Suomen johtajisto kehuu teknologista osaamisstrategiaansa: Tekes, VTT, Sitra, huippuyksiköt, Shokit, Aalto ym. Rahaa siihen on mennyt ja menee mittaamaton määrä. Se raha on pois vaihtoehtoisesta käytöstä.

Olisiko tiedettä ja kehitystyötäa voitu ohjailla toisin? Onko tällaista kysymystä kukaan edes esittänyt, saatikka yrittänyt vastata (vaihtoehtovertailut, vaihtoehtoiskustannus)? Olisiko osaamista voitu kehittää laveammalta pohjalta, kansalaislähtöisemmin, mukaan innostaen, virikkeitä etsien ja tarjoten? Onko Suomen ”osaamispolitiikka” rajaavaa, vaihtoehtoja poissulkevaa, yksiarvoista?

Mitä kehuttu ”osaaminen” itse asiassa on? Ennen kaikkea mitä se ei ole: syvyys, laveus, sivistys, kauneus, hyvyys, totuus? Minkä tyyppisiin kysymyksiin ja kenen tarpeisiin ”osaaminen” pyrkii vastaamaan? Mitä kysymyksiä ja tarpeita se ei ole huomaavinaan?

Ihmiskunnan tietämys on monessa asiassa huteralla ja eettisesti kyseenalaisella pohjalla. Menneen viikonlopun uutistarjonnasta poimin kolme juttua, joissa tämä huteruus tavalla tai toisella pilkistää.

Kauppalehden otsikko: Nassim Taleb ryöpyttää talousviisaita :

Taleb sanoo ihmettelevänsä, miksi sellaisia ammatteja kuin arvopaperianalyytikko tai ekonomisti on edes olemassa. Valitettavasti ei ole poliisia, joka valvoisi taloustieteilijöiden tekemisiä. Rehellisyyttä on vain Einsteinin ja Darwin kaltaisilla riippumattomilla tieteilijöillä.

Taloussanomien otsikko: Markkinoita hermoromahduksen partaalla :

Maailman rahoitusjärjestelmän ja rahatalouden perustana on ”oikeaa” rahaa, kuten käteistä ja milloin tahansa nostettavia pankkitalletuksia vähän vaille 6 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vastaava määrä. Eri tavoin sovittua velkaa ja muuta ”korvikerahaa”, kuten johdannaissopimuksin luotua likviditeettiä on liikkeessä yhteensä yli satakertaisesti ”oikeaa” rahaa runsaammin. Kaiken ”korvikerahan” määrä on lähes 750 000 miljardia dollaria.

Maailman viime vuoden tavarakaupan ja palveluiden arvo oli Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan vajaat 60 000 miljardia dollaria. ”Oikeaa” rahaa oli siis liikkeessä karkeasti kymmenesosa maailman bkt:stä, mutta erilaista ”korvikerahaa” noin kymmenen kertaa maailman vuotuista bkt:tä suurempi määrä.

Talouden eri toimijoiden velka voi kasvaa talouskasvua nopeammin vain aikansa, mutta ennen pitkää mitta tulee täyteen. Jos velka kasvaa suoranaiseksi velkakuplaksi, on edessä kuplan puhkeaminen ja romahdus. Independent Strategyn mukaan maailmantalouden eri osissa on parhaillaan niin paljon erityyppisiä velkavastuita, että käsillä on taloushistorian mittavin velkakupla.

Erittäin suuri osa rahoitusmarkkinoiden velkavastuista on tarkoitus maksaa velalla rahoitettujen sijoitusten tuotoilla tai oletetuilla myyntivoitoilla. Tätä kaikkein epävarminta luottojen muotoa Minsky kutsui pyramidirahoitukseksi.

Tekniikka&Talouden otsikko. Metsäteollisuus kartoitti tarpeita Kiinasta Tansaniaan (linkki kommentissa 1):

Rami-projektin (Radical market innovations) ensimmäisessä vaiheessa seitsemän tutkijatiimiä kartoitti muun muassa kehitysmaiden kuluttajien tarpeita, pakkauksiin liittyviä arvoverkostoja, metsäklusterin kaupallistamisosaamista ja nuorten mediakäyttäytymistä. Mukana oli tutkijatiimejä Aalto-yliopistosta, Helsingin yliopistosta, Tukholman kauppakorkeakoulusta ja VTT:ltä. Tutkimustulokset lupaavat hyvää: mahdollisia uusia liiketoimintaideoita on tunnistettu lukuisia, ja suomalaisen metsäklusterin osaaminen verrattuna kansainvälisiin kilpailijoihin on vahvaa. Tekes edesauttaa strategisen huippuosaamisen keskittymien toimintaa sekä rahoittaa niiden tutkimusohjelmia ja hankkeita.

Kommentti: Miten tällainen ”kehitysmaiden kuluttajien kartoitus” eroaa siitä kilpajuoksusta jota Euroopan siirtomaavallat harjoittivat ensimmäisen maailmansodan alla ja joka osaltaan pohjusti sotaa? Näin toimii Suomen osaamisstrategia, Metsäklusteri Oy, yksi Shok.

Lisää ajatteluhaudontaa (vertaa Taleb)

Suomessa on joitakuita ajatuspajoiksi kutsuttuja instansseja. Kullakin puolueella taitaa olla omansa, valtion rahalla osin ylläpidettyjä: Keskustalla E2, demareilla Sorsa-seura, Vasemmistoliitolla mikä sen nimi oli, Kokoomuksella mikähän se oli? Elinkeinoelämällä niitä on kasapäin: EVA, Etla, EK, Aalto ynnä muut, niissä raha roiskuaa. Joka paikan tietäjä ja lemmikki on Demos-Helsinki. Tuskin löydät seminaaria, jossa ei olisi Demoksen puhujaa. Puheen sisällön arvaat ennakolta: cityelämän ihanuutta, kuluttajuuden ylistystä, modernisaatiota, sanahelinää, käteen ei jää mitään.

Suomeen tarvitaan lisää ja erilaisia ajatushautomoja. Kansan vaaliliitto, tehän (mehän) voisitte pystyttää oman!