Helsingin yleiskaavan laiminlyönnit ja puuttuvat sisällöt

Helsinki himoaa aggressiivista kasvua. Yleiskaavaluonnos on massiivinen investointipaketti. Yleensä investointiin liittyy riskianalyysi, ympäristömuutosanalyysi, vaihtoehtoanalyysi, kaupungin kyseessä ollen julkinen keskustelu visiosta ja tärkeimpänä kaikesta sosiaalianalyysi, ihmisten kokemusanalyysi. Kaikki tämä puuttuu Helsingin yleiskaavatyöstä. Laiminlyönti on uhka sekä kaupungin sisällä että varsinkin ulkopuolisille.

Laiminlyönti on anteeksiantamaton. Näin ei kaavaa laadita tai mikäli laaditaan, jääköön se paperiksi. Helsingin kaavaluonnos on kylmän materialistinen, tekninen. Ihmisten kokemusmaailma ja riskit on vaiettu kuoliaiksi.

 

Ministeriöt sähkövatkaimeen. Huomautuksia konsultti Pethille.

Konsulttimme Mikaela Peth raportoi Smolnan neuvotteluista YLEä nopeammin. Laitoin pari reunahuomautusta.

Millainen olisi konsultti Pethin uusimman konsultaation lopputulema?

TEM saisi siis maatalousasiat ja liikenneasiat. Vuosia sitten TEM sai työasiat ja kai vähän ympäristöäkin (te-keskus eli työ-, elinkeino- ja ympäristökeskus). Kävisköhän tuossa niin että vanha kunnon merkantilismi palaisi ja sen myötä elinkeinoasioiden (talousasioiden) ahtaminen yhtenäiseen, samanlaiseen muottiin. Palattaisiinko Anders Chydeniusta ja Adam Smithiä edeltävään aikaan, vapaan ja monimuotoisen orgnisoitumisen estymiseen. Kavahdan yhtenäistä muottia, kavahdan liian vahvaksi koottua TEMiä.

Viestintäasiat OKM:ään. Tässä vois, noin periaatteessa olla itua. Itua siksi että LVM on ylen ihastunut ”viestintämarkkinoihin”. Viestintämarkkinat LVM:n mukaan = Elisa, Sonera, DNA, lehtitalot, Yle ym. Onko viestintä markkinaa? Ei ole, ei saa olla. Viestintä on kansalaistasoista, kansalaisten välistä ja yksilön/kansalaisen omaa luovaa toimintaa. Viestintä on sivistyksen, taiteen ja myös elinkeinojenkin elementti. OKM olisi oikeampi koti, mikäli valtiollista kotia ylipäänsä tarvitaan (pikemminkin ei tarvita).

Mutta nykyinen OKM, huh huh!!! Samanlaista markkinaideologiaa sekin, jopa koulutukseen, sivistykseen ja taiteeseen työnnettynä. Eli toivoton on nykyinen valtio kaikkine ministeriöineen. Kadotkoot kaikki ministeriöt. Eläköön kansalaislähtöinen toimeliaisuus ilman valtiollista päsmäröintiä. Eläköön elinkeinovapaus, kansalaisvapaus, vapaasti organisoituva yhteiskunta, eläköön Anders Chydenius.

Entä ympäristöministeriö? Ensinnäkään en keksi, mitä ihmeen siirrettävää MMM:stä olisi YM:öön? MMM on kautta vuosikymmenten ollut hyperinnokas vesistöjen tuhoaja (Kemijoki, Oulujoki, Iijoki, Pohjanmaan joet) sekä luonnonkalakantojen tuhoaja (kalat syö maataloustuotteiden markkinoita, mokomat) ja näyttää olevan yhä tänään. Tältä osin MMM joutaa taivaan tuuliin.

Asumis- ja kaavoitusasiat YM:ssä. Miksi? Ympäristön luominen pitää viestinnän tavoin palauttaa enemmän kansalaislähtöiseksi, siis poistaa kaavoituksesta ja asuntoasioista byrokraattis-valtiollinen-elinkeinollinen vallankäyttö. Lähiöiden rakentamisen historia kuin myös nykyiset Kalasatamat ovat surullista tarinaa.

Mikaela Peth: Sota ministeriöistä

 

”Talvivaara on miljoonahanke – Sakatissa kuparia 4 % – Polvijärvestä kuullaan”

Talvivaara on miljardihanke, liuotusmenetelmä toimii. Sodankylän Sakatin kuparipitoisuus on 4 %. Polvijärven esiintymästä kuullaan vielä. Malminetsintä Suomessa on romahtanut puoleen.

Geologian professori Markku Mäkelä (eläkkeellä) esitelmöi toimittajille. Mäkelä kertoi toimineensa geologina Outokumpu-yhtiössä, YK:n geologisissa tehtävissä ja viimeksi joidenkin kaivosyhtiöiden hallituksissa.

Geologin aikaperspektiivi ja tiedon syvyysaste eroaa päiväkohtaisesta inttämisestä. Siksi Mäkelää oli piristävää kuunnella. Poimin häneltä muutaman ajatelman varoittaen että se mitä sanon ei välttämättä ole täsmälleen se mitä Mäkelä tarkoitti sanoa.

Talvivaara on miljardihanke, se on erittäin suuri nikkeliesiintymä. Liuotusmenetelmää toimii, sitä on käytetty ennenkin, tosin ei nikkeliin. Sadekesä oli huonoa tuuria, johon olisi pitänyt varautua.

Sodankylän Sakatin kuparipitoisuus on peräti 4 % (se on sama kuin Outokummun Keretissä oli, siis erittäin hyvä, Outokumpu-yhtiön synnyn perusta – jk). Päällä oleva Natura-suo on hallinnollis-poliittinen päätös, ennemmin tai myöhemmin päätöstä on muokattava. Mäkelä taisi sanoa että valtioneuvosto voi päättää Natura-alueen käyttötavasta.

Vuonoksesta koilliseen (Outokumpu, Polvijärvi) on esiintymä, josta vielä kuullaan.

Pyhäsalmen kaivos on nostattanut kaivostekniikan tason ja liiketoiminnan Suomessa: Outotec, Metso, Normet. Kaivostekniikassa Suomi on maailman paras. Pyhäsalmen kaivos olisi ajat sitten sulkeutunut ellei vierestä olisi löydetty toinen esiintymä joka antoi jatkoaikaa ja sen jälkeen vielä uusi esiintymä yhä syvemmältä. Kaivos toimii edelleen (kanadalaisyhtiö, eikö niin) ja tuottoisasti. Outokumpu-yhtiö myi kaivoksen.

(Oma lisäys: tänään Pyhäsalmen kaivokseen on tulossa Cernin hiukkastutkimuksen toimipiste Laguna, elleivät Helsingin tiedepiirit onnistu sitä estämään.)

Outokumpu-yhtiölle Suomi oli liian pieni. Yhtiö myi kaivoksensa ja erikoistui teräkseen. Kemin kromikaivos on ainutlaatuinen, jatkuu ainakin 50 vuotta. Kiina ”sotkee” teräsbisnestä (seuraapa Outokummun pörssikurssia, ylös alas, ylös alas, valtion vakaasta kaivosalasta tuli globaali seikkailija – jk).

”Eihän Suomessa voi mitään olla, kuin Outokumpukin luopui” – tämä oli näkemys maailmalla pitkään. Kaavin salainen timanttiesiintymä käynnisti uuden etsintäbuumin (kv yhtiöt). Jälleen tänään malminetsintä on romahtanut puoleen, johtuu rahoitusvaikeuksista.

Kaivostekniikan ohella Suomi on maailman johtava maa maa kallioperän geologisessa kartoituksessa. Koko Suomen alue on lennetty 30 metrin korkeudelta.

* * *
Oma päätelmäni:

Päiväkohtaisessa inttämisessä moni näkee asioita toisin kuin geologi Mäkelä. Usein tuo inttäminen kiinnittyy johonkin yksittäisasiaan, ehkä vain yhteen puoleen asioista. Kaivosalalla – kuten muillakin aloilla – on syytä kuunnella eri tieteenaloja, eri aikaperspektiivejä, historiaa ja tulevaisuusnäkymiä, useampia näkökulmia. On kuunneltava perustutkimusta.

Eduskunnassa jotkut kunnostautuvat perustutkimuksen puolustamisella. Samaan hengenvetoon he harrastavat fobiamaista yhden näkökulman inttämistä, milloin jotain kaivosta vastaan, milloin Fennovoimaa vastaan, milloin Venäjää vastaan, milloin mitäkin vastaan.

 

Ovatko pientalojen energiakertoimet edes laillisia?

Pientalojen energiakertoimilla vaikutetaan varallisuuksien suhteellisiin arvoihin. Mikä oikeus viranomaisilla tai lain säätäjälläkään on heikentää jonkun omaisuuden arvoa? Perustuslain 15 §: ”Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.”

Onko omaisuus turvattu jos viranomaispäätöksellä tai tavallisella lailla omaisuuden arvoa tosiasiallisesti alennetaan? Yksittäisellä kansalaisella on täysi oikeus ja syy kokea näin.

Ennakoivasti säädettynä (säätämishetken jälkeen hankittavia taloja koskevana) tuollainen laki saattaisi olla ymmärrettävä. Tosin, tunteeko perustuslaki ennakoivaakaan omaisuuksien arvon säätelyä viranomais- tai poliittisin päätöksin? Ei taida tuntea. Vertaa perustuslain 15 §.

YLEn uutinen 23.5.:

”Tämä on hyvin poliittisesti ohjaava keino. Kertoimet ovat tahdon asia ja tämän hetkinen poliittinen tahto suosii kaukolämpöä ja fossiilisia polttoaineita pienkiinteistön lämmityksessä. Kesäkuussa voimaan tuleva laki sanoo, että ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laskennallisen ostoenergiankulutuksen määrittämisestä. Energiatehokkuusluokka kertookin oikeastaan, kuinka kiinteistö sopii tämän hetkiseen poliittiseen ilmastoon… todistuksesta voi tarkastaa pientalon poliittisen luokituksen. ”

Voisiko poliittisen ohjailun laillisuuden tutkituttaa?

Suomen ympäristöministeriöllä on sen perustamisesta lähtien ollut asenne ja luulo, että se voi kohdella yksittäisiä kansalaisia, heidän omistuksiaan tai oikeuksiaan miten tahansa. Naturan oikeusriidat olivat yksi näyte. Haja-asutusalueiden jätevesilaki pakottaa tyhmyyksiin. Energiatehokkuusdirektiivi pakottanee kohta hankkimaan jokaikiseen asuntoon mittarin toisensa jälkeen. Kaikesta tästä huokuu insinöörimäinen, pohjimmiltaan epäekologinen palikkapolitiikka. Ihmisten omaa ymmärrystä ja aloitteellisuutta ei tunnusteta lainkaan.

Energiakerrointen taustalla on EU-direktiivi. Mutta Ruotsissa päädyttiin käyttämään tosiasiallisia kulutuslukemia, ei laskennallisia.

Olkoon ympäristöministeriön oikeutus muutoin mikä tahansa, mutta ministeriön mielivaltainen, holhoava ja pakottava menettely kansalaisia kohtaan antaa aiheen lopettaa koko ministeriö heti ja kokonaan. Rajansa kaikella.

YLEn uutinen:
http://yle.fi/uutiset/rakennuksen_energiatehokkuus_lasketaan_poliittisil…

 

Onko Henna Virkkusen Jyväskylä ekologisesti ja kustannuksiltaan kestämätön?

Heinäkuussa kävelin syrjäistä metsätietä Keiteleen kunnan pohjoispäässä Pihtiputaan rajalla, lähellä Rillankiveä (kolmen maakunnan pyykki). Matkaa Jyväskylän tupruttelukeskuksiin Keljonlahteen ja Rauhalahteen oli 170 km. Tien varteen oli jäänyt pieniä pöllikasoja. Yks’kaks vastaan tuli pitkän pitkä nostettujen kantojen pino. Kaikista näistä löytyi lappu ”Jyväskylän Energia”.

 

”metsää ei saanut missään vaiheessa raivata”

Raimo Myöhänen kertoo miksi erosi vihreistä. Yksi syy oli suhtautuminen metsään. Sitä ei saanut raivata missään vaiheessa.

Juhannuksena kävelin Kerimäen metsissä Itä-Savossa. Minua harmittaa holtittomasti pöhöttyneet metsät, joita ei mitenkään hoideta. Yleensä pöhikötkin ovat ns. talousmetsiä. Viidakkomaisesti kasvava puusto tukahduttaa toinen toisensa, lumi katkoo loput. JOS on tarkoitus ottaa metsästä jotain ihmisen käyttöön, niin mitä sellaisesta saa, kenties energiahaketta jos sitäkään?

Hoitamattomia pajukoita ja pusikoita ovat myös kaupunkien kaava-alueet, teiden ja ratojen varret sekä järvien ja jokien rannat täynnään. Kukaan ei niihin koske, eikä saa koskea. Tulee mieleen muinainen Itä-Saksa, jossa rakennukset murenivat käsiin kun kukaan ei saanut niihin koskea, ei edes maalata.

Hoidettu ja hyvin vaalittu metsä on mielestäni kaunis. Sellaista on ilo katsoa. En tarkoita niinkään aukkohakkuita. Metsää voi vaalia pääsääntöisesti toisin, harventaa, raivata, poimia, vaalia, pitää puustoa yllä ja muodoltaan kauniina.

Pohjois-Savossa olen seurannut 25 hehtaarin tilaa. Huomattava osa tilan metsistä on mennyt pilalle ja tuotto nollaan tai negatiiviseksi aukkohakkuiden ja pakkoistutusten takia. Tuhansista taimista, kymmenisen vuotta sitten viimeksi on jäljellä muutama vänkyrä. Mutta luonnontaimet tunkevat tilalle ja niistäkös metsää sikiäisi, ellei sikiäisi myös vesakkoa. Vesakko tuhoaa joka ikisen (havu)luonnontaimen. Ja vesakkoako ei saa raivata, niinkö vihreät?

Tunsin kerran kalabiologin. Hän kertoi miksi pitää Pohjanmaasta: ”täällä ihmisen kädenjälki näkyy niin voimakkaana”. Tässä syy miksi vierastan kansallispuistopolitiikkaa, ryteikköjä, joissa tapiolan rikkaat kivaihqut käyvät juomassa viiniä ja kirjoittavat fiinejä blogeja. Mieluummin kauniisti vaalittua metsää, käden jälkeä, luontoa sekin on.

Metsänhoitoyhdistysten pakkojäsenyyden ja pakkoveron lupaillaan poistuvan. Metsien haltijat voisivat vaalia metsiään vapaammin? EU saattaisi salakavalasti kieltää avohakkuut. Kuulostaa hyvältä, koittakoon metsille vapaus. Vapautuuhan Suomi metsäteollisuudestakin.

Puupeltopolitiikan tilalle tarvitaan kuitenkin uudenlaista kansalaislähtöistä metsien vaalintakulttuuria. Totaalinen metsien raivauskielto ei sellaista synnytä, päinvastoin estää. Tätä eivät nykyvihreät tajua.

 

Ville Niinistön turveviha ja Heidi Hautalan juhlapuhe eivät täsmää

Ville Niinistö: Energiaturpeen tuotanto voitaisiin ajaa alas 20 vuodessa tai nopeammin. Turpeesta pitää luopua hyvän sään aikana. Vihreät esittää hallituksen kehysriihessä veronkorotuksia turpeelle.  (YLE uutinen)

Fortum rakentaa parhaillaan Järvenpäähän ’biovoimalaa’. Polttoaineena on puuhake ja osin turve (ehkä 20 %). Omistajaohjausministeri Heidi Hautala oli kutsuttu pitämään muurauspuhe 27.1.2012. Näin Hautala sanoi:

” …energiantuotanto jos mikä on pitkän aikahorisontin teollisuudenala. Energiateollisuuden investoinnit ovat erittäin suuria, etenkin kun tehdään investointeja, joiden tarkoituksena on palvella ympäristöä useiden vuosikymmenten ajan ja joiden on ennen kaikkea oltava osa tulevaisuuden kestävää energiataloutta… Järvenpään voimala näyttääkin esimerkkiä vähäpäästöiselle ja uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalle energiantuotannolle koko Fortumin toiminta-alueella…  Laitoksen ansiosta hiilidioksidipäästöt vähenevät alle puoleen… Tämän voimalaitoksen peruskiven muuraus on yksi askel parempaa ympäristöä kohti. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokas tapa tuottaa energiaa. Biomassa laitoksen polttoaineena merkitsee sitä, että tämäkin laitos on tärkeä askel siirryttäessä määrätietoisesti kohti uutta kestävää energiataloutta.”

Hautalan kehut Järvenpään voimalalle ja samaan aikaan vihreiden vaade päästä kokonaan eroon turpeesta eivät täsmää. Haketta ja osin turvetta käyttäviä uusia voimaloita lienee eri puolilla maata useita. Jyväskylän Keljonlahdenkin voimala käyttänee osin turvetta.

Onko tiedossa teknologia joka mahdollistaa Järvenpään, Jyväskylän ja muiden voimaloiden käytön silloinkin, jos turpeen saanti estetään?

Onko vihreillä piilopyrkimyksenä vaikeuttaa myös puuhakkeen energiakäyttöä? Eivät ole protestoineet EU:n päätöstä kieltää hakkeen tuki. Tuulivoimalle vihreät vaativat tukea peräti 200 miljoonaa vuodessa! Tuulivoiman tuki menee muutamalle liikemiehelle. Puuhakkeen tulovaikutus leviäisi laajalti kansan pariin.

Ovatko eduskunnan vihreät perineet demareiden maaseutuvihan? Demareille maaseutuasukas oli ja kai vieläkin on joka paikan kirosana.

Maaseutuvihan keksinnässä vihreiden mielikuvitus on rajaton: valtionosuudet, liikenteen tuet, energiaverot, polttoaineverot, autoviha, hautajaiskunnat, suljettavat lentokentät, metsien hiilitaseen laskenta, nyt jopa vuokrien tasaus (Soininvaara) ja tottakai Kasvin impivaara.

Helsinki, Espoo ja Turku lämmittävät itseään fossiilipolttoaineilla, tuhoavat metsiä, soita ja kallioita asutuksen ja liikenteen tieltä, rakentavat ylikalliita metroja muun kansan varoilla, keskittävät poliittisen vallan, sosiaaliongelmat kasautuvat Helsinkiin, ongelmat projisoidaan maaseudulle, suoturpeeseen.

En puolusta turvetuotantoa. Näen joka kesä omin silmin, kuinka Kivijärven pohjoispää Kinnulassa kasvaa umpeen, vesi on ruskeaa ja kalat ovat kadonneet. Järven tuhoutumisen syiksi uskon

• metsäteollisuus ojitutti suot 60-luvulla
• maatilojen huolimattomat ravinnepäästöt
• turvetuotanto jolla lämmitetään Jyväskylää

Kannattaa huomata, että hyöty näistä kaikista (ojitus, ruuan tuotanto, turve) kiertyy hyvinvoiville ”fiksuille” (Ville Niinistön sanonta). Heikompien syyllistäminen – maaseutuasujamisto tai mikä milloinkin – on väärin ja halpamaista.

Tarvitaan kehityskulkujen ajallista tajua, laajempaa ja syvempää ymmärrystä.

Ville Niinistö haluaa korottaa turpeen verotusta (YLE)
Heidi Hautalan puhe Järvenpään biovoimalassa
Järvenpään biovoimala:   Tekniikka & Talous & Työelämä
Keravan biovoimala

 

Kuka maksaa Sipoon metsien hävittämisen ja ilmastotuhon – Durbanin sopimus?

Jos metsien pinta-ala ja hiilinielu Suomessa supistuu, valtio joutuu Durbanin sopimuksen myötä maksamaan sakkoa 20 – 30 milj euroa.

Miksi metsien pinta-ala Suomessa supistuu? Onko suurin syy teiden ja kaupunkien rakentaminen? Esim. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). Nykyisten metsien tilalle Helsinki himoaa 30 000 – 50 000 – 80 000 uutta veroa maksavaa, uutta äänestäjää ja niiden myötä uusia kansanedustajapaikkoja Helsingin poliitikoille.

Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä. Miksi tästä vaietaan Suomessa? Syylliset löydetään aina jostain kaukaa, kolmannesta maailmasta tai Impivaarasta.

Kuka maksaa metsien hävittämisen? Onko valtiolla oikeus maksattaa Helsingin toimesta  Sipoossa tapahtuva metsien hävitys koko kansalla?

Maailmassa häviää vuodessa metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria eli 130 000 neliökilometria.

Alla olevassa linkissä on valokuvia Helsingin kaappaamasta Sipoon metsäalueesta.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/47027-sipoon-vihreat-metsat

Suomelle tulevasta sakkomaksusta – ellei EU hyvitä – väiteltiin eduskunnan kyselytunnilla 15.12.

 

Onko Suomi hyvä ideaympäristö?

Millaiset olot suosivat ideointia? Millainen ympäristö virittää luovuutta? Tätä kysyy Steven Johnson kirjassaan Mistä hyvät ideat tulevat? Hän on käynyt läpi 200 tieteellistä ja muuta ideaa viimeisten 500 vuoden ajalta.

Löytyykö luova ympäristö Kiinasta, USAsta, Euroopasta, Intiasta, Suomesta, Brasiliasta, Afrikasta tai jostain muualta? Onko luova ympäristö yliopisto, markkinat, darwinismi, netti, politiikka, puolueet, ajatuspajat?

Johnson asettaa ristikkäin kaksi kysymystä: syntyvätkö ideat yksilöllisesti tai verkostomaisesti, virittääkö ideointia markkinainen vai ei-markkinainen ympäristö? Näin saadaan neljä vaihtoehtoista ympäristöä: 1) markkinainen yksilöllinen, 2) markkinainen verkottunut, 3) ei-markkinainen yksilöllinen ja 4) ei-markkinainen verkottunut. (kuva)

Mihin ruutuun sanotut 200 keksintöä sijoittuvat? Voiton vie kirkkaasti ei-markkinainen verkottunut ympäristö (kuva). Toiseksi nousee ei-markkinainen yksilöllinen keksiminen. Heikoiten ideoita on tuottanut markkinainen individuaalinen ympäristö (yksilö ja yritys).

Luovan ympäristön ominaisuuksia Johnsonin mukaan ovat:

• satunnaisuus, törmäilyt, aivomyrsky (serendipisyys, kuva)
• likvidit verkostot, ei liikaa järjestystä
• lainailu ja analogioiden poiminta vierailta kentiltä (exaptation), mentaalinen ristiin hedelmöitys, naapuriyllätykset (keksintöjen historia on tällaista täynnään)
• aavistelut, alustavat ajatelmat, muistikirjat, saarekkeisten käsitteiden välttely, dokumenttien assosiointi, oma intohimo ja tekeminen työelämässä
• verkostoiva ja kierrättävä alusta, esim. netti, suurkaupunki, koralliriutta, puutarha, ehkä yliopisto
• vierekkäisyys
• rajojen yli hyppely

Ideoita ei pidä eristää eikä suojella vaan niiden tulee saada yhdistyä, fuusioitua, kombinoitua, ylittää käsitteellisiä rajoja. Ideoiden tulee täydentää toisiaan enemmän kuin päteä itsessään. Muureja rakentavat yhteisöt eivät tuota hyviä ideoita.

Entä stubbilainen darwinismi?

Johnsonin mukaan Stubbin yrityslähtöinen markkinaympäristö olisi heikoin ideoiden tuottaja. Ristiin hedelmöittämisen sijasta darwinismi tuhoaa kilpailijansa. Darwinismi pelaa rajoilla (yritys, yksilö), ei hyppele yli, ei kierrätä, ei verkostoi.

Darwinismin voi nähdä 1800-luvun alkeellisena ja mekaanisena tulkintana maailmasta.  Olisiko aika omaksua sivistyneempi evoluutio-käsite? Tuhoavan kilpailun tilalle nousee ylevämpi kysymys ideoiden synty-ympäristöistä ja syntytavoista. Yhteisöllisen luovuuden maailma on uusi kehityskuva, paradigma. Sellaisen maailman rakenteluun ei nykyhallituksen stubbilainen politiikka ole sovelias.

Suomen politiikasta, valtiolta ja yrityksistä voi luetella kymmenittäin asioita jotka eivät ole linjassa luovan ympäristön kanssa:

• yrityksen käsite jo sinänsä on siiloutunut, yksilölähtöistä kilpailua toisia vastaan
• valtio ja hallinto on siiloutunut, tulosohjaus on lineaarista, siilomaista ja sen takia epäluovaa
• tuloksellisuuden nostaminen johtavaksi käsitteeksi estää hyppelyn, rajojen ylityksen, lainaamisen, vierekkäisyyden, analogiat (pitää olla tehokas omassa karsinassaan)
• johtamis- ja palkkausjärjestelmillä (suorite, tulos, palkinta, rankaisu) estetään yksilöllinen ja verkottava omaperäisyys
• innovaation käsite Suomessa on kapea, mekaaninen, markkinainen
• valtion oma tutkimus aiotaan tilauspohjaistaa (vastavetona tutkimuslaitokset verkottuvat mikä juuri onkin oikein)
• taidekoulujen (amk) lakkauttaminen olisi luovien ympäristöjen tuhoamista
• poliittisen järjestelmän mahoutuminen, Seppo Oikkosen kirjoitus
• nuoriin kohdistuva uhittelu, pakot ja pakkourat, Jonna Purojärven kirjoitus, kuntoutus- ja työurasuunnitelmat, sopimuspakot, toimeentulotuen leikkaus
• stubbilainen markkinadarwinismi hallituspolitiikan syväjuonteena
• Aalto-yliopiston sosiaalinen irtautuneisuus, kuihduttava vaikutus muuhun yhteiskuntaan

Aalto-yliopisto nikkaroitiin valtiollisen luovuuspolitiikan lippulaivaksi. Kuitenkin Aallon toiminta on intressilähtöistä (elinkeinoelämä, suuryritykset) sekä annettuun käsitteistöön nojaavaa (yritys, start up). Irrallisuudellaan Aalto kuihduttaa laajemman yhteiskunta- ja kansalaisideoinnin.

Aallon suhteen vaihtoehtoinen toimintamalli olisi vaikkapa Battle of Ideas -tapahtuma. Tapahtumassa (2011) pohdittiin paljon kansalaisen mielen riippumattomuutta, itsemäärittelyä ja itseluottamusta. Autonominen yksilö ei ole darwinistinen, vaan myötätekevä. Persoonallisen autonomian estyminen tuhoaa yhteiskunnan vahvuutta, meidät alistetaan apinaihmisiksi, ape-like.

Steve Johnson: Where good ideas come from – the natural history of innovation.
Juhani Kahelin: Millainen ympäristö virittää luovuutta
Juhani Kahelin: Kohti älyllistä autonomiaa.
Battle of Ideas, Lontoo 2011.
Hannu Salmi: Serendipisyys – tieteen onnenkantamoiset, kirjassa Kaikki irti arjesta.
Sattuma tieteessä.

 

Tutkivatko Kone Oyj ja Aalto-yliopisto ilmastoa?

Tieteellisen tutkimuksen tuloksia kannattaa kuunnella avoimin vaikkakin epäilevin mielin. Viikon sisällä on uutisoitu sähköautojen ja kaupungistumisen ilmastovaikutuksista. Suomessa vallitsevien uskomusten valossa tulokset saattavat olla outoja.

Britannian Royal Society of Chemistryn toimitusjohtaja Richard Piken mukaan hiilidioksidipäästöt vähenevät vain pari prosenttia, jos Britannian autokanta muuttuisi sähköiseksi. Autokannan sähköistämisen hinnalla voitaisiin Britanniassa saavuttaa yli 30 prosentin reaaliset päästövähennykset investoimalla uusiutuvaan energiantuotantoon. (lähde: Economist, Taloussanomat)

USAn tiedeakatemian tutkimuksen mukaan väestön ikääntyminen on ilmaston kannalta hyvä asia, kaupungistuminen sen sijaan huono asia. Ikääntyminen saattaa vähentää päästöjä jopa 20 prosentilla, etenkin teollistuneissa maailmankolkissa. Sitä vastoin kaupungistuminen voi lisätä päästöjä yli 25 prosentilla. Tutkijat peräänkuuluttavat kaupungistumisen ja ikääntymisen vaikutusten tarkempaa huomioonottamista etenkin Kiinassa, Intiassa, Yhdysvalloissa ja EU:ssa. (Tekniikka & Talous)

Suomessa väestön sanotaan ikääntyvän maailman nopeimmin. Poliitikot, valtiovarainministeriö ja ekonomistit hokevat alinomaa, mikä rasite ja kestävyyden tuhoaja ikääntyminen on Suomen kansan- ja valtiontaloudelle (viis ihmisistä). Ja nyt huipputiede kertoo, että ikääntyminen on maailman pelastus. Ikääntymisen avulla Suomi onkin yht’äkkiä ilmastopolitiikan edelläkulkija.

Hissiyhtiö Kone Oyj muistuttaa alinomaa kaupungistumisen makrotrendistä. Kiinassa 300-400 miljoonaa ihmistä muuttaa (ehkä) kaupunkeihin, pilvenpiirtäjiä rakennetaan tuhansia, Intia yrittää tulla perässä. Kone Oyj surfaa mukana, valtaa markkinoita, työntää hissiä ja liukujaa, tekee voittoa ja tuo elintason Suomeen. Näin kertovat espoolaispoliitikot ääni värähtäen. Maapallon ilmaston huonontuminen on vain ulkoishaitta, josta Helsingin metropolin ei tarvitse olla tietävinään.

Aalto-yliopisto ja Kone Oy ovat yksi ja sama. Tutkiiko Aalto-yliopisto maailman ilmasto-ongelmia samalla tavalla kuin USAn kansallinen tiedeakatemia? Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja on Kone Oy:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta. Suomalaista huippututkimusta, fantastinen yliopistouudistus.

 

Ilmastopolitiikan upea avaus – Espoon Leppävaara

Oheinen kuva esittää Leppävaaran kansallismaisemaa Espoossa. Tähän maisemaan kotiutuivat aikoinaan Akseli Gallen-Kallela ja Ville Wahlgren sekä runoilija Kaarlo Sarkia. Ville rakensi vaimolleen talon Laajalahden lepikkoon.

Leppävaarassa oli Maximarket, kansan elämyskeskus. Maxi oli tienoon ainoa rakennus, ympärillä hiilimetsää, niittyä ja suota. Kauppakeskus Sellon tieltä Maxi purettiin. Ostoksille Selloon oli haalittava asujamisto ympäri Uuttamaata, Kemiöstä alkaen. Niinpä Leppävaarasta tuli Suomen johtava ramppikylä, ajoväyliä ylikkäin, alikkain, vierettäin ja perättäin. Leppävaara – Suomen betonikeskittymä.

”Upea avaus ilmastopolitiikalle”, sanoisi ministeri Jan Vapaavuori (kok) totuttuun tapaansa. Espoo rakentuu silloista, selloista ja solmuista. Muualle Suomeen ei rakenneta kaupan kauppaa, ei varsinkaan Pieksämäelle, koska Savon ilmasto on pelastettava. Sinivihreä kaavavalta tulkitsee lait, määrittelee oikeudet, rajaa rakentamisen, retoroi politiikan.

Espoo on ekologian avantgarde. Espoon vihreät ovat huolissaan siileistä eduskuntatasoa myöten (Karimäki). Leppävaaran liikennesolmun ali puikkelehtiva siilien kipittelykäytävä ei oheisessa kuvassa erotu, harmi.

Espoo haki itselleen Eurooppa-tason ekokaupunki-tunnuksen. Espoo lämpiää Siperian maakaasulla, tarvittaessa Venäjän hiilellä. Maakaasun veroa on nostettava varoen, jos lainkaan, sanoo Uudenmaan liitto.

Metron kannattavuusvaade ajaa Espoon suunnittelemaan uusia ja taas uusia satelliittikaupunkeja – postmodernia logiikkaa. Arvolähtöistä, sanoisi Mari Nevalainen, valtuutettu. Vihreiden kaupunkisuunnittelija Tiina Elo kiirehtii julistamaan jokaisen uuden alueen (Suomenoja, Hista jne) uraa uurtavaksi ekokaupungiksi. Uskoo ken tahtoo.

Politiikasta erossa pysyttelevä Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) kertoi kansakunnalle, että muualle Suomeen on rakennettu liikenneväyliä väärin perustein. – Mutta paljonko kansakunnan varoja on upotettu Leppävaaran ramppeihin? Tuloksellista ilmastopolitiikkaa? Entä tuottoprosenttinne? Milloin näitä tutkitte, valtion reviisorit?

Mutta Leppävaaran solmu ei olekaan politiikkaa, se on aluepolitiikkaa, siltarumpua. Montako rumpua löydätte kuvasta?

Espoo ei tyydy tuhoamaan vain ilmakehää Siperian ja autojen kaasuilla. Espoo on kansakunnan varallisuuden pohjaton syöppö. Maaginen luku on 500. Valtion vastikkeeton pääomalahjoitus Aalto-yliopistolle on 500 miljoonaa. Valtion tuki Espoon metrolle on kohta 500 miljoonaa. Miljardi, miljardi, miljardi.

Taannoin VTV vaati maaseudun joukkoliikenteen tukea lopetettavaksi (epäpoliittinen vaade). Nyt eduskunnassa Leppävaaran-Tapiolan vihreä Karimäki vaatii Helsingin seudun joukkoliikenteelle valtion tukea enemmän ja taas enemmän. Jos valtio hylkää valtimolaiset, niin miksi valtimolaisten pitäisi kustantaa espoolaisten liikkumista miljoonaeuroin? (Kirjassa Vihreä uusjako Valtimo muuten esitellään mallikuntana koko Suomelle.)

Asunto- ja finanssikupla puhkesi Amerikoissa. Kun Suomessa puhkeaa kiinteistökupla, sen juuret juontuvat Espoon Leppävaaraan. – Ajakaapa kehäykköstä Leppävaaran läpi Tapiolan perukoille, kansallismaisemasta toiseen, katsokaa ja ihmetelkää sarkialaista unimaailmaa.

Poliittiset päätelmät:

1) Aalto-yliopistolle luvattu 500 miljoonan vastinraha perutaan.  Tai ylärajaksi asetetaan 10 – 20 miljoonaa (vastinrahat eri yliopistoille voitaisiin asettaa myös prosentuaalisesti aleneviksi). Aallon osalta valtio näin säästäisi 480 – 500 miljoonaa euroa, valtion velanotto pienenee vastaavasti, vuotuinen korkomeno supistuu 20 miljoonaa. Kiinteistövero voidaan jättää korottamatta.

2) Espoon metrotuelle asetetaan absoluuttinen yläraja. Nyt valtion piikki on auki, tuki määräytyy rakentamistavan ja kustannusten perusteella, joihin valtio ei vaikuta. Jos valtion tuki olisi 100 miljoonaa, kertyisi säästöä 200 – 400 miljoonaa. Säästöt voitaisiin käyttää vaikkapa ekokylien kehittelyyn eri puolille Suomea. (Oheishuomio: Espanjassa talouskriisi on pysäyttänyt rakentamisen tyystin, käykö näin myös Espoon metrolle.)

3) Onko valtion budjettivallan ulkoistaminen perustuslain, kansalaisten oikeuksien ja yhteiskuntasopimuksen mukaista? Yliopistojen vastinrahojen määrä ja kohdentuminen riippuu nyt ulkopuolisten (lahjoittajien) toimista. Näin on myös Espoon metron kohdalla (prosenttia ennakoimattomista kustannuksista). Kansalaiset ovat veronmaksajina avoimessa piikissä. Valtiolla ei ole oikeutta menetellä näin. Lue Ilkka Kantolan ja Jacob Södermanin huomiot valtiollisen vallan ulkoistamisesta. Eikö asia kiinnosta perustuslakivaliokuntaa? Kuka Suomessa valvoo, paitsi perustuslakia, myös kansalaisten oikeuksia veronmaksajina?

4) Uusiutuva ja hajautettu energia saattaisi suosia väestön hajautumista, ei pakkotiivistämistä. Keskittävä kaavapolitiikka valtakunnankaavoineen on arvioitava uusiksi. Leppävaaran liikennesolmujen, sellojen ja metrojen rakentaminen on analyyttisesti huteralla perustalla, kenties peräti väärää politiikkaa.

***

Kaarlo Sarkia: Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:
”Tämä on iäti minun.”
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

 

Sipoon vihreät metsät

Maailmassa hävitetään metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa (130 000 neliökilometria). Hävittämisen yksi syy on rakentaminen. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). 150 metrin päähän Kasabergetin mäen laesta (kuva) Helsinki aikoo rakentaa metroaseman ja asuttaa sen ympärille nykymetsiin ehkä 30 000 ihmistä. Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä.

 

Miten sijoittaa sosiaalisesti, ekologisesti ja esteettisesti

Miten voi sijoittaa sosiaalista hyvää tuottaen, maapallon ekologiaa edesauttaen, maailmaa kaunistaen, ylipäänsä mielekkäästi?

Aiempi kokemus tekee epäuskoiseksi. Sukupolvet pakotettiin maksamaan asuntoa ikään kuin asuminen olisi elämän tehtävä. Nyt Finanssialan Keskusliitto siirrättäisi samat asunnot pankeille piskuista eläkesuoritusta vastaan. Näinkö meitä kierrätetään?

Entä pankkien itsensä kehitys? Postisäästöpankki – Postipankki – Leonia – Sampo – Danske Bank – Nordea – Björnia – karhula. ”Ei rahaa köyhille eikä rikkinäisille perheille”, sanoo Björn Wahlroos. – Ei rahaa pankeille, olkoon puolestaan meidän mottomme.

Postipankista soitettiin. Kun en ole Matti Vanhasen oppilas, en kuluta mitään, en liiku autolla vaan pyörällä, ruokalasku 30 euroa viikossa, velat maksettu, niin pankkikin kiinnostuu. Pankin sytykkeestä aloinkin pohtia sijoittajan uraa!

Bricetit ja oligarkit

Leoniapankki tyrkytti kehittyvien maiden arvopaperia (BRIC-maat: Brasil, Russia, India, China). Paperin tuotto olisi sidottu bric-indeksiin, pääoma maksettaisiin takaisin 2015. Bric-maiden kasvuennuste on 3 tai 4 % tai enemmän.

Sanoin ei. Liian pitkäpiimäistä, liian passiivista. Pitää olla omakohtaista otetta ja toimintaa. Toisekseen: Foxconnin itsemurhat, Venäjän oligarkit, Amazonin sademetsät, Intian maaseutu – tuotto olisi nyhdetty näistä. Siinähän tulisi osalliseksi rikoksenomaiseen toimintaan. Eikö maailma enemmänkin kaipaa henkistä ylöskohotusta, lönnroteja? Mieluummin alan kerätä runoja, sijoitan runot kohdalleen, laadin kalevalan, Intialle vedan.

Ps-säästäminen – ihana innovaatio

Leonia-pankissa tätäkin tarjoilivat. Olin jo hurahtaa. Ps-tilin kummallisuuksista voisi puhua sivukaupalla. Tutkin asiaa, luin lait, hallituksen esityksen, eduskunnan mietinnöt, talouslehtien ja Finanssivalvonnan infot.

• Mikä on ps-säästämisen idea ja asemointi? Ensin oli demokraattinen ja yhdenvertainen kansaneläke (rippeitä vieläkin). Sittemmin korporaatioiden itselleen nikkaroima työeläke tel on syövän lailla levittäytynyt jo 50 vuoden ajan. Ps-säästämisen sanotaan ’täydentävän’ aiempia eläkemuotoja. Ideologinen piilotavoite, ehkä ei aivan vähäinenkään on murentaa tel:n moraalista pohjaa, yksityistää ja siinä ohessa lihavoittaa pankkeja. Samaa yksilöllistämistä mitä ovat palveluseteli, terveystili, henkilökohtainen hiilijalanjälki ym.
• Ps-tilin verohyöty on olematon. Tämän totesi myös Eeva Liljeblom raportissaan TEMille. Verohyöty voi kääntyä negatiiviseksi, jos pääomavero nousee. Jos ps-rahat sijoittaa korkeaosinkoisiin osakkeisiin, niin verohyöty voi jälleen kääntyä negatiiviseksi (osinkojen veroprosentti noin 19, ps-varojen vähintään 28).
• Kuka päättää ps-varojen sijoittamisesta: säästäjä vai pankki? Laista tai Fivan ohjeista jäi epäselvä kuva. Pankissa kerrottiin, että säästäjä päättää.
• Entä pankin varainhankinta? Yleensä sillä on kustannus, korko. Ps-varat ovat pankille korotonta varainhankintaa, monet perivät jopa kuluja säästäjältä eli korkoa toisinpäin. Lain tarkoitus onkin lihavoittaa pankkeja, kertoo hallituksen esitys. Pankit pelastettiin 1990-luvun lamasta sosiaaliturvaa heikentämällä. Pankit pelastettiin 2008 lamasta, leikkauksista uhotaan juuri nyt (sailas, ek). Pankit pelastettiin Kreikan kriisistä ilman vakuuksia (ministereiltä puuttuu asiantuntemus, kirjoitti kuntien takauskeskuksen johtaja Heikki Niemeläinen, HS 24.5). Vihreä porvarihallitus on Suomen pankkipuolue.
• Entä jos ps-säästäjä huonoilla sijoituksillaan hukkaa kaikki ps-varansa. Säästöhetkellä saatu veronalennus jää pysyväksi. Valtio siis kattaa tappiosta 28 % (pian varmaan 30). Tässäpä onkin idea! Ulkoistetaan sijoitustappiot veronmaksajille, eikös tämä ole tuttu idea muustakin yhteydestä. Käymme rohkeiksi ps-sijoittajiksi, kaikki rahat Nokian osakkeisiin. Yhtiön konkurssissa valtio on jo etukäteen kuitannut tappiostamme 28 – 30 %.
• Ps-rahat ovat kiinni kymmeniä vuosia, säästäjän iästä riippuen. Milloin tahansa voi ilmaantua parempaakin rahan tarvetta.
• Ps-säästämisen ideana on vietellä ihmisiä osakesäästäjän ohentuneeseen maailmaan. Säästäjä tuijottaa papereita, lukuja, ruutua. Maailman substanssiin sinulla ei ole osaa eikä arpaa. Substanssin muovaajat (yritykset) ovat toisaalla. Olet paperoitu, tiliöity, johdannaistettu. Sinun ei tarvitse nähdä verisiä käsiä. Asian puki sanoiksi jo vuosisata sitten Olof Lagercrantz kirjassaan Ensimmäinen piirini.

Osallisuus maailmaan, mitä kautta?

Sijoittajan maailma on ohentunut, etäännytetty, vieraannutettu. Sijoitat UPM:n tai Enson osakkeisiin suoraan tai ps-tilin kautta. Yhtiöt valtaavat eteläisen Amerikan maita väkivalloin, karkottavat asukkaat kumiluodeilla slummeihin, köyhyyteen ja osattomuuteen. Ehkä et tiedä tästä mitään, ehkä et välitä, seuraat pörssikurssia voittojen kotiuttamiseksi. Teet(kö) itsesi osalliseksi rikoksenomaisiin toimiin, plantaasien monokulttuureihin, biodiversiteetin hävittämiseen, sosiaaliseen suruun. Nokia tuhosi Suomesta alihankkijansa. Eikös itsemurhayhtiö Foxconnin edeltäjä ja pesämuna ollut suomalainen Eimo?

Mitä kautta osallisuus maailman substanssiin rakentuisi? Yhtiöiden sisäinen hallinto, corporate governance. Yhtiölainsäädännön remontti. Finanssimaailman sääntely. Suurten yhtiöiden hajottaminen, iso reduktio, vertaa 1600-luku. Degrowth-talous. Deglobalisaatio. Tai ryhdymmekö bisnesenkeleiksi – ilman rahaa! Teemme nurkanvaltauksia. Olemme aktiivisia omistajia, kehittäjiä. Mitä olisikaan kansalaisten omistajuuspolitiikka? Pitäisikö säätää laki kansalaisten omistajuuden edistämiseksi! Fortum kansalle. Fennovoima kansalle. Ilmaista osakassähköä, Mankala-periaate kaikille! Eettinen sijoittaminen. Ekopankkia yritettiin joskus, se mureni osuuspankkien sisään. Hartwall Capital kertoo kriteereikseen pitkäaikaisen arvosijoittamisen ja hyvän tuoton, kehuu itseään vastuulliseksi yhtiöiden kehittäjäksi, tällaiselle on yhtiön mukaan sosiaalinen tilaus (Kauppalehti 4.6.).

Tel-hörhölät

Kela-maksu oli työnantajille hirveä rasite. Vähintään kymmenkertainen tel-maksu ei ole rasite lainkaan. Vihreä hallitus pelasti työnantajat Kela-kurjuudesta. Eduskunnassa vihreät naiset kokivat ilohysterian, tila jäi pysyväksi.

Yliopistoilta ja kulttuurilta perätään yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Miksi ei kysytä tel-sijoitusten yhteiskunnallista mielekkyyttä? Mitä suurempi hörhölä (elämysteollisuus, kauppakeskukset, flamingot ja libresset), sitä varmemmin rahoittajaksi paljastuu Varma tai Ilmarinen. On tutkittava ja arvioitava Varman, Ilmarisen, Eteran, Kevan ja VERin sijoitustoiminnan vaikuttavuutta, järkeä ja yhteiskunnallista mieltä. Tel-rahastot ovat hömppäkulttuurin selkäranka.

Taloutta ja valtaa on Suomessa keskitetty tel-rahojen turvin. Tel-rahastot ovat noin 120 miljardia (kotitalouksien pankkitalletukset ovat noin 200 miljardia, toisaalta velat noin 250 miljardia). Tel-yhtiöt estävät välimuotojen kehittymisen ympärilleen. Toimittaja Antti Blåfield kysyy ’Kuka määrää sijoitusmarkkinoilla’ (HS 28.3.2010). Ei saa syntyä Infraa, ei Kairaa, ei Elronia, ei Enfiaa. Varma ja Ilmarinen haluavat sijoittaa ”suoraan” eli pitää vallan itsellään. Tel-yhtiöiden kesken vallitsee kartellinomainen järjestely, jossa ala sopii, mitkä tuotteet päästetään markkinoille.

Talouden kriisit muhivat suuryhtiöiden ja finanssivallan irrallisuudesta suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Suomi ei ole yhtään fiksumpi. Suomen tel-yhtiöt on hajotettava tai vähintään kansanvaltaistettava.

Maailma fiktioina

Sauli Niinistö sanoo talouskriisien syyksi fiktiivisen rahan (Demari 4.6.). Suomessa on kriisiydytty 10 vuoden välein. 90-luvun kriisi alkoi Niinistön mukaan valuutan vapauttamisesta, liberalisaatiosta.

Australialainen taloustieteilijä Steve Keen sanoo:

Kun jokin markkina tuottaa voittoja, hinnat alkavat nousta ja yhä enemmän sijoittajia ryntää hyötymään noususta. Nousu kiihtyy. Sijoituksista saadaan suurempia voittoja velkarahalla. Myös velka tuottaa pankeille hyvin. Hintakupla kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, kun voitoilla ei tunnu olevan rajaa ja velkaa riittää. Kupla puhkeaa aina. (Attacin katsaus)

Amerikkalaiskirjailija David Shields: Kirjallisuus on fiktion myötä menettänyt merkityksensä.

– Emmekö me ihmisetkin ole fiktioita, irrallistettuja, tiliöityjä, paperistettuja, johdatettuja. Fiktiivinen raha – fiktiivinen kirjallisuus – fiktiivinen ihminen. Maailma pakenee kuin pankkien elinkaari, postipankista björniaan. Fiktiivinen köyhyys.

Toimintaehdotus

• Vedetään omat rahat pois hörhöjen rahoituksesta.
• Työeläkejärjestelmä yhtiöineen ja rahastoineen lakkautetaan ja puretaan pois, koska tel pitää yllä yhteiskunnallista eriarvoisuutta tulojen (eläkkeiden) jaossa sekä sijoitustoimillaan ohjaa yhteiskuntaa epävakaaseen seikkailu- ja fiktiomaailmaan.
• Ps-säästämisestä poimitaan sen demokraattinen alkio: säästäjän oikeus päättää sijoituskohteista. Säästäjien piirissä aletaan pohtia sitä miten sijoittaa sosiaalista iloa tuottaen, maapallon ekologiaa edesauttaen, maailmaa kauniiksi tehden, mielekkäästi.
• Eettisen, ekologisen, esteettisen ja demokraattisen eläkesäästämisen rinnalla eläkemuodoksi riittää kaikille yhdenvertainen kansaneläke. Sitä voisi kutsua perustuloksi. (Vihreät, olemmeko tältä osin samaa mieltä, oletteko tosissanne, uskoako teitä?)

Onko Suomi reilu maa

Onko Suomi reilu maa, kysyy maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen (HS 4.6.). Vain reilua maata ollaan valmiit puolustamaan:

”En usko, että kansakuntaa voi johtaa vain talouden mittareilla ja markkinaretoriikalla. Me tarvitsemme nyt henkisiä suunnannäyttäjiä, uusia runebergejä, snellmaneja, mannerheimejä tai kekkosia. Johtajuus on kriisissä kaikkialla maailmassa, koska valta on paennut kasvottomiin ylikansallisiin systeemeihin.”

Maailman Pen-klubin kanadalainen puheenjohtaja John Ralston Saul kirjoitti kirjan Fair Country – reilu maa.

Tässäpä meille sijoittajille tehtävää.

Lehtikirjoituksia:

Ps-säästäminen ei innosta

Eläkesäästäjä – veroetusi onkin pelkkää vedätystä

 

Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Traaginen viikko eduskunnassa: viidet hautajaiset

Viikon sisällä eduskunnassa on pidetty viidet hautajaiset. Haudatuiksi ovat tulleet:

• vapaa tutkimus
• vapaa luontoajattelu
• kansalaislähtöinen hallinto
• kansaneläke
• yhteiskunnan koheesio

Politiikan superviikko siis. On aika sanoa: nyt riittää.

Kandidaatti Pasi Matilainen kysyi taannoin, onko enemmistövalta diktatuuria. Millaiseksi kehittyy yhteiskunta, kun diktatorisia päätöksiä tehdään solkenaan kuten nyt eduskunnassa? Ylikäveltyjä vähemmistöjä syntyy vaihtelevin perustein, heistä kausautuu jätevuori, lautta. Onko tällainen yhteiskunta kestävä ja mielekäs? Vaikka ei olisi nykyopposition kannattaja, on kysyttävä, roiskivatko hallituspuolueet ylimielisiä päätöksiä vastuuttomasti?

Vapaan tutkimuksen hautajaiset

Suomen Akatemian tutkijan virat ovat olleet tutkimisen ja ajattelun vapauden saareke. Porvareiden hallitus kirjoitti uuden lain akatemiasta. Hallinnollisin nippeliperustein saareke hävitetään. Valvonnan lonkerot solutetaan yliopistoihin, akatemiaan ja ajatteluun. Jopa Helsingin Sanomat tuomitsi hallituksen pikkusieluisuuden ja epäinnovatiivisuuden. Samaan aikaan Koneen Alahuhta tienaa 4 miljoonaa, vaatii kansan palkkoja alas, on Aalto-yliopiston puheenjohtaja, hoputtaa tuotekehittelyä Keilaniemen firmoille, valtio pettää lupauksiaan muille yliopistoille, pääoman keruu on mahdottomuus. – Kauniit hautajaiset.

Vapaan luontoajattelun hautajaiset

Maakuntien ympäristökeskukset ovat alkaneet vaikuttaa herrakerhoilta. Silti ympäristökeskusten sulauttaminen elinkeinokeskuksiin on luontoajattelun nurkkaan ajamista, elinkeinoille alistamista, muotikielellä valtavirtaistamista. Kun Iijoen, Ounasjoen tai muun vesistön betonointi ei muutoin onnistu, niin poistetaan vastahankainen hallinto, vaihdetaan esittelijä, heitetään henkilöstöä ulos, muka nostetaan tuottavuutta, nimetään uusi päällikkö, haudataan luonto.

Asian ollessa 3.11.09 eduskunnassa vihreät tapansa mukaan puikkivat pakoon, eivät kehtaa näyttäytyä, eivät selitä, eivät välitä. ’Puheenjohtaja kun on’ Ville Niinistö jäi hymähtelemään kriitikoille. Vihreät ovat TEMin elinkeinoväkeä, pelastavat toimialoja, luovat uusia, synergiovat ympäristön ja elinkeinot. – Jos näin on, niin älkää sitten moittiko metsähallituksen liikelaitoistamista tai Pallaksen rakentamista. Kyse on prikulleen samasta asiasta, elinkeinojen ja luonnon synergioinnista. Tarvittais’ syvempää ja systemaattisempaa analyysiä, ei pikkusievää irtopisteilyä tai pakoilua.

Kansalaislähtöisen hallinnon hautajaiset

Suomi rakentui, kun ihmiset raivasivat, rakensivat, kokoustivat. Ihmisten toiminnan pohjalle rakentuvan hallinnon mahdollisuus hautautuu nyt aluehallintouudistukseen. Elynne ja alunne ovat erittäin virka- ja professiokeskeisiä. Kaksi valtion superministeriötä, VM ja TEM laativat strategioita, kehyksiä, tulosbudjetteja ja muuta velvoitteiksi. Maakuntien liittojen ’demokratiapohja’ on erittäin ohut, sisäpiireissä monen väliportaan kautta seulottu joukko. Sitten vielä maakuntajohtajat, johtajat, virkamiehet, yhteistyöryhmät. Tavallinen kansa ei ole ikinä kuullutkaan.

Kansaneläkkeen hautajaiset (katso ”kansaneläkettä romuttamassa”)

Koheesion hautajaiset

Ilmasto- ja energiaselonteon sivu 53: ympäristöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen välillä ei voida täysin välttyä valinnoilta ja priorisoinnilta. Valtioneuvosto linjaus sivulla 64: ilmastopolitiikan aiheuttama kustannusten nousu pyritään kompensoimaan kaikkein pienituloisimmille ja haavoittuvimmille ihmisryhmille.

– Viattomia ja siloteltuja lauseita, mutta pahaenteisiä.

Miksi Oras Tynkkysen selontekijät pyysivät tulonjakoselvityksen Jaakko Kianderilta? Työmarkkinaekonomistien intohimo tiedetään: jatkaa suurituloisia hyödyttäviä tuloveroalennuksia, päästä eroon veroprogressiosta. Selvityksessään Kiander kiertelee ja kaartelee ja kas, hokkus pokkus onkin vihreä ekologinen verouudistus.

Oikeisto, keskusta, vihreät, demarit, nämä suurituloiset löytävät toisensa ”ekologisessa verouudistuksessa”. – Lähivuosien polttavimmaksi kysymykseksi nousee taistelu ”ekologista verouudistusta” vastaan.

Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus ei pelkisty vain tulonjakoon. Olennaisempi kysymys on, kuka voi milläkin lailla toimia, rakentaa, ’johtaa’, muokata maailmaa, tavallaan vallanjako. Tynkkysen ilmastoselonteko on tässä suhteessa äärielitistinen. Siinä hoetaan poliittista johtajuutta, valtion ylintä johtoa, johdon tukea, koherenssia, valtavirtaistamista, velvoittamista, tarpeettomien rakenteiden välttämistä. Kansalaisille tarjotaan tietoa, heitä kasvatetaan ja opetetaan.

– Hyvin muotoiltua totalitarismia. Tällaista koheesiota eduskunta hyrisee.

 

Ahdistava (alue)hallinto

Eduskunta keskustelee aluehallinnon uudistamislaista 3.11. Asia on edennyt hiljaa. Hiljaa ovat olleet myös vihreät.

Kannattaa selailla hallintovaliokunnan mietintöä.

Mietintö on byrokratiakieltä, vaatii erityislukutaidon. Sen sanoma pelkistyy kahteen pääasiaan:

• alueellisen ympäristöhallinnon alasajo
• hallintokeskeinen vallankäyttö: valtio, elyt, maakuntien liitot

Alueellista ympäristöhallintoa ajavat alas kokoomus, keskusta, rkp ja vihreät. Vihreiden edustajana hallintovaliokunnassa on Heli Järvinen. Demareilla on vastalause. Vasemmistoliitolla ja perussuomalaisilla on yhteinen vastalause.

Ympäristöjärjestöjen ihmettely vihreitä kohtaan on ymmärrettävää. ”Historian ympäristövastaisin hallitus, maakunnissa ympäristökysymykset jäävät elinkeinokysymysten alle”.

Aluehallinto alistettaisiin valtiovarainministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle. Ei siis opetus-, ei kulttuuri-, ei ympäristö-, ei sosiaali- eikä muulle vastaavalle ministeriölle. ”Alueellinen tahdonmuodostus kytketään riittävän tehokkaasti ohjausjärjestelmään”, sanoo byrokratiateksti.

Ohjausvälineitä olisivat hallitusohjelma, hallituksen strategia-asiakirja, strategiset tulostavoitteet, hallituksen kehyspäätökset, politiikkaohjelmat, maakuntaohjelmat, toiminnallinen ohjaus, sektorikohtainen tulosohjaus. – Kiintoisaa eikö totta. Aluetasolla ”elyn” yhtenäisyyttä edistetään johtoryhmätyöllä ja prosessijohtamisella.

”Maakunnan liitot saavat aidon vetovastuun alueensa strategiaperusteisessa kehittämisessä”. Niiden toimivaltaa vahvistetaan, niillä on laajat suunnittelutehtävät.

Elyille ja maakuntien liitoille keskittyisi myös kulttuuria, osaamista ja kirjastoja koskevat asiat. Maakuntien liitot jopa määräisivät taidetoimikuntien jäsenet.

– Eikö kulttuurin ja taiteen rooli ole aivan muuta kuin joutua elinkeino- ja hallintoväelle alistetuksi välineeksi? Havaintojeni mukaan Uudenmaan liiton valtuuston tai hallituksen jäseniä taide uusia ajatuksia virittävänä tai yhteiskunnan käytäntöjä kysyvänä ei näytä kiinnostavan tuon taivaallista. Tuotekehittelyä he kyllä huutavat. He ohjailisivat taiteen sisältöä. Masentavaa.

Uudenmaan liitolla on kaksi johtajaa, toinen kokoomuksesta, toinen demari. Nyt vihreät vaativat kolmatta johtajaa, kehitysjohtajaa joka olisi vihreä.

Suomi on byrokratiaohjattu, vieraannuttava maa. Asian totesi jo Helsingin Sanomatkin, samoin innovaatioiden arviointiryhmä.

Byrokraattinen ohjailu käy yhä ahdistavammaksi. Mihin voi paeta?

 

Tapiolan Kaupinkallio ja Espoon betonisaatio

Espoon Tapiolassa on metsäinen kumpare, Kaupinkallio. Ikimännikkö symboloi alkumerta, kallion nousua merestä, tallattua polkua, tuulen kuuntelua, luonnon uhkeutta.

Metsikön tuhoksi on koitumassa Espoon metro ja kasvuvimma. Tapiolan Stockmannille on saatava lisää asiakkaita ja metroon torkkuvia matkustajia. Ilmaston pelastamiseksi männyt mataliksi ja betonia tilalle. Tällaista on Espoon logiikka, mielivaltaista ja sumeaa.

Mitä metsikön pirstominen kertoo Tapiolasta, Espoosta, Metropolista?

Havainnointi
Metsikössä voit seurata luonnon kiertoja. Betoni dementoi ja masentaa.

Alkuelementit
Meri, ranta, metsä, pelto, valo, ilma, kädentyö. Eri elementit lomittavaa rakentamista ideoitiin juuri Tapiolassa 1950-luvulla, mutta ei enää. Kaupunkisuunnittelun taso on laskenut. Enää ei ole pyrkimystä kokoavaan ajatteluun. Liikennettä alle ja päälle, betonikansia, asiakasvirtoja kauppiaille. Tylsä maailma, tylsä metropoli, tylsä Espoo, tylsä Tapiola.

Tulkinnat
Millä käsitteillä tulkitset ympäristöäsi? Tulkintaprosessi on tärkeä, siitä on keskusteltava monipuolisesti, sanoi kulttuurihistorioitsija Silja Laine Espoon taidemuseolla 26.10.09. Tänään Tapiolaa kehitetään yksioikoisesti, kansa ei voi aidosti vaikuttaa tulkintoihin, tuskin arkkitehditkään.

Veistoksellinen sommittelu (museonjohtaja Timo Tuomi).
Tapiola oli avaraa sommittelua, vaihtelevia näkymiä. Veistos ja monumentti vaatii tyhjän tilan, avaruuden, ilmaa, luontoa. New Yorkilla on pilvenpiirtäjänsä, mutta on myös laaja keskuspuisto.

Perusteiden keinotekoisuus
Metro on vain liikenneväline, sanoi oppaamme Mari Nevalainen Tapiolan Killasta. Ja ekonomisti Hannu Ranki: metro on vain yksi näkökulma, Tapiolan idea ei ollut taloudellinen. Tapiolan idea oli ihminen, eläminen ja asuminen. Nyt metrolla ja jopa ilmaston muutoksella perustellaan mitä tahansa. Kaivetaan maahan tunneli ja se on kaikkeus. Äly painuu alas, maan sisään, pimeään. Perusteiden keinotekoisuus ja mielivaltaisuus, tähänkö nykyinen kaupunkikulttuuri meidät vie?

Sosiaalisen tuho
Tapiolan alkuvuosina taloja arvottiin hakijoiden kesken, SAK:n johtajalla ei ollut etusijaa. Nyt rakennetaan torneja globaalifirmoille, Aalto-yliopistolle, vakuutusyhtiöille, Stockmannille.

Ihmisten jakautuminen
Ihmisten enemmistö on kauppojen asiakkaita, vakuutusten maksajia, metrossa torkkujia. Taksa palvelutalossa on 4000 – 6000 euroa/kk. Kuka voi tänään sanoa: katso tämä on minun luomukseni. Metropoli on pienen vähemmistön luomus.

Säilöntä
Metropoli säilöö ihmisiä. Kasarmeja vai koteja, kysyttiin 1940-luvulla.

Haalinta
Metropoli haalii ihmisiä. Espooseen 300 000, metron täyttämiseksi, muka.

Naivismi
”Tuskin maltan edes odottaa että pääsen painamaan nappia metron puolesta”, kirjoitti vihreä valtuutettu Karimäki metropäätöksen aikaan. Tänään sama valtuutettu äänestää Kaupinkallion metsän säilyttämiseksi, vaikka juuri metron nimissä sitä tuhotaan.

Espoon betonaatio
Espoon valtuustossa Mari Nevalaisen (kok) ehdotusta Kaupinkallion metsän säästämiseksi kannatti 19 ja vastusti 43. Kannattajista oli kokoomuslaisia 4, sdp 0, vas 0, ps 7, vihreitä 3, vielä joku. ’Huikean vaalivoiton’ saaneista vihreistä enemmistö kannatti metsikön rakentamista. Siis rakentamista, ja vihreät. Joukossa Suomen suurimman rakennusyhtiön YIT:n hankepäällikkö Matti Kuronen, Espoon vihreiden edustaja kaupunginhallituksessa. Mäntyjen kaatoa kannatti myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja vihreiden Tiina Elo. Näin betonoituu Espoo, näin betonoituvat vihreät. Montako prosenttia päästöistä olikaan peräisin betonista?

 

Miksi sähköllä pitää ajaa autoa mutta ei saa asua

Keskustelua aiheesta

Miksi sähköllä pitäisi ajaa autoa mutta ei saisi asua? Asuminen on perustarve, kaduilla köröttely vähemmän perustavaa. Arvaan taustalta löytyvän pitävän logiikan, mutta kertokaa se? Mistä hölmö kansalainen tietää, milloin sähköä pitää käyttää, milloin sitä ei saa käyttää?

Insinöörien ja ekotietäjien mielestä tämä toki on tyhmä kysymys. Juolahti vain mieleen lukiessani Taustamiehen blogijuttua, jossa hän väittää sähköautoilun vaativan 2 tai 3 uutta ydinvoimalaa.

Sanna Perkiö puolestaan väittää blogissaan, että ”metsäenergian hyödyntäminen tulee suomalaiselle kuluttajalle ja veronmaksajalle todella kalliiksi”.

Näin, ajatukset energia-asioissa heittävät laidasta laitaan. Valistakaa meitä.

(Vastaakohan kukaan vihreä tällaiseen kysymykseen? Or as usually: blowing in the wind, tuulelta vaan ma vastauksen saan.)

 

Helsingin seutu on Suomen syöpä

keskustelua kirjoituksen pohjalta

Uutinen Keravalta. Siellä alkavat keittää aamukahvinsa kannoilla, metsähakkeella ja turpeella. Valmistuvan biovoimalan sähköteho on 21 MW, kaukolämpö 48 MW, prosessilämpö 10 MW. Tehot kattavat 75 % Keravan kaukolämmöstä ja 25 % sähköstä. Helsinkiä ja Espoota lähestyvä kantoralli yltää nyt siis Keravalle, ei vielä lähemmäksi.

Helsingin seutu on Suomen vihrein, sanotaan. Niinpä onkin mahdoton ymmärtää, miksi täällä öyhyytetään Puolan hiiltä ja Siperian kaasua, kertaluonteista fossiilienergiaa, imetään maapalloa tyhjiin. Tätäkö on vihreys, cityvihreys? Miksette istu kannolle käsiänne lämmittelemään kuten Keravalla?

Ei pidä unohtaa aiempiakaan syntejä. Helsinki on kai 60 vuoden ajan imenyt ilmaista sähköä Kemijoesta. Kemijokilaakson kulttuurin tuhoaminen 1948 alkaen on rikos ihmiskuntaa vastaan. Sillä sähköllä pyörii Helsingin teatterit.

Tekojaan he kutsuvat metropoliksi. Kuinka ollakaan, jopa ekosysteemi-innovaattori Antti Hautamäki kummeksuu yhdelle metropolialueelle kasautumista (HS 8.9.09). Hautamäki on stadin poju, Sitran ketteryydestä ulkoistettu, nyttemmin periferiaan vyötetty innovaatioprofessori.

Aalto-yliopiston sosiaalisuus?

Aalto-yliopiston avajaisissa Finlandiatalolla TKK:n rehtori Matti Pursula usutti Aallon proffia aluepolitiikan kimppuun. Muistamme kuinka TKK:n tuotantoprofessori Esko Niemi laskelmin todisti alueiden ylläpidon tuhoavan Suomen hyvinvoinnin. Niemen laskelma on näyte Aallon huipputieteestä. Vorwärts, aallon tietä, science macht frei. HYn maantieteen professori Markku Löytönen esittelee vastaavanlaisia näkemyksiä.

Rahojen virtoja voidaan valita niin tai näin, todistaa näin tai noin. Pitää katsoa useampia rahavirtoja ja eri tasoja, materian ja energian virtoja, ihmisten virtoja, asenteiden virtoja, sosiaalisen pääoman virtoja jne.

Espoon metro Alajärvelle

Miksi alajärveläisten pitää maksaa Espoon metroa? Maksakoot espoolaiset kulkemisensa ja gourmensa itse – itsehän ovat pesänsä rakentaneet. Lakko päälle, veronmaksulakko, pyydetään professori Niemi konsultiksi.

Valtio elvyttää Helsingin seudun rakennusfirmoja käynnistysavustuksin, välimallein, korkotuin, investointiavustuksin, kotitalousvähennyksin, kunnallistekniikoin, voi mitä kaikkea. Politiikan portaille itsensä kustantaneet ’päättäjät’ antavat piilotukea. Esim. YIT:n kehityspäällikkö espoolaisvihreä Matti Kuronen näyttää päätyökseen järjestelevän Espoon valtuustosta käsin hommia yhtiölleen, alkaen Suomenojalta ja Jousenkaarelta.

Elämänkaarikorttelia ja muuta

Eikö voitaisi tehdä kuten amerikoissa eli antaa auto- ja rakennusfirmojen kaatuilla kasvualustaksi yhteiskunnan uusille organisoitumisille? Uusyhteisöllistä yhdyskuntasuunnittelua, rakentamista, asumista, vanhusten elämää. Suomi on muutaman firman maa, valtio on fiksautunut näiden avittajaksi, kääntää selkänsä ihmisten haaveille. Eilen satuin lukemaan Vanhustenhuollon uudet tuulet -lehdestä 5/09 hauskan idean elämänkaarikorttelista. (vai oliko se Vanhustyö-lehti?)

Valtio satsaa satakunta miljoonaa asunnottomuuden puolittamiseen. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudun ongelma. Ihme kyllä, metropolidynamiikka on niin ovelaa, että asutettujen tilalle tulee aina uusia. Rakennusliikkeitä elvyttäen ei asunnottomuutta hoideta. Sosiaalinen pahoinvointi etsii turvaa metropolista. Tämä on sukulaisilmiö StoraEnson tavalle karkottaa ihmiset plantaasien tieltä slummeihin, laaja ekologis-sosiaalinen kysymys.

Eduskuntaan toinen kamari

Politiikan mekanismit on nykyään viritetty niin, että metropolista tulee itseään ruokkiva vallan kierre. Kansanedustajaksi pääsee vain Helsingistä tai Espoosta, katsokaa vihreitä tai kokoomusta. He käyttävät valtion varoja rakentaakseen lisää, saadakseen enemmän edustajia. Miksei Suomen eduskunnassa ole toista kamaria, joka tasaisi valtaa maan eri alueiden kesken?

Ekologisen rakenneuudistuksen laki

Säädetään ekologisen rakenneuudistuksen laki: kielletään yhdyskunnat käyttämästä promillenkaan vertaa fossiilienergiaa. Nykyisille yhdyskunnille (Helsinki, Espoo, Vantaa) annetaan aikaa 10 vuotta muuntautua. Ellei onnistu, niin kaupunki puretaan pois.

Vielä takaisin Keravalle sekä Jyväskylään. Hakkeen ja turpeen rekkaralli mitä Keravan biovoimalaan, Jyväskylän Rauhalahteen, kohta myös Keljonlahteen päivittäin tulee on hirvittävä, lähentelikö sataa. Sekö on kaunista? Jyväskylän pienoismetropoli imee maakunnan kuiviin. Jos ette usko menkää Mauri Pekkarisen takapihalle Kinnulaan. Kivijärvi, elokuinen tuulastuslahti, kasvaa umpeen kortetta ja sammalta. Myllätyt suot pukkaa järveen paskaa.

keskustelua kirjoituksen pohjalta