Ira Jänis-Isokankaan väitöskirjan otsikko on Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla.
Suomessa puheenaiheena tänään on tottelemattomuus ja mielenilmaisu. Kansalaistottelemattomuus ja huliganismi eivät ole yksi yhteen. Tottelemattomuus on tietoisen tavoitteellista, huliganismi epäselvemmin.
Huliganismiksi leimaaminen on vallanpitäjien keino vähätellä, leimata päähänpistoksi. Venäjällä Pussy Riotin jäseniä syytettiin huliganismista.
Tottelemattomuus on yhteiskunnan normien kyseenalaistamista. Vallanpitäjille sellainen on vaarallista levitessään. Pussy Riotissa ongelmana vallanpitäjille ei ollut itse esitys vaan se että esitys lähti leviämään sosiaalisessa mediassa.
Poimintoja Ira Jänis-Isokankaan kirjoituksesta.
Kirjoitus kokonaisuudessaan:
http://alusta.uta.fi/artikkelit/2016/03/15/neuvostovallan-taistelu-hulig…
”Ensimmäinen maailmansota, katkera sisällissota sekä näitä seuranneet nälänhätä ja kulkutaudit olivat tuoneet satoja tuhansia vailla huoltajia olevia lapsia kaupunkien kaduille. Kaupungit ja maaseutu olivat myös täynnä sodassa traumatisoituneita nuoria miehiä vailla perhettä ja toimeentuloa. … Maaseudulla valta oli monin paikoin mielivaltaa ja vahvemman oikeutta. Kaupungeissa ja maaseudulla puhuttiin huliganismin käsitteen avulla turvattomuudesta.
… Huliganismi on Venäjällä sujuvasti lipunut järjestelmästä toiseen, tsaarinaikaisesta yhteiskunnasta neuvostoyhteiskuntaan ja neuvostoyhteiskunnasta uuteen Venäjään. Huligaanit ovat myös palanneet yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi Venäjälle – Karjalan Kontupohjan kansallispatriootteina vuonna 2006 ja Pussy Riotin räävittömänä performanssina vuonna 2012.
… Huliganismiin on kuitenkin liitetty jo hyvin varhain myös poliittinen merkitys, mikä liittyi yleiseen järjestykseen ja kumoukselliseen toimintaan. Sekä tsaarinvalta että neuvostovalta pyrkivät rajoittamaan kansalaisyhteiskunnan sitä tilaa, jossa poliittinen kilpailu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen olisi rakentavasti ollut mahdollista. Huliganismin lainopillinen määritelmä – teko, joka ilmentää epäkunnioitusta kanssaihmistä ja yhteiskuntaa kohtaan – tuo esille yhteiskunnan, joka reagoi voimakkaasti sen arvojen ja normien pilkkaamiseen. Kun yhteiskunta pyrkii rajoittamaan kansalaistensa ilmaisun ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen vapautta, pilkka ja huliganismi ovat usein niitä keinoja, jotka kansalaisille Pussy Riotin tapaan jäävät jäljelle.
… Yksi tärkeä tutkimukseni esille tuoma asia on se, että huliganismin yhteiskunnallinen vaara valtiovallalle Venäjälle ei piile yksittäisessä teossa, vaan siinä, että ilmiön pelätään leviävän. Huliganismin eli yleisen järjestyksen uhmaaminen ja arvojen ja normien kyseenalaistaminen vuorostaan on Venäjällä perinteisesti otettu merkkinä vallan vaihtumisen mahdollisuudesta, mitä mahdollisuutta sekä tsaarin, bolševikkien että nykyisenkin hallinnon aikana pyritään kaikin keinoin eliminoimaan.
… Pyrkimys pitää vallasta kiinni ei tietenkään ole pelkästään venäläiselle valtiovallalle ominainen piirre. 1920-luvulla käyty keskustelu huliganismista ja neuvostovallan käymä taistelu huliganismia vastaan osoittaa kuitenkin sen, että kaventuneessa julkisuuden tilassa, jossa sananvapautta ja poliittista vaikuttamista on rajoitettu, yleisellä mielipiteellä ja tulkinnalla turvattomuutta ilmentävistä käsitteistä, kuten esimerkiksi huliganismista voi olla kohtalokkaita seurauksia. Kiristynyt yhteiskunnallinen kontrolli ja turvallisuus- ja lainvalvontaelimien lisääntyneet resurssit eivät johtaneet 1920-luvun lopussa turvallisuuden lisääntymiseen neuvostoyhteiskunnassa, vaan entistäkin turvattomampaan yhteiskuntaan.”
Ira Jänis-Isokankaan väitös: http://tampub.uta.fi/handle/10024/98587
Historiallisessa Aikakauskirjassa 3/2016 on Kimmo Rentolan selostus Jänis-Isokankaan väitöksestä (ei suoraa linkkiä):
https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=6477
Vastaa