”Hämmästyttävän vahvaa tuo SDP:n kannatus, kun ottaa huomioon, että puolue ryssi vanhuspalvelulain juurta jaksain, on tehnyt jo lähes kaikkensa, ettei sote- ja kuntarakenneuudistuksiin ole saatu edes salakuljetettua järkeä ja hyvää tahtoa.”

Näin kirjoittaa facebookissaan Stakesista irtisanottu tutkija.

– Totta. Vanhuspalvelulaki ja sen ympärillä käyty näytelmä on paljastumassa vuosikymmenen huijaukseksi. Mitä tuo laki minua koskee, koenko tarvetta olla lain kanssa missään tekemisissä. Tuskin.

Vanhukset pitää hoitaa kotona, sanoo laki. Toisin sanoen: painukaa kotiinne ja pysykää siellä, poissa silmistä. – Onko moraalisesti oikein ajaa ihmiset kotimurjuihinsa murjoutumaan, yksinäisyyteen?

Ihmisiä yksinäistävän ja piiloon sysäävän ”hoidon” sijasta olisi pitänyt kuvitella kokonaan toisenlainen ikäkulttuuri. Paljon yhdessäoloa, yhteistä tekemistä, yhteistä oikeaa työtä, yhteisiä tiloja ja muuta sellaista, vau-kulttuuria. Suomalaispolitiikasta puuttuu mielikuvitus ja halu sellaiseen. Suomi on kasarmi. Myös ”koti” voi olla kasarmi.

Vanhuspalvelulain piilosisältö on kustannustehokkuus ja tuotantotalous. Kärvistelkööt aikansa näkymättömissä, hiljaa ja halvalla.

Kaleva-lehdestä 26.7. luin juuri tohtori Arto Jokisen kirjoituksen Euroopan moraalista: ”Euroopan vähävaraisia torjutaan mitä moninaisimmin keinoin… työttömät ja sosiaalitapaukset ulkoistetaan… sosiaaliturvapakolaisuus kasvaa…  Eurooppa ei enää tarvitse työvoimaa muualta, omia työttömiä on noin 27 miljoonaa… Myös EU:n ulkorajat ovat menossa kiinni… Eurokriisi on lyömässä kiilaa kansojen välille… toistaiseksi unioni on pysynyt koossa…”

Tänään Suomessa jauhetaan ’elvytystä’ ja ’rakenteellisia uudistuksia’. Eniten elpymistä kaipaa kulttuurinen mielikuvitus. Sellaista ei löydy Säätytalolta eikä Smolnasta.