tuloeroja, yhteiskunnan jakautumista, ylikulutusta. ETLAa ei siis kannata kuunnella.


Mihin muuhun kilpailuspiraali johtaa?

Kilpailu ruokkii voittajaa pidäkkeettä kuten Frank esimerkeillään kuvaa: hirven sarvet, riikinkukon pyrstö. Kilpailulta katoaa pidäke, voittaja vie kaiken ja tuhoaa lopulta lajin, yhteisön, maan ja valtion.

Pidäkkeetön kehitys ei ilmene vain talouden nykykriiseinä vaan monessa muussakin. Poliittinen valta keskittyy pidäkkeettä. Kun väestöä haalitaan pienelle alueelle (Suomessa pääkaupunkiseutu), nykysääntöjen mukaan sen alueen poliittinen valta ylittää muiden vallan lopulta jopa yhteensä. Pieni alue voi tehdä muille mitä tahansa, kierre on pidäkkeetön, voittaja vie kaiken, eduskunta edustaa vain pientä plänttiä Suomessa. Ennen pitkää seurauksena on kriisi kuten taloudessa nyt. Myös ns. kuntauudistusta on tutkailtava tässä valossa.

 

Suomalaistieteen evolutionäärinen taso

Ei ole hyvää evoluutiota eikä huonoa evoluutiota, on vain evoluutiota (John Whitfield).

Suomessa Tieteenpäivien 2009 aiheena oli evoluutio (Darwin). Mieleen ei jäänyt ainoatakaan esitelmää, jossa Frankin tapaan olisi asetettu kysymys (sosiaali)darwinismin yläpuolelle kohottautumisesta, sivistymisestä, täysi-ikäistymisestä. Päiväkaupalla hoettiin evoluutiota, kilpailua ja luonnonvalintaa sellaisenaan, kaikkiin mahdollisiin asiayhteyksiin ängettynä.

Mikä selittää näin vaatimattoman kysymyksenasettelun Suomessa? Väittäisin, että eläimellisen evoluution suosioon Suomessa vaikuttaa hyväosaisen tiedeväen, tiedeinstituutioiden ja poliitikkojen (Stubb ja muut) oma suhteellinen  etu (Frankin perusargumentteja). Johtava tiedeväki on valmiiksi voittajia, heille nykyevoluutio on  kiva, todiste paremmuudesta. Kannattaa siis olla darwinisti. Sama koskee politiikan toimijoita. Tämä on yhteiskunnan tuhon tie kuten jo näkyy.

Onneksi USA:sta löytyy moraalisia ekonomisteja.

Robert H. Frank on professori Cornellin yliopistossa. Kirja ‘The Darwin Economy: Liberty, Competition and the Common Good’  ilmestyi 2011.


Keskustelua USA:ssa:

Robert H. Frank: Darwin, the Market Whiz, New York Times 17.9.2011.
Robert H. Frank: Charles Darwin, Economist, American Interest Magazine, Nov/Dec 2011.
Mark Thoma: The Great Economic Divide Makes Everyone Poorer, Fiscal Times 20.12.2011.
Belsky & Gilovich: What Darwin Can Tell Us About Black Friday, Time 30.10.2011.
The Darwin Economy and the Hamlet Problem of Economics, Wall Street Journal 12.10.2011.
The Darwin Economy, kirjaesittely
Ezra Klein: Robert Frank on ‘The Darwin Economy’, Washington Post 26.9.2011.
John Whitfield: Robert Frank’s The Darwin Economy, Slate.com 28.9.2011.
Ryan: The Darwin Economy, Swift Economics 9.1.2012.
Starve the Beast, Cornell Alumni Magazine 17.1.2012.
Has America Become an Oligarghy?, Peak Oil. 
Ronnie J. Phillips: The Darwin Economy.

Zyskowicz Ben: ”Suurituloiset talkoisiin”, Keskisuomalainen 10.1.2011.

Eduskunta keskusteli ministerien palkkojen leikkauksesta, kansanedustajien palkkioista sekä veroista. Tässä poimintoja keskustelusta esitysjärjestyksessä:

Anne Kalmari:
… Tällä ilmeisesti yritetään peittää se, että hallitus on budjettiriihessä sopinut 800 miljoonan euron veronkevennyksistä, ja nehän tulevat nimenomaan hyvätuloisille. Minun mielestäni Wahlroos ei tarvitsisi yhtään enempää helpotuksia, päinvastoin…

Matti Saarinen:
…eduskunnan kansliatoimikunta täällä käsitteli, että olisiko se voinut suositella pientä palkanalennusta kansanedustajille. Se leimattiin silloin erittäin arvovaltaiselta taholta pölhöpopulismiksi.

Timo Kalli:
… suomalaisia, jotka saavat saman tulotason kuin me edustajat, meitä kaikkia pitäisi samalla tavalla verottaa, ainakin hetkeksi enemmän, jotta pääsisimme siihen tavoitteeseen, että valtiolle saataisiin enemmän tuloja.

Ben Zyskowicz:
… en ole kyllä missään päin havainnut, en ylimpien johtajien enkä muidenkaan kohdalla, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkki olisi kannustamassa malttiin..

… pääministeri tienasi noin 160 000 euroa vuodessa ja ministerit sitten vielä vähemmän. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että nämä järjestöjohtajat, jotka nyt neuvottelevat raamituposta ja vastaavista, tienaavat ainakin työnantajapuolella selvästi enemmän. Johtavien lehtien päätoimittajat tienaavat selvästi enemmän, puhumattakaan nyt näistä johtajista yrityksissä, joille 160 000 on niin pieni raha, että sillä eivät töihin tulisikaan. He vaativat pääministerin palkkaan verrattuna semmoisen 5-10-kertaisen palkan ja päälle tietysti niin sanotut kannustimet, jotka voivat nostaa nämä ylimpien yritysjohtajien palkat monikymmenkertaisiksi verrattuna esimerkiksi pääministerin palkkoihin..

Mauri Pekkarinen:
… Ja se verolinja, mitä hallitus esittää, tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa nyt siellä ministeritasolla se käteen jäävä tulo kasvaa, siis sillä pakkatasolla, nyt en puhu tästä alennuksesta, puhutaan nyt vaikka 10 000 eurosta kuukaudessa. Se on monta tuhatta euroa, noin 4 000 euroa, vuodessa, minkä verran käteen jäävä tulo kasvaa sen linjan ansiosta.

… progressiivisen veron kevennys antaa kaikista suurituloisimmille kaikista eniten.

… paljon paremmin sitä voidaan edistää sillä, että verotuksessa tehdään linjaratkaisu, jossa niiden verotusta, jotka ovat vahvimpia, ei kevennetä niin kuin hallitus esittää ja se, mitä kevennysvaraa on, käytetään eri veromuodoissa niihin kohteisiin, joiden kautta voidaan verotuksellinen kädenojennus osoittaa niille, jotka ovat sen kaikista suurimmassa tarpeessa.

Pentti Kettunen:
… eduskunnan tulisi näyttää samanlaista esimerkkiä … lähetämme yhteisen viestin tälle palkkiotoimikunnalle, se kokoontuu välittömästi…

Vesa-Matti Saarakkala:
… osalta kansaa vietiin kansaneläke pois, joten tämä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta.

Pertti Salolainen (ivallisesti):
… Voitte panna jopa ilmoituksen lehtiin, että annoitte tähän hyvään tarkoitukseen rahaa.
(vertaa edustajien ’ilmoitukset’ Iltalehdessä 6.10. – jk)

Mauri Pekkarinen:
… koskaan ennen ei Suomessa 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus ole ollut niin keveä kuin mihinkä te nyt sen ensi vuoden verolinjalla viette. … Toteutatte ensin täydellisen inflaatiovähennyksen ja sen päälle vielä tämän ansioitten kasvun liukuman, myöskin sen vähennätte ensi vuoden taulukossa ja päädytte 3,3 prosenttiin.

Matti Saarinen:
… saamieni tietojen mukaan yhden jalkapallojoukkueen päävalmentaja tienasi noin 2-2,5 kertaa enemmän kuin vastaavana aikana Suomen pääministeri.

Pirkko Ruohonen-Lerner:
… nämä pienet symboliset palkkionleikkaukset helposti uppoavat näiden uusien valtiosihteereiden palkkakustannuksiin. … tämmöinen määräaikainen etujen leikkaus yhteiskunnan eri sektoreilla voisi olla hyvin kannatettava ajatus, kun se saataisiin vaan leviämään eri aloille.

Vesa-Matti Saarakkala:
… ei ole syntynyt ainuttakaan reaktiota tähän ideaan (eläke-etujen leikkaaminen), joka mielestäni liittyy aivan tähän asiakokonaisuuteen, ja näköjään näyttää olevan aika arka aihe.

Reijo Hongisto:
… 10 000 euroa ja enempi tienaavien on helpompi luopua palkastaan kuin minimipalkalla työskentelevän.

Anne Kalmari:
… kun täällä on esimerkiksi ministeri Häkämies paikalla, voisinko saada vastauksen, miksi momentilla on 719 000 euroa lisää rahaa, mikä se sellainen säästötalkoo on, jossa kustannukset nousevat? (vastausta ei tullut – jk)

Merja Kuusisto:
… Minä toivoisin, että tämä esimerkki laajenisi esimerkiksi meidän valtionyhtiöiden johtohenkilöihin.

Sanna Lauslahti:
… Kaivoin Tilastokeskuksen materiaalia valtion palkkatasosta. Valtiolla ansaitaan 10 prosenttia enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Sen lisäksi tulevat 1-2,5 viikkoa paremmat lomaoikeudet.

Kristiina Salonen:
… Itse en sellaista keskustelua arvosta. … Todellista työtä tavallisten ihmisten hyvinvoinnin eteen on kuitenkin vielä tehtävänä aivan muilla toimin.

Kimmo Tiilikainen:
Kun te, edustaja Zyskowicz, totesitte, että hallituksen hieno esimerkki ei ole saanut seuraajia yritysjohdossa, ei korkeissa virkaportaissa eikä nähtävästi myöskään tuponeuvotteluissa, eikö silloin johtopäätös olisi, että kun esimerkki ei toimi, niin täytyy mennä verotuksen kautta tasaamaan hyvinvointi- ja tuloeroja tällaisena tiukkana aikana? Eikö nyt olisi aika hallituksen harkita, että peruisitte jo lupaamanne veronalennukset ja kevennykset suurituloisille?

Matti Saarinen:
… eduskunta oli aikaansa edellä, kun jo vuonna 2009 keväällä silloinen puhemies havaitsi, että nyt ollaan vapaassa pudotuksessa, nyt pitää palkkoja alkaa leikata. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle, mutta tämä on eduskunnan historiassa kaiketi ainoa kerta, kun talon johto on vedonnut henkilökuntaan, jotta se alentaisi vapaaehtoisesti palkkojaan. Siinä kierteessä ollaan edelleen.

Maria Tolppanen:
… takaisin varallisuusvero … järkyttävää, mihin tämä maa on menossa.

Christina Gestrin:
… tässä salissa ei mielestäni ole sopivaa kehuskella sillä, että antaa lahjoituksen.
(entä Iltalehden palstoilla? -jk)

Kaj Turunen:
… Vähempiosaisten asiaa ei voi jättää pelkästään hyväntekeväisyyden varaan, vaan nimenomaan eduskunnan tehtävä on lainsäädännöllä turvata vähempiosaisten asema. Meidän pitää vaan miettiä, keitä ne vähempiosaiset sitten ovat. Ne eivät ole suinkaan niitä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.


Tarkentavia kysymyksiä ja kommentteja:

Kansalaisilla on oikeus tietää mikä on Matti Saarisen mainitsema ”erittäin arvovaltainen taho”, joka leimasi kansanedustajien pienet palkanalennukset pölhöpopulismiksi.

Sanna Lauslahden näkemys, jonka mukaan valtiolla ansaitaan 10 % enemmän kuin yksityisellä sektorilla, on kiinnostava. Se saattaa olla tosi, mutta vaatii tarkentavan analyysin. Keskiarvot peittävät sisällön. Mitä julkisen sektorin palkoissa ja palkkarakenteissa on tapahtunut 5 tai 10 viimeisen vuoden aikana. Aiemmin kuka tahansa näki kenen tahansa palkan vilkaisemalla palkkataulukoita. Nyt palkkatietojen näkeminen on tehty mahdottomaksi (esimerkkinä Jyväskylän yliopisto). Palkkahaitari julkisella sektorilla on revennyt. Repeämiseen piiloutuu poliittinen ohjaus: oikein ajattelevat palkitaan, väärin ajattelevat rangaistaan. Kenellä on oikeus palkita, kenellä oikeus rangaista? Vastaukseksi ei riitä pikkujuridiikka vaan asiaa on lähestyttävä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, eettisesti, ihmisyydestä käsin.

Poliittinen piilo-ohjaus palkkauksen avulla jähmettää julkisen sektorin rakenteet hyväosaisia suosiviksi, kapeuttaa toimintasisällön, estää dynamiikan ja uuden etsinnän. Kapeuttaminen piiloutuu mm. sanoihin ’toimivuus’ ja ’tuloksellisuus’. Eduskunnan keskustelu oli hyvä ensiavaus, lisää sellaista. Palkkaus on enemmän sisältö- kuin etuuskysymys.

Eettinen ja yhteiskunnallinen Start up. Eduskunnassa pieni ryhmä on innostunut startupeista. Eduskunnalla on nyt otollinen tilaisuus luoda yhteiskunnallista start up -henkeä palkka- ja tuloerojen osalta.

Miksi vihreät eivät sanoneet sanaakaan eduskunnan palkkakeskustelussa? Vaikeneminen on vallitsevien käytäntöjen puolelle asettumista, yhteiskunnallinen valinta, uusmodernia konservatismia.

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto on Jyväskylässä todennut, että Suomen uhka on maan sisäinen. Uhka kumpuaa yhteisyyden tunteen rikkoutumisesta, masennuksesta, terrorista, johtajien ylisuurista palkkioista (KS 6.10.).  – Haavistolaiset, miksi te luikitte ulos eduskunnan keskustelusta, eikö koheesio kiinnostanut?

Koheesioehdotukseni: leikataan yli 5000 euron palkoista 30 tai 50 tai 75 %. Perustelu: seuratkaa USA:n katutapahtumia.

Mikään ei estä ketä tahansa edustajaa olemasta palkkioasiassa aloitteellinen. Olettehan aloitteellisia lehtien palstoillakin. Luontevimmin aloitteellisuus sopii kansliatoimikunnalle.  Sen jäseniä ovat Heinäluoma, Ravi, Joutsenlahti, Backman, Jääskeläinen, Kalli ja Orpo. Varajäseniä ovat Karimäki, Nylander, Rauhala, Virtanen Erkki. Iltalehdestä päätelleen useat tai useimmat näistä ovat kannattaneet palkkion alentamista. Seurataan mitä he tekevät.

Edellä referoitu eduskunnan keskustelu kokonaisuudessaan
(pöytäkirja 4.10.2011)

Ranska asettaa kolmen prosentin veron yli 500 000 euroa vuodessa ansaitseville. Veroa kannetaan kunnes valtion alijäämä laskee kolmeen prosenttiin kansantuotteesta (linkki).

Ranskalainen liike-elämäryhmä vetoaa poliitikkoihin rikkaiden verotuksen kiristämiseksi (linkki): ”rahallinen panoksemme ei ole ratkaisu sinänsä: sen on oltava osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta.”

Huomatkaa sanat ’osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta’ – eivätkö ne olekin vallankumouksellisia. Euroopan ja maailman yllä liikkuu jälleen aave. Edellisen aaveen pani merkille Karl Marx.

Sijoittaja Warren Buffett ehdottaa lisäveroa amerikkalaisille, joiden tulot ylittävät miljoona dollaria vuodessa, lisäporras kymmenen miljoonan kohdalle (linkki). ”Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia tulla toimeen, me upporikkaat saamme yhä hämmästyttäviä verohelpotuksia… 1980-1990-luvuilla verot olivat paljon korkeammat, silti niiden aikana luotiin 40 miljoonaa työpaikkaa.”

USAn talouskriisin syynä on pidetty Bushin verohelpotuksia suurituloisille. Obama on yrittänyt niitä perua. Suomen talouden kriisin syy ollaan löytävinään vain ulkomailta. VM, hallitus, puolueet ja talouden eliitti vaikenevat 2000-luvun prosenttiperusteisista miljardialennuksista suurituloisille. Kataisen hallitusohjelman piiloydin on alennusten häivyttäminen pois mielistä. Vihreät, vas, sd, kok, rkp ja kd ovat kaikki yhtä osallisia.

Nyt Ranskasta ja osin USAsta nousee uuden moraalin aikakausi, peräti liike-elämä vetoaa veronkorotusten puolesta. Sen sijaan Suomessa Katainen ja elinkeinoelämä ehdottelevat prosenttiperusteista tuloveroalennusta.

Ennemminkin Suomessa tarvitaan 5 – 10 vuoden projekti, jossa prosenttiperusteisilla tuloveron korotuksilla (ennallistamisella) hoidetaan kuntoon julkisen talouden kestävyysvajeet, alijäämät ja velat, yhteiskunta ja talous palautetaan terveelle pohjalle.

Veronkorotusten vaihtoehtona voi osin olla palkka- ja eläkekatto. Julkishallinnon palkkakatoksi ehdotan 5000 euroa kuukaudessa. Tämä koskee kaikkea henkilöstöä, myös kansanedustajia, ministereitä, ay-liikkeen johtajistoa ja henkilöstöä (toki muitakin). Kuka tahansa pärjää sillä erinomaisesti, missä siis moraali?

Eläketurvakeskuksen ja Liisa Hyssälän eduskunnalle antama todistus eläkekaton mahdottomuudesta joutaa jätteeksi. Eläkekatoksi kaikille 5000 euroa kuukaudessa, jos sitäkään.

Pörssikielellä tätä kutsutaan korjausliikkeeksi. Se kuuluu normaaliin elämänmenoon, kurssit tulevat välillä alas. Näin yhteiskunta vakautuu.

Korjausliike voi saman tien olla kansojen välinen veromoraalikilpailu. Suomeltakin löytynee kilpailukykyä, ellei myöhästy lähdössä. Kannattaa yrittää, onhan Suomi yrittäjyyden maa. Ehdotteliko Tuomioja tällaista?

Moraalikilpailun häviäjiksi Suomessa on veikattu vihreitä. Heidän pelinsä – jalkapallotermein – on pakannut pieneksi. Itämeren miljoona, kehytonni tai karhujen ammunta ovat heille megaongelmia samaan aikaan kun Ville Niinistö sivulauseessa ohimennen julistaa vihreiden tuen Kataisen prosentuaaliselle veroalennukselle (HS 25.8.). – Olisiko ”maailmanlaajuinen tulonlähteiden ja menojen uudistus” sittenkin visiokkaampaa kuin Heidi Hautalan iänikuinen kehytonni. Ei tartu ranskalaishenki Suomen vihreisiin.

Mitäpä heistä. Osoittautuuhan veromoraalikilpailu jopa EU:n pelastajaksi. Maailman katse kääntyy ranskalaisviritteiseen henkiseen johtajuuteen. EU:n rooli ilmastopolitiikankin edelläkävijänä saa vihdoin globaalin tunnustuksen.


Suunnittelukokous?

Miten veromoraalikilpailu saadaan liikkeelle Suomessa? Tarvittaisiinko suunnittelukokous? Tämän kirjoituksen kommenttiosiossa voi tehdä ehdotuksia ajankohdaksi ja paikaksi. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse juhani.kahelin@essee.net

Lähteitä, lukemistoa.

Ranskan veropolitiikan uutisointeja: Uusi Suomi. Taloussanomat. Financial Times.
Warren Buffett’n ehdotus: MTV3.

Sauli Niinistö ja Mari Kiviniemi tuomitsevat vaalikiihtymyksen. He eivät kysy, mistä ärtymys kumpuaa. Ihmiset kokevat itsensä poliittisesti syrjäytyneiksi. Miten käy vaalipettymyksen jälkeen, kun mikään ei muutu ja ”kestävyysvajetta” aletaan hoitaa? Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Päättyneellä vaalikaudella on tehty röyhkeitä poliittisia temppuja, esimerkkeinä yliopistojen ryöstö ja nuorten toimeentulotuen leikkaus. Ne ovat röyhkeydessään ainutlaatuisia kautta aikain.


Yliopistolaista vaikeneminen, vastareaktio nousemassa

Eri puolueita edustava yliopistoväen ryhmittymä julkaisi 12.4. kannanoton ”Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta”. He kutsuvat uutta yliopistolakia itsenäisyyden ajan huonoimmaksi ja tiedevihamielisimmäksi yliopistolaiksi.

Mitä arvoa on ”vaalikeskustelulla”, jossa ei lausuta kertaakaan sanaa yliopisto? Päättäjät vain naureskelevat ja esiintyvät mainoksissaan taivaallisina leivosina. Raivostuttavaa


Vihreiden perustulopetos

Espoon markkinoilla sain Uudenmaan vihreiden vaalilehden ja henkilöesitteitä. Ville Niinistö ja Johanna Karimäki ylistävät vihreiden perustulomallia. Kuinka se työllistää, vapauttaa, tasapainottaa julkisen talouden, korjaa huoltosuhteen, on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali ja kustannustehokas, vaikka mitä vaikka mitä.

Kun vihreiden mallia pöyhii, useimmat väitteet paljastuvat jotakuinkin höpö höpöksi. Vihreiden perustulomallissa jokainen – toimitusjohtaja Matti Alahuhdasta alkaen – saa 500 euroa kuukaudessa käteen ja tämä nimenomaan verottomana kaikille.

Perustulon päälle ansaittua tuloa verotetaan vihreiden ehdotelman mukaan 5000 euron kuukausituloon asti 39 % ja siitä ylöspäin 49 %.

Nykyään ylin marginaalivero on 56 %. Matti Alahuhdan 2 miljoonan euron tuloilla nykyveroksi tulisi kai reilu miljoona, kenties 1,1 miljoonaa (riippuu veroportaikosta ja mikäli he ylipäänsä tuloveroa maksavat). Vihreiden perustulomallissa Alahuhdan tuloveroksi tulisi 974 000 euroa. Toimitusjohtajan verot laskisivat karkeasti 100 000 euroa vihreiden mallin ansiosta. Ja päälle 6 000 euroa verotonta perustuloa.

Sen sijaan tulottoman ihmisen bruttotulon lisäys olisi yhtä kuin perustulo eli 6000 euroa vuodessa, tosin siitä suurin osa kuluisi vihreiden ympäristöveroina pois. Alahuhdan nettolisäys olisi karkeasti 20-kertainen tulottoman (brutto)lisäykseen verrattuna.

– Toki olen voinut ymmärtää osittain väärin, vihreiden malli ei ole selkeä, mutta, arvoisat vihreät, kun kerran käytätte sitä vaaliaineistona, niin kirjoittakaa niin että kaikki ymmärtää. Perustulo -sanan kevyt heittely harhauttaa monta äänestäjää, mikä lieneekin tarkoitus.

Jatkatte: ”perustulolla korvataan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet” ja kohta perään: usein tarvitaan asumistukea ja muita tukimuotoja tai sairauspäivärahaa. Mitä siis oikeasti tapahtuu? Eikö tämä ole sillisalaattia? Jos kaikki vähimmäisetuudet korvataan kaikille maksettavalla perustulolla, niin eikö erityistuen tarvitsijan asema suhteessa muihin heikkene radikaalisti?

Perustulo on keino jakaa yhteistä vaurautta, sanotte. Kenenkä yhteisestä vauraudesta te puhutte?


Miljardi euroa lisää ympäristöveroja

Vihreät asettavat perustulon ehdoksi miljardin euron uudet ympäristöverot. Näin perustulo kuulemma saadaan kustannusneutraaliksi valtiolle ja kunnille. – Tässä pelataan epäuskottavan karkeilla napeilla.

MTV3:n tentissä Anni Sinnemäki huusi, kuinka meidän on pakko, ”meidän on pakko” nostaa ympäristöveroja. – Ei ole mitään pakkoa. Maapallon ekologian hoitamiseksi on parempiakin toimia kuin ympäristöverot.

Jos perustulon ehtona on vihreiden ekologinen verouudistus, niin toteutukoon se vain minun ruumiini ylitse.


Huoltosuhteen vääristäjät, ikärasismi

”Yhteiskunnan suurimpia ongelmia on huoltosuhde”, sanotaan vihreiden perustulopaperissa.  Tällaista puhetta pidän loukkaavana ikärasismina. Yhdestä kansanryhmästä tehdään ongelma ja syyllinen. Koko huoltosuhteen käsite on mekaanista viisastelua. 100-vuotias mies Impivaarasta on parempi työntekijä ja huoltaja kuin Anni Sinnemäki tai Ville Niinistö.


Perustulolla työtä tarjoamaan

”Perustulon avulla työssäkäyvien määrää voitaisiin nostaa”. Hetemäen verotyöryhmä puolestaan kertoi, että tuloveroja alentamalla työn tarjonta kasvaa. Osa tutkijakuntaa tyrmäsi sen väitteen. Työkäyttäytyminen näyttää kelpaavan yhden jos toisenkin liberaalin vaalimössöksi.


Järjestelmien ja byrokraattien kieltä

Vihreiden perustulopaperi on järjestelmien kieltä, byrokraattien kieltä, yläviistoisten eliittien kieltä. – Eikö pitäisi lähteä yksittäisen ihmisen tasolta ja ihmisten keskinäisyydestä? Näin olen perustulon parhaimman puolen mieltänyt. Vihreiltä se on kadonnut.


Leikkaamalla aktivointi

”Tarvitaan aktivointilisiä jotta tavoitettaisiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ohjausresurssien piiriin” (vihreiden perustulopaperi).

– Pyhäkoulutädit ohjaavat meitä,  tavoittavat meidät, puuttuvat meihin, meidät aktivoidaan, hyväntahtoisesti he katsahtavat korkeuksista alas. Kiitos riittää. Riittää, kun aktivoitte itsenne.

Kuinka aktivoitte päättyneellä vaalikaudella? Leikkasitte ei-aktivoituvien nuorten toimeentulotukea 20 – 40 %. Työelämävaliokunnassa asian päällä istui Johanna Karimäki, sosiaali-ja terveysvaliokunnassa Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki. Ainoatakaan kriittistä sanaa ette lausuneet eduskunnassa ettekä muualla. Ryhmänne julisti tukeaan sinivihreälle hallitukselle. Nyt vaaliesitteenne ovat täynnä ”heikoimpien puolesta”, kas näin:

…heikoimpia ei saa unohtaa … perusturvaa on parannettava nostamalla pienimpiä etuuksia  … vähäosaisista huolehditaan … ekologista verouudistusta on jatkettava … heikoimmista huolehtiminen … kaiken kauniin säilyttäminen…

– Näin lupaa vaaliesitteessään henkilö, jolta pari kuukautta aiemmin ei eduskunnassa löytynyt yhtään moittivaa sanaa nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta (Karimäki).


Mistä vaaliärtymys siis johtuu

Vaaliärtymys ja kiihtymys johtuu (muun muassa) siitä että eduskuntaan mennään lirkuttelemalla. Jatkamaan yliopistojen ja tieteen ryöstöä, jatkamaan toimeentulon kiristyspolitiikkaa.

Ainoa mitä Helsingistä, Espoosta ja Turusta muuta maata kohtaan kuuluu on impivaarasyytökset, ylenkatse ja ivanauru.

Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta (raportti 14 s), ryhmän blogi,  adressi
Vihreiden perustulomalli

Jyrki Katainen kirjoittaa: ”Kokoomus esittää työllistävää verouudistusta… Keventäisimme palkkaveroa ja yritysveroa. Kiristäisimme työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia veroja, kuten pääomaveroa, arvonlisäveroa sekä ympäristöä ja terveyttä koskevia veroja.” (HS 5.4.)

Ville Niinistö kirjoittaa: ”Vihreät ovat valmiita nostamaan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.. Kahdesta keskeisestä suuresta verosta, työtulojen verosta ja arvonlisäverosta, valitsemme mieluummin alv:n korottamisen.” (Iltalehti 4.4.)

Ehdotan, että vaaleissa ja vaalien jälkeen kootaan rintama torjumaan kokoomuksen ja vihreiden samanhenkinen veropolitiikka. Pienistä näennäiseroista huolimatta nämä kaksi ajavat yhteiskuntaa, jossa yritykset ja palkkatyö karkaavat omaan maailmaansa ja muu kansa, pienipalkkaiset, palkattomat, tulottomat ja vähävaraiset jäävät yhä enemmän sivuun ja herrojen elämän maksumiehiksi.

Yhä enemmän on niitä, joilla on pieniä työtuloja tai ei tuloja lainkaan, on työttömiä, työpajalaisia, pätkätyöläisiä, kansaneläkeläisiä, työmarkkinatukilaisia, opiskelijoita ja vastaavia.

Kokoomuksen ja vihreiden kannustavaa logiikkaa soveltaen löydämme ratkaisun: lisätään työtulojen verotusta voimakkaasti ja sitä enemmän mitä ylemmästä tuloluokasta on kyse. Tämä kannustaa työssä pitkään olleita ja varsinkin suurituloisia vähentämään työn tarjontaa. Näin työpaikkoja vapautuu nyt sivussa oleville, siis nuorille, syrjäytyneille ja vähävaraisille.

Me työelämän tatit voimme välillä heittäytyä taiteilijoiksi tai kokopäiväisiksi blogisteiksi. Kulttuurielämä nousisi uuteen kukoistukseen samalla kun kokoomuksen työllistävä verouudistus muuttuu todeksi.

Tämä olisi myös vihreää kierrätystä sekä uutta innovaatiopolitiikkaa. Työn kierrätys tuottaa uusia ideoita, uusia näkökulmia ja toimintatapoja, työelämän dynamiikkaa ja sitä kautta Suomen menestystä. Pitäisiköhän eduskuntakin kierrättää?

Arvonlisäveron noston vihreät kuorruttaisivat vähennysten viilauksella. Tällaiset puheet ovat poliittista teatteria. Vähennyksistä eivät ylipäänsä kaikki pääse osallisiksi. Toiseksi ”kompensaatiot” ovat katoavia. Kolmanneksi ne ovat alentavaa köyhäinhoitoajattelua.

Työtulojen verotus ylös, arvonlisävero alas – siinä hallitusohjelman vero-osio tiivistetysti.

Mitä Euroopan taloudelle pitäisi tehdä. Neljä ranskalaisekonomistia julkaisi aiheesta manifestin. Samaan aikaan Mari Kiviniemi yhtyy Saksan, Ranskan, Britannian ja Hollannin EU:lle osoittamaan kurikirjelmään. Oliko Kiviniemellä valtuuksia, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund.

Viiden maan kirjelmä (kuva 2) vaikuttaa viattomalta ja teknisluonteiselta. Sen merkittävyys alkaa aueta, kun vertaamme sitä ja ranskalaisekonomistien manifestia (kuva 1) toisiinsa.

Kuva 1. Ranskalaisekonomistien manifestin alkusivu.
Kuva 2. Viiden maan kirjelmä EU:lle.
 

10 väärää oppia sekä Manifestin kritiikki ja ehdotukset

Ekonomistien manifesti kiistää väitteen pääomamarkkinoiden tehokkuudesta. Pääoman hinta ei toimi tasapainottavasti vaan kuplia synnyttäen. Manifestin politiikkaehdotukset:

  • pääomaliikkeiden verottaminen ja valvonta
  • pääomaliikkeiden kiinteämpi kytkentä reaalitalouteen
  • pääomakaupan tuottojen rajaaminen.
  • pääomamarkkinoiden ja niillä toimivien erottelu toisistaan


Tuottavatko finanssimarkkinat talouskasvua?
Aitojen tuottojen ja tuottavien investointien löytäminen on yhä vaikeampaa. Tilanne johtaa velkoihin, kiinteistökupliin, fiktiiviseen varallisuuteen, kestämättömään kulutukseen. Ehdotukset:

  • yritysten sisälle on eri sidosryhmille taattava vastavoimat (siis talouden demokratisointi, täysin vaiettu näkökulma Suomen ”elvytyksessä” )
  • suurten tulojen verotuksen voimakas kiristäminen
  • yritysten finanssimarkkinariippuvuuden vähentäminen
  • julkinen luottopolitiikka

Osaavatko markkinat arvioida julkisten talouksien selviytymistä. Manifesti:

  • luottoluokitusten ei saa antaa vaikuttaa esim. valtioiden korkoihin
  • luokitukset läpinäkyviksi
  • Euroopan keskuspankille isompi rooli finanssimarkkinariippuvuuksista vapauttajana

Onko julkisen velan syynä liikakulutus? Manifesti:

  • Julkiset velat, niiden alkuperät, velkojat ja velkojen määrät auditoitava avoimesti

Onko julkisia menoja leikattava julkisen velan hoitamiseksi? Manifesti: pitkällä aikavälillä julkinen talous edistää kasvua. Leikkaukset EU-maissa samanaikaisesti pahentaisivat lamaa ja aiheuttaisivat lisää julkista velkaa.

  • sosiaalimenojen taso täytyy pitää yllä tai jopa kasvattaa
  • varsinkin koulutus-, tutkimus- ja investointimenoja lisättävä

Onko julkinen velka taakka seuraaville sukupolville? Manifesti lähestyy asiaa toisin. Tehdyistä veronalaennuksista ovat hyötyneet rikkaat, nämä ovat sijoittaneet veroilta säästyneitä varoja tuottavasti mm. julkisten alijäämien rahoittamiseen. Verojen tasaava vaikutus on kääntynyt ylösalaisin rikkaiden hyväksi.

  • välittömiin veroihin on palautettava voimakas uudelleenjakava progressio
  • yritysten verovähennyksiä on karsittava

Valtiot ja keskuspankki on alistettu finanssimarkkinoille. Manifesti:

  • Euroopan keskuspankin saatava rahoittaa suoraan valtioita kohtuukorolla
  • finanssimarkkinoiden merkityksen vähentäminen
  • mahdollisesti julkisen velan uudelleenstrukturointi

Väite: EU suojelee sosiaalisen Euroopan mallia. Manifesti: rakennereformit ja Lissabonin sopimus eivät ole olleet demokraattisia eivätkä ihmisiä kokoavia. Sosiaalinen Eurooppa on jäänyt tyhjäksi sanaksi. Vain kilpailun ja finanssien Eurooppa on vahvistunut. EKP:n riippumattomuus politiikasta sekä kasvu- ja vakaussopimus ovat epäluottamus demokraattisesti valituille hallituksille.

  • kilpailupolitiikan sijasta on luotava periaatteita Euroopan sosiaalisen edistyksen harmonisoinniksi
  • pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n ja muun maailman välillä on kyseenalaistettava ja korvattava sopimuksilla

Väite: euro on suoja kriisejä vastaan. Manifesti: varsinkin Saksa kohdisti kriisin taakan väestöön (työvoimaan) ja palkkoihin, hyötyi kriisistä muiden kustannuksella, seurauksena on ylijäämiä yhtäällä, alijäämiä toisaalla. Tasakorkoisuus mahdollisti kuplapolitiikan osassa maita. Komission ajamat sosiaalileikkaukset syventävät kriisiä ja luovat jännitteitä maiden välille. Koordinaation puute ja solidaarisen EU:n budjettipolitiikan poissaolo ovat luoneet tilaa spekulaatioille euroa vastaan. Ehdotukset:

  • makropolitiikan koordinaatio
  • eri maiden ali- ja ylijäämien tasapainottaminen
  • lainoja eri maiden välille
  • jos euroa hajoaa, on Euroopalle luotava uusi rahajärjestelmä


Johtaako Kreikan kriisi Euroopan ’taloushallitukseen’ vai uudenlaiseen solidaarisuuteen?
Eurooppa on hylännyt keskuspankkioption tehden itsensä riippuvaksi finanssimarkkinoista. Komissio, IMF ja hallitukset himoavat rangaista Kreikkaa, pakottavat sen säästöohjelmiin ja palvelujen yksityistämiseen. Finanssikriisin alkuperät ollaan unohtamassa. Komissio ja Saksa vaativat kurisääntöjä perustuslakeihin, uusia valvojia finanssipolitiikkaan, rakennereformeja ynnä muuta. Finanssieliitit ja teknokraatit kehittelevät shokkistrategioita (VM ja Hetemäen ryhmä Suomessa). Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja talouden kysyntä heikkenee, kotitaloudet ajetaan eläke- ja terveyssäästäjiksi, elämä finanssioidaan. Hyöty tästä kiertyy samoille finanssi-instituutioille, jotka olivat kriisin syy. – Mainio esimerkki Suomesta: FK:n ja VM:n päivänvanhat (12.1.) ehdotukset eläkevakuutuksiksi, joissa tosiasiassa on kyse asuntovarallisuuden ryöstöstä pankeille ja vakuutusyhtiöille. Manifestin ehdotuksia:

  • Eurooppaverot (hiilivero tai yhteisövero)
  • tehokas Eurooppa-budjetti tasaamaan talouksien eroja
  • julkisten ja sosiaalipalvelujen tasaaminen eri maiden välillä
  • Euroopan talouden viherryttäminen halpakorkoisilla lainoilla
  • finanssipolitiikkojen keskiarvo Euroopassa ei saa ole leikkaava

Tarvitaan aloitteellisia maita (manifesti)

Eurooppaa on kolme vuosikymmentä rakennettu teknokraattiselle perustalle. Väestöt on suljettu talouskeskustelun ulkopuolelle. Finanssimarkkinoiden tehokkuuteen uskova uusliberaali politiikka on nyt hylättävä, rajoitettava finanssien valtaa, koottava varoja voimakkaasti tasaavalla verotuksella. On palautettava demokraattinen legitimiteetti.

EU sai alkunsa kuuden maan aloitteilla. Nykypolitiikan katastrofaalisten seurausten myötä talousdebatti hulmahtaa yli Euroopan. Myös nyt tarvitaan aloitteellisia maita. On politiikkainnovaatioiden aika.

Eurooppa on enemmän kuin talousprojekti. Markkinadiktatuurin sijasta on rakennettava demokraattinen manner. On käynnistettävä demokraattinen keskustelu. Valtaekonomistit rationalisoivat finanssimarkkinapolitiikkaa, joka tyrkyttää kilpailua joka soppeen ja hetkeen. Politiikan teoreettiset perusteet on pantava uusiksi. Vakaussopimusten ja vääräoppien tilalle tarvitaan useampia malleja (pluraliteettia).

Mihin ja millä valtuuksilla Mari Kiviniemi sitoo Suomea

Ulkopolitiikka-lehti 4/2010 kertoo Kiviniemen politiikasta näin:

  • Mari Kiviniemellä ei ole suurta visiota EU:n kehittämiseksi. Ongelmia ratkaistaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Suomen linjan yksi peruspilari on pragmaattisuus.
  • 3K:n politiikka: kuri, koordinaatio, kilpailukyky (Kiviniemi itse UPIn jälkilöylyissä).
  • Nyt yritetään sopia valtiontalouksien valvonnan tehostamisesta sekä yhteisistä pelisäännöistä luistavien maiden rankaisemisesta.
  • Yhteinen kakku ei juurikaan kasva, mutta jakajia on entistä enemmän.
  • Entistä toimivampien sisämarkkinoiden luominen on päällimmäinen huolenaihe juuri nyt.
  • On kiirehdittävä kilpailukykyä ja kasvua edistäviä toimia.
  • En jaksa uskoa, että populismin kasvu johtuisi yksin siitä, että kansalaiset kapinoivat EU:n demokratiavajetta vastaan. Kyllä kasvualustana ovat paljon arkisemmat asiat.
  • Unionin sisäisestä demokratiatilanteesta kansalaiset tuskin ovat huolissaan. Vasta tulosten ja lisäarvon Eurooppa lunastaa legitimiteetin kansalaisten silmissä.
  • Meillä Suomessa EU-asioihin vaikutetaan demokraattisella tavalla, koska eduskunta on niin vahvasti muotoilemassa EU:ssa ajettavia asioita.

Kiviniemen lista on osin fraseologiaa. Silti näemme heti, että se ( = Suomen politiikka) eroaa olennaisesti ranskalaisekonomistien ehdotuksista. Ranskalaisten olennaiset osiot puuttuvat Kiviniemen listasta (esim. sosiaalinen ja tasa-arvoistava Eurooppa).

Viiden maan kirjelmä EU:lle, missä budjetin rajaksi vaaditaan aluksi 2,9 % ja vuodesta 2014 alkaen inflaation määrä eli nollakasvu, näyttää teknisluonteiselta, viattomalta. Kuitenkin tämä vaade estää ranskalaismanifestin ehdottaman politiikan.

Määrällistäkin rajausta olennaisempi on kirjelmään kätketty pyrkimys varojen uuskohdennuksiin. Piilotavoitteena on suunnata EU:n varat entistä enemmän elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Muista kohteista jouduttaisiin leikkaamaan. Itä-Euroopan maat ovat jo olleet vihaisia kirjelmän johdosta, mikä on erittäin ymmärrettävää. Menemällä mukaan röyhkeään ja itsekeskeiseen politiikkaan Suomi hajottaa EU:ta sisältä käsin (onko tämä hyvä vai paha!).

Onko EU:n menojen jäädytys oikeasti Suomen hallituksen, eduskunnan ja suuren valiokunnan linja, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund (HS 18.12.2010, kuva 3).

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen ”omin luvin”, niin eroaako tämä periaatemielessä paljoakaan Paavo Lipposen omavaltaisista lupauksista Bushille Irakin sodan suhteen. Niiden lupausten jälkilöylyissä ratkaistiin silloiset eduskuntavaalit (Lipponen / Jäätteenmäki). Onko Kiviniemi-gate alkamassa?

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen ”omin luvin”, niin eikö olisi oikein, että viimeistään eduskuntavaalien jälkeen pääministerinä olisi joku muu, olkoon kuka tahansa. Suomi ansaitsee pääministerin ja hallituksen, jolla on yhteiskunnallisesti innostavaa sanottavaa eikä pelkkää lukkarinkeppiä. Lipevä hymy ei riitä ministerille.

Sitä paitsi: Kiviniemen ihmiskuva on alentava. Kiviniemelle eurooppalaiset ovat syöttöporsaita, jotka ovat tyytyväisiä tai vinkuvaisia sen mukaan millaista suurusta kuppiin milloinkin kaadetaan. Voi näitä Perikleen aikoja.

Kuva 3. HS: Suomi tukee vaatimuksia menokurista. Kuva 3. HS:  Suomi tukee vaatimuksia menokurista.

Talouskriisin lopputulema: kuriyhteiskuntako?

Kuria, uusvalvojia, kehyksiä ja länkiä hoetaan nyt joka suuntaan, kunnille, valtioille ja EU:lle.

EU-komission tyrkyttämiä valvojia Suomi on pian pullollaan. Talousneuvostokin, maailman turhin ja epäeettisin. Eikö sitä vieläkään ole lakkautettu? Komission käskystä Talousneuvosto mietinnöi uutta asiantuntijaneuvostoa valvomaan kuria. Kuka on asiantuntija? Kuria on Suomessa valvottu hajautetusti, Talousneuvosto sanoo. – Niinpä onkin, niin hajautetusti että akateeminen körttikansa vaikenee, ei ole Suomessa yhtään ’ranskalaisekonomistia’.

Sauli Niinistön ehdottama viisaiden neuvosto, samaa sarjaa kuin oli EU:n viisaiden neuvosto ja Suomen brändiryhmä. – Tosiaan, Jorma Ollila kolmannen kerran asialle.

Varokaa VTV:tä, julkaisi tiukat kestävyys- ja kehysukaasit. Tämä eduskunnan neutraali ja epäpoliittinen virasto, verovaroista kustannettu.

EU:n tutkimuspolitiikka?

Suomi on siis mukana suhmuroimassa EU:n varoja omaa elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Mitä on tämä tutkimus? Valaisevan kuvan siitä antaa Mari Kiviniemen saatekirjoittama raportti ’Suomen tutkimus- ja innovaatiopoliittiset linjaukset vuosille 2011 – 2015’.

Tieteenpäivien avajaispuheessa 12.1.2011 professori Ilkka Hanski tuomitsi valtioneuvoston linjaraportin jyrkin sanoin vain elinkeinoelämää hyödyttävänä innovointina. Tarvittaisiin oikea tiedeministeri, kaksi innovaatioministeriä riittää jo, hän sanoi. Hanskin tuomio Suomen ja sitä myötä EU:n tutkimuspolitiikalle oli pitkään aikaan riemastuttavin politiikan ”arviointi” tiedemaailman toimesta. Auetkoon uusi ura oikealle tieteelle, hävitköön innovaatioministerit, pekkariset ja virkkuset.

Ajan henki, UPI ja akateeminen sivistyneistö

Ranskalaisekonomistien kirjelmän – vaikka oltaisiin eri mieltäkin – pitäisi hätkähdyttää Suomessa. Suomen ”älymystö” on kuin kirkonmäelle kokoontunut körttikansa. Tutkijat ja virkamiehet imivät hartaina Mari Kiviniemen sanat ”hyvässä seurassa ollaan”, kun hän UPIn jälkilöylyissä 21.12. selosti Eurooppa-neuvoston kokousta mainiten ohimennen kurikirjelmän. David, Angela, Nicolas, Mark ja Mari.

Ulkopolitiikka-lehdessä Teija Tiilikainen ratkeaa riemusta. ”Pääministerin asema on vahva, hänen sormiensa läpi kulkee tärkein, on oltava aloitteinen, kurinalainen, pitää vakuuttaa kansalaiset ja markkinat, ennen kaikkea Kiviniemi ajan hengen mukaisesti tähdentää sisämarkkinoita ja EU:n globaalia tehtävää.” – Alkaa kaivata Raimo Väyrystä takaisin UPIn johtoon, edes hiukkanen analyysiä.

Jos Kiviniemen globaalisaatio on ajan henki, niin olkoon ranskalaisekonomistien kulttuurieurooppa tulevaisuuden henki.

EU on tienhaarassa. Eteneekö EU kiinalaista harvainvaltaa kohti vai sosiokulttuurista Eurooppaa kohti? Jos nykyhallituksen, kiviniemineen kaikkineen, annetaan huseerata vaalien jälkeen, niin Euroopan ja Suomen tie on Kiinan tie. Hyvästi antiikin sivistysmieli, hyvästi perustutkimus, hyvästi aineen ja avaruuden taa kurkottava etsivä mieli, hyvästi demokratia, hyvästi kulttuurikansalaisuus, hyvästi innostus ja elämisen ilo.

Ranskalaismanifestin kirjoittajat työskentelevät Ranskan tiedeakatemiassa, Sosiaalikorkeakoulussa, Taloustieteiden tutkimuskeskuksessa ja Attacin tieteellisessä neuvostossa, yksi heistä on Taloustieteen seuran puheenjohtaja. Voisitteko kuvitella että Suomen Akatemian, Helsingin yliopiston, Tiedeakatemian, Tieteellisten Seurain valtuuskunnan, UPIn, Valtiotieteellisen Yhdistyksen tai Kansantaloudellisen Yhdistyksen keskuudesta löytyisi ainekset vastaavanlaiselle Manifestille? Ei ikinä, ei ikinä, ei ikinä.

Suomessa akateeminen sivistyneistö on yliopistolailla, tutkimuslinjauksilla, pätkätöillä, yritysyhteistyöllä, rahoituskriteereillä, palkkausjärjestelmällä ynnä muulla niin alistettu ja nöyryytetty, että itse kukin on kadottanut rohkeutensa, yhteishengen, kuvittelukyvyn, ihmiskuntaperspektiivin. Kaikki he veisaavat samaa virttä, varsinkin ekonomistit, nämä kianderit, korkmanit ja hetemäet.

Lukemistoa

Manifesto of the appalled economists.

Riikka Söyring: Manifestin suomennos (osin).

Ulkopolitiikka 4/2010. Pääkirjoitus ja Mari Kiviniemen haastattelu.

Viiden maan kirjelmä EU:n komisiolle 18.12.2010.

VNK:n tiedote 17.12.2010 (Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015).

Tutkimus- ja innovaationeuvosto: Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015.

VNK:n tiedote 16.12.2010: Keskustelunavaus finanssipolitiikan kurinalaisuuden lisäämiseksi.

Suomi tukee vaatimuksia menokurista. HS 18.12.2010.

Ulkopoliittinen instituutti, UPI: Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt 21.12.2010.

VTV:n tiedote 12.1.2011: Kehysmenettely ei nykymuodossaan riitä turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa.

Olli Kivinen: EU:n mielistelypolitiikka ajoi karille. HS 11.1.2011.

Tunnettu japanilaisekonomisti Richard Koo esittää uuden tulkinnan Euroopan kriisistä. Amerikkalaisprofessorit Roubini ja Mihm kuvaavat kapitalismin kriisejä, myös nykyisen kriisin syitä ja ulospääsyä kirjassa Kriisitaloustiede. Suomesta puuttuu vastaava kriittinen talousymmärrys.

 

Richard Koo: on väärin syyttää Euroopan ylivelkaisia maita


Eurokriisistä on helppo syyttää ylivelkaisia maita, Kreikkaa ja Irlantia. Richard Koon mukaan tämä on väärä tulkinta ja epäoikeudenmukaista, minkä takia myös kriisitoimet menevät pieleen. Heikoimmat euromaat ollaan uhraamassa, niiltä vaaditaan mittavia julkisen talouden kiristystoimia. Kriisi on yhtä paljon Saksan sekä euron rakennevirheiden syytä.

Kriisin kolme syytä Richard Koon mukaan ovat 1) EKP:n yhden koon korkopolitiikka, sen taustalla olivat Saksan talousvaikeudet, 2) pankkeihin pakkautui ylimääräisiä säästöjä syötettäväksi korkeapaineella asunto- ja kulutusluottoina reunamaihin, 3) eri maiden ylijäämät ja alijäämät, jotka johtuivat kohdista yksi ja kaksi.

Velkajuhliin reunamaita houkuttelivat EKP:n korkopolitiikka ja saksalaispankit. Reunamaiden ulkoiselle velkaantumiselle, siis saksalaispankkien riskinotolle ei ollut pienimpiäkään pidäkkeitä. Velkajuhlien avulla nimenomaan Saksa sai oman taloutensa tolpilleen. Se on hyötynyt eniten eurosta.

Suomi ilakoi ja hyötyy, niinkö

 

Suomessa ilakoidaan siitä, että Suomi hyötyy Euroopan kriisistä alhaisina korkoina. Richard Koon analyysin valossa tätä voi pitää itsekeskeisenä ja epäeettisenä asenteena.

Mari Kiviniemen kanta ”tämä ei ole Suomen etu” (koskien eurobondeja) on osittaisoptimointia, samaa tasoa kuin ”Suomen kilpailukyky”.

Itsekeskeisen hyötymisen sijasta on suuntauduttava eettiseen analyysiin Euroopan ja maailman tilasta. Oma hyötyminen tai muiden kansakuntien syökseminen kurimuksiin pinnallisen ja yksipuolisen analyysin nojalla ei ole oikeutettua. Suomea johdetaan epäeettisesti ja epäfilosofisesti.


Roubinin ja Mihmin Kriisitaloustiede


Roubinin ja Mihmin valokeilassa on globaali maailma ja ihmiskunta. Heidän analyysinsä talouskriisien syistä on varsin yhtenevä ekonomisti Koon kanssa.

Talouden kriisit syntyivät kapitalismin myötä 1600-luvun alussa. Satojen vuosien ajan kriisit etenivät melko ennustettavasti. Kriisi kehittyy vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 alkanut kriisi ei ole poikkeus. Vuosikymmeniä jatkunut vapaiden markkinoiden fundamentalismi loi olosuhteet romahdukselle.

Talouden kuplien edellytyksenä on löysä luoton lähde sijoittajille. Maailmantaloudessa hölskyi sijoituskohdetta etsivää rahaa. Keskuspankit kasvattivat asuntokuplia, grynderit rakensivat aina vaan uusia lähiöitä. Luokittajat, palkitsijat ja bonustajat korruptoivat talouden.

Nykysotkun perimmäinen vastuu on Yhdysvalloilla, erityisesti Bushin uhkarohkeilla veronalennuksilla ja asuntokuplan rahoituksella. Verojen alennukset kasvattivat valtion alijäämiä. Yhdysvallat kaivoi itsensä syvään kuoppaan. Siitä on tullut maailman suurin velallinen. Sillä ei ole enää samaa painoarvoa kuin 1970-luvulla. Se on altis samoille kriiseille, jotka iskivät kehittyviin talouksiin 90-luvulla. Yhdysvallat seuraa Britannian polkua, jonka valta ja valuutta heikkenivät vuosikymmenten mittaan. Punnan syrjäytymiseen kului 80 vuotta. Dollarin päivät voidaan laskea vuosissa, ei vuosikymmenissä.

Kiinaan kasautui suuria säästöjä, koska maan bkt:stä vain 36 % tulee kulutuksesta (Yhdysvalloissa 70 %) ja koska Kiinalla ei ole sosiaalista turvaverkkoa, työttömyysvakuutusta, terveydenhoitoa eikä kulutusluottoja. Ylijäämien sijoittaminen globaaliin talouteen, joka on hukkumassa ylikapasiteettiin, ei olisi ollut pelastus, niinpä niitä virtasi USAhan. USAn velkojat eivät halua tappioita dollarin heikkenemisestä (setelirahoitus ja US-inflaatio).

1930-luvun laman jälkeen maailman rahoitusjärjestelmä jotakuinkin vakautui kahdeksaksi vuosikymmeneksi. Nyt maailman rahoitusjärjestelmä on laho. Vaihtotaseet pitäisi tasapainottaa järjestyneesti. On luotava uusi varantovaluutta. Onko se SDR? Mitä roolia eurobondeille jää (joita Suomi siis vastustaa)?

Pystyvätkö suuret taloudet työskentelemään yhteiseksi hyväksi, Roubinin kirja kysyy.

Kirjassa vastausta haetaan myös ihmisen ja reaalielämän tasolta. Miljardit ihmiset pitäisi yhdentää globaaliin työvoimaan. Kiinassa ja Intiassa on 2,5 miljardia ihmistä, muissa kehittyvissä maissa 2 miljardia lisää. Maailman jännityspisteet ja taseongelmat hoituvat suhteessa tähän yhdentymiseen. Tulojen ja vaurauksien erot on ratkottava, muuten syntyy levottomuuksia. Kiinaan on luotava sosiaaliset turvaverkot, työttömyysvakuutus ja terveydenhoito. Turvaverkkojen ja eläketurvan on kuljettava ihmisten mukana. Talouskuplien taajuutta ja tarttuvuutta on vähennettävä.

Yhdysvalloissa tämä Roubinin kirjan mukaan tarkoittaa progressiivista verotusta. Bushin tekemät veroalennukset on peruttava, jätettävä jatkamatta. Yhdysvallat on tienhaarassa, sen on saatava vajeensa kuntoon ja säästöt kasvuun.

Yksikään rahaliitto ei ole kestänyt ilman budjetti- ja poliittista liittoa. Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla. Euroalueella ei tällaisia mekanismeja ole (siis vielä). EU:n jäsenmaat eivät jaa verotaakkaa kuten tekevät Yhdysvaltain osavaltiot.

Entä globaali taso? Kiina ja Yhdysvallat päättävät kahdestaan, niinkö? G8 tai G20? Eikö YK ole luontevin, eettisin ja oikeudenmukaisin foorumi.

Entä globaalin kansalaisen taso? Turvaverkko ja perusturva kulkee ihmisen mukana, liikkuipa hän missä päin maailmaa tahansa. Maailma ilman rajoja – mikä globaali visio!


Euroopan polut


Mitä polkuja Euroopalla ja yksittäisillä mailla voisi olla edessään? Mitä eväitä Richard Koon ja Roubinin analyysit antavat Euroopalle?

  • erota EU:sta
  • euro ja EU hajoaa sisältä käsin
  • yhdenmukaistettu liittovaltio kuten USA
  • eettinen, ihmiskunta- ja historialähtöinen talousymmärrys, kriisien hallinta
  • uusi Eurooppa, joka on muuta kuin nykyinen EU, ei kilpailusuhteessa ihmiskuntaan

Kriisitaloustieteen opetus Suomelle


Suomen valtion ”kestävyysvajeen” syy on paljolti sama kuin Yhdysvalloissa: uhkarohkeat tuloveron alennukset (8 miljardia, sanoo Backman). ”Kestävyysvajeen” ratkaisu on paljolti sama kuin Roubinin suositus Yhdysvalloille: veronalennusten peruuttaminen.

Faktarintama Suomessa – VM, Etla, Teknologiateollisuus, Hetemäki, Sailas jne – pelottelee kansaa ”kestävyysvajeella”, omii niinsanotun oikean tiedon. Pelottelu ja syyllistäminen on epäoikeudenmukaista samalla tavoin kuin Richard Koo näkee Kreikan ja Irlannin syyllistämisen.

Maailma tarvitsee globaalia eetosta ja syvempää ymmärrystä, ei osittaisoptimoivia Sailaksen ja Kiviniemen faktoja.

Talouden kriisien taustalta löytyy aina taloutta koskevan demokratian puute, tänään se ilmenee finanssien hallinnan heikkoutena. Peruslääke nykykriisiin on talouden demokratisointi. Siitä avautuu toisenlainen politiikka kuin VM:n sosiaalileikkaukset.

Suomessa on hoettu osaamista pari vuosikymmentä. Uutta osaamista tarvitaan, se on oleva ymmärrystä maailman tilasta ja kehitysprosesseista. Tässä suhteessa esim. Aalto-ideologia on katastrofi, osittaisoptimoija, Suomen pärjääminen, tuotekehitys. Yliopistollinen kysymyksenasettelu Suomessa on vajonnut alas.

Lähteet

Nouriel Roubini ja Stephen Mihm: Kriisitaloustiede. Terra Cognita 2010.

Eurokriisi ei ole vain tuhlaajamaiden syytä. Taloussanomat12.12.2010.

Eduskunnassa äänestetään tänään klo 14 nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta. Kyseessä on ensimmäinen leikkaus, joita ministereiden mukaan ei pitänyt tulla. Alla poimintoja eilisestä eduskuntakeskustelusta:

”Mieltään osoittaneet nuoriso- ja opiskelijajärjestöt paheksuivat sitä, että heitä ei ole kuultu, vaikka nuorisolain mukaan näin tulisi tehdä.” (Anneli Kiljunen)
( – kuulostaa vahvalta argumentilta, onko lakiesitys valmisteltu toista lakia rikkoen? )

”Istunnon alussa käsiteltiin verolait ja annettiin hyvätuloisille jälleen selviä veronkevennyksiä.” (Toimi Kankaanniemi)

”Sosiaaliasiamiehet ry viittasi omassa lausunnossaan jopa perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Heidän mielestään laki viittaa nyt koulutuspakkoon (nuori joutuu väärin valitsemansa alan vangiksi). Minkälaisen viestin täältä eduskunnasta me lähetämme näille nuorille.”  (Maria Guzenina-Richardson)

”Soitin Soininvaaralle … hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää hyvänen aika hylätkö tätä lakiesitystä.”  (Heli Järvinen)

”Täällä säädetään todellakin nyt vain tätä lakia. Muista laeista ..  ei kukaan valiokunnalle kertonut eikä myöskään Soininvaara mitään maininnut.” (Guzenina-Richardson)

”Viime perjantaina äänestimme tämän lain sisällöstä, jolloin nimenomaan oli mahdollisuus korjata tätä lakia.”  (Arhinmäki)

Nuorisojärjestöjen mielenosoitusjoukkoa eduskunnan edessä 7.12. ”yhdisti iso banderolli, jossa luki: Lyödään lyötyä. … Kaikkien kolmen muun hallituspuolueen (paitsi kokoomus) nuorisojärjestöt olivat sitä mieltä, että tätä Lex Soininvaaraa ei pidä hyväksyä… Miten perustuloa edistetään sillä, että leikataan ei perusturvaa vaan vielä sen alapuolelle menevää minimitoimeentuloa.” (Arhinmäki)

”Ei saa tällä tavalla hämätä ihmisä.”  (Guzenina-Richardson)

”Nämä asiantuntijat .. tuntevat nuorten todellisuuden .. olivat sitä mieltä, että tämän lain toimenpide on väärä, koska tässä on kyse nimenomaan sellaisista nuorista, jotka eivät kykene perustelemaan sitä, miksi he jättävät hakematta jotakin opiskelupaikkaa tai kieltäytyvät siitä.  …kun nämä nuoret saadaan kiinni ja saadaan analysoitua nuoren elämäntilanne, niin kaikki nämä nuoret osaavat loppupeleissä vastata kysymykseen, miksi et ole aktiivinen yhteiskunnan jäsen.”  (Outi Alanko-Kahiluoto)

”Ei voi olla niin, että jos koko valiokunta huomaa virheen tapahtuvaksi, niin sen annetaan mennä läpi sen takia, että ministerin ajatus ei ole muuttunut.”  (Tuula Väätäinen)

”Kun tulee se selvitys, miten pakkohaku toimii, niin voidaan palata mielestäni tähän asiaan ja korjata vahinko.”  (Alanko-Kahiluoto)

”Tässä olisi pitänyt ehdottomasti aukaista työttömyysturvalaki.”  (Erkki Pulliainen)

”Toimeentulotuki on niin automaattinen, että näitä nuoria ei saa millään kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän luokse.” (Sirpa Asko-Seljavaara)

”Kyllä jossain pitäisi kulkea omantunnon raja.”  (Erkki Virtanen)

* * * *

Kirjoittajan kommentti:

Periaatteellisesti, moraalisesti, yhteiskuntateoreettisesti tämä laki kuuluu nykyisen vaalikauden merkittävimpiin ratkaisuihin, ellei merkittävin. Vaalikausi alkoi pakkolailla sairaanhoitajia vastaan, vaalikausi päättyy pakkolailla nuoria vastaan.

Kevään 2011 eduskuntavaalikeskustelun soisi rakentuvan tämän tematiikan ympärille. Millaista yhteiskuntaa tähän maahan rakennetaan

Saman aikaan kun puolueet lässyävät ”hyvinvointivaltiota”,  ”Suomen menestystä”, ”yhteistä hyvinvointia” ja ”Suomen leijonaa”, niin jokunen professori katsoo asioita syvemmältä. Taloussanomat kertoo Matti Tuomalan näkemyksistä muun muassa:

– Eriarvoisuuden lisääntyminen ei kurjista vain häviäjien asemaa, vaan koskee enemmistöä. Se lisää kustannuksia, pelkoa ja eristäytymistä (lähteenä myös brittikirja The Spirit Level).

– Nykyiseen köyhyyteen liittyy enemmän näköalattomuutta kuin sotien jälkeiseen. Silloin pääosa väestöstä oli pienituloisia, mutta tulevaisuudenusko oli luja. Nyt moni vähävarainen junnaa päivästä toiseen, eikä keksi mahdollisuuksia tilanteensa parantamiseen.

– Tuloerojen kasvu liittyy työmarkkinoiden eriytymiseen, mikä on kasvattanut palkkaeroja. (Sanooko työministeri Sinnemäen Leijona-julistus tästä asiasta mitään?)

– Verotuksen muutos on tärkeä syy tuloerojen kasvuun.

– Eriarvoistuminen vaikuttaa siihen, miten suomalaiset sitoutuvat yhteiskuntaansa ja suhtautuvat verojen maksuun.

Professori Olli Kangas (Kela) piti Sosiaalipolitiikan päivien avajaisluennon ”2010-luvun sosiaaliset ongelmat: köyhyys, syrjäytyminen, perusturvan puutteet”. Kankaan esityksessä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti

kuvioon 4: Perusturvaetuudet ja ansiokehitys 1990 – 2009.

kuvioon 5: Minimieläkkeiden suhde keskipalkkaan 1980 – 2009.

kuvioon 9: Tulojen reaalikasvu tulokymmenyksittäin 1966 -2010.

Perusturvan jumiuttaminen ja ansioerojen repeäminen ovat parin vuosikymmenen ajan olleet tietoisen ja tavoitehakuisen politiikan tulos. Kuten Jaakko Kiander eduskunnan köyhyysseminaarissa taas kerran rehvakkaasti todisti, helpoin tapa on jättää perusturva oman onnensa nojaan, olla ikään kuin huomaamatta.

Lopuksi siteeraan Peter Rumjantzeffin kommentin Bjarne Kalliksen tämänpäiväiseen (6.12.) blogiin Mies täynnä katkeruutta:

” Katkeruus on amatööreille. Moni pitkäaikaistyötön ei tunne enää minkäänlaista katkeruutta. Että pitkän pitkäaikaistyöttömyyden kestää, on ympäröivä yhteiskunta henkisesti hylättävä kokonaan. Siinä tilassa vallitsee täydellinen välinpitämättömyys itsensä suojelemiseksi, ei katkeruus. Siksi kiinnittymimen takaisin yhteiskuntaan on monelle vaikeaa, koska se tarkoittaa negatiivisten tunteiden kohtaamista taas. Parempi olla kokonaan irti, kuin ulkomailla. Turisti omassa maassaan.
Nämä ihmiset ovat aivan ennenkuulumattomassa tilanteessa psykologisesti, eikä tämä koneisto, jonka perusta on arbeit macht frei, tajua heistä yhtään mitään. Palaaminen yhteiskuntaan tarkoittaa heille samaa kuin palaamista vanhaan avioliittoon myrkyllisen eron jälkeen. ”

Osmo Pekosta mukaillen voimme kysyä, mikä on veropolitiikan epistemologia eli tiedonmuodostus. Miten kuvataan toimintaympäristö, mitä nähdään ongelmiksi ja mitä tavoitteiksi? Keitä pidetään veropolitiikan tietäjinä? Poliittisuus on syvällä tietoperustassa.

Hetemäki, vihreät, SAK ja Sorsa – mikä heidän veromietintöjään yhdistää? Laitoskeskeisyys. On vahvistettava valtiota, on turvattava talouskasvu, yritysten menestys, kilpailukyky, hyvinvointi, palvelut, ilmasto, on työllistettävä, työeläkejärjestelmään ei saa koskea. Tietäjät ovat itsekin laitoksia, saavat varansa virkapalkoista, puoluetuista, verotuista, valtionavuista. Laitosten vakaus on elämän suola. ”Ainoa korrekti on valtio, ei yhteiskunta”, sanoi professori Juho Saari eduskunnan Tutkas-seurassa 1.12.

Hetemäen veroryhmä katsoo maailmaa yritysten kautta. Veropolitiikan tavoite on yritysten ja talouden kasvu. Kansan on määrä ohjautua yritysten työvoimaksi.

Voitaisiinko veropolitiikka rakentaa muista lähtökohdista? Teemme ajatuskokeen. Heittäydymme nominalisteiksi: maailman perussubstanssia ovat yksittäiset ihmiset, eivät laitokset, ei valtio, eivät yritykset. Veropolitiikan tavoitteistoksi saamme seuraavanlaisia aineksia:

  • Ihmisten voimautuminen ja omaehtoistuminen
  • Voimavarojen käytettävyys suoraan, ei yhtiö- tai valtiovälitteisesti
  • Osallisuus elämän aktiviteetteihin ja tuotantoon
  • Kohtuullisuus. Aineksia antiikista ja degrowth -ajattelusta
  • Talouden, työelämän ja politiikan demokratisaatio
  • Ekologisuus kansalaisten omien aktiviteettien kautta, ei vero- ja hintapoliittisena ohjailuna ylhäältä
  • Uudenlaisten elinkeino- ja elämänmuotojen edistäminen (osallisuus, henkilö ja ääni, oy vai osuuskunta)
  • Liiketoimintojen säätely ja hallinta (finanssit, pankit, arvopaperit)

Työ ilman työnantajaa
Hetemäen, Sinnemäen ja Kianderin johtava arvo on ”työllistäminen”. Entä jos ihmisiä ei pidäkään ”työllistää”. Ihmisten on saatava itsellistyä, omaehtoistua. Verotus asettuu uuteen kontekstiin.

Palkkatyöyhteiskunnan aika alkaa olla ohi. Näin väittää viiden tutkijan kirja Radikaaleinta on arki. Vähintään miljoona kansalaista elää jo nyt epävarmuudessa (Anna Kontula). Itsensä omaehtoiset työllistäjät muodostavat innovatiivisen verkoston, vaihtelevuus synnyttää kulttuurista ja liiketoiminnallista luovuutta. On tuettava työvoiman pakoa palkkatyöläisen epäitsenäisestä asemasta, ei ikuistettava palkkatyötä – tämä on kirjan toive vasemmistolle.

Palkkatyöyhteiskunnan murentumiseksi palkkaveroa on viisasta nostaa, ei laskea (olen itse palkkatyöläinen). SAK:n ehdotus uudesta progressioportaasta yli 150 000 ansaitseville on oikeansuuntainen, mutta vaatimaton. Palkkaveron progressio edistää kohtuullisuutta hyveenä.

Nykypoliitikot laidasta laitaan puhuvat työn verotuksen keventämisestä. Tähän puheeseen peittyy kysymys palkkaeroista ja eläkekatosta. Poliitikot, virkamiehet ja toimitusjohtajat ovat itse isotuloisia eli puhuvat omassa asiassaan ja omaan pussiin.

Veroalennusten peruuttaminen

USAssa suurituloisten veroalennukset toteutettiin määräaikaisina. Miksi näin ei tehty Suomessa? Valtion jouduttua umpikujaan on luontevaa peruuttaa kaikki palkkaveroalennukset ja -vähennykset 5 tai 10 viime vuoden ajalta. Staattisesti laskien valtion velkaongelma poistuu tällä teolla. SDP:n Jouni Backman sanoi televisiossa 2.12. kuluvan vaalikauden veroalennusten olevan 9 miljardia. Valtion vuotuinen lisävelka on täsmälleen sama. Valtion velkaongelma on sinivihreän veropolitiikan tuotos ja vain sitä.

Palkkaverojen nostolla edistetään myös demokratiaa. Perustuslainvastainen työmarkkinajärjestöjen valta poliittisen demokratian yli on kummunnut palkkatyöyhteiskunnasta tuottaen ansioerot vailla rajaa. Tämä ansioton valta ansaitsee murentua.

Henkilötason vai yhteisötason verotus?

Hetemäen veroryhmä pitää listayhtiöiden osakkaita merkityksettömänä joukkona, he eivät vaikuta yhtiön toimiin, investointeihin eivätkä talouden kasvuun. Ryhmä esittää painopisteen siirtoa yhteisöverotuksesta henkilötason (osinko)verotukseen. Eikö pitäisi toimia juuri päinvastoin: voimistaa yksilöitä, ovatpa he osakkeenomistajia tai muita. Talouden yhteisöt – osakeyhtiöt, yritykset, valtio – ovat käyneet ylisuuriksi suhteessa ihmisiin. Yhteisöveroa pitää mieluummin nostaa kuin laskea.

1980-luvun alussa yhteisövero Suomessa oli 60 prosentin tuntumassa, nyt kinastellaan pitääkö sen olla 22 vai 24 vai Irlannin 12,5. Yhteisöverokilpa sokeuttaa kilpailijat, he ovat kuin kilpahevosia radalla, laput silmillä, vilkuilevat vain toisiaan. Kansa katoaa näkökentästä, kapitalismi karkaa käsistä.

Pääomaveron nostoa hokevat kaikki puolueet. Sinänsä on aihetta tukkia porsaanreiät suhteessa ansiotuloihin (isojen tulojen muunto pääomatuloiksi, jopa 90 000 euron verottomat osingot listaamattomista yhtiöistä). Poliitikkojen ja virkamiesten puheissa on silti sivujuonne, lehmä ojassa, piilokateus: omia virkapalkkojaan he eivät pysty muuntamaan pääomatuloiksi. He ovat veropolitiikan osallisia, tavallaan jäävejä.

Yhtiödemokratia poliittisen demokratian korvikkeeksi

Poliittisesta demokratiasta (vaalit, eduskunta, hallitus, hallinto) on tullut harjoittajiensa elinkeino, tosin ilman elinkeinoveroa. Kun muu kansa kokee politiikan tien tukkoon menneeksi, voisi uusi avaus löytyä työelämän ja talouden demokratisoinnista.

Pörssiyhtiöiden omistajista on pienomistajia 38 %. Heidän omistustensa paino yhtiöiden osakepääomasta on silti alle 2 %. Helsingin pörssin yhtiöitä kotitaloudet omistavat 23 miljardilla, 16 % pörssin markkina-arvosta (147 miljardia syyskuu 2010). Pienomistajia kohtelevat kaltoin yhtiöt, lainsäätäjä ja verottaja. ”Jos tyytymätön omistajajoukko yhtäkkiä aktivoituisi, voisi tapahtua yllättäviä asioita”, sanoo Sari Lounasmeri. Suomalaisten varoista yli puolet (70 mrd) on pankkitileillä. Vallankumouspotentiaali sekin.

Hetemäki kiristäisi (pien)osinkojen verotusta vaatimattomat 53 %. Toisaalla on ehdoteltu pienten osinkotulojen (1000 – 5 000) verovapautta ja progressiota suuremmille osingoille. Progressio hajauttaisi yhtiöomistusta.

Yhtiövallan ongelmat ovat nousseet enenevästi esiin: isännättömyys, kasvottomuus, omistajarakenne, hallitusten valinta. Yhtiöiden sisäinen ja ulkoinen demokratisointi ansaitsee oman ”politiikkaohjelman”.

Mitä dynamiikkaa haetaan?

Suomessa on harjoitettu yrityslähtöistä ja vientiä palvellutta veropolitiikkaa. Näin Suomesta on tehty haavoittuva, minkä myös VM toteaa julkaisussaan Julkinen talous tienhaarassa. Hetemäen veropolitiikalla haavoittuvuutta yhä lisättäisiin.

Työn verotuksen keventämisestä on tullut puolueille muotihokema, varsinkin vihreille. Perusteeksi sanotaan työn tarjonnan kasvattaminen (työmarkkinain dynamiikka). Parissa julkaisussa (Kiander & Pirttilä, Uusitalo) empiirinen näyttö kuitenkin osapuilleen kiistetään. Politiikka on hokemia ja uskomuksia, he kuvittelevat ettei heidän puheittensa taustoja kukaan vaivaudu tarkistamaan.

Kianderin ja Pirttilän positiivinen kierre (tiivistäen):
”1990-luvun puolivälistä lähtien veropolitiikkaa on motivoitu työllisyydellä. Työllisyyden parantuminen laajensi veropohjaa ja loi edellytyksiä veronkevennyksille. Paraneva työllisyys ja vahva julkinen talous loivat pitkäaikaisen positiivisen kierteen, missä verotus keventyi, julkisia menoja voitiin hallitusti kasvattaa ja valtion velkaa lyhentää. Tämä päättyi vuonna 2009 syvään taantumaan, seurauksena julkinen alijäämä ja työllisyysasteen lasku. Veropolitiikan suuntaa joudutaan muuttamaan.”

Erkki Tuomioja esitti Helsingin yliopiston paneelissa ’Suomi maailmantaloudessa’ erilaisen kuvan, kriisiteorian: tuloerot ja muut erot yhteiskunnassa pääsevät kerta kerran jälkeen repeämään. Tämä johtaa tavalla tai toisella kriiseihin. Myös nykykriisi juontaa juurensa yhteiskunnan repeämistä, finanssipääoman karkailuista. Uutta dynamiikkaa (enää en puhu Tuomiojan suulla) on haettava yhteiskunnan ja kansalaisten tasolta, demokratian elvyttämisestä eri toiminnoissa, ei niinkään valtion ja yritysten vahvistamisesta kuten Juho Saari, Jaakko Kiander, Martti Hetemäki, vihreät ja monet muut vaativat.

Veropolitiikan piilomotiivi on ollut ihmisten alistaminen yritysten työvoimaksi, ”työllistäminen” (vihreille tämä on uususkontoa). Kuten sanottu, on toimittava päinvastoin: vähennettävä yhtiö- ja valtiovälitteisyyttä, ehkä myös palveluriippuvuutta. Veroilla ja ohjauskäytännöillä yhteiskunnan voimavarojen hallintaa on hajautettava, palautettava suoremmin ihmisten käyttöön. Suurten omaisuuksien vero voi olla tarkoitukseen sovelias.

Voisiko verotulojen tarve laskea?

Hetemäki, Kiander, EK ja muut vaativat julkisten menojen hillintää ja leikkauksia yrityskasvun hyväksi. Veropolitiikassa ei ole kysytty, voisiko verotulojen tarve pienentyä yhteiskunnallisia riippuvuuksia vähentävällä politiikalla. Sinivihreä hallitus on voimistanut riippuvuuksia: perusturvan alhainen taso, sosiaalitupo, työttömien pakkoaktivointi. Vaalien alla vihreät taas alkavat puhua perustulosta, hävetkää.

Omaehtoistuminen vaatii yhteiskuntatutkimusta. Mutta mitä tekevät kiandertalilaiset: ”yhteiskuntatieteiden ja humanismin opeissa ei ole kummoista omaksuttavaa, niiden opintoja voidaan leikata vuodella tai toisella” (Jaakko Kiander Tutkas-seurassa 1.12.). Näin puhuu työeläkeyhtiö Ilmarinen.

Vihreiden erityinen huoli on, että ihmiset tekevät itse sen sijaan että käyttäisivät palveluja. Palveluyhteiskunnan dynamiikkaa, soininvaaraisuutta.

Henkilö ja ääni

Osuuskunta. Yhteiskunnallinen yritys. Osakeyhtiölaki uusiksi. Henkilö ja ääni -periaate talouden yhteisöihin, periaatteessa osuuskunta on tällainen. Jäsendemokratiaa keskittyneiden ja pakkokasvuisten osakeyhtiöiden tilalle. Ilmarinen, Varma ja Tapiola ovat keskinäisiä. Mitähän keskinäisyys tarkoittaa, keskenmenoako? Mitä kanadalainen Joel Bakan sanoo kirjassaan ”Yhtiö: sairaalloinen voiton ja vallan tavoittelu”?

Työmarkkinajärjestöjen ansioton verotuki

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verotuki on lähes 200 miljoonaa vuodessa. Nämä valtion elättämät järjestöt sanelevat politiikan ydinsisällön Suomessa. Sosiaalitupolla ne upottivat perusturvan ja Sata-komitean. Keväällä 2010 Vanhasen hallitus kutsui järjestöt laatimaan talouden kestävyysohjelmaa. Hetemäen veroryhmä koostuu, paitsi VM:n virkamiehistä, järjestöjen ekonomisteista, ryhmä kuulee järjestöjä, ei muita. Kaiken päälle verottaja siis elättää näitä järjestöjä 200 miljoonalla eurolla vuodessa.

Ainoakaan puolue ei hiiskahdakaan jäsenmaksuvähennyksen poistamisesta, vaikka se olisi mitä luontevin ja mieleentulevin toimi valtion kestävyysvajetta ratkottaessa. Voittaja olisi koko maa, ennen kaikkea demokratia.

Jos jäsenmaksuvähennys jää voimaan samaan aikaan kun meitä uhkaillaan kriiseillä ja leikkauksilla ja kun vielä puoluetukea (36 miljoonaa plus oheiset) yhä vain maksetaan, niin Suomi pysyy itseensä sulkeutuneen, toisiaan suojelevan ja omia etujaan ajavan sisäpiirin maana.

Paot ja pakko-otot

Sixten Korkman, vihreät ja SAK kirjoittavat sivukaupalla tekstiä todistaakseen kiinteistöveron hyvyyden. Toinen hyvä vero on arvonlisävero. Mitä on tämä hyvyys? Pakko-ottoa. Kaupassa on käytävä, talo ei karkaa.

VM:n verojohtaja Arvelan mukaan tärkeintä on alentaa yhteisöveroa, jotta yritykset eivät karkaa maasta ja jotta niitä houkuteltaisiin Suomeen. Kenen puolelle verottaja siis asettuu, karkaajien vai karkaamaan kykenemättömien? Onko karkaamisen epäsuora tukeminen hyvän veropolitiikan periaate? Eikö karkaaminen ole paheksuttavaa, rikosluonteista? Eikö juuri sitä pitäisi verotuksella rangaista ja estää? Jos olisi estetty, olisiko nykyistä talouskriisiä syntynyt? Veropolitiikan tietämys ja etiikka kaipaa syventämistä, historiantajua, vaikutusketjujen analyysiä.

Missä ovat kansanedustajien ajatuspajat, missä yliopistotutkijat, Arki-kirjan kirjoittajat, filosofit?

”Vihreä modernisaatio”

Vero-ohjelmassaan vihreät vaativat ympäristöveroja taas uuden miljardin lisää. Maapallon ekologian vihreät pelastavat kliinisellä vero- ja hintapolitiikalla. Mikä on hintapolitiikan ohjausvoima ja ihmiskuva? Hoituvatko Etelä-Amerikan maakiistat veropolitiikalla (Enso, UPM)? Vihreät surfaavat ”kapitalismin” pinnalla. Voisiko ekologian jalkauttaa ihmisten ymmärrykseksi ja käsin tekemiseksi?

Liiketoiminnan ja finanssien säätely

Pörssivero, kansainvälinen varainsiirtovero, pankkivero, omaisuusvero.

Krääsätalous

Nykyinen talouskasvu ei ole kasvua vaan muodonmuutosta. Yhteiskunta käännetään ja väännetään rahankierroksi ja vaihdannaksi, jotta joku voi vetää välistä. Veropohjat, verotuotot, julkinen talous ja ”hyvinvointi” ehdollistetaan krääsätalouden kasvattamiselle. ”Arvonlisäveroa on nostettava.” ”Kulutusveroja on nostettava.”

Yhteenveto, tiivistys:

  • Palkkaverot ylös ja voimistuva progressio. Irtautuminen palkkatyöyhteiskunnasta omaehtoisen toimeliaisuuden hyväksi.
  • Pääomaverojen progressio. Yhtiöiden liikakasvua hillitään yhteisöveroilla.
  • Julkisen velan ongelma hoituu peruuttamalla kaikki tuloveroalennukset ja -vähennykset viimeisten 5 – 10 vuoden ajalta.
  • Talouksien kriisalttiuden säätely verotuksen keskeiseksi perusteeksi.
  • Talouden, työelämän ja ekologian demokratisointi, kulttuurisempi elämänmuoto.


Lukemistoa

Osmo Pekonen: Minustako professori? HS 30.11.2010.

Hetemäen verotyöryhmän välimietintö 21.6.2010.

Jaakko Kiander ja Jukka Pirttilä: Hyvinvointivaltiota vahvistava verouudistusehdotus. Kalevi Sorsa -säätiön julkaisuja 4/2010.

Hyvinvointivaltio rahoitetaan veroilla. SAK:n verolinjaukset 2011-2015. Lokakuu 2010.

Vihreä verouudistus. Vihreät 28.11.2010.

Roope Uusitalo: Työn verotuksesta ja työllisyydestä, 12.6.2010. VATT / VM.

Sixten Korkman: Kiinteistövero on hyvä vero. ETLA, 15.8.2008.

Lasse Arvela / YLE: Verokilpailu jatkuu veloista huolimatta.

Radikaaleinta on arki -kirja. Into Kustannus.

Joel Bakan: Yhtiö – sairaalloinen voiton ja vallan tavoittelu