Julkinen talous tienhaarassa. Tulevaisuuden voittajat. VM:n virkamiehet sekä taiten valitut tutkijat (Juho Saari, Jaakko Kiander) vedättävät eduskuntaa ja kansakuntaa, pyykittävät vaalikeskustelua ja vaalien jälkeistä politiikkaa.

Eduskunnasta ei löydy analyyttistä kykyä kritisoimaan VM.n raportteja. Tutkas-seurassa puhuttiin politiikan ja tutkimuksen suhteesta. Kyösti Karjula kaipasi näkemystietoa, ymmärrettävää kerrontaa kansalle, ihmetteli tiedeyhteisön hiljaisuutta (’mistähän heitäkin palkitaan’) ja varoitti konsensuksen vaaroista.

Kuka avaisi VM:n maailmankuvan

VM:n ’Julkinen talous tienhaarassa’ sisältää mielialamuokkausta. Se kaipaa kriittistä avaamista, seuraavankaltaista:

  • VM:n historiakuvan ja analyysin katkoksellisuus. Finanssikriisi tuli ”yllättäen ulkoa”. Niinpä kaikki ovat yhtä syyllisiä tai syyttömiä, tapahtumien ketjut ja syy-yhteydet voidaan pyyhkiä pois, politiikkatoimet voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja kohdistaa mihin ja kehen tahansa. (Sauli Niinistö analysoi eduskunnassa 18.10. taantumaan johtanutta tapahtumien ketjua vakuuttavammin ja tieteellissävyisemmin kuin VM.)
  • Puhdistautuminen. ”Ennen globaalin taantuman rantautumista Suomeen maa oli hyvässä tilassa, taseet hyviä, julkinen talous kunnossa, yhteiskunnassa luottamus.” Tätä puhdistautumisriittiä ovat VM:n ohella esittäneet hallitus, puolueet, kokoomus, Finanssialan keskusliitto, Piia-Noora Kauppi, elinkeinoelämä jne. Kriisi käännetään vastuunkannoksi ja välttämättömyysretoriikaksi.
  • ”Suomi on menestystarina”. Entä masennus, ihmisten osattomuus, valtarakenteiden hierarkisuus, ajankäytön ulkoa-ohjautuvuus, mielekkään työn harvinaisuus, tulo- ja varallisuuserojen räjähdys, ekologinen jalanjälki. Minkä ’suomen’ menestystarinasta VM puhuu?
  • Suomen talouden ”haavoittuvuus” todetaan ohimennen. Yhteiskunta on keskitetty vientiosaamisen (Tekes, Sitra, Aalto) ja harvalukuisten vientiyritysten (Kone, Enso, UPM, Nokia ym) ympärille. Tuliko taantuma siis pelkästään ulkoa? Politiikkapäätelmiä haavoittuvuudesta ei tehdä.
  • Näköalattomuus. ”Erityistekijät mahdollistivat Suomen menestyksen. Nyt vastaavia ei ole näköpiirissä.”
  • Luottamus. VM:n ja eduskunnan julkaisussa pilkistää pelko luottamuksen katoamisesta, yhteiskunnan hajonnasta, jännitteiden ryöpsähtämisestä, kolmen kerroksen sodasta.
  • Pohjustus ja kehystys. Kriisipolitiikkaa pohjustetaan ”suurella hypyllä, menosopeutuksella, rakenteellisilla uudistuksilla”. Juho Saari puhuu politiikan kehystämisestä houkuttelevaksi (Tulevaisuuden voittajat)..
  • VM:n ymmärrys on suljettua logiikkaa. Se pyörii kehikoissa: rahankierto, tilinpito, formaali palkkatyö, työllisyyden ja ei-työllisyyden jyrkkä erottelu, oliomaiset sosiaalipalvelut, olioiden tuottavuus, tuotannon potentiaaliura, normaaliuden määreet.
  • Lisää valtaa VM:lle: kehyksiä, kuntien ohjausta ym.
  • Ulossulkevuus. VM, Juho Saari ja Jaakko Kiander ylenkatsovat tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa pilkistävää toisinkysymistä. Uudistuvat työn käsitteet, talouden kasvupakon kyseenalaistus, kansalaisten ja alueiden omaehtoisuus (kaavapolitiikan diktatorisuus), kolmannen iän luovuus, uusien muotojen etsintä osakeyhtiön tilalle, hyvinvoinnin hörhöys. Ekonomistien logiikka sulkee maailman, kuolettaa dynamiikan, jättää jäljelle formaliikan.
  • Valtaeliitin kaksi tabua: työeläkejärjestelmä ja isotuloisten tuloveroalennukset. Ne ovat ”kunnossa”, niihin ei kosketa, sanoi Jaakko Kiander.
  • Olettamusten oveluus. Tienhaara-raportti on olettamuksiin nojaava painelaskelma, ei ennuste, sanoo VM. Vaalikeskustelussa, hallitusohjelmaa ja politiikkaa muotoiltaessa olettamuksellisuus unohtuu ja laskelmista puhutaan faktaluonteisina.
  • VM:n opillinen anti? Mihin opilliseen ajatteluun VM asemoituu: fysiokratismi, merkantilismi, liberalismi, väestöopit, evoluutio, uusliberalismi, keynesiläisyys, globalisaatio, edustuksellinen, suora vai diskursiivinen demokratia, tieteen autonomia, tieteen keskustelevuus, reflektio, maapallon ekologia.
  • VM:n oppivuus, omaksumiskyky, työssä suoriutuminen? Ei uskottavaa. Siirrettäneen takuupalkalle.

Kansan osaksi jää jauhaa seksiä

VM:n raportti vilisee koukeroisia käsitteitä. Julkisen talouden kestävyysvaje, selostapa tämä vaalikojulla. Kansan osaksi jää jauhaa seksiä, persua ja pakkoruotsia. Syyttäköön Jukka Pekkarinen itseään, kun raportti ei tartu kansaan.

Valtio velkaantuu vuosittain 8 vai oliko se 10 miljardia, edes yksi selkeä luku.

VM:n keskeinen käsite on julkisen talouden kestävyysvaje. Julkinen talous pitää sisällään myös kunnat ja sosiaaliturvarahastot (tel 130 miljardia). Tällaista möykkyä on helppo pyöritellä sinne tai tänne, laskea niin tai noin, tehdä päätelmiä suuntaan tai toiseen, olettamukset mainitaan ohimennen, tel-maksun nostopaine annettuna, Suomen kansa kannattaa eläkkeiden katottomuutta (Johanna Kallion väitöskirjan mukaan peräti valhe, eduskunnan julkaisussa).

”Tarvitaan päättäväisyyttä”

Julkisen talouden kestävyysvaje on 5,5 % bkt:stä, euroina 12 miljardia. Vaje vastaa valtion tuloveron vuotuista tuottoa. Jos kestävyysvaje kurottaisiin umpeen vuoden kuluessa, tuloverotuotot pitäisi kaksinkertaistaa, opettaa VM.

Tasapainottaminen pelkästään menopuoleen vaikuttamalla edellyttäisi VM:n mukaan julkisten menojen leikkaamista noin neljäsosalla valtion budjetista. ( – Eikö Britannian hallitus aio toimia juuri näin? )

Valtion ja muiden julkisten menojen rakenne ei voi jäädä ennalleen, tarvitaan päättäväisyyttä ja valmiutta menojen kohdentamiseksi uudelleen. Menoja pitää arvioida kriittisesti kaikilta osin. Henkilöstöä on supistettava. Tulevalla vaalikaudella 2011-2015 julkisen talouden kestävyyttä pitää vahvistaa puolellatoista miljardilla vuodessa. Vuodesta 2015 alkaen painottuvat rakenteelliset muutokset. Kaiken tämän kertoo siis VM.

– VM:n kriisipuhe on siis Suomen menestystarinan lopputulema. Yritysten ja pankkien pelastelu, kuplan siirto yksityissektorilta valtiolle, valtion velka – tämäntyylisesti tapahtumia kuvaili myös Sauli Niinistö eduskunnassa 18.10.

Veropolitiikalle uusia tavoitteita: voimauttava verouudistus

Verotuksella on monenlaisia perusteita: verotuotto, maksukyky, yrittäjyys, talouden kasvu, työllisyys, yhteiskuntarauha, vointi. Tässä pari uutta: ihmisten voimauttaminen, omaehtoisuuden edistäminen, demokratian elvytys, korporatismin kitkeminen, talousdemokratia, finanssi- ja muun varallisuuden kohtuullistaminen ja näkyväksi tekeminen.

Kokoomuksen ja vihreiden peitesana on ekologinen verouudistus. VM, Hetemäki ja EK hokevat yritysten menestystä. Joukosta puuttuu tärkein, kansalaisten voimautumista ja omaehtoisuutta edistävä verouudistus. Löydämmekö soveliaita keinoja  veropohjasta ja verovähennyksistä? Kuvan 1 mukaisesti verovähennykset (verotuet) ovat 13 miljardia euroa, uudemman tiedon mukaan 17 miljardia.

Kansalaisten suora, omaehtoinen voimautuminen on Suomessa murentunut korporatismin jalkoihin: työmarkkinajärjestöt, ay, EK, yritykset. Jopa ekonomisti Juhana Vartiainen todisti, kuinka äärikorporatiivinen maa Suomi on myös Ruotsiin verrattuna: kolmikanta, tupot, sopimusyhteiskunta, tel-yhtiöiden hallinto, Sata-komitea, sosiaalitupo, kasvutyöryhmät, veropolitiikka, verovähennykset jne. jne. Asia näkyy myös Olkiluodossa, ay-liikettä ei kiinnosta ihminen sinänsä

Verotuksessa on useita korporaatioiden valtaa kasvattavia verovähennyksiä, verotukia. Ne kaikki on poistettava pikimmiten. Alkajaisiksi työmarkkijajärjestöjen jäsenmaksun verovähennys, kyseinen tuki on 210 miljoonaa euroa (kuva 1).

Miksi tel-maksu on verovähenteinen? Vähennyksen verotuki on peräti 1 280 miljoonaa (kuva 1), todella mittava. Työeläkemaksut kaikkinensa ovat 16 900 miljoonaa euroa (kuva 2). Tel-rahastojen kautta korporaatiot johtavat Suomea. Tel-maksun verovähennykseen liittyy vaiettu vääryys. Mitä suuremmat ovat maksajan tulot, sitä suuremman veroalennuksen maksaja saa tuloveroprogression myötä. Suurituloiset saavat isot eläkkeensä pienemmällä prosenttimaksulla kuin pienituloiset. Miksi tällaista kutsutaan, regressioksi, tulonsiirroksi köyhiltä rikkaille, lahjaksi vai miksi? Suurituloisten tel-alennus syö tel-tuottoa, verotuottoa ja luo kestävyysvajetta. Köyhimmätkin, asunnottomat ja muut maksavat rikkaiden tel-alennuksia makkaransa alvina. Ja kaiken kukkuraksi tel-yhtiöiden johtajisto maksattaa itselleen tel-varoista laittoman suuruisia eläkkeitä (näin kertoi HS). Kaiken kaikkiaan tilanne on äärettömän röyhkeä ja sietämätön. Vieläkö te vaaditte yhteiskuntarauhaa?

( Pankaa merkille, VM:n taulukossa työeläkemaksut ovat veroja. Niidenhän piti olla myöhennettyä palkkaa. )

Ratkaisu on yksinkertainen. 1) Tel-maksun verovähenteisyys poistetaan välittömästi. 2) Koko tel-järjestelmä maksuineen, verovähennyksineen, rahastoineen, yhtiöineen, korporaatiohallintoineen puretaan.

Lisäperuste: VM kehottaa etsimään Tel-tuottoja maailmalta, kehittyvistä maista. Mitä se on käytännössä? Enson maanvaltauksia Brasiliassa ja Kiinassa, maat pois maattomilta, ihmiset slummeihin, tuottoa Ensolle, lasipalatseja tel-yhtiöille Suomessa, Varmalle, Ilmariselle ja Kevalle. Katsokaa Ruoholahtea.

Vuosikymmenten strategialla Suomesta tehtiin ”haavoittuva”, epävakaa, yhteiskunnallisesti hajonnut. Tel-rahastojen seikkailupolitiikalla Suomi kytketään jälleen uuteen epävakauteen. VM saa työstää Tienhaara-raporttejaan vastakin.

Varallisuuden ohjaus kansalaiskäyttöön

Voimauttavalla verouudistuksella ohjataan varallisuuksia takaisin kansalaiskäyttöön. Materiaperusta, resurssiperusta on olennaisin. Ohuempi pyrkimys on perusturva, perustulo, kansaneläke. Miksi verotuksessa on vähennyksiä ’ansiotulosta’ ja ’työtulosta’, miksei opintotuesta, perusturvasta? Työtulon verotusta on järkevää voimakkaasti nostaa, koska nuoriso ja sitä mukaa kansa on irtautumassa palkkatyöyhteiskunnasta. Kehitystä kannattaa nopeuttaa palkkatyötä verottamalla

VM vaatii verotuksen kohdistamista ’joustamattomiin’ kohteisiin, kiinteistöihin ja kulutukseen. Nykyhallitus verottaa liikkumattomiksi ahdistettuja köyhiä vapauttaen veroista liukkaat rikkaat (yhteisöveron alennus). Keinoista on jopa runsauden pulaa, sanoo VM.

Verotuksen läpileikkaavaksi perusteeksi on otettava työnantaja- ja ay-välitteisyyden murtaminen. Työnantajuus on absurdi jo pelkkänä käsitteenä. Työ tulee ihmisestä itsestään, sisältä, ei kukaan voi antaa toiselle työtä. Absurdia kieltä.

”Menoja pitää arvioida kriittisesti kaikilta osin”

Kuulostaa tekopyhältä ottaen huomioon, että nykyhallitus on kenties valtiosäännön vastaisesti luovuttanut valtion menoja koskevaa päätösvaltaa yksityisille. Valtio on luvannut sijoittaa yliopistolle 2,5 kertaa yliopiston keräämän lahjoituspääoman verran. Näin ollen valtioon nähden ulkoiset toimijat päättävät, kuinka paljon mikäkin yliopisto erikseen ja kaikki yhdessä saavat valtion rahaa. Esim. Aalto aikoo saada lahjoituksia yrityksiltä 200 miljoonaa euroa. Näin ollen valtion on lupaustensa mukaan annettava Aallolle 500 miljoonaa euroa. Onko summa pieni vai suuri? Onko valtiolla periaatteessakaan, vaikka summa olisi yksi euro, oikeus tällä tavalla ulkoistaa valtion taloutta koskevaa valtaa? Valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa eduskunta. Näin ei enää ole.

VM:n mainitsee ohimennen, että menestystarina Suomesta on tullut haavoittuva. Eikö tällöin olisi itsestään selvää – jos oltaisiin oppivaisia – arvioida menoja haavoittuvuuteen johtaneen strategian virheistä käsin? Katse kääntyy ”osaamisstrategiaan”, innovaatio-, Tekes-, shok- ja muihin yritystukiin. Vuosien mittaan miljardit ja miljardit herrojen pitämiseksi seminaareja.

”Rakenteelliset muutokset”

Jotta kestävyysvaje pienenisi 1 prosenttiyksiköllä (2 miljardilla), on VM:n mukaan yleistä tuottavuutta nostettava 1,75 %-yksikköä vuodessa tai hv-palvelujen tuottavuutta 0,25 %-yksikköä vuodessa tai työuria pidennettävä vuodella tai kasvatettava maahanmuuttoa 10 000:lla vuodessa tai nostettava hedelmällisyyslukua 0,5:llä tai nostettava tel-sijoitusten tuottoa 0.9 prosenttiyksiköllä. Kuva 3.

  • yleinen tuottavuuden nousu 1,75 %-yks. / v
  • palvelujen tuottavuuden nosto 0,25 %-yks. / v
  • maahanmuuton lisääminen 10 000:lla / vuosi
  • syntyvyyden nousu (hedelmällisyysluku) 1,85:stä 2,35:een
  • tel-sijoitusten tuottoasteen nousu 0,9 prosenttiyksiköllä

Maahanmuutto

Maahanmuuton perusuraksi VM kertoo 15 000 henkilöä / vuosi. VM hamuaa kymmenen tuhatta lisää oikoakseen Suomen vajeita. Kuinka laskelma on tehty, sitä VM ei selitä. Mitähän Saksan Merkel ja perussuomalainen tähän sanoisi? Karibian sokeriplantaasien työvaje ratkottiin aikoinaan maahantuonnilla Afrkasta, nyt sillä ratkotaan Suomen tuotantokuilu ja kestävyysvaje. Mikä on muuttunut? Onko historia päättynyt?

VM:n intiimi merkantilismi

Merkantilismi piti valtion tehtävänä varallisuuden hankintaa maahan. Nyt valtion tehtävä on väestön hankinta, ”tarjokkaita” työmarkkinoille. Tämä on VM:n opillinen kontribuutio, väestömerkantilismi. Vastuu Suomesta siirtyy naisille. Hedelmällisyysluku on nostettava perusuran 1,85:stä 2,35:een, jolloin kestävyysvaje laukeaa yhdellä prosenttiyksiköllä.

Mitä hedelmällisyysluvun nosto 2,35:een mahtaisi käytännössä merkitä? Ehkä naisten työllistymistä, jopa työministerin. Saksassa hedelmällisyysluku on 1,4. Saksan väestön on laskettu vähenevän 17 miljoonalla 50 vuodessa. Maapallollakin on oma kestävyysvajeensa, huonosti hallittu väestönkasvu. Mikä on niin korkealentoinen politiikkaperuste ja sivilisatorinen aspekti, että se oikeuttaa maapalloisen väestökysymyksen unohtamisen? Suomen kestävyysvajeko?

VM:n mukaan kestävyysongelman toinen syy on väestön elinajan jatkuva kasvu. Kansa ei ymmärrä kuolla ajoissa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalta löytyy ratkaisu: tästedes hoidetaan vain lapset. Metsänhoitajat keksivät aikoinaan käsitteen vajaatuottoinen, nyt käsite on lavennettu koskemaan ihmisiä. Vain kansallispuistoissa suojellaan yli-ikäistä puustoa.

Kestävyysvaje: 12 miljardia euroa vai 6,2 hehtaaria?

WWF:n mukaan suomalaisen ekologinen jalanjälki on 6,2 hehtaaria, kestävä jälki olisi 1,8. Mikä siis on oikeaa kestävyyttä, mikä väärää vajetta? Rinnastus osoittaa, kuinka moninaisin tavoin maailmaa voidaan ja tulee kuvata. VM:n vaje on yhden karsinan tietoa. Kyösti Karjula oli oikeassa kaivatessaan tiedeyhteisön keskustelua. Miksi keskustelua ei synny? Siksi että maan hallitus ja ministeriöt (VM, OKM) ovat orjuuttaneet tiedeyhteisön, ensin ”palkkausjärjestelmällä”, sitten yliopistolailla. VM:n Raimo Sailas veti ryhmää, jonka esitysten pohjalta yliopistolaitos keskitettiin Aaltoon ja Aallosta tehtiin suuryhtiöiden tuotekehitysyksikkö. VM:n asiantuntemusta kyseenalaistavaa ja sen kanssa kilpailevaa näkemystietoa ei pääse kehittymään. VM uhoaa päivä päivältä enemmän. Tällainen kilpailuyhteiskunta on Suomi, menestystarina

Raportissaan VM:llä luetteleekin ehdotuksia, kuinka sen ohjausta maan edun nimissä on tehostettava. Muotisana on kehystys. VM kehystää nyt myös kuntia. Hyvinvointiprofessori Juho Saari ja kiandertalilaiset puhuvat kriisipolitiikan kehystämisestä niin että politiikka näyttää hyvinvointipolitiikalta.

Sosiaalis-sivistyksellisen strategian vuoro

Suuryrityksiin ja vientiin keskittynyttä strategiaa, jota Mari Kiviniemi kävi Irlannissa kehumassa, on nyt kokeiltu. Sillä tiellä Suomi haavoittui, valtio vajosi. Nyt edessä on itkut ja taistelut, kolmen kerroksen kierros.

Olisiko sosiaalis-sivistyksellisen strategian vuoro? Eduskunnan Tulevaisuuden voittajat -julkaisu puhuu ”mahdollistavasta sosiaalipolitiikasta”. Tarkemmin luettaessa se osoittautuu piiperrykseksi. On käytävä käsiksi suurempiin rakenteisiin. Huippuihin keskittävä politiikka on hylättävä. On lähdettävä uudelleen kansalaistasolta, voimauttamisesta, omaehtoisuudesta. Työelämän hierarkiset rakenteet, työnantajuus, korporatiivinen valta, kaikki tämä on purettava. Yliopistot on avattava kaikelle kansalle.

Tämä on perusta, sisältö ja substanssi, jonka pohjalta haetaan ratkaisuja julkisen talouden kestävyyteen.