Outi Alanko-Kahiluodon ja Juha Sipilän tapausten samankaltaisuus

Helsingin valtuuston puheessaan 30.11. Outi Alanko-Kahiluoto luetteli syitä, joiden perusteella hän katsoi ministeri Grahn-Laasosen tehneen virheen tämän lupailtua valtionosuutta (VOS) Guggenheimin toimintakuluihin.

Syytelista oli pitkä, sen näkee videolta kunhan se nettiin ilmestyy. Kaikkia syytöksiä ei ehtinyt mieleen painaa mutta ainakin nämä: Guggenheimin valtionaupu olisi pois nykyisilta VOS-osuuden saajilta. Guggenheim ohittaisia muita VOS-listalle pyrkiviä. Ministeri Grahn-Laasonen ei voi luvata VOS-osuutta tulevien hallitusten puolesta. Guggenheim tuskin edes täyttäisi valtionosuuskriteerejä. Grahn-Laasonen teki virheen.

 

Työmatkapahoinvointi – tuo sana sopii hyvin minulle

Tämä oli alunperin kommentti Jyrki Kasvin blogikirjoitukseen Työmatkapahoinvointia.

Matkustin 30 vuotta lähijunassa Järvenpää-Helsinki -väliä, kunnes sain tarpeekseni lähijunien ”ihmissuhdekulttuurista”. Ihmiset sulkeutuivat ja välttelivät toisiaan kaikin mahdollisin tavoin: yleisin keino oli olla nukkuvinaan, monet olivat räpläävinään kännykkää, joskus koko loosi tuijotti kännyköitään, joku tuijotti ikkunasta, joku sulkeutui muuten vain. Tällainen kulttuuriko on hyvinvointia? Ei ole. Jos mahdollista, en astu enää koskaan Helsingin seudun lähijunaan. Muutin asumaan 5 minuutin kävelymatkan päähän ns. työpaikasta, Senaatintorin kupeeseen.

Kuinka ollakaan, sama ihmissuhdekulttuuri tulee vastaan Helsingin kaduilla. Vastaantulija, varsinkin jos on nainen, kaivaa pikavauhtia kännykkää taskustaan voidakseen sulkeutua muilta. Kännykkä on nykyajan pistooli. Tätä on työmatkapahoinvointi, myös Helsingin kaduilla. Ei auta vaikka Anni Sinnemäki kuinka ylistää Helsingin yhteisöllisyyttä. Kaukana siitä.

Nykyvihreiden tavoin Jyrki Kasvi näkee ratkaisuksi suurkaupunkien kasvattamisen ja asuntojen pakkorakentamisen, myös valtiovallan pakkokeinoin. Kapean logiikan mielessä tässä voi olla järkeä. Mutta tähän ajetteluun istuu hyvin Platonin luolavertaus: kun maailmaa tähyää luolan suuraosta, se näyttää yhdenlaiselta. Luolan ulkopuolelta ja muista suunnista katsottuna maailma olisikin toinen. YLEn tiedetoimittaja Pasi Toiviainen raotti hiukkasen näitä muita näkökulmia.

Helsingin tekeillä olevaan yleiskaavaan suunnattua kritiikkiä kannattaisi kuunnella. Mutta Helsingin poliitikot, vihreät, kokoomus, demarit, ketkään eivät kritiikkiä kuuntele. He ovat valtansa tunnossa, kuvittelevat että kaikki valta maailmassa on heillä ja vain heillä. Politiikkaa, jolla Helsingin Kalasatamaa ajetaan pystyyn juuri nyt, voi kutsua pakkovallaksi. Tämä pakkovalta levittää aina vaan laajemmalle yllä kuvattua ihmissuhdekulttuuria, joka on ahdistavaa, masentavaa, epämiellyttävää, helsinkiläistä (muka) hyvinvointikulttuuria, Sinnemäen yhteisöllisyyttä.

Muuten, eikös vihreät olleet parisen vuotta sitten hallituksessa joka nosti asunto-osakkeen varainsiirtoveroprosentin 1,4:stä 2:een ja samalla muutti veroperusteeksi myyntihinnan sijasta velattoman hinnan. Tämä moninkertaisti varainsiirtoveron monessa tapauksessa. Kaksio Helsingin keskustassa maksaa 500 000 euroa, vero siitä on 10 000 euroa. Veron maksaakseen joutuu kasvattamaan samalla määrällä asuntovelkaansa. Ja sitten Suomen Pankki saarnaa kotitalouksien ylivelkaantumista. Sellaista politiikkaa, arvoisat puolueet ja vihreät. Vastustitte EU:n vaatimaa transaktioveroa joka olisi poistanut Suomen varainsiirtoveron ja ollut muutaman prosentin siitä.

Jyrki Kasvi: Työmatkapahoinvointia

Pasi toiviainen: Myytti tiiviistä ekokaupungista – eli kertomus siitä miten ajatusharhasta tuli vallitseva totuus.

 

Vihreät, te tuhoatte Savon identiteetin

Uudessa vaalipiirijaossa Savo pätkäistään kahtia. Pohjoinen osa viskataan Pohjois-Karjalaan ja eteläinen osa Kymeen. Tällainen pätkiminen ja heittely on maakuntaidentiteetin loukkaus. Ketkä ovat syyllisiä? Vihreät. Viime vaiheessa kokoomus säesti vihreitä. Ja mikä on peruste? Vain ja ainoastaan lyhyen tähtäimen laskelmointi eduskuntapaikoilla.

Tällainen laskelmointi on loukkaus mitä tahansa identiteettikokemusta vastaan. Ja kuinka ollakaan, samaiset vihreät ryhmäpuheenvuorossaan, jonka esitti espoolainen Johanna Karimäki, vaatimalla vaati ja hehkutti että kuntauudistuksessa kuntien identiteetti pitää säilyttää, tarkoittaen erityisesti kotikuntaansa Espoota, kuinka muutenkaan.

Ideniteetti täällä mutta ei tuolla. Siinä suomalainen nykyvihreys.

Vaalipiirien mulkkaus lyhyen tähtäimen paikkalaskelmien perusteella on ala-arvoisinta mitä Suomen politiikassa on vuosikymmeniin tehty. Ja vihreät, he uhkasivat oikein hallituksesta lähdöllä elleivät saa tätä vaatimustaan läpi. Tämä on ainoa asia koko Kataisen hallituksen aikana mikä vihreiden mielestä on ollut hallitusuhkauksen arvoinen. Eikö ole tärkeämpiä asioita, eikö todella? Valta kiiluu, ja raha.

Entä mitä teki eduskunnan perustuslakivaliokunta tässä asiassa? Äänesti, ja vielä puoluepoliittisesti. Perustuslain lukeminen, soveltaminen ja ymmärtäminen on siis puoluepoliittinen kysymys, poliittinen laskelmointikysymys. Tällaista on suomalainen perustuslakioikeus. (Muista myös EU-vakauslain perustuslakitulkinta tai nuorten toimeentulotuen leikkaus). Eduskunnan arvovalta, siinä sitä on.

Hyvät perustuslakiprofessorit yliopistoissanne, Tuomas Ojanen ja muut, eikö nämä asiat teitä kiinnosta?

Tarjoudun seuraaviin eduskuntavaaleihin projektipäälliköksi tehtävään jonka tavoitteena on estää (tässä tapauksessa) vihreitä saamasta ainoatakaan eduskuntapaikkaa Savon maakunnasta.

Hauskalla tavalla savolaisidentiteettiä pohtii Timo Kohvakka blogissaan Savolaisten nimen alkulähde.

 

1.8 miljoonaa koditonta sekä VATT ja Janne Tukiaisen sosiaalirasismi

On huonolaatuisia ja hyvälaatuisia ääniä. Kaikkien ei tarvitse uurnille vaivautua. Niiden jotka eivät ota asioista selvää, on parempi pysyä vaalipäivänä kotona. Äänestäjien määrä ei kerro äänten laadusta. Vaalien tehtävä on valita päättäjät. Yksikin ääni olisi tarpeeksi.

Onko puhuja uusrasistinen järjestö, äärioikeisto vai peräti perussuomalainen? Ei, ei mikään niistä. Puhuja on Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, erikoistutkija Janne Tukiainen. Äänestäjillä ei kuulemma ole oikeaa tietoa.

 

Ville Niinistön turveviha ja Heidi Hautalan juhlapuhe eivät täsmää

Ville Niinistö: Energiaturpeen tuotanto voitaisiin ajaa alas 20 vuodessa tai nopeammin. Turpeesta pitää luopua hyvän sään aikana. Vihreät esittää hallituksen kehysriihessä veronkorotuksia turpeelle.  (YLE uutinen)

Fortum rakentaa parhaillaan Järvenpäähän ’biovoimalaa’. Polttoaineena on puuhake ja osin turve (ehkä 20 %). Omistajaohjausministeri Heidi Hautala oli kutsuttu pitämään muurauspuhe 27.1.2012. Näin Hautala sanoi:

” …energiantuotanto jos mikä on pitkän aikahorisontin teollisuudenala. Energiateollisuuden investoinnit ovat erittäin suuria, etenkin kun tehdään investointeja, joiden tarkoituksena on palvella ympäristöä useiden vuosikymmenten ajan ja joiden on ennen kaikkea oltava osa tulevaisuuden kestävää energiataloutta… Järvenpään voimala näyttääkin esimerkkiä vähäpäästöiselle ja uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalle energiantuotannolle koko Fortumin toiminta-alueella…  Laitoksen ansiosta hiilidioksidipäästöt vähenevät alle puoleen… Tämän voimalaitoksen peruskiven muuraus on yksi askel parempaa ympäristöä kohti. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokas tapa tuottaa energiaa. Biomassa laitoksen polttoaineena merkitsee sitä, että tämäkin laitos on tärkeä askel siirryttäessä määrätietoisesti kohti uutta kestävää energiataloutta.”

Hautalan kehut Järvenpään voimalalle ja samaan aikaan vihreiden vaade päästä kokonaan eroon turpeesta eivät täsmää. Haketta ja osin turvetta käyttäviä uusia voimaloita lienee eri puolilla maata useita. Jyväskylän Keljonlahdenkin voimala käyttänee osin turvetta.

Onko tiedossa teknologia joka mahdollistaa Järvenpään, Jyväskylän ja muiden voimaloiden käytön silloinkin, jos turpeen saanti estetään?

Onko vihreillä piilopyrkimyksenä vaikeuttaa myös puuhakkeen energiakäyttöä? Eivät ole protestoineet EU:n päätöstä kieltää hakkeen tuki. Tuulivoimalle vihreät vaativat tukea peräti 200 miljoonaa vuodessa! Tuulivoiman tuki menee muutamalle liikemiehelle. Puuhakkeen tulovaikutus leviäisi laajalti kansan pariin.

Ovatko eduskunnan vihreät perineet demareiden maaseutuvihan? Demareille maaseutuasukas oli ja kai vieläkin on joka paikan kirosana.

Maaseutuvihan keksinnässä vihreiden mielikuvitus on rajaton: valtionosuudet, liikenteen tuet, energiaverot, polttoaineverot, autoviha, hautajaiskunnat, suljettavat lentokentät, metsien hiilitaseen laskenta, nyt jopa vuokrien tasaus (Soininvaara) ja tottakai Kasvin impivaara.

Helsinki, Espoo ja Turku lämmittävät itseään fossiilipolttoaineilla, tuhoavat metsiä, soita ja kallioita asutuksen ja liikenteen tieltä, rakentavat ylikalliita metroja muun kansan varoilla, keskittävät poliittisen vallan, sosiaaliongelmat kasautuvat Helsinkiin, ongelmat projisoidaan maaseudulle, suoturpeeseen.

En puolusta turvetuotantoa. Näen joka kesä omin silmin, kuinka Kivijärven pohjoispää Kinnulassa kasvaa umpeen, vesi on ruskeaa ja kalat ovat kadonneet. Järven tuhoutumisen syiksi uskon

• metsäteollisuus ojitutti suot 60-luvulla
• maatilojen huolimattomat ravinnepäästöt
• turvetuotanto jolla lämmitetään Jyväskylää

Kannattaa huomata, että hyöty näistä kaikista (ojitus, ruuan tuotanto, turve) kiertyy hyvinvoiville ”fiksuille” (Ville Niinistön sanonta). Heikompien syyllistäminen – maaseutuasujamisto tai mikä milloinkin – on väärin ja halpamaista.

Tarvitaan kehityskulkujen ajallista tajua, laajempaa ja syvempää ymmärrystä.

Ville Niinistö haluaa korottaa turpeen verotusta (YLE)
Heidi Hautalan puhe Järvenpään biovoimalassa
Järvenpään biovoimala:   Tekniikka & Talous & Työelämä
Keravan biovoimala

 

Eduskunta on suurituloisten etujärjestö – mitä he sanoivat raamisopimuksesta

Raamisopimuksella suurituloiset järjestävät itselleen huomattavat lisätulot. Palkankorotusten prosenttiperuste kasvattaa tuloeroja kymmeniä kertoja enemmän kuin ”sosiaaliturva” niitä supistaa.

Sopimuksesta käytettiin eduskunnassa 94 puheenvuoroa. Sana ’prosenttiperuste’ lausuttiin yhden ainoan kerran. Lausuja oli Anne Kalmari. Eduskunta on suurituloisten etujärjestö.

Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen, miksi ette panneet VATTia laskemaan raamisopimuksen tulonjakovaikutusta? Syksyllä olitte ginikertoimesta kovin innoissanne.

52 edustajaa ylisti raamisopimusta, siis palkkaerojen kasvattamista:

Katainen, Urpilainen, Sarkomaa, Rajamäki, Kalli, Uotila, Karimäki, Nylund, Östman, Kiviniemi (oheismoitteita), Tiilikainen, Huovinen, Zyskowicz, Lapintie, Pekkarinen, Rantakangas, Salolainen, Kettunen, Saarinen, Toivakka, Filatov, Kivelä (vahvoja varauksia), Jaskari, Korhonen, Skinnari, Matikainen-Kallström, Kärnä, Myllykoski, Kurvinen, Tölli, Lindtman (ylimielisesti ja toisenmielisiä herjaten), Viitanen, Mäkipää varauksin, Grahn-Laasonen, Mäkisalo-Ropponen, Kalliorinne, Kantola, Männistö, Jaskari (lieviä varauksia), Virolainen, Kärnä, Heinonen, Mäkelä, Mäntymaa, Turunen, Pekkarinen, Mäkinen, Jääskeläinen, Kymäläinen, Autto, Kuusisto, Lipponen.

Kuuluuko valtion maksaa jo herrojen työeläkkeetkin?

Valtion velkaantuessa lisää 7 miljardia vuositasolla on röyhkeää ja moraalitonta käyttää 410 miljoonaa euroa sopimukseen, joka kasvattaa palkkaeroja. Valtion osuuteen sisältyy ansioveroalennus, mikä kasvattaa tuloeroja yhä lisää. Veronalennuksella ”kompensoidaan” työeläkemaksun nosto. Epäsuorasti valtio siis maksaa ja maksattaa sivullisilla liliusten ja ihalaisten työeläkkeitä. Työeläkkeenhän piti olla myöhennettyä palkkaa, nyt siitä tulee lähestulkoon valtionapua. Kenen on valtio?

Vuosikausia demarit ovat (muka) vastustaneet tasaveroja, nyt te siirrätte veroja pois progression piiristä (ansiovero) tehdäksenne tilaa tasaprosenttiselle tel-maksulle. Tekemällä salavihkaisia pikkusiirtymiä vuosien ja vuosikymmenten ajan, niistä tulee valtavirta. Ilkka Kantolan väite, että valtion panos 410 miljoonaa on tuottava investointi, on pohjoiskorea-tasoa.

 

Ihanat naiset eduskunnassa

Pienipalkkaisten naisalojen näkökulmasta raamisopimusta moittivat Anne Kalmari, Elsi Katainen, Aila Paloniemi ja Mari Kiviniemi. – Anne, Elsi, Mari ja Aila, te ihanat naiset eduskunnassa (uskaltaisipa kukkia lähettää).

 

Eikö palkkasegregaatio kiinnosta? 

On muotia olla huolissaan asuinalueiden eriytymisestä Helsingin seudulla (segregaatio). Sen sijaan segregaatio palkkojen, tulojen, varallisuuksien ja aktiviteettien suhteen ei teitä kiinnosta. Päinvastoin, hekumoitte palkkaerojen kasvattamisella.

’Raamisopimus on hyvä kaikille’ – ’julkisen alan kattavuus 100 %’

Annika Lapintie sanoi: ”Raamisopimus on hyvä kaikille suomalaisille juuri tällaisessa tilanteessa.”
Timo Heinonen sanoi: ”sopimuksen sisällä on 100 prosenttia julkisen puolen työntekijöistä.”

– Valhetta ja vielä kerran valhetta. Tässä muutama peruste:

1) Matalapalkkaisten naisalojen sekä muiden pienipalkkaisten ja palkattomien syrjäyttäminen. Heitä (siis meitä) voi olla kansasta jopa 90 %. Ja te puhutte ”hyvästä kaikille”. Te pilkkaatte meitä. Tervetuloa Wall Street -liike.

2) Kuvan 1 (alla) asiallisuudessaan liikuttava teksti. Missä on vasemmisto, missä on ay-liike, ei ainakaan pienipalkkaisten asialla.

3) Raamisopimus saattaa hyvinkin kääntyä katastrofiksi julkiselle taloudelle (kuva 2 alla).

4) Ei tarvitse mennä eduskuntatalosta ulos kumotakseen Lapintien ja Heinosen väitteet. Eduskunnan virkamieslain alaisena on satakunta työntekijää, joiden reaalipalkkaa on 5 vuoden aikana laskettu 20-30 %, osa oli alunperinkin pienipalkkaisia. Sopimuskorotuksenne eivät heitä ole koskeneet, ei yleis- eikä mikään muu korotus. Lukeudun itse heihin, minulla ei ole hävittävää, voin ajatella vapaasti. Me neljännesleikatut emme kuulu sopimustenne piiriin, emme kuulu joukkoonne, emme kuulu tähän yhteiskuntaan. Teidän Suomenne ei ole meidän suomi. Pitäkää hyvänänne. Taksi kohti Linnaa odottaa (6.12.), TV-kamera käy.

Antti Lindtman todisti: me olemmekin rakkikoiria

Lindtman opasti Kimmo Tiilikaista: ”karavaani kulkee ja opposition koirat haukkuvat … ei tuo rakkikoiran rooli teille sovi”.  (huomautus: minä, tämän kirjoittaja en ole kepulisti)

Kenen sopimus?

Pentti Kettunen: kaikki kansalaiset eivät ole raamisopimuksen piirissä.
Anne Kalmari: Missä olivat tupopöydästä pienituloisten asiat … prosenttiperusteisesti jäädään jälkeen.

Mihin vaaliprotesti katosi?

Päivi Lipponen: ”Suomen suunta todella muuttui viime vaaleissa … paluu sopimusyhteiskuntaan.”

– Vaalit 2011 olivat protestivaalit. Miten se protesti näkyy raamisopimuksessa? Ei vähääkään. Päinvastoin, raamisopimus on suurituloisten mielivaltainen kaappaus. Te, lipposet ja muut, poljette kevään protestin, vaalit ja demokratian jalkoihinne vielä tekoanne kehuen. Olette ylimielisistä ylimielisimpiä.

Epä-älyllinen kosmetiikka

Lea Mäkipää: ”pienet kosmeettiset parannukset, isyysloman pidentäminen ja vuorotteluvapaa, ovat ihan hyvä asia, mutta…”

– Sarkomaa, Karimäki, Mäkelä, Kymäläinen, ties muutkin ratsastivat kosmetiikalla. Oheiskosmetiikan (toki hyviäkin asioita) taakse vetäytymällä välttyy laajempaa ja syvempää analyysiä vaativilta kysymyksiltä koskien prosenttilinjaa, palkkaeroja, tulonjakoa, yhteiskunnan hajoamista, katkeruutta sekä palkankorotusten ja uuden velan moraalia ylipäänsä. Epä-älyllisyys, suhteellisuudentajun puute ja enkelimäiseksi heittäytyminen vie uskottavuuden edustajalta ja asiasisällöltä.

Vihreiden hämmästyttävä vaade: keppiä kansalle

Raamikeskustelun hämmästyttävin vaade tuli vihreiltä, vpj Johanna Karimäen lausumana:

”Tämä raamisopimus on helpotus koko Suomen kansalle ja kiitos kuuluu kaikille osapuolille … Onko hallituksen piirissä pohdittu mahdollisia porkkanoita, mahdollisia keppejä, että ikääntyvät ihmiset saadaan pidettyä työelämässä.”

– Arvoisat vihreät, teillä ei ole oikeutta ”pitää” meitä yhtään missään eikä osoitella meitä kepeillä. Meillä on itsemääräämisoikeus, vai eikö ole? Vihreiden herra-asenne on kiehunut yli. Keppi-vaade oli raamikeskustelun röyhkein vaade, orjuuttava. Asennemielessä kepitys ei eroa islamilaisesta kivityksestä. Keppi ja kivi, yksi ja sama. Vihreää monokulttuuria.  

– Arvoisat vihreät, arvoisa edustaja Karimäki, tuo yksi sana, keppi, jonka eduskunnassa lausuitte, on Sarajevon laukaus. Tämä sota käydään loppuun asti. Tähän aiheeseen palaan.

Eheyttä vai sotia Euroopalle?

Anni Sinnemäki ja demarit ovat ehdottaneet valtion budjettia ja raamisopimusta malliksi muullekin Euroopalle. Jos näin kävisi, raamisopimus ei hajottaisi vain suomalaista yhteiskuntaa vaan myös EU:n. EU:ta on sanottu rauhan projektiksi. Suomen prosenttilinjalla Eurooppa ajautuisi ei valtioiden välisiin vaan väestöryhmien välisiin ja yhteiskuntien sisäisiin sotiin. Ensi askelmat Välimeren maissa ja Englannissa on jo otettu.

Suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly, muut yli laidan 

Vallankäytön rakenne Suomessa on suurituloisten hyväksi viritetty lottomylly. Taustalla odottaa piilosuunnitelmia, joiden palasia viedään läpi otollisina hetkinä. Varallisuusvero poistettiin tupon avulla, Sata-komitea mitätöitiin sosiaalitupolla, nyt raamisopimus, ansioveroalennus jne. Yliopistoihin on piilosuunnitelmia laatimaan ripoteltu ”hyvinvointiprofessoreita” esim. Juho Saari Kuopiossa.

STTK:n Mikko Mäenpää kirjoitti 29.11. HS:ssä:

”Suomi on tekemässä lähiaikoina suuria ratkaisuja kestävyysvajeen hallitsemiseksi, hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamiseksi ja ennen kaikkea kasvun lähteiden löytämiseksi. Näillä asioilla on vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin.”

Mitä ovat ”vahvat kytkennät työmarkkinapöytiin”. Jyrki Katainen vastasi 29.11. eduskunnassa:

”Nämä toimenpiteet, joihin hallitus on osaltaan valmis ryhtymään, eivät ole irrallisia tai hetkessä keksittyjä toimenpiteitä, vaan ne ovat olleet hallituksen työlistalla muutoinkin siinä mielessä, että olemme ajatelleet, että nämä toimenpiteet olisivat niitä oikeita rakenteellisia parannuksia ja että olemme niihin valmiita, mikäli meillä mahdollisuus niihin on. Nyt tämä raamiratkaisu tämän mahdollisuuden tuo, eli järkevä palkkaverotus, järkevä yritysverotus ja työvoimapolitiikan vahvistaminen, nämä kaikki, ovat rakenteellisesti järkeviä toimenpiteitä, ja nyt meillä on mahdollisuus näihin toimenpiteisiin tarttua.”

Sosiaalitupolla estettiin vähäosaisten asemien parantelu. Raamisopimuksella ei ainoastaan estetä hyväosaisten etujen leikkauksia vaan niitä jopa parannetaan. Lauri Ihalainen, varmaan Juho Saaren ja muun akateemisen viisauden tukemana, viimeistelee sosiaalitupo kakkosta. Kaikki valta ja rahat työeläkeyhtiöille, näille kasvuyrityksille.

Samaan aikaan nuorten toimeentulotukea leikataan, meidän palkkoja on jo alennettu kymmeniä prosentteja ja nyt meille vaaditaan vielä keppiä (vihreät). Jokohan meno riittäisi.

Eduskunta six packeineen on elimellinen osa sulle-mulle-keppi muille -verkostoa. Ari Alsio kyseli rakenteellisen korruption perään. Korruptio-sana voi olla ahdasmääritteinen, mutta lopputulema on täsmälleen sama. Ottakaa te, niin mekin saamme.

 

Arkadianmäen vihapuhe

Me jotka emme ole sopimustenne ja suomienne piirissä, koemme hekumalliset puheenne, toinen toistenne kiittelyt vihapuheena. Näin koettuun meillä on oikeus, jota ette edes te, arvoisat edustajat, meiltä voi pois ottaa. Ellette ota kaikkea.

Eduskunnassa 29.11.2011 käyty keskustelu raamisopimuksesta

       

 

Kimmo Kivelä on Toivon Valo eduskunnassa

Kuopiolaispapista Kimmo Kivelästä on tullut Toivon Valo eduskunnassa. Vihdoin löytyi edustaja, joka lausuu totuuden. Näin lausui pappi:

”Tällainen ulkoistaminen on osa uusliberalistista ajattelua, joka on tullut tuhoisana ja rappeuttavana julkiselle sektorille. Virtaviivaistamista on se, että joukko-osastojen kaikki toiminnot ja henkilöstö ovat sen komentajan ja komentajaa palvelevan esikunnan johtamia. Tällä toimenpiteellä ei tulla saamaan säästöjä vaan lisämenoja, katkeruutta ja työpahoinvointia. On käsittämätöntä, että vasemmisto hallituksessa on ollut hampaaton tämän asian osalta. …On järjetöntä, että säästöjä haetaan tällä tavoin pieni-, matalapalkkaisen naistyövoiman kustannuksella. Tässä loukataan ihmisarvoa. … Puolustusvoimien kokoon nähden on suhteettoman paljon korkeita upseereita eversteistä kenraaleihin. Vähempikin riittäisi.”

Kerrankin oikeita sanoja: ihmisarvo, tuhoisa, rappeutus, katkeruus, työpahoinvointi.

Julkishallinnossa on toimittu juuri näin. Virastoissa on päällikköä kuin meren mutaa. He nostavat itse omia palkkojaan ilman rajaa niin että juurelta katsoen huimaa. He ajavat ulos ’reunaväkeä’ saadakseen tilaa omille palkoilleen. Useimmista päälliköistä on järkevälle ja luovalle työnteolle pelkkää haittaa. Siinä meidän valtio.

Jos julkishallinnossa pitää säästää, niin leikattakoon yläpään palkkoja 30 tai 50 %. Prosenttilinjalla ja progressiivisesti, pienempiä vähemmän tai ei lainkaan, isompia enemmän.

Markus Mustajärvi (vasryhmä) sanoi armeijan ruokahuollon yhtiöittämisestä näin:

”Ensinnäkin palkat alenevat vanhoilla työntekijöillä neljän vuoden kuluttua 200 euroa kuukaudessa ja uusilla heti. Vuosilomat lyhenevät, niiden vaikutus on 6 prosenttia vuodessa, ja lyhyemmän jakson työajan hyöty katoaa pidempien tasotusjaksojen vuoksi olemattomiin. Työaikakorvaukset alenevat, sen vaikutus on 8 prosenttia vuodessa. Sairausajan palkka, niiden vaikutus ja muiden tekijöitten vaikutus on vähintään 2 prosenttia. Kun tämän ynnää yhteen, niin ale yhteensä vanhoilla työntekijöillä on 3 500 euroa vuodessa ja uusilla työntekijöillä liki 6 000 euroa vuodessa. Eli järkyttävää kohtelua, jos tämä toteutuu.”

Hanna Mäntylä (ps) sanoi näin:

”Toisaalta ihmettelen myös sitä, että hallitus, joka kyllä moniin muihin asioihin vaatii hyvin kiivaasti ja kovaan ääneen tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua, kuitenkin tässä asiassa on valmis polkemaan näiden pienituloisten naisten asemaa.”

Kokoomuksen Sofia Vikman moitti Kivelää ja muita kokonaisnäkemyksen puutteesta. Aivan.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö kirjoitti blogiin tekopyhän ylistyksen kuinka yhtiömuoto turvaa hyvän henkilöstöpolitiikan. Vihreiden puheet ovat suurpatruunoiden puhetta.

Viime vaalikaudella työministerinä oli vihreiden Anni Sinnemäki. Eduskunnan työelämävaliokunnassa vihreitä edusti Johanna Karimäki. Muutaman kerran yritin virittää heille keskustelua ihmisarvoa loukkaavasta henkilöstöpolitiikasta valtiolla. Ei pienintäkään vastakaikua, ei pienintäkään. Silloin tiesin, vihreiden puoleen on turha kääntyä.

Eduskunnan kyselytunnilla työministeri Sinnemäeltä kysyttiin THL:n irtisanomisista. Sinnemäen vastaus oli kylmä, siitä huokui henki ’valtion väki menköön minne tahansa’.

Onneksi eduskuntaan putkahti yksi ymmärtäjä, Kimmo Kivelä (ps). Kiitos.

Eduskunnan keskustelu puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittämisestä

 

Kohti älyllistä autonomiaa

Hallitus lakkauttaa 871 kulttuuri- ja viestintäalan opintopaikkaa (kuva). Yliopistoista ajettiin alas kulttuurin, kirjallisuuden, humanismin ja filosofian tutkimus. Sosiaalista mediaa halvennetaan. – Tällaisilla toimilla nykypolitiikka estää älyllisen autonomian.

Millä oikeudella he näin tekevät? Mikä oikeus valtiolla on sanella mitä ihmiset saavat oppia ja tehdä?

klikkaa

Hyökkäily älyn autonomiaa vastaan kertoo itsessään hyökkäilyn syyn. Viestintä, kulttuuri, autonomia ja äly ovat aikamme poliittinen oppositio. Oppositio ei löydy eduskunnasta. Toisin- ja uusinajattelu muhii kulttuurissa ja viestinnässä. Poliittinen valta tukahduttaa tämän muhinnan. Kuunnelkaa Jukka Gustafssonin puheita, myös rivien välejä. Keskuskauppakamarin Penttilä hyökkää sosiaalista mediaa vastaan (HS 14.10.). Ruotsin EK vaati humanisteille pienempää opintotukea kuin muille. Joensuun autokauppias (Laakkonen) vaati filosofit ajettavaksi pois yliopistosta.

Vapauden saarekkeiden (taidekoulut, muotoilu, luonnonvara, kulttuurin tutkimus) lakkauttamisessa ei ole kyse vain yksittäisistä opinaloista. Kyse on elämänmuodon syvimmistä perusteista.

Oheiset kuvat auttavat hahmottamaan asiaa (Schwarz). Kuvat perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ympäri maailman siitä millaiset kulttuuriorientaatiot eri maissa ovat vallalla. Ulottuvuuksien vastapäitä ovat hierarkia vastaan tasa-arvo, autonomia vastaan juurtuneisuus, hallinta vastaan harmonia (sopeutuvuus).

klikkaa

Millainen kulttuuriorientaatio vallitsee Suomessa ja mihin suuntaan sitä nykypolitiikalla ohjataan? Suunta on kohti lisääntyvää hallintaa ja hierarkiaa. Nykypolitiikka etäännyttää meidät älyllisestä ja tunneautonomiasta, siinä ohessa myös tasa-arvosta. Nykypolitiikkaa on madaltavaa barbaaripolitiikkaa.

Vapaa kulttuuri ja viestintä (ml. sosiaalinen media) ovat älyllisen autonomian ja tunneautonomian mahdollistajia. Juuri näitä Suomen valtio nyt kuristaa. Pitäisi toimia päinvastoin: laajentaa autonomian alueita, yhteiskuntaa läpäiseviksi asti. Suomen ja Euroopan talouskriisinkin syyt ja ratkaisut löytyvät autonomian puutteesta ja sen uudelleen elvyttämisestä. Nykyinen talouspolitiikka on tuhon politiikkaa.

Autonomian sanastoa ovat: laajakatseinen, vapaa, luovuus, utelias, jännittävä elämä, elämästä nauttiva, monipuolinen elämä, mielihyvä (katso kuvio). Tasa-arvo on mekaanisempi ja manipuloinnille altis. Ovatko tasaprosenttiset palkankorotukset ja veronalennukset tasa-arvoa? Olkoon katseemme siis autonomiassa, vapaudessa, ihmisarvossa sinänsä (das Ding an sich)).

klikkaa

Palikoitu ja rehvakas valta – koulutuksen ohjailu

Menossa oleva hyökkäily autonomiaa vastaan on poliittinen näytelmä. Miten spektaakkelin käsikirjoitus on laadittu? Valtio katsoo oikeudekseen mestaroida ihmisten oppimista ja jopa ylintä tutkimusta. On säädetty nippu lakeja: peruskoulu, lukio, ammatillinen, yliopistot. Lakeihin on ripoteltu pykäliä, miten valtio luvittaa tai ei-luvita oppimista. Täytäntöönpanosta annetaan asetus, lukee lakien lopussa. Palikoinnin kirkkain kruunu onkin tämä: asetus koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (987/1998). Siis asetus, huomatkaa. Asetuksen nojalla hallituspuolueet kylmän harkitusti tuhoavat vuosikymmenten mittaan Suomeen syntyneitä vapauden saarekkeita. Operaatiosta tehdään valtaisa spektaakkeli, joka lannistaa yksittäiset toimijat ja ihmiset.

Eduskunnan erityiskeskustelu kesu-suunnitelmasta vaikutti olevan ennalta laaditun käsikirjoituksen osa. Autonomian näkökulmasta keskustelu oli suorastaan haitallinen. Yhteen ainoaan sivulauseeseen oli livahtanut sanat ”opiskelija saa myös itse määrätä, mitä hän elämällään tekee”.

Kaksi edustajaa tivasi työelämäennakoinnin pohjatietoja (”musta laatikko”) myös eduskunnalle kerrottavaksi. Ministeri Gustafssonilta ((sd) ei pohjatietoja herunut, sen sijaan hän sanoi rehvakkaasti: ”Suomi on sillä tavalla, miten minä sanoisin, tuttu maa, esimerkiksi ministeriön virkamiehille, meille yhteiskunnallisille toimijoille, poliitikoille, kyllä me aika hyvin nämä alueelliset vahvuudet tiedämme”.

Nykysuomi on salatun virkamies- ja poliitikkovallan temmellystä. Valtapiirinsä levittämisen he kätkevät erityisesti sanaan ”työelämä”. Jokaisesta olisi tultava teiskolainen metallinkäpristäjä.

Sisäsiittoinen, itseriittoinen, suljettu äly

Nykyvaltio kaventaa älyllisen autonomian etujoukkojensa yksinoikeudeksi. Muun väestön osaksi jää ”oikeus työllistyä” (Gustafsson)). Valtio on asettanut työryhmät investointien houkutteluksi (Eloranta), viennin kasvattamiseksi (Alahuhta) ja pääomarahoitukseen (Stadigh). Eduskuntaan putkahti start up -tiimi. Periaatteessa se voisi olla jopa kansalaislähtöisen autonomian asialla, mutta käytäntö viittaa muuhun: verovapaus bisnesenkeleille, verottoman pääoman sisäsiittoinen kierto, ilmeisesti veroparatiisi. Entä ketä starttaa Aalto-yliopisto – Sanomayhtiötä. Kehä kiertyy umpeen: valtio tuhoaa koulutuspolitiikallaan kansalaisviestinnän, samaan aikaan Aalto ja valtio syöttävät ideoita ja tukeaan sosiaalimedian toiselle tuhoajalle, Sanomayhtiölle. Barbaaripolitiikkaa.

Autonomiaverkosto?

Voisiko Suomeen syntyä autonomia-verkosto? Ensityönään se voisi koota valtakunnallista tukea valtion nyt uhkaamille taidekouluille ja vastaaville, syventää itsepuolustuksen perusteluja. Nyt poliittinen valta ohjaa nämä opinahjot puolustautumaan yksin ja erikseen, jopa toisiaan vastaan.

Löytyisikö autonomiahenkeä eduskunnasta:

Demarit: kun kuuntelee Gustafssonia, Tuppuraista, Peltosta ja Kantolaa, niin toivoa ei ole, pelkkää teatteria ja työelämää.
Perussuomalaisten puheista huokuu ajoittain älyä, moraalia ja tunnetta: Mäntylä, Juvonen, ties tulkoon Kivelä, Heikkilä, Turunen, Joutsenlahti.
Kokoomus: ylenkatseellista ivailua vailla poikkeusta, synnyttää pakokauhun.
Keskustassa vilpittömiä (ylenkatsottuja) ajattelijoita: Puumala, Kalmari, Vehkaperä.
Vasemmisto(liitto) on mennyt pelehtimiseksi, syö jopa omat lapsensa.
Vihreät: kadotettu tulevaisuus, vetovoima herrojen lahkeissa roikkumiseen on liian vahva.
Mustajärvi: järkevä ajattelija.

Tiivistäen

• kulttuurinen orientaatio ymmärryksen lähtökohdaksi
• kulttuuri ja sosiaalinen viestintä on aikamme poliittinen oppositio
• nykypolitiikka ohjaa yhteiskuntaa kohti hierarkiaa ja hallintaa, etäännyttää älyllisestä autonomiasta sekä tunneautonomiasta
• politiikan (myös valtion) lähtökohdaksi on asetettava ihmisten autonomia, edellyttää hallituksen vaihtumisen.

Lähteitä, lukemistoa:

Shalon H. Schwartz: Kulttuuriset arvo-orientaatiot. Limor kustannus 2011.
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kesu-suunnitelma.
Poliitikot taidekoulutuksen tiennäyttäjänä. Taide 2/2011.
Eduskunnan keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä 20.10.2011.

 

Ministerien palkat, edustajien palkkiot ja kansalaisten verot

Eduskunta keskusteli ministerien palkkojen leikkauksesta, kansanedustajien palkkioista sekä veroista. Tässä poimintoja keskustelusta esitysjärjestyksessä:

Anne Kalmari:
… Tällä ilmeisesti yritetään peittää se, että hallitus on budjettiriihessä sopinut 800 miljoonan euron veronkevennyksistä, ja nehän tulevat nimenomaan hyvätuloisille. Minun mielestäni Wahlroos ei tarvitsisi yhtään enempää helpotuksia, päinvastoin…

Matti Saarinen:
…eduskunnan kansliatoimikunta täällä käsitteli, että olisiko se voinut suositella pientä palkanalennusta kansanedustajille. Se leimattiin silloin erittäin arvovaltaiselta taholta pölhöpopulismiksi.

Timo Kalli:
… suomalaisia, jotka saavat saman tulotason kuin me edustajat, meitä kaikkia pitäisi samalla tavalla verottaa, ainakin hetkeksi enemmän, jotta pääsisimme siihen tavoitteeseen, että valtiolle saataisiin enemmän tuloja.

Ben Zyskowicz:
… en ole kyllä missään päin havainnut, en ylimpien johtajien enkä muidenkaan kohdalla, että tämä valtioneuvoston jäsenten esimerkki olisi kannustamassa malttiin..

… pääministeri tienasi noin 160 000 euroa vuodessa ja ministerit sitten vielä vähemmän. Tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että nämä järjestöjohtajat, jotka nyt neuvottelevat raamituposta ja vastaavista, tienaavat ainakin työnantajapuolella selvästi enemmän. Johtavien lehtien päätoimittajat tienaavat selvästi enemmän, puhumattakaan nyt näistä johtajista yrityksissä, joille 160 000 on niin pieni raha, että sillä eivät töihin tulisikaan. He vaativat pääministerin palkkaan verrattuna semmoisen 5-10-kertaisen palkan ja päälle tietysti niin sanotut kannustimet, jotka voivat nostaa nämä ylimpien yritysjohtajien palkat monikymmenkertaisiksi verrattuna esimerkiksi pääministerin palkkoihin..

Mauri Pekkarinen:
… Ja se verolinja, mitä hallitus esittää, tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa nyt siellä ministeritasolla se käteen jäävä tulo kasvaa, siis sillä pakkatasolla, nyt en puhu tästä alennuksesta, puhutaan nyt vaikka 10 000 eurosta kuukaudessa. Se on monta tuhatta euroa, noin 4 000 euroa, vuodessa, minkä verran käteen jäävä tulo kasvaa sen linjan ansiosta.

… progressiivisen veron kevennys antaa kaikista suurituloisimmille kaikista eniten.

… paljon paremmin sitä voidaan edistää sillä, että verotuksessa tehdään linjaratkaisu, jossa niiden verotusta, jotka ovat vahvimpia, ei kevennetä niin kuin hallitus esittää ja se, mitä kevennysvaraa on, käytetään eri veromuodoissa niihin kohteisiin, joiden kautta voidaan verotuksellinen kädenojennus osoittaa niille, jotka ovat sen kaikista suurimmassa tarpeessa.

Pentti Kettunen:
… eduskunnan tulisi näyttää samanlaista esimerkkiä … lähetämme yhteisen viestin tälle palkkiotoimikunnalle, se kokoontuu välittömästi…

Vesa-Matti Saarakkala:
… osalta kansaa vietiin kansaneläke pois, joten tämä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta.

Pertti Salolainen (ivallisesti):
… Voitte panna jopa ilmoituksen lehtiin, että annoitte tähän hyvään tarkoitukseen rahaa.
(vertaa edustajien ’ilmoitukset’ Iltalehdessä 6.10. – jk)

Mauri Pekkarinen:
… koskaan ennen ei Suomessa 100 000 euroa vuodessa ansaitsevan verotus ole ollut niin keveä kuin mihinkä te nyt sen ensi vuoden verolinjalla viette. … Toteutatte ensin täydellisen inflaatiovähennyksen ja sen päälle vielä tämän ansioitten kasvun liukuman, myöskin sen vähennätte ensi vuoden taulukossa ja päädytte 3,3 prosenttiin.

Matti Saarinen:
… saamieni tietojen mukaan yhden jalkapallojoukkueen päävalmentaja tienasi noin 2-2,5 kertaa enemmän kuin vastaavana aikana Suomen pääministeri.

Pirkko Ruohonen-Lerner:
… nämä pienet symboliset palkkionleikkaukset helposti uppoavat näiden uusien valtiosihteereiden palkkakustannuksiin. … tämmöinen määräaikainen etujen leikkaus yhteiskunnan eri sektoreilla voisi olla hyvin kannatettava ajatus, kun se saataisiin vaan leviämään eri aloille.

Vesa-Matti Saarakkala:
… ei ole syntynyt ainuttakaan reaktiota tähän ideaan (eläke-etujen leikkaaminen), joka mielestäni liittyy aivan tähän asiakokonaisuuteen, ja näköjään näyttää olevan aika arka aihe.

Reijo Hongisto:
… 10 000 euroa ja enempi tienaavien on helpompi luopua palkastaan kuin minimipalkalla työskentelevän.

Anne Kalmari:
… kun täällä on esimerkiksi ministeri Häkämies paikalla, voisinko saada vastauksen, miksi momentilla on 719 000 euroa lisää rahaa, mikä se sellainen säästötalkoo on, jossa kustannukset nousevat? (vastausta ei tullut – jk)

Merja Kuusisto:
… Minä toivoisin, että tämä esimerkki laajenisi esimerkiksi meidän valtionyhtiöiden johtohenkilöihin.

Sanna Lauslahti:
… Kaivoin Tilastokeskuksen materiaalia valtion palkkatasosta. Valtiolla ansaitaan 10 prosenttia enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Sen lisäksi tulevat 1-2,5 viikkoa paremmat lomaoikeudet.

Kristiina Salonen:
… Itse en sellaista keskustelua arvosta. … Todellista työtä tavallisten ihmisten hyvinvoinnin eteen on kuitenkin vielä tehtävänä aivan muilla toimin.

Kimmo Tiilikainen:
Kun te, edustaja Zyskowicz, totesitte, että hallituksen hieno esimerkki ei ole saanut seuraajia yritysjohdossa, ei korkeissa virkaportaissa eikä nähtävästi myöskään tuponeuvotteluissa, eikö silloin johtopäätös olisi, että kun esimerkki ei toimi, niin täytyy mennä verotuksen kautta tasaamaan hyvinvointi- ja tuloeroja tällaisena tiukkana aikana? Eikö nyt olisi aika hallituksen harkita, että peruisitte jo lupaamanne veronalennukset ja kevennykset suurituloisille?

Matti Saarinen:
… eduskunta oli aikaansa edellä, kun jo vuonna 2009 keväällä silloinen puhemies havaitsi, että nyt ollaan vapaassa pudotuksessa, nyt pitää palkkoja alkaa leikata. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle, mutta tämä on eduskunnan historiassa kaiketi ainoa kerta, kun talon johto on vedonnut henkilökuntaan, jotta se alentaisi vapaaehtoisesti palkkojaan. Siinä kierteessä ollaan edelleen.

Maria Tolppanen:
… takaisin varallisuusvero … järkyttävää, mihin tämä maa on menossa.

Christina Gestrin:
… tässä salissa ei mielestäni ole sopivaa kehuskella sillä, että antaa lahjoituksen.
(entä Iltalehden palstoilla? -jk)

Kaj Turunen:
… Vähempiosaisten asiaa ei voi jättää pelkästään hyväntekeväisyyden varaan, vaan nimenomaan eduskunnan tehtävä on lainsäädännöllä turvata vähempiosaisten asema. Meidän pitää vaan miettiä, keitä ne vähempiosaiset sitten ovat. Ne eivät ole suinkaan niitä ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Tarkentavia kysymyksiä ja kommentteja:

Kansalaisilla on oikeus tietää mikä on Matti Saarisen mainitsema ”erittäin arvovaltainen taho”, joka leimasi kansanedustajien pienet palkanalennukset pölhöpopulismiksi.

Sanna Lauslahden näkemys, jonka mukaan valtiolla ansaitaan 10 % enemmän kuin yksityisellä sektorilla, on kiinnostava. Se saattaa olla tosi, mutta vaatii tarkentavan analyysin. Keskiarvot peittävät sisällön. Mitä julkisen sektorin palkoissa ja palkkarakenteissa on tapahtunut 5 tai 10 viimeisen vuoden aikana. Aiemmin kuka tahansa näki kenen tahansa palkan vilkaisemalla palkkataulukoita. Nyt palkkatietojen näkeminen on tehty mahdottomaksi (esimerkkinä Jyväskylän yliopisto). Palkkahaitari julkisella sektorilla on revennyt. Repeämiseen piiloutuu poliittinen ohjaus: oikein ajattelevat palkitaan, väärin ajattelevat rangaistaan. Kenellä on oikeus palkita, kenellä oikeus rangaista? Vastaukseksi ei riitä pikkujuridiikka vaan asiaa on lähestyttävä yhteiskunnallisesti, poliittisesti, eettisesti, ihmisyydestä käsin.

Poliittinen piilo-ohjaus palkkauksen avulla jähmettää julkisen sektorin rakenteet hyväosaisia suosiviksi, kapeuttaa toimintasisällön, estää dynamiikan ja uuden etsinnän. Kapeuttaminen piiloutuu mm. sanoihin ’toimivuus’ ja ’tuloksellisuus’. Eduskunnan keskustelu oli hyvä ensiavaus, lisää sellaista. Palkkaus on enemmän sisältö- kuin etuuskysymys.

Eettinen ja yhteiskunnallinen Start up. Eduskunnassa pieni ryhmä on innostunut startupeista. Eduskunnalla on nyt otollinen tilaisuus luoda yhteiskunnallista start up -henkeä palkka- ja tuloerojen osalta.

Miksi vihreät eivät sanoneet sanaakaan eduskunnan palkkakeskustelussa? Vaikeneminen on vallitsevien käytäntöjen puolelle asettumista, yhteiskunnallinen valinta, uusmodernia konservatismia.

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto on Jyväskylässä todennut, että Suomen uhka on maan sisäinen. Uhka kumpuaa yhteisyyden tunteen rikkoutumisesta, masennuksesta, terrorista, johtajien ylisuurista palkkioista (KS 6.10.).  – Haavistolaiset, miksi te luikitte ulos eduskunnan keskustelusta, eikö koheesio kiinnostanut?

Koheesioehdotukseni: leikataan yli 5000 euron palkoista 30 tai 50 tai 75 %. Perustelu: seuratkaa USA:n katutapahtumia.

Mikään ei estä ketä tahansa edustajaa olemasta palkkioasiassa aloitteellinen. Olettehan aloitteellisia lehtien palstoillakin. Luontevimmin aloitteellisuus sopii kansliatoimikunnalle.  Sen jäseniä ovat Heinäluoma, Ravi, Joutsenlahti, Backman, Jääskeläinen, Kalli ja Orpo. Varajäseniä ovat Karimäki, Nylander, Rauhala, Virtanen Erkki. Iltalehdestä päätelleen useat tai useimmat näistä ovat kannattaneet palkkion alentamista. Seurataan mitä he tekevät.

Edellä referoitu eduskunnan keskustelu kokonaisuudessaan (pöytäkirja 4.10.2011)

 

Veromoraalikilpailu – esikuvina Ranska ja Buffett

Ranska asettaa kolmen prosentin veron yli 500 000 euroa vuodessa ansaitseville. Veroa kannetaan kunnes valtion alijäämä laskee kolmeen prosenttiin kansantuotteesta (linkki).

Ranskalainen liike-elämäryhmä vetoaa poliitikkoihin rikkaiden verotuksen kiristämiseksi (linkki): ”rahallinen panoksemme ei ole ratkaisu sinänsä: sen on oltava osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta.”

Huomatkaa sanat ’osa laajempaa maailmanlaajuista tulonlähteiden ja menojen uudistusta’ – eivätkö ne olekin vallankumouksellisia. Euroopan ja maailman yllä liikkuu jälleen aave. Edellisen aaveen pani merkille Karl Marx.

Sijoittaja Warren Buffett ehdottaa lisäveroa amerikkalaisille, joiden tulot ylittävät miljoona dollaria vuodessa, lisäporras kymmenen miljoonan kohdalle (linkki). ”Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia tulla toimeen, me upporikkaat saamme yhä hämmästyttäviä verohelpotuksia… 1980-1990-luvuilla verot olivat paljon korkeammat, silti niiden aikana luotiin 40 miljoonaa työpaikkaa.”

USAn talouskriisin syynä on pidetty Bushin verohelpotuksia suurituloisille. Obama on yrittänyt niitä perua. Suomen talouden kriisin syy ollaan löytävinään vain ulkomailta. VM, hallitus, puolueet ja talouden eliitti vaikenevat 2000-luvun prosenttiperusteisista miljardialennuksista suurituloisille. Kataisen hallitusohjelman piiloydin on alennusten häivyttäminen pois mielistä. Vihreät, vas, sd, kok, rkp ja kd ovat kaikki yhtä osallisia.

Nyt Ranskasta ja osin USAsta nousee uuden moraalin aikakausi, peräti liike-elämä vetoaa veronkorotusten puolesta. Sen sijaan Suomessa Katainen ja elinkeinoelämä ehdottelevat prosenttiperusteista tuloveroalennusta.

Ennemminkin Suomessa tarvitaan 5 – 10 vuoden projekti, jossa prosenttiperusteisilla tuloveron korotuksilla (ennallistamisella) hoidetaan kuntoon julkisen talouden kestävyysvajeet, alijäämät ja velat, yhteiskunta ja talous palautetaan terveelle pohjalle.

Veronkorotusten vaihtoehtona voi osin olla palkka- ja eläkekatto. Julkishallinnon palkkakatoksi ehdotan 5000 euroa kuukaudessa. Tämä koskee kaikkea henkilöstöä, myös kansanedustajia, ministereitä, ay-liikkeen johtajistoa ja henkilöstöä (toki muitakin). Kuka tahansa pärjää sillä erinomaisesti, missä siis moraali?

Eläketurvakeskuksen ja Liisa Hyssälän eduskunnalle antama todistus eläkekaton mahdottomuudesta joutaa jätteeksi. Eläkekatoksi kaikille 5000 euroa kuukaudessa, jos sitäkään.

Pörssikielellä tätä kutsutaan korjausliikkeeksi. Se kuuluu normaaliin elämänmenoon, kurssit tulevat välillä alas. Näin yhteiskunta vakautuu.

Korjausliike voi saman tien olla kansojen välinen veromoraalikilpailu. Suomeltakin löytynee kilpailukykyä, ellei myöhästy lähdössä. Kannattaa yrittää, onhan Suomi yrittäjyyden maa. Ehdotteliko Tuomioja tällaista?

Moraalikilpailun häviäjiksi Suomessa on veikattu vihreitä. Heidän pelinsä – jalkapallotermein – on pakannut pieneksi. Itämeren miljoona, kehytonni tai karhujen ammunta ovat heille megaongelmia samaan aikaan kun Ville Niinistö sivulauseessa ohimennen julistaa vihreiden tuen Kataisen prosentuaaliselle veroalennukselle (HS 25.8.). – Olisiko ”maailmanlaajuinen tulonlähteiden ja menojen uudistus” sittenkin visiokkaampaa kuin Heidi Hautalan iänikuinen kehytonni. Ei tartu ranskalaishenki Suomen vihreisiin.

Mitäpä heistä. Osoittautuuhan veromoraalikilpailu jopa EU:n pelastajaksi. Maailman katse kääntyy ranskalaisviritteiseen henkiseen johtajuuteen. EU:n rooli ilmastopolitiikankin edelläkävijänä saa vihdoin globaalin tunnustuksen.

Suunnittelukokous?

Miten veromoraalikilpailu saadaan liikkeelle Suomessa? Tarvittaisiinko suunnittelukokous? Tämän kirjoituksen kommenttiosiossa voi tehdä ehdotuksia ajankohdaksi ja paikaksi. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse juhani.kahelin@essee.net

Lähteitä, lukemistoa.

Ranskan veropolitiikan uutisointeja: Uusi Suomi. Taloussanomat. Financial Times.
Warren Buffett’n ehdotus: MTV3.

 

Valtion kastraatiopolitiikka

Riikka Söyring pyysi US-Puheenvuoron kommentissa tietoa valtion aikeista säätää kastrointilaki seksuaalirikollisille. Kuvassa 1 on ote Helsingin Sanomien uutisesta 16.7.2011. Kuvassa 2 on ote lääkärin kirjoituksesta Aamulehdessä 20.7.2011.

Oikeusministeri Tuija Brax antoi kastrointiesityksen eduskunnalle 2010, esitys raukesi. Lakiesityksen numero oli 310/2010, linkki:

http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+310/2010&base=erhe&…

Enni Kulovaara antoi jo kommentissaan linkin myös YLEn uutiseen:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/07/oikeusministeri_kanna…

Tieteenpäivillä 2009 oli yhtenä teemana ”Parempien oikeus elämään”. Professori Marjatta Hietala esitelmöi 1930-luvun sterilisaatiopolitiikasta Suomessa ja muualla Euroopassa. Hietalan ja muutaman muun esitys löytyy linkistä (älkää järkyttykö):

http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2009/torstai.html

Lopuksi huumoriosio (sellaiseksi tarkoitettu).

Yllä mainitun HS:n kastrointiuutisen luettuani olin tuohtunut monta päivää. Kokosin ajatelmia kirjoitukseksi aiheesta. Sitten unohdin koko jutun, kunnes nyt sen taas löysin. Mitä minulle tapahtuu, jos laitan silloisen luonnokseni tähän sellaisenaan:

LUONNOS Meiltä leikataan munat

Asenne on merkille pantavin. Huoletonta, huitaisevaa, tuosta vaan kastroimaan, antaa mennä, lääkäri rulaa reseptin, ubiikisti apteekkiin. Tällainen asenne, huolettomuus, huitaisevuus, analyysin rajoittuneisuus, näkökulman yksikulmaisuus on pelottavaa.

Samantapainen asenne luonnehtii Kataisen hallituksen ohjelmaa: maailman luuserit kastroidaan, aktivoidaan, kuntoutetaan, työmarkkinaistetaan. Maailma on jakautunut kuntouttajiin ja kuntoutettaviin. Kuka määrittelee ’kunnon’? Tarkoittaako se sukupuolista kuntoa? Pitäisiköhän naisiakin kuntouttaa, pajoittaa (pajatoiminta)?

Pehmeä analyysi olisi tarpeen. Miksi Jeppe juo? Luontaisen kanssakäymisen mahdollisuuksien luominen. Päättäjillä itsellään on sosiaalisten taustojensa ansiosta tyydytystä tuova sosiaalinen elämä, he eivät osaa tai halua kuvitella että suurella osalla ihmisiä ei näin ole. Päättäjien maailma on valintatavasta johtuen yksipuolinen. Jos päättäjät valittaisiin arpomalla, niin nykyinen yksipuolisuus tulisi ehkä esiin.

Nyt analyysi katkaistaan, nähdään asia (tässä tapauksessa seksuaalirikollisuus) yhdeltä suunnalta, pinnalta, reaktioista, tuskasta, analyysi leikataan poikki.

Mikähän olisi (mieskastraatiota) vastaava toimenpide naisille? Leikkisästi, kärjistäen, ironisesti: naispihtaajille tehdään ”käänteinen kastraatio”, annetaan piristävää lääkettä, tietenkin lain voimalla, eduskunnan päätöksellä, toki omavalintaisesti. Voi mikä markkinarako, uuskestävän (vihreän) talouden siemen, aktivointiasteeksi vähintään 32 % (vertaa hallitusohjelman aktivointiaste). Naisaktivoitavalta ei kysytä, miksi pihtaat (kun ei miehiltäkään kysytä).

Miksi uusmodernin rodunjalostuksen innokkaimpia vaatijoita ovat juuri vihreät? Se ei vaikuta edes lipsahdukselta. Aiemmin vihreät ovat vieneet tohtoreita oikeuteen, asetelleet jalkapantoja läheisille, vaatineet mielipidekasvatusta väärinajatteleville, säätäneet ekologisia pakkolakeja. Tällainen ”vihreys” on pelottavaa. Mikä on seuraava askel? Meiltä leikataan munat.

Jos tällainen asenne aina vaan voimistuu politiikassa, niin onko aika sanoa: nyt riittää.

Rotu jalostuu, kun pahikset steriloidaan. Ketkä meistä ovat pahiksia, tänään, huomenna, impivaarassa? Rotua jalostamalla luonto monimuotoistuu, niinkö? Kunnianhimoinen tavoite: pyhäkouluväen, rovastien, korkeimman oikeuden puhdas ja kirkas maailma. Kuka olisi uskonut, että nykyeugenikkoja joutuu eniten pelkäämään?

Mikäli maailmassa jotain masentavaa on, niin se on miehiä yksipuolisesti ja tunteettomasti syyllistävä, ymmärrysrajoitteinen, epäanalyyttinen, pinnallinen feminismi. Tunteettomien feministien intohimo on kastroida viimeinenkin mies, sukupuuton kuudes aalto.

 

Perusturvaa vai perusvapautta vai populismia?

Demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät hallituksen tapaa hoitaa köyhyyttä nostamalla työttömän työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa. Helsingin Sanomat, professori Olli Kangas ja Peter Rumjantzeff näkevät asian toisin. Hallituksen paketti hyödyttää isopalkkaisia monin verroin enemmän kuin vähätuloisia (kuva 1). Miksi tasa-arvoisemmat perusturvalohkot unohdettiin? Poliitikot jättävät kertomatta ja viljelevät epäselviä puheita.

Kuva 1. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (ote)

Kelan etuuksien jakauma ja ajallinen kehitys näkyy kuvassa 2. Työttömyysturva on siinä yllättävän kapea siivu. Vuonna 2009 Kelan työmarkkinatuki oli 762 milj. ja peruspäivärahat 166 milj. Työttömyyskassojen ansiopäivärahat olivat 1 780 miljoonaa. Kela-etuuksien joukosta olisi voitu koota aito köyhyyspaketti, mutta hallituspuolueet halusivat tukea isopalkkaisia ja ammattiliittojen jäseniä.

KELAn etuuksien jakauma ja kehitys

Kuva 3 herättää kysymyksiä.  Miksi ”työmarkkinatuki” luotiin vuonna 1994? Kuvan perusteella työmarkkinatuella syötiin pois Kelan peruspäivärahat. Ajettiinko ihmiset piilopakolla työn tarjoajiksi ja ammattiliittojen jäseniksi?

KELAn maksamat työttömyysturvaetuudet

Työmarkkinatuella on kolme ehtoa: työkykyisyys, työmarkkinoiden käytettävissä olo sekä tuen tarve eli että ei ole muita (perhe)tuloja. Verrataanpa tätä perustuloon. Perustulon erityisansioksi olen mieltänyt sen, että ihminen olisi vapaa, ei laiskottelemaan vaan luomaan elämäänsä ja maailmaa. Lähtökohtaisesti ihminen ei olisi toisen (”työmarkkinat”) käytettävissä, ei olisi ulkoa määriteltyjä ehtoja, käytettävyysvaadetta, työssäoloehtoa, valvontaa eikä pakkoja. Näin vapaan maailman tulisikin rakentua.

Ehdollistaminen työmarkkinatuella tai hallitusohjelman muilla tempuilla riistää ihmisen perusvapauden. Vapaudenriisto on vastoin ihmisarvoa, vastoin ihmisoikeuksia, vastoin perustuslakia. Kuinka ironista ja tuomittavaa onkaan, että Suomessa demarit, vihreät ja vasemmistoliitto ylistävät vapaudenriistopolitiikkaansa historialliseksi. Kokoomus on sitäkin häijympi, nuoret on ”pidettävä kiinni”, sanoi edustaja Eestilä eduskunnassa 28.6. Miettikää noita sanoja, ja ihmisen arvoa. Olemmeko me kiinni pidettäviä koiria?

Jo sana ”työmarkkinatuki” on absurdi, nurin kääntävä, alistava? Rehellisempi sana olisi ”vapaudenriistoraha”.  Politiikkaa tehdään ja mieliä muokataan sanoilla, kielellä, retoriikalla, puhunnalla.

Historiallisen uuden ajan (1500 – 2000) paras juonne on ollut ihmisen vapauden pohdinta, pyrkimys kohti vapaata maailmaa. John Stuart Mill oli yksi pohdiskelija. Liberaaleille vapaus näyttäytyi elinkeinojen vapautena. Suomessa 1960-luvulta alkaen ihmisen vapaudelle on rakennettu ehtoja ja rajoitteita. Ehdollistaminen kiteytyy sanontaan ”työmarkkinoiden käytettävissä olo”: Menevätkö ”työmarkkinat” ihmisen vapauden yli, pakottavat ulkoa käsin?

Ei, tämä ei ole vapaa maailma. Kataisen hallitus on orjaisäntien hallitus. Historiallisen käänteen aika on, toden totta. Te jotka eduskunnassa hehkutitte hallituksen perusturvapaketin hístoriallisuutta, olitte oikeassa mutta suuntanne on väärä.

Mistä käsin ihmisen vapautta ja – arkisemmin sanoen – luontaista perusturvaa voitaisiin hakea? Heitän kolme lähtökohtaa:

1. Nykyetuuksien tasa-arvoisemmat elementit (Olli Kankaan mainitsemia)
2. Niin sanottu perustulo
3. Reaaliperustan yhdenvertaisuus

Luontevin ja kestävin vapauden perusta lähtee liikkeelle yhteiskunnan ja elämisen reaaliperustasta: miten voi kouluttautua ja sivistäytyä, viisastumisen mahdollisuus, omistus- ja hallintaoikeuksien yhdenvertaisuus, elinkeinovallan ja -vastuiden tasasuhtaisuus, poliittisen vallan hajautuneisuus kansalaisille ynnä muu vastaava.

Reaaliperustan tasolla viime vuosikymmenten kehitys on ollut kielteinen. Nyt Kataisen hallitus ja sen kuusi puoluetta pahentavat asiaa, valitsevat perusturvaksi ehdollistavan työmarkkinatuen sekä tuloeroja kasvattavan päivärahan. Taustalla on työmarkkinajärjestöjen vallankaappaus ja valtiopetos.

Perustulossa saattaisi olla ideaa edellyttäen että reaaliperusta on yllä kuvatusti yhdenvertainen. Nyt näin ei ole.

Järkyttävää on, että vihreät aina vaalien alla kaupittelevat perustuloa nykyrakenteiden päälle liimattuna, ehdollistuneeseen ja eriarvoistuneeseen maailmaan. Vihreiden ideologia ei ole ihminen sinänsä eikä vapaus sinänsä, vaan ihmisten ajaminen työmarkkinoiden käyttöön myös perustulon avulla. Vihreät kehuvat Kataisen hallitusohjelmaa, vaikka sen perusturvapolitiikka on perustulon vastainen (ainakin käsitykseni mukaan). Eikö tällainen menettely ja tällainen puhe ole vaalipetos? Perustulopopulisteina 2011 vaalien alta muistan ainakin seuraavat: Ville Niinistö, Johanna Karimäki, Ville Ylikahri, Satu Haapanen, Touko Aalto.

Lukemistoa, viitteitä:

Olli Kangas: täsmällisyyttä perusturvapuheisiin
Peter Rumjantzeff: Demarien perusturvapopulismi
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 7.7.2011 (yllä kuva 1)
Hallituksen esitys työttömyysturvalain muuttamisesta (ansiopäivärahan laskentakaava, taitekohta ynnä muuta)
Outi Alanko-Kahiluodon puhe eduskunnassa 28.6.2011 (ota siitä selvää)
Ville Niinistö 17.8.2011 (mikä on vihreiden keskeinen ehto)

 

Syrjäyttävä henki kumpuaa vihreistä – miksi?

Ideayhteiskunnan kuolema. Kevään poliittinen ruumis on wikidemokratia. Ajatuspajojen valtionapu lukitaan puolueiden käyttöön. Perussuomalaiset ja keskustalaiset ovat tuskin ihmisiä.

– Mikä näille uutisille on yhteistä? Arvaatteko?

Näkemysten ja pyrkimysten takaa löytyy vihreät, tavalla tai toisella.

Vihreän Langan entinen päätoimittaja Elina Grundström julisti ideayhteiskunnan kuolemaa (kuva 1). En olisi uskonut Grundströmiltä tällaista tekstiä. ’Uusi kultakausi’ -kirja, mitä Grundström herjaa, on lukemisen arvoinen (pienestä bisneshypestä huolimatta). Siinä ehdotetaan ei vähempää kuin eduskuntauudistus ja hallitusohjelman laatiminen sosiaalisen median tuella. Jos Suomi on oikeasti innovatiivinen, niin tässä on ideoiden alku.

Miten sosiaalinen media ymmärretään taiteen piirissä? Sieltä tulee tosi hyviä ideoita, sanoo oopperoita netin avulla työstävä Iida Hämeen-Anttila (kuva 2). – Politiikan on taiteellistuttava, ainakin hengeltään.

”Vihreissä ja kokoomuksessa on ajateltu, että ajatushautomoiden rahoitus kytkettäisiin tiiviimmin puolueiden rahoitukseen”, kertoo Vihreä Lanka 9.6. (linkki).

Jos koskaan niin tänään tarvitaan uusien lähtökohtien, näkökulmien ja hypoteesien etsintää politiikkaan (esim. Euroopan tulevaisuus). Kuinka ollakaan, kokoomus ja vihreät ryöstävät valtion viimeisetkin sentit uuden ajattelun estämiseksi, ajatuspajojen ja sosiaalisen median nitistämiseksi. Puoluesihteeri Panu Laturi on Suomen Suslov.

Soininvaaran kirjoituksista järkytyn kerta toisensa jälkeen:
”..mikä olisi ollut voitto vihreille, olisi ollut tappio keskustalle..”
”Eduskunnan kuppila oli yhtä hymyä, kun varmistui, että hallitusta aletaan kasata entiseltä sixpack-pohjalta. Tätä olivat toivoneet jokseenkin kaikki – siis kepulaisia ja perussuomalaisia lukuun ottamatta.”

Soininvaaran mukaan perussuomalaiset ja keskustalaiset eivät sisälly joukkoon ”jokseenkin kaikki”. Ymmärrän lausuman hengen niin, että sanotut ryhmät – reilu kolmannes tai vajaa puolet Suomen kansasta – eivät ole oikeasti edes ihmisiä.

Sen sijaan että avoimin mielin kuunneltaisiin ristikkäisiä näkemyksiä ja etsittäisiin uudenlaisia synteesejä soininvaaralaiset pyrkivät tuhoamaan epäajatukset ja epäihmiset. Soininvaaran maailmankuva on vihaa täysi.

Professori Vilho Harle ehdotti kaikkien puolueiden hallitusta kunnallispolitiikan tavoin. Siinäpä mainio idea elvyttämään kuolleen ideayhteiskunnan.

Kuva 1. Grundström: Ideayhteiskunnan kuolema (HS 7.6.2011).

( Älkää välittäkö töherryksistä, en osaa lukea ilman punakynää. )

Kuva 2. Oopperaa sosiaalisen median avulla. (HS Nyt-liite 10.-16.6.2011)

 

Demokratiaa tämäkin

Poliittisen kantani päätän sen perusteella, kuka tervehtii ja kuka ei. Yllättäen jouduin vaikeaan tilanteeseen, kun vihreiden Jyrki Kasvi, peräti puolueensa varapuheenjohtaja ilahtuen tervehti kadulla. – Kummallista, tätä ei ole tapahtunut kahdeksaan vuoteen. Olikohan se erehdys? Ellei ollut, niin pitääkö minun nyt alkaa vihreäksi? Minähän kerran jo olin!

Onko vihreillä jokin vaiva? Eilen Kasvi kertoi (HS 5.6.), ettei ole tunteiden tasolla saanut käsitellyksi eduskunnasta tipahtamistaan eikä pysty vastaamaan sitä koskeviin kysymyksiin.

Opettaako demokratia siis ihmisille muutakin kuin politiikkaa, tasaveroista kanssakäymistä pulliaiskansan kanssa? Tämäkö onkin demokratian suurin ansio?

Vuosien ajan yritin syöttää vihreille pieniä ajatelmia päivän politiikasta, erityisesti tieteen ja yliopistojen alalta. Vastaukseksi ei tullut hiiskaustakaan, ei koskaan. Huhtikuun vaalien jälkeen panin merkille että Ville Suuri pohtiessaan vihreiden vaalitappion syitä kelpuutti joukkoon jopa yliopistolain. Vaalien jälkeen Ville Suuri myös pienenpienesti kommentoi allekirjoittaneenkin blogia, mistä hämmästyin.

Tänään ei ollut vaikea arvata, mihin Jyrki Kasvi oli matkalla. Pikkuparlamentin auditoriossa vihreät juuri nyt (6.6. iltapäivä) pohtivat, miten voisivat välttyä joutumasta tekemisiin peräpeiliväen kanssa (keskusta ja perussuomalaiset, peräpeili-sanonta tulee Soininvaaralta). Peräpeilihallituksen sivistyneempi vaihtoehto vihreille on se toinen Jyrki.

 

On aika siirtyä kadulle

Tässä kaupungissa sankareita ovat systeemirikolliset
Jeesus-lapselle ei ole seimeä majatalossa
on pakko siirtyä kadulle.

Ehdin jo innostua Vasemmistoliitosta
nyt sen sanon, tulkoon tämä selväksi: en enää koskaan
niin kauan kuin puheenjohtajana on Arhinmäki.

Vihreiden populismi on kuvottavaa
muka perusturva, muka
tärkeintä onkin vaalilaki eli oman vallan kasvattaminen.
Valtansa kasvattamiseksi he kiristävät.
Tämä on systeemirikollisuutta.

Katsokaa heidän hymyä
televisiossa sen näette
monta kertaa päivässä.
Kaupungilla he kulkevat käsi kädessä, Paavo ja Anni, on kivaa
nousevat eduskunnan marmoriportaita
kovin ovat tärkeitä.

Historia on päättynyt.
Demokratia voitti, todisti Tarja Halonen valtiopäivien avajaisissa.
Missä se kansa on?
Katuojassa
– voi valtion ivaa.

Heidän joukossaan on hyviä ajattelijoita, tältä näyttää
ainakin vielä.
Johannan paikalle istui Hanna, sallan teräs
Hänhän suorastaan villitsee kansan (linkki)
190 kommenttia
minäkin kirjoitin kaksi.
Eduskunnassa on älyä, vihdoin.

((( Lukijalle: tämä on ensiversio – viidessä sekunnissa,
ihmettelen ellen sitä muokkaisi
häpeissäni poistaisi kokonaan – tai käskettynä )))

 

Guzenina-Richardson ylimielinen – espoontautiako?

Maria Guzenina-Richardson herjasi Mari Kiviniemeä tyyliin ’missä lie, ei hoida työtään’ (A-talk 19.5.). Hän mainitsi kolme kertaa Kataisen hallituksen kuin päätettynä tosiasiana (=tämä oli oudointa). Fyysinenkin olemus huokui ylimieltä.

Mistä ylimielisyys kumpuaa, onko se espoontautia? Espoohan synnytti jo vastakohdakseen Impivaaran – Jyrki Kasvi. Viime vaalikaudella saimme nauttia perussuomalaisiin (Oinonen, Virtanen) kohdistuvasta tirskunnasta eduskunnassa, siitä piti huolen espoolainen vihreä naisenergia. Myös demareiden Guzenina-Richardson on Espoosta.

Espoontaudin syy on samantapainen mistä Yalen yliopiston professori Thomas Pogge puhuu globaalitasolla. ”Vaikutusvaltaiset tahot pystyvät muokkaamaan päätöksenteon pelisäännöt itselleen edullisiksi. Tästä tulee kierre, jossa raha kahmii itselleen yhä enemmän rahaa ja valtaa.”

Suomessa väestö ajetaan sumppuihin kuin ahvenet keväiseen katiskaan. Perusteita riittää: tiivistys, eheytys, ilmasto, ostoskeskusten kannattavuus. Katiskassa ahvenilta katoaa järven taju, ne näykkivät toisiaan kuin voittajat ja häviäjät Suomen eduskunnassa.

Katiskademokratia on petollinen. Periaate ’henkilö ja ääni’ on mitä luonnollisin. Mutta jos henkilöt (äänestäjät) ajetaan tilanteisiin, jotka sumeuttavat, kapeuttavat ja pinnallistavat maailman ymmärtämistä, niin tällainen demokratia voi tuottaa millaisia seuraamuksia tahansa.

Vaaleissa Espoosta kertyy ääniä lirkuttelemalla ja tukkaa pöyhimällä, läppystä käteen työntämällä. Populismia ei ole perussuomalaisuus vaan espoolaisuus. – Laura Parkkinen ja UPI, kiireesti tutkimaan tätä uuspopulismia.

Kataisen hallitus, jos sellainen syntyy, on suurkaupunkien rikkaiden pintapopulistinen etujärjestö. Toki se voisi avata silmiä näkemään katiskademokratian luonteen kriisien kasvualustana. Mainittu professori Pogge sanoo, että itseään vahvistava rahan ja vallan kierre on syy myös finanssikriisiin.

Suomen vaalijärjestelmän suurin muutostarve ei ole äänien tasaus kynnyksineen. Tuhoisampaa on katiskademokratian kierteenomainen vallankeskitys.

Alttiit yksilöt sortuvat ylimielisyyteen. Maria Guzenina-Richardson antoi jo näytteen. Katainen ilakoi kaikkien suomalaisten omakseen kokemalla hallituksella.

Sanonta espoontauti on kuvaannollinen. Mistä löytyy Suomen johtavin ylimielikkö? Helsingin Katajanokalta – Osmo Soininvaara. Entä Tampereen Tynkkynen, Turun Niinistö, Jyväskylän Hannonen. Vihreillä jälkikasvu on turvattu.

 

Politiikan innovaatioikkuna ja kansanrintamahallitus

”Elinkeinoelämän suurin pelko ei liity Portugal-paketin kohtaloon vaan tulevan hallituksen kokoonpanoon. Pahimmassa skenaariossa maahan muodostettaisiin kansanrintamahallitus, jossa demareiden ja perussuomalaisten lisäksi olisi ainakin vasemmistoliitto ja mahdollisesti vihreät tai ruotsalaiset.”  – Näin tiesi Kauppalehti 4.5.

Kauhuskenaarion voi kääntää toisinpäin. Euroopan tukehtuessa taloutensa sekasortoon suomalainen kansanrintama voisi näyttää mallia muulle Euroopalle.

Kriisimaiden tulevaisuus nähdään nyt lohduttomana. ”Velkamaat tarvitsevat rajuja ratkaisuja, jotka musertavat maiden talouden pitkäksi aikaa”, sanoo Vesa Kanniainen.

USAn suurlähettiläs Oreck pohti Kauppalehdessä 2.5. maailman uusrakentamista. Ei pidä jumittua riskien hallintaan. Kestävyys-puheesta puuttuu positiivisuus. Nouseva menestys on yritykselle tärkeämpää kuin suojautuminen jotakin vastaan. Ihmiskunta selviää haasteistaan vain uudella ajattelulla. On kehitettävä uutta kieltä joka ei viittaa menneisyyteen. Hylätkää sana vihreä tai kestävyys. – Näin siis Oreck, Zero Carbon Initiativen perustaja.

Uusajattelun (innovoinnin) kannalta kansanrintama tarjoaa mehukkaammat ainekset kuin elinkeinoelämän yksinuottisuus ja uhittelevuus.

Mahdollisia aineksia:

• henkilötaso ensisijaiseksi suhteessa yritystasoon. Käytännön esimerkki: yritysvero pysyköön korkeahkona (nyt 26 %). Jos pääomatuloveroa (henkilövero, nyt 28 %) nostetaan, tehtäköön se erittäin valikoidusti pienimittaisia toimintoja kuten piensäästämistä, piensijoittamista, vähäistä vuokrausta tai pienyrittäjyyttä suosien. Hetemäen veroryhmän ja useimpien puolueiden ehdotelmat ovat kulkeneet juuri päinvastoin.
• osallisuus laveammalle pohjalle: koskee omistajuutta, toimintojen muuta hallintaa, työdemokratiaa, koulutusta.
• tiede, taide, filosofia ja kulttuuri palautetaan elämänmuodon perustaksi teknisen kapeutumisen, kaupallisuuden ja syrjäyttämisen sijasta.

Kansanrintaman toimet, esimerkkejä

Puolueiden sisäisen uusajattelun esiinkaivu. Suljetaan sosiologi Anna Kontula, toimittaja Silvia Modig, nuorisotyöläinen Hanna Mäntylä ja puunsahaaja Teuvo Hakkarainen samaan häkkiin, lukitaan ovi, ulospääsy vain synteettisiä uusideoita esittämällä.

Viherpesu. Vihreät luontuvat kansanrintaman osaksi vasta kun ylemmöity tietäminen ja itseriittoisuus on pesty pois.

Demarijärjestelmien purku. Tupon ja sosiaalitupon tilalle työdemokratia. Ay-perusteinen isotuloisuus ja sen suojelu (ansiosidonnaisuus) hylätään, tilalle tasasuuruinen perusturva ja eläke. Tel-järjestelmät ja tel-yhtiöt hajalle. Sisällöttömän ja rahamuotoisen talouskasvun tilalle elämän substanssi.

”Populismin” positiviteetti. Tutkijalaumat ja kulttuurihameiset räksyttävät kilpaa perussuomalaisten populismia. Populismi perustelee koulutuksen, osaamisen, tietämyksen, talouden ja politiikan laajapohjaistamisen. Tällainen populismi on mitä tervetullein. Se on avain Euroopan talouskriisiin. Kriisin ratkaisu on laajapohjaistaminen ja uusdemokratia. Kutsukoot lauraparkkiset ja heinijunkkaalat sitä populismiksi.

Hajapoimintoja kansanrintamahallituksen perusteluiksi

Ville Niinistö, blogi ja Turun Sanomat 29.4.:

Ajauduimme osaksi poliittista koneistoa, joka on aikansa elänyt. Vaalituloksessa on uuden alun siemen. Meidän on kirkastettava tulevaisuusratkaisujamme – oltava uskottavien utopioiden esittäjä ja konservatiivisen hallituksen edistyksellinen haastaja.
– Nämä Villen sanat sopivat kansanrintaman tehtäväkuvaksi!

Sami Moisio, Suomen Akatemian blogi 24.3.2011:

Vuosikymmenten ajan Suomea hallittiin kartellivaltion keinoin. Nyt suuri joukko suomalaisia kokee putoavansa kustannustaakoiksi, joita ei kuitenkaan voida irtisanoa tuotantotaloudellisen kalkyylin varaan rakentuvasta valtiosta.
– Eikö Kataisen, kokoomuksen ja elinkeinoelämän Eurooppa ole kartellivaltio potenssiin kaksi, kartellieurooppa. Bengt Holmströmin sanoin: valtiot ovat naimisissa pankkien kanssa.

Vilho Harle, Aamulehti 18.4.2011:

Kilpailuvaltion kelkasta tippuu jo äskeisiä hyväosaisia. Puolueiden kannatuksen uusjako ja uudelleenryhmitys on kovassa vauhdissa. Nostaako tyytymättömyys esiin uusia voimia puolueiden sisällä ja saavatko uudet voimat vaikuttavan roolin? Eri puolueiden tyytymättömät eivät ehkä ole valmiita yhdistymään. Perussuomalaisuus on yksi tapa ryhmittäytyä. Puhe populismista ja protestista ei selitä mitään, mutta se estää analyyttisen pohdinnan.

Saku Tuominen / Idealist Group, Kauppalehti 2.5.:

Prosessi ja innovaatio ovat vastinpareja, vastakkaisia. Innovaatiot ovat eri tavalla ajattelemista, riskinottoa ja perusfundamenttien kyseenalaistamista.
– Olisiko kokoomusvetoinen hallitus mitään muuta kuin prosessien (pankit, finanssit, talous) pyörittäjä?

Heikki Patomäki puhui keskiluokan häviämisestä (HS 1.5.).

Vaalien jälkeen Aamulehti kutsui Suomea syrjäytymisyhteiskunnaksi (pääkirjoitus 17.4.).

Nyt jos koskaan

Nyt jos koskaan tarvitaan innovatiivista politiikkaa. Suomi voisi avata innovaatioikkunan Euroopalle, näyttää esimerkkiä politiikan sisällön demokratisaatiosta, kansan (populan) vetämisestä mukaan positiivisena toimijana, ei kustannustaakkana.

Vassarit, demarit, persut ja keput – muodostakaa hallitus, tehkää Suomesta Euroopan ihmelapsi.

 

Vaalimainosten arviointia (jatko-osa)

Vaalimainosten kehunnasta tuli allekirjoittaneen harraste tänä viikonloppuna. Vilkaisin HS:n henkilömainoksia vaalipäivänä 17.4. Kokoomuslaisten rahankäyttö on kammottavaa, senhän toki arvaa. Ei tarvitse jatkossa flirttailla kokoomuksen kanssa.

Mutta hyvänä kakkosena, lukumääräisesti ja rahallisesti, näyttäisivät tulevan vihreät. Tämä minua ihmetyttää. Tai tarvitseeko sitä enää ihmetellä. Vihreiden politiikka on kautta vuosien on ollut piilevästi isotuloisia hyödyttävää, vaikka suu puhuu toista ja varsinkin vaalimainokset. Olipa raha omaa tai lainattua, saatua tai vietyä, niin jo se että rahan avulla pystyy ja uskaltaa vaaleissa operoida, kertoo turvallisesta olosta.

Onko Sinnemäen 40 000 aidosti ”omaa” rahaa? Työministerin palkasta, kansanedustajan palkasta, verottomista kulukorvauksista, ties mistä jemmattua. Nykypolitiikka on kierre joka vahvistaa itse itseään. Ja siihen päälle äänikynnys, etteivät vihaiset pääse liian lähelle.

Otetaan Hesarista yksi aukema, sivut A16 – A17. Aukeaman vaalimainoksista jotakuinkin puolet on kokoomusta, toinen puoli vihreitä. Kuva vasemmalla ylinnä tuo minulle mieleen Tallinnan hotellien tyttötarjonnan toppauksineen kaikkineen.

Sanotun aukeaman puoleensavetävin (tämä jos mikä on omakohtainen mielipiteeni) mainos on se piskuisin. Silvia Modig, Helsinki, Vasemmistoliitto. (Rohkenen sanoa tämän koska olen eri vaalipiiristä ja peräti toisen ryhmän ehdokkaanakin). Katsokaa noita lämpimiä värejä, värisävyjen istuvuutta. Tuon laittaisin julisteena kotini seinälle. Kuuntelin kerran Silvian juontoa eduskunnan K-infossa, sen perusteella uskon että kuvan ilme on aito. Tuollaisia ärhäköitä tyttöjä eduskuntaan, heitä tarvitaan.

Toinen minuun elävänä vaikutuksen tehnyt on Hanna Mithiku (kuinka ollakaan, sama vaalipiiri, sama puolue). K-infossa olivat paneelissa kaikkien puolueiden maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat. Näin silloin Hannan ensi kerran, en edes kuullut hänen puoluekantaansa. Mutta kuulin hänen puheensa, ihastuin puheiden sisältöön ja ajattelin, tuota tyttöä äänestäisin jos olisin Helsingissä. Katsoin taustatietoja, ahaa opiskelee teologiaa ja kehitysmaatutkimusta, hienoa, sopii hyvin, vaikka en itse teologinen mielenlaadultani olisikaan.

 

Jotenkin surullista

Selasin kaksi aamun lehteä (HS, Keski-Uusimaa). Tuli surullinen olo. Hirvittävä rahan käyttö lehti-ilmoitteluun. Eräiden ehdokkaiden kohdalla on mielestäni kyse taantumisesta. Vuoden 2007 vaaleista jäi mieleen henkilöitä jotka vetosivat ihmisiin olemuksellaan. Nyt samat tyypit turvautuvat mittavaan lehti-ilmoitteluun, ties kymmeniä kertoja sama ei aivan pieni ilmoitus. Sama hymynaama, samat ”puolesta” fraasit. Minulle lehti-ilmoitus viestii etäisyydestä. Ehdokas on jossain kaukana, mistä hän ”viestii” ja yrittää ”vietellä” (äänestämään). Ei onnistu, ainakaan minun kohdalla, päinvastoin.

Puolueiden listoilta ja tapahtumista on jäänyt mieleen henkilöitä ”tuotapa olisi kiva äänestää”. Kun sama naama ilmestyy mittavana lehtien palstoille niin siinä meni sekin äänensaaja.

Pakostihan lehti-ilmoittelulla ääniä kertyy. Mutta kun ajattelee vaalien jälkeistä aikaa, niin rahakkaalla, etääntyneellä ja epäpersoonallisella sanomalla läpimenneet eivät ole minun arvostuslistani kärjessä, kaukana siitä. Mieluummin kuljen ohi. Haen yhteistyökumppaneita vaatimattomilta tahoilta joilla on asiasisältöä eikä fraseologista hömppää.

Lehteä selatessa ensimmäisenä pisti silmään vihreiden valtaisa rahan (ja paperin) käyttö. Satunnaisessa järjestyksessä: Soininvaara, Puoskari, Brax, Karimäki, Sinnemäki, Kousa, Alanko-Kahiluoto, Hiilamo, Mikkola jne jne. Voisi kysyä, onko tämä ”vihreän ideologian” mukaista? Mikä on perimmäinen motiivinne? Onko se kuten kokoomuksen (ja Yrittäjäin) Eero Lehdellä: kansanedustajuus on maailman helpoin ja kivoin ja vielä hyväpalkkainen ”työ”, kunhan vähän jutustaa.

Valtaisan rahan käyttäjiä on monia muitakin: Kiviniemi, Katainen, Rossi, Vapaavuori, Männistö, Kauma, Asko-Seljavaara, Stubb, Zyskowich, Pelkonen, Jungner, Torsti, Salolainen, Laaninen, Thors, Räty, Wallin, Arhinmäki, Eerola, Hetemaj jne. jne.

Ja te kehtaatte kysyä, mistä ärtymys, ties tulkoon viha politiikan kentillä johtuu. Ja vielä tuomitsette ärtymyksen.

Saanko sanoa mitä ajattelen: hävetkää.

 

Poliittinen syrjäytyminen purkautuu vaalien alla ja vaalien jälkeen

Sauli Niinistö ja Mari Kiviniemi tuomitsevat vaalikiihtymyksen. He eivät kysy, mistä ärtymys kumpuaa. Ihmiset kokevat itsensä poliittisesti syrjäytyneiksi. Miten käy vaalipettymyksen jälkeen, kun mikään ei muutu ja ”kestävyysvajetta” aletaan hoitaa? Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Päättyneellä vaalikaudella on tehty röyhkeitä poliittisia temppuja, esimerkkeinä yliopistojen ryöstö ja nuorten toimeentulotuen leikkaus. Ne ovat röyhkeydessään ainutlaatuisia kautta aikain.

Yliopistolaista vaikeneminen, vastareaktio nousemassa

Eri puolueita edustava yliopistoväen ryhmittymä julkaisi 12.4. kannanoton ”Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta”. He kutsuvat uutta yliopistolakia itsenäisyyden ajan huonoimmaksi ja tiedevihamielisimmäksi yliopistolaiksi.

Mitä arvoa on ”vaalikeskustelulla”, jossa ei lausuta kertaakaan sanaa yliopisto? Päättäjät vain naureskelevat ja esiintyvät mainoksissaan taivaallisina leivosina. Raivostuttavaa

Vihreiden perustulopetos

Espoon markkinoilla sain Uudenmaan vihreiden vaalilehden ja henkilöesitteitä. Ville Niinistö ja Johanna Karimäki ylistävät vihreiden perustulomallia. Kuinka se työllistää, vapauttaa, tasapainottaa julkisen talouden, korjaa huoltosuhteen, on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali ja kustannustehokas, vaikka mitä vaikka mitä.

Kun vihreiden mallia pöyhii, useimmat väitteet paljastuvat jotakuinkin höpö höpöksi. Vihreiden perustulomallissa jokainen – toimitusjohtaja Matti Alahuhdasta alkaen – saa 500 euroa kuukaudessa käteen ja tämä nimenomaan verottomana kaikille.

Perustulon päälle ansaittua tuloa verotetaan vihreiden ehdotelman mukaan 5000 euron kuukausituloon asti 39 % ja siitä ylöspäin 49 %.

Nykyään ylin marginaalivero on 56 %. Matti Alahuhdan 2 miljoonan euron tuloilla nykyveroksi tulisi kai reilu miljoona, kenties 1,1 miljoonaa (riippuu veroportaikosta ja mikäli he ylipäänsä tuloveroa maksavat). Vihreiden perustulomallissa Alahuhdan tuloveroksi tulisi 974 000 euroa. Toimitusjohtajan verot laskisivat karkeasti 100 000 euroa vihreiden mallin ansiosta. Ja päälle 6 000 euroa verotonta perustuloa.

Sen sijaan tulottoman ihmisen bruttotulon lisäys olisi yhtä kuin perustulo eli 6000 euroa vuodessa, tosin siitä suurin osa kuluisi vihreiden ympäristöveroina pois. Alahuhdan nettolisäys olisi karkeasti 20-kertainen tulottoman (brutto)lisäykseen verrattuna.

– Toki olen voinut ymmärtää osittain väärin, vihreiden malli ei ole selkeä, mutta, arvoisat vihreät, kun kerran käytätte sitä vaaliaineistona, niin kirjoittakaa niin että kaikki ymmärtää. Perustulo -sanan kevyt heittely harhauttaa monta äänestäjää, mikä lieneekin tarkoitus.

Jatkatte: ”perustulolla korvataan kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet” ja kohta perään: usein tarvitaan asumistukea ja muita tukimuotoja tai sairauspäivärahaa. Mitä siis oikeasti tapahtuu? Eikö tämä ole sillisalaattia? Jos kaikki vähimmäisetuudet korvataan kaikille maksettavalla perustulolla, niin eikö erityistuen tarvitsijan asema suhteessa muihin heikkene radikaalisti?

Perustulo on keino jakaa yhteistä vaurautta, sanotte. Kenenkä yhteisestä vauraudesta te puhutte?

Miljardi euroa lisää ympäristöveroja

Vihreät asettavat perustulon ehdoksi miljardin euron uudet ympäristöverot. Näin perustulo kuulemma saadaan kustannusneutraaliksi valtiolle ja kunnille. – Tässä pelataan epäuskottavan karkeilla napeilla.

MTV3:n tentissä Anni Sinnemäki huusi, kuinka meidän on pakko, ”meidän on pakko” nostaa ympäristöveroja. – Ei ole mitään pakkoa. Maapallon ekologian hoitamiseksi on parempiakin toimia kuin ympäristöverot.

Jos perustulon ehtona on vihreiden ekologinen verouudistus, niin toteutukoon se vain minun ruumiini ylitse.

Huoltosuhteen vääristäjät, ikärasismi

”Yhteiskunnan suurimpia ongelmia on huoltosuhde”, sanotaan vihreiden perustulopaperissa.  Tällaista puhetta pidän loukkaavana ikärasismina. Yhdestä kansanryhmästä tehdään ongelma ja syyllinen. Koko huoltosuhteen käsite on mekaanista viisastelua. 100-vuotias mies Impivaarasta on parempi työntekijä ja huoltaja kuin Anni Sinnemäki tai Ville Niinistö.

Perustulolla työtä tarjoamaan

”Perustulon avulla työssäkäyvien määrää voitaisiin nostaa”. Hetemäen verotyöryhmä puolestaan kertoi, että tuloveroja alentamalla työn tarjonta kasvaa. Osa tutkijakuntaa tyrmäsi sen väitteen. Työkäyttäytyminen näyttää kelpaavan yhden jos toisenkin liberaalin vaalimössöksi.

Järjestelmien ja byrokraattien kieltä

Vihreiden perustulopaperi on järjestelmien kieltä, byrokraattien kieltä, yläviistoisten eliittien kieltä. – Eikö pitäisi lähteä yksittäisen ihmisen tasolta ja ihmisten keskinäisyydestä? Näin olen perustulon parhaimman puolen mieltänyt. Vihreiltä se on kadonnut.

Leikkaamalla aktivointi

”Tarvitaan aktivointilisiä jotta tavoitettaisiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ohjausresurssien piiriin” (vihreiden perustulopaperi).

– Pyhäkoulutädit ohjaavat meitä,  tavoittavat meidät, puuttuvat meihin, meidät aktivoidaan, hyväntahtoisesti he katsahtavat korkeuksista alas. Kiitos riittää. Riittää, kun aktivoitte itsenne.

Kuinka aktivoitte päättyneellä vaalikaudella? Leikkasitte ei-aktivoituvien nuorten toimeentulotukea 20 – 40 %. Työelämävaliokunnassa asian päällä istui Johanna Karimäki, sosiaali-ja terveysvaliokunnassa Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Karimäki. Ainoatakaan kriittistä sanaa ette lausuneet eduskunnassa ettekä muualla. Ryhmänne julisti tukeaan sinivihreälle hallitukselle. Nyt vaaliesitteenne ovat täynnä ”heikoimpien puolesta”, kas näin:

…heikoimpia ei saa unohtaa … perusturvaa on parannettava nostamalla pienimpiä etuuksia  … vähäosaisista huolehditaan … ekologista verouudistusta on jatkettava … heikoimmista huolehtiminen … kaiken kauniin säilyttäminen…

– Näin lupaa vaaliesitteessään henkilö, jolta pari kuukautta aiemmin ei eduskunnassa löytynyt yhtään moittivaa sanaa nuorten toimeentuloturvan leikkaamisesta (Karimäki).

Mistä vaaliärtymys siis johtuu

Vaaliärtymys ja kiihtymys johtuu (muun muassa) siitä että eduskuntaan mennään lirkuttelemalla. Jatkamaan yliopistojen ja tieteen ryöstöä, jatkamaan toimeentulon kiristyspolitiikkaa.

Ainoa mitä Helsingistä, Espoosta ja Turusta muuta maata kohtaan kuuluu on impivaarasyytökset, ylenkatse ja ivanauru.

Tilanne on herkkä ja herkemmäksi käy.

Vapaan ja kriittisen yliopiston puolesta (raportti 14 s), ryhmän blogi,  adressi
Vihreiden perustulomalli