Keskittäminen, miten moninaisin tavoin se ilmeneekään:

– koulutuksen arviointikeskus
– taiteen edistämiskeskus ja -neuvosto
– alueellinen ympäristöhallinto lakkautettiin
– miljardikaupalla rahaa Aalto-yliopistolle muiden yliopistojen surkastuessa
– vaalipiirien keskittäminen
– suurkunnat
– valtiollinen elvytys, välimallit, muutaman suurrakentajan pelastaminen
– innovaatiorahat Tekesille ja Shokeille, me tavalliset olemme pelkkiä suorittajia
– ”kasvurahoitus” muutamalle startupille (mutta tavallinen kansa 77 miljardin pankkitalletuksineen vailla aktiivista roolia)
– Suomen talouden haavoittuvuus = muutama vientiyritys
– Euroopan Keskuspankki virtuaalirahoineen ja rahan kylvöineen pankeille
– impivaara-pilkanteko

Mutta missä ovat kansalaiset? Porttien avaaminen meidän aktiviteeteille? Meillä on Neuvostohallitus.

Tämä oli alunperin kommenttini Olli Makkosen hyvään kirjoitukseen Alexander Stubb ja politiikan jakolinjat. Olli sanoi muun muassa:

”En kuitenkaan ole sulkemassa Suomen rajoja, vaan päinvastoin haluaisin avoimempaa politiikkaa. Olen vaan sitä mieltä, että Stubbin ajamalla politiikalla sitä ei tulla saavuttamaan, vaan päinvastoin voimme odottaa yhä pahenevia ongelmia.”

Olen Ollin kanssa paljolti samaa mieltä. Tosin könttäkäsitteet ”EU”, ”Eurooppa”, ”markkinat” pitää tarkentaa, hajottaa, purkaa osiin, juonteisiin. Lähtökohdiksi ja välineiksi pitää muotoilla paremmin tarkentavia ja ihmistä (yksilöä) lähempänä olevia käsitteitä. Vaikkapa globaali kansalaisuus ”Suomen menestyksen” tai ”Euroopan menestyksen” vastakohtana.