Rakennusteollisuus RT ja Kauppalehti kerrankin oikealla asialla

Tontti- ja kaavoituskorvauksista on tullut kaupungeille kiinteistöveroon verrattavissa oleva tulonlähde. Asia on asuntopolitiikan suurin vaiennettu kysymys. Kunnat eivät halua aiheesta keskustella.

Tonttien korkeat hinnat ovat kestämätön tilanne yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Edullisempi asuminen ei onnistu ilman julkisen vallan osuuden vähentämistä. Näin näkee asian Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti Kauppalehden artikkelissa.

Ymmärtääkseni tässä asiassa meidän tavallisten ihmisten, asunnonostajien ja vuokralla asujien sekä rakentajien edut ja oikeudet  ovat yhdensuuntaisia.

Syyllisiä ovat erityisesti niinsanotut kasvukunnat kuten Helsinki ja Tampere. Ne rahastavat kaavoitus- ja tonttikorvauksilla oikeudettomasti.

 

Anni Sinnemäen puheet kuohuttaa

Pormestariehdokkaiden tentissä Sanomatalolla juontaja kysyi ehdokkailta, kuka kannattaa Hämeenlinnanväylän bulevardisointia (samalla Keskuspuiston viistämistä). Anni Sinnemäki nosti vastustavan punaisen lapun.

On aikoihin eletty.

Helsingin vihreät ovat Sinnemäen ja Soininvaaran johdolla ajaneet sisääntuloväylien bulevardisointia henkeen ja vereen. Taisivat mainita tämän jopa päättyvän vaalikauden tärkeimmäksi asiaksi. Olen ollut tilaisuuksissa, joissa Anni Sinnemäki on vaientanut bulevardisointiin kohdistuvan kritiikin, jopa pilkannut sitä.

Televisioidussa vaalitentissä Anni Sinnemäki nyt siis näyttää punaista. Onko Sinnemäen puheisiin tämän jäljeen luottamista missään asiassa?

 

Helsinki näyttää huonoa johtamisen mallia Suomelle

Helsinki on aina ollut ylhäältä johdettu kaupunki. Kuningas Kustaa Vaasa perusti kaupungin 1550 mahtikäskyllä pakottaen ihmisiä muuttamaan Vantaanjoen suulle. Sitten käskettiin muuttamaan Vironniemelle. Suomenlinnaa rakennettaessa Helsinki oli sotilasenemmistöinen. Sotaväen ruokkiminen rikastutti muutaman kauppiaan (Sederholm, Kiseleff) mutta tuhosi pienemmät. Senaatintorin ympäristö syntyi Venäjän tsaarin mahtikäskyllä, Jukka Viikilä kuvaa sitä kirjassaan. Torin paikalta purettiin kodikas puukirkko ja hävitettiin jopa hautausmaa – harvinaisen röyhkeätä. Engel halusi purkaa myös Kiseleffin talon. Tsaarin päähuoli oli saadaanko Tuomiokirkon rakentamiseen kulumaan riittävästi rahaa jotta se ilmentää tsaarin loistoa. 1900-luvulla kaupunki puratti Heimolan talon, jossa eduskunta oli hyväksynyt Suomen itsenäisyysjulistuksen. Näin Helsinki juhlistaa 100-vuotiasta.

Häpeä Helsinki, huudahti professori Seikko Eskola Tieteenpäivillä 2017, Heimolan purkua tarkoittaen.

 

”Halpaa asuntorakentamista ei olekaan”

Lujatalon toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpää sanoo Kauppalehdessä tänään, ettei halpaa asuntorakentamista ole. Aiemmin syksyllä toisen rakennusliikkeen johtaja (olikohan YIT, Lemminkäinen vai muu) sanoi että uusien asuntojen hinnat eivät Helsingissä laske vaikka kuinka rakennettaisiin.

Luja-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo sanoo Kauppalehdessä: ”Minulle nousee tukka pystyyn, kun joku puhuu edullisesta vuokrataloasumisesta. Poliitikot puhuvat tästä, mutta tällaisia kohteita on mahdoton saada liikkeelle.”

 

Helsingin yleiskaavan laiminlyönnit ja puuttuvat sisällöt

Helsinki himoaa aggressiivista kasvua. Yleiskaavaluonnos on massiivinen investointipaketti. Yleensä investointiin liittyy riskianalyysi, ympäristömuutosanalyysi, vaihtoehtoanalyysi, kaupungin kyseessä ollen julkinen keskustelu visiosta ja tärkeimpänä kaikesta sosiaalianalyysi, ihmisten kokemusanalyysi. Kaikki tämä puuttuu Helsingin yleiskaavatyöstä. Laiminlyönti on uhka sekä kaupungin sisällä että varsinkin ulkopuolisille.

Laiminlyönti on anteeksiantamaton. Näin ei kaavaa laadita tai mikäli laaditaan, jääköön se paperiksi. Helsingin kaavaluonnos on kylmän materialistinen, tekninen. Ihmisten kokemusmaailma ja riskit on vaiettu kuoliaiksi.

 

Alustavia kysymyksiä Otso Kivekkäälle – Malmin kenttää koskien

Koska Otso Kivekäs ei julkaise kommentteja omassa blogissaan (pari kertaa olen turhaan yrittänyt), esitän tässä Kivekkään väittämiin liittyvän muutaman kysymyksen. Nämä ovat tässä vaiheessa nimenomaan kysymyksiä.

Kivekäs kirjoittaa:

 

Eduskunnassa herätys – Malmin kansallinen luonne ja kaavoitusvallan väärinkäyttö

Malmin kenttä on kansallinen kysymys, sanoo kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen helsinkiläinen Juha Levo (tässä linkki).

Asia on juuri näin. Malmin kenttä ei ole Helsingin sisäinen asia.

Luin Martti Häkkäsen tuoretta väitöskirjaa ’Rakennusoikeuden sääntely’. Ensilukemisen perusteella vaikuttaa siltä että kunnat kuten Helsinki käyttävät julkisen kaavoitustehtävän rooliaan väärin. Ne kaavoittavat omistamalleen maapohjalle runsaasti rakennusoikeuksia ja käyttävät julkisoikeudellisen tehtävän kautta näin syntyneitä rakennus- tai muita oikeuksia kaupantekovälineenä (esim.tonttien luovutus selvästi kalliimmalla mitä on tonttiin liittyvä kustannus kaupungille). Esim. Tampereen Eteläpuistossa Tampereen kaupunki rahastaa viisinkertaisen ylihinnan:  kustannukset noin 20 miljoonaa, tontinluovutus noin 100 miljoonaa.

 

Valtionväylät ja Helsingin mielivalta. Bernerin väyläyhtiön merkitys?

Millä oikeudella Helsinki yleiskaavaa laatiessaan kohtelee valtionväyliä kuin ne olisivat kaupungin määräysvallassa ja omistuksessa? Eivätkö Helsinkiin johtavat väylät – Länsiväylä, Turuntie, Hämeenlinnan väylä, Tuusulantie, Lahdenväylä, Itäväylä  – ole kansakunnan yhteistä kansallisvarallisuutta? Eikö ne ole rakennettu ja eikö niitä pidetä yllä kansakunnan yhteisillä varoilla, käytännössä valtion toimesta?

 

Helsingin kuntavaaleihin tarvitaan tutkimusmyönteinen ehdokaslista

Helsingin kuntapolitiikan toimintatavoista ja asenneilmastosta on viime kuukausina paljastunut dramaattisia piirteitä, paljolti yleiskaavaan liittyen. Helsingin kuntapoliitikkojen piirissä vallitsee:

– Väkivaltainen mentaliteetti. Esim. Tiedekulmassa oli tällä viikolla keskustelu, paneelissa mm. Risto Rautava ja Rikhard Manninen. Yleiskaava on ajettava ”voimalla läpi”, sanoi Rautava. Manninen ja Rautava ylistivät ja kiittelivät toisiaan, Rautava kutsui Mannista Rikuksi. ”Hyvä kun Risto on samaa mieltä”, säesti Manninen.

 

Onko Helsinki kustannustehokas?

Helsingin Sanomat mainosti kaupunkien väestöennusteita. Tuollaisissa jutuissa on kyse Sanoma-yhtiön oman liiketoiminnan edistämisestä. Sanoma-yhtiö hoippuu pian konkurssin partaalla ja se yrittää haalia itselleen helppoja asiakkaita, erityisesti Helsingin seudulle.

Millaiseen asumiseen ja elämänsisältöön puoliväkisin haalitut asukkaat Helsingissä ängetään. Olen useita kertoja kierrellyt Jätkäsaaren aluetta ja kyllä näyttää ankealta. Saksalainen Art-lehti kirjoitti kolumnin ’Purkakaa Jätkäsaari heti’. Ensimmäiset kuvat Kalasataman alueelta näyttävät samaa: jumalattoman synkkiä massiivisia taloja. Koko Suomi on kohta valjastettu Kalasataman nostattamiseksi. Katselin kerran Kalasataman seutua vastakkaiselta rannalta. Masentavaa, rumaa. No, rakennusaluettahan se on.

Tällä hetkellä Helsingin seudulle kasautuu työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat. Vanhukset kuihtuvat ja kuolevat hiljaa koteihinsa. Sellainen hyvinvointivaltio.

Helsingin seudulle on rakennettu miljardijaupalla raskaita liikenneinvestointeja: kehärata, länsimetro, Pisaraa ajetaan. Niiden takia nyt nostetaan rajusti joukkoliikennemaksuja. Elämisen kustannus (liikenne, asunnot) käy mahdottomaksi. Anni Sinnemäki ja muut vihreät kehuu kuinka Helsinki on kustannustehokas ja sen takia tänne pitää haalia satoja tuhansia uusia asukkaita. Kustannustehokkuus on soopaa.

Aalto-yliopisto oli laskeskellut niinsanottua hiilijalanjälkeä. Tapansa mukaan Soininvaara kiirehti heti kiistämään.
* * *

Jätkäsaaressa mietin miten tuollaista kaupunkia pääsee syntymään. Missä ovat arkkitehdit? Mikä on arkkitehtien rooli? Onko lätkäisty summittainen kaava karkeitten numeroiden perusteella (tavoiteltu asukasluku, ns. rakennustehokkuus ym), suuri rakennusyhtiö saa pläntin (tontin), pukaa sille rakennuksen josta saa hyvän tuoton. Arkkitehti-parka voi välissä yrittää näyttää taitojaan luomalla erikoisen näköisen seinän tai muuta vastaavaa. Suomessa ei ole tällä hetkellä kaupunkirakentamisen ja asuinrakentamisen arkkitehtuuria. Ellett usko, niin menkää Jätkäsaareen.

 

Ministeriöt sähkövatkaimeen. Huomautuksia konsultti Pethille.

Konsulttimme Mikaela Peth raportoi Smolnan neuvotteluista YLEä nopeammin. Laitoin pari reunahuomautusta.

Millainen olisi konsultti Pethin uusimman konsultaation lopputulema?

TEM saisi siis maatalousasiat ja liikenneasiat. Vuosia sitten TEM sai työasiat ja kai vähän ympäristöäkin (te-keskus eli työ-, elinkeino- ja ympäristökeskus). Kävisköhän tuossa niin että vanha kunnon merkantilismi palaisi ja sen myötä elinkeinoasioiden (talousasioiden) ahtaminen yhtenäiseen, samanlaiseen muottiin. Palattaisiinko Anders Chydeniusta ja Adam Smithiä edeltävään aikaan, vapaan ja monimuotoisen orgnisoitumisen estymiseen. Kavahdan yhtenäistä muottia, kavahdan liian vahvaksi koottua TEMiä.

Viestintäasiat OKM:ään. Tässä vois, noin periaatteessa olla itua. Itua siksi että LVM on ylen ihastunut ”viestintämarkkinoihin”. Viestintämarkkinat LVM:n mukaan = Elisa, Sonera, DNA, lehtitalot, Yle ym. Onko viestintä markkinaa? Ei ole, ei saa olla. Viestintä on kansalaistasoista, kansalaisten välistä ja yksilön/kansalaisen omaa luovaa toimintaa. Viestintä on sivistyksen, taiteen ja myös elinkeinojenkin elementti. OKM olisi oikeampi koti, mikäli valtiollista kotia ylipäänsä tarvitaan (pikemminkin ei tarvita).

Mutta nykyinen OKM, huh huh!!! Samanlaista markkinaideologiaa sekin, jopa koulutukseen, sivistykseen ja taiteeseen työnnettynä. Eli toivoton on nykyinen valtio kaikkine ministeriöineen. Kadotkoot kaikki ministeriöt. Eläköön kansalaislähtöinen toimeliaisuus ilman valtiollista päsmäröintiä. Eläköön elinkeinovapaus, kansalaisvapaus, vapaasti organisoituva yhteiskunta, eläköön Anders Chydenius.

Entä ympäristöministeriö? Ensinnäkään en keksi, mitä ihmeen siirrettävää MMM:stä olisi YM:öön? MMM on kautta vuosikymmenten ollut hyperinnokas vesistöjen tuhoaja (Kemijoki, Oulujoki, Iijoki, Pohjanmaan joet) sekä luonnonkalakantojen tuhoaja (kalat syö maataloustuotteiden markkinoita, mokomat) ja näyttää olevan yhä tänään. Tältä osin MMM joutaa taivaan tuuliin.

Asumis- ja kaavoitusasiat YM:ssä. Miksi? Ympäristön luominen pitää viestinnän tavoin palauttaa enemmän kansalaislähtöiseksi, siis poistaa kaavoituksesta ja asuntoasioista byrokraattis-valtiollinen-elinkeinollinen vallankäyttö. Lähiöiden rakentamisen historia kuin myös nykyiset Kalasatamat ovat surullista tarinaa.

Mikaela Peth: Sota ministeriöistä

 

Ohje Smolnaan: kunnilta pois kaavavalta ja kaavoittajat

Kun Smolnassa tulisesti pohditaan miten kunnat saadaan säästämään miljardi euroa ja mitä tehtäviä kunnilta otetaan pois, niin ratkaisu on tässä:

Otetaan kunnilta pois kaavoitustoimi, joka on nyt peräti monopoli. Kuntien käsissä ollut kaavoitus on ollut katastrofi. Kuvitellaan vaihtoehto: yksityiset nokkelat ihmiset ja ihmisten porukat kehittelevät mielikuvituksellisia talo- ja yhdyskuntaluomuksia. Koko maa pääsee kehittymään taideteoksen kaltaiseksi. On vaihtelua, yllätyksellisyyttä ja intomieltä.

Tämä ei ole utopia. Tämä on käytännön vaatimus. Tämä on kauniimman, esteettisen ja innostavan maailman vaade.

—
(Tuo oli kommenttini Mikaela Pethin blogissa, PersKeKo-sarjassa.
http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195553-unesco-ja-perskeko)
—

Toki aihe vaatii syvemmän tarkastelun, olkoon tämä vasta alku.

Miettikää vaikka Helsinkiä. Kaupunkisuunnittelijat, kaupunkisuunnitteluvirasto ja koko toimiala ovat kuin terroristeja. Mikään alue, mikään soppi ei saa olla heiltä rauhassa. Joka paikkaan työntävät kynänsä ja sormensa. Pykäävät kasarmeja, nimenomaan kasarmeja. Vallantäyteisin virkamies tämän päivän Suomessa lienee Anni Sinnemäki. ”Valtio ei kaavoita”, sanoi eräässäkin tilaisuudessa. Ja mitä sanoi suunnittelulautakunnan vpj Soininvaara: Helsinkihän voi kaavoittaa Malmin lentokentän ja myydä näin tyhjästä luomansa rakennusoikeudet valtiolle 600 miljoonalla eurolla.

Entä jos valtio ottaa kaavoitusoikeuden pois kunnilta. Loppuu tuollainen pikkulasten peli. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kaupunkisuunnittelulautakunta voidaan lakkauttaa. Siinä miljoonasäästön alku.

Tapiolan ideoija Hertzen kirjoitti kirjan Koteja vai kasarmeja lapsillemme. Vastaus tänään on : kasarmeja. Katsokaa Helsinkiä.

 

’Kuntauudistus’ historian, psykologian, talouden ja politiikan valossa

Tarvitaanko kuntia? Millaisia kuntia? Kataisen hallitus, Henna Virkkunen ja valtiovarainministeriö eivät kuuntele keskustelua aiheen ympärillä. Näkökulmia tarjoaisi mm. historia, psykologia ja talous sekä ihmisten oma ajattelu ja tuntemukset. Kuntauudistuksen valmistelu on harvinaisen epä-älyllistä ja estää osallisuuden muilta paitsi hallintobyrokratialta.

Kuuntelemattomuus ei ole sattuma. Aiemmin Henna Virkkunen tuhosi yliopistolailla sivistyksen ja demokratian elementit yliopistoista välittämättä vähääkään vastanäkemyksistä. Nyt Virkkunen tuhoaa kansanvallan elementtejä paikallishallinnosta.

Seuraavaan poimin näkökulmia alkaen historian makrotasolta ja lähestyen arjen kysymyksiä.

Björn Wahlroos ja brittihistorioitsija Niall Ferguson

Miksi Eurooppa aikoinaan nousi Kiinan ohi? Tätä kysyy Björn Wahlroos historioitsija Fergusonia mukaillen. Eurooppa koostui tilkkutäkistä, keskenään kilpailevista erilaisuuksista. Kiina kääntyi monoliitiksi, sulkeutui ja jähmettyi. Suomen kuntauudistuksessa ollaan nyt vanhan Kiinan tiellä, sanoo Wahlroos ja voi hyvinkin olla oikeassa.  (Fergusonin kirja Sivilisaatio, YLE,  HS)

Kuntauudistus makrohistorian valossa

Miksi Henna Virkkunen muistaa aina mainita kuntien rajattoman verotusoikeuden, palveluiden järjestämisvastuun ja elinkeinopoliittisen toimijuuden? Siksi että näistä käsin avautuu valtaisa uusmarkkina yrityksille ja sijoittajille kuten Attendolle, Mikevalle, Mehiläiselle, CapManille. ’Tuotteiden’ kysyntä on takuuvarma, tulovirta taattu, ei markkinointikuluja, ei edes perintähuolia. Mistä löytyisi mojovampi uusmarkkina?

Historiaa taaksepäin kerien ”kuntauudistus” sijoittuu markkinoiden luomisen jatkumolle:

• siirtomaiden valtaus: raaka-aineet, orjat  ja markkinat
• maaseutuväestön karkotus työvoimaksi ja kuluttajiksi
• omaehtoisten tuotantomuotojen hävittäminen: kotitalous, käsityöt, osuuskunta
• keynesiläisyys = keinotekoisen kysynnän luonti
• Pekka Kuusi -tyyppinen sosiaalipolitiikka
• Suomen ”kuntauudistus”

Kataisen hallituksen, Henna Virkkusen ja VM:n ainoa missio on uusmarkkinoiden luonnissa. Pyrkimys kätketään retorisiin ilmauksiin vahvasta ja elinvoimaisesta peruskunnasta tai palveluiden takaamisesta.

Dramaattinen epäluottamus Risto Harisalon tutkimuksen mukaan 

Harisalon ryhmän tutkimuksen perusteella kuntien ja valtion suhteissa vallitsee dramaattinen epäluottamus. Suhde ei ole tasavertainen, ei itsemääräämisoikeudellinen, vaan hierarkinen, epävarmuutta ja hallitsemattomuutta ruokkiva. (lähde: esitelmä eduskunnan Tutkas-seurassa)

Aamulehdessä Harisalo kirjoitti 13.4.2012: ”Ihmisiä ei voida pelkistää vain julkisten palvelujen passiivisiksi vastaanottajiksi. Tie syntyy kävelemällä ja yhteisö yhteisellä tekemisellä. On psykologisesti ja kansallisesti kohtalokasta olettaa, että julkisen vallan on huolehdittava näistä asioista kansalaisten puolesta. Jos valtio uskoo voivansa johtaa kuntia, se ottaa itselleen tehtävän, josta se ei voi kunnolla selviytyä.”

Professori Arto Haveri (Tutkas)

Valtio ohjaa kuntia teknokraattisiksi palvelukunniksi. Tämä rapauttaa omaehtoisen paikallisen kehittymisen. Kuntakoon kasvattaminen irrallisena ei ole kestävä tapa ratkaista ongelmia, rakenteiden veivaaminen jatkuu ja johtaa paikkailutarpeisiin (lähidemokratia, osavaltuustot, seutuhallinto ym). Toiminnot, joissa on aito mittakaavaetu, Haveri irrottaisi erilleen, muutoin kunta olisi paikallinen itsehallintoyhteisö.

Professori Vuokko Niiranen (Tutkas)

Ihmisiä ei saa kaventaa asiakkaiksi. Valtion ydinfraasi tällä hetkellä on palveluiden turvaaminen =  yhtä kuin ihmisten asiakkaistaminen. Kiinnostuksen kunnallispolitiikkaan syö Niirasen tutkimustiedon mukaan toiminnan kuntakeskeisyys, luottamuselinkeskeisyys sekä puoluepoliittinen rakentuminen. Tarvitaan uusia muotoja. Henna Virkkunen on pyytänyt tutkijoilta ideoita lähidemokratiaksi. (Mutta: eikö lähidemokratia kuulosta vanhahtavalta ja pökkelömäiseltä, vertaa vaikka sähköinen demokratia – jk.)

Professori Hannu Katajamäki

Kuntarajat sinänsä ovat toissijaisia. Oleellista on ihmisten elämä. Kuntien yhtenäismalli on mahdoton. Kuntarakenteen tulee olla monimuotoinen. Joillakin maaseutukunnilla voi olla ohuet tehtävät, voi olla myös vahvoja maaseutukuntia. On eriytettävä, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu (paradoksi). Keskuksen ja laajan periferian  moniaineksisia kuntia ei aiemmin haluttu, nyt niihin pitäisi loikata. Suurentunut kunta ei saa olla keskuskaupungin jatke vaan laadullisesti uusi kunta. Yhdistymisen vastustus ei ole tunneperäistä vaan juuri se on objektiivista. (Tutkas)

Mikä syövytti luottamuksen valtiovarainministeriöön?

VM on haalinut itselleen politiikan alueen toisensa jälkeen. Yliopistot se murskautti yliopistolailla yhdessä OKM:n kanssa, perustutti Aalto yliopiston (Sailaksen innovaatioyliopisto), siirrätti kansakunnan varoja miljardikaupalla Aallolle, siis elinkeinoelämälle ja Aallon pelipojille. Tulosjohtamisella ja palkkausuudistuksella VM tuhosi luovuuden julkishallinnosta. Nyt VM on haalinut vallan kunta-asioissa ja murskaa kansanvallan elementit sieltäkin.

On aika sanoa: nyt riittää VM.
On aika sanoa: Virkkunen ulos. Nyt riittää.

Professori Pentti Meklin

Kuntauudistuksen säästöt ovat löperö käsite. Keskustelu on jäsentymätöntä ja yleisellä tasolla.  (Tutkas)

Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen

Nykyhallitus on hölmösti lukkiutunut sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisena pitämiseen. Sairaanhoito maakunnalliseksi, maakunnallinen verotus ja vaalit. Kun kunnilta poistuisi sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvastuu, kuntaverotus vastaavasti kevenisi. Kunnista voisi pysyä itsenäisenä niin moni kuin haluaa. Uudistuksen siemen Keräsen mukaan saattaisi olla myös ajatus 20 kunnasta. (lähde: Kaleva 13.4.2012)

Keski-Suomesta kajahtaa tulevaisuuden visio  

Keski-Suomessa 200 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäriä on allekirjoittanut adressin, jossa vaaditaan maakunnan perusterveydenhuoltoon täysremonttia. Adressin mukaan Keski-Suomen terveydenhuolto on kuntakohtaisen rahoitus- ja järjestämisvastuun sijaan järjestettävä esimerkiksi maakunnallisella osuuskuntamallilla. Osuuskunta voisi lääkärien mukaan kilpailla yksityisten terveyspalveluyritysten kanssa.

Keski-Suomen adressi saattaisi hyvinkin avata uuden luvun kansalaisten yhteisen toiminnan muotoutumisessa. Kaiken ylle levittäytyvä sateenvarjotyyppinen kunnallishallinto voisi kenties kadota kokonaan. Ihmiset järjestyisivät enemmän asia- ja osaamislähtöisesti: terveys, koulutus, sivistys ym. Mehän osaamme. Kunnan tilalla olisi (kenties) osuuskunta.

Henna Virkkusen kotikaupungin Jyväskylän liikemies- ja kokoomuspiirit ovat hyökänneet rajusti lääkäreiden adressia vastaan. Tässä taitaakin paljastua kuntauudistuksen perusmotiivi: kuka saa kaapata kuntien kautta kulkevan veroperusteisen raha- ja asiakasvirran.

Se että hallitus, VM ja Virkkunen eivät päästä vaihtoehtomalleja valtiolliseen kuntakeskusteluun, on paitsi harvinaisen epä-älyllistä myös virheellistä hallintotoimintaa. Tällaisen hallituksenko Suomi sietää? Tämä valmisteluvirhe yksistään riittää Virkkusen kuntauudistuksen jäädyttämiseen.

Soininvaaran teknokratia

Kaupungeissa tärkeintä on maankäytön ohjaus, sanoi Soininvaara (Tutkas). – Todellako, maankäyttö? Eikö moinen kuulosta Impivaaralta! Kulttuurinen lennokkuus on tästä kaukana. Aiemmin ihmisten sanottiin olevan turpeeseen sidottuja, nyt kaupunkielämä määrittyy maankäytöstä, huhhuh! Liikenneselonteon mukaan valtiokin alkaa jo jaella ilmaista rahaa kaupunkimaahan (MAL, aiesopimukset). Maankäyttöön kiinnittyvä kaupunkipolitiikka (MAL) on kulttuurisen kuihtumisen maamerkki. Ajateltakoon vaikkapa muinaista ikivanhaa Tapiolaa, siinä sentään haettiin muutakin ideaa kuin turpeista maata. Teknokraattinen kunta tukahduttaa ideoiden vapaan ryöpynnän kaavoihinsa, lautakuntiin, liittoihin ja seutuvaltuustoihin. Päälle tulee vielä väkivalta: kermanlatkijat espoot, järvenpäät, sipoot ja muuramet vallataan väkivalloin. Maa heidän olkoon, latistajat.

Virkkunen ei kuuntele vaan poistuu ylimielisesti

Eduskunnan Tutkaksessa esiintyivät professorit Arto Haveri, Risto Harisalo, Pentti Meklin, Mari Vaattovaara, Vuokko Niiranen ja Hannu Katajamäki.  Ennen heitä litaniansa latoi Henna Virkkunen. Virkkunen ei jäänyt kuulemaan professorien, yleisön ja edustajapaneelin sanomaa, vaan poistui ylimielisesti. Eikö hyvään hallintoon (perustuslaki), ohjeiden mukaiseen lakien valmisteluun, investointisuunnitteluun ja asianmukaiseen käyttäytymiseen kuulu vaihtoehtojen vertailu. Professorit kertoivat hyvin valmistautuneina vaihtoehtoja. Suomen valtiota, Henna Virkkusta, Kataisen hallitusta ja VM:ää ei mitkään vaihtoehdot kiinnosta. Tällainen hallitus ja tällainen hallinto joutaa mennä.

Reijo Tossavainen ja kymmenet muut edustajat (mukana Tynkkynen, Rehula) ovat tehneet eduskunnassa toimenpidealoitteen hankkeiden asiaperusteiden paremmaksi ennakkotutkinnaksi. Kuntauudistushankkeen jääräpäinen ja epä-älyllinen junttaus todistaa aloitteen merkittävyyden.

Paikallinen yhteistoiminta (hallinto) voisi olla oppimisprosessi ihmisille

Suomen historiassa on vuosisatojen saatossa kehittynyt monenlaisia paikallisen yhteistoiminnan muotoja: pitäjät, käräjät, lukkarintunti, rippikoulu, kirkko, kunnallishallinto, kansakoulu, oppivelvollisuus, oppikoulut jne. Paikallishallinnon uusideointi voisi nytkin olla kansalaispiirien yhteisen keskustelun ja vuorovaikutteisen oppimisen areena. Valtion, hallituksen, VM:n ja Virkkusen menettely estää kaiken tämän. Se on ylhäältä saneltua, etukäteen sisällöllisesti määriteltyä, vaihtoehdotonta menettelyä. Metodina on jankutus ja pälpätys (kuten oli myös yliopistolaissa). Kuinka kansa sallii tällaisen? Miksi se ei heitä Virkkusta meren mutiin, Saarijärven suohon.

Ihmiskuva

Kuntauudistajien kulttuurinen kapasiteetti ei riitä kysymään uudistuksen ihmiskuvaa. Onko ihmisen tehtävä ja olemus maailmassa olla ulkoisesti ohjattu ja palveltu kohde? Missä on ihmisen oma aktiviteetti, tunne, innostus ja tuohtumus?

Paikallisuus, paikattomuus vai monipaikkaisuus?

Sitra ja jokunen konsultti kaupittelee monipaikkaisuuden ideaa. Miksipä ei, siinä voi olla ideaa, tosin käytäntöön sovellettuna monitulkintaista. Jos ihmiset liitelevät sinne ja tänne, ovat samaan aikaan kaupunkilaisia ja maalaisia, työssä ja poissa työstä, kunnassa ja naapurissa, tarvitaanko kuntaa lainkaan? Mitä paikkaan kiinnittyvä lähidemokratia enää olisi, eikö pikemminkin virtuaalidemokratia.

Ranskalaisittain

Henna Virkkunen ja Jyrki Katainen tähyävät Suomen Sarkozyksi. Entä jos teemme ranskalaiset. Sarkozy ulos. Hollande, Melenchon ja Marine (Le Pen) sisään.

 

Kuka maksaa Sipoon metsien hävittämisen ja ilmastotuhon – Durbanin sopimus?

Jos metsien pinta-ala ja hiilinielu Suomessa supistuu, valtio joutuu Durbanin sopimuksen myötä maksamaan sakkoa 20 – 30 milj euroa.

Miksi metsien pinta-ala Suomessa supistuu? Onko suurin syy teiden ja kaupunkien rakentaminen? Esim. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). Nykyisten metsien tilalle Helsinki himoaa 30 000 – 50 000 – 80 000 uutta veroa maksavaa, uutta äänestäjää ja niiden myötä uusia kansanedustajapaikkoja Helsingin poliitikoille.

Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä. Miksi tästä vaietaan Suomessa? Syylliset löydetään aina jostain kaukaa, kolmannesta maailmasta tai Impivaarasta.

Kuka maksaa metsien hävittämisen? Onko valtiolla oikeus maksattaa Helsingin toimesta  Sipoossa tapahtuva metsien hävitys koko kansalla?

Maailmassa häviää vuodessa metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria eli 130 000 neliökilometria.

Alla olevassa linkissä on valokuvia Helsingin kaappaamasta Sipoon metsäalueesta.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47027-sipoon-vihreat-metsat

Suomelle tulevasta sakkomaksusta – ellei EU hyvitä – väiteltiin eduskunnan kyselytunnilla 15.12.

 

Vihreät lirkuttelijat Järvenpäässä

Oltuani pari viikkoa pois Suomesta tutkailin vaalitapahtumia. Yksi asia ”keitti” ylitse muiden. Uudenmaan vihreiden viisi naisehdokasta oli kutsunut ihmisiä juttelemaan kanssaan Järvenpäähän. Mieleen tulvahti vihreiden ”juttelualttius” päättyvän vaalikauden ajalta.

Pyydän anteeksi ihmisiltä, jotka alla mainitsen. Tätä en tarkoita vihapuheeksi vaan kokemus- ja asialähtöiseksi vaalikeskusteluksi.

 

Sairaanhoitajien lakko ja ILOn pykälä

Ensi kerran luottamukseni horjahti heti vaalien 2007 jälkeen, kun vihreiden Johanna Karimäki perusteli sairaanhoitajia vastaan säädettyä pakkolakia kansainvälisen työjärjestö ILOn yhdellä pykälällä ja vain sillä. Näinkö helppoa politiikan teko on, näinkö helppouskoisina he meitä pitävät, ajattelin. Pakkolaki oli järkyttävin vaalilupauspetos (kokoomus) mitä Suomessa on koskaan tehty. Ja vihreille riittää kun epämääräisesti viitataan johonkin hämärään, sumuiseen, homeiseen ILO-pykälään. Lirkun, lirkun.

 

Yliopistolaki

”Yliopistolakiuudistus on laaja ja tarpeellinen”. Näin aloitti puheensa vihreiden Karimäki lain lähetekeskustelussa.

Uusi yliopistolaki on röyhkein yliopistoihin, tieteeseen ja sivistykseen kohdistettu kaappaus kautta koko yliopistohistorian. Suuryritysvetoinen elinkeinoelämä alisti yliopistot käyttöönsä. Nyt yliopistoista heitetään ulos kirjallisuus-, filosofia-, humanismi-, taide- ja muuta väkeä. Aalto-yliopistosta tehdään kaiken keskus, Koneen ja Fortumin tuotekehitysyksikkö. EK-säätiö lahjoitti ja lahjoituttaa kymmeniä miljoonia Aallolle. Vastinrahamenettelyllä valtiovalta ulkoistettiin yrityksille jopa perustuslain vastaisesti, tätä mieltä olen minä ja kenties myös Ilkka Kantola ja Jacob Söderman.

Eduskunnassa yliopistolain kiihkeimmät puolustajat olivat vihreiden Ville Niinistö ja Johanna Karimäki. Helsingin yliopiston yo-vaaleissa vihreät kokivatkin jo tappion, syyksi arveltiin yliopistolakia.

Ensi vaalikaudella yliopisto-ja sivistysasia on ajateltava kokonaan uudelta pohjalta.

 

Energian syöttötariffit ja muut tuet

Tuulivoiman syöttötariffien intomielisin propagoija eduskunnassa ovat olleet vihreät, intomielisimpänä ehkä Karimäki (taas kerran). Toki tämä lienee vilpitöntä hyvällä asialla olemista. Mutta mihin tukipolitiikka lopulta johtaa, tämä epäilyttää yhä enemmän. Energiateollisuus ry hokee sanaa ”kustannustehokkuus”, mikä tarkoittaa sitä, että suuryritykset, taaleritehtaat ja bisnesenkelit omivat tuulen itselleen kuten ne aiemmin omivat itselleen joet (vesivoiman) karkottaen väestön patoaltaiden tieltä. Pohjanmaalla joku kunta onkin jo valittanut energiatariffien syrjivyydestä.

Tariffipolitiikallaan vihreät tukevat talouden keskittymistä, samaa mitä ydinvoimakin saa aikaan. Toki joku heistä ajoittain mainitsee hajautuneen pientuotannon, mutta se jää naiviksi puheeksi. Joko vihreitä käytetään hyväksi tai sitten he oikeasti ovat keskittyneen ja elitisoituneen yhteiskunnan asianajajia (uskon jälkimmäiseen).

 

Pois tieltä risut ja männynkävyt

Aikoinaan Kemijoki ja muut joet ryöstettiin ihmisiltä viinan avulla. Tänään viinan korvaa laki. Rakennus- ja kaavoituslakia muutettiin pikavauhdilla niin että väestön napinat eivät tuulimyllyjen viuhinaa mökin nurkilla vaimenna. Eduskuntaan kehkeytyi vaalikauden kuluessa ylhäältä sanelevan kaavavallan mafia. Sitä johti Jan Vapaavuori (kok), vihreä siipi säesti innolla. Varsinkin Karimäki muisti kiitellä kokoomuksen Jania.

 

Yhteiskunnan ja ihmisten tiivistäminen

Vihreät ovat paisuvien cityjen intomielisiä ajajia. Tiivistäkää, tiivistäkää, hoetaan kuin armeijassa (muutama hokija näyttää itse asuvan väljänoloisesti). Tottakai asiassa on tietty järkijuonnekin, näkökulmasta riippuen. Mutta se on vai yksi juonne. Jumittuminen yhteen perusteeseen ja silmien sulkeminen muilta on petollista politiikkaa. Esim. maailman vesiongelma on paisuvien cityjen aiheuttama ongelma, eikä se ole ainoa, muita ovat mm. lihavuus, diabetes, yksinäisyys, masennus, slummit.

Millä tavalla maapallo kannattaa ”asuttaa”, tätä pitää tutkia vapaalla tieteellisellä mielellä eikä hokea vain yhtä perustetta (tiivistämistä, keskittämistä). Juuri muutetun rakennuslain peruste (kaupunkien keskustojen kehittäminen muun yhteiskunnan kustannuksella) kuulostaa lain perusteena oudolta ja pelottavalta. Voi kuinka vihreät Vapaavuoren ohella tätäkin lakia eduskunnassa puolustivat: Tynkkynen, Karimäki, Juurikkala ja muut. Seuraava eduskunta säätäneekin jo lain ihmisten fysiologian tiivistämisestä.

 

Perustulo vai toimeentulon leikkaus

Vaalien alla vihreät kerta toisensa jälkeen lämmittävät perustulonsa. Retorisena perusteena on mm. ihmisen identiteetin vapaampi määrittyminen. Kuitenkaan ei ole montaa kuukautta siitä, kun säädettiin nuoriin kohdistuva pakkolaki (toimeentulotuen leikkaus). Ihmisen itseidentiteetti on siitä kaukana. Eli suu puhuu yhtä ja kädet tekevät toista.

Kun tutkii tarkemmin vihreiden perustuloa, niin tuleehan sieltä vastaan työllisyysaste, työmarkkina, julkisen talouden kestävyysvaje, kansantalous. Eli pohjimmiltaan perustulokin kääntyy vihreillä elitisoituneen talouden pönkittämiseksi. Siinä se itsemäärittely.

Vihreiden perustulomalli on tulonjaollisesti epäilyttävä. Perustulo olisi kaikille veroton (ymmärsinköhän oikein). Ylin tasaveroaste olisi vihreiden mallissa alle 50 %. Kokoomuksen Hetemäki sentään kehtasi ehdottaa ylimmäksi rajaveroksi 50 %. Vihreät täräyttävät paremmaksi eli tosiasiassa vaativat suurituloisille huimia veronalennuksia (veroton perustulo, madallettu tulovero).

Tekniikan akateemisten liiton (TEK) vaaleissa vihreät vaativat veroprogression lieventämistä eli euromääräisiä tulonsiirtoja isotuloisille. TEK-ehdokkaina olivat mm. vihreiden Jyrki Kasvi ja Johanna Karimäki. Asiassa kuin asiassa vihreät ovat yhteiskunnan hyvinvoivan eliitin puoltajia vaikka suu lirkuttaa muuta.

 

He eivät kuuntele, arroganssi

Vaalikauden alkupuolella lähetin vihreiden kansanedustajille toiveita koskien työelämän epädemokratiaa, rajatonta työnantajavaltaa, palkkausjärjestelmiä, yliopistolakia ja jotain muutakin. Ei vastakaikua, ei pienintäkään. Tunsin tulleeni nolatuksi, tajusin olleeni naivi. Tästä tuntemuksesta kumpuaa tämäkin kirjoitus.

Vihreiden työelämäpolitiikka on ollut tunteetonta, työnantaja- ja kolmikantahenkistä. Eduskunnan valiokunnat juoksevat tuon tuosta kolmikannan ”aamukahveilla”. Eduskuntaan palattuaan he, varsinkin Karimäki ylistävät kolmikannan ihanuutta. Itse kokemiini työelämäongelmiin vihreät eivät ole ratkaisu promilleenkaan vertaa, päinvastoin heistä huokuu sosiaalinen arroganssi, ties nauru. Työelämävaliokunnassa jäsenenä on ollut Karimäki, häntä ennen Sinnemäki (muistaakseni).

 

Ääliöt, Impivaara ja kuppikunnat

Politiikan uussanaston kehitti Jyrki Kasvi. Eikös Kasvi vaalikauden puolivälissä vaatinut edustajille kunnon palkkoja jotta eduskuntaan saadaan kunnon väkeä. Ääliöt ja kuppikunnat pysykööt Impivaarassa.

 

Tuija Braxin teot

Braxin teoista lausuin näkemyksiäni aiemmin. Brax on siirtynyt Helsingistä ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin.

 

Poliittisen uran lumo

Kerran tulin vilkaisseeksi Vihreiden naisten ohjelmaa. Järkytyin yhdestä kohdasta. He kehuivat kuinka lumoavaa on heittäytyä poliittisen uran lumoihin ja kehottivat sisariaankin antautumaan uran luontiin.

 

Miksi tarjouduin itse ehdokkaaksi

Tarjouduin Köyhien asialla rp:n ehdokkaaksi kolmesta syystä.

1) osoittaakseni tyytymättömyyttä nykypolitiikan arroganttia henkeä kohtaan (ylimieli, tunteettomuus, ylpeily)

2) saadakseni moraalisen oikeuden lausua näkemyksiäni viime vuosien politiikasta

3) voidakseni ehdokkaan roolissa kirjoittaa politiikkaehdotelmia. Jos suinkin ehdin ja kykenen, kirjoitan vaaleihin saakka sarjaa aiheesta ’Kansojen varattomuus’ (eli tähänkö Adan Smithin tiellä päädyttiin).

Arvelen että arroganttien puolueiden piirissä Köyhien asialla rp on ylenkatsotuin, väheksytyin ja ivatuin. Juuri siksi se sopii minulle, tunnen olevani kotona. Kiitän kun hyväksyitte minut joukkoonne.

 

Tutkivatko Kone Oyj ja Aalto-yliopisto ilmastoa?

Tieteellisen tutkimuksen tuloksia kannattaa kuunnella avoimin vaikkakin epäilevin mielin. Viikon sisällä on uutisoitu sähköautojen ja kaupungistumisen ilmastovaikutuksista. Suomessa vallitsevien uskomusten valossa tulokset saattavat olla outoja.

Britannian Royal Society of Chemistryn toimitusjohtaja Richard Piken mukaan hiilidioksidipäästöt vähenevät vain pari prosenttia, jos Britannian autokanta muuttuisi sähköiseksi. Autokannan sähköistämisen hinnalla voitaisiin Britanniassa saavuttaa yli 30 prosentin reaaliset päästövähennykset investoimalla uusiutuvaan energiantuotantoon. (lähde: Economist, Taloussanomat)

USAn tiedeakatemian tutkimuksen mukaan väestön ikääntyminen on ilmaston kannalta hyvä asia, kaupungistuminen sen sijaan huono asia. Ikääntyminen saattaa vähentää päästöjä jopa 20 prosentilla, etenkin teollistuneissa maailmankolkissa. Sitä vastoin kaupungistuminen voi lisätä päästöjä yli 25 prosentilla. Tutkijat peräänkuuluttavat kaupungistumisen ja ikääntymisen vaikutusten tarkempaa huomioonottamista etenkin Kiinassa, Intiassa, Yhdysvalloissa ja EU:ssa. (Tekniikka & Talous)

Suomessa väestön sanotaan ikääntyvän maailman nopeimmin. Poliitikot, valtiovarainministeriö ja ekonomistit hokevat alinomaa, mikä rasite ja kestävyyden tuhoaja ikääntyminen on Suomen kansan- ja valtiontaloudelle (viis ihmisistä). Ja nyt huipputiede kertoo, että ikääntyminen on maailman pelastus. Ikääntymisen avulla Suomi onkin yht’äkkiä ilmastopolitiikan edelläkulkija.

Hissiyhtiö Kone Oyj muistuttaa alinomaa kaupungistumisen makrotrendistä. Kiinassa 300-400 miljoonaa ihmistä muuttaa (ehkä) kaupunkeihin, pilvenpiirtäjiä rakennetaan tuhansia, Intia yrittää tulla perässä. Kone Oyj surfaa mukana, valtaa markkinoita, työntää hissiä ja liukujaa, tekee voittoa ja tuo elintason Suomeen. Näin kertovat espoolaispoliitikot ääni värähtäen. Maapallon ilmaston huonontuminen on vain ulkoishaitta, josta Helsingin metropolin ei tarvitse olla tietävinään.

Aalto-yliopisto ja Kone Oy ovat yksi ja sama. Tutkiiko Aalto-yliopisto maailman ilmasto-ongelmia samalla tavalla kuin USAn kansallinen tiedeakatemia? Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja on Kone Oy:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta. Suomalaista huippututkimusta, fantastinen yliopistouudistus.

 

Ilmastopolitiikan upea avaus – Espoon Leppävaara

Oheinen kuva esittää Leppävaaran kansallismaisemaa Espoossa. Tähän maisemaan kotiutuivat aikoinaan Akseli Gallen-Kallela ja Ville Wahlgren sekä runoilija Kaarlo Sarkia. Ville rakensi vaimolleen talon Laajalahden lepikkoon.

Leppävaarassa oli Maximarket, kansan elämyskeskus. Maxi oli tienoon ainoa rakennus, ympärillä hiilimetsää, niittyä ja suota. Kauppakeskus Sellon tieltä Maxi purettiin. Ostoksille Selloon oli haalittava asujamisto ympäri Uuttamaata, Kemiöstä alkaen. Niinpä Leppävaarasta tuli Suomen johtava ramppikylä, ajoväyliä ylikkäin, alikkain, vierettäin ja perättäin. Leppävaara – Suomen betonikeskittymä.

”Upea avaus ilmastopolitiikalle”, sanoisi ministeri Jan Vapaavuori (kok) totuttuun tapaansa. Espoo rakentuu silloista, selloista ja solmuista. Muualle Suomeen ei rakenneta kaupan kauppaa, ei varsinkaan Pieksämäelle, koska Savon ilmasto on pelastettava. Sinivihreä kaavavalta tulkitsee lait, määrittelee oikeudet, rajaa rakentamisen, retoroi politiikan.

Espoo on ekologian avantgarde. Espoon vihreät ovat huolissaan siileistä eduskuntatasoa myöten (Karimäki). Leppävaaran liikennesolmun ali puikkelehtiva siilien kipittelykäytävä ei oheisessa kuvassa erotu, harmi.

Espoo haki itselleen Eurooppa-tason ekokaupunki-tunnuksen. Espoo lämpiää Siperian maakaasulla, tarvittaessa Venäjän hiilellä. Maakaasun veroa on nostettava varoen, jos lainkaan, sanoo Uudenmaan liitto.

Metron kannattavuusvaade ajaa Espoon suunnittelemaan uusia ja taas uusia satelliittikaupunkeja – postmodernia logiikkaa. Arvolähtöistä, sanoisi Mari Nevalainen, valtuutettu. Vihreiden kaupunkisuunnittelija Tiina Elo kiirehtii julistamaan jokaisen uuden alueen (Suomenoja, Hista jne) uraa uurtavaksi ekokaupungiksi. Uskoo ken tahtoo.

Politiikasta erossa pysyttelevä Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) kertoi kansakunnalle, että muualle Suomeen on rakennettu liikenneväyliä väärin perustein. – Mutta paljonko kansakunnan varoja on upotettu Leppävaaran ramppeihin? Tuloksellista ilmastopolitiikkaa? Entä tuottoprosenttinne? Milloin näitä tutkitte, valtion reviisorit?

Mutta Leppävaaran solmu ei olekaan politiikkaa, se on aluepolitiikkaa, siltarumpua. Montako rumpua löydätte kuvasta?

Espoo ei tyydy tuhoamaan vain ilmakehää Siperian ja autojen kaasuilla. Espoo on kansakunnan varallisuuden pohjaton syöppö. Maaginen luku on 500. Valtion vastikkeeton pääomalahjoitus Aalto-yliopistolle on 500 miljoonaa. Valtion tuki Espoon metrolle on kohta 500 miljoonaa. Miljardi, miljardi, miljardi.

Taannoin VTV vaati maaseudun joukkoliikenteen tukea lopetettavaksi (epäpoliittinen vaade). Nyt eduskunnassa Leppävaaran-Tapiolan vihreä Karimäki vaatii Helsingin seudun joukkoliikenteelle valtion tukea enemmän ja taas enemmän. Jos valtio hylkää valtimolaiset, niin miksi valtimolaisten pitäisi kustantaa espoolaisten liikkumista miljoonaeuroin? (Kirjassa Vihreä uusjako Valtimo muuten esitellään mallikuntana koko Suomelle.)

Asunto- ja finanssikupla puhkesi Amerikoissa. Kun Suomessa puhkeaa kiinteistökupla, sen juuret juontuvat Espoon Leppävaaraan. – Ajakaapa kehäykköstä Leppävaaran läpi Tapiolan perukoille, kansallismaisemasta toiseen, katsokaa ja ihmetelkää sarkialaista unimaailmaa.

Poliittiset päätelmät:

1) Aalto-yliopistolle luvattu 500 miljoonan vastinraha perutaan.  Tai ylärajaksi asetetaan 10 – 20 miljoonaa (vastinrahat eri yliopistoille voitaisiin asettaa myös prosentuaalisesti aleneviksi). Aallon osalta valtio näin säästäisi 480 – 500 miljoonaa euroa, valtion velanotto pienenee vastaavasti, vuotuinen korkomeno supistuu 20 miljoonaa. Kiinteistövero voidaan jättää korottamatta.

2) Espoon metrotuelle asetetaan absoluuttinen yläraja. Nyt valtion piikki on auki, tuki määräytyy rakentamistavan ja kustannusten perusteella, joihin valtio ei vaikuta. Jos valtion tuki olisi 100 miljoonaa, kertyisi säästöä 200 – 400 miljoonaa. Säästöt voitaisiin käyttää vaikkapa ekokylien kehittelyyn eri puolille Suomea. (Oheishuomio: Espanjassa talouskriisi on pysäyttänyt rakentamisen tyystin, käykö näin myös Espoon metrolle.)

3) Onko valtion budjettivallan ulkoistaminen perustuslain, kansalaisten oikeuksien ja yhteiskuntasopimuksen mukaista? Yliopistojen vastinrahojen määrä ja kohdentuminen riippuu nyt ulkopuolisten (lahjoittajien) toimista. Näin on myös Espoon metron kohdalla (prosenttia ennakoimattomista kustannuksista). Kansalaiset ovat veronmaksajina avoimessa piikissä. Valtiolla ei ole oikeutta menetellä näin. Lue Ilkka Kantolan ja Jacob Södermanin huomiot valtiollisen vallan ulkoistamisesta. Eikö asia kiinnosta perustuslakivaliokuntaa? Kuka Suomessa valvoo, paitsi perustuslakia, myös kansalaisten oikeuksia veronmaksajina?

4) Uusiutuva ja hajautettu energia saattaisi suosia väestön hajautumista, ei pakkotiivistämistä. Keskittävä kaavapolitiikka valtakunnankaavoineen on arvioitava uusiksi. Leppävaaran liikennesolmujen, sellojen ja metrojen rakentaminen on analyyttisesti huteralla perustalla, kenties peräti väärää politiikkaa.

***

Kaarlo Sarkia: Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
”Tämä on iäti minun.”
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

 

Sipoon vihreät metsät

Maailmassa hävitetään metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa (130 000 neliökilometria). Hävittämisen yksi syy on rakentaminen. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). 150 metrin päähän Kasabergetin mäen laesta (kuva) Helsinki aikoo rakentaa metroaseman ja asuttaa sen ympärille nykymetsiin ehkä 30 000 ihmistä. Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä.

 

Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Tapiolan Kaupinkallio ja Espoon betonisaatio

Espoon Tapiolassa on metsäinen kumpare, Kaupinkallio. Ikimännikkö symboloi alkumerta, kallion nousua merestä, tallattua polkua, tuulen kuuntelua, luonnon uhkeutta.

Metsikön tuhoksi on koitumassa Espoon metro ja kasvuvimma. Tapiolan Stockmannille on saatava lisää asiakkaita ja metroon torkkuvia matkustajia. Ilmaston pelastamiseksi männyt mataliksi ja betonia tilalle. Tällaista on Espoon logiikka, mielivaltaista ja sumeaa.

Mitä metsikön pirstominen kertoo Tapiolasta, Espoosta, Metropolista?

Havainnointi
Metsikössä voit seurata luonnon kiertoja. Betoni dementoi ja masentaa.

Alkuelementit
Meri, ranta, metsä, pelto, valo, ilma, kädentyö. Eri elementit lomittavaa rakentamista ideoitiin juuri Tapiolassa 1950-luvulla, mutta ei enää. Kaupunkisuunnittelun taso on laskenut. Enää ei ole pyrkimystä kokoavaan ajatteluun. Liikennettä alle ja päälle, betonikansia, asiakasvirtoja kauppiaille. Tylsä maailma, tylsä metropoli, tylsä Espoo, tylsä Tapiola.

Tulkinnat
Millä käsitteillä tulkitset ympäristöäsi? Tulkintaprosessi on tärkeä, siitä on keskusteltava monipuolisesti, sanoi kulttuurihistorioitsija Silja Laine Espoon taidemuseolla 26.10.09. Tänään Tapiolaa kehitetään yksioikoisesti, kansa ei voi aidosti vaikuttaa tulkintoihin, tuskin arkkitehditkään.

Veistoksellinen sommittelu (museonjohtaja Timo Tuomi).
Tapiola oli avaraa sommittelua, vaihtelevia näkymiä. Veistos ja monumentti vaatii tyhjän tilan, avaruuden, ilmaa, luontoa. New Yorkilla on pilvenpiirtäjänsä, mutta on myös laaja keskuspuisto.

Perusteiden keinotekoisuus
Metro on vain liikenneväline, sanoi oppaamme Mari Nevalainen Tapiolan Killasta. Ja ekonomisti Hannu Ranki: metro on vain yksi näkökulma, Tapiolan idea ei ollut taloudellinen. Tapiolan idea oli ihminen, eläminen ja asuminen. Nyt metrolla ja jopa ilmaston muutoksella perustellaan mitä tahansa. Kaivetaan maahan tunneli ja se on kaikkeus. Äly painuu alas, maan sisään, pimeään. Perusteiden keinotekoisuus ja mielivaltaisuus, tähänkö nykyinen kaupunkikulttuuri meidät vie?

Sosiaalisen tuho
Tapiolan alkuvuosina taloja arvottiin hakijoiden kesken, SAK:n johtajalla ei ollut etusijaa. Nyt rakennetaan torneja globaalifirmoille, Aalto-yliopistolle, vakuutusyhtiöille, Stockmannille.

Ihmisten jakautuminen
Ihmisten enemmistö on kauppojen asiakkaita, vakuutusten maksajia, metrossa torkkujia. Taksa palvelutalossa on 4000 – 6000 euroa/kk. Kuka voi tänään sanoa: katso tämä on minun luomukseni. Metropoli on pienen vähemmistön luomus.

Säilöntä
Metropoli säilöö ihmisiä. Kasarmeja vai koteja, kysyttiin 1940-luvulla.

Haalinta
Metropoli haalii ihmisiä. Espooseen 300 000, metron täyttämiseksi, muka.

Naivismi
”Tuskin maltan edes odottaa että pääsen painamaan nappia metron puolesta”, kirjoitti vihreä valtuutettu Karimäki metropäätöksen aikaan. Tänään sama valtuutettu äänestää Kaupinkallion metsän säilyttämiseksi, vaikka juuri metron nimissä sitä tuhotaan.

Espoon betonaatio
Espoon valtuustossa Mari Nevalaisen (kok) ehdotusta Kaupinkallion metsän säästämiseksi kannatti 19 ja vastusti 43. Kannattajista oli kokoomuslaisia 4, sdp 0, vas 0, ps 7, vihreitä 3, vielä joku. ’Huikean vaalivoiton’ saaneista vihreistä enemmistö kannatti metsikön rakentamista. Siis rakentamista, ja vihreät. Joukossa Suomen suurimman rakennusyhtiön YIT:n hankepäällikkö Matti Kuronen, Espoon vihreiden edustaja kaupunginhallituksessa. Mäntyjen kaatoa kannatti myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja vihreiden Tiina Elo. Näin betonoituu Espoo, näin betonoituvat vihreät. Montako prosenttia päästöistä olikaan peräisin betonista?