Yliopisto


Yhteiskunnan eliittipiirit perustavat säätiön, joka alkaa määrätä tutkimus-, tiede- ja koulutustoiminnasta Tampereella.

Tässä luettelo eliittikunnan jäsenistä ja pääomasta minkä kukin tässä vaiheessa sijoittaa yliopistosäätiöön:

  • Suomen valtio (50 000 euroa)
  • Jane ja Aatos Erkon säätiö (1 000 000)
  • Kaupan liitto (50 000)
  • Kauppias K. P. Ruuskasen säätiö (50 000)
  • Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin säätiö (50 000)
  • Mannerheimin lastensuojeluliiton tukisäätiö (10 000)
  • Pirkanmaan liitto (50 000)
  • PSHP/Tampereen yliopistollisen sairaalan opetus- ja tutkimussäätiö (250 000)
  • Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK (50 000)
  • Suomen Punainen Risti (10 000)
  • Tampereen aikuiskoulutussäätiö (250 000)
  • Tampereen kauppakamari (200 000)
  • Tampereen kauppaseura (10–50 000)
  • Tampereen kaupunki (50 000)
  • Tampereen suomalainen klubi (20 000)
  • Tampereen teknillinen seura (30 000)
  • Tekniikan akateemiset (50 000)
  • Teknologiateollisuus, Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö (50 000)
  • Väinö Tannerin säätiö (10 000)
  • Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry (10 000)

Katsokaa näitä nimiä: Erkko, Mannerheim, Tanner jne. Tampereen Yliopisto siirretään erkkolaisten käsiin, tannerilaisten käsiin, SAK:n käsiin, kauppakamarin käsiin. Vararehtori Harri Melin kuvasi asian sanomalla että Tampereen yliopisto ei ole punainen vaan valkoinen.

Tampereen (entinen) pormestari Anna-Kaisa Ikonen, Aamulehti, varararehtori Harri Melin ja lukemattomat muut ovat ylistäneet kuinka uusi ”yliopisto” on Tampereen kaupungin ja seudun tärkein hanke. Esitelmässään 11.4. Harri Melin kertoi esimerkin suurenmoisesta tutkimuksesta: raitiotien pysäkin vaikutus ympäristöönsä. – Hienoa, Tampere saa pysäkkiyliopiston.

Harri Melin luetteli muitakin ”uuden yliopiston” huippuaiheita: myynnin johtaminen, tieto/bisnes/työ, rakentaminen, pelit. Mainitun raitiotiepysäkin ympärille sijoitetaan 10 000 uutta asukasta, tässä onnistumiseksi tarvitaan yliopistollista, akateemista huipputiedettä.

Yliopiston säätiöittäminen on suurliike-elämän hanke. Hanketta alunperin pohjustamaan pyydettiin Stig Gustafsson, mies Wärtsilän, Outokummun ja Elinkeinoelämän Keskusliiton ylimmästä johdosta.

Tampereen nykyinen yliopisto, entinen yhteiskunnallinen korkeakoulu alistetaan palvelemaan yrityksiä, suuryrityksiä, rakennusfirmoja, työmarkkinajärjestöjä, pelureita. Kyse on puhdasoppisesta vallankaappauksesta ja vain siitä.

Valtiovalta, Sanni Grahn-Laasosen hallinnoima OKM pakottaa säätiön perustamiseen. Ennen joulua Yle kertoi Grahn-Laasosen uhanneen tulevien valtionapujen poisvetämisellä ellei hanke etene. Tuollainen uhkailu on laitonta. Laittomaan uhkailuun syyllistyy ministeri Grahn-Laasonen ja hänen kauttaan Suomen hallitus. Valtion varat eivät ole ministerin varoja, eivät myöskään maan hallituksen varoja. Eikö laittomasta uhkailusta ole tapana rangaista. (Forssassa Grahn-Laasosen puoluetta näytäänkin jo rangaistun, ääniosuus laski  5.5 prosenttiyksiköllä.)

Edistyksellisen Tiedeliiton seminaarissa 11.4. kuuntelin OKM:n ylijohtaja Tapio Kosusta, vararehtori Harri Meliniä, SYL:n vihreää puheenjohtajaa Riina Lummetta. Muut esitelmöijät sekä yleisö esittivät kohteliasta mutta painavaa kritiikkiä OKM:n yliopisto- ja tiedepolitiikkaa kohtaan: sen läpinäkymättömyys, epädemokraattisuus, bulvaanien käyttö (Demos Helsinki). Kosusen, Melinin, Lumpeenkin vastaukset olivat mitäänsanomattomia tai liehakoivia: ”hyvä kysymys”, pitää miettiä”. Kritiikkiä eliitin edusmiehet eivät kuuntele. Yliopistopolitiikkaa Suomessa pyörittää eliittien diktatuuri. Tämän diktatuurin toimin ja jopa laittomuuksiin turvautuen yliopistolaitos alistetaan palvelemaan nykyeliittejä, elinkeinoelämää, tymarkkinajärjestöjä, säätiöitä, erkkoja, tannereita.

Kyse on vallansiirrosta ja vallankaappauksesta.

Aikoinaan hakeuduin opiskelemaan Tampereen yliopistoon, kauempaa pohjoisesta tullen. Tänään en Tampereelle menisi. Millä oikeudella Tampereen yliopisto ja ”uusi yliopisto” alistetaan palvelemaan Tampereen kaupungin, sen seudun ja elinkeinoelämän tarpeita. Eikö yliopisto yhäkin saa suuren osan rahoistaan valtiolta eli koko kansakunnalta kerätyistä verovaroista. Tutkimuksen ja koulutuksen alistaminen yhtä seutua palvelemaan on yhteisten varojen väärinkäyttöä.

Seminaarissa 11.4. tuli esille paljon muutakin kuin ylläsanottu. Siihen on palattava. Tämä olkoon pieni avaus.

On uuden yliopistokapinan aika. Edellisestä onkin 48 vuotta. Opetusministeri Johannes Virolainen lupasi silloin yliopistojen hallintoon henkilö ja ääni -periaatteen, tarkoittaen myös opiskelijoita.

Tänään perustetaan säätiö. Säätiön hallituksen valitsee salaperäinen nimitystoimikunta. Ja eikö vaan samainen säätiön hallitus ala toimia yliopiston hallituksena. Tästä ei röyhkeys röyhkeämmäksi muutu.

Tampereen kaappausta räikeämpää tuskin löytyy ihmiskunnan historiasta.

Missourin yliopiston taloustieteen professori Michael Hudson on sanonut (linkki):

”Finanssikriisin jälkeen pankit on pelastettu, demokraattisesti saavutettuja reformeja on alettu purkaa ja talous on ajettu pitkään lamaan. … uusi luokkasota perustuu yhteiskunnan velkaannuttamiseen, talouskuriin ja yksityistämisiin. Keskuspankit, ministeriöt ja taloustiede ovat tärkeitä strategisia aseita tässä sodassa.”

Siis: taloustiede on ase sodassa.

Eikö tieteen pitänyt tavoitella totuutta ja paljastaa valheellisuus. Ketä nyt uskomme?

(lisää…)

Oheinen otsikko löytyy Lapin Kansasta ja Aamulehdestä. Juttu täyttää neljä sivua, kaksi aukeamaa. Avoimen yliopiston luentoa vetänyt professori Hannu Sariola mainitsi tuon jutun moneen kertaan ja sanoi että nettisivulla jutulle kertyi muutamassa päivässä 30 000 tykkääjää. Siis 30 000.

Lehden juttu ei polemisoi nationalismin puolesta eikä vastaan, ei edes mainitse nationalismi-sanaa. Juttu nojaa tieteeseen.

Myös Avoimen yliopiston teemana sattui olemaan historiakäsitys Suomessa. Kuulijoita oli salissa satoja, loput netissä (luentotallenne tässä).

Suomen väestö on alkuperältään tilkkutäkki, sekalainen seurakunta, poikkeavien heimojen maa. Maahantulijoiden kielet olivat yhtä erilaisia kuin ranska, italia ja espanja. Ei siis ollut edes yhteistä kieltä.

(lisää…)

  • Maahanmuuton myönteisyys

Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi koosteen Ulkomaalaistaustaiset Helsingissä. Se on hyvää taustoitusta ilman arvottavaa möykkää. Tässä muutama poiminta:

– 2016 alussa helsinkiläisistä ulkomaalaistaustaisia oli 89 878. Se on 14,3 prosenttia kaupungin väestöstä.

– 2000-luvulla ulkomaalaistaustaisten määrä Helsingissä on kasvanut 58 000 hengellä. 2015 kasvu oli 4 286 eli 5 prosenttia.

– Helsingin väestönkasvusta (2015) kaksi kolmasosaa tuli ulkomaalaistaustaisista.

(lisää…)

Katselin parina iltana Saksan TV:tä. Kanavaksi valikoitui BBR, mikä lie tarkoittanut Berlin-Brandenburger Rundfunk, siis Saksan Yle. Suomeen palattua avasin TV:n. Yleltä tuli Villikortti. Järkytys ei olisi voinut suurempi olla. Tätäkö on Suomi. Olisinpa saksalainen.

(lisää…)

Seurasin Tieteenpäiviä viisi päivää aamusta iltaan.

Jäljelle jäi ärtymys.

Ärtymys siitä että monet hyvät ajatukset katoavat taivaan tuuliin. Sitäkin enemmän ärtymys päivillä muhivasta pörhistelystä ja vallantäyteydestä. Seuraavassa muutama poiminta, ei kaikki, jatkan ehkä myöhemmin. Alla olevat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.

(lisää…)

Tietämisen maailma tulee tänään haastetuksi monin tavoin: mitä on totuus, epätotuus, todellisuus, tutkimus, epäily, tieteen korjautuvuus, mielipide, fakta, faktantarkastus, dogmatismi, populismi, epistokratia. Miten tiede, viestintä ja poliittinen puhunta asemoituvat tähän moninaisuuteen? Vastaus ei ole yksinkertainen. Jos kysymme filosofilta, mitä on todellisuus, saamme helposti vastaukseksi filosofian koko historian ja silti asia jää epäselväksi.

Onko populismin pelossa ajauduttu kenties yksinkertaistettuun näkemykseen faktoista, totuudesta, todellisuudesta? Onko toisinkysymisen ja epäilyn perspektiivi kadotettu?

Kuin tilauksesta yliopistofilosofit ovat koonneet kirjan Skeptisismi (Gaudeamus 2016). Kirja on erittäin tervetullut. Se käy läpi epäilyn perinnettä antiikista nykypäivään. Sitä kannattaa lukea ja opiskella.

Millaisia lääkkeitä kirja tarjoaa totuudenjälkeiselle ajallemme? Mitä ovat populismi tai dogmatismi? Tuleeko ratkaisuksi epistokratia?

Tietona pidetyt asiat muuttuvat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Mitä hyväksymme tietona ja miksi? Tietoväittämät ovat intressilähtöisiä, niillä muokataan maailmaa. Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä, sanoo Skeptisismi-kirjan johdanto.

Antiikin aikoina filosofinen epäily oli kirjan mukaan kehittynyttä ja elämäntapaan liittyvää. Miten on tänään? Osaammeko kyseenalaistaa ja kysyä toisin?

(lisää…)

Seuraava sivu »