Kaikkien sota kaikkia vastaan – tällaiselta näyttää läntinen maailma taas tänään. Raunioille pitäisi valaa uudet peruskivet. Kilpailevia ehdotelmia vyöryy ylitsemme. Miten jäsentää, koota ja arvioida niitä? Oheinen kuva on ehdotelmani.

Erotan kaksi yhteiskunnan ja talouden perustyyppiä: viettymyksen maailma ja hillinnän maailma. Sanat ovat pelkistettyjä. Hillintä voi tarkoittaa myös kohtuutta, vastuuta, ymmärrystä, vakautta, tasapainoa, jatkuvuutta. Viettymys tarkoittaa myös oravanpyörää, pakkokannustamista, piilopakkoja, rajatonta kasvua, laajenemisvimmaa.

Miten viettymys tai hillintä ilmenee taloudessa, entä politiikassa? Mitä seuraamuksia niistä aiheutu?

Asettamalla samaan kuvioon viettymyksen ja hillinnän, talouden ja politiikan saamme neljä erilaista tulevaisuuskuvaa.

Maailma 1: hillitön talous, paperistuminen, rahallistuminen, rahanluonti yli reaalin, velallistuminen, finanssi-illuusiot, talouskuplat, roskavelat, kriisit, oravanpyörä, osakeyhtiö, keinotekoinen kysyntä (paperiraha, elvytys tai keynesiläisyys).

Maailma 2: politiikan edustuksellisuus, etääntyminen, narsistuminen, ammatillistuminen, viehtymys  valtaan, ay-liike.

Maailma 3: kohtuutalous, ymmärrysperusteisuus, paikallisen ja maapalloisen vastuun taju, degrowth, leikkisyys.

Maailma 4: kohtuupolitiikka, kansalaisuusperusteisuus, osallisuus, suora demokratia, sosiaalinen media, vuorovaikutteisuus, kuuntelevuus, keskustelevuus, luottamus, legitimiteetti.

Mikä näistä maailmoista miellyttää?

Uuden ajan alussa Hobbes puhui pidäkkeistä. Kuinka mainiosti sana istuisikaan meidän aikaamme! Poliittinen demokratia vaaleineen ja edustuselimineen kehittyi vuosisatojen mittaan yhdeksi pidäkkeeksi.

Talouden alueella kehitys on kulkenut vastakkaiseen suuntaan, pidäkkeistä irtautumiseen. Dramaattisin askel oli osakeyhtiö. Se antoi harvoille toimijoille voimavarat ja valtaa monin verroin enemmän kuin mitä yksilöllä sinänsä olisi ollut. Sen sijaan vastuun osakeyhtiö rajasi osakepääomaan, murto-osaan yhtiön toiminnallisesta vallasta. Tämä mekanismi muunsi läntisen maailman peliksi, vastuusta irtautumiseksi. Irtautumisen tiellä on tultu tämän päivän kriiseihin. Väestön enemmistö on syrjäytynyt, talous on ohentunut petolliseksi rahojen, finanssien ja pääomien peliksi. Kansa taistelee tätä peliä vastaan juuri nyt Chilessä, Israelissa, Ateenassa, Lontoossa.

Talouden irtautuminen on ollut niin raju, että politiikan pidäkejärjestelmä on menettänyt merkityksensä. Poliittiset järjestelmät ovat mahoja, voimattomia, sivusta seuraavia pikkulapsia.

Kestävän maailman uusi tienviitta löytyy ruudusta 4 eli kohtuupolitiikan alueelta. Politiikan käytäntöjä on hajautettava alaspäin, ei ’huiputettava’ ylöspäin. EU-liittovaltio tai maailmanhallitus olisivat etääntynyttä ylhäältä hallintaa. Edustuksellisuus muotoutui vuosisatojen kuluessa, mutta nykykatsannossa edustuksellisuus näyttäytyy vanhakantaisena, kömpelönä. On hakeuduttava kohti kansalaisperusteisuutta, osallisuutta, suorempaa demokratiaa, sosiaalista mediaa, digikulttuuria, sivistyksen palautumista väestölliseksi.

Talouden ja pörssien kriisejä ei hoideta ohutsääntelyllä ylhäältä (Ville Niinistön keppihevonen). Politiikalla on avattava talouden perusteet, yhtiö- ja yhteisömuodot, vastuiden ja valtuuksien tasapainot, vallan tasa-arvo.