Hufvudstadsbladetin pääkirjoitus 31.8.09 käsitteli piraattiliikettä. Maailman perustava elementti seuraavat 50 vuotta liittyy tietoon, kopioitumiseen, nettiin, vapaaseen pääsyyn tietoon ilman viranomaisten, työnantajan tai muun valvontaa. Näihin kysymyksiin tarttumalla piraattiliike asettaa politiikan asialistan.

”Näin kiertää läntisen maailman oppositiohistoria. Liberaalipuolueet halusivat lyödä leimansa kaupankäyntiin. Sosialistit halusivat ohjata tehtaita. Vihreät halusivat hallita luontolähtöisesti.  Piraattiliike asettaa nyt keskiöön tiedon, informaation.” (Hbl)

Historian suurten kaarten hahmottelu innostaa ajattelemaan.

Toivottavasti piraattiliike ei rajaudu tekijänoikeuskinaan. Tiedon jakamisen ohella soisi puhuttavan tiedon luomisesta, sivistyksen sosiaalisen pohjan laaja-alaisuudesta, kulttuurista elämän kantavana voimana, yksilön kunnioituksesta ja luovuuden yhteisöllisyydestä. Olisiko tämä suorastaan uusrenessanssia? Pari mennyttä ”hyvinvoinnin vuosisataa” näyttäytyisi kulttuurisen edistymisen taantumana, kauppapuksujen ja wahlroosien aikakautena.

Lamarkismi?

Blogisti Else Turunen kirjoitti: ”Ihminen ei eläimenä edisty, jos emme aktiivisesti tee sen eteen töitä. Tällä tarkoitan kulttuurillista edistymistä, jossa hyödyllinen ja hyvä tieto siirtyy sukupolvelta toiselle (lamarkismi).”

Kirjoitus synnytti keskustelun jota vastaavaa ei yliopistolta tule äkkiseltään mieleen. Mitä on kulttuurinen edistyminen, joku kysyi. Kuuluuko siihen tiedon liikkuvuus, tiedon luomisen, käytön ja jakamisen vapaus, sosiaalisuus, vuorovaikutus, koskettavuus? Eivätkö nämä blogit ole esimerkki juuri tällaisesta? Yhä useampi ihminen löytää itselleen väylän, jota portinvartijat eivät valvo. Vapaa aihevalinta, ideoiden poikkeumat ja risteymät, ahaa-elämyksiä. Tällaistako oli Ateenan agoralla, kun sokrateet ja muut siellä keskenään käyskentelivät?

Olen vieläkin järkyttynyt Tieteenpäivistä 2009. Niiden aiheena oli evoluutio. Satoja esitelmiä, mutta löydätkö yhdenmukaistetumpaa (epäevolutiivisempaa) porukkaa? Esitelmistä piilohuokui sosiaalidarwinistinen evoluutiohehkutus: variaatio, kilpailu, vahvemman voitto. Else Turunen asettaa viisaamman kysymyksen kuin yliopistolaitos, tiedemaailma ja Tieteenpäivät yhteensä: kulttuurin ’lamarkistinen’ edistyminen ja mitä sen hyväksi on tehtävä, yhdessä ja vuorovaikuttaen.

Politiikan peruskysymys

Politiikan peruskysymys tänään mielestäni kuuluu: rakennetaanko portinvartijoita ohjaamaan maailmaa vai luodaanko vapaan sivistyksen, vapaan tiedon, kaikkien mukaan ottamisen maailma.

Uusi yliopistolaki on ulossulkeva portinvartija: tiede asetetaan etsimään vastauksia elinkeinoelämälle, yliopistojen hallitukset kootaan etlan vartioista. Toisinkin voisi olla: riemulla olen lukenut henkipatto Jukka Hankamäen kirjoituksia. Millainen yliopisto Helsingissä olisikaan jos sille olisi valittu hallitus hankamäeltä.

Portinvartijoita maa on täynnä. Niihin kuuluvat – joitakuita mainitakseni – puoluelaitos, vaalijärjestelmä, eduskunta, innovaatiojärjestelmä, Tekes, Akatemia, Tieteellisten Seurain valtuuskunta, toimittajaliitot (ay-liike, huhhuh).

Tekes rakensi TEMin kanssa ns. huippukeskittymiä. Hyvinvointialalle piti luotaman oma shokki. Tutkimusteemaksi ei kelvannut ihmisten selviytyminen, koska ”selviytymisen toimialalla” ei ole suuryrityksiä. Entäs Tivit, tietoalan shokki. Tivit tutkii ja jakaa valtion (meidän) rahaa suurten mediatalojen selviytymiseksi. Meitä blogisteja he eivät huomaa. – Privaatit, auttakaa edes te meitä.

Innovaatiojärjestelmä – miettikääpä tätä sanaa. Oikein järjestelmä. Suomessa piipahti MIT:n professori von Hippel. Politiikan päämäärät uusiksi, koko kansa innovoimaan, näin Hippel opetti. Liikaa vaadittu Tekesiltä ja TEMin ministereiltä, pitää olla suuryrityspohjaa.

Kaikille avoin yliopisto

Privatisoida ja yhteisöllistää tieto, tutkimus ja tiede, jääkö se meidän (tai privaattien) tehtäväksi? Ei enää euroakaan Tekesille eikä Aallon liituraidoille.

Tiedon vapaus ja sivistyspohjan laajuus ei ole kiinalainen kulttuurivallankumous. Ei se ole myöskään läntinen huippuyksikkö. Riittää kun puramme portinvartijasysteemejä ja avaamme kenttää ihmisten ideoinnille, ajatusten poikkeumille ja risteymille. Kaikille avoin yliopisto, siihen meillä, toden totta, on varaa. Katsokaa näitä blogeja, mitä ajatusten testausta, politiikkamallien pohdintaa. Tällaista et löydä nykyisestä yliopistosta vaikka kuinka etsisit. Yliopisto marginalisoi itsensä, pukeutuu liituraitaan ja pikkumustaan.

Komitea Himasen avuksi

Liberaaleista sosialisteihin. Sosialisteista vihreisiin. Vihreistä piraatteihin. Näinkö maailma kulkee? Ovatko vihreät tehneet ratkaisevan virheen? He ovat aallonhuippu, joka ohjaa planeetan ekologiaa ylhäältä: EU, päästökauppa, direktiivit, valvonta ja hallinta, Tekes, Aalto ja hyvinvointi. Heille ei tule mieleen että sosiaalinen voisi olla keino ekologiseen.

Onneksi aaltoprofessori Himanen auttaa. Hän loihtii kulttuurin. Kulttuurihimasen ja brändiollilan sijasta minä olisin asettanut komitean, joka seuloo, syntetisoi ja kehittää blogosfäärissä muhivaa ideamassaa.

Tieteenpäivät – triviaalin paluu
Millainen ympäristö virittää luovuutta
Koko kansa innovoimaan (Talouselämä 11.6.2009)
Liian hutera pohja innovaatioille (Talouselämä 17.4.2009)