Anni Sinnemäen puheet kuohuttaa

Pormestariehdokkaiden tentissä Sanomatalolla juontaja kysyi ehdokkailta, kuka kannattaa Hämeenlinnanväylän bulevardisointia (samalla Keskuspuiston viistämistä). Anni Sinnemäki nosti vastustavan punaisen lapun.

On aikoihin eletty.

Helsingin vihreät ovat Sinnemäen ja Soininvaaran johdolla ajaneet sisääntuloväylien bulevardisointia henkeen ja vereen. Taisivat mainita tämän jopa päättyvän vaalikauden tärkeimmäksi asiaksi. Olen ollut tilaisuuksissa, joissa Anni Sinnemäki on vaientanut bulevardisointiin kohdistuvan kritiikin, jopa pilkannut sitä.

Televisioidussa vaalitentissä Anni Sinnemäki nyt siis näyttää punaista. Onko Sinnemäen puheisiin tämän jäljeen luottamista missään asiassa?

 

Alas herrayliopisto. Taloustiede on ase sodassa.

Missourin yliopiston taloustieteen professori Michael Hudson on sanonut (linkki):

”Finanssikriisin jälkeen pankit on pelastettu, demokraattisesti saavutettuja reformeja on alettu purkaa ja talous on ajettu pitkään lamaan. … uusi luokkasota perustuu yhteiskunnan velkaannuttamiseen, talouskuriin ja yksityistämisiin. Keskuspankit, ministeriöt ja taloustiede ovat tärkeitä strategisia aseita tässä sodassa.”

Siis: taloustiede on ase sodassa.

Eikö tieteen pitänyt tavoitella totuutta ja paljastaa valheellisuus. Ketä nyt uskomme?

 

Vaalien kasvattava olemus – tai sen puute

Kuin uskonnolliset herätysliikkeet tyrkyttäisivät evankeliumiaan. Naapurin teltalle ei juuri katsota saati että pohdittaisiin heidän sanomaansa. Jokainen tohottaa omaansa.

Vaalityöstä puuttuu itsetutkiskelu, taito katsoa hommaa ulkoapäin. Puuttuu itsereflektio ja meta-analyysi, kuten tiedeväki hienosti sanoisi.

Välillä säälittää ohikulkevat ihmiset joiden käteen tungetaan lippusta ja lappusta väkisin. Elämäntuntemus lappusista harvemmin kohenee.

Mikä on tunkemisen motiivi? Jos henkilökohtainen osuus – menestyä, saada mainetta, päästä kivaan seuraan, saada palkkioita –  jätetään pois, säilyykö innon taso? Kantaako sanoma?

Vaalityö on mieltä ylentävää ja kasvattavaa silloin kun juttukumppaniksi osuu karsinoitumaton, vapaahenkinen, utelias ja pohdiskeleva henkilö. Silloin jutustelussa saattaa pyörähtää puolikin tuntia. Pari kolme kertaa olen saanut tällaista kokea. Mellunmäessä erittäin hillitty työläis-eläkeläinen kertoili elämäntarinansa:

 

Eikö Suomen Pankki ja EKP tule asettaa vastuuseen hintojennostovaateistaan

Suomen Pankki esitteli talouskatsauksensa 30.3. Lehdistölle sen esitteli Erkki Liikanen, yleisölle Hanna Freystätter.

Suomen Pankin talouspoliittinen puhunta alkaa muistuttaa keskiajan skolastiikkaa. Keskiajan viisaat väittelivät Jumalan olemuksesta. Tänään EKP:n ja Suomen Pankin jumalainen olio on inflaatio, erityisesti EKP:n määrittämä inflaatiotavoite. Sen saavuttamisen edestä lakoavat kaikki muut kysymykset.

Tämä tuli todistetuksi kun SP:n tilaisuuden (Freystätter) lopulla yleisö kysyi mitä riskejä liittyy EKP:n ja SP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan. Osto-ohjelma tarkoittaa EKP:n ns. määrällistä elvytystä, ultrakeveää ja ’epätavanomaista rahapolitiikkaa’ (SP:n oma ilmaisu). Ohessa on kuvio, josta määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu näkyy.

Ns. arvopaperien osto-ohjelman eli määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu.

Mitä Hanna Freystätter vastasi riskikysymykseen?

”EKP:n määrittämän inflaatiotavoitteen (joka on vajaa 2 %) saavuttamiseksi ja kestävöittämiseksi ultrakeveä rahapolitiikka on aivan välttämätön.” Tätä hän toisteli, muuta hän ei sanonutkaan.

Onko tuo vastaus rahapolitiikan riskejä koskevaan kysymykseen? Mielestäni ei, itse asiassa päinvastoin. EKP:n  ja SP:n ehdoton lukittuminen itse määrittämänsä ja satunnaiseltakin vaikuttavan tavoitteen taakse kasvattaa riskejä.

 

Verensokeri ja diabetes – Helsinki hännänhuippuna

Helsinki on omaehtoisen diabetes-hoidon hännänhuippu

Uusi laite mullistaa diabeetikon arjen, otsikoi Aamulehti. Laite mittaa verensokerin ilman verta. Laite näyttää miten verensokeri on vaihdellut yön aikana, samoin sen onko verensokeri nousemassa vai laskemassa ja millä vauhdilla.

Helsinkiä lukuunottamatta laitetta saa koko maasta, tosin jakelun laajuus vielä vaihtelee. Etelä-Pohjanmaalla puolet ykköstyypin diabeetikoista on saanut laitteen. Espoossa jakelu alkoi äskettäin. ”Tilanne on todella epätasa-arvoinen”, sanoo Marjatta Stenius-Kaukonen.

Miksi laitetta ei saada Helsingissä? Helsinkihän kehuu olevansa koko maan etu ja edelläkävijä. Helsingin myötä kymmenesosa Suomen väestöstä on suljettu pois uuden menetelmän käytöstä. Helsinki on häntäpään kulkija jos sitäkään.

Helsingin taloutta vuonna 2016 on kuvattu huipputulokseksi. Kaupunki teki voittoa 465 miljoonaa euroa. Tytäryhtiöt mukaanluettuna ylijäämä nousi 600 miljoonaan. Jätkäsaaren rakentamiseen ja muihin investointeihin Helsinki käyttää tänä vuonna yli 650 miljoonaa euroa.

Helsinki kylpee rahassa mutta rahat käytetään kaupungin mahtipontiseen paisuttamiseen. Tämä politiikka saa riittää.

Maakuntatason sote alkaa näyttää tervetulleelta. Jospa se panisi Helsingin kaupungin linjaan muun maan kanssa ja lopettaisi eriarvoisuuden mm. diabeteksen hoidossa.

Aamulehti 30.3.2017: Uusi laite mullistaa diabeetikon arjen.

 

 

Kaikki liikkeet haparoivat alussa, niin myös Helsinki-liike

 Ajoittain ihmisten hätä kiteytyy sosiaaliseksi liikkeeksi. Liikkeitä ovat olleet mm. suomalaisuusliike, torppariliike, jääkäriliike, työväenliike, ympäristöliike, vihreä liike, kansakoululiike.

Ylhäältä alas vai alhaalta ylös? Terve vai epäterve?

Kuntavaaleissa esiin on pulpahtanut uusi liike, Helsinki-liike. Motokseen se on valinnut Terve Helsinki.

Ajoittain ihmisten hätä kiteytyy sosiaaliseksi liikkeeksi. Liikkeitä ovat olleet mm. suomalaisuusliike, torppariliike, jääkäriliike, työväenliike, ympäristöliike, vihreä liike, kansakoululiike.

Kuntavaaleissa esiin on pulpahtanut uusi liike, Helsinki-liike. Motokseen se on valinnut Terve Helsinki.

Jos kiinnitämme huomion pelkkiin sanoihin, niin Helsinki-liike on tarpeellinen, ymmärrettävä ja tervetullut.

 

Tästä voisin kirjankin kehitellä

• 

  Friedrich Schillerin jalanjäljille

Valikoin Uuden Suomen ja essee.net -sivujen kirjoituksistani paketin, 54 juttua. Pakettia voinee kutsua nettikirjaksi. Kukin kirjoitus avautuu klikkaamalla.

Seuraava vaihe voisi olla painettu kirja. Tai virtuaalinen hyperkirja. Elokuva tai youtuubi menee ehkä liian vaikeaksi.

Nykyään pitää pitsata (pitch), tuotteistaa, brändätä, flirtata, esittää. Korkeasivistys, yliopistot Aallosta, Helsingistä ja ihanasta slushista alkaen on pitsausta. Oi ihana esitystalous. – No, ehkä mekin osaamme jos haluamme.

Ilokseni huomasin, että Ihanien ihmisten kirjaan valikoituneista jutuista yksikään ei ollut kelvannut Uuden Suomen tasokkaaseen karuselliin. Karsinta kuvastanee syvempää arvopohjaa jollaisen Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kertoo elähdyttävän HS:n toimituspolitiikkaa. Onnitteluni laatumedialle, US ja HS.

Nettikirjan piti alunperin olla Helsingin kaupungin hullutuksien kooste. Löytyy sitäkin, kirjan viimeisestä osasta. Feminismiin, maahanmuuttajiin ja maailman kulttuureihin minä kuitenkin hurahdin.

Tarjoan kahvit sille joka löytää jutuistani rasismia, natsismia tai fasismia. Toki kahdet kahvit tiedän menettäväni, ne menee Helsingin Sanomien toimittajille. Hehän tekevät työtään syvemmästä arvopohjasta käsin.
Ihania ihmisiä. Valikoima ja kirjaluonnos.

Kaius Niemi: Työn merkityksellisyydessä on suuri myönteinen voima. HS 26.3.2017.